Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä tieto/arvaus että jokin pareista eroaa kesken kaiken? Jos niin on, veikkaan Miraa ja Mattia. Heidän kanssakäymisessään on omaan silmääni jotain niin väkinäisen oloista, että joka tapauksessa ennustan ettei tuo tule kestämään.
Useamman kerran täällä tiedetty, että Mira ja Matti ovat eronneet. Matti antoi Aamulehteenkin jo hyvin selkeän haastattelun aiheesta.
Luin sen haastattelun, ei se nyt ihan täsmälleen ottaen noinkaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa tehneet pitkiä ulkoiluja yhdessä yli vuosikymmenen ajan. Muistaako mieheni pakata vesipullon, jota tarvitsee? Ei. Tuleeko hänelle koskaan mieleen eväät? Ei. Ei vielä kertaakaan, sillä hän ei koskaan usko, että me ulkoilemme niin pitkään, että niille olisi tarve, vaikka puhutaan välillä pitkistä reiteistä. Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki ajattele asioita eteenpäin muutaman tunnin päähän. Ei se tee heistä pätkääkään huonompia tai hankalampia ihmisiä, vain erilaisia. Siksi rinnalla voi kulkea puoliso, jolla on vuosien kokemus, että eväät, vesipullot ja ties mitä mukaan, oli niille puolison mukaan tarvetta tai ei, kun lähdön aika on.
Ei kai hän nyt niitä mieti, kun tietää sun hoitavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa tehneet pitkiä ulkoiluja yhdessä yli vuosikymmenen ajan. Muistaako mieheni pakata vesipullon, jota tarvitsee? Ei. Tuleeko hänelle koskaan mieleen eväät? Ei. Ei vielä kertaakaan, sillä hän ei koskaan usko, että me ulkoilemme niin pitkään, että niille olisi tarve, vaikka puhutaan välillä pitkistä reiteistä. Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki ajattele asioita eteenpäin muutaman tunnin päähän. Ei se tee heistä pätkääkään huonompia tai hankalampia ihmisiä, vain erilaisia. Siksi rinnalla voi kulkea puoliso, jolla on vuosien kokemus, että eväät, vesipullot ja ties mitä mukaan, oli niille puolison mukaan tarvetta tai ei, kun lähdön aika on.
Ei kai hän nyt niitä mieti, kun tietää sun hoitavan.
Juuri näin. Mieslapsi tarvitsee äitihahmonsa pitämään huolta. Ja joku tyhmä tähän rooliin lähtee mukaan.
Omat mielipiteet C-more matkalla 2/2
Spoiler
.
.
.
Tuomas ja Emma: Jakson alussa pientä eripuraa, oli liikaa konflikteja, mihin molemmat ns. halusi kai sanoa sen viimeisen sanan. Sekä Emma että Tuomas soittivat vuoropäivinä asiantuntijoille purkaakseen ajatuksiaan. Kuitenkin nämä selvitettyään, suhde näkyi paremmassa valossa. Arvostus molemmin puolin, Emma kehui vuolaasti miestään ja harmittelikin, että on kiukutellut alussa liikaakin omasta mielestään. Tuomas oli mielissään, kun tässä suhteessa saa puhua ja erimielisyydet puhutaan selväksi. Ihana pari mun mielestä. Heillä on huumoria, läheisyyttä ja sopivat toisilleen. Tuomas on ihana, Emma myös.
Kati ja Janne: Ei näkynyt paljoa enää silmiin katsomista ja huokailuja. Nyt alkoi jo olla ihan mielipiteitten kertomista selvästi ja Kati taitaa haluta, että Janne laittaisi vastaan enemmän. Ajatukseni ovat vähän kääntyneet päälaelleen, ensin luulin, että Kati on se ihastunut ja palavasti suhteen haluava. Nyt näen, että Janne on se. Katilla alkaa mennä jo hermot siihen, että Janne on koko ajan ja oli koko ajan lähellä ja halusi pussailla ja kosketella. Kati ei haluaisi ja sanoi sen, minkä Janne koki konfliktina. Kati ei kokenut sitä ollenkaan konfliktina. Mun silmiin Kati vähän ”kettuilee” Jannelle. Esim ensi viikon klipissä näkyi, kun ottivat juhannuskuvaa ja Kati vähän piikittelevään sävyyn sanoi, kun kaverit ottivat heistä juhannuskuvaa, et ”ei sit
mitään pusukuvaa vaikka tiiän et Janne olis nii halunnut” ja Janne näytti vähän sellaselta ehm. Mua ainaki ärsyttäis tollanen Jannena. Olen sitä mieltä, että liian erilaiset toisilleen.
Tommi ja Judit: Ei oikein näkynyt minkäänlaista fyysistä läheisyyttä,
vaikka puhuvat kyllä kauniisti toisilleen tms ja ainakin Judit arvostaa Tommia. Musta tuntuu, että jäävät ystäviksi enemmän.
Mira ja Matti: Mirasta tulee tunne, että on aika epävarma suhteesta, kun kyselee moneen otteeseen, että vieläkö mua jaksat ja kehtaatko näyttäytyä mun kanssa kaupungilla. Suhde edelleen aika ”vieraskorea”. Tavallaan kyllä heillä menee aina mukavasti ja rennon oloista meininkiä. Mira haluisi lapsia pian, Matti tuumaa, ettei niin väliä, vaikkei esim tulisikaan, mutta ei haittaa vaikka tuliskin. Mun silmissä Mira haluaa oikeasti jo suhteen ja olisi ihan valmis jo, mutta Matti vähän hannaa ja ei haluaisi millään luopua Pirkkalasta.
Käykö tässä niin, että vain Emma ja Tuomas jäävät yhteen, vaikka useimmat olivat jo heti alussa, että ei tämä pari ainakaan.
Spoilerin perusteella:
Miran ja Matin tilanne on sen oloinen, jota olen hieman aavistellutkin, eli Mira olisi valmis aidosti avioliittoon ja lapsiperheen arkeen. Matti olisi sen perusteella valmis kyllä olemaan parisuhteessa ja ehkä puoliso, mutta ei taida olla valmis sellaiseen perhe-elämään, jota Mira kaipaa. Ehkä se Pirkkala on symbolinen tapa pitää kiinni poikamiehen vapaudesta?
Vierailija kirjoitti:
Käykö tässä niin, että vain Emma ja Tuomas jäävät yhteen, vaikka useimmat olivat jo heti alussa, että ei tämä pari ainakaan.
En usko. Ei se kovin hyvää lupaa, jos Tuomas on jo häämatkalla ollut valmis eroamaan. Luulen että kuulemme kauden päätteeksi Emman olevan aivan ihana ihminen, muttei oikea kumppani hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Spoilerin perusteella:
Miran ja Matin tilanne on sen oloinen, jota olen hieman aavistellutkin, eli Mira olisi valmis aidosti avioliittoon ja lapsiperheen arkeen. Matti olisi sen perusteella valmis kyllä olemaan parisuhteessa ja ehkä puoliso, mutta ei taida olla valmis sellaiseen perhe-elämään, jota Mira kaipaa. Ehkä se Pirkkala on symbolinen tapa pitää kiinni poikamiehen vapaudesta?
Mattihan sanoi kameroille olevansa valmis muuttamaan Miran tahdon mukaisesti, mutta on huomannut Miran olevan samanlainen jääräpää, niin ei halua itse vielä paljastaa antavansa periksi. Tosissaan tuntuu molemmat olevan, mutta mikäli aitoja tunteita ei synny, niin toki se näkyy siinä, ettei ole puheissa suoraan valmis perheen perustamiseen. Varjelee sillä myös toisen tunteita, ettei lupaile ns. kuuta taivaalta. Tunnustelee ehkä vielä, että onko tämä nyt se oikea. Jokainen tietää, että kun rakkaus kunnolla iskee, niin asuinpaikka- ja perhe - keskustelut muuttuu huomattavasti helpommiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yllä hyvä tilanne, jos ainoa ongelma on puolison nälkäkiukku. Se on toisen huomioimista, että muistuttaa syömisestä. Ei sitäkään tehdä ihmiselle, josta ei välitä tippaakaan. On ihan olennainen osa toimivaa parisuhdetta on tarkistaa toisen tilanne, oli se nyt sitten näläntilanne (otetaan evästä, laitetaanko ruokaa nyt vai myöhemmin, jne.) tai jotakin muuta.
Ei ole suinkaan kysymys siitä, että ei KOSKAAN voi tarkistaa onko kumppani muistanut syödä. Tai kysyä muistitko avaimet/lukitsitko oven/oletko nukkunut yms.
Se on ihan ok JOSKUS.
Mutta kysymys tässä keskustelussa on mielestäni nyt siitä, että toinen ottaa hoitaakseen tai kumppani olettaa, että toinen hoitaa ikäänkuin ainoana aikuisena parisuhteessa sellaisia asioita joita normaalisti ihmisen pitäisi pääsääntöisesti itse ymmärtää hoitaa.
Toisen rooli on olla huolehtiva aikuinen ja toinen kulkee niinkuin vapaamatkustajana ja sitten vielä kiukuttelee jos toinen ei ole muistanut muistuttaa jostain jokapäiväisestä asiasta.
Silloinhan se on toiselle raskasta ja parisuhde on epäsuhtainen.
Minulle on tärkeätä luottaa, että kumpikin hoitaa oman osuutensa aikuisuudesta parisuhteessa.
Sitten on tietenkin ovat myös ne toisen hemmottelut, huomioimiset ja heikkouksien ymmärtämiset. Mutta ne eivät saa olla toiselle työsarka tai itsestäänselvästi velvollisuus vaan omaehtoista, tilanteeseen ja jaksamiseen sopiva ja rakkauteen perustuvaa.Ei niin, että toinen (huolletava) olettaa toisen olevan aina valppaana ja jaksaa milloin ja missä vain olla huolehtijan moodi kytkettynä päälle. Jos se unohtuu niin Iiiik, mun on nälkä, iiik, mikset muistuttanut, nyt kyllä kiukuttelen sulle. Olen nyt se perseeseen ammuttu karhu, mrrrr.
Myös se toinen (huolehtija ) joskus väsyy tai odottaa vastavuoroisuutta. Ymmärrettävästi.No eihän se Tuomas ole alituiseen joutunutkaan muistuttamaan Emmaa syömisestä. Kerran vain.
Tämä nyt ei ollut pelkästään Tuomaksen ja Emman toimintaan kohdistuvaa pohdiskelua. Mutta kun moni täällä on ottanut esille oman toimintansa ja tapansa parisuhteessa niin myös liittyi niihin kommentteihin.
Emmehän myöskään tiedä kuinka monta kertaa Tuomas on muistuttanut tai ihan mitä tahansa. Olemme nähneet vain sen yhden kerran.
Aivan ! Minä olen se onneton, joka menin kertomaan, että joudun muistuttamaan miehelle, että muistaa syödä.(tämä tapahtuu siis max 2x/vuosi, kun lähdemme esim pitkälle automatkalla.)
Mies on niitä ihmisiä jotka juo aamulla vain kupin kahvia (varmaa ainoa maanpäällä, koska kaikki muuthan tietenkin syövät aamulla ja aina muulloinkin kunnon ateriat sääännällisin välein, ettei kiukku pääse iskemään. Tai ovat muuten vain ihmisiä, joilla ei verensokerin lasku vaikuta mitenkään. Ovat vain herttaisia koko ajan)
No, tuolla kahvikupillisella ei pitkälle pötkitä ja jos tilanne on se, ettei aikoihin päästä syömään, on parasta syödä kotona ennen lähtöä.
Ei ole vaivannut/pilannut meidän avioliittoa tuo asia. Itseasiassa olemattoman pikkujuttu tämän 40v yhdessäolon aikana.
Mieheni on tämän takia leimattu patalaiskaksi, läheisriippuvaiseksi, passatuksi ukoksi, mieslapseksi, vähä-älyiseksi.
Kuitenkin tämä "patalaiska, vähä-älyinen" mies on paiskinut töitä yli 40v , välillä 16h päiviä ja lisäksi hoitanut omakotitalon työt, ollut hyvä ja huolehtiva isä neljälle, nyt jo aikuiselle lapselle.
Hänet on leimattu vain sen yhden lauseen takia, jonka kirjoitin, eli "minäkin sanon joskus miehelleni, että syö, ettei tarvitse sitten kiukuta nälissään" (tai jotain sinne päin).
Eli tarinan opetus on se, että myöskin nämä "oma toiminta ja tapansa parisuhteessa" on myös ehkä vain olematon osa sitä parisuhdetta. Ei leimaa koko elämää.
En ole vaipunut synkkyytteen, eikä mieheni vähä-älyisyyteen, vaikka tänäkin kesänä ehkä kaksi kertaa hänelle mainitsin, kun oltiin reissuun lähdössä, että ottaa leipäpalan sen kahvin kanssa.
Joo, joo, voi pysähtyä juomaan /syömään jonnekin ja voi ottaa eväät autoon jne , mutta ei tällä palstalla kukaan jaksa kirjoittaa kaikkia juttuja, jotka asiaan liittyy(eikä kukaan lukea) niin jutut jää aina vailinaisisksi ja erillisiksi, eikä niistä selvia oikeastaan mitään . Kenenkään elämää/parisuhdetta ei tällä palstalla tunneta niin hyvin, että siitä voisi vetää johtopäätöksiä.
Veikkaus tulevasta:
Veikkaan, että Tuomas ja Emma eroavat kesken kauden. Ovat suosikkiparini, sillä molemmat ovat tosissaan ja herkkiä, sopivat hyvin yhteen. Huumori kohtaa ja ovat samanlaisia rytmiltään, tykkäävät molemmat olla toistensa lähellä. Luulen silti, että molemmilla entiseen elämään liittyvät pelot nostavat päätä ja ajaudutaan umpikujaan. Tämmöinen formaatti voi olla liikaa noin herkille ihmisille. Vahva veikkaus siis eropariksi, molemmilla pelissä suuria tunteita ja silloin erokin on riitaisa. Tuomas puhui SPOILERina häämatkan lopuksi siitä, miten molemmat osaavat pyytää anteeksi ja siksi arvostaa Emmaa. Harmittaa, ettei formaatissa näytetä ollenkaan miten Tuomas ja Emma keskustelevat vaikeita asioita halki, sillä vaikuttavat kuitenkin käyvän hyviäkin keskusteluja omista tunteistaan kameran ulkopuolella. Muutenkin tämä neljän parin pikakelaus per jakso ärsyttää, jokaisen parin osalta jää aina pitäntaraapaisuksi.
Mira ja Matti jäävät todennäköisesti platoniseksi pariksi, eli eroavat kauden lopussa ystävinä. Miraa harmittaa kaudella Matin puhumattomuus, mutta aiheesta ei silti tule riitaa. Eivät eroa kesken kauden. Janne ja Kati jäävät yhteen, vaikka läheisyyden kaipuun erilaisuus tekee välillä kummallekin ahdistavan olon. Tommi ja Juudit ovat sitoutuneita katsomaan suhdettaan pitkällä tähtäimellä ja ovat uusimman jakson perusteella löytäneet yhteistä huumoria. Uskon, että jatkavat, vaikka läheisyyttä ei vielä paljoa olekaan nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole varsin todennäköistä, että vuorovaikutustaidoissa on kehitettävää kun kerran tuohon ohjelmaan on päätynyt ja asiantuntijat ovat siinä sparraamassa?
.
Eikö voisi siten hyväksyä, että tietynlaiset toimintamallit ja käytöstavat nyt vaan ovat sellaisia joita kannattaisi kriittisesti tarkastella ja pyrkiä niistä pois, mikäli mielii saavuttavansa tasapainoisen, hyvän ja kestävän parisuhteen?
.
Miksi se on punainen vaate joillekin, että osoitetaan tietyn toimintamallin (kuten töksäyttelyn ja kiukuttelun) olevan juuri sellaista josta tulisi pyrkiä pois?
Olet aivan oikeassa minusta. Minua ärsyttää vähän se, että jengi on niin varma, et Tuomas kokee olevansa töissä. Ehkä kokee, mut ehkä ei, ei me voida olla siitä mitenkään satavarmoja.
Mikä siinä ärsyttää, että niin moni tunnistaa mielenterveyspotilaan kipuilua ja pahoittelee että töikseen asian kanssa painava joutuu sitä nyt kestämään myös uuden vaimonsa kanssa?
Emma on yhtä kaukana mielenterveyspolilaasta, kuin aurinko kuusta. Ja älytöntä jankuttaa, että Tuomas joutuu "töihin" parisuhteessaan. Jokainen, joka työkseen on tekemisissä mielenterveyspotilainen kanssa , näkee kilometrin päähän, että Emmalla ei ole mielenterveysongelmaa.
Ihmellä voi olla ongelmia käytöksen kanssa, mutta se ei vielä tee hänestä mielenterveysongelmaista. Siinä on vissi ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa tehneet pitkiä ulkoiluja yhdessä yli vuosikymmenen ajan. Muistaako mieheni pakata vesipullon, jota tarvitsee? Ei. Tuleeko hänelle koskaan mieleen eväät? Ei. Ei vielä kertaakaan, sillä hän ei koskaan usko, että me ulkoilemme niin pitkään, että niille olisi tarve, vaikka puhutaan välillä pitkistä reiteistä. Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki ajattele asioita eteenpäin muutaman tunnin päähän. Ei se tee heistä pätkääkään huonompia tai hankalampia ihmisiä, vain erilaisia. Siksi rinnalla voi kulkea puoliso, jolla on vuosien kokemus, että eväät, vesipullot ja ties mitä mukaan, oli niille puolison mukaan tarvetta tai ei, kun lähdön aika on.
Ei kai hän nyt niitä mieti, kun tietää sun hoitavan.
Kysymys: eikö saisi hoitaa, ja jos, niin miksi ei?
Minua puistattaa nykyajan tiukat raamit: sinä teet sinun leipäsi, minä teen minun, ja jos teet puolisollesikin, niin olet mennyt liian epäkypsän kanssa yhteen, jssap!
Tämä on ihan hirvittävän kapea ja ymmärtämätön näkemys minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa tehneet pitkiä ulkoiluja yhdessä yli vuosikymmenen ajan. Muistaako mieheni pakata vesipullon, jota tarvitsee? Ei. Tuleeko hänelle koskaan mieleen eväät? Ei. Ei vielä kertaakaan, sillä hän ei koskaan usko, että me ulkoilemme niin pitkään, että niille olisi tarve, vaikka puhutaan välillä pitkistä reiteistä. Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki ajattele asioita eteenpäin muutaman tunnin päähän. Ei se tee heistä pätkääkään huonompia tai hankalampia ihmisiä, vain erilaisia. Siksi rinnalla voi kulkea puoliso, jolla on vuosien kokemus, että eväät, vesipullot ja ties mitä mukaan, oli niille puolison mukaan tarvetta tai ei, kun lähdön aika on.
Ei kai hän nyt niitä mieti, kun tietää sun hoitavan.
Kysymys: eikö saisi hoitaa, ja jos, niin miksi ei?
Minua puistattaa nykyajan tiukat raamit: sinä teet sinun leipäsi, minä teen minun, ja jos teet puolisollesikin, niin olet mennyt liian epäkypsän kanssa yhteen, jssap!
Tämä on ihan hirvittävän kapea ja ymmärtämätön näkemys minusta.
Hoitamisesta tulee ongelma siinä kohtaa, kun hoidettava alkaa välttää vastuuta itsestään ja olettaa, että puoliso hoitaa. Ongelma paitsi puolisolle, myös sille hoidettavalle.
Omassa lähipiirissä oli tällainen pariskunta, jossa toinen osapuoli monta vuosikymmentä kestäneen suhteen aikana taantui monissa asioissa lähes lapsen tasolle, koska oli tottunut siihen, että kumppani hoitaa ja järjestää. Sattui käymään niin, että kumppani menehtyi. Lopputulos tämän jäljelle jääneen osalta oli katastrofi. Tätä vierestä seuranneena on itseäni alkanut kammottaa ajatus, että puoliso olisi niin riippuvainen minusta, ettei ymmärtäisi vaikka sitten ottaa sitä vesipulloa mukaan pitkälle metsäretkelle, ellen minä olisi muistuttamassa. Joskushan sellainenkin päivä saattaa syystä tai toisesta koittaa.
No eihän se Tuomas ole alituiseen joutunutkaan muistuttamaan Emmaa syömisestä. Kerran vain.[/quote]
Oletko ollut joka hetki heidän vierellään seuraamassa, kun tiedät niin varmasti?
Ajatuksia uusimman cmore jakson jälkeen:
Kaikki muut parit vaikuttaa vielä lupaavilta, mutta Emma ja Tuomas ovat jo nyt isoissa ongelmissa. Eiköhän he eroa kesken kauden ja mykkäkouluile jne. Vieraskorea oli hyvä kuvaus Miran ja Matin jutusta, mutta mahdollisesti vähän syvemmälläkin käyty kameroiden ulkopuolella? Kati ja Janne ovat päässeet alkuihastuksesta kivasti eteenpäin ja ihan hyvältä vaikuttaa yhä, uskaltavat jo olla vähän eri mieltäkin. Juudit ja Tommi ovat isoin arvoitus. Voi olla että heidänkin keskustelut ja läheisyys ilmenevät kameroiden ollessa poissa enemmän. Aika hajutonta ja mautonta niissä pätkissä mitä näytetään.
Niin. Olen se Matin tunteva ja jo ekoilla sivuilla sanoin, että Matti ei ole lapsi-ihminen ja on usein sanonut ettei niitä halua itse. Sanoin myös, että tämä tulee olemaan Miralle ja Matille se kompastuskivi. Matti on tähän asti ollut ihan ääneensanoen vela.
Täysin normaalia elämää meillä muistutella toinen toisiamme milloin vesipullosta tai eväistä tai vaikka lääkkeiden otosta. Sen sijaan epänormaalia olisi, jos toinen yrittäisi elää toisen tai yhteiskunnan rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen sinkku ja tätä katsoessa varsinkin! Itse en alkaisi aikuiselle ihmiselle muistuttamaan syömisestä yms. Kyllä se on jokaisen omalla vastuulla kuten myös se miten käyttäytyy toista kohtaan.
Ja koska Tuomaskin tiesi tosta nälkäkiukusta niin tuskinpa Emman töksäyttely ja kiukuttelu on vain pieni siivu heidän elämäänsä. Miksi huonoa käytöstä ois näytetty, jos ois paljon muuta näytettävää? Eiköhän Emma ole aika hankala koko ajan.
Uskon, että olet onnellinen. Itsellenikin oli (silloin joskus kauan sitten sinkkuna ollessani) perusasioita, etten koskaan muuttuisi kaakattavaksi kanaemoksi, joka hyörii ja pyörii ukkonsa ja lastensa ympärillä heitä passaten. Sitä saa, mitä tilaa, mies on osannut hoitaa hommansa eikä lapsistakaan ole tullut avuttomia. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole varsin todennäköistä, että vuorovaikutustaidoissa on kehitettävää kun kerran tuohon ohjelmaan on päätynyt ja asiantuntijat ovat siinä sparraamassa?
.
Eikö voisi siten hyväksyä, että tietynlaiset toimintamallit ja käytöstavat nyt vaan ovat sellaisia joita kannattaisi kriittisesti tarkastella ja pyrkiä niistä pois, mikäli mielii saavuttavansa tasapainoisen, hyvän ja kestävän parisuhteen?
.
Miksi se on punainen vaate joillekin, että osoitetaan tietyn toimintamallin (kuten töksäyttelyn ja kiukuttelun) olevan juuri sellaista josta tulisi pyrkiä pois?
Olet aivan oikeassa minusta. Minua ärsyttää vähän se, että jengi on niin varma, et Tuomas kokee olevansa töissä. Ehkä kokee, mut ehkä ei, ei me voida olla siitä mitenkään satavarmoja.
Mikä siinä ärsyttää, että niin moni tunnistaa mielenterveyspotilaan kipuilua ja pahoittelee että töikseen asian kanssa painava joutuu sitä nyt kestämään myös uuden vaimonsa kanssa?
Emma on yhtä kaukana mielenterveyspolilaasta, kuin aurinko kuusta. Ja älytöntä jankuttaa, että Tuomas joutuu "töihin" parisuhteessaan. Jokainen, joka työkseen on tekemisissä mielenterveyspotilainen kanssa , näkee kilometrin päähän, että Emmalla ei ole mielenterveysongelmaa.
Ihmellä voi olla ongelmia käytöksen kanssa, mutta se ei vielä tee hänestä mielenterveysongelmaista. Siinä on vissi ero.
sis spoilereita:
Minusta Tuomas joutuu töihin siinä mielessä, että joutuu ottamaan huolehtijan roolin. Emman tunneailahtelut, stressit, pelot, kiukustumiset jne. koko ajan klipeissä näkyvissä, Tuomas yrittää rauhoitella ja tukea. Montako kertaa Emma on vaikuttanut tukevan Tuomasta, jolle tilanne varmasti ihan yhtä paljon stressi? Tuosta se "työ", aika raskasta jos töissä joutuu tukemaan (sitä kai lähihoitajat työssään mt puolella tekevät, tukevat potilaita sairaala-arjessa) ja sama jatkuu ilman vastavuoroisuutta kotona.
Kati ja Janne, vähän sama juttu, Kati määrää suunnan ja tahdin hieman liikaa. Kati ihastuu ihastumiseen alussa, Janne tulee hämillään mukana. Kati stressaantuu liiasta läheisyydestä, Janne hämääntyy liikaa. Katin kaltaisen kannattaisi käydä läpi ensin oma itsensä ja sen jälkeen haaveilla parisuhteesta, melkoinen stressi kumppanille pysyä perässä noissa tunnekuohuissa ja suunnan vaihdoissa. Tuossakaan suhteessa ei taideta paljoa Jannen tunteista ja toiveista puhua, pyörii Katin ympärillä, ei taida toimia pidemmän päälle.
Kyllä Tommi ja Juudit taitaa olla se onnistujapari tältä kaudelta. Ei ole näytetty kiihkeitä suudelmia, mutta parin välille näyttää muotoutuvan keskinäinen ymmärrys, c more jakson mukaan heitellään jo aika rankkaa huumoriakin, eli eiköhän muunkinlainen yhteys ole löytynyt. Heille toivoisi onnea, voisi kehittyä syvän ystävyyden kautta rakkaudeksi.
Olet aivan oikeassa minusta. Minua ärsyttää vähän se, että jengi on niin varma, et Tuomas kokee olevansa töissä. Ehkä kokee, mut ehkä ei, ei me voida olla siitä mitenkään satavarmoja.