Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
En "etsi matoja" topz-puikoilla lapsiltani IKINÄ.
Äitini oli jotenkin yksinkertainen. Haukkui ja solvasi, että hygieniasta täytyy pitää huolta, mutta ei koskaan kertonut mitä se tarkoittaa. Meillä ei ollut edes hammasharjoja ennen kuin vasta joskus 10-v. Ei antanut siteitä, deodoranttia jne. Tunsi paremmuutta kun itsellään oli, mutta niitä ei saanut.
Kauheinta oli, että hän vielä yläasteikäisenä pakotti meidät polviensa päälle makaamaan ja etsi kovakouraisesti topz-puikolla koukkien kihomatoja. Tätä tehtiin sitten monta viikkoa jos joltakulta niitä löytyi. Matolääkettä ei tietenkään ostettu, kallista! Sisarukset seisoivat vieressä katsomassa tätä supernöyryyttävää hetkeä ja kommentoivat karvoja ym. Äitinikin haukkui minua karvapers***. Ja valitin kipua, niin tiuskaisi "älä valita ja totu kipuun! Synnytys on kivuliasta!"
Olen syntynyt v. 82.
Olen pahoillani kokemastasi. Tuo ei ole tervettä eikä normaalia edes ajankohtaan nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En:
Petaa petiä.
Herää aikaisin, vaikkei ole menoja.
Käy ulkona joka päivä.
Siivoa viikottain.
Puistele mattoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat hiljaa, kun aikuiset puhuvat. Kiitos tämän mentaliteetin olen tuppisuu työpaikan kahvipöydässä, palavereista puhumattakaan, enkä kykene minkäänlaiseen small talkiin.
Sama minulla. Olen joutunut opettelemaan aikuisten kanssa puhumisen aikuisiällä. Minulla on mennyt yli vuosikymmen siihen, että olen pakottanut itseni tietoiseksi siitä, että olen tasavertainen muiden kanssa ja että saan puhua ja että mielipiteeni on yhtä arvokas kuin muidenkin.
Mummu ja mummi puhuivat mielellään kanssani, kun olin pieni. Muiden aikuisten kanssa ei oikein voinut puhua. Minulla oli alakouluikäisenä tapana mennä keittiöjakkaralle istumaan, kun äiti laittoi iltapäivällä ruokaa. Juttelin siinä istuessani kaikenlaista. Muistan kirkkaasti sen hetken, kun äitini vastasi johonkin sanomaani, että "sun ei pitäisi olla noin itsevarma". Nousin siitä jakkaralta, kävelin omaan huoneeseeni enkä sen koommin ole avautunut asioistani äidilleni. Olin tapahtuma-aikaan ehkä 9- tai 10-vuotias ja ilmeisesti liian varma itsestäni, kun se piti noin selvästi alleviivata.
Tuttua myös minulle. Vanhempani eivät koskaan keskustelleet kanssani, eivätkä ottaneet ajatuksiani todesta. Enpä niitä kovin usein sitten kertonutkaan, enkä osaa vielä aikuisenakaan jutella vanhemmilleni "normaalisti", niin kuin tasavertaiselle puhujalle. Puolisoni kodissa oli aivan toisenlaista; siellä lasten kanssa keskustellaan pienestä pitäen ja lapsia oikeasti kuunnellaan. Puolisoni on aina ollut hyvin luonteva keskustelija, minkä vuoksi hän päätyy mitä ihmeellisimpiin keskusteluihin jopa hyvänpäivän tuttujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat hiljaa, kun aikuiset puhuvat. Kiitos tämän mentaliteetin olen tuppisuu työpaikan kahvipöydässä, palavereista puhumattakaan, enkä kykene minkäänlaiseen small talkiin.
Sama minulla. Olen joutunut opettelemaan aikuisten kanssa puhumisen aikuisiällä. Minulla on mennyt yli vuosikymmen siihen, että olen pakottanut itseni tietoiseksi siitä, että olen tasavertainen muiden kanssa ja että saan puhua ja että mielipiteeni on yhtä arvokas kuin muidenkin.
Mummu ja mummi puhuivat mielellään kanssani, kun olin pieni. Muiden aikuisten kanssa ei oikein voinut puhua. Minulla oli alakouluikäisenä tapana mennä keittiöjakkaralle istumaan, kun äiti laittoi iltapäivällä ruokaa. Juttelin siinä istuessani kaikenlaista. Muistan kirkkaasti sen hetken, kun äitini vastasi johonkin sanomaani, että "sun ei pitäisi olla noin itsevarma". Nousin siitä jakkaralta, kävelin omaan huoneeseeni enkä sen koommin ole avautunut asioistani äidilleni. Olin tapahtuma-aikaan ehkä 9- tai 10-vuotias ja ilmeisesti liian varma itsestäni, kun se piti noin selvästi alleviivata.
Itse olin 16-vuotiaana kaverini luona käymässä. Hänen aikuinen serkkunsa oli myös siellä. Olin kaverini huoneessa, kun serkku tuli sinne, jutteli kaverini kanssa ja hän kysyi myös minulta jotain asiaa. Menin ihan mykäksi enkä uskaltanut edes katsoa häneen päin. Oman muistin mukaan kaverin serkku oli ensimmäinen aikuinen, joka halusi jutella minulle kuten yleensä jutellaan tasavertaisesti. Siihen asti kaikki kanssakäyminen aikuisten kanssa oli vanhempi-lapsi-tyylillä. Se serkku oli meitä 10 vuotta vanhempi.
Tuosta kasvatustyylistä on ollut myös minulle haittaa. Kun joku auktoriteetiltaan ylempi on kysynyt minulta jotain, olen aina miettinyt, mikä on kysymykseen oikea vastaus ja vastannut sen mukaisesti. Näin minulle kävi myös, kun kävin neuvolassa vastasyntyneen lapseni kanssa ja terveydenhoitaja kysyi, miten olen pärjännyt. Vastasin "hyvin" vaikka en voinut hyvin. Entisajan kasvatustyyli on ollut lapsille haitellinen, onneksi itse tiedostin edes tuon asian omien lasten kohdalla.
Hyvin kuvailtu: mikä on kysymykseen oikea vastaus,ja vastaaminen sen mukaisesti. En ole tätä aiemmin tiedostanut, mutta teen tätä jatkuvasti edelleen. En uskalla vastata totuudenmukaisesti, koska en luota mielipiteisiini ja uskon olevani väärässä.
Miehen lapsuudenkodissa on pakko syödä leipää lämpöisen ruuan kanssa. Anoppi yritti pakottaa lapsia mutta minä sanoin lapsille että leipää ei ole pakko ottaa jos ei halua. No anoppi tekee valmiit leivät lapsille ja kauhea ihmettely ja kovaan ääneen päivittely koska kyllä ruualla pitää leipää syödä eivätkä lapset syö.. Miksi, sitä ei osaa kukaan kertoa. Lapset eivät ole koskaan tykänneet leivästä ruuan kanssa.
Ja mitä tekee mies, aargh, ottaa sitä leipää koska niin nyt vaan kuuluu tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1929 - voi taivas!!! Noin sata vuotta sitten. Saanko kysyä, kuinka vanha itse olet ja miksi olet Vauva.fi-keskustelupalstalla???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, te joiden vanhemmilla oli siivoushulluus, minkä ikäluokan vanhemmat?
Omani ovat syntyneet -57, eli mietin oliko joku heidän juttu, sillä aika yleistä näkyy olevan.😂1929
Hei, mun vanhemmat on syntyneet 1923 ja 1926, oma ikä on 55. Ja täällä palstailen, tuskin edes olen vanhin kirjoittelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En "etsi matoja" topz-puikoilla lapsiltani IKINÄ.
Äitini oli jotenkin yksinkertainen. Haukkui ja solvasi, että hygieniasta täytyy pitää huolta, mutta ei koskaan kertonut mitä se tarkoittaa. Meillä ei ollut edes hammasharjoja ennen kuin vasta joskus 10-v. Ei antanut siteitä, deodoranttia jne. Tunsi paremmuutta kun itsellään oli, mutta niitä ei saanut.
Kauheinta oli, että hän vielä yläasteikäisenä pakotti meidät polviensa päälle makaamaan ja etsi kovakouraisesti topz-puikolla koukkien kihomatoja. Tätä tehtiin sitten monta viikkoa jos joltakulta niitä löytyi. Matolääkettä ei tietenkään ostettu, kallista! Sisarukset seisoivat vieressä katsomassa tätä supernöyryyttävää hetkeä ja kommentoivat karvoja ym. Äitinikin haukkui minua karvapers***. Ja valitin kipua, niin tiuskaisi "älä valita ja totu kipuun! Synnytys on kivuliasta!"
Olen syntynyt v. 82.
Voi kauhea. Kokemuksesi on niin kamala, että en voinut edes yläpeukuttaa. Toivottavasti olet katkaissut välit häneen.
Kiitos sinulle ja muille sympatiasta. Eihän meidän koti terve ollut, kaikkea kauheaa oli ja tapahtui, niin että tuo k.o. asia ei ole edes traumaattisin. Mutta ilokseni voin kertoa, että aikuiselämässä olen saanut aivan ihanan perheen ja rakastan elämäämme. Valitettavasti muutama sisarus ei selvinnyt ilman suurempia henkisiä vaurioita.
Kiitos kun sain jakaa kuitenkin tuon kokemuksen. Eihän näitä edes terapeutit halua kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen kummemmin ns. vanhempaa väkeä mollaamatta, musta tuntuu, että joskus aikoinaan kaikki on tehty vain siksi, "koska näin pitää/ei pidä tehdä" vaikkei siitä ole selkeää hyötyä.
Esim. teininä sain joltain lahjaksi jonkun tuoksuynttilän, jotka olivat silloin iso juttu, ja isäni tuli ihmeissään huoneeseeni ja sanoi "nythän on syyskuu" oli siis sitä mieltä, että kynttilöitä poltetaan vain jouluna. Otti kynttiläni pois ja vielä myöhemmin tullessani alakertaan sanoi "jouluna voit sitten polttaa". Eli ei ollut edes paloturvallisuus kyseessä, kuin jos joulukuussa niin saisin tehdä, plus että olin n. 16v eli osasin ihan käsitellä tulitikkuja itse.Äitini oli aikoinaan aivan järkyttynyt, kun mainitsin parikymppisenä käyneeni kauniina kesäpäivän kaverin kanssa terassilla, koska kyseessä oli tiistai. Ei auttanut se, että olin kesälomalla ja että tein muutenkin vuorotyötä, enkä ollut siis missään ma-pe aikataulussa. Tiistaina vaan ei "kuulu" hänen mielestään juoda edes yhtä siideriä.
Isoäidilläni taas oli kavalkadi erilaisia sääntöjä, kuten esim. se, että ruokaillessa ei saa juoda. Juomalasi oli siis pöydässä, mutta siihen ei saanut koskea, ennen kuin oli lautanen tyhjä. Kerran kysyin mistä tämä johtuu, sillä missään muualla tällaista sääntöä ei ollut. Kuulemma siksi, koska niin ei "kuulu" tehdä ja näin hänen isänsä oli aikanaan opettanut. Myöhemmin opin, että joskus pula-aikana oli myytti siitä, että juominen jotenkin laimentaa ravintoaineita, joten siksi juomista tulee ruokaillessa välttää. Tässäkään ei ollut mitään järkeä, sillä sen lasin sai heittää vaikka ykkösellä alas sekunnin päästä siitä, kun lautanen oli tyhjä. Hän vaan oli tällaisen asian oppinut, eikä ollut koskaan sitä itse kyseenalaistanut.
Elämä on varmaan aikoinaan ollut yhtä sääntöilyä, kun on kokoajan miettinyt miten "kuuluu" tehdä, vaikka ei ole kukaan katsomassa, tai muulla tavalla tekemisestä ei ole mitään haittaa.
Tiedän yhden henkilön, joka ei juo mitään, kun syö. Väitti, että ruoansulatus ei toimi kunnolla, kun neste laimentaa vatsahappoja.
Vierailija kirjoitti:
En "etsi matoja" topz-puikoilla lapsiltani IKINÄ.
Äitini oli jotenkin yksinkertainen. Haukkui ja solvasi, että hygieniasta täytyy pitää huolta, mutta ei koskaan kertonut mitä se tarkoittaa. Meillä ei ollut edes hammasharjoja ennen kuin vasta joskus 10-v. Ei antanut siteitä, deodoranttia jne. Tunsi paremmuutta kun itsellään oli, mutta niitä ei saanut.
Kauheinta oli, että hän vielä yläasteikäisenä pakotti meidät polviensa päälle makaamaan ja etsi kovakouraisesti topz-puikolla koukkien kihomatoja. Tätä tehtiin sitten monta viikkoa jos joltakulta niitä löytyi. Matolääkettä ei tietenkään ostettu, kallista! Sisarukset seisoivat vieressä katsomassa tätä supernöyryyttävää hetkeä ja kommentoivat karvoja ym. Äitinikin haukkui minua karvapers***. Ja valitin kipua, niin tiuskaisi "älä valita ja totu kipuun! Synnytys on kivuliasta!"
Olen syntynyt v. 82.
Kuulostaa meidän perheen darkroom-osastolta. Äitini on adhd/mielialahäiröinen, ainakin.
Välillä on oireeton ja lähes normaali. Välillä dissosioi ja sekoilee. Leskeys ja eläke yhtä aikaa oli liikaa. Kun ei ole enää nuori, on osa oireista tullut takaisin ja jäänyt pysyviksi. Lääkitys on mutta ei sekään loputtomiin auta, oireili jo viimeisinä työvuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1929 - voi taivas!!! Noin sata vuotta sitten. Saanko kysyä, kuinka vanha itse olet ja miksi olet Vauva.fi-keskustelupalstalla???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, te joiden vanhemmilla oli siivoushulluus, minkä ikäluokan vanhemmat?
Omani ovat syntyneet -57, eli mietin oliko joku heidän juttu, sillä aika yleistä näkyy olevan.😂1929
Hei, mun vanhemmat on syntyneet 1923 ja 1926, oma ikä on 55. Ja täällä palstailen, tuskin edes olen vanhin kirjoittelija
Olen itsekin 55. Kyllä tällä palstalla on ollut seitsemänkymppisiä kirjoittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen kummemmin ns. vanhempaa väkeä mollaamatta, musta tuntuu, että joskus aikoinaan kaikki on tehty vain siksi, "koska näin pitää/ei pidä tehdä" vaikkei siitä ole selkeää hyötyä.
Esim. teininä sain joltain lahjaksi jonkun tuoksuynttilän, jotka olivat silloin iso juttu, ja isäni tuli ihmeissään huoneeseeni ja sanoi "nythän on syyskuu" oli siis sitä mieltä, että kynttilöitä poltetaan vain jouluna. Otti kynttiläni pois ja vielä myöhemmin tullessani alakertaan sanoi "jouluna voit sitten polttaa". Eli ei ollut edes paloturvallisuus kyseessä, kuin jos joulukuussa niin saisin tehdä, plus että olin n. 16v eli osasin ihan käsitellä tulitikkuja itse.Äitini oli aikoinaan aivan järkyttynyt, kun mainitsin parikymppisenä käyneeni kauniina kesäpäivän kaverin kanssa terassilla, koska kyseessä oli tiistai. Ei auttanut se, että olin kesälomalla ja että tein muutenkin vuorotyötä, enkä ollut siis missään ma-pe aikataulussa. Tiistaina vaan ei "kuulu" hänen mielestään juoda edes yhtä siideriä.
Isoäidilläni taas oli kavalkadi erilaisia sääntöjä, kuten esim. se, että ruokaillessa ei saa juoda. Juomalasi oli siis pöydässä, mutta siihen ei saanut koskea, ennen kuin oli lautanen tyhjä. Kerran kysyin mistä tämä johtuu, sillä missään muualla tällaista sääntöä ei ollut. Kuulemma siksi, koska niin ei "kuulu" tehdä ja näin hänen isänsä oli aikanaan opettanut. Myöhemmin opin, että joskus pula-aikana oli myytti siitä, että juominen jotenkin laimentaa ravintoaineita, joten siksi juomista tulee ruokaillessa välttää. Tässäkään ei ollut mitään järkeä, sillä sen lasin sai heittää vaikka ykkösellä alas sekunnin päästä siitä, kun lautanen oli tyhjä. Hän vaan oli tällaisen asian oppinut, eikä ollut koskaan sitä itse kyseenalaistanut.
Elämä on varmaan aikoinaan ollut yhtä sääntöilyä, kun on kokoajan miettinyt miten "kuuluu" tehdä, vaikka ei ole kukaan katsomassa, tai muulla tavalla tekemisestä ei ole mitään haittaa.
Tiedän yhden henkilön, joka ei juo mitään, kun syö. Väitti, että ruoansulatus ei toimi kunnolla, kun neste laimentaa vatsahappoja.
Olen eri kirjoittaja, mutta noin meille opetti yläasteen kotitalousopettaja 70-luvulla. En tosin ole noudattanut hänen opetustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen kummemmin ns. vanhempaa väkeä mollaamatta, musta tuntuu, että joskus aikoinaan kaikki on tehty vain siksi, "koska näin pitää/ei pidä tehdä" vaikkei siitä ole selkeää hyötyä.
Esim. teininä sain joltain lahjaksi jonkun tuoksuynttilän, jotka olivat silloin iso juttu, ja isäni tuli ihmeissään huoneeseeni ja sanoi "nythän on syyskuu" oli siis sitä mieltä, että kynttilöitä poltetaan vain jouluna. Otti kynttiläni pois ja vielä myöhemmin tullessani alakertaan sanoi "jouluna voit sitten polttaa". Eli ei ollut edes paloturvallisuus kyseessä, kuin jos joulukuussa niin saisin tehdä, plus että olin n. 16v eli osasin ihan käsitellä tulitikkuja itse.Äitini oli aikoinaan aivan järkyttynyt, kun mainitsin parikymppisenä käyneeni kauniina kesäpäivän kaverin kanssa terassilla, koska kyseessä oli tiistai. Ei auttanut se, että olin kesälomalla ja että tein muutenkin vuorotyötä, enkä ollut siis missään ma-pe aikataulussa. Tiistaina vaan ei "kuulu" hänen mielestään juoda edes yhtä siideriä.
Isoäidilläni taas oli kavalkadi erilaisia sääntöjä, kuten esim. se, että ruokaillessa ei saa juoda. Juomalasi oli siis pöydässä, mutta siihen ei saanut koskea, ennen kuin oli lautanen tyhjä. Kerran kysyin mistä tämä johtuu, sillä missään muualla tällaista sääntöä ei ollut. Kuulemma siksi, koska niin ei "kuulu" tehdä ja näin hänen isänsä oli aikanaan opettanut. Myöhemmin opin, että joskus pula-aikana oli myytti siitä, että juominen jotenkin laimentaa ravintoaineita, joten siksi juomista tulee ruokaillessa välttää. Tässäkään ei ollut mitään järkeä, sillä sen lasin sai heittää vaikka ykkösellä alas sekunnin päästä siitä, kun lautanen oli tyhjä. Hän vaan oli tällaisen asian oppinut, eikä ollut koskaan sitä itse kyseenalaistanut.
Elämä on varmaan aikoinaan ollut yhtä sääntöilyä, kun on kokoajan miettinyt miten "kuuluu" tehdä, vaikka ei ole kukaan katsomassa, tai muulla tavalla tekemisestä ei ole mitään haittaa.
Tiedän yhden henkilön, joka ei juo mitään, kun syö. Väitti, että ruoansulatus ei toimi kunnolla, kun neste laimentaa vatsahappoja.
Tämähän on ihan totta. Etenkin jos on ruuansulatuksen kanssa ongelmia, suuremmat nestemäärät suositellaan nautittavan aterioiden välillä. Tottakai mahaneste laimenee, jos juo aterialla hyvin runsaasti ja haittaa esimerkiksi proteiinien pilkkoutumista.
Meillä ei ollut kotona sinänsä mitään ihmeellistä tai sellaisia tapoja mitä en itse tekisi, mutta lapsena oli pakko käydä seuroissa ja teini-iän jälkeen en ole enää käynyt.
Keskiviikkona ompeluseuroissa, perjantaina raamattuluokassa/sunnuntaina pyhäkoulussa ja sitten sunnuntaina vielä seurat.
Onneksi sain lopettaa nuissa käymisen 14-vuotiaana kun halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on äärettömän pihit vanhemmat. Ruoka oli mautonta ja suolatonta. Ruokailua tarkkailtiin ettei vain oteta liikaa. Leikkeleet puolitettiin, samoin leivänpalat. Ja sitä leipää oli myös joka ruokailussa, halusi tai ei. Varmaan sen takia ettei maha täyttyisi liiaksi pelkästä lämpimästä ateriasta jota tosiaan ei saanut ottaa paljoa.
Sauna lämmitettiin kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Suihkussa ei saanut käydä muulloin, ei edes murrosiässä. Alapesun sai sentään tehdä käsisuihkun avulla. Hygienia-asiat sivuutettiin kokonaan vaikka oli haissut pahalle tahansa. Joskus murkkuna pesin rasvoittuvaa tukkaani lavuaarissa käsisuihkun avulla ja siitäkin tuli aina sanomista. Vedenkäyttöä tarkkailtiin tosi paljon, että kauanko aikaa sai viettää peseytymisessä silloin kun oli saunapäivä. Siellä luonnollisesti piti käydä äidin kanssa, varmaan pääsi vahtimaan juuri tätä veden käyttöä. Arvosteli samalla vartaloani aika avoimesti ja se on vieläkin iso epävarmuustekijä minulle.
Kotona ovien piti aina olla auki, esim. jos halusin leikkiä kaverini kanssa omassa huoneessa rauhassa niin se avattiin heti. Äiti kuunteli aina meidän juttuja koska oli hirvittävän utelias ja arvosteleva. Minua hävetti tosi paljon tuo ja mieluiten olinkin aina muiden luona. Teini-iässä olisin halunnut omaa rauhaa pitämällä sen oven auki mutta ei.
Kirjeet auottiin ja luettiin usein ennen minua. Sekin vitutti niin paljon. Sitten kaverieni kirjoittamaa sisältöä arvosteltiin ruokapöydässä tms. ja häpäistiin minua.
Päiväunet olivat laiskoja varten ja mitään ylimääräistä sängyssä makoilua päivällä ei suvaittu. Herätys oli aina aikaisin arkena ja viikonloppuisin sekä loma-aikoihin. Sänky piti tietenkin aina pedata tosi tarkkaan eikä siinä saanut istuskella sen jälkeen ettei päiväpeitto likastu.
Marjastus, halusi tai ei. Haukuttiin laiskaksi jos poimi liian hitaasti.
Siivoaminen. Äiti hinkkasi koko ajan jotakin nurkkaa ja valitti, kun kukaan ei auttanut MUTTA toisaalta ei antanut edes tehdä mitään koska KUKAAN ei osannut siivota yhtä hyvin kuin hän. Kaikki asiat pitikin sitten opetella siivouspuolelta ihan alusta asti, kun omilleni muutin.
Äitini on syntynyt v. -54 ja on kouluttamaton kotiäiti. Tekee edelleen itseään tykö noilla marjastuksilla ja siivoamisilla niinkuin se olisi koko elämän sisältö ja tarkoitus. Varmaan kompensoi sitä kotona olemistaan tuolla tavalla. Minua ärsytti kotona asuessa se, että äiti oli aina siellä ja kyttäsi minua koko ajan. On tosi utelias luonteeltaan ja se jos mikä ahdisti. Arvosteli toisten tekemisiä ihan kuin olisi itse joku täydellisyys. Onneksi muutin kotoa pois melko nuorena enkä käy kovin usein siellä. Paljon olisi muutakin kerrottavaa mutta tuossa ne mitä tuli mieleen. Sanomattakin selvää, että omassa kodissa on "vähän" erilaista.
Kuulostaa enemmän vankilalta kuin kodilta. Olen pahoillani puolestasi.
Olen syntynyt 80-luvun puolivälissä, vanhempani 50-luvun alkupuolella. Meillä oli sellaista, että vanhempani viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa töitä tehden. Kumpikin oli kokopäivätyössä, äitini teki kolmivuoroa. Asuimme maalla omakotitalossa jossa oli iso puutarha. Vanhempani viettivät varhaislapsuudessani kaikki päivät kasvimaata kitkien tai puutarhahommia tehden, jos eivät sitten olleet polttopuiden teossa, siivoamassa, kunnostamassa rakennuksia, siistimässä metsää jne. Heiltä ei juuri liiennyt aikaa ihan vain olla meidän lasten kanssa, tai jos olikin, niin se oli jokin lyhyt hetki. Kyllä meidän kanssa käytiin joka kesä esim. huvipuistossa, Puuhamaassa, uimarannalla jne. mutta sellainen kiireetön yhdessäolo puuttui. Jos lähdettiin vaikka lähimpään kaupunkiin, sieltäkin oli jollain tavalla kiire pois jotain tekemään. Äitini esim. sanoi aina, että pitää lähteä kotiin tekemään/lämmittämään isälle ruokaa (ihmettelin jo lapsena, että eikö aikuinen mies voi sitä itse tehdä!).
Ei ollut sellaista, että aamulla mietittiin mitä tänään tehtäisiin, tai ihan ex tempore vaikka pelattu lautapelejä, lähdetty piknikille tai jotain. Sellaista pakotonta, kiireetöntä yhdessäoloa ei ollut, vaan koko ajan piti olla tekemässä jotain, niinkuin oltaisiin oltu jotain muurahaisia.
Vanhempani ovat nyt jo lähemmäs 70-vuotiaita, mutta sama touhu jatkuu edelleen. Äitini on haalinut itselleen joukon vapaaehtoistyötä.
Vanhempieni käytöstä tosin selittänee kasvatus ainakin siltä osin, että muistan äitini joskus sanoneen joutuneensa lapsena piilottelemaan lainaamiaan nuortenromaaneja, koska hänen perheessään oltiin sitä mieltä, että lukeminen on laiskottelua.
Jos minulla on joskus lapsia, aion viettää heidän kanssaan säännöllisesti kiireetöntä aikaa, jolloin olen heille läsnä. Aion järjestää yllätysaktiviteetteja, tai sitten ihan vain hetken mielijohteesta mennä vaikka puistoon tai leffaan tai pelata lautapelejä. En aio tulla sellaiseksi, että kaikki vapaa-ajan kanssakäyminen lasteni kanssa tapahtuu jostain kasvimaan laidalta huudellen tai että lapset joutuvat pyörimään jossain risusavotassa päiväkausia kesälomallaan.
Ei ole ollut koskaan mitään haittaa siitä, että oppi tekemään kaikenlaisia töitä, päinvastoin.
Työelämässä on eduksi, että on ahkera, oma-aloitteinen ja aikaansaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen kummemmin ns. vanhempaa väkeä mollaamatta, musta tuntuu, että joskus aikoinaan kaikki on tehty vain siksi, "koska näin pitää/ei pidä tehdä" vaikkei siitä ole selkeää hyötyä.
Esim. teininä sain joltain lahjaksi jonkun tuoksuynttilän, jotka olivat silloin iso juttu, ja isäni tuli ihmeissään huoneeseeni ja sanoi "nythän on syyskuu" oli siis sitä mieltä, että kynttilöitä poltetaan vain jouluna. Otti kynttiläni pois ja vielä myöhemmin tullessani alakertaan sanoi "jouluna voit sitten polttaa". Eli ei ollut edes paloturvallisuus kyseessä, kuin jos joulukuussa niin saisin tehdä, plus että olin n. 16v eli osasin ihan käsitellä tulitikkuja itse.Äitini oli aikoinaan aivan järkyttynyt, kun mainitsin parikymppisenä käyneeni kauniina kesäpäivän kaverin kanssa terassilla, koska kyseessä oli tiistai. Ei auttanut se, että olin kesälomalla ja että tein muutenkin vuorotyötä, enkä ollut siis missään ma-pe aikataulussa. Tiistaina vaan ei "kuulu" hänen mielestään juoda edes yhtä siideriä.
Isoäidilläni taas oli kavalkadi erilaisia sääntöjä, kuten esim. se, että ruokaillessa ei saa juoda. Juomalasi oli siis pöydässä, mutta siihen ei saanut koskea, ennen kuin oli lautanen tyhjä. Kerran kysyin mistä tämä johtuu, sillä missään muualla tällaista sääntöä ei ollut. Kuulemma siksi, koska niin ei "kuulu" tehdä ja näin hänen isänsä oli aikanaan opettanut. Myöhemmin opin, että joskus pula-aikana oli myytti siitä, että juominen jotenkin laimentaa ravintoaineita, joten siksi juomista tulee ruokaillessa välttää. Tässäkään ei ollut mitään järkeä, sillä sen lasin sai heittää vaikka ykkösellä alas sekunnin päästä siitä, kun lautanen oli tyhjä. Hän vaan oli tällaisen asian oppinut, eikä ollut koskaan sitä itse kyseenalaistanut.
Elämä on varmaan aikoinaan ollut yhtä sääntöilyä, kun on kokoajan miettinyt miten "kuuluu" tehdä, vaikka ei ole kukaan katsomassa, tai muulla tavalla tekemisestä ei ole mitään haittaa.
Tiedän yhden henkilön, joka ei juo mitään, kun syö. Väitti, että ruoansulatus ei toimi kunnolla, kun neste laimentaa vatsahappoja.
Tämähän on ihan totta. Etenkin jos on ruuansulatuksen kanssa ongelmia, suuremmat nestemäärät suositellaan nautittavan aterioiden välillä. Tottakai mahaneste laimenee, jos juo aterialla hyvin runsaasti ja haittaa esimerkiksi proteiinien pilkkoutumista.
Tähän vielä ohis-huomautuksena se, että ruoka tulee pureskeltua paremmin ja syljeneritys toimii, kun ei joka haarukallisen perään ota vettä tai muuta juomaa. Aivan hyvin pystyy tavallisen aterian syömään "kuiviltaan", ja juomaan esim. maitolasillisen lopuksi :)
Raivosiivoaminen seinien pesuineen
Marjastus ja perunan viljely niin että riittää koko talveksi
Pahat ruoat joista kukaan ei tykännyt
Haudoilla käyminen
Sukulaisvierailut
Kirkossa käyminen
Saunominen kaksi kertaa viikossa mutta suhkussa ei saanut käydä välipäivinä ettei kulu vettä (yök, en sauno mutta käyn joka päivä suihkussa)
Viikonloppuisin syötiin aamupala (yleensä jotain epäterveellistä) ja sitten illalla oli seuraava ruoka vasta seiskalta illalla. Vapaapäivinä ei koskaan syöty lounasta, vaan aina vain jotain pientä välipalaa, kuten leipää, muroja tai jogurttia. Lauantaisin tietenkin vedettiin tämä n. 9 tunnin väli karkkia napa täyteen. Iltaruoka oli sitten useimmiten einestä tai jotain muuta nopeaa, ei koskaan paljoa kasviksia. Kolmen jälkeen ei saanut enää ottaa välipaloja, että jaksaa sitten syödä päivällistä. Sanomattakin selvää, että kaikki oltiin ylipainoisia lapsia ja nykyään pidän huolta säännöllisestä ruokailurytmistä.'
Toinen oli se pakonomainen jouluhässäkkä, joka alkoi jo marraskuun lopussa. Äiri muuttui kuukaudeksi uhrautuvaksi marttyyriksi, jonka kaikki aika kului kotona siivotessa ja joulua laittaessa, kun ketään muuta ei näköjään kiinnosta. Joulua edeltävällä viikolla huudettiin, raivottiin ja itkettiin, kuinka kukaan ei auta. Sitten kun joku auttoi tai yritti omatoimisesti siivota, alkoi huuto, kuinka kaikki tehdään väärin. Sitten sukulaisille päiviteltiin jouluna, kuinka tänä vuonna laitettiin joulua vähemmän kuin aikaisemmin, laatikotkin ostettiin valmiina ja pienempi kinkku, kuin aiemmin.
Tämä oli järkyttävää luettavaa. Äitisi ei ole ihan terve. Varmasti traumatisoivaa.