Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Lämpimän ruoan on oltava valmiina ja kaikkien sitä syömässä, kun isä tulee kotiin. Vaikka olisi ollut hirveä nälkä, kun tuli kotiin ja ruoka valmista, piti syödä esim. leipä, koska ruokaa saa syödä vain, kun kaikki ovat paikalla. Ruoanlaitto on vain naisten (eli myös tyttölasten) työ, mutta miehet määräävät aikataulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen yksityiskohta tuli ketjusta mieleen että jossain vaiheessa voi oli Suomessa kauhean kallista. Kun olin lapsena ekaa kertaa vanhempien kanssa risteilyllä niin vanhemmat ostivat useamman kilon voita kotiin tuotavaksi Tukholmasta 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen kummemmin ns. vanhempaa väkeä mollaamatta, musta tuntuu, että joskus aikoinaan kaikki on tehty vain siksi, "koska näin pitää/ei pidä tehdä" vaikkei siitä ole selkeää hyötyä.
Esim. teininä sain joltain lahjaksi jonkun tuoksuynttilän, jotka olivat silloin iso juttu, ja isäni tuli ihmeissään huoneeseeni ja sanoi "nythän on syyskuu" oli siis sitä mieltä, että kynttilöitä poltetaan vain jouluna. Otti kynttiläni pois ja vielä myöhemmin tullessani alakertaan sanoi "jouluna voit sitten polttaa". Eli ei ollut edes paloturvallisuus kyseessä, kuin jos joulukuussa niin saisin tehdä, plus että olin n. 16v eli osasin ihan käsitellä tulitikkuja itse.Äitini oli aikoinaan aivan järkyttynyt, kun mainitsin parikymppisenä käyneeni kauniina kesäpäivän kaverin kanssa terassilla, koska kyseessä oli tiistai. Ei auttanut se, että olin kesälomalla ja että tein muutenkin vuorotyötä, enkä ollut siis missään ma-pe aikataulussa. Tiistaina vaan ei "kuulu" hänen mielestään juoda edes yhtä siideriä.
Isoäidilläni taas oli kavalkadi erilaisia sääntöjä, kuten esim. se, että ruokaillessa ei saa juoda. Juomalasi oli siis pöydässä, mutta siihen ei saanut koskea, ennen kuin oli lautanen tyhjä. Kerran kysyin mistä tämä johtuu, sillä missään muualla tällaista sääntöä ei ollut. Kuulemma siksi, koska niin ei "kuulu" tehdä ja näin hänen isänsä oli aikanaan opettanut. Myöhemmin opin, että joskus pula-aikana oli myytti siitä, että juominen jotenkin laimentaa ravintoaineita, joten siksi juomista tulee ruokaillessa välttää. Tässäkään ei ollut mitään järkeä, sillä sen lasin sai heittää vaikka ykkösellä alas sekunnin päästä siitä, kun lautanen oli tyhjä. Hän vaan oli tällaisen asian oppinut, eikä ollut koskaan sitä itse kyseenalaistanut.
Elämä on varmaan aikoinaan ollut yhtä sääntöilyä, kun on kokoajan miettinyt miten "kuuluu" tehdä, vaikka ei ole kukaan katsomassa, tai muulla tavalla tekemisestä ei ole mitään haittaa.
Tiedän yhden henkilön, joka ei juo mitään, kun syö. Väitti, että ruoansulatus ei toimi kunnolla, kun neste laimentaa vatsahappoja.
Tämähän on ihan totta. Etenkin jos on ruuansulatuksen kanssa ongelmia, suuremmat nestemäärät suositellaan nautittavan aterioiden välillä. Tottakai mahaneste laimenee, jos juo aterialla hyvin runsaasti ja haittaa esimerkiksi proteiinien pilkkoutumista.
Niin mutta laimeneehan ne silloinkin, kun sen lasillisen vetää yhellä huikalla alas, mikä taas oli tuolle isoäidille sallittua. Lapset myös ilmeisesti ihan terveitä, eikä mitään ruuasulatusvaivaisia.
Kettoruoat on varmaan myös sitten kiellettyjä, kun niissä sitä vaarallista vettä on jo valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Vauva.fi-palstalla 70-vuotiaita vanhuksia??? Eikö eläkeläisille löydy parempaa tekemistä kuin roikkua perheenäitien ja perheenisien keskustelupalstoilla? Eikö eläkeläisille ole omia keskustelupalstoja? Tosin vuonna 2016 Intiassa on 70-vuotias nainen synnyttänyt ensimmäisen lapsensa hedelmällisyyshoidoilla. Lapsen isä oli tuolloin 79-vuotias: https://yle.fi/uutiset/3-8875329 Sairasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1929 - voi taivas!!! Noin sata vuotta sitten. Saanko kysyä, kuinka vanha itse olet ja miksi olet Vauva.fi-keskustelupalstalla???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, te joiden vanhemmilla oli siivoushulluus, minkä ikäluokan vanhemmat?
Omani ovat syntyneet -57, eli mietin oliko joku heidän juttu, sillä aika yleistä näkyy olevan.😂1929
Hei, mun vanhemmat on syntyneet 1923 ja 1926, oma ikä on 55. Ja täällä palstailen, tuskin edes olen vanhin kirjoittelija
Olen itsekin 55. Kyllä tällä palstalla on ollut seitsemänkymppisiä kirjoittajia.
Aihe vapaa ei koko 22-vuotisen olemassaolonsa aikana ole koskaan keskittynyt vauvoihin. Tämä on Aihe vapaa.
Hyvä vastaus. Tuo aloittaja ja vanhempien ihmisten estäjä on omanlaisensa pakkosääntöjen käyttäjä ja
muiden elämän estäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Vauva.fi-palstalla 70-vuotiaita vanhuksia??? Eikö eläkeläisille löydy parempaa tekemistä kuin roikkua perheenäitien ja perheenisien keskustelupalstoilla? Eikö eläkeläisille ole omia keskustelupalstoja? Tosin vuonna 2016 Intiassa on 70-vuotias nainen synnyttänyt ensimmäisen lapsensa hedelmällisyyshoidoilla. Lapsen isä oli tuolloin 79-vuotias: https://yle.fi/uutiset/3-8875329 Sairasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1929 - voi taivas!!! Noin sata vuotta sitten. Saanko kysyä, kuinka vanha itse olet ja miksi olet Vauva.fi-keskustelupalstalla???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, te joiden vanhemmilla oli siivoushulluus, minkä ikäluokan vanhemmat?
Omani ovat syntyneet -57, eli mietin oliko joku heidän juttu, sillä aika yleistä näkyy olevan.😂1929
Hei, mun vanhemmat on syntyneet 1923 ja 1926, oma ikä on 55. Ja täällä palstailen, tuskin edes olen vanhin kirjoittelija
Olen itsekin 55. Kyllä tällä palstalla on ollut seitsemänkymppisiä kirjoittajia.
Aihe vapaa ei koko 22-vuotisen olemassaolonsa aikana ole koskaan keskittynyt vauvoihin. Tämä on Aihe vapaa.
Hyvä vastaus. Tuo aloittaja ja vanhempien ihmisten estäjä on omanlaisensa pakkosääntöjen käyttäjä ja
muiden elämän estäjä.
Eletäänhän me vanhemmatkin ihmiset perhe-elämää, koska monilla meistä on jälkikasvua ja lastenlapsia. Ei me olla kaikista muista ihmisistä erillään oleva ryhmä, vaan ollaa ihan elossa ja mukana menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Vauva.fi-palstalla 70-vuotiaita vanhuksia??? Eikö eläkeläisille löydy parempaa tekemistä kuin roikkua perheenäitien ja perheenisien keskustelupalstoilla? Eikö eläkeläisille ole omia keskustelupalstoja? Tosin vuonna 2016 Intiassa on 70-vuotias nainen synnyttänyt ensimmäisen lapsensa hedelmällisyyshoidoilla. Lapsen isä oli tuolloin 79-vuotias: https://yle.fi/uutiset/3-8875329 Sairasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1929 - voi taivas!!! Noin sata vuotta sitten. Saanko kysyä, kuinka vanha itse olet ja miksi olet Vauva.fi-keskustelupalstalla???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, te joiden vanhemmilla oli siivoushulluus, minkä ikäluokan vanhemmat?
Omani ovat syntyneet -57, eli mietin oliko joku heidän juttu, sillä aika yleistä näkyy olevan.😂1929
Hei, mun vanhemmat on syntyneet 1923 ja 1926, oma ikä on 55. Ja täällä palstailen, tuskin edes olen vanhin kirjoittelija
Olen itsekin 55. Kyllä tällä palstalla on ollut seitsemänkymppisiä kirjoittajia.
Aihe vapaa ei koko 22-vuotisen olemassaolonsa aikana ole koskaan keskittynyt vauvoihin. Tämä on Aihe vapaa.
Hyvä vastaus. Tuo aloittaja ja vanhempien ihmisten estäjä on omanlaisensa pakkosääntöjen käyttäjä ja
muiden elämän estäjä.
Eletäänhän me vanhemmatkin ihmiset perhe-elämää, koska monilla meistä on jälkikasvua ja lastenlapsia. Ei me olla kaikista muista ihmisistä erillään oleva ryhmä, vaan ollaa ihan elossa ja mukana menossa.
Eikä me asuta missään maakuopassa, vaan ihan eletään tätä päivää kuka missäkin päin maailmaa, ja itse hoidetaan asiamme, eikä olla kenenkään holhouksen alla, mutta hautapaikka pitäisi jo varata 😉.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi muistui vielä mieleen, eli joulukorttien pakkolähettäminen. Kärttyisenä kaivoi äiti niitä osoitteita esiin joka vuosi, mietti minkä niminen se "Meikäläisten" nuorin olikaan, kauhealla ryysiksellä postiin viemään niitä pirun kortteja ja sitten kun niitä alkoi muilta tulla, niin kauhea kiroilu kun oli unohtanut jollekkin itse pistää.
En lähetä koskaan kellekkään joulukortteja, joskus saatan joulun aikoihin, jos käyn kylässä jossain, viedä suklaata ja kortin mutta siihen hössötykseen en lähde.
Raivosiivoamisen rinnalle ehdottomasti raivojoulukortit. Meillä oli oikein korttilinjasto, yksi saneli osoitteen, yksi kirjoitti, yksi liimasi postimerkin. Koko perkuleen puhelinmuistio piti käydä läpi, ei mitään ajatustakaan että oltaisiin valittu saajalle sopiva kuva tai muuta henkilökohtaista, nipusta vaan halvimpia Tiimarikortteja. Silloin kun olin jo muuttanut opiskelemaan ja kävin kotona välillä viikonloppuisin, korttisavotta oli ajoitettu juuri siihen viikonloppuun. Tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi muistui vielä mieleen, eli joulukorttien pakkolähettäminen. Kärttyisenä kaivoi äiti niitä osoitteita esiin joka vuosi, mietti minkä niminen se "Meikäläisten" nuorin olikaan, kauhealla ryysiksellä postiin viemään niitä pirun kortteja ja sitten kun niitä alkoi muilta tulla, niin kauhea kiroilu kun oli unohtanut jollekkin itse pistää.
En lähetä koskaan kellekkään joulukortteja, joskus saatan joulun aikoihin, jos käyn kylässä jossain, viedä suklaata ja kortin mutta siihen hössötykseen en lähde.
Raivosiivoamisen rinnalle ehdottomasti raivojoulukortit. Meillä oli oikein korttilinjasto, yksi saneli osoitteen, yksi kirjoitti, yksi liimasi postimerkin. Koko perkuleen puhelinmuistio piti käydä läpi, ei mitään ajatustakaan että oltaisiin valittu saajalle sopiva kuva tai muuta henkilökohtaista, nipusta vaan halvimpia Tiimarikortteja. Silloin kun olin jo muuttanut opiskelemaan ja kävin kotona välillä viikonloppuisin, korttisavotta oli ajoitettu juuri siihen viikonloppuun. Tietysti.
Meillä äitini arvosteli aina meidän saamat joulukortit. Siis tyyliin Virtasilta tuli taaaaaas tämä Tiimarin halvin kortti, Mäkiset ovat näköjään ostaneet kultatekstillä olevan Sokoksen kortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissa piti elää vailla minkäänlaista hellyyttä: en muista että olisin ollut sylissä sen jälkeen kun menin eskariin, enkä muista saaneeni koskaan halausta vanhemmiltani. Edes silloin kun olin oikeasti sellaisen tarpeessa, toisen vanhempani kuoltua, en saanut minkäänlaista lohdutusta. Yksin itkin huoneessani 9-vuotiaana päiväkausia. Koulukiusaamiseen ei myöskään puututtu, vaikka opettajaltakin siitä tuli viestiä.
Oma 7-vuotiaani kiehnää mielellään sylissä, halailee ja pussailee myös. Aion pitää hänet lähelläni niin kauan kun hän itse sitä haluaa. Kamala ajatuskin, etten esim. lohduttaisi häntä, jos mieheni kuolisi!!
Tästä tuli mieleen huomio, jonka joskus tein. Tarkkailtuani 70-luvulla syntyneitä ja sitä nuorempia vanhempia, he ovat sanoneet lapsiaan kullaksi tai rakkaaksi, tai esim. lopettaneet puhelun sanomalla "olet rakas". Jotkut kaverit (80-luvulla syntyneitä) ovat vilpittömästi sanoneet kaipaavansa lapsiaan kun on oltu vaikka jossain reissussa ja erossa lapsista pari päivää.
Omat 50-luvulla syntyneet vanhempani ja heidän samanikäiset ystävänsä eivät puhuneet näin. En muista vanhempieni koskaan sanoneen minusta, että "rakas".
Tämä on minusta tosi iso ja positiivinen muutos. <3
Olen syntynyt 1975 ja poikani ovat 18v ja 15v. Vieläkin puhuttelee heitä ’Matti-rakas’ ja ’Ville-kulta’.
Esimerkiksi siis ’Ville-kulta , tuotko äidille jääkaapista colan’.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvun puolivälissä, vanhempani 50-luvun alkupuolella. Meillä oli sellaista, että vanhempani viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa töitä tehden. Kumpikin oli kokopäivätyössä, äitini teki kolmivuoroa. Asuimme maalla omakotitalossa jossa oli iso puutarha. Vanhempani viettivät varhaislapsuudessani kaikki päivät kasvimaata kitkien tai puutarhahommia tehden, jos eivät sitten olleet polttopuiden teossa, siivoamassa, kunnostamassa rakennuksia, siistimässä metsää jne. Heiltä ei juuri liiennyt aikaa ihan vain olla meidän lasten kanssa, tai jos olikin, niin se oli jokin lyhyt hetki. Kyllä meidän kanssa käytiin joka kesä esim. huvipuistossa, Puuhamaassa, uimarannalla jne. mutta sellainen kiireetön yhdessäolo puuttui. Jos lähdettiin vaikka lähimpään kaupunkiin, sieltäkin oli jollain tavalla kiire pois jotain tekemään. Äitini esim. sanoi aina, että pitää lähteä kotiin tekemään/lämmittämään isälle ruokaa (ihmettelin jo lapsena, että eikö aikuinen mies voi sitä itse tehdä!).
Ei ollut sellaista, että aamulla mietittiin mitä tänään tehtäisiin, tai ihan ex tempore vaikka pelattu lautapelejä, lähdetty piknikille tai jotain. Sellaista pakotonta, kiireetöntä yhdessäoloa ei ollut, vaan koko ajan piti olla tekemässä jotain, niinkuin oltaisiin oltu jotain muurahaisia.
Vanhempani ovat nyt jo lähemmäs 70-vuotiaita, mutta sama touhu jatkuu edelleen. Äitini on haalinut itselleen joukon vapaaehtoistyötä.
Vanhempieni käytöstä tosin selittänee kasvatus ainakin siltä osin, että muistan äitini joskus sanoneen joutuneensa lapsena piilottelemaan lainaamiaan nuortenromaaneja, koska hänen perheessään oltiin sitä mieltä, että lukeminen on laiskottelua.
Jos minulla on joskus lapsia, aion viettää heidän kanssaan säännöllisesti kiireetöntä aikaa, jolloin olen heille läsnä. Aion järjestää yllätysaktiviteetteja, tai sitten ihan vain hetken mielijohteesta mennä vaikka puistoon tai leffaan tai pelata lautapelejä. En aio tulla sellaiseksi, että kaikki vapaa-ajan kanssakäyminen lasteni kanssa tapahtuu jostain kasvimaan laidalta huudellen tai että lapset joutuvat pyörimään jossain risusavotassa päiväkausia kesälomallaan.
Noin tekivät suuret ikäluokat, jotka ovat nyt eläkkeellä ja kohta soten vaivoina.
Maat ja metsät on hoidettu ja hoidetaan vieläkin, jotta jotakin ehkä jäisi jälkipolvillekin.
Pihat hoidettu ja marjat poimittu nytkin pensaista ja metsistä. Niitä riittää vielä lapsillekin.
Koronaa on piiloteltu keväästä lähtien ja joudutaan piilottelemaan edelleen, koska nuoremmat haluavat toteuttaa itseään ja matkustaa koronamaihin. Sieltä sitten tullaan koronalinkoina koti-Suomeen. Seuraavaksi alkavat syyttelemään vanhempia, jos näkevät heitä ruokakaupoissa, apteekeissa tai syrjäisillä lenkkipoluilla. "Ovat niin tottelemattomia nuo 70+ tai yleensäkin vanhemmat ihmiset."
STM:n Varhila piti hyvänä sitä, että nyt ovat nuoremmat saaneet Koronan, koska kestävät sitä paremmin. Ruotsin Tegnell taas piti sitä huonona asiana, koska nuoret liikkuvat paljon ja levittävät sitä siksi myös vanhempiin ihmisiin, vaikka nämä kuinka yrittävät pysyä eri paikoissa. Eli hakevat "järkeä" vaikkapa metsistä ja lenkkipoluilta.Näyttää siltä, että eri sukupolvet toteuttavat itseään eri tavoilla arvojensa, mahdollisuuksiensa, ominaisuuksiensa ja kykyjensä mukaan. Aikakausi on nyt eri kuin 1970-1980 luvulla. Kun suuren ikäluokan nuoret lähtivät "maailmalle", kotoa saattoi saada mukaan 50 mk ja viltin. Sen jälkeen ei edes iletty rahaa pyytää vanhemmilta. Kovaa oli. Ei ole ihme, että ovat tehneet kaikkensa, että jatkossa olisi lapsilla helpompaa.
Usein esimerkin voimalla saatiin/saadaan lapsien kanssa parempia tuloksia aikaan kuin käskemällä. Lapsista tuli oma-aloitteisia. Ei ollut kenelläkään vapaa-ajan ongelmia eikä masennuksesta puhuttu missään. Ilmapiiri oli positiivinen, oli iloa ja naurua.Suurten ikäluokkien Ihmiset ovat tehneet lastensa eteen kaiken mahdollisen. Lapset on koulutettu/kouluttautuneet ja ovat hyvissä ammateissa. Lasten kanssa on harrastettu ja kuskattu ympäriinsä eli jo silloin oltiin harrastuksissa todella paljon mukana. Nyt sitten nämä jälkeläiset valittavat ja ovat saaneet traumoja lapsuuden "kovista" kokemuksista.
Tuliko kuitenkin näistäkin lapsista omatoimisempia ja itsenäisempiä kuin tulee myöhemmistä sukupolvista, joilta ei ehkä haluta/edellytetä osallistumista perheen töihin samalla tavalla kuin aikaisemmilta sukupolvilta? Yhdessäoloa on myös se, että tehdään yhdessä töitä.
"Masennuksesta ei puhuttu missään. Ilmapiiri oli positiivinen, oli iloa ja naurua." Ei puhuttu, kun ajan ja maan tapa oli se, että ongelmista vaiettiin kuoliaaksi. Ei se tarkoita sitä, etteikö masennusta ja muitakin mielenterveysongelmia ollut ihan yhtä lailla. Se jos mikä on positiivista kehitystä, että nykyään näistä voi jo puhua, ja kynnys avun hakemiseen on madaltunut. Ei tarvitse kärsiä hiljaa sisimmässään.
"Yhdessäoloa on myös se, että tehdään yhdessä töitä."
Lasten ei tarvitse tehdä työtä. Sen aika on myöhemmin. Lapset ovat lapsia, ja heidän työkseen riittää leikki, koulunkäynti ja se, että opettelee pärjäämään tässä maailmassa. Kaikkien toki tulee hoitaa kotiaskareita ikänsä ja kykyjensä mukaisesti, mutta lapsilla ei ole mitään pakkoa viettää kesäänsä raataen. [/quo
Edellisillä vuosikymmenillä lapset osallistuivat työntekoon kukin kykyjensä mukaan ainakin maaseudulla. Olivat ainakin mukana. Ei heitä jätetty yksin kotiin, kun muut olivat pelloilla. Ei heidän tarvinnut raataa. Lapset myös leikkivät ja urheilivat paljon ihan kotipihalla tai naapureissa. Vapaa-aikaakin oli. Nykyisin työtavat maaseudullakin ovat muuttuneet, joten lapsia ei tarvita samanlaisissa töissä kuin ennen vanhaa.
Nykyisin lapsilla ei etenkään kaupungeissa ole mitään "järkevää" tekemistä kotona ellei lasketa huoneensa siivoamista ja roskien vientiä.
Lapset pärjäävät tässä maailmassakin paremmin, jos heillä on jotakin tekemistä; jos he oppivat kotonaankin jotakin hyödyllistä.
Suomessa ei ole ollut koskaan kyse mistään lapsityövoiman hyväksikäytöstä samalla tapaa kuin jossakin Aasiassa tai Intiassa jne. Siinä mielessä ei tarvitse muistuttaa lasten oikeuksista.
Masentuneisuudesta en muista kuulleeni tai nähneeni koskaan mitään juttuja, en televisiosta enkä lehdistä. Onko se enemmän etenkin tämän aikakauden ongelma, kun mikään ei riitä tai kaikkea on jo riittävästi eikä ole tavoitteita ja ihmissuhteita ei ole tai ne katkeavat; ollaan yksinäisiä.
Toki masentuneitakin on ollut aina ja aikuiset ovat noista asioista puhuneet, mutta lapset harvemmin olivat noista tietoisia.
On paljon sairauksia, joista ennen ei juurikaan yleisesti puhuttu eikä niistä edes tiedetty. Onhan niitä vielä nykyisinkin. Olisi outoa, ellei kymmenien vuosien aikana maailma ja toimintatavat muuttuisi.Itse pidän erittäin tärkeänä sitä, että kotona näytettiin tekemisen malli, mutta myös se, että levollekin pitää jättää aikaa. Meillä kotona ei pakotettu mihinkään, mutta ainahan sitä oltiin jollakin tavalla menossa mukana vanhempien kanssa ja samalla opittiin. Meillä kannustettiin lukemaan kirjoja, ja itse olen ollut aina hyvin aktiivinen lukija. Olen aina myös tykännyt kotitöistä, koska minusta koti on yksi tärkeimmistä asioista elämässä, ja haluan pitää kotiympäristön kaikille mukavana paikkana olla. Toki perheenjäsenet osallistuvat omalla panoksellaan. Meillä pidetään siisteyttä yllä, tehdään monipuolista ruokaa ja leivotaan, vietetään juhla-aikoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Vauva.fi-palstalla 70-vuotiaita vanhuksia??? Eikö eläkeläisille löydy parempaa tekemistä kuin roikkua perheenäitien ja perheenisien keskustelupalstoilla? Eikö eläkeläisille ole omia keskustelupalstoja? Tosin vuonna 2016 Intiassa on 70-vuotias nainen synnyttänyt ensimmäisen lapsensa hedelmällisyyshoidoilla. Lapsen isä oli tuolloin 79-vuotias: https://yle.fi/uutiset/3-8875329 Sairasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1929 - voi taivas!!! Noin sata vuotta sitten. Saanko kysyä, kuinka vanha itse olet ja miksi olet Vauva.fi-keskustelupalstalla???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, te joiden vanhemmilla oli siivoushulluus, minkä ikäluokan vanhemmat?
Omani ovat syntyneet -57, eli mietin oliko joku heidän juttu, sillä aika yleistä näkyy olevan.😂1929
Hei, mun vanhemmat on syntyneet 1923 ja 1926, oma ikä on 55. Ja täällä palstailen, tuskin edes olen vanhin kirjoittelija
Olen itsekin 55. Kyllä tällä palstalla on ollut seitsemänkymppisiä kirjoittajia.
Aihe vapaa ei koko 22-vuotisen olemassaolonsa aikana ole koskaan keskittynyt vauvoihin. Tämä on Aihe vapaa.
Niinpä ja miten perheenäidit ja isät yleensä ehtivät notkua täällä palstalla? Silloin kun meillä oli 1800- luvulla pieniä lapsia niin kyllähän se hyvän äidin koko aika meni lapsista huolehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En "etsi matoja" topz-puikoilla lapsiltani IKINÄ.
Äitini oli jotenkin yksinkertainen. Haukkui ja solvasi, että hygieniasta täytyy pitää huolta, mutta ei koskaan kertonut mitä se tarkoittaa. Meillä ei ollut edes hammasharjoja ennen kuin vasta joskus 10-v. Ei antanut siteitä, deodoranttia jne. Tunsi paremmuutta kun itsellään oli, mutta niitä ei saanut.
Kauheinta oli, että hän vielä yläasteikäisenä pakotti meidät polviensa päälle makaamaan ja etsi kovakouraisesti topz-puikolla koukkien kihomatoja. Tätä tehtiin sitten monta viikkoa jos joltakulta niitä löytyi. Matolääkettä ei tietenkään ostettu, kallista! Sisarukset seisoivat vieressä katsomassa tätä supernöyryyttävää hetkeä ja kommentoivat karvoja ym. Äitinikin haukkui minua karvapers***. Ja valitin kipua, niin tiuskaisi "älä valita ja totu kipuun! Synnytys on kivuliasta!"
Olen syntynyt v. 82.
Voi kauhea. Kokemuksesi on niin kamala, että en voinut edes yläpeukuttaa. Toivottavasti olet katkaissut välit häneen.
Kiitos sinulle ja muille sympatiasta. Eihän meidän koti terve ollut, kaikkea kauheaa oli ja tapahtui, niin että tuo k.o. asia ei ole edes traumaattisin. Mutta ilokseni voin kertoa, että aikuiselämässä olen saanut aivan ihanan perheen ja rakastan elämäämme. Valitettavasti muutama sisarus ei selvinnyt ilman suurempia henkisiä vaurioita.
Kiitos kun sain jakaa kuitenkin tuon kokemuksen. Eihän näitä edes terapeutit halua kuulla.
Olen eri ihminen kuin tuo vastannut, mutta tulin iloiseksi kun kerroit, että asiasi ovat nyt hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mattoja en ole enää tampannut.
Kun me sisarukset saimme omia lapsia niin äidillämme oli joku ihme pakkomielle yrittää koko ajan juottaa vettä lapsillemme, siis ihan vastasyntyneestä johonkin kouluikään asti. Aivan kuin me emme olisi itse älynneet antaa lapsille juotavaa ja vielä joku vastasyntynyt !
Äiti hoki että näyttää niin kuivalta ja juuri olin esim nostanut vauvan vaunuista nukkumasta ja vaippa oli painava pissasta.
Vierailija kirjoitti:
Mattoja en ole enää tampannut.
Nykyimurit ovat niin tehokkaita, että tamppaus ei ole enää niin tarpeellista.
Marjassa käynti, sitä piti tehdä vielä mummolassakin.
Vierailija kirjoitti:
Mattoja en ole enää tampannut.
En minäkään, vaikka ahkerasti sitä jossakin vaiheessa elämää teinkin. Nyt on sellaiset matot, ettei niitä omin voimin jaksa liikutella, ja siivousfirma hoitaa niiden puhdistuksen. Räsymattoja meillä ei ole, eivätkä ne meille sopisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat hiljaa, kun aikuiset puhuvat. Kiitos tämän mentaliteetin olen tuppisuu työpaikan kahvipöydässä, palavereista puhumattakaan, enkä kykene minkäänlaiseen small talkiin. Olen töissä nuorimmasta päästä (29v), ja jotenkin taannun lapseksi ja vain kuuntelen, kun "aikuiset" eli keski-ikäiset miehet puhuvat. Itse lähinnä vastaan kysyttäessä. On todella, todella vaikea puhua itseäni vanhemmille ihmisille kuin vertaisille. Myös lapsen kaverien vanhempien kanssa on vaikeaa, koska sain lapsen nuorena, joten muut vanhemmat ovat lähes poikkeuksetta minua vanhempia.
Omaa lasta yritän kannustaa osallistumaan enkä hyssyttele hiljaiseksi aikuistenkaan seurassa. Mutta esimerkin voimahan se olisi paras, ja kun ei ole mistä antaa...
Ihan sama juttu! Saman ikäinenkin olen. En osallistu isompiin keskusteluihin juurikaan, myös "vanhempien aikuisten" (esim. pomon) lähestyminen missä tahansa ylimääräisessä asiassa tuottaa vaikeuksia, koska koen olevani häiriöksi jne. Joku valtava auktoriteetin kammo on jäänyt siitä, että vanhemmat jyräsivät "aikuisen oikeudella" isommissa ja pienemmissä asioissa.
Tosiaan, mattojen tamppauksen olin jo unohtanut (itse en edes omista mattopiiskaa) ja sen sata joulukorttia. Korttisavottaan en ihme kyllä joutunut ja minusta oli ihana myös saada kortteja isot määrät. Ehkä juuri korttisavotan vapaaehtoisuudesta johtuu, että olen nykyään itsekin joulukortti-ihminen. En lähetä kortteja kuin parisenkymmentä, mutta suunnittelen ja askartelen ne itse, vaikka tulisi paljon halvemmaksi ostaa valmiit.
Onko tänne vauvapalstallekin joku kattoikäraja? Omat vanhempani, jotka eivät enää ole elossa, olisivat jo yli 100 vuotiaita. En silti ole mikään ikäloppu (ainakaan omasta mielestäni) ja mielenkiinnosta seurailen keskusteluja. Niitähän on aiheesta kuin aiheesta etenkin Aihe Vapaalla. Vauvakuume-palstalla en kuitenkaan vieraile.
Ja minunkin lapsuudenkotonani oli kaikenlaisia pakkoja, joita vältin noudattamasta omassa perheessäni.