Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?

Mulle ei tuu muuta mieleen kun marjanpoiminta. Meillä oli karviais- ja herukkapensaita ja niitä piti sitten kerätä puskatolkulla. Inhosin kaikkia herukkamehuja ym ja ajattelin että omia lapsia en koskaan sitten patista keräämään marjoja. Meillä on kyllä nyt omassa kodissa pari marjapuskaa, mutta linnut on yleensä syöneet. Itse ehkä muutaman marjan kesässä syön suoraan puskasta. En pakasta mitään, en edes keksi mihin käyttäisin. Kaurapuuron kanssa parasta on voisilmä.

Puuroa myös syötiin joka aamu, mutta se ei haitannut, koska pidin oikeasti puurosta ja pidän edelleen. Sunnuntai oli aina ”juhlapäivä” eli sai muroja, mutta itse en niistä tykännyt. Varmaan olin sitten syömättä mitään, en enää muista.

Raivosiivoamista meidän perheessä ei harrastettu, mutta kavereitten perheissä kyllä. Äiti ei koskaan tehnyt siivoamisesta numeroa, mutta silti meillä oli aina siistiä. En oikein ymmärrä miten sen teki. Nykyäänkin kun käyn lasten kanssa lapsuudenkodissa niin aina ihmettelen, kun on niin siistiä. Lakanat ja pyyhkeetkin viimeisen päälle viikattu.

Perunoita syötiin paljon ja vanhemmat taitaa kyllä edelleen syödä liki päivittäin. Eipä siitäkään mitään traumaa jäänyt, ihan hyviä ne on. Jostakin syystä itse ei ole tullut keitettyä perunoita kun ihan muutamia kertoja sen jälkeen kun muutin lapsuudenkodista. Olen nyt 40.

Virossa, lapsuudessani, kun tuli vieraita, piti voileipäpalat leikata nätisti hyvin ohueiksi ja voidella voida reunasta reunaan. Ja asetella leikkeleet ja koristeet tosi tarkasti. Eli vaadittiin saksalaistyylistä ordnunkia:). Pöydillä runsaasti kaikkea tarjolla, kuitenkin välittömästi haettiin uutta tarjoittimelle kun leikkeleet, lihaleikkeleet tm loppuivat. Vähemmälläkin olis saanut syönyksi.

Kun lounaan perunoita kuorittiin ja huuhdeltiin, piti käydä vielä kerran kaikki perunat läpi ja kaivella pois pienet mustat perunasilmät- ihan vaan oman perheen takia:)

Tälläisestä turhuudesta olen luopunut jo aikoja sitten, ja tietysti keitän perunat melkein aina kuorineen( paitsi perunsmuusin).

Vierailija kirjoitti:

Meillä toki myös SYÖTIIN mitä säilöttiin ja laitettiin. Ei pihdattu.Ja meillä tehtiin ruoka hyvää omaan makuun eikä tarvinnut suu mutrussa syödä mutta ei meillä mitään ihme kumma ronkeleitakaan nähty. Ei tarvinnut. Meilläpäin oli hieno leipä- ja puurokulttuuri mitä ei joka osasta maata voi sanoa. Yhtäällä nyt esimerkiksi luullaan puuron tarkoittavan jotain ihme kaurapuuroja ja ruisleipä on tyyliä voisi jonkun kolkata, plus mauttomuus ja maustamattomuus sekä vaihtoehtona mauton rieskan plättänä kun taas meillä kotona ihana pehmeä ruisreikäleipä, itse maitoon tehty kakko, hienot maustelimput, piimä- ja perunalimput, setsuurit, joulu- ja pääsiäislimput vielä erikseen jotka kaikki tuoksuvatkin taivaisiin asti ja pulla ja muut päälle. Pikkuleivät, kuivakakutn marja - ja hedelmäpiirakat. Osassa maata käsitetään perunakeitolla vedessä käytännössä kokonaisina keitettyjä perunoita joiden sekaan kypsinä heitetään vähän maitoa jaeditellään se sitten jonain keittona ja ruokalajina. Normaali ihminen katsoo silmät pitkänä mitä ihmisiä tällaiset oikein ovat. Ei osata edes perustavinta perunasoppaa tehdä. Edes keittojuurespussia, pippureita, laskerinlehteä ja liemikuutiota kaupasta jollei viitsitä laiskuuttaan esimerkiksi tuorejuurespaloista itse paloa. Kaikenlaista vastaavaa niin ehkä osa on sitten syönyt myös vain pelkkää perunaa tai pelkkää perunaa ja kastiketta eikä mitään muuta. Todella outo idea.

Meillä syötiin myös rannikolta Merukarvialta päin tuotua kalaa. Laatikoita syötiin paljon, hyviä laatikoita. Keittoja, perunaa ja kastiketta lisukkeilla. Riisiä ei pääruoissa vaan puuroissa tai appelsiiniriisissä viikonloppuna ja makaronia harvoin. Eihän se nyt mitenkään erikoista kyllä ole.

Siihen kaurapuuroon on pakko nauraa. Muistan kun äiteni sanoi että ei meillä ole sorkkia kellään täällä sisällä viitaten siihen kun joku vieras puheli jotain omituisia kaurapuuroista aamulla. Meillä syötiin ruispuuroa hiutaleista tai marjoihin ja ruisjauhoon tehtyä marjapuuroa tai grahampuuroa, ohrapuuroa. Omenariisipuuroa. Luumuriisipuuroa. Riisi tai manna tai ohra, eri ryyneihin, milloin mehukeiton luumu - tai rusinasopan tai maidon kanssa. Joskus jokin kiisseli. Puuroja on jumalaton määrä.

Täälläkin on jokin hirveä perunaviha ja leipäviha ja soosiviha jaja ja mitä kaikkea näistä tulvii esille. En tiedä mitä nykyajan nuoriso sitten niin ihmeellisiä syö kun jostain perustavallisesta makaroninkin "saamisesta" jossain kohtaa puhuttiin niin kuin jokin ihme. Olen yli 50 ja olen jo pienenä joskus saanut makaronilaatikkoa. Siihen aikaan oli hyvää paksua pitkää makaronia joka oli pitkää kuin spagetti mutta eri. Siitä tuli hyvää laatikkoa. Harvoin tehtiin kuitenkaan mutta vaihtelu virkistää syystä.

Meillä kotona on ollut perunat ja kastike -pohjainen ruoka rakastettua, hyvää ja omaan makuun tehtyä maukkain lisukkein. Meillä on tarjottu tuorekurkkua, etikka-sokeri-suola-veteen siivutettua tuorekurkkua, raasteita kuten porkkana tai lanttu tai omena-punajuuri esimerkiksi, salaattia, itse tehtyjä tai ostettuja etikkasäilykkeitä suola- ja maustekurkusta sekä punajuuresta kurpitsaan ja puolukka- tai pihlajanmarjahyytelöön

Kastikekin pitäisi varmaan olla jotain mihin on jotain hyperkallista hinkhoolia oikein lyöty. Ollaan niin olevinaan niin olevinaan niiiiiin erinomaista ja kaikki vanha on pskaa.

En ihmettele että itketään miten eivät raha riitä vaikka on monen tonnin palkat. Pitäähän nyt jotain enkelten ambroosiaa vartaan saada, entrecotea vähintään. Jos löytyy avaruusolioita, niemisen tai mäntylän liisan ja pekan perusoikeuksiin kuuluu varmaan saada sieltä marsista asti jotain eksotiikkaa kun eihän nyt kotimainen ruoka ole kuin pskaa.

Kasvatus on mennyt tosi radikaalisti pieleen.

Mahtavaa parodiaa, juuri näin lapsuudenkodissanikin toimittiin. Huomaa, että on pohjoissatakuntalaisesta tai eteläpohjalaisesta. Meillä ei oltu kumpiakaan, mutta aina ne omat tavat olivat paitsi parhaita, myös ainoita mahdollisia toimintatapoja. Äitini tokaisi kerran hämmentyneelle vävylleen ja minulle, että onneksi teillä ei ole lapsia. Hän kysyi heinäkuun puolessavälissä, että mistä ostatte perunanne ja mitä lajiketta. Tähän olisi todellakin oikeita ja vääriä vastauksia, mutta kaikkein pahin oli, ettei perunoita ole syöty kertaakaan koko kesänä.

Samanlaista settiä, kuin muilla:

Joka lauantai koitettiin saada kämppä puhtaaksi siivoamalla ja riitelemällä yhtä aikaa. Isä liukeni hyvissä ajoin paikalta ja palasi vasta päivälliselle, sillä aikaa äiti itki, huusi ja siivosi imuri toisessa kädessä ja toisella pikkuveljeäni sylissä pitäen. Minä ja sisko siivottiin oma osuus ja äidin kommentointi meidän työn jäljestä oli aika lailla tällaista:

Äiti: "Ei tää huone ole vielä siisti! Siivoa lisää!"

Minä: "Mikä kohta on sotkunen ja mitä vielä siivoan?"

Äiti: "Silmä käteen ja katso!!"

Minä: "Öö... No, pyyhinkö vaikka tän?"

Äiti: "Älä nyt siihen enää koske! Vaan siivoa jotain muuta!"

Minä: "Nooh... järjestelenkö tän uudestaan?"

Äiti: "No mieti!"

Tästä syystä siivoamiseen meni hirveästi aikaa ja vaivaa. Loppupäivä vihoiteltiin toisillemme.

Verhojen piti olla auki joka aamu viimeistään klo 7, koska vanhemmat halusi voittaa kaikki muut perheet aikaisuudessa, joka aamu joku meistä lapsista kävi hakemassa lehden laatikolta näyttääkseen, että meillä tosiaan heräsi jo koko perhe. Sitten kytättiin, milloin muut avasi verhonsa ja haki lehtensä ja halveksuttiin niitä, joilla oli tapana kömpiä postilaatikolle vasta puoliltapäivin.

Nyt, kun me kaikki lapset asutaan omillamme, vanhemmat pitää unirytmistämme huolta soittelemalla lähes joka aamu puoli kahdeksalta ja sitten haukkumalla pataluhaksi, jos soitamme takaisin vasta yhdeksältä "Jaahas, sitä suvaitaan vihdoinkin herätä! Nukkumassahan sinä tietenkin olit?"

- Ruualla oli aina perunaa. Äiti keitti isälle perunaa koska isä ei syönyt riisiä kanan kanssa.

- Viikonloppuna oli pakko nousta viimeistään klo 8.

- Mattoja vietiin kauhean usein tampattavaksi.

- Sienestys ja marjastus kauhealla urakalla, äiti teki mehua mehumaijalla.

- Jatkuva silitys.

- Juotiin kahvia myös illalla.

- Suihkuun ei saanut mennä päivittäin.

En jaksa ronklata sälekaihtimia edes takaisin. Ei haittaa jos ovat päivällä kiinni, eikä kyllä haittaa vaikka olisivat illalla auki. Avaan ja suljen niitä ihan fiiliksen mukaan, en välitä siitä että päivällä verhojen pitää olla auki ja illalla kiinni. Jos joku katselee tänne sisään iltaisella, niin aivan sama mulle. Lapsena tuli aina kauheasti sanomista, jos päivällä oli verhot kiinni tai illalla auki. 

Vierailija kirjoitti:

Verhojen piti olla auki joka aamu viimeistään klo 7, koska vanhemmat halusi voittaa kaikki muut perheet aikaisuudessa, joka aamu joku meistä lapsista kävi hakemassa lehden laatikolta näyttääkseen, että meillä tosiaan heräsi jo koko perhe. Sitten kytättiin, milloin muut avasi verhonsa ja haki lehtensä ja halveksuttiin niitä, joilla oli tapana kömpiä postilaatikolle vasta puoliltapäivin.

Anteeksi, mutta repesin tälle ihan totaalisesti :DDD (Kyllä munkin äiti saattoi kommentoida "luulin että aiot nukkua koko päivän" jos kömmin viikonloppuna sängystä ylös vasta yhdeksältä, mutta mitään pakkomielteenomaista naapurien kyttäämistä tai verhojen nostelua aamuvarhain hän ei harrastanut.)

Vierailija kirjoitti:

- Ruualla oli aina perunaa. Äiti keitti isälle perunaa koska isä ei syönyt riisiä kanan kanssa.

Tää on oltava kans joku 60-luvun talouskoulujen erikoisuus, että kanan kanssa KUULUU tarjota riisiä. Vaihtoehdot siis on näillä kanaa ja riisiä, riisiä ja kanaa, kanaa riisillä sekä vielä vaikka niinkuin huikea innovaatio, kuin riisiä kanalla...

Mulla on äärettömän pihit vanhemmat. Ruoka oli mautonta ja suolatonta. Ruokailua tarkkailtiin ettei vain oteta liikaa. Leikkeleet puolitettiin, samoin leivänpalat. Ja sitä leipää oli myös joka ruokailussa, halusi tai ei. Varmaan sen takia ettei maha täyttyisi liiaksi pelkästä lämpimästä ateriasta jota tosiaan ei saanut ottaa paljoa.

Sauna lämmitettiin kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Suihkussa ei saanut käydä muulloin, ei edes murrosiässä. Alapesun sai sentään tehdä käsisuihkun avulla. Hygienia-asiat sivuutettiin kokonaan vaikka oli haissut pahalle tahansa. Joskus murkkuna pesin rasvoittuvaa tukkaani lavuaarissa käsisuihkun avulla ja siitäkin tuli aina sanomista. Vedenkäyttöä tarkkailtiin tosi paljon, että kauanko aikaa sai viettää peseytymisessä silloin kun oli saunapäivä. Siellä luonnollisesti piti käydä äidin kanssa, varmaan pääsi vahtimaan juuri tätä veden käyttöä. Arvosteli samalla vartaloani aika avoimesti ja se on vieläkin iso epävarmuustekijä minulle.

Kotona ovien piti aina olla auki, esim. jos halusin leikkiä kaverini kanssa omassa huoneessa rauhassa niin se avattiin heti. Äiti kuunteli aina meidän juttuja koska oli hirvittävän utelias ja arvosteleva. Minua hävetti tosi paljon tuo ja mieluiten olinkin aina muiden luona. Teini-iässä olisin halunnut omaa rauhaa pitämällä sen oven auki mutta ei.

Kirjeet auottiin ja luettiin usein ennen minua. Sekin vitutti niin paljon. Sitten kaverieni kirjoittamaa sisältöä arvosteltiin ruokapöydässä tms. ja häpäistiin minua.

Päiväunet olivat laiskoja varten ja mitään ylimääräistä sängyssä makoilua päivällä ei suvaittu. Herätys oli aina aikaisin arkena ja viikonloppuisin sekä loma-aikoihin. Sänky piti tietenkin aina pedata tosi tarkkaan eikä siinä saanut istuskella sen jälkeen ettei päiväpeitto likastu.

Marjastus, halusi tai ei. Haukuttiin laiskaksi jos poimi liian hitaasti.

Siivoaminen. Äiti hinkkasi koko ajan jotakin nurkkaa ja valitti, kun kukaan ei auttanut MUTTA toisaalta ei antanut edes tehdä mitään koska KUKAAN ei osannut siivota yhtä hyvin kuin hän. Kaikki asiat pitikin sitten opetella siivouspuolelta ihan alusta asti, kun omilleni muutin.

Äitini on syntynyt v. -54 ja on kouluttamaton kotiäiti. Tekee edelleen itseään tykö noilla marjastuksilla ja siivoamisilla niinkuin se olisi koko elämän sisältö ja tarkoitus. Varmaan kompensoi sitä kotona olemistaan tuolla tavalla. Minua ärsytti kotona asuessa se, että äiti oli aina siellä ja kyttäsi minua koko ajan. On tosi utelias luonteeltaan ja se jos mikä ahdisti. Arvosteli toisten tekemisiä ihan kuin olisi itse joku täydellisyys. Onneksi muutin kotoa pois melko nuorena enkä käy kovin usein siellä. Paljon olisi muutakin kerrottavaa mutta tuossa ne mitä tuli mieleen. Sanomattakin selvää, että omassa kodissa on "vähän" erilaista.

Nykyaikana monella on rahat loppu valmisruokien , kanafileiden, mehujen ja herkkujen jälkeen. Ihan fiksua olisi välillä syödä perunoita ja kastiketta, ei ole rahat loppu.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana monella on rahat loppu valmisruokien , kanafileiden, mehujen ja herkkujen jälkeen. Ihan fiksua olisi välillä syödä perunoita ja kastiketta, ei ole rahat loppu.

Niin välillä, ei aina.

Apua en kestä tää on niin symppis keskustelu, just nuo jonkun mainitsemat "sunnuntain paremmat astiat" 😂 samaistun.

Vierailija kirjoitti:

Olen reilu 50 ja vanhemmat syntyneet 20-l lopussa.

Ei meillä mitään negoja pakkoja ollut.

Kyllä meillä jouluksi laitettiin mutta siitä nautittiin.

Nk nykyajan väen mielestä joululaatikoita, joita nykyihmisten mielestä nyt kukaan syö, meillä tehtiin jo kun juurekset korjattiin syksyllä. Ne oli syksystä kevääseen ruokaa. Riisipuuroa meillä on aina marjasopan kanssa syöty arjessa. Tai mannaryynipuuroa tai marjapuuroja tai omenoista tai hilloista. Kinkkuja meni useampi talvessa. Ei meillä tehty mitään joulupöytään mitä ei olisi haluttu syödä. Pääasiassa joulua varten leivottiin kovin keskitetysti. Meillä oli mm yksi syntymäpäivä joulupäivänä.

Kyllä meillä marjastettiin omassa metsissä omiin tarpeisiin ja omista puskista omiin tarpeisiin viinimarjoja ja ihania karviaisia. Pihlajista mehuja ja hilloja. Puolukoita ja mustikkaakin vähän. Vadelmapuskia oli. Oli mansikoita vähän ja raparperia, omenoita, vihannes- ja juurikasmaa, perunat, lehmien laitumet ja viljapellot.

Olen ollut niin pienestä kuin osasin kävellä muiden perheen naisten kanssa marjassa ja rakastanut marjassa oloa ja mehujen ja hillojen keittoa ja muuta säilöntää aina samoinkuin niiden säilöttyjen käyttöä ruuanlaitossa. Niin syön tänä päivänä sen minkä kykenen jos saan käsiini vain ja kykenen laittamaan mikä on ongelma kaupungissa köyhälle joka on autoton, kulkukelvoton ja kyyditön. Ei minusta ole marjaan enää millään tavoin. En ole pystyssä pysyä. Olen niin kipeä. Suren sitä ihan hirveästi. Kaipaan matjametsään ja viinimarjapuskaan niin, itku tulee.

Mitä pahaa on pölyyntyvien verhojen vaihdossa???? Mitä vikaa on haluta vaihtaa sisustuskangasta vuodenajan mukaan? Te ette sitten ripusta joulukoristeita ettekä jouluvaloja? Miksi on paha käyttää päiväpeitettä?

Ilmankos - no, olkoon.

Lukiessa hyppien eteenpäin ketjua en voinut kuin ihmetellä. Onpa erikoista ettei missään hyvässä kasvatuksessa nähdä perimmäistå arvoa osaten suodattaa väsyneiden äitien "raivoja" aikuiset ihmiset ja miten uppiniskaisia, typeriä ja huonotapaisia suomalaisia on. Kuin ääripäähän hyppiviä uhmaikäisiä. Ällistyttävää.

Älä väheksy toisten kokemuksia. Olet onneksesi ilmeisesti saanut kasvaa tasapainoisessa perheessä. Kaikilla ei ole ollut tätä onnea. Lapsena on vaikea nähdä perimmäisiä arvoja henkisessä vakivallassa, jota myös itse sain runsain mitoin osakseni.

Voisin kuvitella nauttivani jouluisista perinteistä elleivät ne toisi mieleeni pahaa mieltä ja pelkoa, jota jouduin kokemaan koko lapsuuteni. Juuri nämä edellä monesti mainitut marjastukset, siivoukset ja muut valjastettiin yhden ihmisen huomiontarpeen tyydyttämiseen.

Kukaan ei voinut auttaa kun kukaan ei pystynyt samaan kun hän ja koska kukaan ei auttanut, hänellä oli avoin lupa räjähtää, haukkua, latistaa, ilkeillä ja lyödä oma perheenjäsen henkisesti maahan keinolla millä hyvänsä. Ja sitten oli omakehun vuoro...

Mikä tahansa työ tai askare on hauskaa porukalla iloisella asenteella touhutessa kaikkien arvostaessa toisen tekemistä. Negatiivisuus syö ilon. Henkinen väkivalta syö sielun.

Muisto lapsuuden mustikkametsästä: Kerättyäni emalimukin täyteen mustikoita ja tullessani kaatamaan mustikat sankoon kuului kommentti "Turha näköjään on sinua mukana raahata kun ei sinusta mitään hyötyä ole, haittaa aina vaan". Ikää minulla oli ehkä 6 vuotta. Enkä minä koskaan senkään jälkeen saanut yhtään positiivista kommenttia aiheesta. Mustikan keruu ei käsittääkseni ole mitään rakettitiedettä, mutta ilmeisesti minusta ei vain ole siihen hommaan.

Arvosta siinä sitten perinteitä...

En nuole jälkiruokalautasta puhtaaksi. Äidiltäni oli tämä lapsena ehdottomasti kielletty. Meille hän muisti aina jankuttaa, että lautasen saa nuolla, nuole nyt ne viimeiset kämmenneen jätskinkin rippeet. Ei, minä en nuole lautasta, koska se ällöttää minua. Posketkin tahriintuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisempien ikkunoiden vieminen kesäksi varastoon. Äiti luuli että talo pysyy silloin viileämpänä... Liekö syy sittenkin ollut se että silloin kukat sai paremmin ikkunalaudalle?

Joka tapauksessa aivan älytön tapa. En ole koskaan kuullut kenenkään muun tekevän tätä.

Kyllä meillä maalla tehtiin näin. "Tuplat" vietiin kesäksi vinttiin ja syksyllä laitettiin takaisin ikkunoihin.

Täällä sama! Tosin meillä ei saanut sisempää ikkunaa auki, vaihtoehdot olivat vain joko ikkuna paikallaan tai ikkuna pois paikaltaa. Eli jos kesällä halusi avoimen ikkunan, sisempi olisi pitänyt aina nostaa pois paikalta. Helpompaa ottaa kokonaa pois ja viedä varastoon

"Mitä ihmisetkin ajattelee!", oli vakioperustelu kaikkeen.

No ei kiinnosta, ajatelkoot mitä lystäävät.

Joo. En vaihda sesonkiverhoja.

Joulumarttyyriraivoa toistin huomaamattani jonkun aikaa mutta koko joulu saa nykyään olla hyvin vähäeleinen ja rento. Mun lapset eivät ole ikinä nähneet mua humalassa, mikä taas lapsuudenkodissa oli joka viikonloppuinen traditio, plus kaikki lomat toki sama meininki....mun lapsuudessa 90-luvun alussa mä istuin tuntikausia kapakoissa mukana kun ei ollut lapsenvahtia. Miten semmoinen on voinut olla "ok"?! Ei sillä, en muista muita lapsia nähneeni kuppiloissa odottamassa. Ihmekös tuo sitten että olen itse absolutisti.

Ite olen päättänyt, että alkoholistit ja alaikäiset ei kuulu samaan talouteen ja, että perheessä mennään lasten hyvinvoinnin, ei kulissien, ehdoilla. Toisin, kuin lapsuudenperheessäni:

Isä oli alkoholisti ja hänen sairauttaan peiteltiin sitten koko perheen ja suvun voimin. Rahat katosi vanhempien yhteiseltä tililtä Kankkulan kaivoon, samaten isän vanhempien tarjoamat apurahat, eikä kukaan meistä suostunut huomaamaan elefanttia olohuoneessa.

Päin vastoin, elefantti peitettiin niin hyvin, kuin pystyttiin: äiti pakotti isän suihkuun joka toinen päivä, ettei tämä näyttäisi juopolta ja me lapset tuotiin kymppejä koulusta ja koti pidettiin tiptop siistinä, että muut luulisi meillä olevan sopivasti rajoja ja rakkautta ja ahkera ilmapiiri. Matkoja tehtiin säännöllisesti mökille vahvistaaksemme illuusiota hyvistä perhessuhteista ja isää ei saanut häiritä, eikä hänelle saanut sanoa vastaan, ettei hän joisi lisää. Piti näyttää naapureille, että olemme rakastava perhe täynnä kunniallisia, työteliäitä ihmisiä.

Todellisuudessa meidän perheessä oli energiasyöppö kruununprinssi, joka joko nukkui krapulaansa, räyhäsi meille muille todella julmin sanoin, tai oli ryyppäämässä poissa näkyvistä. Ja, jonka pillin mukaan koko perhe tanssi kyselemättä 24/7. Lähes kaikki perhelomat ja juhlat isä pilasi ryyppäämällä ja sekoilemalla, tai kiukkukohtauksilla ja sitten äiti ja me lapset syyteltiin toisiamme isän kiusaamisesta, kun sille tuli niin paha mieli, ettei kestä enää ilman pulloa.

Äiti raatoi päivätyön lisäksi vielä kaikki kotityötkin teinien avustuksella, sillä sohvalla makaavasta isästä ei ikinä ollut edes roskia viemään, eikä tilannetta parantanut yhtään isän sukulaiset, jotka kertoivat isän "masennuksen" syyn olevan töykeässä, laiskassa vaimossa ja liian villeissä lapsissa

Tuollaisen nuoruuden jälkeen olen pitänyt huolen, että minun lasteni ei tarvi osallistua juoppovanhemman hyysäämiseen ja ero tulee heti, jos ryyppäyskoukkuun jäänyt kumppani ei oitis ala parantaa tapojaan. Äitini on edelleen isäni kanssa yhdessä, siellä hän passaa ja puurtaa katkeroituneena, lähestulkoon orjan asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nämä tässä ketjussa mainitut 70-80 luvun perinnetyöt ovat jo lähes aiheuttaneet avioeron. Miehen perhe on juuri tällainen perinnetöistä elänyt uskovainen perhe. Mun perhe taas osti kaiken valmiina ja meillä sai elää just kuten tykkää, omassa tahdissa ja kotipizzaa syöden jos se oli se mitä halusi. 

Meillä on nyt kolme teiniä ja mies pitää järkyttävää huutoa ja perheh elvettiä , koska:

- En halua sukuloida säännöllisesti kaikkien mahdollisten verisukulaisten kanssa, enkä varsinkaan niiden joita näen max kerran 20 vuodessa. Miehen mielestä sukulaisiin pidetään yhteyttä, ne kutsutaan kylään tai me mennään kylään kutsumatta koska sukulaisuus.

- Lomilla ja viikonloppuna herätään viimeistään klo 9, koska muuten päivä meni jo ja niin miehen kodissakin tehtiin. Ja siis miehellä ei ole mitään erityistä tekemistä lomapäivinä, paitsi netissä roikkumista mutta silti pitää herätä ajoissa koska hänen lapsuudenkoti.

- Sängyssä ei saa olla päivällä, sänky on nukkumista varten, koska miehen lapsuudenkoti. Mä löhöän sängyssä just silloin kun halua, katon vaikka Netflixiä jos ei muuta.

- Lomamatkatkoilla ulkomailla pitää myös miehen mielestä olla koko ajan liikkeellä aamuvarhaisesta lähtien ja kiertää eri paikkoja, koska hänen lapsuudessaankin. Mies saa raivokohtauksen kun huomaa hotellissa, että teinit makaa sängyllä kännykkää näpräten. Heti ajetaan teinit vaikka uima-altaaseen, mutta ei sänkyä, ei sohvaa koska jotain pitää tehdä.

- Kaikki ruuat pitää tehdä alusta asti itse, niin arki kuin juhlapyhien ruuat, koska miehen lapsuus. Meillä meinasi oikeasti tulla yhtenä jouluna ero, kun sanoin miehelle että en tee yhtään lanttulaatikkoa roskiin heitettäväksi, koska kukaan ei sitä syö ja tilataan mieluummin noutoruokaa. 

- Haluan jouluna löhötä ja rentoutua. Miehelle se ei käy, koska lapsuudenkoti. Siellä jouluaatto käytettiin aamuvarhaisesta iltaan ruuan tekoon. Haudutettiin laatikoita ja puuroja, paistettiin kinkkua ja kalkkunaa ja sitten ruokailu on ohi vartissa. Mä en halua käytää joulupyhiä hellan edessä seisomiseen kun vaikkapa Stockalta saa kaiken laadukkaana valmiina ruokana.

- Vanhempien ihmisten pokkurointi ja nuoleskelu, varsinkin jos ne on sukulaisia koska miehen lapsuudenkoti. Meillä on suvussa alkoholisteja, mt- ongelmaisia ja muuten vaan ylpeitä ihmisiä ja niitä tulee miehen mielestä kohdella kunnioituksella ja olla niiden kanssa säännöllisesti tekemisissä koska miehen lapsuus. Mä en halua olla alkoholisti- ja mt-ongelmasukulaisten kanssa missään tekemisissä koska ne ei tuo mulla ja lapsilleni mitään hyvää elämään. Miksi lasteni pitäisi kyläillä ympärikännissä olevien setien ja tätien luona ?

Onkohan sun miehesi suku Itä-Suomesta/Karjalasta? Tiedän yhden tutun, jonka mies on Karjalan evakkojen jälkeläinen. Tuo kuulosti ihan heidän arjeltaan. Pitää herätä todella aikaisin, myös viikonloppuina ja lomina. Ruoka pitää tehdä itse alusta alkaen. Perunaa syödään joka päivä. Joulut ym. juhlat ovat suvun naisille todella väsyttävää aikaa, kun pitäisi tehdä kaikki itse ja ruokkia koko suku. Mitään uutta ei saa ostaa, ellei se ole aivan rikki/hajonnut. Toistetaan vanhempien elämää ja mallia lähes täysin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ronklata sälekaihtimia edes takaisin. Ei haittaa jos ovat päivällä kiinni, eikä kyllä haittaa vaikka olisivat illalla auki. Avaan ja suljen niitä ihan fiiliksen mukaan, en välitä siitä että päivällä verhojen pitää olla auki ja illalla kiinni. Jos joku katselee tänne sisään iltaisella, niin aivan sama mulle. Lapsena tuli aina kauheasti sanomista, jos päivällä oli verhot kiinni tai illalla auki. 

http://vanha.reijoheikkinen.fi/ajan_jaljilla/Ajan_jaljilla_11122003.htm

hmmm... Joku järki siinä?