Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Meillä ei saanut ottaa mistään viimeistä annosta / palaa vaan jos vaikkapa keksejä oli enää yksi niin sitä saanut syödä kukaan. Sitten se pyöri tietenkin tarjolla aikansa kunnes meni homehtuneena roskiin.
Ja sama oli siis normiruuankin kanssa eli vaikka lautanen piti syödä tyhjäksi niin kattilaapa ei tyhjäksi saanutkaan syödä vaan se yksi pottu ja/tai kauhallinen jäi aina.
Usein oli myös niin, että sellainen litran jäätelö pilkottiin paloiksi kulhoon kun tuli vieraita ja siitä sitten jokainen tietysti otti kunnes siellä oli enää se yksi palanen. Vieraat sai sen ottaa, mutta me "omat" ei eli se viimeinen pala suli sitten siihen tarjoilukulhoon ja lopulta se kaadettiin vessanpönttöön siunailujen saattelemana kuinka taas meni haaskuun..
Nykyisin oikein huvittaa kotona kylässä käydessä kun tuo on muuntunut sellaiseksi, että sitä viimeistä palaa / annosta jaetaan aina puoliksi eli vikasta pullasiivusta jompikumpi vanhemmista ottaa puolet ja sitten se jäljelle jäänyt puolikas pannaan taas puoliksi.. kunnes sitten on niin pieni murunen ettei sitä enää saa kahtia. Se menee sitten roskiin.
Mä en oikeasti tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli ja on sitä mieltä, ettei täytekakkuun saa laittaa enempää kuin 2dl kermaa. Kakun koosta ja muista täytteistä riippumatta 2dl pitää riittää, muuten sitä on liikaa. Lapsena hävetti, kun kaverisynttäreillä kakussa ei ollut koskaan kunnolla täytettä ja pursotus oheni ja oheni ja oheni ja loppui kokonaan. Teininä hävetti, kun äiti jossain sukulaisen juhlissa kauhisteli ääneen, kun kakussa on litra kermaa. Tämä muistui mieleen, kun tein juuri hänen synttäreilleen mansikkakakun ja tunnustin juhlien jälkeen, että viiden munan pohjaan tehdyssä kakussa oli 6dl kermaa. Hyvin kelpasi, ennen kuin hän kuuli totuuden.
Koulunkäynti (normaali koulu). Itse halusin käydä kotikoulua, mutta vanhemmat pakottivat menemään tavalliseen kouluun. Tuhlasin 9 vuotta elämästäni koulussa, missä en oppinut mitään uutta. Olin jo lukenut kotikirjaston läpi ja paikallisten kirjastojen tarjontaa myös.
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapsuudenkodissa on pakko syödä leipää lämpöisen ruuan kanssa. Anoppi yritti pakottaa lapsia mutta minä sanoin lapsille että leipää ei ole pakko ottaa jos ei halua. No anoppi tekee valmiit leivät lapsille ja kauhea ihmettely ja kovaan ääneen päivittely koska kyllä ruualla pitää leipää syödä eivätkä lapset syö.. Miksi, sitä ei osaa kukaan kertoa. Lapset eivät ole koskaan tykänneet leivästä ruuan kanssa.
Ja mitä tekee mies, aargh, ottaa sitä leipää koska niin nyt vaan kuuluu tehdä.
Jaa, no enpä nyt tiedä. Miksei tämmöiseen tilanteeseen voisi soveltaa "talossa talon tavoilla"-periaatetta. Niin tietenkin, lapset herkkinä ympäristönsä tulkitsijoina imevät itseensä mentaliteetin "aina pakko miellyttää, aina pakko toimia toisten haluamalla tavalla tilanteessa kuin tilanteessa..." Tuskinpa vaan. No, ollaan erilaisia ihmisiä, mutta itse kokisin kyseisessä tilanteessa huomattavasti rakentavammaksi asiaksi vaikka selittää niille muksuille, että se mummu sitten tyrkyttää leipää vaikka ette siitä pidä, isä syö ja itsekin mummun mieliksi sen syön, ottakaa muutama haukku edes ja pyydetään loput evääksi tms... On miljoona muutakin tapaa opettaa lapsista omien mielipiteittensä ylpeitä kannattajia, kuin astua oman periaatteensa vuoksi vastarintaan vanhuksen tapoja kohtaan, joiden tarkoitusperä on kuitenkin vain ja ainoastaan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäynti (normaali koulu). Itse halusin käydä kotikoulua, mutta vanhemmat pakottivat menemään tavalliseen kouluun. Tuhlasin 9 vuotta elämästäni koulussa, missä en oppinut mitään uutta. Olin jo lukenut kotikirjaston läpi ja paikallisten kirjastojen tarjontaa myös.
Koulussa opitaan muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea koko ketjua. Mutta (samanlaisen lapsuuden kokeneena) mietin, MIKÄ sai äitini / meidän äidit siivoamaan juuri KIUKUSSA? Mun äiti irvisti koko siivoamisen ajan. Ihan vaan jos tiskipöytääkin pyyhki niin irvessä. Miksei he voineet ihan vaan siivota norminaamalla?
noh, mun 50-l syntynyt narsistiäiti on tosin tehnyt selväksi, ettei edes halunnut perhettä/miestä. Olen ainoa lapsi ja synnyin 1v sen jälkeen, kun naapurissa syntyi esikoinen. Joten kai tää perhe perustettiin sosiaalisen vertailun takia.
joten oliko irvistämisen syy se, ettei oikeasti haluttu perhettä?
meillä ei äiti edes koskaan syönyt mitään ateriaa samassa pöydässä minun ja isän kanssa.
Lapsena oli pakko kotiin tullessa vaihtaa kotivaatteet kouluvaatteiden tilalle. VIHASIN sitä tapaa, jostain syystä se tuntui ihan ylitsepääsemättömältä vaivalta. Oli kiire lastenohjelmien pariin kai, telkusta taisi tulla joku 10+2 tai "kymppikaks", yksi lemppari lastenohjelmani joskus klo. 14-15 aikoihin. Yritin selviytyä siitä "urakasta" aina mahd. nopeasti = revin housut jaloista niin, että ne jäi väärinpäin ja nilkoista kiinni, samoin paita nurinkurin. Märät sukat heitin vaatekasan päälle.
Jossain vaiheessa ala-astetta äiti alkoi käymään päivätöissä, joten lähdimme sisarusten kanssa kouluun keskenämme, ja minä nuorimpana tulin kotiin ennen muita. Eräs päivä päätin ottaa ilon irti tästä "vapaudesta" ja puin kouluun kotivaatteet päälle jo valmiiksi, ei sitten tarvitse niitä vaihdella kotiin tullessa, suoraan vain telkkarin ääreen marjapuuroa syömään ja lastenohjelmia katselemaan :D Muistan vieläkin miten hävetti koulussa ulkovaatteet riisuttuani, päällä liian iso ja kulahtanut marimekon pallopaita, jaloissa ikivanhat, vähän reikääntyneet tuulipuvun housut... Varmaan enismmäisiä kertoja lapsuudessa, kun häpesi omaa ulkonäköään :D Sen jälkeen vaihdoin kiltisti siistit kouluvaatteet rentoihin kotiplöhöihin ja teen muuten niin edelleen - olen tarkka ulkonäöstäni ja tykkään pukeutua siististi ja huolitellusti ihmisten ilmoilla, mutta näkisittepä mut kotosalla; vaatteet lähtee vaihtoon heti sisään päästyäni, ja mitä väljemmät (tai reikäiset, ei haittaa) t-paita ja lökärit, sen mukavampi ne on laittaa päälle. Ja sekin etu tietenkin, että säästyy ne "siistit vaatteet" paremmin ja pidempään, kun käyttö rajoittuu muutamiin tunteihin päivisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäynti (normaali koulu). Itse halusin käydä kotikoulua, mutta vanhemmat pakottivat menemään tavalliseen kouluun. Tuhlasin 9 vuotta elämästäni koulussa, missä en oppinut mitään uutta. Olin jo lukenut kotikirjaston läpi ja paikallisten kirjastojen tarjontaa myös.
Kumpi vanhemmistasi olisi jäänyt kotiin PALKATTA sinua opettamaan? Et ole todellakaan mitään elämästä oppinut...
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua. Mutta (samanlaisen lapsuuden kokeneena) mietin, MIKÄ sai äitini / meidän äidit siivoamaan juuri KIUKUSSA? Mun äiti irvisti koko siivoamisen ajan. Ihan vaan jos tiskipöytääkin pyyhki niin irvessä. Miksei he voineet ihan vaan siivota norminaamalla?
noh, mun 50-l syntynyt narsistiäiti on tosin tehnyt selväksi, ettei edes halunnut perhettä/miestä. Olen ainoa lapsi ja synnyin 1v sen jälkeen, kun naapurissa syntyi esikoinen. Joten kai tää perhe perustettiin sosiaalisen vertailun takia.
joten oliko irvistämisen syy se, ettei oikeasti haluttu perhettä?
meillä ei äiti edes koskaan syönyt mitään ateriaa samassa pöydässä minun ja isän kanssa.
Siivosiko isäsi koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin pitkään mikä voisi olla, mutta koululäksyjä ei enää ole, joten se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua. Mutta (samanlaisen lapsuuden kokeneena) mietin, MIKÄ sai äitini / meidän äidit siivoamaan juuri KIUKUSSA? Mun äiti irvisti koko siivoamisen ajan. Ihan vaan jos tiskipöytääkin pyyhki niin irvessä. Miksei he voineet ihan vaan siivota norminaamalla?
noh, mun 50-l syntynyt narsistiäiti on tosin tehnyt selväksi, ettei edes halunnut perhettä/miestä. Olen ainoa lapsi ja synnyin 1v sen jälkeen, kun naapurissa syntyi esikoinen. Joten kai tää perhe perustettiin sosiaalisen vertailun takia.
joten oliko irvistämisen syy se, ettei oikeasti haluttu perhettä?
meillä ei äiti edes koskaan syönyt mitään ateriaa samassa pöydässä minun ja isän kanssa.
Siivosiko isäsi koskaan?
Isäni viikoittain tarjosi siivoavansa, mutta äiti aina sanoi, että ei, koska vain äidin oma jälki oli kepaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuuleta petivaatteita joka viikko, en syö kalkkipillereitä, kalanmaksaöljyä tms., kun uutiset alkaa, ei ole pakko olla hiljaa.
Vihaan uutisten ja varsinkin pyhien urheilu-uutisten aikaista SHHHHHH-hyssyttelyä. Meillä ei saanut tyyliin hengittääkään äänekkäästi, kun telkkarista tuli jotain NHL-tuloksia. Sunnuntaisin telkkari huusi tuntikaupalla formuloita. Lätkäotteluidenkaan aikana ei saanut puhua, koska ilmeisesti peliä ei voi seurata ilman selostusta. Vihaan urheilu-uutisia ja Jari Porttilan ääntä (sori, Jari Porttila. Ei mitään henkilökohtaista.)
Nautin niin suuresti, kun vanhempani olivat kerran meillä kylässä ja lapsi mekasti urheilu-uutisten aikana. Isäni istui sohvalla sihisemässä ja minä totesin, ettei lapsi ymmärrä tuollaista suhistelua eikä meillä tarvitse olla hiljaa tv-ohjelman takia. Meni
Minua jo pienenä aivan erikoisesti hatutti se, että _miesten_ seuraama urheilu on jotenkin pyhää, loukkaamatonta ja ehdottomasti parempaa ja kehittävämpää ajanvietettä kuin oikeastaan mikä tahansa muu. (Ja voi luoja sitä vähättelyä naisurheilua kohtaan...!)
Siis se että istuu perse sohvaan juurtuneena ja katsoo ruutua silmät joulukuusenpalloina on jotenkin hienoa, ylevää ja oikeutettua, kun katsojina ja tekijöinä ovat Miehet. Muu perhe hipsutelkoon ylhäisyyden ympärillä, kun hän valtaistuimeltaan monopolisoi koko muun perheen ilmatilan ja liikkumisenvapauden näiden omassa kodissa.
Sen sijaan jos sitä haluaisi vaikka pelata videopelejä joissa fyysinen ulottuvuus on tismalleen sama, niin ei, se se vasta onkin ajanhukkaa. Vain urheilu on kyllin jaloa. (Vaikka olympialaisissa se taas nähtiin että hyvinpä ne suomalaiset menestyvät...)
Ja juu, kestovitutus jäi. En suostu enää ikinä muuttamaan yksikerroksiseen kotiin. Ja luojalle kiitos langattomista kuulokkeista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäynti (normaali koulu). Itse halusin käydä kotikoulua, mutta vanhemmat pakottivat menemään tavalliseen kouluun. Tuhlasin 9 vuotta elämästäni koulussa, missä en oppinut mitään uutta. Olin jo lukenut kotikirjaston läpi ja paikallisten kirjastojen tarjontaa myös.
Kumpi vanhemmistasi olisi jäänyt kotiin PALKATTA sinua opettamaan? Et ole todellakaan mitään elämästä oppinut...
Toinen vanhemmistani on opettaja. Hänen ei olisi tarvinnut jäädä palkatta opettamaan minua. Hän olisi voinut palkata kotiopettajan. Sinä et todellakaan ymmärrä MITÄÄN minun elämästäni, joten ole hiljaa. Paljastat vain oman tietämättömyytesi (tynnyrissä kasvanut trolli) kun kuvittelet, että kotiopetus voidaan järjestää VAIN niin, että toinen vanhemmista luopuu omasta työurastaan.
Kiitos hyvistä nauruista. Tiesin kyllä, että kotikoulun vastustajat ovat hidasjärkisiä, vanhanaikaisia ja muutosvastarintaisia. Sinä vahvistit kaikki aiemmat havaintoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko käydä pakkasillakin ulkohuussissa.
Matonhapsujen sairaalloinen suoristaminen, pakollinen saunassa käynti, lasten pakottaminen syömään jotain totaalista inhokkia