Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Meillä normaali vastaus miksi-ihmettelyihin oli että "siksi että saisit kysyä". Tai "koska minä sanon niin". Mitään järkevää perustelua harvoin sai. Lomalla sai kuulla jos oli liian laiska, muistan että auringossa makoilusta sai kuulla vittuilua. Kerran itkin kun pakotettiin kesken kuuman päivän puuhommiin ja olisi ollut muuta kivaa ohjelmaa. Ne puut olisi ehtinyt heittää liiteriin vaikka illemmallakin. Olit huono ihminen jos et tehnyt töitä. Tämä on iskostunut aikuisiälläkin mieleen ja minusta on tullut kyllä ahkera ja aikaansaava ihminen mutta kun on loma niin silloin laiskottelen urakalla!
Aamulla jos nukkui pitkään niin sai kuulla isän jäkätystä että miten päivä menee hukkaan. En ikinä ymmärtänyt mikä siinä menee hukkaan, jos olisin heränyt väsynenä aiemmin niin en olisi jaksanut tehdä mitään. Nyt vanhemmiten valvon myöhään ja nukun niin pitkään kuin huvittaa, mielestäni menee pikemminkin ilta hukkaan jos menee nukkumaan jo yhdeksältä.
Poikkeuksena perunajuttuihin, minä rakastan perunaa ja muistelen kaiholla sitä kun kotona sai aina perunaa ja kaikkea hyvää kastiketta ym. sen kanssa. Vaikka silloin muistan että valitettiin että aina on perunaa ja jauhelihakastiketta tms. Itse en nykyään perheelle tee usein vaan suosikkina meillä on pasta ja riisi, perunasta on tullut harvinaisempi herkku. Pitäisi tehdä useammin, voisin vaikka elää perunalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keitettyjen perunoiden syöminen. Joo, ymmärrän että ne oli helppo ja halpa perusruoka isossa lapsiperheessä, mutta silti. En ole sitten kotoa muutettuani viimeiseen 15 vuoteen itse laittanut ruuaksi keitettyjä perunoita (uudet perunat poislukien).
Uusien peruboiden kasvatus täytyisi lailla kieltää, kun ne kasvatetaan sähkökaapelit maassa ja nostetaan keskenkasvuisena. Ei ehdi varoajat (esim fluatinami) mennä umpeen lämpimänä kesänä ja niin ihmisten suolisto tulehtuu, tulee kaikenlaisia lieveilmiöitä: vanhat perunat mätänevät kellareihin :-(
Meillä lapsuudenkodissa ihmisiä arvosteltiin paljon ulkonäön perusteella ja muistan saaneeni sisarusten kanssakin paljon kommenttia ulkonäöstä, painosta ym. Annettiin ymmärtää että jos lihot, olet epäonnistunut ihminen. Mitään älyllisiä juttuja ei painotettu tai arvostettu tai kehuttu luonnetta, sen sijaan haukuttiin kyllä senkin edestä että miksi sinä olet aina tuollainen jne. Seurauksena itsellä huono itsetunto ja jatkuva painon kyttäys, sekä koulussa menestyin huonosti mikä harmittaa jälkikäteen. Kukaan ei kannustanut mihinkään alaan tai harrastuksiin tms. Mitään ei tehty yhdessä ja esim. urheilua vähäteltiin.
Olenkin päättänyt että jos saan lapsia, kehun heitä ennemmin sisäisistä asioista kuin ulkoisista, tehdään yhdessä ns. älyllisiä juttuja ja harrastetaan yhdessä ulkoilua ym., saavat nukkua aamulla jos haluavat jne.
Vierailija kirjoitti:
Silittäminen. Aina oli kotona yksi nojatuoli täynnä sitä ikuista työmaata eli pestyä pyykkiä, jota piti iltaisin minunkin silittää. Lakanat mankeloitiin. Vaatteet ja pyyhkeet silitettiin (ei sentään alusvaatteita). Äiti itse vihasi sitä puuhaa (eli ilmeiseti toisti jotain oppimaansa ”näin pitää tehdä kunnon ihmisen” -normia), joten sälytti sen homman minulle. Sama koski pölyjenpyyhintää.
Kun muutin 17-vuotiaana kotoa, en hankkinut edes silityslautaa enkä vuosiin silittänyt mitään. Omistan kyllä nykyään silityslaudan ja -raudan. Mutta yli 20 vuoden aikana olen silittänyt vain harvoin, yleensä jonkun juhlavaatteen parin vuoden välein tai pestyt verhot ennen ripustusta. Pidän sitä todellisena ajanhukkana, paitsi ehkä kauluspaitojen jne. osalta. Tavallisia t-paitoja ei tartte silittää. Ne oiotaan kosteina ja äkkiä ne päällä suoristuvat.
Pölyjen pyyhintää vihaan yhä, mutta onneksi nykyaikaisilla mikrokuituräteillä se sujuu paremmin kuin lapsuuden räsyillä eli saan sen tehtyä jokusen kerran vuodessa.
Sama täällä. En ikinä hanki vaatteita jotka vaatisivat silitystä ollakseen edustavia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsuudenkodissa ihmisiä arvosteltiin paljon ulkonäön perusteella ja muistan saaneeni sisarusten kanssakin paljon kommenttia ulkonäöstä, painosta ym. Annettiin ymmärtää että jos lihot, olet epäonnistunut ihminen. Mitään älyllisiä juttuja ei painotettu tai arvostettu tai kehuttu luonnetta, sen sijaan haukuttiin kyllä senkin edestä että miksi sinä olet aina tuollainen jne. Seurauksena itsellä huono itsetunto ja jatkuva painon kyttäys, sekä koulussa menestyin huonosti mikä harmittaa jälkikäteen. Kukaan ei kannustanut mihinkään alaan tai harrastuksiin tms. Mitään ei tehty yhdessä ja esim. urheilua vähäteltiin.
Olenkin päättänyt että jos saan lapsia, kehun heitä ennemmin sisäisistä asioista kuin ulkoisista, tehdään yhdessä ns. älyllisiä juttuja ja harrastetaan yhdessä ulkoilua ym., saavat nukkua aamulla jos haluavat jne.
Tuo on hieno juttu, jos aiot nyt itse toimia toisin!
Saatat saada lapsia, jotka rakastavat liikuntaa ja ulkoilua tai sitten vihaavat. Meillä on myös ollut sama tavoite, että lapset saavat nukkua vapaapäivinä pitkään. Kolme lasta, ja vain nuorimmainen nukkuu pitkään. Poika (nyt 13 v.) on herännyt pienestä pitäen klo 5-6, oli arki tai viikonloppu. Ei siitä niin kauheasti haittaa ole nykyisin, koska on pyydetty, että kun herää, pelaa omassa huoneessaan hiljaa ja antaa toisten nukkua. Tyttö 10 v. on myös aikainen aamuherääjä, viimeistään klo 7 on vapaapäivinäkin pystyssä. Nyt kesällä etenkin on ongelmaa, kun minä haluaisin lomalla nukkua yhdeksään vähintään ja lapset kolistelevat keittiössä etsimässä aamupalaa viimeistään seitsemän jälkeen. Kinastelevat aina keskenään aamuisin, hermot vissiin tiukalla. Perheen nuorimmainen iltatähti 5 v. on onneksi äitiinsä tullut ja makoilee sängyssä mielellään pitkään ja nukkuu aina vähintään 11-12 tunnin yöunet heräämättä.
Ulkoilemaan näitä ei saa kuin uhkaamalla, lahjomalla tai kiristämällä. Nuorimmainen lähtee mielellään vielä leikkipuistoon, mutta nuo isommat vastustavat kaikkea ulkoilua. Ei sovi metsälenkit, ei luistelu, ei hiihto, ei pyöräily, ei marjastus, ei veneily, ei sulkapallon peluu pihalla, ei skuuttailu, ei sup-lautailu. Ostin täksi kesäksi yli 400€ maksaneen sup-laudan, ja lapset on suostuneet kokeilemaan sitä yhden kerran. Minä olen nyt lomalla yrittänyt vähän meloa sillä, ettei mene rahat täysin hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ilmeisesti päässyt vähällä, kun meillä ei esim. raivosiivottu vaan perjantaisin vain imuroitiin nopeasti ja ehkä kerran kuussa tampattiin matot, lattiat pestiin ehkä pari kerta vuodessa, aamuisin ei syöty kaurapuuroa eikä ruokaa pakkosyötetty eikä saunan ylälauteille pakotettu. Kertaakaan ei äitini myöskään pohtinut "mitä naapurit/muut ihmiset ajattelevat".
Mutta näitä lapsuuden asioita en oo vuosi(kymmeniin) tehnyt:
- verhojen vaihto puolivuosittain
- lakanoiden silittäminen
- keitetyt perunat ruokavalion pääosana
- arkiastiasto ja juhla-astiasto (esim. arkikahvikupit ja paremmat kahvikupit kun oli juhla/tuli vieraita
(olen myös ehkä outo, mutta minusta lakanoiden vetäminen on kivaa ja tyydyttävää puuhaa, ja harmittaa kun sitä en voi yksinasuvana harrastaa :D )
Vierailija kirjoitti:
Se lattioiden pesu kontaten jollain miesten pitkien kalsareiden lahkeella, sinipiika oli koristeena vessan nurkassa... Jokaviikkoinen perusteellinen siivous, karmeeta oli. Siivoan nykyään työkseni, mutten kotona vie mattoja ulos kuin muutaman kerran vuodessa, saan siivouksesta tarpeekseni töissä.
Olen 50-luvun alussa syntynyt ja aikoinaan lapsuuskodissa lattiat pestiin ainakin rätin kanssa konttaamalla. Pesuaineena tavallinen pyykinpesupulveri. Meillä ei ollut mitään Sinipiikaa, en tiedä koska se tuli markkinoille. Eteisen lattian pesin juuriharjalla, koska koirakin tykkäsi nukkua eteisessä paitsi ei talvella, koska eteinen ei ollut lämmin. Tuskin sitä pahimmilla pakkasilla pestiin, koska saattoi märkänä jäätyä. Kesällä hulauttelin kunnolla vettä lautalattialle, että huuhtoutui. Remontissa kuulema huomasi.
Jotenkin tästä harjalla pesemisestä on jäänyt sellainen ajatus, ettei nuo lattiat tule oikein puhtaaksi muutoin. Niin kauan kuin pystyin selkäni vielä suodessa, pesin myös harjalla omassa kodissani lattiat, tosin ei niitä joka viikko kaupunkioloissa (ja kengät otettiin pois sisällä) tarvinnut, tai en halunnutkaan pestä. Kun selkäni alkoi tykkäämään huonoa konttaamisesta - olin hankkinut jo polvia suojaavan pehmusteenkin - kokeilin pestä varrellisella matonpesuharjalla. Ei oikein hyvä, selkä vihotteli. Pakko oli siirtyä moppiin. Haaveilen kyllä jostain "tehokkaammasta" pesimestä. Tuntuu edelleen, ettei moppi puhdista. Haaveilen kyllä myös siivoojasta :)
Minun lapsuudenkodissani ei kuitenkaan oltu siivoushulluja. Se oli vaan aika pakollista, koska oli pienet tilat, ihmisiä, kissoja ja koira. Ja ainakaan isä ei riisunut työsaappaitaan tullessaan rakennustyömailtaan kotiin. Siitä meillä riitti riitaakin.
Joulusiivous oli isompi homma, ja vanhempi sisko kera äitini saivat makeita nauruja lukiessaan ainevihkojani. Olin kirjoitellut ja valitellut joulun työllistävän, koska kaappejakin piti siivota. He kun eivät muka muista, että minäkin olin siivoamassa.
Tein ennen omassa kodissani ahdistavia listoja, mitä pitää siivota kesälomalla ja jouluksi. Maustehylly oli jäänyt kerran jouluna ihan kokonaan puhdistamatta! No, jouluaaton iltana oli pakko sekin puhdistaa, niin kovin se tekemättä jäänyt työ vaivasi! Asuin siis omassa asunnossani. Onneksi olen vapautunut noista pakkomielle-siivouksista kokonaan. Olisi kiva ollakin vähän innokkaampi siivooja. Tai ei kiva, vaan tarpeellista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko ottaa jälkiruokaa semmoinen minimaalinen säännöstelty annos, tyyliin 2 hengen valmisjälkkärit jaettiin neljälle. Nykyään en koskaan säännöstele, vaan syön esim puolen litran jäätelöpikarista sen verran kuin mahtuu, ja vien lopun pakkaseen takaisin. Ja olen pysynyt saman painoisena kuin teininä, vaikka ei lihominenkaan itseäni haittaisi.
Ei ollut pakko tehdä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
InhaKyynikko kirjoitti:
Kammottavia henkisiä ongelmia on syntynyt siskosten vahtimisesta ja sängyn petaamisesta.
Ja sitten on joutunut syömään aamulla kaurapuuroa ja vielä keräämään marjojakin.
Johan sitä vähemmästäkin tulee ihan traumatisoituneeksi!
Teen tästä keskustelusta sen johtopäätöksen, että suomalaiset alkavat olla valmiita historian roskapyttyyn.
Keskustelun aihe on "asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä" eikä "elämäsi pahimmat traumat ja raskaimmat koettelemukset", joten vedit nyt aika hätäisiä johtopäätöksiä. Ja suurin osa näistä luetelluista lapsuudenkodin askareista ovat kiltisti sanottuna hölmöjä, joten niitä on ihan syytäkin kritisoida ja jättää kyseiset askareet pois omasta arjestaan aikuisena.
AAARRRHH meilläkin oli vakiovastaus jokaiseen kysymykseen "siks että sulla olis jotain kysyttävää" tai "Käytä aivojas", siis jopa silloinkin kun kysyi ihan luonnollisia lapsen pohdintoja siitä miten maailma ympärillä toimii. Muistan miten olin aina, ala-asteelta ylästeen läpi kaveriporukassa ja luokassa se, joka ei tiennyt mitään tavallisia asioita.
Lapsena opin pihan lasten äideiltä aakkosia, kavereilta myöhemmin sain tietää mm. mitä on hilse ja täit, mitä tarkoittaa sitrushedelmä jne. Luonnollisesti pidin itseäni normaalia tyhmempänä vielä peruskoulun jälkeen, ajattelin tyhmyyden olevan minun synnynnäinen ominaisuus enkä ikinä oppisi mitään. Ammattikoulussa aivoissani tapahtui jotain ja 17-vuotiaana hain lukioon toiselle paikkakunnalle, sain paikan ja muutin pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa kodissani en valvo väkisin, jos nukuttaa päiväsaikaan. Lapsuudenkodissa ei voinut ottaa torkkuja, tai heti luultiin sairaaksi.
En myöskään ripusta pyykkejä tiettyyn järjestykseen narulle, tai säntää tyhjentämään pesu- ja tiskikonetta sillä sekunnilla kun ne pysähtyvät.
Vierailija kirjoitti:
Kirkossa, tai jumalanpalveluksessa kuten sitä kutsuttiin, käyminen. Ihan pienenä oli kai pyhäkoulupakko mutta meidän pienellä kylällä ei kauaa ollut pyhäkoulua, joten hyvin pienestä pitäen jouduin joka viikko puoleksitoistatunniksi pitkästymään kirkon koville penkeille. Siellä oli lähinnä joitain harvoja mummuja ja pappoja oman perheeni lisäksi. Tapahtui 80-luvulla. Jälkikäteen ajateltuna tuo oli minusta jonkinlaista henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. 18-vuotiaana erosin kirkosta.
Tämä. Perheemme oli lestadiolaistaustainen ja joka sunnuntai käytiin seuroissa tai kirkossa ja pahimmillaan molemmissa. Jo alakoulun loppusuoralla aloin kieltäytymään näistä tilaisuuksista sulkeutumalla vessaan ennen lähtöä ja eiväthän vanhempani minulle mitään siinä vaiheessa mahtaneet, kun oli kiire seuroihin :D Minua rangaistiin tästä viikon mittaisella kotiarestilla joka kerta, mutta se ei minua introverttinä haitannut tippaakaan, kun viihdyin omissa oloissani kotona muutenkin. Olin putkeen noin 1,5 kuukautta kotiarestissa, kunnes vanhempani ilmeisesti ymmärsivät, että usko ei mene lapseen rankaisemalla. En ole käynyt enää kirkossa tai seuroissa tämän jälkeen muissa tarkoituksissa, kuin häissä.
Perunaa oli joka päivä ruokana. Nykyisin syön perunaa ehkä muutaman kerran vuodessa.
Kotiruoka oli aina maustettu korkeintaan mustapippurilla ja suolalla. Voi että se oli kyllä mautonta. Nykyään maustan ruokani äärimmilleen. Joka viikko loppuu pari masutepussia. Olen varmaan vanhempieni mielestä tuhlari.
En petaa petiäni, ellei tee mieli. Kotona asuessa se oli joka-aamuinen pakko. Siivouksenkin teen silloin kun sattuu kiinnostamaan, kun taas kotona asuessa siivottiin talo lattiasta kattoon joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokana usein pottua ja ruskeaa kastiketta tai verilettuja ja valkokastiketta (näissä ei varsinaisesti ällötä kuin nuo kastikkeet).
Maito ruokajuomana. Jos ei juonut kaikkea, niin aina tuli kommentti: "Siinä meni taas markka viemäriin!"
Liinavaatteiden vaihto kolmen viikon välein, joka on omasta mielestäni ihan liian pitkä väli vaikka kävimmekin iltaisin suihkussa.
Omakotitalon lattioiden moppaus joka viikko. Taloudessa oli kaksi henkeä + kissa, niin mielestäni turhan iso työmaa noin usein.
Saunominen. Olen aina inhonnut sitä mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" teini-ikäiseksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä siivotaan kyllä edelleenkin lauantaisin. Mikä trauma teille kaikille on tullut siivouksesta?
Lauantaisin kaikki ovat kotona ja jokaisella on aikaa auttaa siivoamisessa. Viikolla on harrastuksia, koulua ja muita menoja, joten lauantaina on se paras päivä tehdä kodin askareet yhdessä. Vai kuvittelettetko, että äiti/vaimo tekee vain kaiken yksin viikolla ja viikonloppuna kaikki saavat vain chillata?
Meillä aloitetaan kello 8 aamulla, lapset vievät petivaatteensa ulos joka toinen viikko ja imuroivat omat huoneensa joka lauantai. Nukkua voi sitten sunnuntaina. Isä siivoaa osan taloa ja minä toisen osan. Siivoaminen ei ole myöskään mikään uroteko vaan arkinen asia, jota jokainen nyt vain joutuu tekemään elämässään, jos ei halua elää paskassa. No joskus voidaan paistaa lettuja siivoamisen jälkeen, mutta lähtökohtaisesti jokainen talossa asuva on velvoitettu siivoamaan omat jälkensä.
5/5
Tai sitten lapsesi kirjoittavat 20 vuoden päästä keskustelupalstoilla siivoustraumoista.
Juurikin näin. Lapsille todella tekisi hyvää arjen aikataulujen jälkeinen rauhallinen aamu lauantaina. Käsittämätöntä touhua velvoittaa lapset siivoamaan aamulla klo 8! Homman voisi hyvinkin hoitaa myöhemmin tai vaikkapa arki-päivänä töiden jälkeen. Ihmeellistä perheen piinaamista!
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1980 ja vanhempieni sukupolvelle tuntui olevan yleistä tuo pitkään nukkumisen halveksunta, raivosiivoaminen, raivoleipominen, perunan puputus ja mitä naapuritkin ajattelee-asenne. Tunnistin lapsuuteni monista tämän ketjun vastauksista!
- Viikonloppuisin ja lomilla piti nousta viimeistään klo 9 tai ainakin silloin avattiin verhot
- Siivoaminen oli itkuista ja raivopäistä konttaamista lattialla rätin kanssa
- Aamupalaksi oli kaurapuuroa ja päivälliseksi perunaa ruskean kastikkeen kanssa
- Aina piti mietti sitä että "naapurit näkee".
- Vaatimattomuus kaunisti ja kärsimällä sai kirkkaimman kruunun
Auts! Oma perilliseni syntyi samana vuonna ja noista tunnustan vain tuon siivoamishomman. Inhosin sitä ehkä niin, että kylvin pahaa oloa ympäristöön. Murrosikäisen ollessa kyseessä olisi vain pitänyt pysyä poissa hänen huoneestaan. Sekin poika on oppinut kotityöt ja tekee niitä myös.
Nukun itsekin mielelläni pitkään (esim. tänään heräsin 12.15, olen eläkkeellä), joten en tosiaankaan herätellyt uinuvaa poikaa, eikä verhoja tarvinnut avata,
Vierailija kirjoitti:
Omassa kodissani en valvo väkisin, jos nukuttaa päiväsaikaan. Lapsuudenkodissa ei voinut ottaa torkkuja, tai heti luultiin sairaaksi.
En myöskään ripusta pyykkejä tiettyyn järjestykseen narulle, tai säntää tyhjentämään pesu- ja tiskikonetta sillä sekunnilla kun ne pysähtyvät.
Meilläkin päikkäreissä oli jotain suorastaan syntistä. Arkisin pienet torkut koulun jälkeen ei onnistunut. En muista, että niitä olisi suoraan kielletty, mutta jotain pahaa siihen liittyi ja päiväunia piti salailla. Isä kyllä nukkui ja nukkuu edelleen yhdet tai kahdet torkut joka päivä. Me lapset toki vain vetelehdittiin, joten mikäs meitä väsyttäisi.
Joku mainitsi minimaaliset jälkiruoka-annokset. Meillä tehtiin lämmintä ruokaa aina tosi vähän. Viidelle hengelle tehtiin kanakastike sellaisesta 250g(?) kanasuikalepaketista. Ruoalla pääosassa oli aina yleensä riisi, peruna tai pasta. Kastike, liha ym oli lähinnä näön vuoksi. Joskus jo aikuisena tajusin, että riisiä ym kutsutaan lisukkeiksi, ja olin ihan hämmästynyt. :D vanhemmillani on edelleen vaikeuksia tehdä riittävästi ruokaa, ja kun aikuiset vävyt ovat käymässä niin ruoka loppuu lähes poikkeuksetta kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoulkoilu. Päivittäin piti lusia vähintään tunti pihalla vaikkei olisi ollut mitään tekemistä. Vaikka olisi käynyt pyöräilemässä tai kävelyllä, piti silti olla tunti pihalla.
Pihatyöt. Vihaan haravointia, lumitöitä, omenapuita, kukkapenkkejä, marjapensaita ja pensasaitoja. Pihatyöt sentään laskettiin pakkoulkoiluun sisältyväksi. Sanomattakin kai selvää, että kotoa lähdön jälkeen olen asunut vain sellaisissa taloissa missä huoltoyhtiö hoitaa hommat.
Viikkosiivous lauantaiaamuna.
Se tunti oli vanhempiesi yhteistä/omaa aikaa.
Meinaakkos,ettö kun ipanat oli ajettu pirtistä ulkosalle,niin isä ja äiti tehtailivat lisää sisaruksia?
Kyllä ennenkin on seksiä harrastettu. Luulitko sen olevan nykyajan keksintöä? Vanhempasikin ovat tehneet ” sitä”. Yäk.
En tiedä, mistä vuosikymmenestä puhutaan, mutta ainakin 40-50-luvulla syntyneillä ei ole ollut tapana panna pentuja pihalle ja irstailla keskellä kirkasta päivää. Ne asiat oli tapana hoitaa yömyöhällä aviovuoteessa.
Olen synynyt 50-luvulla, enkä vieläkään nai kellon kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Teille ilmeiseti kerrottiin, että kyse on lämpimän veden loppumisesta? Omassa lapsuudenperheessä käskyjä ja komentoja annettiin ilman mitään perusteluja. Siinä sai sitten ihmetellä, että miksi pitää tehdä noin ja jättää tekemättä näin. Miksi-kysymys olisi oli vastaansanomista. Itse olen perustellut lapsille, miksi jotain tehdään tai ei. Kiiretilanteissa sitten jälkeenpäin.