Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan viinimarjapensaat (ja karviaiset). Varsinkaan punaherukkaa ei kukaan syö irvistelemättä, se on pahaa ja hapanta niin tuoreeltaan, hillona kuin mehunakin. Miksi sitä on pakko kylvää kaikkialla ja säilöä niitä marjoja, joista ei tykkää kukaan?
Punaherukka on muuten taivaallisen hyvää itsetehdyn kinuskikastikkeen kanssa
Siis yäk! Äitelän imelää itse tehtyä kinuskia ja karvaita punaviinimarjoja? Voihan makuhermonsa turruttaa monella tavalla...
Offtopic, mutta pakko kommentoida punaherukka-keskustelua. Olin varmaan outo lapsi, sillä rakastin punaherukoita ja edelleen aikuisenakin pistän niitä puuron päälle. Joskus ostan k-kaupasta sellaisen herukkasekoituspussin ja napsin marjoja suoraan pussista kuin ne olisi karkkeja. 200g menee helposti yhdellä kerralla. Punaherukkakiisseli kaurapuuron päällä on mun yksi lohturuuista. Mummolassa mummo keitti usein herukkakiisseliä ja yökyläreissujen aamupalana oli usein kaurapuuroa ja punaherukkakiisseliä. Se makuyhdistelmä vie suoraan lapsuuteen ja joskus se pistää itkettämään, kun on ikävä mummoa.
Makuasiat on ainoa, mistä voi kiistellä. Toisaalta myös turha kiistan aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verhojen vaihtaminen pitkin vuotta! Lapsuudenkodissani oli erikseen kesäverhot ja talviverhot, ja lisäksi jouluverhot. Mitään käytännöllistä eroa näillä ei ollut (kesäverhot ei esimerkiksi pimentänyt enemmän vaan kaikki oli ihan samanlaista verhokangasta), mutta kesäverhot oli vaaleamman väriset, talviverhot tummemmat ja jouluverhot joulukuosiset. Omassa kodissani on ihan samat verhot vuoden ympäri.
Myönnettäköön, että ne jouluverhot oli kyllä ihan kivat, heti tuli sellainen joulutunnelma kun ne vaihdettiin.
Lapsuus oli täynnä pakkoja, joten on jotenkin lohduttavaa lukea, että en ole tosiaankaan ollut ainoa. Omien kavereiden vanhemmat tuntui rennoilta ja hyväntuulisilta, eikä kavereiden tarvinnut aikatauluttaa elämäänsä askareiden ja ylenpalttisten tiukkojen sääntöjen ympärille, vaan he saivat mennä ja tulla vapaammin. Arvostan edelleen tai ehkä juuri lapsuudestani johtuen omaa vapautta lähes yli kaiken, enkä kumarra auktoriteetteja tai mielestäni turhia sääntöjä. Olen usein miettinyt, että jos itsetuntoni olisi normaali, olisin ehkä ajautunut rikolliseksi tällä mentaliteetilla... Lapsi tarvitsee kyllä rajat, mutta liika pakonomaisuus ja ehdottomuus voi kääntyä itseään vastaan. No, tämä meni jo ohi aiheen.
Kotona piti pukeutuaaina kunnollisiin sisävaatteisiin. Ei saanut kulkea vaikka t-paidassa ja sukkahousuissa, piti olla pitkät housut tai hame päällä.
Yöllä piti käyttää yöpukua tai pyjamaa.
Omassa kodissani olemme vaikka p-verkkareissa tai kalsareissa.
Lennu1799 kirjoitti:
Keskiviikko ja lauantai sauna: Siihen liittyen kylpytakkien piti olla vietynä alakertaan valmiiksi. Sauna oli siis talomme alakerrassa. Vitutti viedä niitä omalla vuorolla, mutta vielä enemmän vitutti huutis, jota sai, jos ei ollu ajallaan vieny. Myöhemmin en koskaan pakottanut omia lapsiani viemään kylpytakkeja pukuhuoneeseen (nyk. kodinhoitohuone) valmiiksi. Ja nyt vielä myöhemmin olen tajunnut, että olisi kannattanut pakottaa, koska vielä enemmän ku vituttaa takkien viemättömyydestä tullu huuto, vituttaa huutaa nyt aikuisena siellä suihkuhuoneessa, että "tuokaa kylpytakki" :)
Onko suihkussa pakko käyttää kylpytakkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti, kun suvivirsi oli veisattu ja kevättodistus kiikutettu kiireellä kotiin, äiti survoi meihin perunaa ja kastiketta. Kireälle vedetyt letit vaakasuorassa lennettiin siskon kanssa äidin käsipuolessa Rautatieasemalle. Kapsäkit oli pakattu jo edellisenä iltana. Ja jääkaapista työnnettiin voipaperiin liiskaantuneet lauantaimakkaravoileivät ja maitopullot evääksi. Junasta ei ostella.
Ei puhettakaan, että edes yhtä ainoaa päivää kesälomasta olisi voinut käyttää kavereiden kanssa olemiseen vaan piti lähteä maalle. Viimeisenä lomapäivänä tultiin takaisin stadiin pohjoiskarjalaa puhuvina.
Se oli ihan sairasta se viikonloppusiivous, mitä meillä harrastettiin. Aamulla äiti huusi ennen sian pieremään lauantaisin, että nyt matot kartanolle. Niitä oli paljon, isoja ja painavia räsymattoja, jotka tampattiin huolella molemmilta puolilta. Lattiat imuroitiin ja luututtiin. Kontaten. Moppeja ei voinut käyttää, koska niillä ei saanut puhtaaksi. Pyyhittiin pölyt, myös taulujen päältä. Kyllä. Joka lauantai kaikki tämä hulluus. Aikaa siihen meni useita tunteja. Kaikki ihan turhaa. Ilmapiiri oli huono. Sitten se ruuanlaitto oli äitillä myös sellaista, että siinä ei aikaa säästetty. Ensin kuorittiin perunat, porkkanat, paistettiin lihat. Sitten pilkottiin kaikki ja keitettiin pitkän aikaa lihakeitoksi, josta kukaan ei edes pitänyt. Miksi kaikki vaiva? Pullaa leivottiin ämpärikaupalla, pakkaseen. Siihenkin käytettiin tolkuttomia määriä aikaa. Eikä ne pakastepullat olleet hyviäkään. Koskaan
äiti ei leikkinyt minun kanssa, tai viettänyt muutenkaan aikaa. Käytti aikaa ihan vääriin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saunan jälkeen ei enää menty minnekään. Itsehän menen, jos siltä tuntuu :D
Vierailija kirjoitti:
Se oli ihan sairasta se viikonloppusiivous, mitä meillä harrastettiin. Aamulla äiti huusi ennen sian pieremään lauantaisin, että nyt matot kartanolle. Niitä oli paljon, isoja ja painavia räsymattoja, jotka tampattiin huolella molemmilta puolilta. Lattiat imuroitiin ja luututtiin. Kontaten. Moppeja ei voinut käyttää, koska niillä ei saanut puhtaaksi. Pyyhittiin pölyt, myös taulujen päältä. Kyllä. Joka lauantai kaikki tämä hulluus. Aikaa siihen meni useita tunteja. Kaikki ihan turhaa. Ilmapiiri oli huono. Sitten se ruuanlaitto oli äitillä myös sellaista, että siinä ei aikaa säästetty. Ensin kuorittiin perunat, porkkanat, paistettiin lihat. Sitten pilkottiin kaikki ja keitettiin pitkän aikaa lihakeitoksi, josta kukaan ei edes pitänyt. Miksi kaikki vaiva? Pullaa leivottiin ämpärikaupalla, pakkaseen. Siihenkin käytettiin tolkuttomia määriä aikaa. Eikä ne pakastepullat olleet hyviäkään. Koskaan
äiti ei leikkinyt minun kanssa, tai viettänyt muutenkaan aikaa. Käytti aikaa ihan vääriin asioihin.
Kauheeta :( meidän äiti myös puunasi sen sijaan että oltais keksitty yhdessä jotain kivaa. Itse valitsen aina lapset ennen kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös äitillä oli aina kiire, vaikka oli kotiäiti, eikä ehtinyt juuri yhdessä touhuta tai jutella mistään. Olin tästä katkera ja meinasin tiputtaa korvani hämmästyksestä, kun äitini kerran totesi minulla olleen ihan erinomainen lapsuus, kun äiti oli aina kotona! Juu, oli kotona, mutta joko touhottamassa jotain tai käskyttämässä minua touhottamaan, minkä vuoksi opin jo varhaisteininä välttelemään häntä. Ainoa poikkeus oli sunnuntai, kun äiti oli levollinen oma itsensä. Silloin saatettiin käydä yhdessä pyöräilemässä, tehdä käsitöitä tai pelata lautapeliä. Näistä on hyvät muistot.
Omien lasteni kanssa pelaan lautapelejä ja pyöräilen jopa arkisin työpäivän jälkeen, hurjaa!
Jännä juttu, että niin monella nuoremman (kuin minä) sukupolven edustajalla on ollut näitä pakonomaisia sääntöjä. Usein jutellaan isomman sisareni kanssa näistä ja ihmetellään, miksi vaikkapa saunan lämmitys oli lähes aivokirurgiaan verrattavaa touhua. Kukaan muu kuin isä ei sitä oikein osannut, mutta joskus oli pakko kun hän saattoi mennä jonkun tutun raksahommiin lauantaisin. Ja niin vaan se sauna tuli lämmitettyä. Ehkä väärin, mutta silti. Mutta ei liian aikaisin! Saunaan mentiin AINA vain lauantaisin, ja aikaisintaan klo 18 maissa. Juhannusaattona saatiin jokin ihmeellinen poikkeus, jos vaikka oltiin menossa juhannusjuhlille. Meillä oli tosin pönttökiuas, josta saatiinkin aivan ihanat löylyt. Mutta piti mm. huolehtia, ettei saunaan tullut häkää. Ja vedet piti kantaa kaivosta saunnaan. Tuosta hommasta tykkäsinkin. Ja tietenkin siksikään sitä saunaa ei voitu viikolla lämmittää, kun vanhemmat olivat töissä ja tuon saunan lämmittäminen kesti jonkun aikaa. Lauantai oli myös työpäivä vielä 60-luvulla, mutta työt loppuivat aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen miten paljon tässä ketjussa mollataan äitejä, jotka ovat raataneet saadakseen lapsilleen terveellistä ruokaa. Ei varsinkaan ennen ollut varaa ostaa avokaadoja ja pensasmustikoita lähikaupasta, vaan itse oli poimittava marjat.
Marjastaa ei olisi saanut eikä soppaakaan keittää, olisi pitänyt sen sijaan leikkiä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Asuitko lapsena mummolassa??? Jos lapsi on ollut alle kouluikäisenä ja kouluikäisenä usein mummolassa hoidossa tai jopa asunut siellä, hänellä on aikuisena lähes poikkeuksetta huono ja etäinen äitisuhde ja huono ja etäinen isäsuhde. Lapsen perusturvallisuus järkkyy, jos isoäiti ottaa äidin paikan ja isoisä ottaa isän paikan. Lapselle ei kehity turvallista suhdetta äitiin ja isään, jos isovanhemmat puuttuvat lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen.
Äitinä en todellakaan halua, että omille lapsille mummo olisi tärkeämpi aikuinen kuin oma äiti! Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle, EI suinkaan isovanhemmille! Nykyään lapset otettaisiin huostaan, jos äiti ja isä eivät pysty huolehtimaan omista lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei juuri ollut mitään sääntöjä (mt-ongelmainen yh-äiti), mutta mummolassa oli paljonkin. Säännölliset ruoka-ajat, herätys viimeistään puoliltapäivin, sängyn petaus, aina hyvin katettu pöytä, harvoin roskaruokaa, päivittäinen siistiminen, hyvin järjestellyt vaatekaapit...
Teininä jatkoin äidin kanssa opittua hälläväliä-linjaa ja menin vielä pidemmällekin. Söin lähinnä karkkia, en koskaan kattanut pöytää tai pedannut sänkyä enkä juuri välittänyt siitä, miten hoidan asiat, jos ne tulee hoidettua. Esim. vaatteet voivat hyvin olla pyykkitelineellä ja siitä ottaa suoraan käyttöön, turha viikata kaappiin. Ja yliopistossa tehtävät voi jättää vikaan päivään, jos ne kumminkin tulee tehtyä. Siivouksenkin voi jättää, kun lopulta läävän keskellä kumminkin siivoaa.
No, nyt ikää 24v ja ensimmäinen lapsi tuloillaan. Arvatkaa, kuka on alkanut käyttämään aikaa päivittäiseen järjestelyyn, tekemään samanlaisia listoja kuin mummo, järjestelemään vaatekaapit ja harjoittelemaan säännöllisiä ruoka-aikoja katettuine pöytineen? En tiedä, onko se sitä että tiedostan mummini tapojen olevan parempia kuin esimerkiksi äidin tavat elää kuin pellossa, vai siirränkö vain näitä pakollisia huonoja kokemuksia seuraavalle sukupolvelle. Muistan, kuinka vihasin sängyn petaamista ja pöydän kattamista mummolassa, kun takaisin sinne sänkyyn mennään kumminkin ja ruoka tulee kumminkin syötyä.
En asunut, onneksi, mutta mummolassa piti joka kesä ja joulu viettää 2 viikkoa. Toisaalta, olisi varmaan ollut parempi jos olisin asunut, sillä "perin" äitini mielenterveysongelmat eläessäni hänen kanssaan. Ei rutiineja, ruoka pelkkiä herkkuja, ei mitään säännöllisyyttä tai tekemistä. Mutta silti pidin äidin kanssa asumisesta enemmän kuin mummolassa olosta, vaikka mummolassa olisikin ollut enemmän niitä rutiineja (eli pakollisia tapoja, joista ei koskaan ikinä voinut lipsua). Nyt osaan arvostaa jo kumpaakin: mummon säntillisyyttä mutta myös äidin rentoutta ja hälläväliä-asennetta, ja tulen omien lasteni kanssa olemaan siinä välillä. Joskus voi joustaa, kun perusrutiinit ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tomaattikeitto piti juoda ennen kuin sai pääsiäismunia. Kesälomalla piti täyttää koulukirjojen niihin mihin pystyi kirjoittamaan niin tyhjät sivut... :D
Itse aion kyllä laittaa omille lapsille tiukat kotiin tulo ajat ja sen, että syödään yhdessä. Arkisin varmaan vähän eri ajat kuin viikonloppuisin, enkä aio natseilla, jos joskus pitää joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten paljon tässä ketjussa mollataan äitejä, jotka ovat raataneet saadakseen lapsilleen terveellistä ruokaa. Ei varsinkaan ennen ollut varaa ostaa avokaadoja ja pensasmustikoita lähikaupasta, vaan itse oli poimittava marjat.
Marjastaa ei olisi saanut eikä soppaakaan keittää, olisi pitänyt sen sijaan leikkiä lasten kanssa.
Marjojen kanssa olisi voinut pysyä kohtuudessa. Niitä ei saanut syödä tuoreena vaan kaikki säilöttiin talven varalle. Talvi eli marjojen syöntiaika koitti sitten kevättalvella, jolloin niitä oli pakko syödä urakalla. Kesällä saavillinen puolukkasurvosta kaadettiin tunkiolle. Nämä jutut meillä toistui vuodesta toiseen, mitään ei otettu opiksi.
Lauantaisin kauppaan ostamaan koko viikon ruuat pyhävaatteet päällä.
Nykyään käyn kaupassa jopa kaksi kertaa päivässä, jos jotain puuttuu. Ja pieruverkkareissa sekä hiukset paskasena.
Sunnuntai vierailut... Nykyään haluan olla sunnuntaisin itsekseni ja katsella Netflixiä.
Lapsuudessa piti laittaa parasta päälle ja vierailla sukulaisten luona sekä olla hiljaa käyttäytyä kiltisti.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli kotona tämä siivous raivoaminen. Äiti laittoi siivouspäivinä eli joka perjantai aina jonkun shown pystyyn. Odotin kammolla aina tuota päivää. Ikinä siivoaminen ei ollut kivaa. Kerran siivottiin siskoni kanssa omia huoneitamme ja äiti sillä aikaa kylpyhuonetta raivon vallassa. Lopulta löysimme hänet itkemässä kylppärin lattialta tiuskien, etti kukaan häntä koskaan auta(?) Aina pyrittiin tekemään mahdollisimman hyvin omat osuutemme koko muu perhe, mutta tälle naiselle ei vaan koskaan mikään ikinä ollut riittävän hyvä.
Itse siivoan harvoin omaa kotiani ja, kun siivosin ensimmäisen kerran omaa kotiani ihan yllätyin kuinka mukavaa siivoaminen voi olla.
Ymmärrän täysin fiiliksesi. Vaimossani on samoja piirteitä. Todella tarkka siisteydestä, aina valittaa kuinka joutuu itse tekemään kaiken. Mikään ei ole riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Hieman käänteisesti:
Minun lapsuudenkodissa ei saanut käydä suihkussa kuin kerran viikossa nopeasti. Nyt aikuisena käyn suihkussa silloin kun pitää, ihan hygieniasyistä.
Lisäksi meidän perheessä ei saanut ikinä nukkua päikkäreitä. Nykyään nukun jos nukuttaa.
Meillä oli myös tuo, ettei saanut nukkua päikkäreitä, kun oli täyttänyt 3-v.Monta kertaa äiti löysi minut nukkumasta kesken leikkien. Siitäkös huuto alkoi, etten nuku yöuniani kunnolla. Herätys aamulla oli aina klo 7, vaikka oli kesä tai talvilomalla. Siitä olenkin oppinut tuntemaan syyllisyyttä, kun tykkään nukkua pitkään. Kerran olen nukkunut jopa klo 13 asti ja voi sitä syyllisyyden tunnetta (aikuisiällä)
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1980 ja vanhempieni sukupolvelle tuntui olevan yleistä tuo pitkään nukkumisen halveksunta, raivosiivoaminen, raivoleipominen, perunan puputus ja mitä naapuritkin ajattelee-asenne. Tunnistin lapsuuteni monista tämän ketjun vastauksista!
- Viikonloppuisin ja lomilla piti nousta viimeistään klo 9 tai ainakin silloin avattiin verhot
- Siivoaminen oli itkuista ja raivopäistä konttaamista lattialla rätin kanssa
- Aamupalaksi oli kaurapuuroa ja päivälliseksi perunaa ruskean kastikkeen kanssa
- Aina piti mietti sitä että "naapurit näkee".
- Vaatimattomuus kaunisti ja kärsimällä sai kirkkaimman kruunun
TÄMÄ. Allekirjoitan tämän.
Meillä herättiin jo klo 7 siivoamaan.
Mitä pahaa olisi tapahtunut, jos vaikka oltaisiin nukuttu klo 10 asti?
Alue: Aihe vapaa
Verhojen vaihtaminen pitkin vuotta! Lapsuudenkodissani oli erikseen kesäverhot ja talviverhot, ja lisäksi jouluverhot. Mitään käytännöllistä eroa näillä ei ollut (kesäverhot ei esimerkiksi pimentänyt enemmän vaan kaikki oli ihan samanlaista verhokangasta), mutta kesäverhot oli vaaleamman väriset, talviverhot tummemmat ja jouluverhot joulukuosiset. Omassa kodissani on ihan samat verhot vuoden ympäri.