Lue keskustelun säännöt.
Laihdutus, retkahtaminen ja paino
30.07.2020 |
Mietin että miten saan tsempattua itseni taas tämän yli. Alkuviikosta retkahdin ja söin yhtenä päivänä 2 pientä leivosta joista tuli yhteensä 600 ylimääräistä kilokaloria, seuraavana päivänä söin 2 pientä suklaavanukasta joista tuli vähän noin 300 ylimääräistä kilokaloria. En siis laske yleisesti ottaen kaloreita mutta syön kaloritietoisesti ja yritän syödä lähtökohtaisesti vähemmän energiatiheää ruokaa jotta saan kyllä kunnolla vatsan täyteen. Mutta noista kahdesta retkahtamisesta välittömästi paino nousi kilolla eikä ole laskenut takaisin.
Olen neljän kilon päässä tavoitepainostani joten isosta urakasta ei ole kyse. Kuitenkin tuntuu ihan älyttömän masentavalle etten varmaan pysty enää ikinä syömään mitään herkkuja. Harrastan tällä hetkellä joka päivä vähintään tunnin liikuntaa ja pidän yhden viikottaisen vapaapäivän. En tiedä pystynkö lisäämään enää kulutustani liikuntaa lisäämälläkään kun en halua että mikään paikka menee rikki. En ole koskaan ennen laihduttanut niin varmaan siksi tuntuu hankalalle.
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (118)
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mullakin saattaa pompsahtaa paino 1-2kilolla eikä enää laske?! Tämä tapahtuu lähes jokaikinen krt kun syön suolaista tai karkkia.
0,4 kg hiilihydraatteja sitoo itseensä 1 kg vettä elimistössä. Siitä se johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mullakin saattaa pompsahtaa paino 1-2kilolla eikä enää laske?! Tämä tapahtuu lähes jokaikinen krt kun syön suolaista tai karkkia.
Niin... Yritän itse kääntää ajatteluani siihen että mitä voin/saan/pystyn syömään. Jos mietin koko ajan että voi ei, voi ei, en voi enää syödä suklaata, niin repsahtaminen on kyllä väkisin edessä :(
Sinnillä tästä selvitään! Ja toivottavasti lopputulos palkitsee sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Voisi kuvitella että tuloskin on pitkäaikaisempi ja helpompi pitää kun laihdutat noin maltilla. Vähemmän sulaa lihaksiakin siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
900 ylimääräisestä kalorista ei liho kiloa. Lopeta tuo sairaalloinen vahtiminen. Syö terveellisesti, käy kerran viikossa vaa'alla, äläkä stressaa muutamasta kilosta.
Miten niin sairaalloinen vahtiminen? Monet ikänsä normaalipainoisina pysyvät punnitevat itsensä säännöllisesti tai muutoin kontrolloivat että heti korjausliike jos vaikka housut alkaa kiristämään.
Niinpä. Ruotuun pitää palata heti eikä sitten vasta kun 20 kg ylipainoa. Mitä enemmän ikää, sitä vaikeampaa laihduttaminen. Naiskeho muutenkin pitää kaikesta läskistä tiukasti kiinni, onhan läski saavutettu etu jonka avulla pystyisi helpommin raskautumaan7imettämään nälänhädän iskiessä. Ja sitten jos jatkuvasti vuorotellen lihoaa ja laihduttaa häviää siinä lihasmassaa ja lopputulos voi olla entistäkin huonompi. Parasta olisi ettei ikinä koskaan milloinkaan pääsisi alun perinkään lihoamaan, vaikka vaikeaa se on monissa olosuhteissa, kuka vaan voi sairastua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Tässä oli mielestäni hyvä ajatus, että syö niin kuin olisi jo tavoitepainossa. En käsitä näitä laihdutusohjelmia, joissa ihmiselle annetaan selvät ohjeet mitä milläkin aterialla syö. Tällä tavallako ihmisen ajatellaan elävän lopun ikäänsä? Että ei voi ikinä lähteä ulos syömään ellei ole takeita että ravintolasta saa juuri tietyn aterian? Luulisi, että olisi viisasta pohtia millä sen painon on ylipainoon nostanut ja sitten alkaa karsia tästä. Aika moni lihava on normaalipainoisena aikanaan syönyt vaikka leivoksen silloin tällöin ja voisi olettaa, ettei leivos silloin tällöin ole siis ratkaiseva lihomisen kannalta.
Itse huomaan lihoneeni pääasiassa sen myötä, että aloin miehen kanssa syödä illalla viinin kanssa salaatin ohessa juustoja, makkaroita, leipää jne. Ja päivällinen on kuitenkin syöty jo aiemmin illalla. Aikaisemmin iltapalani oli pari leipäviipaletta. Eli tuo lienee loogisin selitys kohdallani. Ei se, että olen lounaan jälkeen syönyt palan kuivakakkua tms. mitä olen tehnyt hoikkanakin aikanani. Jokaisen pitäisi siis itse miettiä mikä juuri hänellä on se kompastuskivi, jokaisella on omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Tässä oli mielestäni hyvä ajatus, että syö niin kuin olisi jo tavoitepainossa. En käsitä näitä laihdutusohjelmia, joissa ihmiselle annetaan selvät ohjeet mitä milläkin aterialla syö. Tällä tavallako ihmisen ajatellaan elävän lopun ikäänsä? Että ei voi ikinä lähteä ulos syömään ellei ole takeita että ravintolasta saa juuri tietyn aterian? Luulisi, että olisi viisasta pohtia millä sen painon on ylipainoon nostanut ja sitten alkaa karsia tästä. Aika moni lihava on normaalipainoisena aikanaan syönyt vaikka leivoksen silloin tällöin ja voisi olettaa, ettei leivos silloin tällöin ole siis ratkaiseva lihomisen kannalta.
Itse huomaan lihoneeni pääasiassa sen myötä, että aloin miehen kanssa syödä illalla viinin kanssa salaatin ohessa juustoja, makkaroita, leipää jne. Ja päivällinen on kuitenkin syöty jo aiemmin illalla. Aikaisemmin iltapalani oli pari leipäviipaletta. Eli tuo lienee loogisin selitys kohdallani. Ei se, että olen lounaan jälkeen syönyt palan kuivakakkua tms. mitä olen tehnyt hoikkanakin aikanani. Jokaisen pitäisi siis itse miettiä mikä juuri hänellä on se kompastuskivi, jokaisella on omansa.
Niin.
Toisaalta itse olen kyllä jo valmiiksi normaalipainossa mutta silti on vähän ylimääräistä päässyt kerääntymään. Toisaalta laihdutettavaa ei ole paljoa joten luulisi ettei se kovin vaikeaa voi olla. Minulla pahin kompastuskivi on makeat herkut. Niitä kyllä olen syönyt hoikkana ja alipainoisenakin, mutta kai tässä on alkanut aineenvaihdunta hidastumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain luin, että se tekee elimistölle hyvää, että tulee noita herkkupäiviä. Ottaa niistä tarvitsemaansa.
Nauti sinäkin niistä.
Ota pidemmän aikavälin tavoite.
Neljä kiloa ensi vuonna. Tästä hetkestä -4kg hyvä tavoite on jonnekin päähän, niin että se on pysyvää. Se 200g viikossa on hyvä. Sillon olisi kilo viidessä eli 4kg 20 viikossa. Eikä kannata vaa’An lukuja kriittisesti arvioida kuin kerran kuussa ... voihan sitä vaakaa käyttää päivittäin, mutta se luku vaan heittelee. Et sä kiloa ole rasvaa kerännyt noissa kahdessa päivässä.
Ole huoleti. Tsemppiä rennosti Ja ilolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Tässä oli mielestäni hyvä ajatus, että syö niin kuin olisi jo tavoitepainossa. En käsitä näitä laihdutusohjelmia, joissa ihmiselle annetaan selvät ohjeet mitä milläkin aterialla syö. Tällä tavallako ihmisen ajatellaan elävän lopun ikäänsä? Että ei voi ikinä lähteä ulos syömään ellei ole takeita että ravintolasta saa juuri tietyn aterian? Luulisi, että olisi viisasta pohtia millä sen painon on ylipainoon nostanut ja sitten alkaa karsia tästä. Aika moni lihava on normaalipainoisena aikanaan syönyt vaikka leivoksen silloin tällöin ja voisi olettaa, ettei leivos silloin tällöin ole siis ratkaiseva lihomisen kannalta.
Itse huomaan lihoneeni pääasiassa sen myötä, että aloin miehen kanssa syödä illalla viinin kanssa salaatin ohessa juustoja, makkaroita, leipää jne. Ja päivällinen on kuitenkin syöty jo aiemmin illalla. Aikaisemmin iltapalani oli pari leipäviipaletta. Eli tuo lienee loogisin selitys kohdallani. Ei se, että olen lounaan jälkeen syönyt palan kuivakakkua tms. mitä olen tehnyt hoikkanakin aikanani. Jokaisen pitäisi siis itse miettiä mikä juuri hänellä on se kompastuskivi, jokaisella on omansa.
Niin.
Toisaalta itse olen kyllä jo valmiiksi normaalipainossa mutta silti on vähän ylimääräistä päässyt kerääntymään. Toisaalta laihdutettavaa ei ole paljoa joten luulisi ettei se kovin vaikeaa voi olla. Minulla pahin kompastuskivi on makeat herkut. Niitä kyllä olen syönyt hoikkana ja alipainoisenakin, mutta kai tässä on alkanut aineenvaihdunta hidastumaan.
Aineenvaihduntaahan kannattaa syyttää, kun sokerilla lihoo :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että se tekee elimistölle hyvää, että tulee noita herkkupäiviä. Ottaa niistä tarvitsemaansa.
Nauti sinäkin niistä.Ota pidemmän aikavälin tavoite.
Neljä kiloa ensi vuonna. Tästä hetkestä -4kg hyvä tavoite on jonnekin päähän, niin että se on pysyvää. Se 200g viikossa on hyvä. Sillon olisi kilo viidessä eli 4kg 20 viikossa. Eikä kannata vaa’An lukuja kriittisesti arvioida kuin kerran kuussa ... voihan sitä vaakaa käyttää päivittäin, mutta se luku vaan heittelee. Et sä kiloa ole rasvaa kerännyt noissa kahdessa päivässä.
Ole huoleti. Tsemppiä rennosti Ja ilolla.
Koen että tässä tilanteessa herkkupäivät vesittäisivät koko laihduttamisen. Eli se kalorivarje mitä saan juurikin vähäiset herkut siivoamalla menee hukkaan kun jonain päivänä niitä taas tankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Tässä oli mielestäni hyvä ajatus, että syö niin kuin olisi jo tavoitepainossa. En käsitä näitä laihdutusohjelmia, joissa ihmiselle annetaan selvät ohjeet mitä milläkin aterialla syö. Tällä tavallako ihmisen ajatellaan elävän lopun ikäänsä? Että ei voi ikinä lähteä ulos syömään ellei ole takeita että ravintolasta saa juuri tietyn aterian? Luulisi, että olisi viisasta pohtia millä sen painon on ylipainoon nostanut ja sitten alkaa karsia tästä. Aika moni lihava on normaalipainoisena aikanaan syönyt vaikka leivoksen silloin tällöin ja voisi olettaa, ettei leivos silloin tällöin ole siis ratkaiseva lihomisen kannalta.
Itse huomaan lihoneeni pääasiassa sen myötä, että aloin miehen kanssa syödä illalla viinin kanssa salaatin ohessa juustoja, makkaroita, leipää jne. Ja päivällinen on kuitenkin syöty jo aiemmin illalla. Aikaisemmin iltapalani oli pari leipäviipaletta. Eli tuo lienee loogisin selitys kohdallani. Ei se, että olen lounaan jälkeen syönyt palan kuivakakkua tms. mitä olen tehnyt hoikkanakin aikanani. Jokaisen pitäisi siis itse miettiä mikä juuri hänellä on se kompastuskivi, jokaisella on omansa.
Niin.
Toisaalta itse olen kyllä jo valmiiksi normaalipainossa mutta silti on vähän ylimääräistä päässyt kerääntymään. Toisaalta laihdutettavaa ei ole paljoa joten luulisi ettei se kovin vaikeaa voi olla. Minulla pahin kompastuskivi on makeat herkut. Niitä kyllä olen syönyt hoikkana ja alipainoisenakin, mutta kai tässä on alkanut aineenvaihdunta hidastumaan.
Aineenvaihduntaahan kannattaa syyttää, kun sokerilla lihoo :)
Niin. Olin 30-v asti totaalinen läpipasko eikä todellakaan näkynyt kropassa jos välillä söin suklaalevyn tai paketillisen keksejä. Nykyään semmoiseen ei ole enää varaa, kroppa paisuu heti.
Kyllä mikä vaan lihottaa jos sitä liikaa syö, oli se sitten sokeri, rasva tai proteiini. Tässä iässä pitää olla jo selvästi tarkempi mitä nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Tässä oli mielestäni hyvä ajatus, että syö niin kuin olisi jo tavoitepainossa. En käsitä näitä laihdutusohjelmia, joissa ihmiselle annetaan selvät ohjeet mitä milläkin aterialla syö. Tällä tavallako ihmisen ajatellaan elävän lopun ikäänsä? Että ei voi ikinä lähteä ulos syömään ellei ole takeita että ravintolasta saa juuri tietyn aterian? Luulisi, että olisi viisasta pohtia millä sen painon on ylipainoon nostanut ja sitten alkaa karsia tästä. Aika moni lihava on normaalipainoisena aikanaan syönyt vaikka leivoksen silloin tällöin ja voisi olettaa, ettei leivos silloin tällöin ole siis ratkaiseva lihomisen kannalta.
Itse huomaan lihoneeni pääasiassa sen myötä, että aloin miehen kanssa syödä illalla viinin kanssa salaatin ohessa juustoja, makkaroita, leipää jne. Ja päivällinen on kuitenkin syöty jo aiemmin illalla. Aikaisemmin iltapalani oli pari leipäviipaletta. Eli tuo lienee loogisin selitys kohdallani. Ei se, että olen lounaan jälkeen syönyt palan kuivakakkua tms. mitä olen tehnyt hoikkanakin aikanani. Jokaisen pitäisi siis itse miettiä mikä juuri hänellä on se kompastuskivi, jokaisella on omansa.
Niin.
Toisaalta itse olen kyllä jo valmiiksi normaalipainossa mutta silti on vähän ylimääräistä päässyt kerääntymään. Toisaalta laihdutettavaa ei ole paljoa joten luulisi ettei se kovin vaikeaa voi olla. Minulla pahin kompastuskivi on makeat herkut. Niitä kyllä olen syönyt hoikkana ja alipainoisenakin, mutta kai tässä on alkanut aineenvaihdunta hidastumaan.
Aineenvaihduntaahan kannattaa syyttää, kun sokerilla lihoo :)
Niin. Olin 30-v asti totaalinen läpipasko eikä todellakaan näkynyt kropassa jos välillä söin suklaalevyn tai paketillisen keksejä. Nykyään semmoiseen ei ole enää varaa, kroppa paisuu heti.
Kyllä mikä vaan lihottaa jos sitä liikaa syö, oli se sitten sokeri, rasva tai proteiini. Tässä iässä pitää olla jo selvästi tarkempi mitä nuorempana.
Sokeria vain on kaikkein helpoin syödä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Tässä oli mielestäni hyvä ajatus, että syö niin kuin olisi jo tavoitepainossa. En käsitä näitä laihdutusohjelmia, joissa ihmiselle annetaan selvät ohjeet mitä milläkin aterialla syö. Tällä tavallako ihmisen ajatellaan elävän lopun ikäänsä? Että ei voi ikinä lähteä ulos syömään ellei ole takeita että ravintolasta saa juuri tietyn aterian? Luulisi, että olisi viisasta pohtia millä sen painon on ylipainoon nostanut ja sitten alkaa karsia tästä. Aika moni lihava on normaalipainoisena aikanaan syönyt vaikka leivoksen silloin tällöin ja voisi olettaa, ettei leivos silloin tällöin ole siis ratkaiseva lihomisen kannalta.
Itse huomaan lihoneeni pääasiassa sen myötä, että aloin miehen kanssa syödä illalla viinin kanssa salaatin ohessa juustoja, makkaroita, leipää jne. Ja päivällinen on kuitenkin syöty jo aiemmin illalla. Aikaisemmin iltapalani oli pari leipäviipaletta. Eli tuo lienee loogisin selitys kohdallani. Ei se, että olen lounaan jälkeen syönyt palan kuivakakkua tms. mitä olen tehnyt hoikkanakin aikanani. Jokaisen pitäisi siis itse miettiä mikä juuri hänellä on se kompastuskivi, jokaisella on omansa.
Niin.
Toisaalta itse olen kyllä jo valmiiksi normaalipainossa mutta silti on vähän ylimääräistä päässyt kerääntymään. Toisaalta laihdutettavaa ei ole paljoa joten luulisi ettei se kovin vaikeaa voi olla. Minulla pahin kompastuskivi on makeat herkut. Niitä kyllä olen syönyt hoikkana ja alipainoisenakin, mutta kai tässä on alkanut aineenvaihdunta hidastumaan.
Aineenvaihduntaahan kannattaa syyttää, kun sokerilla lihoo :)
Niin. Olin 30-v asti totaalinen läpipasko eikä todellakaan näkynyt kropassa jos välillä söin suklaalevyn tai paketillisen keksejä. Nykyään semmoiseen ei ole enää varaa, kroppa paisuu heti.
Kyllä mikä vaan lihottaa jos sitä liikaa syö, oli se sitten sokeri, rasva tai proteiini. Tässä iässä pitää olla jo selvästi tarkempi mitä nuorempana.
Sokeria vain on kaikkein helpoin syödä liikaa.
Miten niin kaikkein helpoin? Itse en esimerkiksi himoitse yhtään suolaisia tms herkkuja, mutta ymmärrän niitä joilla on mielihaluja siihen suuntaan. Oma kompastuskiveni on kaikki mihin liittyy suklaa tavalla tai toisella, on se sitten suklaavanukas tai suklaakeksit. Kaikki piilosokerit olen pyrkinyt parhaani mukaan poistamaan ruokavaliosta jo vuosikausia sitten, esimerkiksi jugut maustamattomina tai makeuttamattomina, limsoja tai energiajuomia en ole ikinä juonut. Silloin kun vedän suklaata tiedän todellakin syöväni sokeria. Mutta ei suklaa ikinä ole kuulunut päivittäiseen ruokavaliooni. En ymmärrä miksi joku yksittäinen ravintoaine (sokeri) pitäisi jotenkin demonisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiilihydraattivouhottajien kannattaa katsoa tämä dokumentti. Siinä diabeetikkoryhmä korjaa ruokavaliotaan enemmän kohti virallisterveellistä ja korjaa hiilihydraattien laadun (eli ei poista kokonaan ruokavaliosta) ja kummasti välittömästi veriarvot paranee ja alkaa laihtua. Kenenkään ei tarvitse eikä kannata lopettaa esimerkiksi kasvisten syöntiä. Itsekin tiedän karppaajia jotka paheksuvat muiden porkkanansyöntiä kun siinä on niiiin paljon hiilaria!
Tämä on myös erittäin katsomisen arvoinen. Tiivistettynä: tärkein yksittäinen asia mitä voit tehdä painonhallintasi kannalta on kasvisten lisääminen ruokavalioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Tässä oli mielestäni hyvä ajatus, että syö niin kuin olisi jo tavoitepainossa. En käsitä näitä laihdutusohjelmia, joissa ihmiselle annetaan selvät ohjeet mitä milläkin aterialla syö. Tällä tavallako ihmisen ajatellaan elävän lopun ikäänsä? Että ei voi ikinä lähteä ulos syömään ellei ole takeita että ravintolasta saa juuri tietyn aterian? Luulisi, että olisi viisasta pohtia millä sen painon on ylipainoon nostanut ja sitten alkaa karsia tästä. Aika moni lihava on normaalipainoisena aikanaan syönyt vaikka leivoksen silloin tällöin ja voisi olettaa, ettei leivos silloin tällöin ole siis ratkaiseva lihomisen kannalta.
Itse huomaan lihoneeni pääasiassa sen myötä, että aloin miehen kanssa syödä illalla viinin kanssa salaatin ohessa juustoja, makkaroita, leipää jne. Ja päivällinen on kuitenkin syöty jo aiemmin illalla. Aikaisemmin iltapalani oli pari leipäviipaletta. Eli tuo lienee loogisin selitys kohdallani. Ei se, että olen lounaan jälkeen syönyt palan kuivakakkua tms. mitä olen tehnyt hoikkanakin aikanani. Jokaisen pitäisi siis itse miettiä mikä juuri hänellä on se kompastuskivi, jokaisella on omansa.
Niin.
Toisaalta itse olen kyllä jo valmiiksi normaalipainossa mutta silti on vähän ylimääräistä päässyt kerääntymään. Toisaalta laihdutettavaa ei ole paljoa joten luulisi ettei se kovin vaikeaa voi olla. Minulla pahin kompastuskivi on makeat herkut. Niitä kyllä olen syönyt hoikkana ja alipainoisenakin, mutta kai tässä on alkanut aineenvaihdunta hidastumaan.
Aineenvaihduntaahan kannattaa syyttää, kun sokerilla lihoo :)
Niin. Olin 30-v asti totaalinen läpipasko eikä todellakaan näkynyt kropassa jos välillä söin suklaalevyn tai paketillisen keksejä. Nykyään semmoiseen ei ole enää varaa, kroppa paisuu heti.
Kyllä mikä vaan lihottaa jos sitä liikaa syö, oli se sitten sokeri, rasva tai proteiini. Tässä iässä pitää olla jo selvästi tarkempi mitä nuorempana.
Sokeria vain on kaikkein helpoin syödä liikaa.
Millä perusteella? Ei kaikki edes pidä makeasta, saati niistä ruuista mistä piilosokeria tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Tässä oli mielestäni hyvä ajatus, että syö niin kuin olisi jo tavoitepainossa. En käsitä näitä laihdutusohjelmia, joissa ihmiselle annetaan selvät ohjeet mitä milläkin aterialla syö. Tällä tavallako ihmisen ajatellaan elävän lopun ikäänsä? Että ei voi ikinä lähteä ulos syömään ellei ole takeita että ravintolasta saa juuri tietyn aterian? Luulisi, että olisi viisasta pohtia millä sen painon on ylipainoon nostanut ja sitten alkaa karsia tästä. Aika moni lihava on normaalipainoisena aikanaan syönyt vaikka leivoksen silloin tällöin ja voisi olettaa, ettei leivos silloin tällöin ole siis ratkaiseva lihomisen kannalta.
Itse huomaan lihoneeni pääasiassa sen myötä, että aloin miehen kanssa syödä illalla viinin kanssa salaatin ohessa juustoja, makkaroita, leipää jne. Ja päivällinen on kuitenkin syöty jo aiemmin illalla. Aikaisemmin iltapalani oli pari leipäviipaletta. Eli tuo lienee loogisin selitys kohdallani. Ei se, että olen lounaan jälkeen syönyt palan kuivakakkua tms. mitä olen tehnyt hoikkanakin aikanani. Jokaisen pitäisi siis itse miettiä mikä juuri hänellä on se kompastuskivi, jokaisella on omansa.
Niin.
Toisaalta itse olen kyllä jo valmiiksi normaalipainossa mutta silti on vähän ylimääräistä päässyt kerääntymään. Toisaalta laihdutettavaa ei ole paljoa joten luulisi ettei se kovin vaikeaa voi olla. Minulla pahin kompastuskivi on makeat herkut. Niitä kyllä olen syönyt hoikkana ja alipainoisenakin, mutta kai tässä on alkanut aineenvaihdunta hidastumaan.
Aineenvaihduntaahan kannattaa syyttää, kun sokerilla lihoo :)
Niin. Olin 30-v asti totaalinen läpipasko eikä todellakaan näkynyt kropassa jos välillä söin suklaalevyn tai paketillisen keksejä. Nykyään semmoiseen ei ole enää varaa, kroppa paisuu heti.
Kyllä mikä vaan lihottaa jos sitä liikaa syö, oli se sitten sokeri, rasva tai proteiini. Tässä iässä pitää olla jo selvästi tarkempi mitä nuorempana.
Sokeria vain on kaikkein helpoin syödä liikaa.
Olen eri kuin edellä kirjoittavat. En ole koskaan ollut sokerihiiri. Enkä ollenkaan tykkää esimerkiksi kekseistä. Kuten joku sanoi, meillä on kaikilla omat kompastuskivemme. Mä lihoin juustoilla ja muilla rasvasilla herkuilla.
Ja kyllä, aineenvaihdunta hidastuu ikääntyessä. Katsokaapa huviksenne mistä tahansa energiatarvelaskurista paljonko 25-vuotiaan peruskulutus on verrattuna samoilla mitoilla 65-vuotiaan kulutukseen. Ero on monta sataa kilokaloria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi painonlaskuun johtaneista oivalluksista oli pitkäjänteisyys eli se, että paino kyllä laskee, mutta siihen pitää varata paaaaaaljon aikaa. Ei mitään kuuria tai projektia vaan alkaa syödä kuin olisi jo tavoitepainossa.
Painoni on nyt laskenut 1-2 kg kuukaudessa aika pienillä muutoksilla (herkut ja mässy pois, säännölliset ruoka-ajat) eikä tunnu yhtään hankalalta. Pitäisi saada vielä 4-5 kg pois ja uskon olevani jouluksi ihannepainossani.
Tässä oli mielestäni hyvä ajatus, että syö niin kuin olisi jo tavoitepainossa. En käsitä näitä laihdutusohjelmia, joissa ihmiselle annetaan selvät ohjeet mitä milläkin aterialla syö. Tällä tavallako ihmisen ajatellaan elävän lopun ikäänsä? Että ei voi ikinä lähteä ulos syömään ellei ole takeita että ravintolasta saa juuri tietyn aterian? Luulisi, että olisi viisasta pohtia millä sen painon on ylipainoon nostanut ja sitten alkaa karsia tästä. Aika moni lihava on normaalipainoisena aikanaan syönyt vaikka leivoksen silloin tällöin ja voisi olettaa, ettei leivos silloin tällöin ole siis ratkaiseva lihomisen kannalta.
Itse huomaan lihoneeni pääasiassa sen myötä, että aloin miehen kanssa syödä illalla viinin kanssa salaatin ohessa juustoja, makkaroita, leipää jne. Ja päivällinen on kuitenkin syöty jo aiemmin illalla. Aikaisemmin iltapalani oli pari leipäviipaletta. Eli tuo lienee loogisin selitys kohdallani. Ei se, että olen lounaan jälkeen syönyt palan kuivakakkua tms. mitä olen tehnyt hoikkanakin aikanani. Jokaisen pitäisi siis itse miettiä mikä juuri hänellä on se kompastuskivi, jokaisella on omansa.
Niin.
Toisaalta itse olen kyllä jo valmiiksi normaalipainossa mutta silti on vähän ylimääräistä päässyt kerääntymään. Toisaalta laihdutettavaa ei ole paljoa joten luulisi ettei se kovin vaikeaa voi olla. Minulla pahin kompastuskivi on makeat herkut. Niitä kyllä olen syönyt hoikkana ja alipainoisenakin, mutta kai tässä on alkanut aineenvaihdunta hidastumaan.
Aineenvaihduntaahan kannattaa syyttää, kun sokerilla lihoo :)
Niin. Olin 30-v asti totaalinen läpipasko eikä todellakaan näkynyt kropassa jos välillä söin suklaalevyn tai paketillisen keksejä. Nykyään semmoiseen ei ole enää varaa, kroppa paisuu heti.
Kyllä mikä vaan lihottaa jos sitä liikaa syö, oli se sitten sokeri, rasva tai proteiini. Tässä iässä pitää olla jo selvästi tarkempi mitä nuorempana.
Sokeria vain on kaikkein helpoin syödä liikaa.
Olen eri kuin edellä kirjoittavat. En ole koskaan ollut sokerihiiri. Enkä ollenkaan tykkää esimerkiksi kekseistä. Kuten joku sanoi, meillä on kaikilla omat kompastuskivemme. Mä lihoin juustoilla ja muilla rasvasilla herkuilla.
Ja kyllä, aineenvaihdunta hidastuu ikääntyessä. Katsokaapa huviksenne mistä tahansa energiatarvelaskurista paljonko 25-vuotiaan peruskulutus on verrattuna samoilla mitoilla 65-vuotiaan kulutukseen. Ero on monta sataa kilokaloria.
Iän myötä alkaa myös lihasmassa surkastua jos ei aktiivisesti treenaa, varsinkin naisilla alkaa viimeistään 40-vuotiaana lihaskasvun väheneminen kun ei ole edes sitä hormonaalista hyötyä mikä miehillä on. Lihasmassa lisää lepokulutustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
900 ylimääräisestä kalorista ei liho kiloa. Lopeta tuo sairaalloinen vahtiminen. Syö terveellisesti, käy kerran viikossa vaa'alla, äläkä stressaa muutamasta kilosta.
Miten niin sairaalloinen vahtiminen? Monet ikänsä normaalipainoisina pysyvät punnitevat itsensä säännöllisesti tai muutoin kontrolloivat että heti korjausliike jos vaikka housut alkaa kiristämään.
Se on eri juttu, kuin se, että saa hirveän ahdistuskohtauksen, jos nyt sattuu syömään yhtenä päivänä vähän enemmän ja ei voi elää normaalisti, kun pitää pakkomielteisesti kytätä ja laskea jokaisen suupalan. Se menee jo syömishäiriön puolelle.
Miksi mullakin saattaa pompsahtaa paino 1-2kilolla eikä enää laske?! Tämä tapahtuu lähes jokaikinen krt kun syön suolaista tai karkkia.