Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löytyisikö kaltaiselleni naiselle vielä miestä?
30.07.2020 |
Olen hiljattain eronnut 42-vuotias nainen.
Treffailu ja uusi ihmissuhde hiukan pelottaa ja jännittää, mutta kaipaisin kovasti läheisyyttä ja yhdessäoloa.
Mietin vaan, että millaiset realistiset mahdollisuudet minulla vielä mahtaisi olla löytää mukava mies.
- minulla on kaksi lasta, joista toinen jo täysikäinen, toinen teini
- olen vaalea, ihan nätiksikin on kehuttu (minua on verrattu Therese Johaugiin ulkoiselta olemukseltani, vaikka en toki kuvittele olevani yhtä kaunis ja timmi kuin hän!). PItuus 163cm ja paino 53kg.
- harrastan juoksua (jos ehdin, juoksen 5-6 päivänä viikossa yleensä aamuisin, noin 10km tai enemmän joka kerta, ihan omaksi ilokseni, välillä osallistun myös juoksutapahtumiin, mutten ole erityisemmän kilpailuhenkinen), lukemista, nautin luonnossa liikkumisesta ja ihan kotoilusta (ruoanlaitto, tv:n katselu jne.). Haavena olisi aloittaa myös pyöräilyharrastus.
- olen normaalissa toimistotyössä
- minulla on koira, jonka kanssa lenkkeilen, mutten muuten harrasta mitään eritystä sen kanssa eikä elämäni ns. "pyöri sen ympärillä"
- olen kasvissyöjä
- olen aamuvirkku ja illan torkku, ja tarvitsen hyvät yöunet
Etsin samanhenkistä miestä, joka pitäisi liikunnasta, luonnosta ja eläimistä.
Kommentteja? Onko minussa jotain joka olisi todella turn-off miehille?
Kiitos :o)
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä kuulostaa.
Ei tuossa mielestäni ole mitään yleisesti huonona pidettäviä asioita. Plussapuolia on paljonkin.
Ainoa potentiaalinen ongelma on vaatimustaso miehelle. Tuossa iässä "kaltaistesi" miesten osakkeet kyllä nousevat.
Eli jos listallasi on seuraavia:
- pitkä- raamikas
- komea
- miehekäs
- menestytyt (ammatti, varallisuus)
...totta kai tehtävä vaikeutuu.Jos ei ole, niin ongelmia ei pitäisi olla. Juuri vähän aikaa sitten tuntemani nainen joka on pitkälti kuin sinä mutta ei mitenkään erityisen nätti, löysi kaltaisensa miehen. Mies ei ole pitkä, ei raamikas, eikä perinteisessä mielessä komea (joskaan ei rumakaan). Mutta on liikunnallinen/urheilullinen, työelämässä, fiksu ja todella mukava heppu.
Onhan tuossa, esimerkiksi koira. Se vain ei ole iso miinus kun sellainen on kaikilla sinkkunaisilla kuitenkin, koska tässä tapauksessa sitä koiraa ei palvota kuin jotain jumaleläintä.
Miksei kasvissyöntikin. Enemmistö muuten ap:n kaltaisista perusmiehistä on sekasyöjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Paljon kertoo se että ensimmäinen listaamasi kriteerisi on mies on keskipituinen tai pidempi.
Itselläni hälytyskellot lähtivät juuri soimaan.
Hyvä esimerkki uranaisesta joka on aivan pihalla pariutumisen suhteen.
Pitkä, komea, urheilullinen ja menestynyt mies pitäisi saada - onhan itselläkin hyväpalkkainen työ ja laadukas asunto 100-postinumeroalueella.
Juu ei toimi noin.
Vierailija kirjoitti:
Osut just mun spekseihini. Olen 47 v tumma ja atleettinen hyvätuloinen mies. Sinisilmäiset blondit on mun heikkous.
Sama täällä, tummahiuksinen hyvätuloinen mies ja laitan iässä paremmaksi, 43 v. Myös minä olen hulluna pohjoismaiseen eksoottiseen kauneuteen, sinertäviin silmiin ja vaaleaan tai vaaleahkoon mielellään pitkään tukkaan. Hyvä myös, jos et ihan himourheilija.
Vierailija kirjoitti:
"Onko minussa jotain joka olisi todella turn-off miehille?"
On. Lapset ja vegeily
"Vegeily" ei ole ongelma tosimiehille. Einespersuille varmaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvisruokavalio tuntuu lähinnä olevan ongelma muille, kuin itse kasvissyöjille
Paljon riippunee kasvissyöjän asenteestakin. Taannoin viestin yhden ihmisen kanssa, joka kertoi ettei osallistu mitenkään lihansyömiseen. Tarkoittaen, ettei suostu kokkaamaan mitään missä on lihaa tai kaupasta ostamaan lihaa. Voin kuvitella tuon asenteen aiheuttavan turhaa säätämistä yhteisessä arjessa.
No minä olen jokseenkin tuollainen. En kokkaa liharuokia enkä osta lihaa kaupasta. Poikkeuksena kissanruoka, koska kissa on kuitenkin kovanluokan lihansyöjä, eikä pärjää ilman lihaa. (Kissaa siis en ole tieten tahtoen itselleni hankkinut, vaan pelastanut pennun, jolla ei ollut emoa eikä kotia. Jonkunhan siitä olisi joka tapauksessa ollut huoli pidettävä.)
Olen seurustellut kyllä useammin itsekin kasvissyöjän, kuin lihansyöjän kanssa. Onhan se niin toki helpompaa. Arvoissa on kasvissyöjän kanssa tavallisesti muutenkin paljon yhteistä. (Ei kyllä aina.) Rakkaus menee kyllä kuitenkin ruokavalion edelle :)
On myös kyse lihaasyövän asenteesta, että osaako kunnioittaa toiselle tärkeitä asioita. Miksi kasvissyöjän pitäisi mielestäsi kokata liharuokia? Mielestäni itse asiassa on kyse elämänkatsomuksesta ja ideologiasta, ei asenteesta, jos ei lihaa kokkaa tai osta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Paljon kertoo se että ensimmäinen listaamasi kriteerisi on mies on keskipituinen tai pidempi.
Itselläni hälytyskellot lähtivät juuri soimaan.
Hyvä, jos hälytyskellosi soivat. Olen 171 cm pitkä nainen ja valitettavasti minut on ohjemoitu haluamaan pitkiä miehiä. Minä haluan tuntea miehen olevan meistä se fyysisesti vahvempi ja se, joka tarvittaessa puolustaa minua pedoilta. Sellaisen miehen kanssa minä haluan seksielämän. Haluaisiko joku lyhyt mies platoniseen suhteeseen naisen? Minä en ikinä saa haluamaani elämää miehen kanssa, jota en halua seksuaalisesti joten olen mieluummin ilman miestä kuin ryhdyn suhteeseen itseni mittaisen miehen kanssa.
Pituus on ominaisuus. Joku viehättyy skandinaavisesta vaaleudesta, joka on myös ominaisuus. Mikset älähdä sen ääneen sanomisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko minussa jotain joka olisi todella turn-off miehille?"
On. Lapset ja vegeily
"Vegeily" ei ole ongelma tosimiehille. Einespersuille varmaan on.
Sitten ei varmaankaan lihansyönti ja persujen kannattaminen ole ongelmia tosinaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Paljon kertoo se että ensimmäinen listaamasi kriteerisi on mies on keskipituinen tai pidempi.
Itselläni hälytyskellot lähtivät juuri soimaan.
Sori alapeukusta, oli tarkoitus laittaa yläpeukku!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Paljon kertoo se että ensimmäinen listaamasi kriteerisi on mies on keskipituinen tai pidempi.
Itselläni hälytyskellot lähtivät juuri soimaan.
Hyvä, jos hälytyskellosi soivat. Olen 171 cm pitkä nainen ja valitettavasti minut on ohjemoitu haluamaan pitkiä miehiä. Minä haluan tuntea miehen olevan meistä se fyysisesti vahvempi ja se, joka tarvittaessa puolustaa minua pedoilta. Sellaisen miehen kanssa minä haluan seksielämän. Haluaisiko joku lyhyt mies platoniseen suhteeseen naisen? Minä en ikinä saa haluamaani elämää miehen kanssa, jota en halua seksuaalisesti joten olen mieluummin ilman miestä kuin ryhdyn suhteeseen itseni mittaisen miehen kanssa.
Pituus on ominaisuus. Joku viehättyy skandinaavisesta vaaleudesta, joka on myös ominaisuus. Mikset älähdä sen ääneen sanomisesta?
Siksi koska yli puolet naisista suosii tummia miehiä.
Minua ei kiinnosta selittelysi. Olen 172cm mies ja naisystäväni on 179cm. Kertaakaan ei ole kohdattu esihistoriallisia petoja joita vastaan pitäisi puolustautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Paljon kertoo se että ensimmäinen listaamasi kriteerisi on mies on keskipituinen tai pidempi.
Itselläni hälytyskellot lähtivät juuri soimaan.
Hyvä esimerkki uranaisesta joka on aivan pihalla pariutumisen suhteen.
Pitkä, komea, urheilullinen ja menestynyt mies pitäisi saada - onhan itselläkin hyväpalkkainen työ ja laadukas asunto 100-postinumeroalueella.
Juu ei toimi noin.
Jep. Hakemuksen kaltaiset miehet saavat paljon nuorempia ja kauniimpia naisia, joten ei heitä ole tuollaisille tarjolla. Sitten ihmetellään, kun ei löydy hyviä miehiä. Kyseisen naisen juna meni huippumiehiin lopullisesti kymmenen vuotta sitten, jos niitä nyt varsinaisesti koskaan todellisuudessa olikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Paljon kertoo se että ensimmäinen listaamasi kriteerisi on mies on keskipituinen tai pidempi.
Itselläni hälytyskellot lähtivät juuri soimaan.
Hyvä, jos hälytyskellosi soivat. Olen 171 cm pitkä nainen ja valitettavasti minut on ohjemoitu haluamaan pitkiä miehiä. Minä haluan tuntea miehen olevan meistä se fyysisesti vahvempi ja se, joka tarvittaessa puolustaa minua pedoilta. Sellaisen miehen kanssa minä haluan seksielämän. Haluaisiko joku lyhyt mies platoniseen suhteeseen naisen? Minä en ikinä saa haluamaani elämää miehen kanssa, jota en halua seksuaalisesti joten olen mieluummin ilman miestä kuin ryhdyn suhteeseen itseni mittaisen miehen kanssa.
Pituus on ominaisuus. Joku viehättyy skandinaavisesta vaaleudesta, joka on myös ominaisuus. Mikset älähdä sen ääneen sanomisesta?
Siksi koska yli puolet naisista suosii tummia miehiä.
Minua ei kiinnosta selittelysi. Olen 172cm mies ja naisystäväni on 179cm. Kertaakaan ei ole kohdattu esihistoriallisia petoja joita vastaan pitäisi puolustautua.
Uskokaa nyt miehet se, että teille pituus on samanlainen tekijä kuin naiselle kauneus. Ei maailma ole tasa-arvoinen paikka. Yleensä kaunis haluaa komean ja sporttinen toisen sporttisen. Ei kukaan pieni mies halua naisystäväksi naista, joka ei kiihotu pienistä miehistä. Ja jos nainen on mieluummin ilman miestä kuin aloittaa platonisen suhteen lyhyen miehen kanssa, mitä pahaa on asian sanomisessa ääneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Paljon kertoo se että ensimmäinen listaamasi kriteerisi on mies on keskipituinen tai pidempi.
Itselläni hälytyskellot lähtivät juuri soimaan.
Hyvä esimerkki uranaisesta joka on aivan pihalla pariutumisen suhteen.
Pitkä, komea, urheilullinen ja menestynyt mies pitäisi saada - onhan itselläkin hyväpalkkainen työ ja laadukas asunto 100-postinumeroalueella.
Juu ei toimi noin.
Jep. Hakemuksen kaltaiset miehet saavat paljon nuorempia ja kauniimpia naisia, joten ei heitä ole tuollaisille tarjolla. Sitten ihmetellään, kun ei löydy hyviä miehiä. Kyseisen naisen juna meni huippumiehiin lopullisesti kymmenen vuotta sitten, jos niitä nyt varsinaisesti koskaan todellisuudessa olikaan.
ps. minun havaintojeni mukaan sellaiset miehet jotka haluavat suojella naista ja ottaa tuota esihistoriallista miehen roolia, suosivat tietynlaisia naisia.
He yleensä pitävät pitkistä, kilpailuhenkisistä ja hyväpalkkaisista naisista jotka ovat loogisia, assertiivisia ja joilla on tarkka kriteerilista miehelle...ei kun hetkinen, ei se niin mennytkään.
Sellaisista naisista taisivatkin pitää toisenlaiset miehet. Kuten ne joita sinä tunnut keräävän kärpäspaperin tavoin.
Perinteisen miehekkäisiin miehiin vetoaakin perinteisen naiselliset naiset; siis ne sirot ja empaattiset, suojeltavat kodinhengettäret.
No, aina ei voi käydä tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Miehenä voin allekirjoittaa tuon jotakuinkin.
Luetellut kriteerit eivät sinänsä ole kauhean kovia, mutta kyllä aika iso osa (vapaista) tuonikäisistä miehistä kompastuu niistä vähintään yhteen, todennäköisesti useaankin.
Pääkaupunkiseudusta en osaa sanoa, en tunne elämää tai treffielämää siellä, mutta jopa tässä pienehkössä kotikaupungissani, jossa vapaita miehiä on jonkin verran enemmän kuin vapaita naisia, nuo kriteerit ovat monelle melko ylittämättömiä.
Työkaverini on noin 45-vuotias, lapseton, korkeakoulutettu nainen, joka on liikunnallisesti aktiivinen luontoihminen, tupakoimaton ja alkoton, ja todennäköisesti juuri noilla kriteereillä etsii miestä (lisäksi hänellä toiveena olisi korkeakoulutettu, ns. perusfiksu mies). Näitä ei tosiaankaan tässä kaupungissa kovin paljon ole. Eronneilla miehillä on yllättävän usein pieniä lapsia ja usein sitä tietä ongelmia viikonloppuisyyden ja eksän kanssa. Lisäksi turhan moni on työtön tai talous on muuten retuperällä, sinkkuunnuttuessa bilevaihde on jäänyt pahasti päälle ja lisännyt alkoholinkäyttöä, sosiaaliset taidot eivät monellakaan ole kaksiset; osa miehistä jumittautuu sinkkukämppäänsä tietokoneen ääreen, eikä osoita juuri mitään mielenkiintoa naisia kohtaan.
Tähän kun lisätään se, että peruskäytöstavat saattavat olla hakusessa, vartalo ei kieli urheilullisuudesta, fyysinen ja etenkin henkinen terveys on usein kortilla ja yllättävän moni mies kärsii myös mm. hoitamattomista erektio-ongelmista tai muista häiriöistä sukupuolielämän alueella (tuossa ikäluokassa saunaporukassa kuullun mukaan yllättävän yleistä), ei tarvitse ihmetellä, jos ns. kunnolliset sinkkunaiset jäävät ilman vastaavaa seurustelukumppania (irtoseksiähän epäilemättä saa vaikka kuinka komeilta).
Sen sijaan kuuminta hottia tuon ikäluokan sinkkumiehille tuntuvat olevan räväkät, ylipainoiset naiset, jotka viihtyvät baareissa, polttavat tupakkaa, laukovat hävyttömyyksiä ja ovat ylipäätään monin eri tavoin hankalia seurustelukumppaneita (huutavat, saattavat olla väkivaltaisia, pettävät, mt-ongelmia ym). Mitä hankalampi ja mt-ongelmaisempi sinkkunainen, sitä enemmän miehiä pörrää ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Paljon kertoo se että ensimmäinen listaamasi kriteerisi on mies on keskipituinen tai pidempi.
Itselläni hälytyskellot lähtivät juuri soimaan.
Hyvä, jos hälytyskellosi soivat. Olen 171 cm pitkä nainen ja valitettavasti minut on ohjemoitu haluamaan pitkiä miehiä. Minä haluan tuntea miehen olevan meistä se fyysisesti vahvempi ja se, joka tarvittaessa puolustaa minua pedoilta. Sellaisen miehen kanssa minä haluan seksielämän. Haluaisiko joku lyhyt mies platoniseen suhteeseen naisen? Minä en ikinä saa haluamaani elämää miehen kanssa, jota en halua seksuaalisesti joten olen mieluummin ilman miestä kuin ryhdyn suhteeseen itseni mittaisen miehen kanssa.
Pituus on ominaisuus. Joku viehättyy skandinaavisesta vaaleudesta, joka on myös ominaisuus. Mikset älähdä sen ääneen sanomisesta?
Siksi koska yli puolet naisista suosii tummia miehiä.
Minua ei kiinnosta selittelysi. Olen 172cm mies ja naisystäväni on 179cm. Kertaakaan ei ole kohdattu esihistoriallisia petoja joita vastaan pitäisi puolustautua.
Uskokaa nyt miehet se, että teille pituus on samanlainen tekijä kuin naiselle kauneus. Ei maailma ole tasa-arvoinen paikka. Yleensä kaunis haluaa komean ja sporttinen toisen sporttisen. Ei kukaan pieni mies halua naisystäväksi naista, joka ei kiihotu pienistä miehistä. Ja jos nainen on mieluummin ilman miestä kuin aloittaa platonisen suhteen lyhyen miehen kanssa, mitä pahaa on asian sanomisessa ääneen?
Mutta naiselle pituus ei ole sama asia kuin miehelle pituus, eikä naiselle sosioekonominen status sama kuin miehelle sosioekonominen status.
Mies: komeus, pituus, status
Nainen: kauneus, nuoruus
ps. Jos minä olen pieni, siro ja sporttinen - onko minun vastineeni sitten samanlainen nainen?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin oikeasti tuo vegeilysi perustuu? Painonhallintaan, terveellisyyteen? Tietty ruokavalio + päivittäinen kuntoilu = voidaan tulkita kontrollintarpeeksi.
Olen kasvissyöjä eettisistä ja ekologisista syistä, lisäksi koen kasvisruoan terveellisempänä.
En aktiivisesti tarkkaile painoani (mulla ei edes ole vaakaa), mutta haluan kyllä pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa ja siinä sivussa näyttääkin hyvältä. En kuitenkaan ole perfektionisti tai vaadi samaa kumppaniltani.
Ap
Arvattava, klassinen vastaus. Usealle kasvissyönti on kontrollintarvetta/ulkonäköä, vaikka sitä ei ensimmäisenä myönnetä. Usea kumppaniehdokas näkee "eettisistä ja ekologisista syistä" läpi hetkessä.
Sivusta, mutta mikä ongelma on siinä että ihminen haluaa säilyä hyväkuntoisena ja terveenä? Ja jos iho tai oma olo on parempi vähemmällä lihalla niin toihan on ihan upeeta.
M43
M_39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.
Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.
Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:
-mies on keskipituinen tai pidempi
-mies on fysisesti ja henkisesti terve
-mies on työelämässä
-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa
-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole
-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut
-mies pitää eläimistä
-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)
-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")
En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.
Lopuksi kevennys:
"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".
Miehenä voin allekirjoittaa tuon jotakuinkin.
Luetellut kriteerit eivät sinänsä ole kauhean kovia, mutta kyllä aika iso osa (vapaista) tuonikäisistä miehistä kompastuu niistä vähintään yhteen, todennäköisesti useaankin.
Pääkaupunkiseudusta en osaa sanoa, en tunne elämää tai treffielämää siellä, mutta jopa tässä pienehkössä kotikaupungissani, jossa vapaita miehiä on jonkin verran enemmän kuin vapaita naisia, nuo kriteerit ovat monelle melko ylittämättömiä.
Työkaverini on noin 45-vuotias, lapseton, korkeakoulutettu nainen, joka on liikunnallisesti aktiivinen luontoihminen, tupakoimaton ja alkoton, ja todennäköisesti juuri noilla kriteereillä etsii miestä (lisäksi hänellä toiveena olisi korkeakoulutettu, ns. perusfiksu mies). Näitä ei tosiaankaan tässä kaupungissa kovin paljon ole. Eronneilla miehillä on yllättävän usein pieniä lapsia ja usein sitä tietä ongelmia viikonloppuisyyden ja eksän kanssa. Lisäksi turhan moni on työtön tai talous on muuten retuperällä, sinkkuunnuttuessa bilevaihde on jäänyt pahasti päälle ja lisännyt alkoholinkäyttöä, sosiaaliset taidot eivät monellakaan ole kaksiset; osa miehistä jumittautuu sinkkukämppäänsä tietokoneen ääreen, eikä osoita juuri mitään mielenkiintoa naisia kohtaan.
Tähän kun lisätään se, että peruskäytöstavat saattavat olla hakusessa, vartalo ei kieli urheilullisuudesta, fyysinen ja etenkin henkinen terveys on usein kortilla ja yllättävän moni mies kärsii myös mm. hoitamattomista erektio-ongelmista tai muista häiriöistä sukupuolielämän alueella (tuossa ikäluokassa saunaporukassa kuullun mukaan yllättävän yleistä), ei tarvitse ihmetellä, jos ns. kunnolliset sinkkunaiset jäävät ilman vastaavaa seurustelukumppania (irtoseksiähän epäilemättä saa vaikka kuinka komeilta).
Sen sijaan kuuminta hottia tuon ikäluokan sinkkumiehille tuntuvat olevan räväkät, ylipainoiset naiset, jotka viihtyvät baareissa, polttavat tupakkaa, laukovat hävyttömyyksiä ja ovat ylipäätään monin eri tavoin hankalia seurustelukumppaneita (huutavat, saattavat olla väkivaltaisia, pettävät, mt-ongelmia ym). Mitä hankalampi ja mt-ongelmaisempi sinkkunainen, sitä enemmän miehiä pörrää ympärillä.
Kysymyshän tuossa on siitä että koska tuo nainen on niin pitkä (peräti 171cm) ja hyväpalkkaisessa työssäkin, niin eihän hän voi viehättyä miehestä joka ei ole pitkä, komea, urheilullinen ja menestynyt. Ei sitten millään.
No jos pitkä, komea, urheilullinen ja ainakin päältä katsottuna menestynyt mies on sinkkuna tuossa iässä - siihen on yleensä syynsä.
Jos tiputetan nuo kriteerit pois, fiksuja miehiä alkaa löytymään. Mutta ne miehet tuo nainen on sivuuttanut jo ennen tapaamista.
Sinussa on paljon hyvää suhteessa elämäntilanteeseesi, varmasti jonkun löydät jos vain oikeasti haluat ja uskallat. Itse en sinua valkkaisi, koska olen liian mukavuuden- ja vapaudenhaluinen koiran kanssa elämiseen. Lisäksi ongelmia voisi tulla siitä, että minusta ei saa vegaania ja "virkkuuskin" on ihan päinvastainen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoituksessa tulikin avainsanat joita miehet yleensä kavahtavat:
-Yh-äiti
-himoliikkuja
-vegaani
-suhtautuu isokokoiseen uroskoiraansa kuin rakastajaan.
-ollaan sitten kesämökillä tai teatterissa koskaan kaikki ei ole hyvin.
-90% todennäköisyydellä hyräilee tai viheltelee jotain pirteää kun mies herää krapulassa/kipeänä/muuten vain huonona aamuna.
Kiitos rehellisestä vastauksesta!
Korjaan vielä, että en ole vegaani ja koirani on keskikokoinen ja naaras :o)
Olen aika iisi ja sopeutuvainen, ja pidän sekä kesämökkeilystä että teatterista, joten tuskin valittaisin kummassakaan paikassa. Ja jos miehelläni on huono olo, lähinnä yrittäisin lievittää sitä.
Ap
Mua ap alkoi huolettamaan, kun vastailet kaikille urpoille ja ilkeämielisillekin ja kivasti. Varo oikeasti sellaisia miehiä, joohan? Ei sun tarvi heitä miellyttää ja mitään todistaa. Tuollainen mukava, kaunis ja ystävällinen nainen taitaa olla monen tuollaisen ikävämmän miehen ykköskohde...
Jep, tuon voin allekirjoittaa. Rankkaa yleisetystä, mutta naiset on joissain tilanteissa aika helppoja. Eivät ehkä huomioi sitä että koska itse ovat rehellisiä, avoimia ja kivoja, vastapuoli ei olekaan yhtä tosissaan. Tuon kaiken voi vaan feikata. Kun naisen saa tuntemaan jotain joka voi olla vaan mielikuvakin, niin ns. saanti on helppoa.
Että koita olla varovainen. Vedättäminen on helppoa jos sitä haluaisi tehdä. Ja sulle ap vielä kans erityismaininta kirjoitustaidosta ja oikein kirjoittamisesta. Sen puute on yleensä ollut itselle ihan turn-off.
M43
Alue: Aihe vapaa
Paljon kertoo se että ensimmäinen listaamasi kriteerisi on mies on keskipituinen tai pidempi.
Itselläni hälytyskellot lähtivät juuri soimaan.