Löytyisikö kaltaiselleni naiselle vielä miestä?

AP tässä. Kiitos vielä kaikille ajatuksistanne!

Ketju on tosiaan muuttanut suuntaansa aika lailla. Itse en ole kiinnostunut vääntämään kasvissyönnistä. Minusta se on tosiaan jokaisen henkilökohtainen valinta, enkä ole käännyttämässä ketään enkä säikähdä lihaa toisen lautasella - olenhan itsekin ollut sekasyöjä. Vihreät arvot ovat tosiaan lähellä sydäntäni, mutten ole aktiivisesti mukana minkäänlaisessa toiminnassa - lähinnä ne näkyvät pienissä valinnoissa jokapäiväisessä elämässäni. 

Muutama täällä kirjoitti, että olen ehkä liian kiltti. Se on ehkä totta. Pyrin olemaan ystävällinen kaikille ja toisaalta olen tosi (liiankin) herkkä, jos joku on minulle tyly tai ilkeä. Samoin olen ehkä aika sinisilmäinen ja luottavainen, mutten kuitenkaan tyhmä, joten kukaan ei ole tähän mennessä (onneksi) käyttänyt näitä luonteenpiirteitäni hyväksi. 

Tasoista ja vaatimuslistoista. En tosiaankaan ajattele mitään tasoja eikä mulla ole suuria vaatimuksia miehelle. Tuo pituus kävi silmääni mielenkiintoisena pointtina, koska se ei ole koskaan ollut itselleni millään lailla tärkeä asia. Pidän ihan tavallisista miehistä: ei tarvitse olla erityisen raamikas, komea, tai työelämässä menestynyt tai muuten varakas. Kaikkein tärkeintä olisi, että meillä on samanlaiset elämänarvot ja mukavaa yhdessä. Olen heikkona sellaisiin miehiin, jotka pitävät eläimistä, usein se sanoo paljon ihmisestä yleensäkin. Muttei sekään ole vaatimus.  

Ja tietysti jonkinlaista kemiaa ja kipinää meidän välillä pitäisi olla, koska muutenhan kyse olisi vain ystävyydestä, ei parisuhteesta. 

Muuten minulle riittää ihan vaatimatonkin elämä enkä ole mammonan perään. Ymmärrän myös sen, että tämän ikäisenä ja vanhempana ihmisillä on elettyä elämää takanaan. 

Tarkempiin kysymyksiin itsestäni en nyt ala vastailemaan, koska niinkuin joku mainitsikin, tämä ei ole treffipalsta.

Kiva on kuitenkin ollut huomata, että täältäkin löytyy mukavanoloisia vapaita miehiä.

Tinderiin tms. sovelluksiin en ole ajatellut liittyä, koska koen ne itselleni vieraina ja liian pinnallisina. Pitää vain toivoa, että voisin jossain törmätä näihin miehiin :o)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin minä, suunnileen samanikäienn mies  saattaisin ihastua ja kuka ties rakasuakin sinuun Ap. Ongelma tai haaste on, että missä kohdata ja löytää sinut tai sinun kaltaisesi nainen.

  Tilanteesi on vähän samantapainen kuin minulla; olen tosin lapseton.    

Yleisemmin töiden ohella viihdyn lenkkipolulla tai lueskelen ja puuhastelen kotona, ellen sitten läksi tapaamaan sisaruksieni perheiä, kummilapsiani ai vanhempiani.. (Nyt "korona aikana" en ole osannu suunniella pidempiä vapaa ajan matkoja, vaikka niiäkin olen tehnyt yksin(kin)    

Mutta niin ktini kuin lenkkipolkuni (juosten, pyöräillen tai hiihtäen)   paikkoja, joissa en osaa tai missä ei ole oikein mahdollista, niin kuin sanotaan iskeä kumppania.

Koska kotoani minua tuskin kukaan tulee hakemaan, ainakaan parisuhde mielessä. Ja aas lenkkipolulla usein keskityn vain ise lenkkisuoriukseeni; en siihen, että "kyttäisin" tulisiko lenkilläni vastaan, joku jota voisin yrittää "iskeä".

Olen kyllä joskus heittäytyny juttusille lenkillä kohtaamani naisen kanssa (monella heisä on on ollut rinnallaan koira), mutta mitä enemmän minulle on tullut ikää, niin on alkanut tuntua sille, että onko tällaien käytökseni sopivaa.

En osaa oiken selittää, mistä tämä arkuuteni kumpuaa.  Sen sijaan on sanottava, että minua tosinaan tturhauttaa kun välillä tuntuu, että ainoat paikat, joissa olisi moraalisesi hyväksyttävintä yrittää löytää ja kohdata itselleen kumppani, olisvat lähinnä baarit ja yöerhot.

 Toki niistä olen, joskus harvoin kun olen käynyt, niin seuraa saanut mutta yleisemmin viihdyn niissä vain kovin huonosti. Tinderiä kartan sen "panosovellus maineen" vuoksi.  En ole saanu aikaiseksi, että tekisin nettitreffiprofilin..

Mutta onko enää ihme, että olen sinkku?               

Kuulostat tosi mukavalta, itsestäni päinvastoin on outoa, että olet sinkku :o)

Ehkä nykyaikana vain on vaikeaa löytää kumppani, jollei käytä treffisovelluksia tai käy yöelämässä...? 

Musta on muuten ihan ok jutustella lenkkipolulla, en itse ainakaan ensikädessä koe sitä mitenkään uhkaavana jos joku toinen lenkkeilijä moikkaa tai juttelee, päinvastoin. Toisaalta samoin kuin sinä, olen usein lenkkeillessä omissa ajatuksissani.

Ap 

Kiitos kaunis, etkä sinäkään vaikuta, ollankaan hullumalta

Ehkä on nyt tylsää jatkaa / selitellä miksi olen sinkku. En usko, että kumppanin löytäminen oli aiemmin yhtään sen helpompaa. Tai no; ehkä aiemmin oli vähemmän hyväksyttävämpää asua ja elää sinkkuna Joitain vuosikymmeniä siitä jopa rangaistiin erilliellä verolla... Moni arkinen puuha, joka tuolloin tehtiin käsin hoiuu nykyään automaatisesi niin, että tuskin huomaammekaan (Kuka enää lämmittää puilla, jotka on itse ensin kaatanu ja pilkkonut ja/ tai vailasee kotinsa, vaikkapa  päreillä kokonaan tai pesee vain nyrkkipyykkiä...) 

Voi olla, että yksi merkittävämpiä syitä, miksi itse olen sinkku on se, että en ole jaksanut tai viitsinyt (/osannut?) nähdä tarpeeksi vaivaa saati työtä sen eteen, että olisin löytänyt ja kohdannut sen itseän miellyttävän kumppanin. Ja minun tuurillani on myös käynyt usein niin, että kun minä olen osoittanut kiinnostukseni, niin kiinnostukseni kohde ei ole syystä tai toisesta ns. lämmenny minulle.

Jälkeenpäin kyllä joidenkin kohdalla ymmärrän erinomaisen hvvin, että miksi niin. - Joidenkin kohdalla morkkis pakeista on kestänyt toisenkin hetken.

 Tai sitten kun joku -näinkin siis on käynyt kun joku on osoittanut minua kohtaan kiinnostuksensa en itse ole roihahtanut liekkiin...

Nämä kokemukset siis viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kuten sanottu en aktiivisesti hae ketään mutta yritän pitää aistini auki.  Olisihan se , näin haluan ainakin uskoa, että olsihan se enemmän kuin suuremmoista, jos voisin vielä joskus rakastua ja elää yhdessä parisuhteessa sen oman rakkaan ja eritysen kanssa(!)

Niin ja vielä piti sanomani. - Koira on kyllä lenkillä tai voi olla lenkilä usein tai ainakin toisinaan hyvä "jään murtaja" . minua hymyilytää kun huomaan,että olen vuosien saatossa tutustunut lenkkipolulla useampaankin koiraan. - Toki joidenkin koirien omistajatkin (ja/ tai koiran hihnan toisessa päässä olleet) ovat käyneet ainakin niin kuin sanotaan hyvän päivän tutuiski.  Mutta on jännempää  huomata, että tunnen myös useamman koiran joiden omistajasta en teidä oikeastaan yhtään mitään. Kuitenkin ajan kuluessa olen saanut kuulla hyvinkin paljon erinäisiä asioita ja/ tai muutoin huomannut muutoksia heidän koirassa  (/koiran elämässä).     

     

Kuulostat oikeasti tosi mukavalta :o) Toivon tosiaan, että löytäisit oman rakkaasi! Totta varmaan on, niin kuin joku kirjoittikin, että kotoa ei kukaan tule hakemaan, joten sitä varten pitää nähdä jonkin verran vaivaa, tai vähintäänkin pitää silmät auki. Ehkä me tavataan lenkkipolulla!

Ap