Löytyisikö kaltaiselleni naiselle vielä miestä?

Mikä ihme eläimessä on niin kauheaa? Allergiat eri asia, mutta moni palstalla tuntuu vihaavan eläimiä. Outo asenne.

Eri

N31 kirjoitti:

No oma kokemukseni 10 vuotta nuorempana ja kahden pienemmän lapsen äitinä; vaikeaa on. Ei miehen saaminen, mutta “kunnollisen” miehen saaminen kyllä. Jos nostan ikärajaa 10 vuodella niin sit saa jo vähän valita, eli jos sinulle kelpaa viiskymppiset niin tilanne on valoisampi.

Samanikäisenä lapsettomana miehenä voin sanoa, että suunnilleen oman ikäiseni kunnollisen lapsettoman naisen löytäminen on aivan yhtä vaikeaa.

M31

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme eläimessä on niin kauheaa? Allergiat eri asia, mutta moni palstalla tuntuu vihaavan eläimiä. Outo asenne.

Eri

Rajoittavat elämää niin paljon, koiraa lenkitettävä aamuin illoin, auto pitää olla sellainen että koiran saa mukaan ja koiraa ei voi joka paikkaan ottaa?

Omaan autooni en halua sitä järkyttävää koiran hajua ja karvoja.

Ja toiset kämpät missä on eläimiä haisevat myös.

ja viihdyttävää

Vierailija kirjoitti:

Mutta minkälainen päänsisäinen maailma sinulla on? Nuo mainitsemasi on aika suorituskamaa, usea kuntoilee päivittäin ja on hoikka, usealla on lemmikki ja lapset jne.

Mikä on musiikkimaku, lempikirjailija, tv-ohjelma, onko kylttyyriharrastuksia mitään, oletko huumorintajuinen?

Olen oikeasti varmaan aika tylsä ja tavallinen :o)

En ole intellektuelli tai erityisemmän kulturelli, ja seuraan politiikkaa ja uutisia päällisin puolin, paneutumatta niihin erityisen syvällisesti.

Yhtä ainoaa lempikirjailijaa mulla ei ole. Pidän todella monien kirjailijoiden tuotannosta: Kjell Westö, Sofi Oksanen, Riikka Pulkkinen, Jane Austin, Italo Calvino... näitä voisi luetella vaikka miten paljon. Niin monilla kirjailijoilla on yksittäisiä hyviä kirjoja.

Viime aikoina olen lukenut aika kevyttä ja helppoa kirjallisuutta, lähinnä pohjoismaisia dekkareita. Lars Keplerin dekkarit ovat olleet todella viihdyttäviä. Pidän silti myös "laadukkaammasta" kirjallisuudesta, mutta tarvitsen siihen enemmän aikaa ja oikeanlaisen mielentilan. 

Tv:stä tykkään seurata britti- ja rikossarjoja sekä luontodokumentteja.

Lempimusiikkiakaan mulla ei ole, tykkään rockista ja popista, Motown kappaleet pistävät jalan vipattamaan. Tanssiminen on hauskaa ja jonkinlainen tanssikurssi olisi myös haaveissa joskus.

Olen ihan huumorintajuinen, mutta en itse ole erityisemmän nokkela tai nopea huumorimielessä, ennemminkin ujohko. 

Ehkä olen liian hajuton ja mauton?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Näin nelikymppiselle vasta eronneelle miehelle ei listauksessasi sinällään ole mitään ilmeistä turn-offia. Ison osan asioista voisin jakaa ja ne pari eroavaisuutta tuskin olisivat ongelmaksi, jos et itse niistä sellaista tekisi. Esim. jos sallit toiselle sekaruoan ja syöt vain itse vegeä. Mua ei haittaisi toisen erityisruokavalio, kunhan se ei kategorisesti rajaisi omaani. Kasvisruokaa vastaan ei mulla sinällään ole mitään, mutta haluan kuitenkin syödä myös eläinperäisiä juttuja ainakin toisinaan.

Toisen ruokavalio ei ole minulle ongelma. Lapseni syövät kaikkea ja laitan heille myös liharuokia.

Ap

Voi kuule! Nyt olisi esimerkiksi yksi Toni Nieminen vapaana ja varmasti kelpaat hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vegeily on turn off?

Niille miehille on, jotka odottavat naisen hoitavan ruuanlaiton yksin. Silloin on vaarana että pöydässä olisi joskus muutakin kuin makkaraa pekonilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet eronnut?

Sekin vaikuttaa asiaan, jos et ole tullut toimeen edellisen kumppanisi kanssa, miten luulet tulevasi toimeen noilla "vaatimuksillasi"  jonkun muun kanssa?

Voisi varmaan sanoa, että klassisesti "kasvoimme erilleen". Eroa mietittiin pitkään, koska mukana ei ollut kolmansia osapuolia, eikä se ollut erityisen dramaattinen. Tapasin exäni nuorena ja menimme naimisiin reilu parikymppisinä. Olemme molemmat muuttuneet tosi paljon tänä aikana. Elämässämme on tapahtunut asioita, jotka ovat saaneet pohtimaan, kannattaako tyytyä elämään ns. kaverisuhteessa, vai olisiko vielä mahdollista löytää meille molemmille sopivampi elämänkumppani. Tulemme ihan ok toimeen exän kanssa nyt eron jälkeen.

Vaatimuksista: onko liikaa toivoa, että mies olisi liikunnallinen ja pitäisi luonnosta ja eläimistä? 

Ap

Sinuna keskittyisin pommittamaan ahkerasti itseäsi vähintään jonkin verran vanhempia miehiä, joilla on itsellä lapsia ja lemmikkieläin. Muuten voi olla aika pieni onnistumisprosentti.

Päinvastoin, ap on niin kovassa kunnossa että kannattaa keskittyä saman ikäisiin ja nuorempiin.

Mihin oikeasti tuo vegeilysi perustuu? Painonhallintaan, terveellisyyteen? Tietty ruokavalio + päivittäinen kuntoilu = voidaan tulkita kontrollintarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin nelikymppiselle vasta eronneelle miehelle ei listauksessasi sinällään ole mitään ilmeistä turn-offia. Ison osan asioista voisin jakaa ja ne pari eroavaisuutta tuskin olisivat ongelmaksi, jos et itse niistä sellaista tekisi. Esim. jos sallit toiselle sekaruoan ja syöt vain itse vegeä. Mua ei haittaisi toisen erityisruokavalio, kunhan se ei kategorisesti rajaisi omaani. Kasvisruokaa vastaan ei mulla sinällään ole mitään, mutta haluan kuitenkin syödä myös eläinperäisiä juttuja ainakin toisinaan.

Toisen ruokavalio ei ole minulle ongelma. Lapseni syövät kaikkea ja laitan heille myös liharuokia.

Ap

Hyvä asenne. Jäi mainitsematta että toki itse kokkaan kaiken tarvittavan itselleni ja omille lapsilleni, mutta ihan hyvin voisin opetella myös uusia kasvisruokia. Ruoanlaiton ja hyvän ruoan ystävänä en karstasta uusia kokemuksia vaan mielellään laajennan repertuaaria. Tiedän kuitenkin joidenkin kasvissyöjien pyrkivän ”käännyttämään” kumppaninsa tai ainakin karsastavat eläinperäisiä tuotteita samassa taloudessakaan. Siksi otin tuon esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin minä, suunnileen samanikäienn mies  saattaisin ihastua ja kuka ties rakasuakin sinuun Ap. Ongelma tai haaste on, että missä kohdata ja löytää sinut tai sinun kaltaisesi nainen.

  Tilanteesi on vähän samantapainen kuin minulla; olen tosin lapseton.    

Yleisemmin töiden ohella viihdyn lenkkipolulla tai lueskelen ja puuhastelen kotona, ellen sitten läksi tapaamaan sisaruksieni perheiä, kummilapsiani ai vanhempiani.. (Nyt "korona aikana" en ole osannu suunniella pidempiä vapaa ajan matkoja, vaikka niiäkin olen tehnyt yksin(kin)    

Mutta niin ktini kuin lenkkipolkuni (juosten, pyöräillen tai hiihtäen)   paikkoja, joissa en osaa tai missä ei ole oikein mahdollista, niin kuin sanotaan iskeä kumppania.

Koska kotoani minua tuskin kukaan tulee hakemaan, ainakaan parisuhde mielessä. Ja aas lenkkipolulla usein keskityn vain ise lenkkisuoriukseeni; en siihen, että "kyttäisin" tulisiko lenkilläni vastaan, joku jota voisin yrittää "iskeä".

Olen kyllä joskus heittäytyny juttusille lenkillä kohtaamani naisen kanssa (monella heisä on on ollut rinnallaan koira), mutta mitä enemmän minulle on tullut ikää, niin on alkanut tuntua sille, että onko tällaien käytökseni sopivaa.

En osaa oiken selittää, mistä tämä arkuuteni kumpuaa.  Sen sijaan on sanottava, että minua tosinaan tturhauttaa kun välillä tuntuu, että ainoat paikat, joissa olisi moraalisesi hyväksyttävintä yrittää löytää ja kohdata itselleen kumppani, olisvat lähinnä baarit ja yöerhot.

 Toki niistä olen, joskus harvoin kun olen käynyt, niin seuraa saanut mutta yleisemmin viihdyn niissä vain kovin huonosti. Tinderiä kartan sen "panosovellus maineen" vuoksi.  En ole saanu aikaiseksi, että tekisin nettitreffiprofilin..

Mutta onko enää ihme, että olen sinkku?               

Kuulostat tosi mukavalta, itsestäni päinvastoin on outoa, että olet sinkku :o)

Ehkä nykyaikana vain on vaikeaa löytää kumppani, jollei käytä treffisovelluksia tai käy yöelämässä...? 

Musta on muuten ihan ok jutustella lenkkipolulla, en itse ainakaan ensikädessä koe sitä mitenkään uhkaavana jos joku toinen lenkkeilijä moikkaa tai juttelee, päinvastoin. Toisaalta samoin kuin sinä, olen usein lenkkeillessä omissa ajatuksissani.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Miksi vegeily on turn off?

Aiheuttaa ilmavaivoja. Kukaan ei halua piereskelevää naista.

Vierailija kirjoitti:

Mihin oikeasti tuo vegeilysi perustuu? Painonhallintaan, terveellisyyteen? Tietty ruokavalio + päivittäinen kuntoilu = voidaan tulkita kontrollintarpeeksi.

Olen kasvissyöjä eettisistä ja ekologisista syistä, lisäksi koen kasvisruoan terveellisempänä.

En aktiivisesti tarkkaile painoani (mulla ei edes ole vaakaa), mutta haluan kyllä pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa ja siinä sivussa näyttääkin hyvältä. En kuitenkaan ole perfektionisti tai vaadi samaa kumppaniltani.

Ap

Joo ei. Ei ole Juoksut vielä juostuja, joten roskiinhan tuollainen joutaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vegeily on turn off?

Aiheuttaa ilmavaivoja. Kukaan ei halua piereskelevää naista.

Ja tuollainen muuten käryää kuin raatosyötti.

Vierailija kirjoitti:

ja viihdyttävää

Vierailija kirjoitti:

Mutta minkälainen päänsisäinen maailma sinulla on? Nuo mainitsemasi on aika suorituskamaa, usea kuntoilee päivittäin ja on hoikka, usealla on lemmikki ja lapset jne.

Mikä on musiikkimaku, lempikirjailija, tv-ohjelma, onko kylttyyriharrastuksia mitään, oletko huumorintajuinen?

Olen oikeasti varmaan aika tylsä ja tavallinen :o)

En ole intellektuelli tai erityisemmän kulturelli, ja seuraan politiikkaa ja uutisia päällisin puolin, paneutumatta niihin erityisen syvällisesti.

Yhtä ainoaa lempikirjailijaa mulla ei ole. Pidän todella monien kirjailijoiden tuotannosta: Kjell Westö, Sofi Oksanen, Riikka Pulkkinen, Jane Austin, Italo Calvino... näitä voisi luetella vaikka miten paljon. Niin monilla kirjailijoilla on yksittäisiä hyviä kirjoja.

Viime aikoina olen lukenut aika kevyttä ja helppoa kirjallisuutta, lähinnä pohjoismaisia dekkareita. Lars Keplerin dekkarit ovat olleet todella viihdyttäviä. Pidän silti myös "laadukkaammasta" kirjallisuudesta, mutta tarvitsen siihen enemmän aikaa ja oikeanlaisen mielentilan. 

Tv:stä tykkään seurata britti- ja rikossarjoja sekä luontodokumentteja.

Lempimusiikkiakaan mulla ei ole, tykkään rockista ja popista, Motown kappaleet pistävät jalan vipattamaan. Tanssiminen on hauskaa ja jonkinlainen tanssikurssi olisi myös haaveissa joskus.

Olen ihan huumorintajuinen, mutta en itse ole erityisemmän nokkela tai nopea huumorimielessä, ennemminkin ujohko. 

Ehkä olen liian hajuton ja mauton?

Ap

Minusta sinä kuulostat ihanan "tylsältä", tavalliselta naiselta, josta tavallinen mies kiinnostuu. En usko olevan ongelmaa löytää miestä, sinulla kun ei ole pitkiä vaatimuslistoja vastapuolelle.

Onnea mihen löytämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin oikeasti tuo vegeilysi perustuu? Painonhallintaan, terveellisyyteen? Tietty ruokavalio + päivittäinen kuntoilu = voidaan tulkita kontrollintarpeeksi.

Olen kasvissyöjä eettisistä ja ekologisista syistä, lisäksi koen kasvisruoan terveellisempänä.

En aktiivisesti tarkkaile painoani (mulla ei edes ole vaakaa), mutta haluan kyllä pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa ja siinä sivussa näyttääkin hyvältä. En kuitenkaan ole perfektionisti tai vaadi samaa kumppaniltani.

Ap

Arvattava, klassinen vastaus. Usealle kasvissyönti on kontrollintarvetta/ulkonäköä, vaikka sitä ei ensimmäisenä myönnetä. Usea kumppaniehdokas näkee "eettisistä ja ekologisista syistä" läpi hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet eronnut?

Sekin vaikuttaa asiaan, jos et ole tullut toimeen edellisen kumppanisi kanssa, miten luulet tulevasi toimeen noilla "vaatimuksillasi"  jonkun muun kanssa?

Voisi varmaan sanoa, että klassisesti "kasvoimme erilleen". Eroa mietittiin pitkään, koska mukana ei ollut kolmansia osapuolia, eikä se ollut erityisen dramaattinen. Tapasin exäni nuorena ja menimme naimisiin reilu parikymppisinä. Olemme molemmat muuttuneet tosi paljon tänä aikana. Elämässämme on tapahtunut asioita, jotka ovat saaneet pohtimaan, kannattaako tyytyä elämään ns. kaverisuhteessa, vai olisiko vielä mahdollista löytää meille molemmille sopivampi elämänkumppani. Tulemme ihan ok toimeen exän kanssa nyt eron jälkeen.

Vaatimuksista: onko liikaa toivoa, että mies olisi liikunnallinen ja pitäisi luonnosta ja eläimistä? 

Ap

M45 ja tykkään liikkua paljon (mm. sali ja muuta, mistä en nyt tänne avaudu) ja ymmärrän, että siitä ei haluta luopua. Päinvastoin, se osoittaa, että ihminen arvostaa omaa itseään ja kehoaan sen verran, että yrittää pitää siitä huolta. Omalla kohdallani olisi ns. turn off, jos et liikkuisi. Luonnosta pidän paljonkin ja tykkään siitä erityisen paljon. Minulla 3 omaa lasta, joten lapset tulevat ensin ja oletan sinunkin ajattelevan näin. Mitat 190/95kg. En ole vegaani, mutta kaikki ateriat eivät koostu pelkästään punaisesta lihasta. Ihan hyvä välillä syödä kasvisruokaakin, mutta lihasta en luovu. Meillä exän kanssa joskus ollut koira. En siitä erityisemmin välittänyt, vaan ei siitä haittakaan ollut. Kunhan pidetään mielessä, että se on sinun koirasi. Vähän riippuu myös koirastakin, millainen on luonteeltaan. Koirat tuntuvat aina olevan innostuneita minusta, sen olen vuosien varrella huomannut. Välillä olen illan torkku ja aamun virkku ja välillä toisinpäin. Läheisyyttä sopivasti ja omia menoja sopivasti, niin eiköhän se siitä. Heh, näyttää ihan treffi-ilmolta XD.

Ilmoituksessa tulikin avainsanat joita miehet yleensä kavahtavat:

-Yh-äiti

-himoliikkuja

-vegaani

-suhtautuu isokokoiseen uroskoiraansa kuin rakastajaan.

-ollaan sitten kesämökillä tai teatterissa koskaan kaikki ei ole hyvin.

-90% todennäköisyydellä hyräilee tai viheltelee jotain pirteää kun mies herää krapulassa/kipeänä/muuten vain huonona aamuna.

Vierailija kirjoitti:

"Onko minussa jotain joka olisi todella turn-off miehille?"

On. Lapset ja vegeily

Minulle miehelle ("36")  Ei olisi lapset tai vegeily este, vaikka kumpikaan ei, ainakaan toistaiseksi ole osa omaa elämääni. - Syön ai ainakin pyrin syömään monipuolisesti ja kasvisvoittoisesti. Lihaa syön mutta kiitos paljossa hyvän työpaikka ruokailumahdollisuuksieni ja erit. työpaikkani lähellä olevan kasvisravintolan saattaa mennä viikko tosinaan pidempäänkin ja saatan huomata, että en ole tullut syöneeksi lainkaan lihaa. 

Mahdollinen kumppanin lapsi tai lapset tietenkin ovat aina enemmän ja vähemmän haaste. - Pitäisin selvänä, että jos minun ja jälkikasvua omaavan naisen (kumppaniehdokkaan) välille muodostuisi orastava suhde tai jopa aikaa myöten parisuhde, niin minun tulisi ymmärtää (a) se kuinka tärkeitä ja rakkaita lapset ova kumppanilleni. (Sellainen kumppaniehdokas, joka kertoo/ tai paljastaa, että hänellä on jälkikasvua mutta ei halua olla hänen/heidän kanssaan tekemisissä en haluaisi).

(b) Toivosin voivani luoda hyvät tai ainakin asialliset välit hänen jälkikasvuunsa (En olla se, josta lapset vielä vuosia myöhemminkin ihmettelevät, että mitä heidän äitinsä oikein näkee minussa? Miksi olemme yhdessä, eikö hän oikeasti saa(nut), ketään parempaa.

(c) Jos suunnittelisin ja tai mielessäni kävis jonkin es-temporee jutun järjesäminen/ ehdottaminen, niin ainakin niin kauan kuin lapsi(a) asuu kumppanini kanssa saman katon alla, niin minun mielestäni tulisi jollain lailla huomioida myös laps(i)en olemassa olo.

Olkoonkin, että olsivat "jo" niin isoja, että etteivät kaipaa tai tarvitse vanhemman läsnäoloa samassa määrin kuin mahd nuoremmat lapset.

Teini voi tykätä paljonkin ajatuksesta, että saa olla kuukauden päivä yksin, kun äiti lähtisi pois, uuden miesyävän kanssa kanssa... "öö" vaikak sitten kuukauden autotripille pohjoisamerikan halki mutta, mutta...

Täsmennyksenä: En ole "korona-aikana" lähdössä yhään millekään pidemmälle (loma)reissulle maailmalle, vaan tarkoitukseni oli vain sanoa, että ainakin vielä teini-ikäinen on sellainen, että ex-tempore jutuja harkitessa itse huomaisin hänen olemassa olonsa, jotenkin.

Tai premmin: Ymmärrän, että tällöin ex-temporeen toteuttaminen on mahd. erilaisa kuin, jos lapsi eläisi vaikka kokonaan omaa elämäänsä; tai jos pyrkisin rakentamaan parisuhdetta minun avoin lapsettoman kumppaniehdokkaan kanssa...