Löytyisikö kaltaiselleni naiselle vielä miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin oikeasti tuo vegeilysi perustuu? Painonhallintaan, terveellisyyteen? Tietty ruokavalio + päivittäinen kuntoilu = voidaan tulkita kontrollintarpeeksi.

Olen kasvissyöjä eettisistä ja ekologisista syistä, lisäksi koen kasvisruoan terveellisempänä.

En aktiivisesti tarkkaile painoani (mulla ei edes ole vaakaa), mutta haluan kyllä pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa ja siinä sivussa näyttääkin hyvältä. En kuitenkaan ole perfektionisti tai vaadi samaa kumppaniltani.

Ap

Arvattava, klassinen vastaus. Usealle kasvissyönti on kontrollintarvetta/ulkonäköä, vaikka sitä ei ensimmäisenä myönnetä. Usea kumppaniehdokas näkee "eettisistä ja ekologisista syistä" läpi hetkessä.

Ok, sovitaan sitten näin :o) En itse jaksaisi vääntää kasvissyönnistä, koska ruokavalio on jokaisen henkilökohtainen valinta. Kasvisruokavalio tuntuu lähinnä olevan ongelma muille, kuin itse kasvissyöjille, ja tiedän kyllä itse syyt omaan kasvissyöntiini. Lisäksi kasvisruoka ei sitä paitsi mitenkään välttämättä laihduta. 

Kertoisitko ihan rehellisesti, miksi mielestäsi on negatiivista haluta pysyä hyvässä fyysisessä kunnossa ja/tai koet sen kontrollintarpeeksi?

Ap  

Vierailija kirjoitti:

Ilmoituksessa tulikin avainsanat joita miehet yleensä kavahtavat:

-Yh-äiti

-himoliikkuja

-vegaani

-suhtautuu isokokoiseen uroskoiraansa kuin rakastajaan.

-ollaan sitten kesämökillä tai teatterissa koskaan kaikki ei ole hyvin.

-90% todennäköisyydellä hyräilee tai viheltelee jotain pirteää kun mies herää krapulassa/kipeänä/muuten vain huonona aamuna.

Kiitos rehellisestä vastauksesta!

Korjaan vielä, että en ole vegaani ja koirani on keskikokoinen ja naaras :o)

Olen aika iisi ja sopeutuvainen, ja pidän sekä kesämökkeilystä että teatterista, joten tuskin valittaisin kummassakaan paikassa. Ja jos miehelläni on huono olo, lähinnä yrittäisin lievittää sitä.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vegeily on turn off?

Haluaisin, että voidaan kokata yhdessä. Exä oli vege ja kieltämättä ketutti, kun mahdollisia ruokia oli ehkä 2 kappaletta. Kävi hieman tylsäksi. Mutta joo ei se nyt ehdoton kriteeri ole (toisin kuin lapset), voidaanhan me aina tehdä omat safkat.

Maailmassa vain 2 vegeruokaa mitä voit syödä?

Vierailija kirjoitti:

Ilmoituksessa tulikin avainsanat joita miehet yleensä kavahtavat:

-Yh-äiti

-himoliikkuja

-vegaani

-suhtautuu isokokoiseen uroskoiraansa kuin rakastajaan.

-ollaan sitten kesämökillä tai teatterissa koskaan kaikki ei ole hyvin.

-90% todennäköisyydellä hyräilee tai viheltelee jotain pirteää kun mies herää krapulassa/kipeänä/muuten vain huonona aamuna.

4-kymppinen mies ja herää krapulassa? Opiskelijapojalle ok, aikuinen mies - yök!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vegeily on turn off?

Haluaisin, että voidaan kokata yhdessä. Exä oli vege ja kieltämättä ketutti, kun mahdollisia ruokia oli ehkä 2 kappaletta. Kävi hieman tylsäksi. Mutta joo ei se nyt ehdoton kriteeri ole (toisin kuin lapset), voidaanhan me aina tehdä omat safkat.

Maailmassa vain 2 vegeruokaa mitä voit syödä?

Nirso mikä nirso.

Ap lähtee nyt pois koneen ääreltä, palaan illemmalla. Mukavaa päivää kaikille ja kiitos vielä vastauksista!

Joku voi olla allerginen koirille, toiselleolet liian sporttinen, joku karsastaa kasvissyöjiä jne. Jos haluaa negan kautta hakea, niin meissä kaikissa omat vikamme. Tarviikin löytää joku jonka risat jutut sopivat omiinrisoihin juttuihini.

Omasta puolestani voin todeta, että törmätessä netissä profiiliisi kiinnostuisin. Monta kiinnostavaa tekijää listassasi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vegeily on turn off?

Osa ihmisistä pelkää joutuvansa käännytyksen kohteeksi tai vähintään joutuvansa syömään joskus kasvisruokaa. Tämä ei edes ole sukupuolikysymys, vaan osalla tuntuu olevan kynnyskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoituksessa tulikin avainsanat joita miehet yleensä kavahtavat:

-Yh-äiti

-himoliikkuja

-vegaani

-suhtautuu isokokoiseen uroskoiraansa kuin rakastajaan.

-ollaan sitten kesämökillä tai teatterissa koskaan kaikki ei ole hyvin.

-90% todennäköisyydellä hyräilee tai viheltelee jotain pirteää kun mies herää krapulassa/kipeänä/muuten vain huonona aamuna.

Kiitos rehellisestä vastauksesta!

Korjaan vielä, että en ole vegaani ja koirani on keskikokoinen ja naaras :o)

Olen aika iisi ja sopeutuvainen, ja pidän sekä kesämökkeilystä että teatterista, joten tuskin valittaisin kummassakaan paikassa. Ja jos miehelläni on huono olo, lähinnä yrittäisin lievittää sitä.

Ap 

Mua ap alkoi huolettamaan, kun vastailet kaikille urpoille ja ilkeämielisillekin ja kivasti. Varo oikeasti sellaisia miehiä, joohan? Ei sun tarvi heitä miellyttää ja mitään todistaa. Tuollainen mukava, kaunis ja ystävällinen nainen taitaa olla monen tuollaisen ikävämmän miehen ykköskohde...

Kuulostat hyvälle naiselle, varsinkin kun suhtaudut vanhempiin miehiin varsin positiivisesti. Laadukkaat ikätoverisi näet etsivät nuorempia, mutta hieman vanhemmista saatat vaikka löytääkin kunnon kultaketun. Noin vanhat lapset tuskin ovat kummoinen rasite vanhempien sarjoissa.

Olkoot maailman tuulet suosiolliset sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Kasvisruokavalio tuntuu lähinnä olevan ongelma muille, kuin itse kasvissyöjille

Paljon riippunee kasvissyöjän asenteestakin. Taannoin viestin yhden ihmisen kanssa, joka kertoi ettei osallistu mitenkään lihansyömiseen. Tarkoittaen, ettei suostu kokkaamaan mitään missä on lihaa tai kaupasta ostamaan lihaa. Voin kuvitella tuon asenteen aiheuttavan turhaa säätämistä yhteisessä arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin minä, suunnileen samanikäienn mies  saattaisin ihastua ja kuka ties rakasuakin sinuun Ap. Ongelma tai haaste on, että missä kohdata ja löytää sinut tai sinun kaltaisesi nainen.

  Tilanteesi on vähän samantapainen kuin minulla; olen tosin lapseton.    

Yleisemmin töiden ohella viihdyn lenkkipolulla tai lueskelen ja puuhastelen kotona, ellen sitten läksi tapaamaan sisaruksieni perheiä, kummilapsiani ai vanhempiani.. (Nyt "korona aikana" en ole osannu suunniella pidempiä vapaa ajan matkoja, vaikka niiäkin olen tehnyt yksin(kin)    

Mutta niin ktini kuin lenkkipolkuni (juosten, pyöräillen tai hiihtäen)   paikkoja, joissa en osaa tai missä ei ole oikein mahdollista, niin kuin sanotaan iskeä kumppania.

Koska kotoani minua tuskin kukaan tulee hakemaan, ainakaan parisuhde mielessä. Ja aas lenkkipolulla usein keskityn vain ise lenkkisuoriukseeni; en siihen, että "kyttäisin" tulisiko lenkilläni vastaan, joku jota voisin yrittää "iskeä".

Olen kyllä joskus heittäytyny juttusille lenkillä kohtaamani naisen kanssa (monella heisä on on ollut rinnallaan koira), mutta mitä enemmän minulle on tullut ikää, niin on alkanut tuntua sille, että onko tällaien käytökseni sopivaa.

En osaa oiken selittää, mistä tämä arkuuteni kumpuaa.  Sen sijaan on sanottava, että minua tosinaan tturhauttaa kun välillä tuntuu, että ainoat paikat, joissa olisi moraalisesi hyväksyttävintä yrittää löytää ja kohdata itselleen kumppani, olisvat lähinnä baarit ja yöerhot.

 Toki niistä olen, joskus harvoin kun olen käynyt, niin seuraa saanut mutta yleisemmin viihdyn niissä vain kovin huonosti. Tinderiä kartan sen "panosovellus maineen" vuoksi.  En ole saanu aikaiseksi, että tekisin nettitreffiprofilin..

Mutta onko enää ihme, että olen sinkku?               

Kuulostat tosi mukavalta, itsestäni päinvastoin on outoa, että olet sinkku :o)

Ehkä nykyaikana vain on vaikeaa löytää kumppani, jollei käytä treffisovelluksia tai käy yöelämässä...? 

Musta on muuten ihan ok jutustella lenkkipolulla, en itse ainakaan ensikädessä koe sitä mitenkään uhkaavana jos joku toinen lenkkeilijä moikkaa tai juttelee, päinvastoin. Toisaalta samoin kuin sinä, olen usein lenkkeillessä omissa ajatuksissani.

Ap 

Kiitos kaunis, etkä sinäkään vaikuta, ollankaan hullumalta

Ehkä on nyt tylsää jatkaa / selitellä miksi olen sinkku. En usko, että kumppanin löytäminen oli aiemmin yhtään sen helpompaa. Tai no; ehkä aiemmin oli vähemmän hyväksyttävämpää asua ja elää sinkkuna Joitain vuosikymmeniä siitä jopa rangaistiin erilliellä verolla... Moni arkinen puuha, joka tuolloin tehtiin käsin hoiuu nykyään automaatisesi niin, että tuskin huomaammekaan (Kuka enää lämmittää puilla, jotka on itse ensin kaatanu ja pilkkonut ja/ tai vailasee kotinsa, vaikkapa  päreillä kokonaan tai pesee vain nyrkkipyykkiä...) 

Voi olla, että yksi merkittävämpiä syitä, miksi itse olen sinkku on se, että en ole jaksanut tai viitsinyt (/osannut?) nähdä tarpeeksi vaivaa saati työtä sen eteen, että olisin löytänyt ja kohdannut sen itseän miellyttävän kumppanin. Ja minun tuurillani on myös käynyt usein niin, että kun minä olen osoittanut kiinnostukseni, niin kiinnostukseni kohde ei ole syystä tai toisesta ns. lämmenny minulle.

Jälkeenpäin kyllä joidenkin kohdalla ymmärrän erinomaisen hvvin, että miksi niin. - Joidenkin kohdalla morkkis pakeista on kestänyt toisenkin hetken.

 Tai sitten kun joku -näinkin siis on käynyt kun joku on osoittanut minua kohtaan kiinnostuksensa en itse ole roihahtanut liekkiin...

Nämä kokemukset siis viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kuten sanottu en aktiivisesti hae ketään mutta yritän pitää aistini auki.  Olisihan se , näin haluan ainakin uskoa, että olsihan se enemmän kuin suuremmoista, jos voisin vielä joskus rakastua ja elää yhdessä parisuhteessa sen oman rakkaan ja eritysen kanssa(!)

Niin ja vielä piti sanomani. - Koira on kyllä lenkillä tai voi olla lenkilä usein tai ainakin toisinaan hyvä "jään murtaja" . minua hymyilytää kun huomaan,että olen vuosien saatossa tutustunut lenkkipolulla useampaankin koiraan. - Toki joidenkin koirien omistajatkin (ja/ tai koiran hihnan toisessa päässä olleet) ovat käyneet ainakin niin kuin sanotaan hyvän päivän tutuiski.  Mutta on jännempää  huomata, että tunnen myös useamman koiran joiden omistajasta en teidä oikeastaan yhtään mitään. Kuitenkin ajan kuluessa olen saanut kuulla hyvinkin paljon erinäisiä asioita ja/ tai muutoin huomannut muutoksia heidän koirassa  (/koiran elämässä).     

Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.

Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.

Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:

-mies on keskipituinen tai pidempi

-mies on fysisesti ja henkisesti terve

-mies on työelämässä

-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa

-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole

-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut

-mies pitää eläimistä

-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)

-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")

En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.

Lopuksi kevennys:

"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoituksessa tulikin avainsanat joita miehet yleensä kavahtavat:

-Yh-äiti

-himoliikkuja

-vegaani

-suhtautuu isokokoiseen uroskoiraansa kuin rakastajaan.

-ollaan sitten kesämökillä tai teatterissa koskaan kaikki ei ole hyvin.

-90% todennäköisyydellä hyräilee tai viheltelee jotain pirteää kun mies herää krapulassa/kipeänä/muuten vain huonona aamuna.

Kiitos rehellisestä vastauksesta!

Korjaan vielä, että en ole vegaani ja koirani on keskikokoinen ja naaras :o)

Olen aika iisi ja sopeutuvainen, ja pidän sekä kesämökkeilystä että teatterista, joten tuskin valittaisin kummassakaan paikassa. Ja jos miehelläni on huono olo, lähinnä yrittäisin lievittää sitä.

Ap 

Mua ap alkoi huolettamaan, kun vastailet kaikille urpoille ja ilkeämielisillekin ja kivasti. Varo oikeasti sellaisia miehiä, joohan? Ei sun tarvi heitä miellyttää ja mitään todistaa. Tuollainen mukava, kaunis ja ystävällinen nainen taitaa olla monen tuollaisen ikävämmän miehen ykköskohde...

Olen tuo äsken kirjoittanut 41-vuotias nainen ja allekirjoitan täysin tuon boldaamani kohdan. Olemalla kohtelias nainen saa riesakseen ne kaikki hulluimmatkin piinaajat. Eli jos mies ei kerrasta usko puhetta, kannattaa laittaa numero estoon ja osoite salaiseksi. Ja olethan myös tosi varovainen, olen itse törmännyt oikeasti vaarallisiin miehiin treffaillessani. Luota intuitioosi. Jos joku pienikin asia tuntuu häiritsevältä, vaistosi on todennäköisesti oikeassa.

Kuvailit itseäsi ap aika pinnallisella tasolla, ei tuo oikein avannut sitä millainen ihminen olet juoksuharrastuksen ja muun takana? Millainen persoona? Nauratko hölmöille jutuille, oletko höpsöttelijä vai enemmän tosikko, jos pitäisi valita lähdetkö kahden viikon rantalomalle vai vapaaehtoistöihin ulkomaille, kumman valitsisit, oletko unelma-ammatissasi, oletko uskonnollinen, millaiset arvot sulla muuten on (kasvissyönnistä kerroitkin että osaksi eettisistä syistä)?

Kuulostat unelmieni naiselta, harmi kun on ikäeroa. ;)

M30

Vierailija kirjoitti:

Lopuksi kevennys:

"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".

Vau, vaikutatkin tosi sosiaalisesti lahjakkaalta, fiksulta ja empaattiselta...

Vierailija kirjoitti:

Kuvailit itseäsi ap aika pinnallisella tasolla, ei tuo oikein avannut sitä millainen ihminen olet juoksuharrastuksen ja muun takana? Millainen persoona? Nauratko hölmöille jutuille, oletko höpsöttelijä vai enemmän tosikko, jos pitäisi valita lähdetkö kahden viikon rantalomalle vai vapaaehtoistöihin ulkomaille, kumman valitsisit, oletko unelma-ammatissasi, oletko uskonnollinen, millaiset arvot sulla muuten on (kasvissyönnistä kerroitkin että osaksi eettisistä syistä)?

Ap jo kertoikin, ettei ole täällä etsimässä seuraa. Eiköhän nuo asiat käy ilmi sitten keskustellessa, kun (ei jos!) ap sinne treffeille pääsee, ei kai niitä nyt täällä tarvitse avatakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoituksessa tulikin avainsanat joita miehet yleensä kavahtavat:

-Yh-äiti

-himoliikkuja

-vegaani

-suhtautuu isokokoiseen uroskoiraansa kuin rakastajaan.

-ollaan sitten kesämökillä tai teatterissa koskaan kaikki ei ole hyvin.

-90% todennäköisyydellä hyräilee tai viheltelee jotain pirteää kun mies herää krapulassa/kipeänä/muuten vain huonona aamuna.

Kiitos rehellisestä vastauksesta!

Korjaan vielä, että en ole vegaani ja koirani on keskikokoinen ja naaras :o)

Olen aika iisi ja sopeutuvainen, ja pidän sekä kesämökkeilystä että teatterista, joten tuskin valittaisin kummassakaan paikassa. Ja jos miehelläni on huono olo, lähinnä yrittäisin lievittää sitä.

Ap 

Mua ap alkoi huolettamaan, kun vastailet kaikille urpoille ja ilkeämielisillekin ja kivasti. Varo oikeasti sellaisia miehiä, joohan? Ei sun tarvi heitä miellyttää ja mitään todistaa. Tuollainen mukava, kaunis ja ystävällinen nainen taitaa olla monen tuollaisen ikävämmän miehen ykköskohde...

Kiinnitin samaan huomiota. Kuulostat hienolta naiselta, joka varmasti löytää arvoistansa seuraa. Olisin ainakin itse iloinen jos minulla olisi laisesi kumppani. Isolla osalla ikäisistäsi vapaista miehistä on itselläänkin, ja jos arvot eivät natsaa niin se ei ole sinun ongelmasi. Eron jälkeen meillä itse kullakin voi olla itsetunto maassa mutta kyllä se siitä.

Ihan hyvältä kuulostaa.

Ei tuossa mielestäni ole mitään yleisesti huonona pidettäviä asioita. Plussapuolia on paljonkin.

Ainoa potentiaalinen ongelma on vaatimustaso miehelle. Tuossa iässä "kaltaistesi" miesten osakkeet kyllä nousevat.

Eli jos listallasi on seuraavia:

- pitkä

- raamikas

- komea

- miehekäs

- menestytyt (ammatti, varallisuus)

...totta kai tehtävä vaikeutuu.

Jos ei ole, niin ongelmia ei pitäisi olla. Juuri vähän aikaa sitten tuntemani nainen joka on pitkälti kuin sinä mutta ei mitenkään erityisen nätti, löysi kaltaisensa miehen. Mies ei ole pitkä, ei raamikas, eikä perinteisessä mielessä komea (joskaan ei rumakaan). Mutta on liikunnallinen/urheilullinen, työelämässä, fiksu ja todella mukava heppu.