Löytyisikö kaltaiselleni naiselle vielä miestä?

Räjäytin näköjään pakin todetessani, että haluan tapailla vain mielestäni mieheltä näyttäviä ja miehen kokoisia miehiä siitä huolimatta, että ikäni alkaa nelosella. Mikä tässä nyt on ongelma kun kerroin, että olen jo luovuttanut enkä enää usko löytäväni miesystävää, josta voisin myös seksuaalisesti viehättyä?

Tajuan mainiosti sen, että ne harvat pitkät, komeat ja menestyneet miehet ovat kutakuinkin vuosi vuodelta kuumempaa kamaa. Ei se silti saa minua haluamaan niitä linnunluisia ja vielä 50-vuotiainakin "poikamaisia" miehiä. Olen mieluummin ilman. Miksi tämän asian toteamisesta pitää nälviä ilkeästi?

Vierailija kirjoitti:

M_39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin aloitusta lukiessani sitä, että olisin melkein voinut kirjoittaa itse aloituksen. Paitsi että ikää on vuosi vähemmän eikä minulla ole lapsia tai koiraa. Koira on ollut joskus, lapsia en ole halunnut lähtökohtaisesti mutta olen pitänyt option avoimena tapauksessa, jossa rakastun ja mies niitä kanssani haluaa.

Harrastukset ja ulkopuolisten antamat kuvaukset ulkonäöstä menevät nekin yksiin. Minulla on auto, oma asunto, hyväpalkkainen työ. Olen sosiaalisesti taitava joskin introvertti. Ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole treffeillä se ujo hiirulainen, joka ei saisi sanaa suustaan tai joka ei uskaltaisi tehdä aloitta halusta tavata uudelleen.

Olen ollut sinkku nyt 7 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta olin aktiivinen eli kävin treffeillä. Valitettavasti ainakin pääkaupunkiseudulla pula fiksuista, kivannäköisistä ja elämässään pärjäävistä miehistä on todellinen. Seraavat kriteerit ovat olleet liikaa:

-mies on keskipituinen tai pidempi

-mies on fysisesti ja henkisesti terve

-mies on työelämässä

-mies tulee toimeen niin, ettei minun tarvitse olla vippailemassa rahaa

-mies on urheilullinen ja ylipainoa ei ole

-mies ei tupakoi tai ole muihinkaan nautintoaineisiin addiktoitunut

-mies pitää eläimistä

-miehellä ei ole pieniä lapsia (itsekeen jo pärjäilevät teinit ovat ok)

-mies osaa ilmaista itseään eikä ole jäykkä (ns. "asperger-tyyppi")

En osaa sanoa muuta, kuin että toivottavasti sinulla on parempi tuuri. Minä en enää pariin vuoteen ole edes jaksanut yrittää etsiä seuraa siitä huolimatta, että minulle kelpaisi (kuten sinullekin) vaikka 10 vuotta vanhempikin mies. Fiksuja ja terveillä elämäntavoilla varustettuja sinkkumiehiä ei ihan oikeasti ole.

Lopuksi kevennys:

"Miehet ovat kuin parkkipaikkoja. Kun luulet löytäneesi hyvän ja vapaan paikan, lähemmin tarkasteltuna siinä on jokin invamerkki".

Miehenä voin allekirjoittaa tuon jotakuinkin.

Luetellut kriteerit eivät sinänsä ole kauhean kovia, mutta kyllä aika iso osa (vapaista) tuonikäisistä miehistä kompastuu niistä vähintään yhteen, todennäköisesti useaankin. 

Pääkaupunkiseudusta en osaa sanoa, en tunne elämää tai treffielämää siellä, mutta jopa tässä pienehkössä kotikaupungissani, jossa vapaita miehiä on jonkin verran enemmän kuin vapaita naisia, nuo kriteerit ovat monelle melko ylittämättömiä.

Työkaverini on noin 45-vuotias, lapseton, korkeakoulutettu nainen, joka on liikunnallisesti aktiivinen luontoihminen, tupakoimaton ja alkoton, ja todennäköisesti juuri noilla kriteereillä etsii miestä (lisäksi hänellä toiveena olisi korkeakoulutettu, ns. perusfiksu mies). Näitä ei tosiaankaan tässä kaupungissa kovin paljon ole. Eronneilla miehillä on yllättävän usein pieniä lapsia ja usein sitä tietä ongelmia viikonloppuisyyden ja eksän kanssa. Lisäksi turhan moni on työtön tai talous on muuten retuperällä, sinkkuunnuttuessa bilevaihde on jäänyt pahasti päälle ja lisännyt alkoholinkäyttöä, sosiaaliset taidot eivät monellakaan ole kaksiset; osa miehistä jumittautuu sinkkukämppäänsä tietokoneen ääreen, eikä osoita juuri mitään mielenkiintoa naisia kohtaan.

Tähän kun lisätään se, että peruskäytöstavat saattavat olla hakusessa, vartalo ei kieli urheilullisuudesta, fyysinen ja etenkin henkinen terveys on usein kortilla ja yllättävän moni mies kärsii myös mm. hoitamattomista erektio-ongelmista tai muista häiriöistä sukupuolielämän alueella (tuossa ikäluokassa saunaporukassa kuullun mukaan yllättävän yleistä), ei tarvitse ihmetellä, jos ns. kunnolliset sinkkunaiset jäävät ilman vastaavaa seurustelukumppania (irtoseksiähän epäilemättä saa vaikka kuinka komeilta).

Sen sijaan kuuminta hottia tuon ikäluokan sinkkumiehille tuntuvat olevan räväkät, ylipainoiset naiset, jotka viihtyvät baareissa, polttavat tupakkaa, laukovat hävyttömyyksiä ja ovat ylipäätään monin eri tavoin hankalia seurustelukumppaneita (huutavat, saattavat olla väkivaltaisia, pettävät, mt-ongelmia ym). Mitä hankalampi ja mt-ongelmaisempi sinkkunainen, sitä enemmän miehiä pörrää ympärillä.

Kysymyshän tuossa on siitä että koska tuo nainen on niin pitkä (peräti 171cm) ja hyväpalkkaisessa työssäkin, niin eihän hän voi viehättyä miehestä joka ei ole pitkä, komea, urheilullinen ja menestynyt. Ei sitten millään.

No jos pitkä, komea, urheilullinen ja ainakin päältä katsottuna menestynyt mies on sinkkuna tuossa iässä - siihen on yleensä syynsä.

Jos tiputetan nuo kriteerit pois, fiksuja miehiä alkaa löytymään. Mutta ne miehet tuo nainen on sivuuttanut jo ennen tapaamista.

 

Tulkitsenko nyt oikein, että mielestäsi fiksun, urheilullisen, hoikan ja timmin 40-vuotiaan naisen pitäisi etsiä miestä seuraavista ihmisryhmistä:

1) lyhyet miehet

2) vähemmän viehättävät, rumat miehet

3) epäurheilulliset miehet (40+ iässä rupeaa seurana olemaan diabetesta, sydänongelmia ja erektiohäiriöitä)

4) työelämässä epäonniset (esim. kouluttautumaton työtön, huonopalkkainen työ)

Vierailija kirjoitti:

Räjäytin näköjään pakin todetessani, että haluan tapailla vain mielestäni mieheltä näyttäviä ja miehen kokoisia miehiä siitä huolimatta, että ikäni alkaa nelosella. Mikä tässä nyt on ongelma kun kerroin, että olen jo luovuttanut enkä enää usko löytäväni miesystävää, josta voisin myös seksuaalisesti viehättyä?

Tajuan mainiosti sen, että ne harvat pitkät, komeat ja menestyneet miehet ovat kutakuinkin vuosi vuodelta kuumempaa kamaa. Ei se silti saa minua haluamaan niitä linnunluisia ja vielä 50-vuotiainakin "poikamaisia" miehiä. Olen mieluummin ilman. Miksi tämän asian toteamisesta pitää nälviä ilkeästi?

Sinusta ei ole provosoivaa sanoa että vain keskivertoa pidemmät ja komeammat miehet näyttävät miehiltä? Päälle tietysti maininta linnunluisista miehistä?

Jos minä sanoisin että yli x ikäiset, painoiset tai pituiset naiset eivät näytä edes naisilta, vaan tähän (joku ruma ja pilkkaava kuvaus liittyen ulkomuotoon tai ikään), mikähän olisi reaktio?

Sinua tuskin edes auttaisi vaikka olisit 20v ja ulkonäöltäsi missin luokkaa, koska luonteessasi ei ole mitään positiivista saati naisellista. Jos miehekkyyteen liitetään rohkeus, loogisuus ja suojelunhalu - naisellisuuteen liitetään empatia, herkkyys ja esteettisyys.

Jos et olisi maininnut olevasi nainen, kuvittelisin tekstiesi perusteella että olet miespuolinen Asperger.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvältä kuulostaa.

Ei tuossa mielestäni ole mitään yleisesti huonona pidettäviä asioita. Plussapuolia on paljonkin.

Ainoa potentiaalinen ongelma on vaatimustaso miehelle. Tuossa iässä "kaltaistesi" miesten osakkeet kyllä nousevat.

Eli jos listallasi on seuraavia:

- pitkä

- raamikas

- komea

- miehekäs

- menestytyt (ammatti, varallisuus)

...totta kai tehtävä vaikeutuu.

Jos ei ole, niin ongelmia ei pitäisi olla. Juuri vähän aikaa sitten tuntemani nainen joka on pitkälti kuin sinä mutta ei mitenkään erityisen nätti, löysi kaltaisensa miehen. Mies ei ole pitkä, ei raamikas, eikä perinteisessä mielessä komea (joskaan ei rumakaan). Mutta on liikunnallinen/urheilullinen, työelämässä, fiksu ja todella mukava heppu.

Myönnät itsekin, että ap olisi hyvä kumppaniehdokas. Silti tyrkytät hänelle lyhyttä, ruipeloa, rumaa, epämiehekästä, työtöntä ja köyhää miestä. Ap saa hyväksyntäsi, jos onnistuu jostain kaivamaan kumppanin, jossa ovat nuo kaikki huonot puolet. Koska silloinhan sillä miehellä on väistämättä sydän puhdasta kultaa, vai?

Omituista keskustelua ja täysin irrallaan reaalielämästä. Minulla ainakin oli ottajia jonoksi asti ja parisuhteeseen päädyin itseäni muutaman vuoden nuoremman, lapsettoman, pitkän, tumman ja komean sekä työelämässä kunnianhimoisen miehen kanssa. Ja hän on hulluna minuun. Minuun lapsineni ja kaikkine muine virheineni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räjäytin näköjään pakin todetessani, että haluan tapailla vain mielestäni mieheltä näyttäviä ja miehen kokoisia miehiä siitä huolimatta, että ikäni alkaa nelosella. Mikä tässä nyt on ongelma kun kerroin, että olen jo luovuttanut enkä enää usko löytäväni miesystävää, josta voisin myös seksuaalisesti viehättyä?

Tajuan mainiosti sen, että ne harvat pitkät, komeat ja menestyneet miehet ovat kutakuinkin vuosi vuodelta kuumempaa kamaa. Ei se silti saa minua haluamaan niitä linnunluisia ja vielä 50-vuotiainakin "poikamaisia" miehiä. Olen mieluummin ilman. Miksi tämän asian toteamisesta pitää nälviä ilkeästi?

Sinusta ei ole provosoivaa sanoa että vain keskivertoa pidemmät ja komeammat miehet näyttävät miehiltä? Päälle tietysti maininta linnunluisista miehistä?

Jos minä sanoisin että yli x ikäiset, painoiset tai pituiset naiset eivät näytä edes naisilta, vaan tähän (joku ruma ja pilkkaava kuvaus liittyen ulkomuotoon tai ikään), mikähän olisi reaktio?

Sinua tuskin edes auttaisi vaikka olisit 20v ja ulkonäöltäsi missin luokkaa, koska luonteessasi ei ole mitään positiivista saati naisellista. Jos miehekkyyteen liitetään rohkeus, loogisuus ja suojelunhalu - naisellisuuteen liitetään empatia, herkkyys ja esteettisyys.

Jos et olisi maininnut olevasi nainen, kuvittelisin tekstiesi perusteella että olet miespuolinen Asperger.

Kyllähän täällä miehet saavat vapaasti sanoa etsivänsä naisellisia ja hoikkia naisia. Mikä on minusta ihan ok. En minä ole haukkunut pienikokoisia miehiä. Totesin vain, etteivät he vastaa mieltymyksiäni mitä tulee seksi- tai seurustelukumppaniin.

Kelpaisit minulle. M30

Ap vaikuttaa mielenkiintoiselta persoonalta. Pitäisin treffi-ilmoitusta ehdottomasti tutustumisen arvoisena. Usean muun tavoin kyselisin kuitenkin ennen treffejä/treffeillä näistä muutamasta kohdasta, mihin hän on vastannutkin. Eli:

1) Ero ja suhde ex-mieheen. Kuinka kauan erosta on ja onko ap päässyt siitä yli. Olen liian monta kertaa törmännyt ns. jahkailijaan/jojoilijaan, joka ei tiedä haluaako minut vai miehensä takaisin. Toisaalta hirveän kaunainen suhde exään ei ole myöskään hyvä.

2) Suhde lapsiin. Jos välit lapsiin ovat kovin tulehtuneet, niin en halua sotkeutua ns. ulkopuolisena siihen soppaan.

3) Suhde koiraan. Kuten monet ovat aikaisemminkin todenneet, niin monella sinkkunaisella on hyvin symbioottinen suhde koiraansa. Karrikoiden koiran(tai kissan) kanssa tehdään kaikki yhdessä ja mies olisi vain mukava lisä heidän muuten niin leppoisaan yhteiseloon. Eli pahimmissa tapauksissa mies olisi vain seksilelu, joka maksaisi kätevästi myös puolet vuokrasta. Ap:lla tämä ei vaikuta olevan ongelma.

4) Vegaanisuus ja sen kanssa monesti yhdessä kulkevat aatteet. Vegaanisuus itsessään ei ole kuin pieni käytännön ongelma, mutta jos se yhdistyy kovin voimakkaiden ideologisten mielipiteiden kanssa (tyyliin Greta Thunberg ja CO2-päästöt), niin se karkoittaa kyllä minut. Varsinkin jos mielipiteet ovat hyvin tunneperäisiä ja dogmaattisia.

5) Liikkuminen ja terveet elämäntavat. Tämäkin on periaatteessa positiivinen juttu, mutta silti olen tämänkin vuoksi joutunut hylkäämään potentiaalisia naisehdokkaita. Liian ryppyotsainen ja ehdoton suhtautuminen karkottaa minut vaikka itsekin liikun ja syön terveellisesti. En halua kuitenkaan liian askeettista elämää.

Lisäksi miettisin tarkasti niitä hänen omia kriteerejään. Mitkä ovat hänelle oikeasti tärkeitä ja kuinka ne hänen kriteerinsä vaikuttavat miesehdokkaisiin. Hyvänä esimerkkinä aikaisemmin ollut ("Ap:n kaltaisen naisen") listaus omista kriteereistään. Hänestä välittyy kuva hyvin kokeneesta treffailijasta jolle tärkein (ja ensimmäinen) kriteeri on miehen pituus. Sen jälkeisistä kriteereistä voi tehdä johtopäätöksen, että pituuden (ja ulkonäön) lisäksi ei ole taitanut olla kovin monta muuta kriteeriä, kun hän on onnistunut tapaamaan hyvinkin heikkoluonteisia miehiä, mutta toisaalta pituuskriteerillään hän on onnistunut puolittamaan (kuten Thanos) potentiaalisten miesten määrän. Ilmeisesti se pituus on ainoa kriteeri josta hän ei ole valmis joustamaan, kun hän on törmännyt kaiken maailman rahan vippaajiin ja huumehörhöihin. Tämän vuoksi hänestä välittyvä kuva on hyvin selkeästi sellainen, että en lähettäisi hänelle viestiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räjäytin näköjään pakin todetessani, että haluan tapailla vain mielestäni mieheltä näyttäviä ja miehen kokoisia miehiä siitä huolimatta, että ikäni alkaa nelosella. Mikä tässä nyt on ongelma kun kerroin, että olen jo luovuttanut enkä enää usko löytäväni miesystävää, josta voisin myös seksuaalisesti viehättyä?

Tajuan mainiosti sen, että ne harvat pitkät, komeat ja menestyneet miehet ovat kutakuinkin vuosi vuodelta kuumempaa kamaa. Ei se silti saa minua haluamaan niitä linnunluisia ja vielä 50-vuotiainakin "poikamaisia" miehiä. Olen mieluummin ilman. Miksi tämän asian toteamisesta pitää nälviä ilkeästi?

Sinusta ei ole provosoivaa sanoa että vain keskivertoa pidemmät ja komeammat miehet näyttävät miehiltä? Päälle tietysti maininta linnunluisista miehistä?

Jos minä sanoisin että yli x ikäiset, painoiset tai pituiset naiset eivät näytä edes naisilta, vaan tähän (joku ruma ja pilkkaava kuvaus liittyen ulkomuotoon tai ikään), mikähän olisi reaktio?

Sinua tuskin edes auttaisi vaikka olisit 20v ja ulkonäöltäsi missin luokkaa, koska luonteessasi ei ole mitään positiivista saati naisellista. Jos miehekkyyteen liitetään rohkeus, loogisuus ja suojelunhalu - naisellisuuteen liitetään empatia, herkkyys ja esteettisyys.

Jos et olisi maininnut olevasi nainen, kuvittelisin tekstiesi perusteella että olet miespuolinen Asperger.

Oletpas sinä herkkänahkainen. Hän kertoi vain oman miesmakunsa. Miksi sinä kiskot siitä herneet nenään?

Tulkitsenko nyt oikein, että mielestäsi fiksun, urheilullisen, hoikan ja timmin 40-vuotiaan naisen pitäisi etsiä miestä seuraavista ihmisryhmistä:

1) lyhyet miehet

Miksipä ei?

2) vähemmän viehättävät, rumat miehet

Miten olisi tavallisen näköiset miehet. Oletko varma että olet itse kaunotar miesten silmissä?

3) epäurheilulliset miehet (40+ iässä rupeaa seurana olemaan diabetesta, sydänongelmia ja erektiohäiriöitä)

Ei.

4) työelämässä epäonniset (esim. kouluttautumaton työtön, huonopalkkainen työ)

Miksi ei voisi olle pienempituloinen? Suomi on täynnä pariskuntia joissa mies on hyvätuloinen ja nainen pienituloinen. Miksi se ei voisi toimia toisinkin päin?

Huomaan teissä ikisinkkunaisissa yhden yhdistävän pirteen. Ne omat ominaisuudet joilla perustelette vaatimuksianne, ovat yleensä maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia kuten pituus, assertiivisuus tai sosioekonominen status. Mutta kun ne eivät ole asioita joita" miehekkäät miehet" hakevat naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvisruokavalio tuntuu lähinnä olevan ongelma muille, kuin itse kasvissyöjille

Paljon riippunee kasvissyöjän asenteestakin. Taannoin viestin yhden ihmisen kanssa, joka kertoi ettei osallistu mitenkään lihansyömiseen. Tarkoittaen, ettei suostu kokkaamaan mitään missä on lihaa tai kaupasta ostamaan lihaa. Voin kuvitella tuon asenteen aiheuttavan turhaa säätämistä yhteisessä arjessa.

No minä olen jokseenkin tuollainen. En kokkaa liharuokia enkä osta lihaa kaupasta. Poikkeuksena kissanruoka, koska kissa on kuitenkin kovanluokan lihansyöjä, eikä pärjää ilman lihaa. (Kissaa siis en ole tieten tahtoen itselleni hankkinut, vaan pelastanut pennun, jolla ei ollut emoa eikä kotia. Jonkunhan siitä olisi joka tapauksessa ollut huoli pidettävä.)

Olen seurustellut kyllä useammin itsekin kasvissyöjän, kuin lihansyöjän kanssa. Onhan se niin toki helpompaa. Arvoissa on kasvissyöjän kanssa tavallisesti muutenkin paljon yhteistä. (Ei kyllä aina.) Rakkaus menee kyllä kuitenkin ruokavalion edelle :)

On myös kyse lihaasyövän asenteesta, että osaako kunnioittaa toiselle tärkeitä asioita. Miksi kasvissyöjän pitäisi mielestäsi kokata liharuokia? Mielestäni itse asiassa on kyse elämänkatsomuksesta ja ideologiasta, ei asenteesta, jos ei lihaa kokkaa tai osta.

Kyllä minusta parisuhteeseen ihan arkielämää ajatellen tulee turhia kiemuroita, jos vain toinen suostuu ruokakaupassa ostamaan koko perheen ruuat ja vain toinen suostuu kokkaamaan muillekin kuin itselleen. Itseäni ei häiritsisi niinkään se toisen ideologia, mutta tuo asenne kylläkin. Juuri se asenne on syynä siihen, että sinä et suostu osallistumaan yhteiseen arkeen yhtäläisellä panoksella kuin kumppanisi. Tai sitten sinun kannattaa etsiä kumppani, jolla on samanlainen asenne kuin sinulla, eli ei hänkään sinulle sopivia ruokia tuo, vaikka olisit ylitöissä, väsynyt tai kipeä, tai olisi ihan vaan hänen vuoronsa käydä kaupassa. Itse vaan en viihtyisi tuollaisessa suhteessa. Menisi minusta turhaksi säätämiseksi.

Kommentoin vielä että minä, joka olen maininnut pituuden yhtenä kriteerinä, en ole ap. Älkää aloittajaa ainakaan haukkuko. Kerroin vain omaavani tiettyjä yhtäläisyyksiä mm. ikään, ulkonäköön ja harrastuksiin liittyen.

Ap ei esittänyt kriteerilistaa vaan kysyi, löytyykö vielä hyvää miestä. Minä taas toin konkreettisemmin esiin asioita, joita pidän edellytyksenä itseäni miellyttävälle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räjäytin näköjään pakin todetessani, että haluan tapailla vain mielestäni mieheltä näyttäviä ja miehen kokoisia miehiä siitä huolimatta, että ikäni alkaa nelosella. Mikä tässä nyt on ongelma kun kerroin, että olen jo luovuttanut enkä enää usko löytäväni miesystävää, josta voisin myös seksuaalisesti viehättyä?

Tajuan mainiosti sen, että ne harvat pitkät, komeat ja menestyneet miehet ovat kutakuinkin vuosi vuodelta kuumempaa kamaa. Ei se silti saa minua haluamaan niitä linnunluisia ja vielä 50-vuotiainakin "poikamaisia" miehiä. Olen mieluummin ilman. Miksi tämän asian toteamisesta pitää nälviä ilkeästi?

Sinusta ei ole provosoivaa sanoa että vain keskivertoa pidemmät ja komeammat miehet näyttävät miehiltä? Päälle tietysti maininta linnunluisista miehistä?

Jos minä sanoisin että yli x ikäiset, painoiset tai pituiset naiset eivät näytä edes naisilta, vaan tähän (joku ruma ja pilkkaava kuvaus liittyen ulkomuotoon tai ikään), mikähän olisi reaktio?

Sinua tuskin edes auttaisi vaikka olisit 20v ja ulkonäöltäsi missin luokkaa, koska luonteessasi ei ole mitään positiivista saati naisellista. Jos miehekkyyteen liitetään rohkeus, loogisuus ja suojelunhalu - naisellisuuteen liitetään empatia, herkkyys ja esteettisyys.

Jos et olisi maininnut olevasi nainen, kuvittelisin tekstiesi perusteella että olet miespuolinen Asperger.

Oletpas sinä herkkänahkainen. Hän kertoi vain oman miesmakunsa. Miksi sinä kiskot siitä herneet nenään?

Muistetaan tämä seuaavalla kerralla kun palstamiehet kertovat omasta miesmaustaan.

Ei sitten ilmianneta ketjuja kun joku kirjoitti naisista yhtä ikövään sävyyn (linnunluiset ja lyhyet miehet jotka eivät näytä miehiltä).

Ihan ok:lta vaikutat. Ehkä turhan laiha minun makuuni, mutta todellakaan ei jäisi siitä kiinni.

Oleellisempaa on sallitko minulle lihansyönnin, haittaako kun oma liikuntamuotoni on kävely (määrät samoja) ja löytyykö yhteistä huumoria ja kemiaa? Itsekin olen aamuvirkku.

Tarvitseeko olla raameja? Olen urheilullinen, mutta ulkomuodoltani lähempänä maratoonaria kuin uimaria.

Tämä ei ole mikään treffipalsta, saanen huomauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoituksessa tulikin avainsanat joita miehet yleensä kavahtavat:

-Yh-äiti

-himoliikkuja

-vegaani

-suhtautuu isokokoiseen uroskoiraansa kuin rakastajaan.

-ollaan sitten kesämökillä tai teatterissa koskaan kaikki ei ole hyvin.

-90% todennäköisyydellä hyräilee tai viheltelee jotain pirteää kun mies herää krapulassa/kipeänä/muuten vain huonona aamuna.

Kiitos rehellisestä vastauksesta!

Korjaan vielä, että en ole vegaani ja koirani on keskikokoinen ja naaras :o)

Olen aika iisi ja sopeutuvainen, ja pidän sekä kesämökkeilystä että teatterista, joten tuskin valittaisin kummassakaan paikassa. Ja jos miehelläni on huono olo, lähinnä yrittäisin lievittää sitä.

Ap 

Mua ap alkoi huolettamaan, kun vastailet kaikille urpoille ja ilkeämielisillekin ja kivasti. Varo oikeasti sellaisia miehiä, joohan? Ei sun tarvi heitä miellyttää ja mitään todistaa. Tuollainen mukava, kaunis ja ystävällinen nainen taitaa olla monen tuollaisen ikävämmän miehen ykköskohde...

Jep, tuon voin allekirjoittaa. Rankkaa yleisetystä, mutta naiset on joissain tilanteissa aika helppoja. Eivät ehkä huomioi sitä että koska itse ovat rehellisiä, avoimia ja kivoja, vastapuoli ei olekaan yhtä tosissaan. Tuon kaiken voi vaan feikata. Kun naisen saa tuntemaan jotain joka voi olla vaan mielikuvakin, niin ns. saanti on helppoa. 

Että koita olla varovainen. Vedättäminen on helppoa jos sitä haluaisi tehdä. Ja sulle ap vielä kans erityismaininta kirjoitustaidosta ja oikein kirjoittamisesta. Sen puute on yleensä ollut itselle ihan turn-off. 

M43

Joo. On rankkaa yleistystä. Niin rankkaa että pistää miettimään onko sinulla aivoja ollenkaan vai oletko vain itse niin heikko, että pärjäät naisten kanssa vain kuvittelemalla heidät vielä itseäsikin heikommiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räjäytin näköjään pakin todetessani, että haluan tapailla vain mielestäni mieheltä näyttäviä ja miehen kokoisia miehiä siitä huolimatta, että ikäni alkaa nelosella. Mikä tässä nyt on ongelma kun kerroin, että olen jo luovuttanut enkä enää usko löytäväni miesystävää, josta voisin myös seksuaalisesti viehättyä?

Tajuan mainiosti sen, että ne harvat pitkät, komeat ja menestyneet miehet ovat kutakuinkin vuosi vuodelta kuumempaa kamaa. Ei se silti saa minua haluamaan niitä linnunluisia ja vielä 50-vuotiainakin "poikamaisia" miehiä. Olen mieluummin ilman. Miksi tämän asian toteamisesta pitää nälviä ilkeästi?

Sinusta ei ole provosoivaa sanoa että vain keskivertoa pidemmät ja komeammat miehet näyttävät miehiltä? Päälle tietysti maininta linnunluisista miehistä?

Jos minä sanoisin että yli x ikäiset, painoiset tai pituiset naiset eivät näytä edes naisilta, vaan tähän (joku ruma ja pilkkaava kuvaus liittyen ulkomuotoon tai ikään), mikähän olisi reaktio?

Sinua tuskin edes auttaisi vaikka olisit 20v ja ulkonäöltäsi missin luokkaa, koska luonteessasi ei ole mitään positiivista saati naisellista. Jos miehekkyyteen liitetään rohkeus, loogisuus ja suojelunhalu - naisellisuuteen liitetään empatia, herkkyys ja esteettisyys.

Jos et olisi maininnut olevasi nainen, kuvittelisin tekstiesi perusteella että olet miespuolinen Asperger.

Kyllähän täällä miehet saavat vapaasti sanoa etsivänsä naisellisia ja hoikkia naisia. Mikä on minusta ihan ok. En minä ole haukkunut pienikokoisia miehiä. Totesin vain, etteivät he vastaa mieltymyksiäni mitä tulee seksi- tai seurustelukumppaniin.

Oletko Asperger?

Normaalit sosiaaliset taidot omaava ihminen ymmärtää ilmaista asian paremmin.

Minä en ainakaan koskaan vihjaisi etteivät pienikokoiset (tai tässä keskikokoiset) miehet näytä miehiltä, tai lisäisi turhaa mainintaa "linnunluisista" miehistä.

Ajattele nyt jos vaikka mies kirjoittaa ettei pidä vähän isommista naisista. Pitääkö siihen lisätä ettei yli 21,5 BMI tai yli 25v nainen näytä naiselta, tai että isommat (yli 21,5 BMI) naiset näyttävät elefanteilta?

-nainen

Vierailija kirjoitti:

Tulkitsenko nyt oikein, että mielestäsi fiksun, urheilullisen, hoikan ja timmin 40-vuotiaan naisen pitäisi etsiä miestä seuraavista ihmisryhmistä:

1) lyhyet miehet
Miksipä ei?

2) vähemmän viehättävät, rumat miehet
Miten olisi tavallisen näköiset miehet. Oletko varma että olet itse kaunotar miesten silmissä?

3) epäurheilulliset miehet (40+ iässä rupeaa seurana olemaan diabetesta, sydänongelmia ja erektiohäiriöitä)
Ei.

4) työelämässä epäonniset (esim. kouluttautumaton työtön, huonopalkkainen työ)
Miksi ei voisi olle pienempituloinen? Suomi on täynnä pariskuntia joissa mies on hyvätuloinen ja nainen pienituloinen. Miksi se ei voisi toimia toisinkin päin?

Huomaan teissä ikisinkkunaisissa yhden yhdistävän pirteen. Ne omat ominaisuudet joilla perustelette vaatimuksianne, ovat yleensä maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia kuten pituus, assertiivisuus tai sosioekonominen status. Mutta kun ne eivät ole asioita joita" miehekkäät miehet" hakevat naisesta.

 

Alanuoli siitä, että tekstistäsi ei saa tolkkua.

Vierailija kirjoitti:

Samanhenkiselle miehelle olet ihan hyvä kumppani.

Mutta jos tapaat kivan miehen ja hän ei pahemmin lenkkeile, ei ole kasvissyöjä, ei edes oikein ymmärrä miksi jotkut ovat ja on illanvirkku aamuntorkku, esimerkiksi, niin miten luulisit, sopisitteko yhteen tavoiltanne?

Eli tämä saattaa rajata miestarjontaa jos nämä kriteerit eivät sovi elämääsi.

Mieti kuinka paljon itse olet valmis joustamaan jos löydät uuden kumppanin.

Kannattaa myös ajatella niin päin, että minkälaisen miehen olen itse valmis ottamaan elämääni.

Miksi ap:n pitäisi miettiä minkälaisen miehen sinä olet valmis ottamaan elämääsi? Eiköhän ole ap:n oma päätös.

Vierailija kirjoitti:

Tulkitsenko nyt oikein, että mielestäsi fiksun, urheilullisen, hoikan ja timmin 40-vuotiaan naisen pitäisi etsiä miestä seuraavista ihmisryhmistä:

1) lyhyet miehet
Miksipä ei?

2) vähemmän viehättävät, rumat miehet
Miten olisi tavallisen näköiset miehet. Oletko varma että olet itse kaunotar miesten silmissä?

3) epäurheilulliset miehet (40+ iässä rupeaa seurana olemaan diabetesta, sydänongelmia ja erektiohäiriöitä)
Ei.

4) työelämässä epäonniset (esim. kouluttautumaton työtön, huonopalkkainen työ)
Miksi ei voisi olle pienempituloinen? Suomi on täynnä pariskuntia joissa mies on hyvätuloinen ja nainen pienituloinen. Miksi se ei voisi toimia toisinkin päin?

Huomaan teissä ikisinkkunaisissa yhden yhdistävän pirteen. Ne omat ominaisuudet joilla perustelette vaatimuksianne, ovat yleensä maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia kuten pituus, assertiivisuus tai sosioekonominen status. Mutta kun ne eivät ole asioita joita" miehekkäät miehet" hakevat naisesta.

 

Kommentoin nyt kursivoimaani kohtaa: Saatat olla oikeassa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, ettei itsekseenkin pärjäävän naisen elämä muutu millään tavalla paremmaksi tämän ottaessa kumppaniksi hoivattavan reppanan. Yleensä parisuhteen lähtökohta on se, että yhdessä on parempi kuin yksin.

Parittomat naiset harmittelevat sitä, että sopivia kumppaneita ei ole mutta hyväksyvät asian ja hankkivat vaikkapa kissan tai harrastuksen. Parittomat miehet syyttävät naisia nirsoilusta ja näkevät nämä määrittelemänsä nirsot naiset julmina ja empatiakyvyttöminä ihmishirviöinä.