Lue keskustelun säännöt.
"Kaikki on itsestä kiinni. Kun minäkin pärjäsin, muidenkin pitää pärjätä" -ihmiset, tässä vähän pohdittavaa
28.07.2020 |
"Omalla työllä ja ahkeruudella ansaittu" on toki osin totta, MUTTA sulla on pitänyt olla voimavaroja, jaksamista, älyä, terveyttä ja suht hyvät olosuhteet ollaksesi ahkera. Entä jos työyhteisö kiusaa sua? Entä jos joudut onnettomuuteen kesken kaiken? Entä jos asunnostasi löytyy hometta, menetät sen tai/ja sairastut sen takia? Entä jos kohtaat ison tragedian kesken opintojen tai uraetenemisen? Entä yliopistojen uupumiset tai masennustilastot? Kaikki EI KYKENE olemaan ahkeria, vaikka kuinka haluaisivat. Moni masentunut ja uupunut on ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tie on voinut tyssätä jo lukioon tai korkeakouluun. Masentuneen ajattelulla ei uskota usein edes siihen, että pääsee vaikka lähikaupan hyllyttäjäksi. Ja sinnekin todennäköisesti valitaan joku kokeneempi tai kauppiaan tuttu.
Osa nousee tuolta ja se on oikeasti hienoa. Mutta juuri näiltä ihmisiltä tuntuu löytyvän todella vähän sitä empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät samaan kykene. He eivät ehkä parane, he kohtaavat ehkä lisää isoja vaikeuksia, heidät on ehkä lannistettu jo lapsena. Kyllä tuolta nouseminen vaatii ihan eri tavalla voimia. Ja tutkitustikin vähäosaisuus on vahvasti periytyvää. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, voimavaroja ja ennen kaikkea terveyttä.
Entäs tämä "mene töihin, etene uralla ja tienaa paljon" No, ensinnäkin sun täytyy päästä kouluun, suoriutua siitä terveenä ja suht vähillä kolhuilla. Jos tässä onnistut, sitten alkaa työpaikkojen metsästys. Onko nyt sellainen aika, että kyseinen ala työllistää? Tuliko lama, korona tai muuten vain ei ole paikkoja? Jos työllistää, hyväksytäänkö sut satojen hakijoiden joukosta haastatteluun? Jos hyväksytään, pääsetkö töihin? Jos pääset, onko työyhteisö miellyttävä, onko työympäristö terve, pysytkö terveenä, tuleeko elämässä isoja vastoinkäymisiä? Jos on, saatat saada ylennyksen tai edetä muualle. Siihenkin vaaditaan se, että joku
muu sen ensin tekee, et joudu yt-neuvotteluiden kohteeksi ja yrityksen talous on hyvässä kunnossa. Jos yritys tekee vaikka konkurssin, miten sä siinä etenet? Tai jos pomosi kiusaa tai hyväksikäyttää sua? Jos joudut työttömäksi, niin eikun uutta työtä hakemaan.
Ja sama rumba uudestaan. Monen hylyn jälkeen saatat alkaa lannistua, mutta yrität kuitenkin. On tutkittu, että työttömyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ja kokonaisvaltaisella tavalla, kun se pitkittyy. . Mitä pidempään työttömyys pitkittyy, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois, koska CV:ssä on tyhjää tilaa. Töihin ei enää vain kävellä, vaan monesti kaupan kassallekin vaaditaan kokemusta. Kyllä, olen hakenut enkä saanut edes vastausta. Pääsin sitten onneksi muualle. Valitettava fakta on, että työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja. Kaikille ei vaan riitä työtä ja niistäkin, mitä on jäljellä, kisataan paljon.
Kommentit (717)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän nyt vielä selventää muutaman asian, kun osa joko tahallaan tai tahattomasti haluaa ymmärtää ja käsittää väärin.
Ei, en ole sitä mieltä, että ihminen ei voisi vaikuttaa mitenkään elämäänsä eikä omalla asenteella olisi mitään merkitystä. En tiedä, miksi se on joidenkin toimesta käännetty näin. Totta kai hänellä, joka hakee säännöllisesti ja ahkerasti töitä, pitää jotenkin huolta itsestään eikä kittaa kaljaa jossain ostarilla, on ihan erilainen asenne kuin hänellä, joka tekee lapsia viiden eri miehen kanssa, polttaa röökiä pari askia päivässä ja kittaa kaljaa päivittäin, Ja tässä on nimenomaan paljon omaa vaikutusta. Jos ihminen mokaa tai tekee virheitä, hänen on totta kai otettava vastuu teoistaan. En minäkään jaksaisi kuunnella, jos joku valittaisi jatkuvasti joka päivä, makaisi siellä sohvalla eikä edes hakisi töitä, kun asiasta kysyy. Kukaan ei kai ole muuta täällä väittänyt.
Minä en tiedä myöskään, mistä tämä käsitys tulee, että aloituksessani muka väitetätisiin, etteikö ihminen voisi itse tehdä elämäänsä mielekkäämäksi. Totta kai voi. Sen masentuneen työttömän mielekkyys tosin voi olla se, että hän käy kerran viikossa vapaaehtoistöissä. Ja sitten joku tulee väittämään häntä luuseirksi, kun ei muuhun pysty. Minä olen muuten aloittanut uusia, inspiroivia harrastuksia parantaakseni mielialaani, näen ystäviäni (kaikilla ei tosin niitä ole, minulla onneksi on), olen löytänyt siistin alan, olen tehnyt vapaaehtoistöitä, olen ollut useissa kesätöissä ja antanut aina parastani, löydän iloa ja tunnen kiitollisuutta pienistäkin asioista. En tosin oleta, että kaikki tähän pystyisivät. En märehdi pienistä, koska olen kokenut sen verran raskaita ja isoja asioita. Ja juuri niiden asioiden takia mä kykenen ymmärtämään heitä, joilla ei samanlaisia voimavaroja ja jaksamista ole kuin mulla.
Esimerkiksi joku olisi voinut menettää mun kokemusten jälkeen kokonaan työkykynsä. Jos hänellä olisi altistus vaikka psykoosille, skitsofrenialle tai muulle vastaavalle, olisi hän voinut joutua paljon pahempaan jamaan kuin minä. Jos mulla ei olisi ollut rakastavaa perhettä, kun putosin tyhjän päälle, olisin voinut hyvin joutua asunnottomaksi. Olen nähnyt väliaikaista työttömyyttä, uudellenkouluttautumista, työnarkomanialla itsensä tappamista, burn outteja ja vaikka mitä. Vanhempani sanoivat, että kukaan ei tuo sulle siitä kruunua, että sä nosta itsesi joksikin työmarttyyriksi ja painat ja painat duunia kuin hikinen sika. Korkeintaan saat sillä pillerireseptin ja pääset ehkä muutaman kuukauden jonottamisen jälkeen terapiaan.
Kaikkeen ei voi aina itse vaikuttaa (osaan voi ja hyvällä asenteella pärjää pitkälle, mutta kun se ei aina riitä, se on pointti), vaikka kuinka haluaisi ja kuinka yrittäisi. Kun joku sanoo, että kyllä ahkeruudella ja asenteella pärjää (ja varmasti sillä pärjääkin monissa tapauksissa), niin se ei aina mene niin, vaikka kuinka olisi ahkera ja positiivista asennetta. Silloin kun se masennus, syöpä, onnettomuus tai mikä ikinä iskee, silloin ei välttämättä tule työkykyiseksi, vaikka kuinka olisi asenne kohdillaan. Toki se, että näistä parantuu, vaatii asennoitumista ja sitoutumista. Mutta se on muistettava, ettei ne sairaudet aina parannu, vaikka kuinka yrittäisi ja pinnistelisi. Jotkut yrittävät vuodesta toiseen saada töitä eivätkä saa moneen vuoteen. Jotkut sairastuvat kesken opintojen, vaikka olisi ollut kuinka priimus ja ahkera, ja joutuu ne keskeyttämään. Tämä ei tarkoita, että kotona märistään joka päivä kaikille ja mitään ei pidä tehdä minkään eteen, vaan ymmärtää, että nämä ihmiset eivät valinneet sairauttaan (tai muuta isoa vastoinkäymistä) itse, vaan he eivät välttämättä vain kykene hyvästä asenteesta huolimatta töihin tai opiskeluihin.
-ap
Sepä se, kun jotkut vähäjärkisesti eivät millään suostu tajuamaan että aina ei asiat mene niin kuin suunnitteli tai HALUAISI, vaikka päällänsä seisoisi niin mikään maailman mahti ei välttämättä henkilön tilannetta ja elämää paremmaksi muuta. ja mitä sairauksiin tulee, liian paljon on näitä varakkaiden ihmeparantumis juttuja, moni pölvästi ei ota huomioon että köyhän ja vielä yksinäisen ilman tukiverkkoa on helkkaristi vaikeampaa nousta sieltä suosta ja moni ei ikinä nousekkaan. Oman onnen seppä on pelkkää paskanjauhantaa..
Höpöhöpö. Ei se mitään paskanjauhantaa ole, puhua "oman onnen sepästä".
Käytetään rautalankamallina vaikka kaikkien tuntemaa Afrikan Tähti -peliä, edustakoon se elämää. Jätetään laskuista pois se, että äärimmäisellä (huonolla/hyvällä) säkällä voi saada vaikka joka nopan heitolla pahimmillaan pelkkiä ykkösiä tai parhaimmillaan kutosia. Mitä luulet, kumpi todennäköisesti löytää Afrikan Tähden ja voittaa: se, joka optimoi joka siirron siten, että liki joka siirrolla pääsee avaamaan lätkän. Vai se, joka kulkee kokoajan ympyrää aloituspaikan ympärillä eikä avaa ainuttakaan lätkää? Joku voisi sanoa, että näistä toinen on onnekas ja voittaa kokoajan, tai vaihtoehtoisesti voi tunnistaa sen, että ehkäpä se toinen on hoksannut pelistä jotain sellaista, jolla voi maksimoida mahdollisuutensa.
Tästähän elämässäkin on lopulta ja yksinkertaistettuna kyse; maksimoi realiteettien puitteissa omat mahdollisuudet. Jos kävisi niin, että sulle osuu noppa, jossa ei ole kutosia tai vitosia lainkaan tai osut kolme kertaa putkeen rosvoon, niin toki se hankaloittaa. Se ei kuitenkaan auta itseä mitenkään, että jää parkumaan pelilaudan viereen.
Olet aivan kuvottavan alentuva ihminen ja kuvittelet muiden olevan täydellisiä idiootteja, joilla ei ole minkään näköisiä aivoja.
Kannattaisi jo painua v**tuun siitä lässyttämästä. MIKÄ LUULET OLEVASI!
MITEN SULLA VOI OLLA PÄÄSSÄSI NOIN PALJON KU*TA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä teksti ja paljon asiaa, mutta. Tässä kohdin tulee aina se ikävä mutta. Kaikki eivät menesty, kaikki eivät kykene olemaan ahkeria ja niin edespäin, mutta kenen vika se on? Tässä on oikeastaan se koko jutun ydin. Sehän ei ole millään tavalla sen menestyvän ystäväsi vika, että sinulla on reumaa, korvasärkyä, heikko lapsuus tai alkoholisti-isä. Tämän takia ei ole reilua vaatia häntä sitten maksamaan sinulle jotain; suoraan rahaa tai palveluja. Ja siitähän on kuitenkin kaiken kaikkiaan lopulta kyse. Ei ketään oikeastaan kiinnosta juuri sinun elämäsi siellä jossain mummon pirtissä, missä ostat toimeentulotuella tonnikalaa ja salaattia. Mutta se alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa, kun yleensä sinunlaisesi ihmiset tulevat vaatimaan lisää rahaa niiltä menestyviltä. Heidän vikansa ei sinun tilanteesi ole, mutta silti heidän pitäisi maksaa enemmän siitä, tästä ja tuosta. Tämä on se iso MUTTA tässä keskustelussa.
Se on juurikin näin.
Aikuistukaa ja kantakaa vastuu elämästänne.
Ai olette sitä mieltä ettei rikkaiden ja menestyvien tarvitsisi maksaa veroja ollenkaan. Ja koko hyvinvointivaltio pitäisi ajaa alas.
Jos olette niin aikuisia ja vastuullisia niin muuttakaa jo hel*etin äkkiä sellaseen maahan jossa ei ole sosiaaliturvaa.
KUKAAN EI JÄÄ TUOLLAISIA IHMISIÄ KAIPAAMAAN.
Ei Suomessa ole paljonkaan rikkaita. Ne, ketkä tänne kirjoittelevat, ovat tavallisia ihmisiä.
Ja sinulle uutinen: monilla heistä on rakkaita ihmisiä elämässään.
Mä en toitota tätä muille, vaikka itsellä onkin tämä kokemus. Oon selviytynyt tosi rankoista jutuista, ollut välillä vuoden saikullakin ja nyt alan opiskelemaan toista maisterintutkintoa oikeustieteellisessä. Mulla se pelastava juttu on luultavasti ollut älykkyys ja siihen liittyen sinnikkyys. Opinnot on mulle keskimääräistä helpompia, samoin opiskelemaan pääsy (ekalla oikikseen). Oon tosi kiitollinen siitä tilanteesta, missä oon nyt, mutta en koe että voisin neuvoa muita jotenkin samaan. Jokaisella on omat taakkansa kannettavana eikä aina se oma yrityskään tuota tulosta elämässä. Oon sitä mieltä, että kannattaa aina yrittää, mutta yrittäminen ei ole onnistumisen tae.
Vierailija kirjoitti:
eräällä toisella palstalla vastaavassa kommenttina " vain ne ekat työpaikat suhteilla saatu ja oma opiskelija-asunto vanhemmilta , myöhemmin vain lainantakaus vanhemmilta enkä katso sen olevan mikään rahanarvoinen asia, joten omilla tässä menty tähän asti"
Joo ja ihmiset jotka ovat saaneet mainittavia perintöjä, ovat myös sitä mieltä että omilla valinnoillaan ovat rikastuneet, kun on ihan itse pitänyt sijoittaa rahat.
Ei jeesuksen p*rseen vi**u, miten voi ihmiset olla epärehellisiä itselleen, s**tana!
Mieleltään terve ihminen ei jatkuvasti vertaa itseään muihin ja toivo muille samaa epäonnea, jonka on itse joutunut kohtaamaan. Käytän sanaa "epäonni", sillä tunnetustihan Suomen historia ei vieläkään tunne yhtään tapausta, jossa työtön olisi itse vaikuttanut työttömyytensä syntyyn - kaikki on aina yhteiskunnan, työnantajan tai Helinä-keijun vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en toitota tätä muille, vaikka itsellä onkin tämä kokemus. Oon selviytynyt tosi rankoista jutuista, ollut välillä vuoden saikullakin ja nyt alan opiskelemaan toista maisterintutkintoa oikeustieteellisessä. Mulla se pelastava juttu on luultavasti ollut älykkyys ja siihen liittyen sinnikkyys. Opinnot on mulle keskimääräistä helpompia, samoin opiskelemaan pääsy (ekalla oikikseen). Oon tosi kiitollinen siitä tilanteesta, missä oon nyt, mutta en koe että voisin neuvoa muita jotenkin samaan. Jokaisella on omat taakkansa kannettavana eikä aina se oma yrityskään tuota tulosta elämässä. Oon sitä mieltä, että kannattaa aina yrittää, mutta yrittäminen ei ole onnistumisen tae.
Niin. Älykkyys tosiaan on sellainen että sen ollessa tarpeeksi korkea, ihminen tajuaa olla huutelematta typeriä neuvojaan ja ohjeitaan jokaiselle. Matalampi älyiset taas ovat Dunning-Krugerin vuoksi kyvyttömiä ymmärtämään, etteivät ole millään tavalla yhtään ketään, toisia neuvomaan.
Matalalla älyllä varustettu ihminen on helppo tunnistaa yksinkertaisista oheistaan/neuvoistaan, jotka ovat pahimmillaan osastoa; sen kun vaan laitat pään tyynyyn jos olet unettomuudesta kärsivä/ sen kun vaan reipastut jos olet masentunut.
Dunning-kruger efekti saa tyhmän aliarvioimaan toisten älykkyyttä suhteessa omaansa, koska oma älykkyys yliarvioidaan kun ollaan liian tyhmiä.
Tämä on välillä ihan sietämätöntä.
Kommenttien perusteella korona ei ole opettanut mitään siitä, miten elämä voi yllättää ja kaikki voi mennä alta. No eipä tämä yllätä oikeastaan, suomalaisethan on tunnetusti epäempaattista kansaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terve ihminen ei jatkuvasti vertaa itseään muihin ja toivo muille samaa epäonnea, jonka on itse joutunut kohtaamaan. Käytän sanaa "epäonni", sillä tunnetustihan Suomen historia ei vieläkään tunne yhtään tapausta, jossa työtön olisi itse vaikuttanut työttömyytensä syntyyn - kaikki on aina yhteiskunnan, työnantajan tai Helinä-keijun vika.
Eli yrität nyt siinä nälviä ja v*ttuilla, että työttömyys on aina oma vika?
MITÄ V**TUA SAAT TUOSTA PAS*AN OKSENTAMISESTASI?
Jotenkin ajattelin ja toivoin, että tämä koronakevät oli annettu ihmisille, että oppisivat empaattisuutta. Ja juuri sen, että elämässä ei ole mistään takuita, kukaan ei ole parempi ja aikaansaavampi ihminen suuren kriisin tai katastrofin tullessa.
Silloin kaikki ovat samalla viivalla. Ne oman onnensa sepätkin.
Mutta ei näköjään mitään siitä opittu. Ainakin se on unohdettu tai halutaan unohtaa ja nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan asiatekstiä. On kuitenkin väärin väittää että "menestyneellä" ihmisellä ei voisi olla taustalla myös vaikeita vastoinkäymisiä, uupumusta tai sairauksia. En tiedä miksi niin moni haluaa ajatella näin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiatekstiä. On kuitenkin väärin väittää että "menestyneellä" ihmisellä ei voisi olla taustalla myös vaikeita vastoinkäymisiä, uupumusta tai sairauksia. En tiedä miksi niin moni haluaa ajatella näin.
Aloituksessani ei niin väitettykään, vaan sanottiin pariinkin kertaan, että osa silti ns. pärjää, mutta olisi tärkeää ymmärtää heitä, jotka eivät sieltä suosta nouse.
Edelleenkin ei tunnuta ymmärtävän, että vähäosaisuus ja rankat kokemukset oikeasti vaikuttavat siihen, että riski syrjäytyä ja sairastua psyykkisesti/fyysisesti kasvaa tiettyjen kokemusten jälkeen. On tutkittu myös, että vähäosaisuus on monissa tapauksissa periytyvää. Ja että osalla niitä vastoinkäymisiä on oikeasti enemmän ja eri tasolla. Tämä EI tarkoita, että kaikille käy näin, mutta on oikeasti paljon vaikeampi nousta sieltä lapsuuden h*lvetistä ns. menestyjäksi.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se on työttömän oma vika jos firma vähentää työvoimaa.
Tulee yt-neuvottelut ja parikymmentä joutuu lähtemään. Tai enemmänkin.
Aikoinaan opin, että kaikkein kieroimmat, lieroimmat ja perseennuolijat olivat niitä jotka usein saivat jäädä. Riippumatta yhtään työpanoksensa tai työtaitonsa tasosta. Ne jotka ahkeraan kävivät johtajan luona kehumassa itseään ja samalla kertomassa mitä muut olivat tehneet huonosti.
Ahkerat, mutta reilut ja ne jotka eivät osanneet pelata pisteitä omaan pussiinsa saivat lähteä.
Että se siitä "asenteesta".
Vierailija kirjoitti:
Matalampi älyiset taas ovat Dunning-Krugerin vuoksi kyvyttömiä ymmärtämään, etteivät ole millään tavalla yhtään ketään, toisia neuvomaan.
Tämä on ihan totta. Mutta jotenkin myös itseironista? Eikö juuri työttömät ja huono-osaiset ole niitä, jotka kaikkein herkimmin ovat "opettamassa" täysin sivullisille ihmisille empatiaa, solidaarisuutta ja tasa-arvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanne on se että ihminen on pitkällisen ja mahdottoman taistelunsa päätteeksi uupunut, sairastunut ja TOIMINTAKYVYTÖN, niin mikä hitto siinä on, että pitää jonkun dunningkryygeridiootin tulla neuvomaan, ohjeistamaan ja komentelemaan, että SUN PITÄÄ VAAN TOIMIA!
Normaaliälyinen ja älykäs ymmärtävät, että tuossa tilanteessa järkevintä on HOITAA ITSENSÄ KUNTOON, LEVÄTÄ, HENGITTÄÄ JA VAIN OLLA VÄHÄN AIKAA.
Minä halveksin ja inhoan kaikkia jotka potkivat sairasta ja maahan pieksettyä ihmistä tai eläintä. Aivottomia ja sydämettömiä psykopaatteja moiset oliot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalampi älyiset taas ovat Dunning-Krugerin vuoksi kyvyttömiä ymmärtämään, etteivät ole millään tavalla yhtään ketään, toisia neuvomaan.
Tämä on ihan totta. Mutta jotenkin myös itseironista? Eikö juuri työttömät ja huono-osaiset ole niitä, jotka kaikkein herkimmin ovat "opettamassa" täysin sivullisille ihmisille empatiaa, solidaarisuutta ja tasa-arvoa?
No sinä et empatian päälle ymmärrä yhtään mitään, eikä sinua voi opettaa vaikka status olisi mikä.
On tutkimuksia miten käy empatialle kun ihminen rikastuu.
Heikommassa asemassa olevilla on luonnollisesti enemmän empatiaa kuin kermaper*seillä, eikä tämä asia ole uutinen muille kuin sinulle, mutta sinä oletkin trolli ja säälittävä menetetty tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalampi älyiset taas ovat Dunning-Krugerin vuoksi kyvyttömiä ymmärtämään, etteivät ole millään tavalla yhtään ketään, toisia neuvomaan.
Tämä on ihan totta. Mutta jotenkin myös itseironista? Eikö juuri työttömät ja huono-osaiset ole niitä, jotka kaikkein herkimmin ovat "opettamassa" täysin sivullisille ihmisille empatiaa, solidaarisuutta ja tasa-arvoa?
Ei ole kyllä rikkaat opettamassa empatiaa ja tasa-arvoa. Sen tietää suunnilleen jokainen. Miksi sinun pitää tuollaista naurettavaa skeidaa edes lässyttää?
Eikö sulla pa*kiaisella ole mitään tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ajattelee heti syntymästään lähtien ettei töitä ole?
Raha tulee seinästä?
Suomessa voi opiskella miten pitkälle vain omien kykyjen rajoissa. Entä jos kyvyt ei riitä siihen mihin itse haluaisi? Onko se yhteiskunnan syy?
No, aika minimalistiseen elämään saa tottua. Eikä se paperirumba ja pakkokurssitus ole kaikille kovin helppoa.
Se jos kyvyt ei riitä on mielenkiintoisempi juttu. Jos haluaa olla huippu jalkapalloilija, niin mikään maailman harjoittelu ei auta jos sulta puuttuu pelisilmä. Mutta kaikkien kyvyt kyllä riittää hyvinkin kunhan löytää vain sen oman jutun.
Jep. Isäni myös tällainen ihminen. Ei tajua, että maailma ei ole enää sama että kävellään suoraan vakiduuniin missä ylennetään johtoportaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten se on työttömän oma vika jos firma vähentää työvoimaa.
Tulee yt-neuvottelut ja parikymmentä joutuu lähtemään. Tai enemmänkin.
Aikoinaan opin, että kaikkein kieroimmat, lieroimmat ja perseennuolijat olivat niitä jotka usein saivat jäädä. Riippumatta yhtään työpanoksensa tai työtaitonsa tasosta. Ne jotka ahkeraan kävivät johtajan luona kehumassa itseään ja samalla kertomassa mitä muut olivat tehneet huonosti.
Ahkerat, mutta reilut ja ne jotka eivät osanneet pelata pisteitä omaan pussiinsa saivat lähteä.
Että se siitä "asenteesta".
Tuollaista tapahtuu yrityksissä joita johdetaan huonosti. Isoissa yrityksissä tapahtuu myös sitä että keskijohto erottaa ensimmäisenä ne jotka kokevat olevan uhka itselleen. Eli ne parhaat tekijöt. Firman kannalta huonoin ratkaisu.
Hyvät johtajat tunnistaa paskanjauhajat tekijöistä ja lierot ja laiskat saa lähteä.
Mutta kun YT tulee niin usein lähtee hyviäkin tekijöitä eikä se ole heidän syynsä. Nyt Koronan takia jäi satoja ellei tuhansia raudanlujia ammattilaisia työttömäksi tapahtuma-alalta. Siellä on myt ihmisiä joiden palkka oli vielä äsken 5000€ kaupan kassalla huomattavasti pienemmällä palkalla.
Ai olette sitä mieltä ettei rikkaiden ja menestyvien tarvitsisi maksaa veroja ollenkaan. Ja koko hyvinvointivaltio pitäisi ajaa alas.
Jos olette niin aikuisia ja vastuullisia niin muuttakaa jo hel*etin äkkiä sellaseen maahan jossa ei ole sosiaaliturvaa.
KUKAAN EI JÄÄ TUOLLAISIA IHMISIÄ KAIPAAMAAN.