Psykologia 2021

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten jos toiskertalainen vois hakea kouluun todistuksella. Ensin lääkikseen -> ei ollutkaan oma ala. Seuraavana vuonna oikikseen -> ei ollutkaan oma ala. Sitten psykalle -> ei ollutkaan oma ala.

Oikeasti: kuinka moni 5-6 L:ä saavuttanut harrastaisi ko. hyppelyä? Tuskin kovinkaan moni.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten jos toiskertalainen vois hakea kouluun todistuksella. Ensin lääkikseen -> ei ollutkaan oma ala. Seuraavana vuonna oikikseen -> ei ollutkaan oma ala. Sitten psykalle -> ei ollutkaan oma ala.

No ei tietenkään, onko joku sitä mieltä ollut? 🧐

Eikä se, että vain pääsykokeen kautta pääsisi, poissulje mahdollisuutta siihen, että ei löytäisi omaa alaa ekalla tai toisellakaan, mutta motivaatio ainakin olisi ihan eri. Nyt opiskelemaan pääsee osa, jotka ei viitsi nähdä edes sitä lukemisen vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten jos toiskertalainen vois hakea kouluun todistuksella. Ensin lääkikseen -> ei ollutkaan oma ala. Seuraavana vuonna oikikseen -> ei ollutkaan oma ala. Sitten psykalle -> ei ollutkaan oma ala.

No ei tietenkään, onko joku sitä mieltä ollut? 🧐

Eikä se, että vain pääsykokeen kautta pääsisi, poissulje mahdollisuutta siihen, että ei löytäisi omaa alaa ekalla tai toisellakaan, mutta motivaatio ainakin olisi ihan eri. Nyt opiskelemaan pääsee osa, jotka ei viitsi nähdä edes sitä lukemisen vaivaa.

Jo nyt on nähtävillä, että sadan ällän ylioppilaat pohtivat pitäisikö mennä The Lääkikseen, vaikka joku muu ala kiinnostaa enemmän. Mutku niin vaikee päästä ja niin kova status.

Oikikseen alkaa päätyä ihmisiä, joita sellainen pänttääminen ei kiinnosta yhtään.

Melkein kaikkialle pääsee kuitenkin toiskertalainenkin papereilla, ja loppuihin lukemalla. Se huippuoppilailta sujuu kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten jos toiskertalainen vois hakea kouluun todistuksella. Ensin lääkikseen -> ei ollutkaan oma ala. Seuraavana vuonna oikikseen -> ei ollutkaan oma ala. Sitten psykalle -> ei ollutkaan oma ala.

No ei tietenkään, onko joku sitä mieltä ollut? 🧐

Eikä se, että vain pääsykokeen kautta pääsisi, poissulje mahdollisuutta siihen, että ei löytäisi omaa alaa ekalla tai toisellakaan, mutta motivaatio ainakin olisi ihan eri. Nyt opiskelemaan pääsee osa, jotka ei viitsi nähdä edes sitä lukemisen vaivaa.

Jo nyt on nähtävillä, että sadan ällän ylioppilaat pohtivat pitäisikö mennä The Lääkikseen, vaikka joku muu ala kiinnostaa enemmän. Mutku niin vaikee päästä ja niin kova status.

Oikikseen alkaa päätyä ihmisiä, joita sellainen pänttääminen ei kiinnosta yhtään.

Melkein kaikkialle pääsee kuitenkin toiskertalainenkin papereilla, ja loppuihin lukemalla. Se huippuoppilailta sujuu kyllä.

Aivan ja tämä on juurikin se vääristymä mikä tällä systeemillä on aikaansaatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten jos toiskertalainen vois hakea kouluun todistuksella. Ensin lääkikseen -> ei ollutkaan oma ala. Seuraavana vuonna oikikseen -> ei ollutkaan oma ala. Sitten psykalle -> ei ollutkaan oma ala.

No ei tietenkään, onko joku sitä mieltä ollut? 🧐

Eikä se, että vain pääsykokeen kautta pääsisi, poissulje mahdollisuutta siihen, että ei löytäisi omaa alaa ekalla tai toisellakaan, mutta motivaatio ainakin olisi ihan eri. Nyt opiskelemaan pääsee osa, jotka ei viitsi nähdä edes sitä lukemisen vaivaa.

Jo nyt on nähtävillä, että sadan ällän ylioppilaat pohtivat pitäisikö mennä The Lääkikseen, vaikka joku muu ala kiinnostaa enemmän. Mutku niin vaikee päästä ja niin kova status.

Oikikseen alkaa päätyä ihmisiä, joita sellainen pänttääminen ei kiinnosta yhtään.

Melkein kaikkialle pääsee kuitenkin toiskertalainenkin papereilla, ja loppuihin lukemalla. Se huippuoppilailta sujuu kyllä.

Täälläkin oli joku, joka valitsi psykan lääkiksen sijaan (en jaksa selata taaksepäin) ja häntä ei uskottu. Uskon hänen opiskelleen silloin, kun tosiasiassa hakeuduttiin sinne mikä kiinnostaa joko opinnoissa tai töissä. Nykyään tapahtuu tätä kuvaamaasi statussymboliopiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitsi kun Vipusesta ei saa yhtä aikaa suodatettua sekä psykaa että logopediaa, että näkisi kokonaishakijoiden määrän. Ensisijaisia hakijoita jompaan kumpaan on 6700 ja siihen joku hattuvakiollinen niitä, joilla ykkösenä jotain ihan muuta. Kuinkahan lähelle 8000 hakijaa päästään?

Tulee kovat koepisteet, kun 4000-5000 osallistuu pääsykokeeseen. 1 % parhaimmisto saa sen 120 pistettä.

Tiedä vaikka maisterin pisteraja tänä vuonna olisi 120/120.

Kun psykalle hakee, ei kannata lähteä leikkiin mukaan jos ei usko siihen parhaimmistoon kuuluvansa. Yli 4500 ihmistä tulee tänäkin vuonna saamaan opintopolkuun ilmoituksen opiskelupaikan peruuntumisesta

Joensuuhun ja Jyväskylään kyllä pääsee ihan "keskiverto"tyyppikin, siis sellainen joka ei usko opiskelijana olevansa mitään erityistä parhaimmistoa, kunhan jaksaa vaan tehdä ahkerasti töitä. Helsinkiin pääsemiseen vaaditaan jo aika hyvää työ- sekä pitkäkestoista muistia ja nopeutta paineen alaisena, eli erityisiä opiskelijan lahjoja. Toisaalta olisi aika mielenkiintoista kuulla, onko joku esim. peruskoulussa huonosti pärjännyt päässyt joskus Helsingin psykalle. Kaikenlaisia taitoja kun voi kehittää.

Helsinki on itseasiassa monta kertaa ollut helpompi kuin Joensuu tai Jyväskylä.

Eipä ole ollut. Yhteisiä hakukertoja on takana vasta kaksi, ja molemmilla kerroilla järjestys on ollut niin, että Helsinki on ykkönen, Jyväskylä nelonen ja Joensuu vitonen. Eikä se tule tänäkään vuonna muuttumaan kuin niin, että Oulu mahdollisesti menee johonkin väliin.

Eikä se, että Helsingissä on korkeimmat pisterajat, tarkoita sitä, että Helsinki olisi paras kaupunki tai yliopisto. Se on vain sijaintinsa vuoksi suosituin. Jokainen suomalainen yliopisto on korkeatasoinen. Jossain USA:ssa on iso väli missä yliopistossa on, mutta Suomessa ei niinkään. Suomessa ei ole yhtä korkeatasoisisa yliopistoja kuin USA:n parhaat, mutta yhtä lailla Suomessa ei ole yhtä matalan tason yliopistoja kuin iso osa USA:n yliopistoista on.

Silloin, hyvään aikaan, kun Jyväskylässä oli soveltuvuusosio, oli vaikeampi kuin Helsinki. Joensuu myös parina vuonna ollut supsittu ja siksi vaikea. Ja tuo korkeatasoisuusosio oli ihan turha sepostus.

Sinun sepostuksesi tässä on turhaa.

Joensuun ja Jyväskylän vanhoja kokeita ei voi verrata. Ne vaativat erilaista osaamista, filosofian essee vs. Hesan tilastomatikka.

Kun Helsingin koe otettiin valtakunnalliseksi, Jyväskylään ja Joensuuhun on päässyt selkeästi matalammilla pisteillä. Huomattavan moni hakija hakutoiveilta 4 ja 5.

Sama ilmiö esim lääkiksessä, jossa Helsinkiin on ollyt merkittävästi korkeammat pisterajat kuin Kuopioon aina.

Tämä ilmiöhän on syntynyt nimenomaan tämän huonon uuden hakusysteemin tuloksena ja aiheuttaa juurikin tuota vääristynyttä ajattelua Helsingin paremmuudesta. Minäkin haluan tuoda esiin, että ihan turhaan ajattelette, että se Helsinki olisi nyt se mihin pitäisi yrittää. Esimerkiksi Jyväskylä on edelleen työnantajankin näkökulmasta arvostetumpi.

Hgin taso mitä tulee pyrkijöihin on kovin taso srhän on ilman muuta selvää.

Millähän logiikalla?

Tässä näkyy se ajatus, että ne pisterajat olisi ennen niitä hakijoita jo olemassa ja vain parhaat hakee Helsinkiin. Sehän on ihan puppua, mutta ymmärrettävää, kun ei ymmärretä normaalijakaumasta yhtään mitään.

Mutta, jos ois mahdollista sen ekan vuoden jälkeen vielä todistuksella hakea, niin opiskelupaikka otettas vastaan ihan miltä alalta vaan ja sitten vaihdettais seuraavana keväänä ja yo-kokeissa kävijät vain lisääntyis. Kaikki tavoittelis L-riviä että pääsee kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Mutta, jos ois mahdollista sen ekan vuoden jälkeen vielä todistuksella hakea, niin opiskelupaikka otettas vastaan ihan miltä alalta vaan ja sitten vaihdettais seuraavana keväänä ja yo-kokeissa kävijät vain lisääntyis. Kaikki tavoittelis L-riviä että pääsee kouluun.

Mutta kaikki ei saa sitä L-riviä. Sen väylän pitäisi kuitenkin olla auki kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta, jos ois mahdollista sen ekan vuoden jälkeen vielä todistuksella hakea, niin opiskelupaikka otettas vastaan ihan miltä alalta vaan ja sitten vaihdettais seuraavana keväänä ja yo-kokeissa kävijät vain lisääntyis. Kaikki tavoittelis L-riviä että pääsee kouluun.

Mutta kaikki ei saa sitä L-riviä. Sen väylän pitäisi kuitenkin olla auki kaikille.

Mutta kyllä itse ainakin kokeilisin opiskelujen ohessa vaikka monta vuotta. Pitäisin kiinni jostain opiskelupaikasta ja hoitaisin lasta kotona ja korottaisin arvosanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta, jos ois mahdollista sen ekan vuoden jälkeen vielä todistuksella hakea, niin opiskelupaikka otettas vastaan ihan miltä alalta vaan ja sitten vaihdettais seuraavana keväänä ja yo-kokeissa kävijät vain lisääntyis. Kaikki tavoittelis L-riviä että pääsee kouluun.

Mutta kaikki ei saa sitä L-riviä. Sen väylän pitäisi kuitenkin olla auki kaikille.

Miksi? Minkä ongelman se poistaa? Nyt kun tällä on pyritty poistamaan välivuosia, niin miten tämä toimisi alkuperäistä tarvetta ajatellen? Huono systeemi pitäisi poistaa kokonaan, ei lisätä näitä porsaanreikiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta, jos ois mahdollista sen ekan vuoden jälkeen vielä todistuksella hakea, niin opiskelupaikka otettas vastaan ihan miltä alalta vaan ja sitten vaihdettais seuraavana keväänä ja yo-kokeissa kävijät vain lisääntyis. Kaikki tavoittelis L-riviä että pääsee kouluun.

Mutta kaikki ei saa sitä L-riviä. Sen väylän pitäisi kuitenkin olla auki kaikille.

Kyllä sen pitemmän päälle kaikki vois saadakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta, jos ois mahdollista sen ekan vuoden jälkeen vielä todistuksella hakea, niin opiskelupaikka otettas vastaan ihan miltä alalta vaan ja sitten vaihdettais seuraavana keväänä ja yo-kokeissa kävijät vain lisääntyis. Kaikki tavoittelis L-riviä että pääsee kouluun.

Mutta kaikki ei saa sitä L-riviä. Sen väylän pitäisi kuitenkin olla auki kaikille.

Mutta kyllä itse ainakin kokeilisin opiskelujen ohessa vaikka monta vuotta. Pitäisin kiinni jostain opiskelupaikasta ja hoitaisin lasta kotona ja korottaisin arvosanoja.

Juurikin tämä ongelmahan lisääntyisi. Pidetään kiinni opiskelupaikasta, jota ei haluta ja tehdään vain sen verran, että saa tukea. Kuormittaa systeemiä niin paljon.

Kyllä se on ihan kohtuutonta, että jos 19v. ihan elämän alkutaipaleella ja raakileena valitsee väärän alan, menettää siinä isolla todennäköisyydellä mahdollisuuden päästä enää koskaan unelma-alalle, joka kirkastui ajatuksissa vähän liian myöhään. Voi olla, että ala tuli valituksi aivan väärin perustein ja ei vastaa lainkaan kuvitelmiasi opiskelusta ja työnkuvasta. Ei nuorena vaan tiedä kaikkea, kun ei tiedä usein vanhempanakaan. Nuoret on paljon alttiimpia valitsemaan alan väärin perusteina. Kenties ns. mediaseksikkään alan, statusalan, alan joka kiinnostaa muttei työllistä jne.

Nyt kun pääsykokeet koskevat enää pientä osaa ja materiaali on muutama artikkeli, ei edes siinä vaiheessa saa esimakua tulevasta. Jaksanko päntätä tälläistä, ai tämä onkin tämmöistä, ei yhtään vastaa mielikuvaani alasta jne.... Edes tässä vaiheessa ei enää voi havahtua ja perääntyä. Kiintiöt on niin pienet, että kun kerran valitset väärin, on vaihtaminen todella vaikeaa. Psykaakin ajatellen voisi melkeinpä sanoa, että mahdotonta.

On se minusta todella musertava ajatus. Suorastaan törkeää on puhua samaan aikaan työurien pidentämisestä jos toivo motivoivasta työstä käytännössä viedään kokonaan. Hemmetti sentään, vangitkin saavat toisen mahdollisuuden ja aloittaa puhtaalta pöydältä!

Ratkaisisin asian niin, että ensikertalaiskiintiö pois. Kykyjen mukaan sisään, puolet paikoista todistuksella ja puolet kunnon pääsykokeella, mihin päntätessä saisi osviittaa itse alasta ja opiskelusta. Todistusvalinta koskisi kaikkia, mutta jokin pienehkö kiintiö olisi korvamerkitty vain ensikertalaisille. Kaksi korkeakorkeakoulupaikkaa/hlö olisi maksimi, on inhimillistä valita kerran väärin. Jos sen jälkeen ei ota selvää riittävästi etukäteen, on se sitten jo oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta, jos ois mahdollista sen ekan vuoden jälkeen vielä todistuksella hakea, niin opiskelupaikka otettas vastaan ihan miltä alalta vaan ja sitten vaihdettais seuraavana keväänä ja yo-kokeissa kävijät vain lisääntyis. Kaikki tavoittelis L-riviä että pääsee kouluun.

Mutta kaikki ei saa sitä L-riviä. Sen väylän pitäisi kuitenkin olla auki kaikille.

Miksi? Minkä ongelman se poistaa? Nyt kun tällä on pyritty poistamaan välivuosia, niin miten tämä toimisi alkuperäistä tarvetta ajatellen? Huono systeemi pitäisi poistaa kokonaan, ei lisätä näitä porsaanreikiä.

Mikä porsaanreikä se on, että kaikki saavat hakea todistuksella?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ihan kohtuutonta, että jos 19v. ihan elämän alkutaipaleella ja raakileena valitsee väärän alan, menettää siinä isolla todennäköisyydellä mahdollisuuden päästä enää koskaan unelma-alalle, joka kirkastui ajatuksissa vähän liian myöhään. Voi olla, että ala tuli valituksi aivan väärin perustein ja ei vastaa lainkaan kuvitelmiasi opiskelusta ja työnkuvasta. Ei nuorena vaan tiedä kaikkea, kun ei tiedä usein vanhempanakaan. Nuoret on paljon alttiimpia valitsemaan alan väärin perusteina. Kenties ns. mediaseksikkään alan, statusalan, alan joka kiinnostaa muttei työllistä jne.

Nyt kun pääsykokeet koskevat enää pientä osaa ja materiaali on muutama artikkeli, ei edes siinä vaiheessa saa esimakua tulevasta. Jaksanko päntätä tälläistä, ai tämä onkin tämmöistä, ei yhtään vastaa mielikuvaani alasta jne.... Edes tässä vaiheessa ei enää voi havahtua ja perääntyä. Kiintiöt on niin pienet, että kun kerran valitset väärin, on vaihtaminen todella vaikeaa. Psykaakin ajatellen voisi melkeinpä sanoa, että mahdotonta.

On se minusta todella musertava ajatus. Suorastaan törkeää on puhua samaan aikaan työurien pidentämisestä jos toivo motivoivasta työstä käytännössä viedään kokonaan. Hemmetti sentään, vangitkin saavat toisen mahdollisuuden ja aloittaa puhtaalta pöydältä!

Ratkaisisin asian niin, että ensikertalaiskiintiö pois. Kykyjen mukaan sisään, puolet paikoista todistuksella ja puolet kunnon pääsykokeella, mihin päntätessä saisi osviittaa itse alasta ja opiskelusta. Todistusvalinta koskisi kaikkia, mutta jokin pienehkö kiintiö olisi korvamerkitty vain ensikertalaisille. Kaksi korkeakorkeakoulupaikkaa/hlö olisi maksimi, on inhimillistä valita kerran väärin. Jos sen jälkeen ei ota selvää riittävästi etukäteen, on se sitten jo oma vika.

Loistavasti ilmaistu. Ne tämän hetken toiskertalaisetkin olivat kerran haavoittuvaisia ja erehtyviä nuoria. Pitääkö silloin tehdyn väärän valinnan todella maksaa toivo järkevästä koulutuksesta? Voi olla niinkin, että valinta oli silloin hyvä, mutta yhteiskunta ja talous on muuttunut tavalla, joka vaatii uudelleen kouluttautumisen. Kolmikymppisen tai vanhemman ei edes kannata hakea kuin hakupainealalla. Ketään - usein jo verojakin maksanutta - ei voi kohtuudella vaatia työskentelemään 30-50 vuotta koulutusta vastaamattomalla matalapalkka-alalla ilman realistista mahdollisuutta edetä kykyjensä mukaan uuteen koulutukseen.

1/3-osa mensan älykkyystestejä, 1/3-osaa tilastotiedettä ja vain 1/3-osaa psykologiaa vuodesta toiseen. Näyttää siltä, että henkilötestaaminen ja juuri siihen sopivat persoonat (psykologit) korostuu psykologiassa nyt aivan liikaa.  Toisekseen tutkijan ura tilastotieteineen.

Psykologiasta on muutenkin tullut elististinen raha-ala, ihan huolestuttaa millaisia psykologeja tältä pohjalta keskimäärin valmistuu.

Vanha systeemibtakaisin: puolet sisään pääsykokeella ja puolet todistuksella + pääsykokeellla. Ei kiintiöitä.

Analysoija kirjoitti:

1/3-osa mensan älykkyystestejä, 1/3-osaa tilastotiedettä ja vain 1/3-osaa psykologiaa vuodesta toiseen. Näyttää siltä, että henkilötestaaminen ja juuri siihen sopivat persoonat (psykologit) korostuu psykologiassa nyt aivan liikaa.  Toisekseen tutkijan ura tilastotieteineen.

Psykologiasta on muutenkin tullut elististinen raha-ala, ihan huolestuttaa millaisia psykologeja tältä pohjalta keskimäärin valmistuu.

Näinhän sen kuuluukin olla. Psykologian maisteri on nimenomaan psykologia-tieteen asiantuntija, joka osaa analysoida erittäin monimutkaisia psykologisia ilmiöitä tieteellisten menetelmien avulla. Vaikka opintoihin kuuluu myös kliinisiä opintoja, niin mikään varsinainen terapeutti psykologi ei ole.

Psykoterapeutti on ihan oma ammattinimikkeensä, joka vastaa ehkä paremmin psykologista muodostuvaa stereotyyppistä mielikuvaa. Psykoterapeutin ei kuitenkaan tarvitse olla psykologi, vaan myös mm. sosionomi, sosiaalityöntekijä tai sairaanhoitaja voi kouluttautua psykoterapeutiksi. Psykoterapeuttikoulutukseen pääsy puolestaan edellyttää mm. soveltuvuutta, motivaatiota ja sopivaa työkokemusta juuri psykoterapeutin työtä ajatellen. Psykoterapeutiksi ei voi päästä pelkän älykkyyden tai tilastotieteen osaamisen avulla.

Tuosta elitistisestä raha-alasta olisin kuitenkin hieman eri mieltä. Psykologien palkat eivät ole mitenkään päätähuimaavia suhteessa siihen, miten älykkäitä ja ahkeria ihmisiä psykologeiksi valmistuneet ovat. Vastavalmistunut psykologi tienaa usein suomalaista keskipalkkaa, mutta esimerkiksi Helsingissä helpommin saavutettavissa olevan koulutuksen takana olevien sosiaalityöntekijöiden palkkaa nostettiin juuri 3600 euroon, kun psykologien palkka on n. 3200e julkisella puolella. Monet alat menevät psykologien ohi palkoissa, mutta trendikkyydessä psykologit ovat toki korkealla.

Mä olen vihdoin alkanut tajuta mikä on se juttu tässä psykologin urassa. Ihan älyttömän helppo ja kiinnostava työ, ilman lääkärin lausunto- ja reseptieumbaa, saa kuunnella ihmisten jaarituksia päivät pitkät ja palkka juoksee. Ilman liikoja vastuita. Kannatti päntätä aikoinaan lukiossa vuonna 89. Ei tällaista suojatyötä voi kaikille tässä yhteiskunnassa olla tarjolla

Raija kirjoitti:

Mä olen vihdoin alkanut tajuta mikä on se juttu tässä psykologin urassa. Ihan älyttömän helppo ja kiinnostava työ, ilman lääkärin lausunto- ja reseptieumbaa, saa kuunnella ihmisten jaarituksia päivät pitkät ja palkka juoksee. Ilman liikoja vastuita. Kannatti päntätä aikoinaan lukiossa vuonna 89. Ei tällaista suojatyötä voi kaikille tässä yhteiskunnassa olla tarjolla

Huono psykologi on ihan helppo työ. Kun saa vielä vakkari suojatyöpaikan alueelta jossa pulaa psykologeista melkein mahdotonta potkia pois vaikka olisi miten huono.

Työssään oikeasti hyvä psykologi on asia erikseen.

Valitettavasti näille kahdelle maksetaan kyllä saman verran palkkaa.