Psykologia 2021

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten jos toiskertalainen vois hakea kouluun todistuksella. Ensin lääkikseen -> ei ollutkaan oma ala. Seuraavana vuonna oikikseen -> ei ollutkaan oma ala. Sitten psykalle -> ei ollutkaan oma ala.

No ei tietenkään, onko joku sitä mieltä ollut? 🧐

Eikä se, että vain pääsykokeen kautta pääsisi, poissulje mahdollisuutta siihen, että ei löytäisi omaa alaa ekalla tai toisellakaan, mutta motivaatio ainakin olisi ihan eri. Nyt opiskelemaan pääsee osa, jotka ei viitsi nähdä edes sitä lukemisen vaivaa.

Ei niitä älliä lukematta saa. Monet kympin ja ällän oppilaat väittävät, etteivät lukeneet tyyliin yhtään, mutta kyllä suurin osa niistä oikeasti on nähnyt tosi paljon vaivaa.

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Hiukan nyt taas liiottelua. Ihankuin Se Yksi ja ainoa oikea ala olisi ja kaikki muu on elinkautista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten jos toiskertalainen vois hakea kouluun todistuksella. Ensin lääkikseen -> ei ollutkaan oma ala. Seuraavana vuonna oikikseen -> ei ollutkaan oma ala. Sitten psykalle -> ei ollutkaan oma ala.

No ei tietenkään, onko joku sitä mieltä ollut? 🧐

Eikä se, että vain pääsykokeen kautta pääsisi, poissulje mahdollisuutta siihen, että ei löytäisi omaa alaa ekalla tai toisellakaan, mutta motivaatio ainakin olisi ihan eri. Nyt opiskelemaan pääsee osa, jotka ei viitsi nähdä edes sitä lukemisen vaivaa.

Ei niitä älliä lukematta saa. Monet kympin ja ällän oppilaat väittävät, etteivät lukeneet tyyliin yhtään, mutta kyllä suurin osa niistä oikeasti on nähnyt tosi paljon vaivaa.

Ja onhan siihen todistusvalintaankin alaraja. Ei sinne umpityhmiä pääse.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Onhan se mahdollisuus sillä pääsykokeella päästä edelleen. Hakijoita on vaan niin paljon, että vain erittäin hyvät pääsee. Jos on niin erinomainen yo-todistus niin luulisi olevan kykyjä lukea pääsykokeeseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Onhan se mahdollisuus sillä pääsykokeella päästä edelleen. Hakijoita on vaan niin paljon, että vain erittäin hyvät pääsee. Jos on niin erinomainen yo-todistus niin luulisi olevan kykyjä lukea pääsykokeeseenkin.

Se on ihan eri opiskella pitkäjänteisesti kirjoituksiin kuin lukea kuukausi töiden ohessa kokeeseen, johon tulee kompakysymyksiä. Paikkoja on toiskertalaisen ulottuvilla niin järkyttävän vähän, että hyvinkään mennyt koe ei takaa mitään. Tämän jälkeen olllaan taas lähtöruudussa. Yo-todistus taas jää talteen kokeen jälkeen.

Miksi ei aikuisille hakijoille tehdä avointa väylää näille hakupainealoille. Kurssikokonaisuuksia + haastattelut ja näiden kokonaisuuksien parhaimmisto sisään. Joku sellainen systeemi. Kaikki lyttää tän mun ajatuksen avoimesta väylästä koska ”hyvä yo-todistus ja pääsykoe ainoa oikea vaihtoehto saada parhaat opiskelijat sisään”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Hiukan nyt taas liiottelua. Ihankuin Se Yksi ja ainoa oikea ala olisi ja kaikki muu on elinkautista.

No kyllä se siltä tuntuu kun omalle kohdalle napsahtaa. Itse olen jumissa alalla, jota en voi tehdä. Tai voin ja pärjään erinomaisesti, mutta olen oppinut iän myötä huomaamaan etten voi sietää lasten parissa työskentelyä. Tällä alalla nyt kuitenkin olen jumissa ja vuosia jo vihannut jokaista työpäivää. Se ei ole lasten vika, joten yritän peittää sen. Mutta olen aivan loppu ja en jaksa enää. Pinna alkaa olla niin kireällä, että vaikea peittää. Haluaisitko sinä lastesi opettajaksi tälläisen henkilön? Itse en haluaisi.

Olen myös hakenut valehtelematta yli sataa työpaikkaa muilta aloilta, tai sellaisista työnkuvista missä ei tarvitse olla lasten kanssa. Ei auta. Joka paikkaan on varta vasten koulutettuja hakijoita kymmeniä. Tällä pohjakoulutuksella en voi hakea juuri mihinkään maisteriinkaan. Kaikki ovat jollain tapaa tätä samaa alaa tai koulutukseni ei kelpaa pohjatutkinnoksi.

Haluan ihan muuta. Olen aina halunnut. Ajauduin tälle alalle nuoruuden hölmöyttäni kun kuuntelin liikaa muiden mielipiteitä vahvuuksistani. Olisi vain pitänyt hakea oman aidon kiinnostuksen mukaan, näin 15 vuoden jälkeen sama haave on edelleen voimakas. Muut olivat sikäli oikeassa, että olen kyllä hyvä nykyisessä työssäni, sen tiedostan itsekin. Mutta ei ihminen jaksa vuosikymmeniä alalla, josta ensin ei vain pidä ja lopulta jo inhoaa. Ikää vielä olisi ja päätä, valtava motivaatio ja palo päästä eteenpäin. Jopa niin, että olisin valmis maksamaan tutkinnosta. Kunhan vain saisin mahdollisuuden kääntää kurssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitsi kun Vipusesta ei saa yhtä aikaa suodatettua sekä psykaa että logopediaa, että näkisi kokonaishakijoiden määrän. Ensisijaisia hakijoita jompaan kumpaan on 6700 ja siihen joku hattuvakiollinen niitä, joilla ykkösenä jotain ihan muuta. Kuinkahan lähelle 8000 hakijaa päästään?

Tulee kovat koepisteet, kun 4000-5000 osallistuu pääsykokeeseen. 1 % parhaimmisto saa sen 120 pistettä.

Tiedä vaikka maisterin pisteraja tänä vuonna olisi 120/120.

Kun psykalle hakee, ei kannata lähteä leikkiin mukaan jos ei usko siihen parhaimmistoon kuuluvansa. Yli 4500 ihmistä tulee tänäkin vuonna saamaan opintopolkuun ilmoituksen opiskelupaikan peruuntumisesta

Joensuuhun ja Jyväskylään kyllä pääsee ihan "keskiverto"tyyppikin, siis sellainen joka ei usko opiskelijana olevansa mitään erityistä parhaimmistoa, kunhan jaksaa vaan tehdä ahkerasti töitä. Helsinkiin pääsemiseen vaaditaan jo aika hyvää työ- sekä pitkäkestoista muistia ja nopeutta paineen alaisena, eli erityisiä opiskelijan lahjoja. Toisaalta olisi aika mielenkiintoista kuulla, onko joku esim. peruskoulussa huonosti pärjännyt päässyt joskus Helsingin psykalle. Kaikenlaisia taitoja kun voi kehittää.

Sä et taida tietää miten pisterajat rakentuu? Ne ihan samat taidot tarvitaan ja mitataan joka yliopistossa. Vasta, jos kaikki on susisurkeita, voidaan ajatella, että sisään pääsee keskivertojannukin.

Joensuuhun pääsi viime vuonna M/E painotteisella todistuksella, joka on suht keskivertotodistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Onhan se mahdollisuus sillä pääsykokeella päästä edelleen. Hakijoita on vaan niin paljon, että vain erittäin hyvät pääsee. Jos on niin erinomainen yo-todistus niin luulisi olevan kykyjä lukea pääsykokeeseenkin.

Se on ihan eri opiskella pitkäjänteisesti kirjoituksiin kuin lukea kuukausi töiden ohessa kokeeseen, johon tulee kompakysymyksiä. Paikkoja on toiskertalaisen ulottuvilla niin järkyttävän vähän, että hyvinkään mennyt koe ei takaa mitään. Tämän jälkeen olllaan taas lähtöruudussa. Yo-todistus taas jää talteen kokeen jälkeen.

Otat töistä vapaata kuukaudeksi että voit lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Onhan se mahdollisuus sillä pääsykokeella päästä edelleen. Hakijoita on vaan niin paljon, että vain erittäin hyvät pääsee. Jos on niin erinomainen yo-todistus niin luulisi olevan kykyjä lukea pääsykokeeseenkin.

Se on ihan eri opiskella pitkäjänteisesti kirjoituksiin kuin lukea kuukausi töiden ohessa kokeeseen, johon tulee kompakysymyksiä. Paikkoja on toiskertalaisen ulottuvilla niin järkyttävän vähän, että hyvinkään mennyt koe ei takaa mitään. Tämän jälkeen olllaan taas lähtöruudussa. Yo-todistus taas jää talteen kokeen jälkeen.

Otat töistä vapaata kuukaudeksi että voit lukea.

Siis missä todellisuudessa täällä osa elää? Ei töistä noin vain oteta kuukaudeksi omaa lomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Hiukan nyt taas liiottelua. Ihankuin Se Yksi ja ainoa oikea ala olisi ja kaikki muu on elinkautista.

No kyllä se siltä tuntuu kun omalle kohdalle napsahtaa. Itse olen jumissa alalla, jota en voi tehdä. Tai voin ja pärjään erinomaisesti, mutta olen oppinut iän myötä huomaamaan etten voi sietää lasten parissa työskentelyä. Tällä alalla nyt kuitenkin olen jumissa ja vuosia jo vihannut jokaista työpäivää. Se ei ole lasten vika, joten yritän peittää sen. Mutta olen aivan loppu ja en jaksa enää. Pinna alkaa olla niin kireällä, että vaikea peittää. Haluaisitko sinä lastesi opettajaksi tälläisen henkilön? Itse en haluaisi.

Olen myös hakenut valehtelematta yli sataa työpaikkaa muilta aloilta, tai sellaisista työnkuvista missä ei tarvitse olla lasten kanssa. Ei auta. Joka paikkaan on varta vasten koulutettuja hakijoita kymmeniä. Tällä pohjakoulutuksella en voi hakea juuri mihinkään maisteriinkaan. Kaikki ovat jollain tapaa tätä samaa alaa tai koulutukseni ei kelpaa pohjatutkinnoksi.

Haluan ihan muuta. Olen aina halunnut. Ajauduin tälle alalle nuoruuden hölmöyttäni kun kuuntelin liikaa muiden mielipiteitä vahvuuksistani. Olisi vain pitänyt hakea oman aidon kiinnostuksen mukaan, näin 15 vuoden jälkeen sama haave on edelleen voimakas. Muut olivat sikäli oikeassa, että olen kyllä hyvä nykyisessä työssäni, sen tiedostan itsekin. Mutta ei ihminen jaksa vuosikymmeniä alalla, josta ensin ei vain pidä ja lopulta jo inhoaa. Ikää vielä olisi ja päätä, valtava motivaatio ja palo päästä eteenpäin. Jopa niin, että olisin valmis maksamaan tutkinnosta. Kunhan vain saisin mahdollisuuden kääntää kurssia.

Et sinä välttämättä pitäisi psykologinakaan työskentelystä. 

Oletan, että olet sosionomi. Sosionomeille on kyllä väyliä maisteriin tai yamkiin. Jos olet kandi, niin silloinkin sinulle on mahdollisuuksia.

Jos pidät omaa vastenmielisyyttäsi lapsia kohtaan epäeettisenä oman työsi tekoa ajatellen, niin mene ihmeessä muualle töihin, vaikka sekään ei niin kivaa olisi. Turha tulla meidän sydämennyörejä nykimään. Tiedät tämän itsekin.

Monissa maissa mennään kouluun 5-vuotiaina ja valmistutaan ylioppilaaksi 16-vuotiaina. Kandin paperit 19-vuotiaana ja maisteri 21-vuotiaana. Sitten ehtii tehdä todella pitkän työuran ja hyvin ehtii tehdä myös lapset, kun on jo työ. Mitään rahallista mahdollisuutta ei anneta vaihtaa alaa ja 25-vuotias maisteriohjelmaan hakeva on jo vanha. Silti ihmiset ovat onnellisia ja elävät päätöstensä kanssa. Yhteiskunnan kannalta tämä on hyvin tehokasta, koska ei tarvitse avustaa rahallisesti kuin yhdessä kk-tutkinnossa, henkilö tuottaa paljon verotuloja ja osaamisen kartuttamista minkä siirtää seuraavalle sukupolvelle, vauvoja tulee. On jotenkin nurinkurista ajatella, että yhteiskunnan pitäisi tai se edes voisi rakentua ihmisten muuttuvien mielitekojen varaan.

Psykologin kaltaista työtä pääsee tekemään tosi monen muunkin koulutuksen kautta. Esimerkiksi jos kliininen puoli kiinnostaa, niin mt sairaanhoitaja tekee pitkälti samantapaista työtä. Jos organisaatiot kiinnostaa, niin sielläpä vasta onkin monenlaista koulutustaustaa kaupallisesta kasvatustieteeseen ja moneen muuhun. Psykoterapeutin työhön pääsee kouluttautumaan esimerkiksi sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, erityisopettaja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Hiukan nyt taas liiottelua. Ihankuin Se Yksi ja ainoa oikea ala olisi ja kaikki muu on elinkautista.

No kyllä se siltä tuntuu kun omalle kohdalle napsahtaa. Itse olen jumissa alalla, jota en voi tehdä. Tai voin ja pärjään erinomaisesti, mutta olen oppinut iän myötä huomaamaan etten voi sietää lasten parissa työskentelyä. Tällä alalla nyt kuitenkin olen jumissa ja vuosia jo vihannut jokaista työpäivää. Se ei ole lasten vika, joten yritän peittää sen. Mutta olen aivan loppu ja en jaksa enää. Pinna alkaa olla niin kireällä, että vaikea peittää. Haluaisitko sinä lastesi opettajaksi tälläisen henkilön? Itse en haluaisi.

Olen myös hakenut valehtelematta yli sataa työpaikkaa muilta aloilta, tai sellaisista työnkuvista missä ei tarvitse olla lasten kanssa. Ei auta. Joka paikkaan on varta vasten koulutettuja hakijoita kymmeniä. Tällä pohjakoulutuksella en voi hakea juuri mihinkään maisteriinkaan. Kaikki ovat jollain tapaa tätä samaa alaa tai koulutukseni ei kelpaa pohjatutkinnoksi.

Haluan ihan muuta. Olen aina halunnut. Ajauduin tälle alalle nuoruuden hölmöyttäni kun kuuntelin liikaa muiden mielipiteitä vahvuuksistani. Olisi vain pitänyt hakea oman aidon kiinnostuksen mukaan, näin 15 vuoden jälkeen sama haave on edelleen voimakas. Muut olivat sikäli oikeassa, että olen kyllä hyvä nykyisessä työssäni, sen tiedostan itsekin. Mutta ei ihminen jaksa vuosikymmeniä alalla, josta ensin ei vain pidä ja lopulta jo inhoaa. Ikää vielä olisi ja päätä, valtava motivaatio ja palo päästä eteenpäin. Jopa niin, että olisin valmis maksamaan tutkinnosta. Kunhan vain saisin mahdollisuuden kääntää kurssia.

Se on totta, että tilanteesi on epätoivoinen. Et pääse tuolla koulutuksella pois varmasti työllistävältä alalta, josta et pidä. Mutta kyllä se joitakin sellaisia pohjia tarjoaa, mitä vaikkapa humanistialanvaihtajalla ei ole.

Kaikki kandit ja AMK:n käyneet voivat hakea melkein mihin vaan maisteriin, vaatii ymmärrettävästi yleensä sen max. 60 op uuden alan opintoja. Varhaiskasvatuksen ope voi hakea ilman lisäopintoja yleisen ja aikuiskasvatustieteen maisteriksi. Siihen kun yhdistää työ- ja organisaatiopsykaa, on aikuisten pariin oikein kiva setti kasassa.

Tai tykkäisitkö enemmän erkkaopen hommista? Pääsisi tekemään joitain tutkimuksia ja lausuntoja eikä tarvitsisi olla koko ajan samojen lasten parissa. Erkan kautta pääsisi psykoterapeutiksi, jos se suunta kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitsi kun Vipusesta ei saa yhtä aikaa suodatettua sekä psykaa että logopediaa, että näkisi kokonaishakijoiden määrän. Ensisijaisia hakijoita jompaan kumpaan on 6700 ja siihen joku hattuvakiollinen niitä, joilla ykkösenä jotain ihan muuta. Kuinkahan lähelle 8000 hakijaa päästään?

Tulee kovat koepisteet, kun 4000-5000 osallistuu pääsykokeeseen. 1 % parhaimmisto saa sen 120 pistettä.

Tiedä vaikka maisterin pisteraja tänä vuonna olisi 120/120.

Kun psykalle hakee, ei kannata lähteä leikkiin mukaan jos ei usko siihen parhaimmistoon kuuluvansa. Yli 4500 ihmistä tulee tänäkin vuonna saamaan opintopolkuun ilmoituksen opiskelupaikan peruuntumisesta

Joensuuhun ja Jyväskylään kyllä pääsee ihan "keskiverto"tyyppikin, siis sellainen joka ei usko opiskelijana olevansa mitään erityistä parhaimmistoa, kunhan jaksaa vaan tehdä ahkerasti töitä. Helsinkiin pääsemiseen vaaditaan jo aika hyvää työ- sekä pitkäkestoista muistia ja nopeutta paineen alaisena, eli erityisiä opiskelijan lahjoja. Toisaalta olisi aika mielenkiintoista kuulla, onko joku esim. peruskoulussa huonosti pärjännyt päässyt joskus Helsingin psykalle. Kaikenlaisia taitoja kun voi kehittää.

Sä et taida tietää miten pisterajat rakentuu? Ne ihan samat taidot tarvitaan ja mitataan joka yliopistossa. Vasta, jos kaikki on susisurkeita, voidaan ajatella, että sisään pääsee keskivertojannukin.

Joensuuhun pääsi viime vuonna M/E painotteisella todistuksella, joka on suht keskivertotodistus.

Ei päässyt. Sinne pääsi 5E, jos oli pitkä matikka. Jos oli lyhyt matikka tai muuten M jostain, piti olla älliä kaveriksi.

Ainereaalissa oli eri sävelet, mutta koska sitä ei ole tänä vuonna, turha muistella moista. Jokainen ainereaalissa päässyt voi ikuisesti kiittää koronaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Onhan se mahdollisuus sillä pääsykokeella päästä edelleen. Hakijoita on vaan niin paljon, että vain erittäin hyvät pääsee. Jos on niin erinomainen yo-todistus niin luulisi olevan kykyjä lukea pääsykokeeseenkin.

Se on ihan eri opiskella pitkäjänteisesti kirjoituksiin kuin lukea kuukausi töiden ohessa kokeeseen, johon tulee kompakysymyksiä. Paikkoja on toiskertalaisen ulottuvilla niin järkyttävän vähän, että hyvinkään mennyt koe ei takaa mitään. Tämän jälkeen olllaan taas lähtöruudussa. Yo-todistus taas jää talteen kokeen jälkeen.

Otat töistä vapaata kuukaudeksi että voit lukea.

Siis missä todellisuudessa täällä osa elää? Ei töistä noin vain oteta kuukaudeksi omaa lomaa.

Miten aatteli sen itse opiskelun sitten hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Onhan se mahdollisuus sillä pääsykokeella päästä edelleen. Hakijoita on vaan niin paljon, että vain erittäin hyvät pääsee. Jos on niin erinomainen yo-todistus niin luulisi olevan kykyjä lukea pääsykokeeseenkin.

Se on ihan eri opiskella pitkäjänteisesti kirjoituksiin kuin lukea kuukausi töiden ohessa kokeeseen, johon tulee kompakysymyksiä. Paikkoja on toiskertalaisen ulottuvilla niin järkyttävän vähän, että hyvinkään mennyt koe ei takaa mitään. Tämän jälkeen olllaan taas lähtöruudussa. Yo-todistus taas jää talteen kokeen jälkeen.

Otat töistä vapaata kuukaudeksi että voit lukea.

Siis missä todellisuudessa täällä osa elää? Ei töistä noin vain oteta kuukaudeksi omaa lomaa.

Tänä vuonna onnistuu, kun materiaali julkaistaan vasta vapun korvilla. Kesälomakausihan alkaa jo toukokuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Hiukan nyt taas liiottelua. Ihankuin Se Yksi ja ainoa oikea ala olisi ja kaikki muu on elinkautista.

No kyllä se siltä tuntuu kun omalle kohdalle napsahtaa. Itse olen jumissa alalla, jota en voi tehdä. Tai voin ja pärjään erinomaisesti, mutta olen oppinut iän myötä huomaamaan etten voi sietää lasten parissa työskentelyä. Tällä alalla nyt kuitenkin olen jumissa ja vuosia jo vihannut jokaista työpäivää. Se ei ole lasten vika, joten yritän peittää sen. Mutta olen aivan loppu ja en jaksa enää. Pinna alkaa olla niin kireällä, että vaikea peittää. Haluaisitko sinä lastesi opettajaksi tälläisen henkilön? Itse en haluaisi.

Olen myös hakenut valehtelematta yli sataa työpaikkaa muilta aloilta, tai sellaisista työnkuvista missä ei tarvitse olla lasten kanssa. Ei auta. Joka paikkaan on varta vasten koulutettuja hakijoita kymmeniä. Tällä pohjakoulutuksella en voi hakea juuri mihinkään maisteriinkaan. Kaikki ovat jollain tapaa tätä samaa alaa tai koulutukseni ei kelpaa pohjatutkinnoksi.

Haluan ihan muuta. Olen aina halunnut. Ajauduin tälle alalle nuoruuden hölmöyttäni kun kuuntelin liikaa muiden mielipiteitä vahvuuksistani. Olisi vain pitänyt hakea oman aidon kiinnostuksen mukaan, näin 15 vuoden jälkeen sama haave on edelleen voimakas. Muut olivat sikäli oikeassa, että olen kyllä hyvä nykyisessä työssäni, sen tiedostan itsekin. Mutta ei ihminen jaksa vuosikymmeniä alalla, josta ensin ei vain pidä ja lopulta jo inhoaa. Ikää vielä olisi ja päätä, valtava motivaatio ja palo päästä eteenpäin. Jopa niin, että olisin valmis maksamaan tutkinnosta. Kunhan vain saisin mahdollisuuden kääntää kurssia.

Et sinä välttämättä pitäisi psykologinakaan työskentelystä. 

Oletan, että olet sosionomi. Sosionomeille on kyllä väyliä maisteriin tai yamkiin. Jos olet kandi, niin silloinkin sinulle on mahdollisuuksia.

Jos pidät omaa vastenmielisyyttäsi lapsia kohtaan epäeettisenä oman työsi tekoa ajatellen, niin mene ihmeessä muualle töihin, vaikka sekään ei niin kivaa olisi. Turha tulla meidän sydämennyörejä nykimään. Tiedät tämän itsekin.

En ole sosionomi, enkä hae psykalle :D Joten en kilpaile teidän paikoistanne, katse on toisessa hakupainealassa. Ehkä en kirjoittanut riittävän selvästi. Olen hakenut yli 100 muuta työpaikkaa lähivuosina. Siis sellaista, johon periaatteessa maisterin papereillani voisi päästä, mutta ei tärppää. Työllistyminen on muutenkin nykyään vaikeaa ja alanvaihto ilman tutkintoa on vielä vaikeampaa. Joka kerta jollain on sopivampi ja täsmällisempi koulutus. Nämä kaikki hakemani paikat ovat olleet sellaisia, missä saisi työskennellä aikuisten parissa. Joka kerta joudun palaamaan lasten pariin, koska se on ainoa mistä työhistoriallani ja koulutuksellani töitä saa. Tuntuu todella pahalta ja siltä, että olen umpikujassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Hiukan nyt taas liiottelua. Ihankuin Se Yksi ja ainoa oikea ala olisi ja kaikki muu on elinkautista.

No kyllä se siltä tuntuu kun omalle kohdalle napsahtaa. Itse olen jumissa alalla, jota en voi tehdä. Tai voin ja pärjään erinomaisesti, mutta olen oppinut iän myötä huomaamaan etten voi sietää lasten parissa työskentelyä. Tällä alalla nyt kuitenkin olen jumissa ja vuosia jo vihannut jokaista työpäivää. Se ei ole lasten vika, joten yritän peittää sen. Mutta olen aivan loppu ja en jaksa enää. Pinna alkaa olla niin kireällä, että vaikea peittää. Haluaisitko sinä lastesi opettajaksi tälläisen henkilön? Itse en haluaisi.

Olen myös hakenut valehtelematta yli sataa työpaikkaa muilta aloilta, tai sellaisista työnkuvista missä ei tarvitse olla lasten kanssa. Ei auta. Joka paikkaan on varta vasten koulutettuja hakijoita kymmeniä. Tällä pohjakoulutuksella en voi hakea juuri mihinkään maisteriinkaan. Kaikki ovat jollain tapaa tätä samaa alaa tai koulutukseni ei kelpaa pohjatutkinnoksi.

Haluan ihan muuta. Olen aina halunnut. Ajauduin tälle alalle nuoruuden hölmöyttäni kun kuuntelin liikaa muiden mielipiteitä vahvuuksistani. Olisi vain pitänyt hakea oman aidon kiinnostuksen mukaan, näin 15 vuoden jälkeen sama haave on edelleen voimakas. Muut olivat sikäli oikeassa, että olen kyllä hyvä nykyisessä työssäni, sen tiedostan itsekin. Mutta ei ihminen jaksa vuosikymmeniä alalla, josta ensin ei vain pidä ja lopulta jo inhoaa. Ikää vielä olisi ja päätä, valtava motivaatio ja palo päästä eteenpäin. Jopa niin, että olisin valmis maksamaan tutkinnosta. Kunhan vain saisin mahdollisuuden kääntää kurssia.

Tai tykkäisitkö enemmän erkkaopen hommista? Pääsisi tekemään joitain tutkimuksia ja lausuntoja eikä tarvitsisi olla koko ajan samojen lasten parissa. Erkan kautta pääsisi psykoterapeutiksi, jos se suunta kiinnostaa.

En ole tuo jolla tämä dilemma on, mutta sen voin sanoa, että päiväkodeissa erkkaope on hyvin paljon samojen lasten kanssa eikä mitään omaa rauhaa. Jos on integroidussa ryhmässä, niin on koko ajan ihan samat lapset, mutta myös jos on koko talon erkka, niin käytännössä annetaan pari ryhmää joissa työskentelee. Siinä ollaan sitten ylimääräisenä aikuisena aika usein, jolloin muita aikuisia siirretään toisiin ryhmiin mihin ei olla saatu sijaista. Näin on ainakin pk-seudulla. Väillä surettanut erkkojen (ja etenkin tuen piirissä olevien lasten) puolesta, että eivät oikeastaan pääse tekemään omaa työtään. Sitä en tiedä, että oisko heillä sitten pätevyys toimia myös koulun puolella, jossa asiat ovat varmaankin toisin. Ei kai ilman maisteria? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ihan hullu systeemi kun oikein alkaa miettiä. Ajatelkaa nyt, murhakin kuittaantuu 12 vuodessa ja sen jälkeen saat aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yhteiskunta tunnustaa, että olet rangaistuksesi kärsinyt ja virheestäsi riittävästi maksanut.

Mutta menepä kerran valitsemaan väärä korkeakoulututkinto nuoruudessa, se on anteeksiantamaton virhe ja vanhene koskaan. Mikään määrä väärällä alalla lusittuja vuosia ei nollaa ensikertalaisuutta, rekisterissä on ja pysyy ja se estää pahimmillaan mahdollisuudet päästä koskaan uudelle polulle tai tavoittelemaan parempaa elämää. Ei mahdu oikeustajuuni tämä.

Hiukan nyt taas liiottelua. Ihankuin Se Yksi ja ainoa oikea ala olisi ja kaikki muu on elinkautista.

No kyllä se siltä tuntuu kun omalle kohdalle napsahtaa. Itse olen jumissa alalla, jota en voi tehdä. Tai voin ja pärjään erinomaisesti, mutta olen oppinut iän myötä huomaamaan etten voi sietää lasten parissa työskentelyä. Tällä alalla nyt kuitenkin olen jumissa ja vuosia jo vihannut jokaista työpäivää. Se ei ole lasten vika, joten yritän peittää sen. Mutta olen aivan loppu ja en jaksa enää. Pinna alkaa olla niin kireällä, että vaikea peittää. Haluaisitko sinä lastesi opettajaksi tälläisen henkilön? Itse en haluaisi.

Olen myös hakenut valehtelematta yli sataa työpaikkaa muilta aloilta, tai sellaisista työnkuvista missä ei tarvitse olla lasten kanssa. Ei auta. Joka paikkaan on varta vasten koulutettuja hakijoita kymmeniä. Tällä pohjakoulutuksella en voi hakea juuri mihinkään maisteriinkaan. Kaikki ovat jollain tapaa tätä samaa alaa tai koulutukseni ei kelpaa pohjatutkinnoksi.

Haluan ihan muuta. Olen aina halunnut. Ajauduin tälle alalle nuoruuden hölmöyttäni kun kuuntelin liikaa muiden mielipiteitä vahvuuksistani. Olisi vain pitänyt hakea oman aidon kiinnostuksen mukaan, näin 15 vuoden jälkeen sama haave on edelleen voimakas. Muut olivat sikäli oikeassa, että olen kyllä hyvä nykyisessä työssäni, sen tiedostan itsekin. Mutta ei ihminen jaksa vuosikymmeniä alalla, josta ensin ei vain pidä ja lopulta jo inhoaa. Ikää vielä olisi ja päätä, valtava motivaatio ja palo päästä eteenpäin. Jopa niin, että olisin valmis maksamaan tutkinnosta. Kunhan vain saisin mahdollisuuden kääntää kurssia.

Et sinä välttämättä pitäisi psykologinakaan työskentelystä. 

Oletan, että olet sosionomi. Sosionomeille on kyllä väyliä maisteriin tai yamkiin. Jos olet kandi, niin silloinkin sinulle on mahdollisuuksia.

Jos pidät omaa vastenmielisyyttäsi lapsia kohtaan epäeettisenä oman työsi tekoa ajatellen, niin mene ihmeessä muualle töihin, vaikka sekään ei niin kivaa olisi. Turha tulla meidän sydämennyörejä nykimään. Tiedät tämän itsekin.

En ole sosionomi, enkä hae psykalle :D Joten en kilpaile teidän paikoistanne, katse on toisessa hakupainealassa. Ehkä en kirjoittanut riittävän selvästi. Olen hakenut yli 100 muuta työpaikkaa lähivuosina. Siis sellaista, johon periaatteessa maisterin papereillani voisi päästä, mutta ei tärppää. Työllistyminen on muutenkin nykyään vaikeaa ja alanvaihto ilman tutkintoa on vielä vaikeampaa. Joka kerta jollain on sopivampi ja täsmällisempi koulutus. Nämä kaikki hakemani paikat ovat olleet sellaisia, missä saisi työskennellä aikuisten parissa. Joka kerta joudun palaamaan lasten pariin, koska se on ainoa mistä työhistoriallani ja koulutuksellani töitä saa. Tuntuu todella pahalta ja siltä, että olen umpikujassa.

Tietämättömyyttäni kysyn, että mitä tapahtuisi, jos menisit te-toimistoon ja sanoisit, että et enää tee tätä työtä? Olet työtön ja odotat, että sulle annetaan joku koulutus tai väylä jonka avulla pääset ponnistamaan uuteen suuntaan. Ei kai kukaan voi pakottaa sua tekemään lasten parissa töitä, jos se ei tunnu susta hyvältä. Ja jos yrittävät, niin myöhästele niin paljon töistä ym. että saat potkut. Voisko näin tehdä, en tiedä?