Psykologia 2021

Kun luen tätä ketjua, niin en voi olla kommentoimatta. Haluan, että jokainen ymmärtää mihin on hakemassa, varsinkin, kun soveltuvuusarvio on poistettu. Psykologian opinnot ovat maailman parhaimman, mutta myös rankimmat. Ne on rankempia kuin lääkiksen opinnot. Psykalla teidän tulee haastaa itsenne, terapioida itsenne ja avata itsenne ihan kokonaan. Joten toivon hartaasti, että hakijoissa on vain ne, jotka oikeasti haluaa työtä tehdä. Niin palkitsevaa, niin haastavaa, niin ihanaa, mutta myös todella uuvuttavaa. Hakekaa vain, jos todella sitä haluatte, yhtäkään opinto-tai työuupunutta emme tarvitse enempää. Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä ketjua, niin en voi olla kommentoimatta. Haluan, että jokainen ymmärtää mihin on hakemassa, varsinkin, kun soveltuvuusarvio on poistettu. Psykologian opinnot ovat maailman parhaimman, mutta myös rankimmat. Ne on rankempia kuin lääkiksen opinnot. Psykalla teidän tulee haastaa itsenne, terapioida itsenne ja avata itsenne ihan kokonaan. Joten toivon hartaasti, että hakijoissa on vain ne, jotka oikeasti haluaa työtä tehdä. Niin palkitsevaa, niin haastavaa, niin ihanaa, mutta myös todella uuvuttavaa. Hakekaa vain, jos todella sitä haluatte, yhtäkään opinto-tai työuupunutta emme tarvitse enempää. Onnea matkaan!

Kenenkään ei tarvitse eikä pidä olla oman itsensä terapeutti.

Opinto- ja työuupumusta esiintyy alalla kuin alalla ja joskus siitäkin huolimatta vaikka ala tuntuisi miten innostavalta ja omalta mutta palautuminen puutteellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä ketjua, niin en voi olla kommentoimatta. Haluan, että jokainen ymmärtää mihin on hakemassa, varsinkin, kun soveltuvuusarvio on poistettu. Psykologian opinnot ovat maailman parhaimman, mutta myös rankimmat. Ne on rankempia kuin lääkiksen opinnot. Psykalla teidän tulee haastaa itsenne, terapioida itsenne ja avata itsenne ihan kokonaan. Joten toivon hartaasti, että hakijoissa on vain ne, jotka oikeasti haluaa työtä tehdä. Niin palkitsevaa, niin haastavaa, niin ihanaa, mutta myös todella uuvuttavaa. Hakekaa vain, jos todella sitä haluatte, yhtäkään opinto-tai työuupunutta emme tarvitse enempää. Onnea matkaan!

Kenenkään ei tarvitse eikä pidä olla oman itsensä terapeutti.

Opinto- ja työuupumusta esiintyy alalla kuin alalla ja joskus siitäkin huolimatta vaikka ala tuntuisi miten innostavalta ja omalta mutta palautuminen puutteellista.

Kyllä vaan psykalla pitää olla itsensä terapeutti. Et voi koskaan tehdä psykologin työtä, jos itselläsi on lukkoja. Siihen kliiniset opinnot nimenomaan tähtää. Ja kyllä, alalla kuin alalla on uupumusta, muuta en väitäkään. Psykalla se on vain todella yleistä, jos et siihen ole varautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä ketjua, niin en voi olla kommentoimatta. Haluan, että jokainen ymmärtää mihin on hakemassa, varsinkin, kun soveltuvuusarvio on poistettu. Psykologian opinnot ovat maailman parhaimman, mutta myös rankimmat. Ne on rankempia kuin lääkiksen opinnot. Psykalla teidän tulee haastaa itsenne, terapioida itsenne ja avata itsenne ihan kokonaan. Joten toivon hartaasti, että hakijoissa on vain ne, jotka oikeasti haluaa työtä tehdä. Niin palkitsevaa, niin haastavaa, niin ihanaa, mutta myös todella uuvuttavaa. Hakekaa vain, jos todella sitä haluatte, yhtäkään opinto-tai työuupunutta emme tarvitse enempää. Onnea matkaan!

Kenenkään ei tarvitse eikä pidä olla oman itsensä terapeutti.

Opinto- ja työuupumusta esiintyy alalla kuin alalla ja joskus siitäkin huolimatta vaikka ala tuntuisi miten innostavalta ja omalta mutta palautuminen puutteellista.

Kyllä vaan psykalla pitää olla itsensä terapeutti. Et voi koskaan tehdä psykologin työtä, jos itselläsi on lukkoja. Siihen kliiniset opinnot nimenomaan tähtää. Ja kyllä, alalla kuin alalla on uupumusta, muuta en väitäkään. Psykalla se on vain todella yleistä, jos et siihen ole varautunut.

Vain sen verran, että tiedät missä menee raja, kun on aika hakea itselleen ammattiapua. Itsereflektointi ja itsensä tutkiskelu kuuluu kyllä opiskeluun ja työhön mutta en kutsuisi sitä "itsensä terapioimiseksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä ketjua, niin en voi olla kommentoimatta. Haluan, että jokainen ymmärtää mihin on hakemassa, varsinkin, kun soveltuvuusarvio on poistettu. Psykologian opinnot ovat maailman parhaimman, mutta myös rankimmat. Ne on rankempia kuin lääkiksen opinnot. Psykalla teidän tulee haastaa itsenne, terapioida itsenne ja avata itsenne ihan kokonaan. Joten toivon hartaasti, että hakijoissa on vain ne, jotka oikeasti haluaa työtä tehdä. Niin palkitsevaa, niin haastavaa, niin ihanaa, mutta myös todella uuvuttavaa. Hakekaa vain, jos todella sitä haluatte, yhtäkään opinto-tai työuupunutta emme tarvitse enempää. Onnea matkaan!

Kenenkään ei tarvitse eikä pidä olla oman itsensä terapeutti.

Opinto- ja työuupumusta esiintyy alalla kuin alalla ja joskus siitäkin huolimatta vaikka ala tuntuisi miten innostavalta ja omalta mutta palautuminen puutteellista.

Kyllä vaan psykalla pitää olla itsensä terapeutti. Et voi koskaan tehdä psykologin työtä, jos itselläsi on lukkoja. Siihen kliiniset opinnot nimenomaan tähtää. Ja kyllä, alalla kuin alalla on uupumusta, muuta en väitäkään. Psykalla se on vain todella yleistä, jos et siihen ole varautunut.

Vain sen verran, että tiedät missä menee raja, kun on aika hakea itselleen ammattiapua. Itsereflektointi ja itsensä tutkiskelu kuuluu kyllä opiskeluun ja työhön mutta en kutsuisi sitä "itsensä terapioimiseksi".

Kaikilla aloilla itsereflektointi on tärkeää, psykalla se on nimenomaan terapiaa. Et voi terapioida muita ennenkuin omat mahdolliset lukot tai haamut on käsitelty. Näin se nyt vaan menee.

Psykologi ei terapioi. Ja tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, että opinnot olisivat jotenkin erityisen haastavat. Olen opiskellut muitakin aloja ja niissä eteneminen ollut paljon hitaampaa kuin psykassa. Muilla aloilla olen kohdannut paljon enemmän työuupumusta. Sitä paitsi työuupumus harvoin johtuu yksilön omista piirteistä, vaan usein siinä on taustalla työnantajan luomat puitteet ja resurssit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä ketjua, niin en voi olla kommentoimatta. Haluan, että jokainen ymmärtää mihin on hakemassa, varsinkin, kun soveltuvuusarvio on poistettu. Psykologian opinnot ovat maailman parhaimman, mutta myös rankimmat. Ne on rankempia kuin lääkiksen opinnot. Psykalla teidän tulee haastaa itsenne, terapioida itsenne ja avata itsenne ihan kokonaan. Joten toivon hartaasti, että hakijoissa on vain ne, jotka oikeasti haluaa työtä tehdä. Niin palkitsevaa, niin haastavaa, niin ihanaa, mutta myös todella uuvuttavaa. Hakekaa vain, jos todella sitä haluatte, yhtäkään opinto-tai työuupunutta emme tarvitse enempää. Onnea matkaan!

Kenenkään ei tarvitse eikä pidä olla oman itsensä terapeutti.

Opinto- ja työuupumusta esiintyy alalla kuin alalla ja joskus siitäkin huolimatta vaikka ala tuntuisi miten innostavalta ja omalta mutta palautuminen puutteellista.

Kyllä vaan psykalla pitää olla itsensä terapeutti. Et voi koskaan tehdä psykologin työtä, jos itselläsi on lukkoja. Siihen kliiniset opinnot nimenomaan tähtää. Ja kyllä, alalla kuin alalla on uupumusta, muuta en väitäkään. Psykalla se on vain todella yleistä, jos et siihen ole varautunut.

Vain sen verran, että tiedät missä menee raja, kun on aika hakea itselleen ammattiapua. Itsereflektointi ja itsensä tutkiskelu kuuluu kyllä opiskeluun ja työhön mutta en kutsuisi sitä "itsensä terapioimiseksi".

Kun kliinisissä opinnoissa sun pitää olla terapia-asiakas, terapeutti tai sivustaseuraaja ikkunan takaa, sä jäät heti ”kiinni” jos sä esität roolia. Olen todellakin samaa mieltä, että pitää tietää mihin ryhtyy ja haluta sitä.

Vierailija kirjoitti:

Psykologi ei terapioi. Ja tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, että opinnot olisivat jotenkin erityisen haastavat. Olen opiskellut muitakin aloja ja niissä eteneminen ollut paljon hitaampaa kuin psykassa. Muilla aloilla olen kohdannut paljon enemmän työuupumusta. Sitä paitsi työuupumus harvoin johtuu yksilön omista piirteistä, vaan usein siinä on taustalla työnantajan luomat puitteet ja resurssit.

Psykologi nimenomaan terapioi! Tottakai työuupumuksen takana on muitakin asioita, mutta jos psykologi on tuöuupunut, monta kertaa sen takana on omat solmut. Mistä tulee ajatus, että psykologi ei terapioi?

Vierailija kirjoitti:

Psykologi ei terapioi. Ja tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, että opinnot olisivat jotenkin erityisen haastavat. Olen opiskellut muitakin aloja ja niissä eteneminen ollut paljon hitaampaa kuin psykassa. Muilla aloilla olen kohdannut paljon enemmän työuupumusta. Sitä paitsi työuupumus harvoin johtuu yksilön omista piirteistä, vaan usein siinä on taustalla työnantajan luomat puitteet ja resurssit.

Ilmeisesti et ple lukenut psykologiksi, jos olet vain lukenut psykaa? Vähän eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä ketjua, niin en voi olla kommentoimatta. Haluan, että jokainen ymmärtää mihin on hakemassa, varsinkin, kun soveltuvuusarvio on poistettu. Psykologian opinnot ovat maailman parhaimman, mutta myös rankimmat. Ne on rankempia kuin lääkiksen opinnot. Psykalla teidän tulee haastaa itsenne, terapioida itsenne ja avata itsenne ihan kokonaan. Joten toivon hartaasti, että hakijoissa on vain ne, jotka oikeasti haluaa työtä tehdä. Niin palkitsevaa, niin haastavaa, niin ihanaa, mutta myös todella uuvuttavaa. Hakekaa vain, jos todella sitä haluatte, yhtäkään opinto-tai työuupunutta emme tarvitse enempää. Onnea matkaan!

Kyllä patogian opinnot ovat paljon haasteellisemmat, etenkin sen itsensä avaamisen osalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi ei terapioi. Ja tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, että opinnot olisivat jotenkin erityisen haastavat. Olen opiskellut muitakin aloja ja niissä eteneminen ollut paljon hitaampaa kuin psykassa. Muilla aloilla olen kohdannut paljon enemmän työuupumusta. Sitä paitsi työuupumus harvoin johtuu yksilön omista piirteistä, vaan usein siinä on taustalla työnantajan luomat puitteet ja resurssit.

Ilmeisesti et ple lukenut psykologiksi, jos olet vain lukenut psykaa? Vähän eri asia.

Täh? En sanonut "lukenut". Opiskelen parhaillaan psykologiksi ja edellinen ammatti oli muuta. Vähän olen jo psykologin työelämään tutustunut ja haistellut vastavalmistuneiden kokemuksia. En todellakaan allekirjoita, että olisi erityisen burn-outille altis ammatti. Eikä tutkimukset ja kartoituksetkaan sitä tue esim. Kunta 10.

Psykologi voi antaa keskusteluapua mutta ei psykoterapiaa. Tuo koko sana "terapioi" on jotenkin hassu.

Kliinisten taitojen kurssilla nimenomaan vedetään roolia. Yhdellä on psykologin rooli, yhdellä on asiakkaan rooli ja loput antavat palautetta. Ei siellä mitenkään erityisesti jää kiinni "omista solmuistaan". Turhaa pelottelua ja löpinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi ei terapioi. Ja tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, että opinnot olisivat jotenkin erityisen haastavat. Olen opiskellut muitakin aloja ja niissä eteneminen ollut paljon hitaampaa kuin psykassa. Muilla aloilla olen kohdannut paljon enemmän työuupumusta. Sitä paitsi työuupumus harvoin johtuu yksilön omista piirteistä, vaan usein siinä on taustalla työnantajan luomat puitteet ja resurssit.

Ilmeisesti et ple lukenut psykologiksi, jos olet vain lukenut psykaa? Vähän eri asia.

Täh? En sanonut "lukenut". Opiskelen parhaillaan psykologiksi ja edellinen ammatti oli muuta. Vähän olen jo psykologin työelämään tutustunut ja haistellut vastavalmistuneiden kokemuksia. En todellakaan allekirjoita, että olisi erityisen burn-outille altis ammatti. Eikä tutkimukset ja kartoituksetkaan sitä tue esim. Kunta 10.

Psykologi voi antaa keskusteluapua mutta ei psykoterapiaa. Tuo koko sana "terapioi" on jotenkin hassu.

Kliinisten taitojen kurssilla nimenomaan vedetään roolia. Yhdellä on psykologin rooli, yhdellä on asiakkaan rooli ja loput antavat palautetta. Ei siellä mitenkään erityisesti jää kiinni "omista solmuistaan". Turhaa pelottelua ja löpinää.

Kuka paykoterapiasta puhui? Tietäisit ero, jos oikeasti opiskelisit psykologiksi. Eikä se ole pelottelua, se on se miten psykologiksi kasvetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi ei terapioi. Ja tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, että opinnot olisivat jotenkin erityisen haastavat. Olen opiskellut muitakin aloja ja niissä eteneminen ollut paljon hitaampaa kuin psykassa. Muilla aloilla olen kohdannut paljon enemmän työuupumusta. Sitä paitsi työuupumus harvoin johtuu yksilön omista piirteistä, vaan usein siinä on taustalla työnantajan luomat puitteet ja resurssit.

Ilmeisesti et ple lukenut psykologiksi, jos olet vain lukenut psykaa? Vähän eri asia.

Täh? En sanonut "lukenut". Opiskelen parhaillaan psykologiksi ja edellinen ammatti oli muuta. Vähän olen jo psykologin työelämään tutustunut ja haistellut vastavalmistuneiden kokemuksia. En todellakaan allekirjoita, että olisi erityisen burn-outille altis ammatti. Eikä tutkimukset ja kartoituksetkaan sitä tue esim. Kunta 10.

Psykologi voi antaa keskusteluapua mutta ei psykoterapiaa. Tuo koko sana "terapioi" on jotenkin hassu.

Kliinisten taitojen kurssilla nimenomaan vedetään roolia. Yhdellä on psykologin rooli, yhdellä on asiakkaan rooli ja loput antavat palautetta. Ei siellä mitenkään erityisesti jää kiinni "omista solmuistaan". Turhaa pelottelua ja löpinää.

Terapia sana ei ole ollenkaan hassu. Keskusteluapua antaa valmentaja/sosiaalityöntekijä jne. Ja kliinisissä opinnoissa ei vedetä rooleja. Kiinni jäit, anteeksi vain.

Höpö höpö. Et varmasti itse tiedä mistä puhut. Monissa opinnoissa on noita "miten x kasvetaan" jatkumoja. Sellaisen kun on jo jossain ammatissa käynyt, niin ei se paljon uutta ota tehdä samaa toisessa. Reflektointia, oman identiteetin pohtimista diipadaapa... kurssit hyväksytty/hylätty "opit itseäsi varten, emme anna arvosanaa". Siinä ei kellään ole ollut mitään vaikeaa.

Kukaan psykologi ei varmasti sano, että "nyt minä seuraavaksi terapioin sinua". Ainoa läheltä liippaava termi on psykoterapia, mutta sekin menee tässä kontekstissa puihin.

Voitko vielä avata mikä sinua niin kamalasti pelottaa näissä uusissa fuksi-halukkaissa, että miten he pilaavat maailman/yhteiskunnan/haavoittuvassa asemassa olevien mielenterveyden, jos nyt erehtyvä pääsemään psykalle? Eiköhän hakukriteerejä olisi jo muokattu, jos oltaisiin huomattu, että työhön kykenemättömät, omissa henkisissä solmuissaan sätkivät ressukat ovat yliedustettuina psykalle pääsijöissä. Itse en ole heihin törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi ei terapioi. Ja tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, että opinnot olisivat jotenkin erityisen haastavat. Olen opiskellut muitakin aloja ja niissä eteneminen ollut paljon hitaampaa kuin psykassa. Muilla aloilla olen kohdannut paljon enemmän työuupumusta. Sitä paitsi työuupumus harvoin johtuu yksilön omista piirteistä, vaan usein siinä on taustalla työnantajan luomat puitteet ja resurssit.

Ilmeisesti et ple lukenut psykologiksi, jos olet vain lukenut psykaa? Vähän eri asia.

Täh? En sanonut "lukenut". Opiskelen parhaillaan psykologiksi ja edellinen ammatti oli muuta. Vähän olen jo psykologin työelämään tutustunut ja haistellut vastavalmistuneiden kokemuksia. En todellakaan allekirjoita, että olisi erityisen burn-outille altis ammatti. Eikä tutkimukset ja kartoituksetkaan sitä tue esim. Kunta 10.

Psykologi voi antaa keskusteluapua mutta ei psykoterapiaa. Tuo koko sana "terapioi" on jotenkin hassu.

Kliinisten taitojen kurssilla nimenomaan vedetään roolia. Yhdellä on psykologin rooli, yhdellä on asiakkaan rooli ja loput antavat palautetta. Ei siellä mitenkään erityisesti jää kiinni "omista solmuistaan". Turhaa pelottelua ja löpinää.

Terapia sana ei ole ollenkaan hassu. Keskusteluapua antaa valmentaja/sosiaalityöntekijä jne. Ja kliinisissä opinnoissa ei vedetä rooleja. Kiinni jäit, anteeksi vain.

Mitä sinä luulet, että siellä kliinisissä opinnoissa tehdään? Ai käydään avoimesti läpi opiskelijoiden mielensyövereitä? Siis ne kurssithan ovat joko melko teoreettisia tai sitten niissä harjoitellaan keksityillä esimerkeillä eli vedetään rooleja. En tosiaan ymmärrä kuinka kukaan niillä kursseilla voisi "narahtaa" omista psyykkisistä heikkouksistaan. Olet varmasti tosi nuori, kun kuulostat noin epävarmalta tai trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi ei terapioi. Ja tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, että opinnot olisivat jotenkin erityisen haastavat. Olen opiskellut muitakin aloja ja niissä eteneminen ollut paljon hitaampaa kuin psykassa. Muilla aloilla olen kohdannut paljon enemmän työuupumusta. Sitä paitsi työuupumus harvoin johtuu yksilön omista piirteistä, vaan usein siinä on taustalla työnantajan luomat puitteet ja resurssit.

Ilmeisesti et ple lukenut psykologiksi, jos olet vain lukenut psykaa? Vähän eri asia.

Täh? En sanonut "lukenut". Opiskelen parhaillaan psykologiksi ja edellinen ammatti oli muuta. Vähän olen jo psykologin työelämään tutustunut ja haistellut vastavalmistuneiden kokemuksia. En todellakaan allekirjoita, että olisi erityisen burn-outille altis ammatti. Eikä tutkimukset ja kartoituksetkaan sitä tue esim. Kunta 10.

Psykologi voi antaa keskusteluapua mutta ei psykoterapiaa. Tuo koko sana "terapioi" on jotenkin hassu.

Kliinisten taitojen kurssilla nimenomaan vedetään roolia. Yhdellä on psykologin rooli, yhdellä on asiakkaan rooli ja loput antavat palautetta. Ei siellä mitenkään erityisesti jää kiinni "omista solmuistaan". Turhaa pelottelua ja löpinää.

Terapia sana ei ole ollenkaan hassu. Keskusteluapua antaa valmentaja/sosiaalityöntekijä jne. Ja kliinisissä opinnoissa ei vedetä rooleja. Kiinni jäit, anteeksi vain.

Mitä sinä luulet, että siellä kliinisissä opinnoissa tehdään? Ai käydään avoimesti läpi opiskelijoiden mielensyövereitä? Siis ne kurssithan ovat joko melko teoreettisia tai sitten niissä harjoitellaan keksityillä esimerkeillä eli vedetään rooleja. En tosiaan ymmärrä kuinka kukaan niillä kursseilla voisi "narahtaa" omista psyykkisistä heikkouksistaan. Olet varmasti tosi nuori, kun kuulostat noin epävarmalta tai trolli.

Kukahan se teolli on? Kliinisissä opinnoissa kaikki saa käydä läpi sen miltä missäkin roolissa tuntuu. Mikäli et voi antaa itsestäsi ”asiakkaana” omaa itseäsi tai terapeuttina, olet hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Et varmasti itse tiedä mistä puhut. Monissa opinnoissa on noita "miten x kasvetaan" jatkumoja. Sellaisen kun on jo jossain ammatissa käynyt, niin ei se paljon uutta ota tehdä samaa toisessa. Reflektointia, oman identiteetin pohtimista diipadaapa... kurssit hyväksytty/hylätty "opit itseäsi varten, emme anna arvosanaa". Siinä ei kellään ole ollut mitään vaikeaa.

Kukaan psykologi ei varmasti sano, että "nyt minä seuraavaksi terapioin sinua". Ainoa läheltä liippaava termi on psykoterapia, mutta sekin menee tässä kontekstissa puihin.

Voitko vielä avata mikä sinua niin kamalasti pelottaa näissä uusissa fuksi-halukkaissa, että miten he pilaavat maailman/yhteiskunnan/haavoittuvassa asemassa olevien mielenterveyden, jos nyt erehtyvä pääsemään psykalle? Eiköhän hakukriteerejä olisi jo muokattu, jos oltaisiin huomattu, että työhön kykenemättömät, omissa henkisissä solmuissaan sätkivät ressukat ovat yliedustettuina psykalle pääsijöissä. Itse en ole heihin törmännyt.

Kurssit ”hyväksytty/hylätty” kertoo jo kaiken oleellisen. Toivottavasti sinusta tulee tutkija eikä kliinikko. Ja olen pahoillani, psykologi saa antaa terapiaa vaikka se sinusta onkin niin kovin väärin. Enkä sanonut että siinä olisi mitään väärää, että pääsee psykalle, toivon vain ettei kukaan, joka ei oikeasti toedä mitä se on, itseään siihen linkoon laittaisi. Mikähän sun ongelma on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi ei terapioi. Ja tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, että opinnot olisivat jotenkin erityisen haastavat. Olen opiskellut muitakin aloja ja niissä eteneminen ollut paljon hitaampaa kuin psykassa. Muilla aloilla olen kohdannut paljon enemmän työuupumusta. Sitä paitsi työuupumus harvoin johtuu yksilön omista piirteistä, vaan usein siinä on taustalla työnantajan luomat puitteet ja resurssit.

Ilmeisesti et ple lukenut psykologiksi, jos olet vain lukenut psykaa? Vähän eri asia.

Täh? En sanonut "lukenut". Opiskelen parhaillaan psykologiksi ja edellinen ammatti oli muuta. Vähän olen jo psykologin työelämään tutustunut ja haistellut vastavalmistuneiden kokemuksia. En todellakaan allekirjoita, että olisi erityisen burn-outille altis ammatti. Eikä tutkimukset ja kartoituksetkaan sitä tue esim. Kunta 10.

Psykologi voi antaa keskusteluapua mutta ei psykoterapiaa. Tuo koko sana "terapioi" on jotenkin hassu.

Kliinisten taitojen kurssilla nimenomaan vedetään roolia. Yhdellä on psykologin rooli, yhdellä on asiakkaan rooli ja loput antavat palautetta. Ei siellä mitenkään erityisesti jää kiinni "omista solmuistaan". Turhaa pelottelua ja löpinää.

Terapia sana ei ole ollenkaan hassu. Keskusteluapua antaa valmentaja/sosiaalityöntekijä jne. Ja kliinisissä opinnoissa ei vedetä rooleja. Kiinni jäit, anteeksi vain.

Mitä sinä luulet, että siellä kliinisissä opinnoissa tehdään? Ai käydään avoimesti läpi opiskelijoiden mielensyövereitä? Siis ne kurssithan ovat joko melko teoreettisia tai sitten niissä harjoitellaan keksityillä esimerkeillä eli vedetään rooleja. En tosiaan ymmärrä kuinka kukaan niillä kursseilla voisi "narahtaa" omista psyykkisistä heikkouksistaan. Olet varmasti tosi nuori, kun kuulostat noin epävarmalta tai trolli.

Jos olisit kliinisissä opinnoissa, sun ei tarvitsisi edes kysyä. Se on juuri se osa-alue, jolloin sä löydät sen miten sä omana itsenäsi teet terapeuttista työtä. Onnea matkaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Et varmasti itse tiedä mistä puhut. Monissa opinnoissa on noita "miten x kasvetaan" jatkumoja. Sellaisen kun on jo jossain ammatissa käynyt, niin ei se paljon uutta ota tehdä samaa toisessa. Reflektointia, oman identiteetin pohtimista diipadaapa... kurssit hyväksytty/hylätty "opit itseäsi varten, emme anna arvosanaa". Siinä ei kellään ole ollut mitään vaikeaa.

Kukaan psykologi ei varmasti sano, että "nyt minä seuraavaksi terapioin sinua". Ainoa läheltä liippaava termi on psykoterapia, mutta sekin menee tässä kontekstissa puihin.

Voitko vielä avata mikä sinua niin kamalasti pelottaa näissä uusissa fuksi-halukkaissa, että miten he pilaavat maailman/yhteiskunnan/haavoittuvassa asemassa olevien mielenterveyden, jos nyt erehtyvä pääsemään psykalle? Eiköhän hakukriteerejä olisi jo muokattu, jos oltaisiin huomattu, että työhön kykenemättömät, omissa henkisissä solmuissaan sätkivät ressukat ovat yliedustettuina psykalle pääsijöissä. Itse en ole heihin törmännyt.

Mitkä ressukat? Mistä sä näitä revit? Se, että sun pitää olla avoin omille ajatuksille ja kaikki solmut avataan, ei ole heikkoutta.

Kuulostaa siltä, että puhut psykoterapeutin opinnoista. Kuvailemallasi syvällisellä tasolla ei ainakaan Helsingissä harjoitella kliiniisiä taitoja.