Psykologia 2021

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Onhan se varmaan vaikea uskoa, että valitsin psykologian lääkärinopintojen sijaan. Näin nyt kuitenkin on. Toki myös se fakta kohdallani vaikutti asiaan, että lääkikseen mennessäni olisin joutunut muuttamaan, psykaan pääsin kotipaikkakunnalleni. Enkä tunne lääkäriä, joka opiskeli psykologiksi, se oli joku muu. Sensijaan psykiatrin tiedän, joka on myös psykoterapeutti, juuri siksi, että psykiatrina hän ei terapiatyötä olisi voinut tehdä. Ja kyllä, psykiatrilla on vastuu diagnoosista, psykologilla antamastaan hoidosta. Kaikki ei tee työtä palkan vuoksi. Ja jos katsoo missä psykologi voi työskennellä ja vertaa sitä lääkärin työhön, on paljon enemmän valinnanvaraa. Psykologin työ on monipuolisempaa, halusit tai et. Ja johan sanoin, että lääkärit eivät ole vain reseptiautomaatteja, fakta on se, että reseptien kirjoittamiseen nyt vaan suuri osa heidän työajastaan menee.

Psykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti...

Monipuolisempaa niin varmasti, mutta sairaanhoitajan työ on vielä enemmän monipuolisempaa, jos katsot missä sairaanhoitaja voi työskennellä, Huoh! 

Ja tottakai lääkärien hommiin kuuluu myös reseptien kirjoittaminen, se on vastuullista työtä, psykologit eivät saa niitä myöntää tai edes uusia.

Sairaanhoitajista en ole mitään edes sanonut. Ja vastuullista työtä psykologinkin työ on, miksi juuri reseptit tekisi työstä vastuullista?

Ihan tosissasiko kysyt miksi reseptien myöntämisoikeus vaatii vastuuta?

En kysy, kysyn miksi reseptien kirjoitusoikeus olisi ainoa vastuullisen työn mittari?

Kuka niin on väittänyt että olisi ainoa? Mittareita on useita,  yleisesti suurimman vastuun kantaa aina se joka tekee lopulliset päätökset, hän on vastuussa myös alaspäin että päätöksentekoon tarvittavat tiedot ovat riittävän laadukkaita, hänellä on yleensä myös suurin palkka.

Se, että yhteiskunnassamme lääkärin työtä arvostetaan enemmän ja heille maksetaan enemmän, on yhteiskunnallinen epäkohta, rakenteellinen ongelma, ei työn vastuullisuuteen liittyvä asia. Lääkäri ei työyhteisössä ole esim. neuropsykologia ylempänä, vaan he ovat ihan samalla linjalla ja yhtä vastuussa omasta työstään.

Juu eihän lääkäri ole esim. röntgenteknikon tai talonmiehen yläpuolellakaan. Toki kaikki työ on arvokasta, mutta tasapalkkaisuus ei ole toiminut koskaan, eikä tule toimimaan koskaan. Siitä Neuvostoliitto ja monet muut sosialistisen järjestelmän kokeilut ovat kertoneet karua kieltään.

Aika ontuvia vertauksia. Eikä tasapalkkausta tarvittaisikaan, mutta kyllä se on ihan päivänselvä asia, että psykologien palkka suhteessa työn vastuullisuuteen on liian alhainen. Itse en ole koskaan valittanut, tienaan ihan riittävästi, mutta yleisesti kentällä epäsuhtaa on ja paljon. Erikoispsykologina tienaain virassa sen 4800€, nyt yksityisenä kuusta riippuen 6000-9000€/kk. Kyllä sillä elää. Eli rohkeasti vain unelmia kohti kaikki, älkää antako sen lannistaa, että lääkäreitä ylennetään ja aluksi palkkaus on heikohko.

Lääkäri on vastuussa ihmisten hengestä ihan konkreettisesti määrätessään lääkkeitä, kaikki laskelmat on oltava ehdottomasti oikein ja oireista vedetty oikeat johtopäätökset. Psykologin vastuu on aivan jotain muuta. Siksi myös pääsyvaatimukset koulutukseen etenkin matematiikan osalta ovat aivan eri tasolla. Lopulta tämä vastuu näkyy myös palkassa.

Tämähän ei ollut missään kohtaa pointti edes. Kyllä, lääkäreiden palkka saa olla isompi, eihän se ole ongelma, palkkaero on kohtuuttoman suuri, sitä ei käy kiistäminen.

Itseasiassa suhteellinen palkkaero psykologien ja lääkärien välillä on Suomessa pieni, vain 50%, USA:ssa se on yli 300% ts. lääkäreillä on yli kolminkertainen mediaanipalkka psykologeihin verrattuna. Toki USA:ssa lääkärit ovat erityisen hyvin palkattuja, mutta sairaanhoitajat saavat siellä lähes yhtä paljon palkkaa kuin psykologit.

USA on ihan oma lukunsa. Jos pysytään ihan täällä ja siinä mistä puhuttiin, niin onko oikein, jos työparina työskentelevät neurologi ja neuropsykologi ja yhteistyöstä toiselle maksetaan vaikka se 4800€ ja toiselle 10000€? Näissä tilanteissa ei siis olla akuuttiosastolla laskemassa lääkemääriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Onhan se varmaan vaikea uskoa, että valitsin psykologian lääkärinopintojen sijaan. Näin nyt kuitenkin on. Toki myös se fakta kohdallani vaikutti asiaan, että lääkikseen mennessäni olisin joutunut muuttamaan, psykaan pääsin kotipaikkakunnalleni. Enkä tunne lääkäriä, joka opiskeli psykologiksi, se oli joku muu. Sensijaan psykiatrin tiedän, joka on myös psykoterapeutti, juuri siksi, että psykiatrina hän ei terapiatyötä olisi voinut tehdä. Ja kyllä, psykiatrilla on vastuu diagnoosista, psykologilla antamastaan hoidosta. Kaikki ei tee työtä palkan vuoksi. Ja jos katsoo missä psykologi voi työskennellä ja vertaa sitä lääkärin työhön, on paljon enemmän valinnanvaraa. Psykologin työ on monipuolisempaa, halusit tai et. Ja johan sanoin, että lääkärit eivät ole vain reseptiautomaatteja, fakta on se, että reseptien kirjoittamiseen nyt vaan suuri osa heidän työajastaan menee.

Psykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti...

Monipuolisempaa niin varmasti, mutta sairaanhoitajan työ on vielä enemmän monipuolisempaa, jos katsot missä sairaanhoitaja voi työskennellä, Huoh! 

Ja tottakai lääkärien hommiin kuuluu myös reseptien kirjoittaminen, se on vastuullista työtä, psykologit eivät saa niitä myöntää tai edes uusia.

Sairaanhoitajista en ole mitään edes sanonut. Ja vastuullista työtä psykologinkin työ on, miksi juuri reseptit tekisi työstä vastuullista?

Ihan tosissasiko kysyt miksi reseptien myöntämisoikeus vaatii vastuuta?

En kysy, kysyn miksi reseptien kirjoitusoikeus olisi ainoa vastuullisen työn mittari?

Kuka niin on väittänyt että olisi ainoa? Mittareita on useita,  yleisesti suurimman vastuun kantaa aina se joka tekee lopulliset päätökset, hän on vastuussa myös alaspäin että päätöksentekoon tarvittavat tiedot ovat riittävän laadukkaita, hänellä on yleensä myös suurin palkka.

Se, että yhteiskunnassamme lääkärin työtä arvostetaan enemmän ja heille maksetaan enemmän, on yhteiskunnallinen epäkohta, rakenteellinen ongelma, ei työn vastuullisuuteen liittyvä asia. Lääkäri ei työyhteisössä ole esim. neuropsykologia ylempänä, vaan he ovat ihan samalla linjalla ja yhtä vastuussa omasta työstään.

Juu eihän lääkäri ole esim. röntgenteknikon tai talonmiehen yläpuolellakaan. Toki kaikki työ on arvokasta, mutta tasapalkkaisuus ei ole toiminut koskaan, eikä tule toimimaan koskaan. Siitä Neuvostoliitto ja monet muut sosialistisen järjestelmän kokeilut ovat kertoneet karua kieltään.

Aika ontuvia vertauksia. Eikä tasapalkkausta tarvittaisikaan, mutta kyllä se on ihan päivänselvä asia, että psykologien palkka suhteessa työn vastuullisuuteen on liian alhainen. Itse en ole koskaan valittanut, tienaan ihan riittävästi, mutta yleisesti kentällä epäsuhtaa on ja paljon. Erikoispsykologina tienaain virassa sen 4800€, nyt yksityisenä kuusta riippuen 6000-9000€/kk. Kyllä sillä elää. Eli rohkeasti vain unelmia kohti kaikki, älkää antako sen lannistaa, että lääkäreitä ylennetään ja aluksi palkkaus on heikohko.

Lääkäri on vastuussa ihmisten hengestä ihan konkreettisesti määrätessään lääkkeitä, kaikki laskelmat on oltava ehdottomasti oikein ja oireista vedetty oikeat johtopäätökset. Psykologin vastuu on aivan jotain muuta. Siksi myös pääsyvaatimukset koulutukseen etenkin matematiikan osalta ovat aivan eri tasolla. Lopulta tämä vastuu näkyy myös palkassa.

Tämähän ei ollut missään kohtaa pointti edes. Kyllä, lääkäreiden palkka saa olla isompi, eihän se ole ongelma, palkkaero on kohtuuttoman suuri, sitä ei käy kiistäminen.

Itseasiassa suhteellinen palkkaero psykologien ja lääkärien välillä on Suomessa pieni, vain 50%, USA:ssa se on yli 300% ts. lääkäreillä on yli kolminkertainen mediaanipalkka psykologeihin verrattuna. Toki USA:ssa lääkärit ovat erityisen hyvin palkattuja, mutta sairaanhoitajat saavat siellä lähes yhtä paljon palkkaa kuin psykologit.

USA on ihan oma lukunsa. Jos pysytään ihan täällä ja siinä mistä puhuttiin, niin onko oikein, jos työparina työskentelevät neurologi ja neuropsykologi ja yhteistyöstä toiselle maksetaan vaikka se 4800€ ja toiselle 10000€? Näissä tilanteissa ei siis olla akuuttiosastolla laskemassa lääkemääriä.

Suomessa psykologien palkka on iso muuhun eurooppaan verrattuna, jossa lääkärit tienaavat yleensä tuplasti enemmän. Palkan määrää tehtävän vastuun ja vaativuuden lisäksi myös kysynnän ja tarjonnan laki. Edelleenkin sillä neurologilla on huomattavasti suurempi vastuu ja hän myös arvioi, laskee ja määrää ne lääkkeet ja tarvittavat toimenpiteet, vaikka juuri sillä hetkellä ei niitä tekisikään. Muuhun eurooppaan verrattuna palkkaero on ihan linjassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Onhan se varmaan vaikea uskoa, että valitsin psykologian lääkärinopintojen sijaan. Näin nyt kuitenkin on. Toki myös se fakta kohdallani vaikutti asiaan, että lääkikseen mennessäni olisin joutunut muuttamaan, psykaan pääsin kotipaikkakunnalleni. Enkä tunne lääkäriä, joka opiskeli psykologiksi, se oli joku muu. Sensijaan psykiatrin tiedän, joka on myös psykoterapeutti, juuri siksi, että psykiatrina hän ei terapiatyötä olisi voinut tehdä. Ja kyllä, psykiatrilla on vastuu diagnoosista, psykologilla antamastaan hoidosta. Kaikki ei tee työtä palkan vuoksi. Ja jos katsoo missä psykologi voi työskennellä ja vertaa sitä lääkärin työhön, on paljon enemmän valinnanvaraa. Psykologin työ on monipuolisempaa, halusit tai et. Ja johan sanoin, että lääkärit eivät ole vain reseptiautomaatteja, fakta on se, että reseptien kirjoittamiseen nyt vaan suuri osa heidän työajastaan menee.

Psykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti...

Monipuolisempaa niin varmasti, mutta sairaanhoitajan työ on vielä enemmän monipuolisempaa, jos katsot missä sairaanhoitaja voi työskennellä, Huoh! 

Ja tottakai lääkärien hommiin kuuluu myös reseptien kirjoittaminen, se on vastuullista työtä, psykologit eivät saa niitä myöntää tai edes uusia.

Sairaanhoitajista en ole mitään edes sanonut. Ja vastuullista työtä psykologinkin työ on, miksi juuri reseptit tekisi työstä vastuullista?

Ihan tosissasiko kysyt miksi reseptien myöntämisoikeus vaatii vastuuta?

En kysy, kysyn miksi reseptien kirjoitusoikeus olisi ainoa vastuullisen työn mittari?

Kuka niin on väittänyt että olisi ainoa? Mittareita on useita,  yleisesti suurimman vastuun kantaa aina se joka tekee lopulliset päätökset, hän on vastuussa myös alaspäin että päätöksentekoon tarvittavat tiedot ovat riittävän laadukkaita, hänellä on yleensä myös suurin palkka.

Se, että yhteiskunnassamme lääkärin työtä arvostetaan enemmän ja heille maksetaan enemmän, on yhteiskunnallinen epäkohta, rakenteellinen ongelma, ei työn vastuullisuuteen liittyvä asia. Lääkäri ei työyhteisössä ole esim. neuropsykologia ylempänä, vaan he ovat ihan samalla linjalla ja yhtä vastuussa omasta työstään.

Juu eihän lääkäri ole esim. röntgenteknikon tai talonmiehen yläpuolellakaan. Toki kaikki työ on arvokasta, mutta tasapalkkaisuus ei ole toiminut koskaan, eikä tule toimimaan koskaan. Siitä Neuvostoliitto ja monet muut sosialistisen järjestelmän kokeilut ovat kertoneet karua kieltään.

Aika ontuvia vertauksia. Eikä tasapalkkausta tarvittaisikaan, mutta kyllä se on ihan päivänselvä asia, että psykologien palkka suhteessa työn vastuullisuuteen on liian alhainen. Itse en ole koskaan valittanut, tienaan ihan riittävästi, mutta yleisesti kentällä epäsuhtaa on ja paljon. Erikoispsykologina tienaain virassa sen 4800€, nyt yksityisenä kuusta riippuen 6000-9000€/kk. Kyllä sillä elää. Eli rohkeasti vain unelmia kohti kaikki, älkää antako sen lannistaa, että lääkäreitä ylennetään ja aluksi palkkaus on heikohko.

Lääkäri on vastuussa ihmisten hengestä ihan konkreettisesti määrätessään lääkkeitä, kaikki laskelmat on oltava ehdottomasti oikein ja oireista vedetty oikeat johtopäätökset. Psykologin vastuu on aivan jotain muuta. Siksi myös pääsyvaatimukset koulutukseen etenkin matematiikan osalta ovat aivan eri tasolla. Lopulta tämä vastuu näkyy myös palkassa.

Tämähän ei ollut missään kohtaa pointti edes. Kyllä, lääkäreiden palkka saa olla isompi, eihän se ole ongelma, palkkaero on kohtuuttoman suuri, sitä ei käy kiistäminen.

Itseasiassa suhteellinen palkkaero psykologien ja lääkärien välillä on Suomessa pieni, vain 50%, USA:ssa se on yli 300% ts. lääkäreillä on yli kolminkertainen mediaanipalkka psykologeihin verrattuna. Toki USA:ssa lääkärit ovat erityisen hyvin palkattuja, mutta sairaanhoitajat saavat siellä lähes yhtä paljon palkkaa kuin psykologit.

USA on ihan oma lukunsa. Jos pysytään ihan täällä ja siinä mistä puhuttiin, niin onko oikein, jos työparina työskentelevät neurologi ja neuropsykologi ja yhteistyöstä toiselle maksetaan vaikka se 4800€ ja toiselle 10000€? Näissä tilanteissa ei siis olla akuuttiosastolla laskemassa lääkemääriä.

Tämän lisäksi paykologille ei makseta erikseen lausuntopalkkiota, se kuuluu työnkuvaan, lääkärille maksetaan jokaisesta lausunnosta lausuntopalkkio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Onhan se varmaan vaikea uskoa, että valitsin psykologian lääkärinopintojen sijaan. Näin nyt kuitenkin on. Toki myös se fakta kohdallani vaikutti asiaan, että lääkikseen mennessäni olisin joutunut muuttamaan, psykaan pääsin kotipaikkakunnalleni. Enkä tunne lääkäriä, joka opiskeli psykologiksi, se oli joku muu. Sensijaan psykiatrin tiedän, joka on myös psykoterapeutti, juuri siksi, että psykiatrina hän ei terapiatyötä olisi voinut tehdä. Ja kyllä, psykiatrilla on vastuu diagnoosista, psykologilla antamastaan hoidosta. Kaikki ei tee työtä palkan vuoksi. Ja jos katsoo missä psykologi voi työskennellä ja vertaa sitä lääkärin työhön, on paljon enemmän valinnanvaraa. Psykologin työ on monipuolisempaa, halusit tai et. Ja johan sanoin, että lääkärit eivät ole vain reseptiautomaatteja, fakta on se, että reseptien kirjoittamiseen nyt vaan suuri osa heidän työajastaan menee.

Psykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti...

Monipuolisempaa niin varmasti, mutta sairaanhoitajan työ on vielä enemmän monipuolisempaa, jos katsot missä sairaanhoitaja voi työskennellä, Huoh! 

Ja tottakai lääkärien hommiin kuuluu myös reseptien kirjoittaminen, se on vastuullista työtä, psykologit eivät saa niitä myöntää tai edes uusia.

Sairaanhoitajista en ole mitään edes sanonut. Ja vastuullista työtä psykologinkin työ on, miksi juuri reseptit tekisi työstä vastuullista?

Ihan tosissasiko kysyt miksi reseptien myöntämisoikeus vaatii vastuuta?

En kysy, kysyn miksi reseptien kirjoitusoikeus olisi ainoa vastuullisen työn mittari?

Kuka niin on väittänyt että olisi ainoa? Mittareita on useita,  yleisesti suurimman vastuun kantaa aina se joka tekee lopulliset päätökset, hän on vastuussa myös alaspäin että päätöksentekoon tarvittavat tiedot ovat riittävän laadukkaita, hänellä on yleensä myös suurin palkka.

Se, että yhteiskunnassamme lääkärin työtä arvostetaan enemmän ja heille maksetaan enemmän, on yhteiskunnallinen epäkohta, rakenteellinen ongelma, ei työn vastuullisuuteen liittyvä asia. Lääkäri ei työyhteisössä ole esim. neuropsykologia ylempänä, vaan he ovat ihan samalla linjalla ja yhtä vastuussa omasta työstään.

Juu eihän lääkäri ole esim. röntgenteknikon tai talonmiehen yläpuolellakaan. Toki kaikki työ on arvokasta, mutta tasapalkkaisuus ei ole toiminut koskaan, eikä tule toimimaan koskaan. Siitä Neuvostoliitto ja monet muut sosialistisen järjestelmän kokeilut ovat kertoneet karua kieltään.

Aika ontuvia vertauksia. Eikä tasapalkkausta tarvittaisikaan, mutta kyllä se on ihan päivänselvä asia, että psykologien palkka suhteessa työn vastuullisuuteen on liian alhainen. Itse en ole koskaan valittanut, tienaan ihan riittävästi, mutta yleisesti kentällä epäsuhtaa on ja paljon. Erikoispsykologina tienaain virassa sen 4800€, nyt yksityisenä kuusta riippuen 6000-9000€/kk. Kyllä sillä elää. Eli rohkeasti vain unelmia kohti kaikki, älkää antako sen lannistaa, että lääkäreitä ylennetään ja aluksi palkkaus on heikohko.

Lääkäri on vastuussa ihmisten hengestä ihan konkreettisesti määrätessään lääkkeitä, kaikki laskelmat on oltava ehdottomasti oikein ja oireista vedetty oikeat johtopäätökset. Psykologin vastuu on aivan jotain muuta. Siksi myös pääsyvaatimukset koulutukseen etenkin matematiikan osalta ovat aivan eri tasolla. Lopulta tämä vastuu näkyy myös palkassa.

Tämähän ei ollut missään kohtaa pointti edes. Kyllä, lääkäreiden palkka saa olla isompi, eihän se ole ongelma, palkkaero on kohtuuttoman suuri, sitä ei käy kiistäminen.

Itseasiassa suhteellinen palkkaero psykologien ja lääkärien välillä on Suomessa pieni, vain 50%, USA:ssa se on yli 300% ts. lääkäreillä on yli kolminkertainen mediaanipalkka psykologeihin verrattuna. Toki USA:ssa lääkärit ovat erityisen hyvin palkattuja, mutta sairaanhoitajat saavat siellä lähes yhtä paljon palkkaa kuin psykologit.

USA on ihan oma lukunsa. Jos pysytään ihan täällä ja siinä mistä puhuttiin, niin onko oikein, jos työparina työskentelevät neurologi ja neuropsykologi ja yhteistyöstä toiselle maksetaan vaikka se 4800€ ja toiselle 10000€? Näissä tilanteissa ei siis olla akuuttiosastolla laskemassa lääkemääriä.

Suomessa psykologien palkka on iso muuhun eurooppaan verrattuna, jossa lääkärit tienaavat yleensä tuplasti enemmän. Palkan määrää tehtävän vastuun ja vaativuuden lisäksi myös kysynnän ja tarjonnan laki. Edelleenkin sillä neurologilla on huomattavasti suurempi vastuu ja hän myös arvioi, laskee ja määrää ne lääkkeet ja tarvittavat toimenpiteet, vaikka juuri sillä hetkellä ei niitä tekisikään. Muuhun eurooppaan verrattuna palkkaero on ihan linjassaan.

Kerro ihmeessä miten se vastuu on muka niin paljon suurempi? Esim. masennuslääke tai aivovamman jälkitilaan määrätyt lääkkeet ei kyllä siinä kuntoutus- tai diagnoosin asetus tilanteessa ole se vastuullisin osuus. Ei käy tää sun ajatus mun järkeen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Onhan se varmaan vaikea uskoa, että valitsin psykologian lääkärinopintojen sijaan. Näin nyt kuitenkin on. Toki myös se fakta kohdallani vaikutti asiaan, että lääkikseen mennessäni olisin joutunut muuttamaan, psykaan pääsin kotipaikkakunnalleni. Enkä tunne lääkäriä, joka opiskeli psykologiksi, se oli joku muu. Sensijaan psykiatrin tiedän, joka on myös psykoterapeutti, juuri siksi, että psykiatrina hän ei terapiatyötä olisi voinut tehdä. Ja kyllä, psykiatrilla on vastuu diagnoosista, psykologilla antamastaan hoidosta. Kaikki ei tee työtä palkan vuoksi. Ja jos katsoo missä psykologi voi työskennellä ja vertaa sitä lääkärin työhön, on paljon enemmän valinnanvaraa. Psykologin työ on monipuolisempaa, halusit tai et. Ja johan sanoin, että lääkärit eivät ole vain reseptiautomaatteja, fakta on se, että reseptien kirjoittamiseen nyt vaan suuri osa heidän työajastaan menee.

Psykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti...

Monipuolisempaa niin varmasti, mutta sairaanhoitajan työ on vielä enemmän monipuolisempaa, jos katsot missä sairaanhoitaja voi työskennellä, Huoh! 

Ja tottakai lääkärien hommiin kuuluu myös reseptien kirjoittaminen, se on vastuullista työtä, psykologit eivät saa niitä myöntää tai edes uusia.

Sairaanhoitajista en ole mitään edes sanonut. Ja vastuullista työtä psykologinkin työ on, miksi juuri reseptit tekisi työstä vastuullista?

Ihan tosissasiko kysyt miksi reseptien myöntämisoikeus vaatii vastuuta?

En kysy, kysyn miksi reseptien kirjoitusoikeus olisi ainoa vastuullisen työn mittari?

Kuka niin on väittänyt että olisi ainoa? Mittareita on useita,  yleisesti suurimman vastuun kantaa aina se joka tekee lopulliset päätökset, hän on vastuussa myös alaspäin että päätöksentekoon tarvittavat tiedot ovat riittävän laadukkaita, hänellä on yleensä myös suurin palkka.

Se, että yhteiskunnassamme lääkärin työtä arvostetaan enemmän ja heille maksetaan enemmän, on yhteiskunnallinen epäkohta, rakenteellinen ongelma, ei työn vastuullisuuteen liittyvä asia. Lääkäri ei työyhteisössä ole esim. neuropsykologia ylempänä, vaan he ovat ihan samalla linjalla ja yhtä vastuussa omasta työstään.

Juu eihän lääkäri ole esim. röntgenteknikon tai talonmiehen yläpuolellakaan. Toki kaikki työ on arvokasta, mutta tasapalkkaisuus ei ole toiminut koskaan, eikä tule toimimaan koskaan. Siitä Neuvostoliitto ja monet muut sosialistisen järjestelmän kokeilut ovat kertoneet karua kieltään.

Aika ontuvia vertauksia. Eikä tasapalkkausta tarvittaisikaan, mutta kyllä se on ihan päivänselvä asia, että psykologien palkka suhteessa työn vastuullisuuteen on liian alhainen. Itse en ole koskaan valittanut, tienaan ihan riittävästi, mutta yleisesti kentällä epäsuhtaa on ja paljon. Erikoispsykologina tienaain virassa sen 4800€, nyt yksityisenä kuusta riippuen 6000-9000€/kk. Kyllä sillä elää. Eli rohkeasti vain unelmia kohti kaikki, älkää antako sen lannistaa, että lääkäreitä ylennetään ja aluksi palkkaus on heikohko.

Lääkäri on vastuussa ihmisten hengestä ihan konkreettisesti määrätessään lääkkeitä, kaikki laskelmat on oltava ehdottomasti oikein ja oireista vedetty oikeat johtopäätökset. Psykologin vastuu on aivan jotain muuta. Siksi myös pääsyvaatimukset koulutukseen etenkin matematiikan osalta ovat aivan eri tasolla. Lopulta tämä vastuu näkyy myös palkassa.

Tämähän ei ollut missään kohtaa pointti edes. Kyllä, lääkäreiden palkka saa olla isompi, eihän se ole ongelma, palkkaero on kohtuuttoman suuri, sitä ei käy kiistäminen.

Itseasiassa suhteellinen palkkaero psykologien ja lääkärien välillä on Suomessa pieni, vain 50%, USA:ssa se on yli 300% ts. lääkäreillä on yli kolminkertainen mediaanipalkka psykologeihin verrattuna. Toki USA:ssa lääkärit ovat erityisen hyvin palkattuja, mutta sairaanhoitajat saavat siellä lähes yhtä paljon palkkaa kuin psykologit.

USA on ihan oma lukunsa. Jos pysytään ihan täällä ja siinä mistä puhuttiin, niin onko oikein, jos työparina työskentelevät neurologi ja neuropsykologi ja yhteistyöstä toiselle maksetaan vaikka se 4800€ ja toiselle 10000€? Näissä tilanteissa ei siis olla akuuttiosastolla laskemassa lääkemääriä.

Suomessa psykologien palkka on iso muuhun eurooppaan verrattuna, jossa lääkärit tienaavat yleensä tuplasti enemmän. Palkan määrää tehtävän vastuun ja vaativuuden lisäksi myös kysynnän ja tarjonnan laki. Edelleenkin sillä neurologilla on huomattavasti suurempi vastuu ja hän myös arvioi, laskee ja määrää ne lääkkeet ja tarvittavat toimenpiteet, vaikka juuri sillä hetkellä ei niitä tekisikään. Muuhun eurooppaan verrattuna palkkaero on ihan linjassaan.

Kerro ihmeessä miten se vastuu on muka niin paljon suurempi? Esim. masennuslääke tai aivovamman jälkitilaan määrätyt lääkkeet ei kyllä siinä kuntoutus- tai diagnoosin asetus tilanteessa ole se vastuullisin osuus. Ei käy tää sun ajatus mun järkeen mitenkään.

Tilanteet toki vaihtelevat, mutta voit lohduttautua sillä että Suomen raju verotus tasaa todellista palkkaeroa mukavasti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Onhan se varmaan vaikea uskoa, että valitsin psykologian lääkärinopintojen sijaan. Näin nyt kuitenkin on. Toki myös se fakta kohdallani vaikutti asiaan, että lääkikseen mennessäni olisin joutunut muuttamaan, psykaan pääsin kotipaikkakunnalleni. Enkä tunne lääkäriä, joka opiskeli psykologiksi, se oli joku muu. Sensijaan psykiatrin tiedän, joka on myös psykoterapeutti, juuri siksi, että psykiatrina hän ei terapiatyötä olisi voinut tehdä. Ja kyllä, psykiatrilla on vastuu diagnoosista, psykologilla antamastaan hoidosta. Kaikki ei tee työtä palkan vuoksi. Ja jos katsoo missä psykologi voi työskennellä ja vertaa sitä lääkärin työhön, on paljon enemmän valinnanvaraa. Psykologin työ on monipuolisempaa, halusit tai et. Ja johan sanoin, että lääkärit eivät ole vain reseptiautomaatteja, fakta on se, että reseptien kirjoittamiseen nyt vaan suuri osa heidän työajastaan menee.

Psykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti...

Monipuolisempaa niin varmasti, mutta sairaanhoitajan työ on vielä enemmän monipuolisempaa, jos katsot missä sairaanhoitaja voi työskennellä, Huoh! 

Ja tottakai lääkärien hommiin kuuluu myös reseptien kirjoittaminen, se on vastuullista työtä, psykologit eivät saa niitä myöntää tai edes uusia.

Sairaanhoitajista en ole mitään edes sanonut. Ja vastuullista työtä psykologinkin työ on, miksi juuri reseptit tekisi työstä vastuullista?

Ihan tosissasiko kysyt miksi reseptien myöntämisoikeus vaatii vastuuta?

En kysy, kysyn miksi reseptien kirjoitusoikeus olisi ainoa vastuullisen työn mittari?

Kuka niin on väittänyt että olisi ainoa? Mittareita on useita,  yleisesti suurimman vastuun kantaa aina se joka tekee lopulliset päätökset, hän on vastuussa myös alaspäin että päätöksentekoon tarvittavat tiedot ovat riittävän laadukkaita, hänellä on yleensä myös suurin palkka.

Se, että yhteiskunnassamme lääkärin työtä arvostetaan enemmän ja heille maksetaan enemmän, on yhteiskunnallinen epäkohta, rakenteellinen ongelma, ei työn vastuullisuuteen liittyvä asia. Lääkäri ei työyhteisössä ole esim. neuropsykologia ylempänä, vaan he ovat ihan samalla linjalla ja yhtä vastuussa omasta työstään.

Juu eihän lääkäri ole esim. röntgenteknikon tai talonmiehen yläpuolellakaan. Toki kaikki työ on arvokasta, mutta tasapalkkaisuus ei ole toiminut koskaan, eikä tule toimimaan koskaan. Siitä Neuvostoliitto ja monet muut sosialistisen järjestelmän kokeilut ovat kertoneet karua kieltään.

Aika ontuvia vertauksia. Eikä tasapalkkausta tarvittaisikaan, mutta kyllä se on ihan päivänselvä asia, että psykologien palkka suhteessa työn vastuullisuuteen on liian alhainen. Itse en ole koskaan valittanut, tienaan ihan riittävästi, mutta yleisesti kentällä epäsuhtaa on ja paljon. Erikoispsykologina tienaain virassa sen 4800€, nyt yksityisenä kuusta riippuen 6000-9000€/kk. Kyllä sillä elää. Eli rohkeasti vain unelmia kohti kaikki, älkää antako sen lannistaa, että lääkäreitä ylennetään ja aluksi palkkaus on heikohko.

Lääkäri on vastuussa ihmisten hengestä ihan konkreettisesti määrätessään lääkkeitä, kaikki laskelmat on oltava ehdottomasti oikein ja oireista vedetty oikeat johtopäätökset. Psykologin vastuu on aivan jotain muuta. Siksi myös pääsyvaatimukset koulutukseen etenkin matematiikan osalta ovat aivan eri tasolla. Lopulta tämä vastuu näkyy myös palkassa.

Tämähän ei ollut missään kohtaa pointti edes. Kyllä, lääkäreiden palkka saa olla isompi, eihän se ole ongelma, palkkaero on kohtuuttoman suuri, sitä ei käy kiistäminen.

Itseasiassa suhteellinen palkkaero psykologien ja lääkärien välillä on Suomessa pieni, vain 50%, USA:ssa se on yli 300% ts. lääkäreillä on yli kolminkertainen mediaanipalkka psykologeihin verrattuna. Toki USA:ssa lääkärit ovat erityisen hyvin palkattuja, mutta sairaanhoitajat saavat siellä lähes yhtä paljon palkkaa kuin psykologit.

USA on ihan oma lukunsa. Jos pysytään ihan täällä ja siinä mistä puhuttiin, niin onko oikein, jos työparina työskentelevät neurologi ja neuropsykologi ja yhteistyöstä toiselle maksetaan vaikka se 4800€ ja toiselle 10000€? Näissä tilanteissa ei siis olla akuuttiosastolla laskemassa lääkemääriä.

Suomessa psykologien palkka on iso muuhun eurooppaan verrattuna, jossa lääkärit tienaavat yleensä tuplasti enemmän. Palkan määrää tehtävän vastuun ja vaativuuden lisäksi myös kysynnän ja tarjonnan laki. Edelleenkin sillä neurologilla on huomattavasti suurempi vastuu ja hän myös arvioi, laskee ja määrää ne lääkkeet ja tarvittavat toimenpiteet, vaikka juuri sillä hetkellä ei niitä tekisikään. Muuhun eurooppaan verrattuna palkkaero on ihan linjassaan.

Kerro ihmeessä miten se vastuu on muka niin paljon suurempi? Esim. masennuslääke tai aivovamman jälkitilaan määrätyt lääkkeet ei kyllä siinä kuntoutus- tai diagnoosin asetus tilanteessa ole se vastuullisin osuus. Ei käy tää sun ajatus mun järkeen mitenkään.

Tilanteet toki vaihtelevat, mutta voit lohduttautua sillä että Suomen raju verotus tasaa todellista palkkaeroa mukavasti...

Ei mun täydy lohduttautua millään. Erikoista, että epäkohtiin ei voi puuttua ilman, että se nähdään noin. Sä tuskin olet hakeutumassa psykologiaa opiskelemaan, kun sun arvostus on noin alhaalla. Ei se mitään, meitä on moneen junaan. Palkan vuoksi tätä työtä tuskin kukaan tekee ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Onhan se varmaan vaikea uskoa, että valitsin psykologian lääkärinopintojen sijaan. Näin nyt kuitenkin on. Toki myös se fakta kohdallani vaikutti asiaan, että lääkikseen mennessäni olisin joutunut muuttamaan, psykaan pääsin kotipaikkakunnalleni. Enkä tunne lääkäriä, joka opiskeli psykologiksi, se oli joku muu. Sensijaan psykiatrin tiedän, joka on myös psykoterapeutti, juuri siksi, että psykiatrina hän ei terapiatyötä olisi voinut tehdä. Ja kyllä, psykiatrilla on vastuu diagnoosista, psykologilla antamastaan hoidosta. Kaikki ei tee työtä palkan vuoksi. Ja jos katsoo missä psykologi voi työskennellä ja vertaa sitä lääkärin työhön, on paljon enemmän valinnanvaraa. Psykologin työ on monipuolisempaa, halusit tai et. Ja johan sanoin, että lääkärit eivät ole vain reseptiautomaatteja, fakta on se, että reseptien kirjoittamiseen nyt vaan suuri osa heidän työajastaan menee.

Psykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti...

Monipuolisempaa niin varmasti, mutta sairaanhoitajan työ on vielä enemmän monipuolisempaa, jos katsot missä sairaanhoitaja voi työskennellä, Huoh! 

Ja tottakai lääkärien hommiin kuuluu myös reseptien kirjoittaminen, se on vastuullista työtä, psykologit eivät saa niitä myöntää tai edes uusia.

Sairaanhoitajista en ole mitään edes sanonut. Ja vastuullista työtä psykologinkin työ on, miksi juuri reseptit tekisi työstä vastuullista?

Ihan tosissasiko kysyt miksi reseptien myöntämisoikeus vaatii vastuuta?

En kysy, kysyn miksi reseptien kirjoitusoikeus olisi ainoa vastuullisen työn mittari?

Kuka niin on väittänyt että olisi ainoa? Mittareita on useita,  yleisesti suurimman vastuun kantaa aina se joka tekee lopulliset päätökset, hän on vastuussa myös alaspäin että päätöksentekoon tarvittavat tiedot ovat riittävän laadukkaita, hänellä on yleensä myös suurin palkka.

Se, että yhteiskunnassamme lääkärin työtä arvostetaan enemmän ja heille maksetaan enemmän, on yhteiskunnallinen epäkohta, rakenteellinen ongelma, ei työn vastuullisuuteen liittyvä asia. Lääkäri ei työyhteisössä ole esim. neuropsykologia ylempänä, vaan he ovat ihan samalla linjalla ja yhtä vastuussa omasta työstään.

Juu eihän lääkäri ole esim. röntgenteknikon tai talonmiehen yläpuolellakaan. Toki kaikki työ on arvokasta, mutta tasapalkkaisuus ei ole toiminut koskaan, eikä tule toimimaan koskaan. Siitä Neuvostoliitto ja monet muut sosialistisen järjestelmän kokeilut ovat kertoneet karua kieltään.

Aika ontuvia vertauksia. Eikä tasapalkkausta tarvittaisikaan, mutta kyllä se on ihan päivänselvä asia, että psykologien palkka suhteessa työn vastuullisuuteen on liian alhainen. Itse en ole koskaan valittanut, tienaan ihan riittävästi, mutta yleisesti kentällä epäsuhtaa on ja paljon. Erikoispsykologina tienaain virassa sen 4800€, nyt yksityisenä kuusta riippuen 6000-9000€/kk. Kyllä sillä elää. Eli rohkeasti vain unelmia kohti kaikki, älkää antako sen lannistaa, että lääkäreitä ylennetään ja aluksi palkkaus on heikohko.

Lääkäri on vastuussa ihmisten hengestä ihan konkreettisesti määrätessään lääkkeitä, kaikki laskelmat on oltava ehdottomasti oikein ja oireista vedetty oikeat johtopäätökset. Psykologin vastuu on aivan jotain muuta. Siksi myös pääsyvaatimukset koulutukseen etenkin matematiikan osalta ovat aivan eri tasolla. Lopulta tämä vastuu näkyy myös palkassa.

Tämähän ei ollut missään kohtaa pointti edes. Kyllä, lääkäreiden palkka saa olla isompi, eihän se ole ongelma, palkkaero on kohtuuttoman suuri, sitä ei käy kiistäminen.

Itseasiassa suhteellinen palkkaero psykologien ja lääkärien välillä on Suomessa pieni, vain 50%, USA:ssa se on yli 300% ts. lääkäreillä on yli kolminkertainen mediaanipalkka psykologeihin verrattuna. Toki USA:ssa lääkärit ovat erityisen hyvin palkattuja, mutta sairaanhoitajat saavat siellä lähes yhtä paljon palkkaa kuin psykologit.

USA on ihan oma lukunsa. Jos pysytään ihan täällä ja siinä mistä puhuttiin, niin onko oikein, jos työparina työskentelevät neurologi ja neuropsykologi ja yhteistyöstä toiselle maksetaan vaikka se 4800€ ja toiselle 10000€? Näissä tilanteissa ei siis olla akuuttiosastolla laskemassa lääkemääriä.

Suomessa psykologien palkka on iso muuhun eurooppaan verrattuna, jossa lääkärit tienaavat yleensä tuplasti enemmän. Palkan määrää tehtävän vastuun ja vaativuuden lisäksi myös kysynnän ja tarjonnan laki. Edelleenkin sillä neurologilla on huomattavasti suurempi vastuu ja hän myös arvioi, laskee ja määrää ne lääkkeet ja tarvittavat toimenpiteet, vaikka juuri sillä hetkellä ei niitä tekisikään. Muuhun eurooppaan verrattuna palkkaero on ihan linjassaan.

Kerro ihmeessä miten se vastuu on muka niin paljon suurempi? Esim. masennuslääke tai aivovamman jälkitilaan määrätyt lääkkeet ei kyllä siinä kuntoutus- tai diagnoosin asetus tilanteessa ole se vastuullisin osuus. Ei käy tää sun ajatus mun järkeen mitenkään.

Tilanteet toki vaihtelevat, mutta voit lohduttautua sillä että Suomen raju verotus tasaa todellista palkkaeroa mukavasti...

Ei mun täydy lohduttautua millään. Erikoista, että epäkohtiin ei voi puuttua ilman, että se nähdään noin. Sä tuskin olet hakeutumassa psykologiaa opiskelemaan, kun sun arvostus on noin alhaalla. Ei se mitään, meitä on moneen junaan. Palkan vuoksi tätä työtä tuskin kukaan tekee ja hyvä niin.

Voisiko tämä lääkäri vs psykologi -keskustelu siirtyä omaan ketjuunsa, niin meidän psykan hakijoiden ei tarvitsisi etsiä oleellisia viestejä teidän väittelyviestien seasta? Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Onhan se varmaan vaikea uskoa, että valitsin psykologian lääkärinopintojen sijaan. Näin nyt kuitenkin on. Toki myös se fakta kohdallani vaikutti asiaan, että lääkikseen mennessäni olisin joutunut muuttamaan, psykaan pääsin kotipaikkakunnalleni. Enkä tunne lääkäriä, joka opiskeli psykologiksi, se oli joku muu. Sensijaan psykiatrin tiedän, joka on myös psykoterapeutti, juuri siksi, että psykiatrina hän ei terapiatyötä olisi voinut tehdä. Ja kyllä, psykiatrilla on vastuu diagnoosista, psykologilla antamastaan hoidosta. Kaikki ei tee työtä palkan vuoksi. Ja jos katsoo missä psykologi voi työskennellä ja vertaa sitä lääkärin työhön, on paljon enemmän valinnanvaraa. Psykologin työ on monipuolisempaa, halusit tai et. Ja johan sanoin, että lääkärit eivät ole vain reseptiautomaatteja, fakta on se, että reseptien kirjoittamiseen nyt vaan suuri osa heidän työajastaan menee.

Psykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti...

Monipuolisempaa niin varmasti, mutta sairaanhoitajan työ on vielä enemmän monipuolisempaa, jos katsot missä sairaanhoitaja voi työskennellä, Huoh! 

Ja tottakai lääkärien hommiin kuuluu myös reseptien kirjoittaminen, se on vastuullista työtä, psykologit eivät saa niitä myöntää tai edes uusia.

Sairaanhoitajista en ole mitään edes sanonut. Ja vastuullista työtä psykologinkin työ on, miksi juuri reseptit tekisi työstä vastuullista?

Ihan tosissasiko kysyt miksi reseptien myöntämisoikeus vaatii vastuuta?

En kysy, kysyn miksi reseptien kirjoitusoikeus olisi ainoa vastuullisen työn mittari?

Kuka niin on väittänyt että olisi ainoa? Mittareita on useita,  yleisesti suurimman vastuun kantaa aina se joka tekee lopulliset päätökset, hän on vastuussa myös alaspäin että päätöksentekoon tarvittavat tiedot ovat riittävän laadukkaita, hänellä on yleensä myös suurin palkka.

Se, että yhteiskunnassamme lääkärin työtä arvostetaan enemmän ja heille maksetaan enemmän, on yhteiskunnallinen epäkohta, rakenteellinen ongelma, ei työn vastuullisuuteen liittyvä asia. Lääkäri ei työyhteisössä ole esim. neuropsykologia ylempänä, vaan he ovat ihan samalla linjalla ja yhtä vastuussa omasta työstään.

Juu eihän lääkäri ole esim. röntgenteknikon tai talonmiehen yläpuolellakaan. Toki kaikki työ on arvokasta, mutta tasapalkkaisuus ei ole toiminut koskaan, eikä tule toimimaan koskaan. Siitä Neuvostoliitto ja monet muut sosialistisen järjestelmän kokeilut ovat kertoneet karua kieltään.

Aika ontuvia vertauksia. Eikä tasapalkkausta tarvittaisikaan, mutta kyllä se on ihan päivänselvä asia, että psykologien palkka suhteessa työn vastuullisuuteen on liian alhainen. Itse en ole koskaan valittanut, tienaan ihan riittävästi, mutta yleisesti kentällä epäsuhtaa on ja paljon. Erikoispsykologina tienaain virassa sen 4800€, nyt yksityisenä kuusta riippuen 6000-9000€/kk. Kyllä sillä elää. Eli rohkeasti vain unelmia kohti kaikki, älkää antako sen lannistaa, että lääkäreitä ylennetään ja aluksi palkkaus on heikohko.

Lääkäri on vastuussa ihmisten hengestä ihan konkreettisesti määrätessään lääkkeitä, kaikki laskelmat on oltava ehdottomasti oikein ja oireista vedetty oikeat johtopäätökset. Psykologin vastuu on aivan jotain muuta. Siksi myös pääsyvaatimukset koulutukseen etenkin matematiikan osalta ovat aivan eri tasolla. Lopulta tämä vastuu näkyy myös palkassa.

Tämähän ei ollut missään kohtaa pointti edes. Kyllä, lääkäreiden palkka saa olla isompi, eihän se ole ongelma, palkkaero on kohtuuttoman suuri, sitä ei käy kiistäminen.

Itseasiassa suhteellinen palkkaero psykologien ja lääkärien välillä on Suomessa pieni, vain 50%, USA:ssa se on yli 300% ts. lääkäreillä on yli kolminkertainen mediaanipalkka psykologeihin verrattuna. Toki USA:ssa lääkärit ovat erityisen hyvin palkattuja, mutta sairaanhoitajat saavat siellä lähes yhtä paljon palkkaa kuin psykologit.

USA on ihan oma lukunsa. Jos pysytään ihan täällä ja siinä mistä puhuttiin, niin onko oikein, jos työparina työskentelevät neurologi ja neuropsykologi ja yhteistyöstä toiselle maksetaan vaikka se 4800€ ja toiselle 10000€? Näissä tilanteissa ei siis olla akuuttiosastolla laskemassa lääkemääriä.

Suomessa psykologien palkka on iso muuhun eurooppaan verrattuna, jossa lääkärit tienaavat yleensä tuplasti enemmän. Palkan määrää tehtävän vastuun ja vaativuuden lisäksi myös kysynnän ja tarjonnan laki. Edelleenkin sillä neurologilla on huomattavasti suurempi vastuu ja hän myös arvioi, laskee ja määrää ne lääkkeet ja tarvittavat toimenpiteet, vaikka juuri sillä hetkellä ei niitä tekisikään. Muuhun eurooppaan verrattuna palkkaero on ihan linjassaan.

Kerro ihmeessä miten se vastuu on muka niin paljon suurempi? Esim. masennuslääke tai aivovamman jälkitilaan määrätyt lääkkeet ei kyllä siinä kuntoutus- tai diagnoosin asetus tilanteessa ole se vastuullisin osuus. Ei käy tää sun ajatus mun järkeen mitenkään.

Tilanteet toki vaihtelevat, mutta voit lohduttautua sillä että Suomen raju verotus tasaa todellista palkkaeroa mukavasti...

Ei mun täydy lohduttautua millään. Erikoista, että epäkohtiin ei voi puuttua ilman, että se nähdään noin. Sä tuskin olet hakeutumassa psykologiaa opiskelemaan, kun sun arvostus on noin alhaalla. Ei se mitään, meitä on moneen junaan. Palkan vuoksi tätä työtä tuskin kukaan tekee ja hyvä niin.

Voisiko tämä lääkäri vs psykologi -keskustelu siirtyä omaan ketjuunsa, niin meidän psykan hakijoiden ei tarvitsisi etsiä oleellisia viestejä teidän väittelyviestien seasta? Kiitos.

Mun mielestä tää oli just oleellista hakua ajatellen, selkiintyy oma suunta. Muuta oleellista ei sit juuri ole ollutkaan, lisää sisältöä kiitos.

Tää on tällaista materiaalin odottelua nyt.

Miksi tää palsta ei toimi?

Toimiihan tämä?

Tää vois olla sellainen psykalle hakijoiden tsemppauskeskustelu mutta ilmeisesti tarkoitus on karkottaa kaikki mahdolliset hakijat pelottelemalla työn ja opintojen raskuudella ja vaativuudella :D

Vierailija kirjoitti:

Tää vois olla sellainen psykalle hakijoiden tsemppauskeskustelu mutta ilmeisesti tarkoitus on karkottaa kaikki mahdolliset hakijat pelottelemalla työn ja opintojen raskuudella ja vaativuudella :D

Kyllä sekin on hyvä tietää jo hakiessa millaisia asioita on odotettavissa. Varsinkin se mitä valmistuttua on mahdollisesti edessä. Ja selvästi osalla ei edes ole tiedossa mihin sitä valmistuisi.

Kaikille tsempit hakuun, jaksakaa yrittää ja ylittäkää yhteiskunnan rajoja! Vieläkö Jyväskylässä on soveltuvuustesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää vois olla sellainen psykalle hakijoiden tsemppauskeskustelu mutta ilmeisesti tarkoitus on karkottaa kaikki mahdolliset hakijat pelottelemalla työn ja opintojen raskuudella ja vaativuudella :D

Kyllä sekin on hyvä tietää jo hakiessa millaisia asioita on odotettavissa. Varsinkin se mitä valmistuttua on mahdollisesti edessä. Ja selvästi osalla ei edes ole tiedossa mihin sitä valmistuisi.

Kaikille tsempit hakuun, jaksakaa yrittää ja ylittäkää yhteiskunnan rajoja! Vieläkö Jyväskylässä on soveltuvuustesti?

Ei ole psykalle enää missään, eikä hoitoalallekaan. Opettajat vain sinnittelevät. Myös aineenopettajille on soveltuvuuskoe.

Tän vuoden psykan vauva-keskustelu on ainakin tähän asti ollut kyllä pohjanoteeraus :D jodelissakin on paljon parempi keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää vois olla sellainen psykalle hakijoiden tsemppauskeskustelu mutta ilmeisesti tarkoitus on karkottaa kaikki mahdolliset hakijat pelottelemalla työn ja opintojen raskuudella ja vaativuudella :D

Kyllä sekin on hyvä tietää jo hakiessa millaisia asioita on odotettavissa. Varsinkin se mitä valmistuttua on mahdollisesti edessä. Ja selvästi osalla ei edes ole tiedossa mihin sitä valmistuisi.

Kaikille tsempit hakuun, jaksakaa yrittää ja ylittäkää yhteiskunnan rajoja! Vieläkö Jyväskylässä on soveltuvuustesti?

Ei ole psykalle enää missään, eikä hoitoalallekaan. Opettajat vain sinnittelevät. Myös aineenopettajille on soveltuvuuskoe.

Harmillista, se oli oikein hyvä ja sillä Jyväskylä erottui sitten työmarkkinoillakin.

Vierailija kirjoitti:

Tän vuoden psykan vauva-keskustelu on ainakin tähän asti ollut kyllä pohjanoteeraus :D jodelissakin on paljon parempi keskustelu.

Miten niin? Perustelu olisi ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Tän vuoden psykan vauva-keskustelu on ainakin tähän asti ollut kyllä pohjanoteeraus :D jodelissakin on paljon parempi keskustelu.

Täällä on kaikki perusasiat jo käyty läpi. Tähän aikaan vuodesta ei oikein synny keskustelua, kun abit/korottajat ovat vielä kirjoituksissa ilman tietoa tuloksista, ja pääsykoejengi odottelee materiaalia. Pääsykoejärjestelyistäkään ei ole puhuttavaa, kun ne järjestetään perinteisesti.

Meille on myös pesiytynyt pari trollia, mutta sehän kertoo vain suosiostamme!

onko täällä muita korottajia (tai abeja)? millaset fiilikset tähän mennessä kirjotuksista, onko korotukset onnistumassa vai onko kokeet menny päin puuta?

Te jotka ette halua viettää enää yhtään ylimääräistä välivuotta, mutta haluatte silti opintojen ja työmahdollisuuksien olevan jotain psykologiaan liittyvää, niin mitä muita aloja ootte laittaeet yhteishakuun psykan jälkeen?