Psykologia 2021

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Tämähän on ilmiselvä provo, mutta vastataan nyt läpällä. Ei ole mitään syytä olettaa, että lääkäri olisi pätevämpi psykoterapeutti kuin sairaanhoitaja tai psykologi. Itse ajattelisin niin, että ihminen joka on opiskellut ihmisten käyttäytymistä 5,5vuoden ajan varmasti on pätevämpi kuin ihminen joka on opiskellut mielenterveyden häiriöitä tuota huomattavasti lyhyemmän ajan. Toki terapeutin valinta riippuu paljon siitä, mihin tarkoitukseen terapiaa kokee tarvitsevansa. Jos sulla on mielessä vain se bentsorespa, niin lääkäri on tietenkin sanomatta selvä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans yksi hieman katkera psykologi palkkojen suhteen. Joo tiedän, että lääkärillä on lääketieteellinen hoitovastuu ja noh, 6kk pidempi koulutus kuin psykologeilla, ja etenkin lääkäripula on iso ongelma mutta silti.

Tässä oiva esimerkki Mikkelistä 

https://www.essote.fi/ammattilaiselle/pth-laakariksi/pth-laakarina-puum…

Peruspalkka lisentiaatille 6500 euroa, johon päälle 500 euron rekrylisä sekä 20% syrjäseutulisä eli 9000 palkka ja siihen päälle vielä toimenpidepalkkiot, iltatyöt, ylityöt, viikonloput jos tekee yms.

Eli juuri valmistunut peruslääkäri saa helposti 10 000 euron bruttopalkan.

Sitten  meillä on 20 vuoden kliinisen kokemuksen omaava psykologian tohtori ja neuropsykologian erikoispsykologi, jonka bruttopalkka samassa kaupungissa on 4500 euroa :)

Pakko sanoa kyllä, että välillä suoraan vituttaa, että lääkärien armottoman kovan statuksen ja pulan takia heidän palkat ovat yliopistokaupunkien ulkopuolella ihan älyttömiä. Hieman se kyllä panee miettimään omaa alavalintaa, kun potilaat ovat samat, kokoukset ovat samat, mutta työtehtävät poikkeavat ja sitten lääkärikollegalla 4000 euroa parempi bruttopalkka.

Tiedän, verotus on progressiivista mutta ymmärrätte silti pointin...

Inbefore, PsYkoLogIa on KuTsuMusAmmATTI

Toki on, mutta korkeakoulututkintojen palkat tasa-arvoon kiitos.

Siitä vaan pyrkimään lääkäriksi, varoituksena vaan että ilman pitkän matematiikan todella hyvää hallitsemista sinne on turha pyrkiä ja se on juurikin kompastuskivi erittäin monelle. Moni muukin tohtori vinkuu palkkatasarvoa etenkin humanisti- ja taidepuolelta, monet heistä tienaavat alle 3000€. Kyseessä on kuitenkin kysynnän ja tarjonnan laki, näihin aloihin löytyy aina hakijoita oli palkka melkein mitä tahansa.

Lohdutukseksi voi katsella mitä lääkäri tienaa esim. USA:ssa, suomalaiset kollegat ovat heihin nähden todellisessa palkkakuopassa, siellä lääkärin mediaanipalkka on 300 000 dollaria/ vuosi ja keskiarvo vielä korkeampi, Psykologin mediaanipalkka on siellä 'vain' 85 000 /vuosi, joten suhteessa suomalaiset psykologit ovat erittäin hyvin palkattuja, varsinkin jos huomioi nettotulot. 

Hyvät on kyllä palkat USA:ssa psykologeillakin, sairasvakuutus sisältyy ymmärtääkseni palkkaan. Onko tuonne mahdollista päästä opiskelemaan esim. vaihdon kautta? Yliopisto taitaa olla ainakin ulkomaalaiselle liian kallis.

Nyt 4. vuoden psykologian opiskelijana pakko hieman täsmentää keskustelua diagnosoinnista.

Te puhutta aina diagnoosin tekemisestä, mutta mitä se sillä oikein tarkoitatte?

esim. kliinisessä työssä psykologilla on merkittävä rooli erotusdiagnostisessa selvittelyssä mielenterveyden häiriöiden suhteen. Jos esim. potilaalla on depressioireita, psykologin lausunnolla on siinä erittäin painava rooli. Lääkärillä on enemmän fysiologisten ja somaattisten tutkimusten tekeminen ja aikaisemiin potilasasiakirjoihin perehtymistä.

Diagnoosin konkreettisesti koneelle naputtelee kyllä lääkäri, mutta diagnoosin selvittämisessä psykologi ja lääkäri tekevät aina vahvaa yhteistyötä. 

Tai jos vaikka arvioidaan älyllistä kehitysvammaisuutta, niin eihän lääkärillä ole edes oikeutta käyttää tutkimusmenetelmiä, joilla selvitetään kognitiivisten kykyjen tasoa, vaan psykologeilla on näihin tutkimuksiin ainostaan oikeus. Sen sijaan kehitysvammaisuudessa mahdollisen somaattisen syyn sen sijaan lääkäri voi selvittää, mutta se, onko kyseessä lievä, keskivaikea vai vaikea älyllinen kehitysvamma, on täysin psykologin ammattiosaamista.

Sama juttu oppimisvaikeuksissa: lääkäri asettaa diagnoosin, jonka pohjana on lähes aina psykologin tekemä laaja neuropsykologinen tutkimus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Psykologi tekee diagnostiikan, lääkäri asettaa diagnoosin. Lääkäri ei sitä diagnoosia tee ilman (neuro)psykologia, joten psykologi on lääkärin työpari, ei avustaja. Psykoterapiaa saa antaa vain psykoterapeutti, psykologi terapiaa. Lääkäri voi kirjoittaa lähetteen psykologille tai osykoterapeutille, ei itse terapioida.

Vierailija kirjoitti:

Nyt 4. vuoden psykologian opiskelijana pakko hieman täsmentää keskustelua diagnosoinnista.

Te puhutta aina diagnoosin tekemisestä, mutta mitä se sillä oikein tarkoitatte?

esim. kliinisessä työssä psykologilla on merkittävä rooli erotusdiagnostisessa selvittelyssä mielenterveyden häiriöiden suhteen. Jos esim. potilaalla on depressioireita, psykologin lausunnolla on siinä erittäin painava rooli. Lääkärillä on enemmän fysiologisten ja somaattisten tutkimusten tekeminen ja aikaisemiin potilasasiakirjoihin perehtymistä.

Diagnoosin konkreettisesti koneelle naputtelee kyllä lääkäri, mutta diagnoosin selvittämisessä psykologi ja lääkäri tekevät aina vahvaa yhteistyötä. 

Tai jos vaikka arvioidaan älyllistä kehitysvammaisuutta, niin eihän lääkärillä ole edes oikeutta käyttää tutkimusmenetelmiä, joilla selvitetään kognitiivisten kykyjen tasoa, vaan psykologeilla on näihin tutkimuksiin ainostaan oikeus. Sen sijaan kehitysvammaisuudessa mahdollisen somaattisen syyn sen sijaan lääkäri voi selvittää, mutta se, onko kyseessä lievä, keskivaikea vai vaikea älyllinen kehitysvamma, on täysin psykologin ammattiosaamista.

Sama juttu oppimisvaikeuksissa: lääkäri asettaa diagnoosin, jonka pohjana on lähes aina psykologin tekemä laaja neuropsykologinen tutkimus. 

Täsmälleen näin! Sen verran vielä tarkennan, että neuropsykologisen tutkimuksen tekee neuropsykologi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Sulla menee nyt sekaisin kaikki asiat, mutta ei se mitään. Onneksi ne, jotka psykaan aikoo hakea, tietää paremmin. Kaksi täysin eri ammattia ja työnkuva on ihan erilainen. Täällä jo jonkun mainitseman erikoispsykologin koulutus on muuten lääkärin koulutusta vastaava koulutus (lisensiaatti) ja siinä koko aika käytetään erikoistumiseen, psykiatrilla kuk se on vain muutama kurssi. Itsehän luottaisin enemmän psykologiin. Tietysti, jos lääkettä tarvitset, toki valitset psykiatrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Sulla menee nyt sekaisin kaikki asiat, mutta ei se mitään. Onneksi ne, jotka psykaan aikoo hakea, tietää paremmin. Kaksi täysin eri ammattia ja työnkuva on ihan erilainen. Täällä jo jonkun mainitseman erikoispsykologin koulutus on muuten lääkärin koulutusta vastaava koulutus (lisensiaatti) ja siinä koko aika käytetään erikoistumiseen, psykiatrilla kuk se on vain muutama kurssi. Itsehän luottaisin enemmän psykologiin. Tietysti, jos lääkettä tarvitset, toki valitset psykiatrin.

Missä vaiheessa psykologeille on muka annettu oikeus tehdä diagnooseja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Sulla menee nyt sekaisin kaikki asiat, mutta ei se mitään. Onneksi ne, jotka psykaan aikoo hakea, tietää paremmin. Kaksi täysin eri ammattia ja työnkuva on ihan erilainen. Täällä jo jonkun mainitseman erikoispsykologin koulutus on muuten lääkärin koulutusta vastaava koulutus (lisensiaatti) ja siinä koko aika käytetään erikoistumiseen, psykiatrilla kuk se on vain muutama kurssi. Itsehän luottaisin enemmän psykologiin. Tietysti, jos lääkettä tarvitset, toki valitset psykiatrin.

Missä vaiheessa psykologeille on muka annettu oikeus tehdä diagnooseja?

Ei missään vaiheessa, kuka niin on väittänyt? Diagnostiikka ja diagnoosi on kaksi eri asiaa. Rautalangasta: (neuro)psykologi tekee diagnostisen arvioinnin, arvio mistä voisi olla kyse ja suosittelee hoidon/kuntoutuksen. Sen perusteella lääkäri kirjoittaa diagnoosin ja tekee lähetteet eteenpäin/kuntoutykseen/terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Sulla menee nyt sekaisin kaikki asiat, mutta ei se mitään. Onneksi ne, jotka psykaan aikoo hakea, tietää paremmin. Kaksi täysin eri ammattia ja työnkuva on ihan erilainen. Täällä jo jonkun mainitseman erikoispsykologin koulutus on muuten lääkärin koulutusta vastaava koulutus (lisensiaatti) ja siinä koko aika käytetään erikoistumiseen, psykiatrilla kuk se on vain muutama kurssi. Itsehän luottaisin enemmän psykologiin. Tietysti, jos lääkettä tarvitset, toki valitset psykiatrin.

Missä vaiheessa psykologeille on muka annettu oikeus tehdä diagnooseja?

Ei missään vaiheessa, kuka niin on väittänyt? Diagnostiikka ja diagnoosi on kaksi eri asiaa. Rautalangasta: (neuro)psykologi tekee diagnostisen arvioinnin, arvio mistä voisi olla kyse ja suosittelee hoidon/kuntoutuksen. Sen perusteella lääkäri kirjoittaa diagnoosin ja tekee lähetteet eteenpäin/kuntoutykseen/terapiaan.

Aika hämmentävää, että tämä on edelleen näin epäselvää joillekin, että se on todella psykologi, joka sen diagnostiikan tekee. Diagnoosi asetetaan sitten sen perusteella yhteisen palaverin ja pohdinnan kautta. Työparini (neurologi) ei ole asettanut yhtäkään diagnoosia ilman minua. Hienoa ja antoisaa työtä. Ja terapia/kuntoutus menee samoin niin, että minä sitä kuntoutusta ja terapiaa annan, työparini tsekkaa lääkityksen siinä rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Sulla menee nyt sekaisin kaikki asiat, mutta ei se mitään. Onneksi ne, jotka psykaan aikoo hakea, tietää paremmin. Kaksi täysin eri ammattia ja työnkuva on ihan erilainen. Täällä jo jonkun mainitseman erikoispsykologin koulutus on muuten lääkärin koulutusta vastaava koulutus (lisensiaatti) ja siinä koko aika käytetään erikoistumiseen, psykiatrilla kuk se on vain muutama kurssi. Itsehän luottaisin enemmän psykologiin. Tietysti, jos lääkettä tarvitset, toki valitset psykiatrin.

Missä vaiheessa psykologeille on muka annettu oikeus tehdä diagnooseja?

Ei missään vaiheessa, kuka niin on väittänyt? Diagnostiikka ja diagnoosi on kaksi eri asiaa. Rautalangasta: (neuro)psykologi tekee diagnostisen arvioinnin, arvio mistä voisi olla kyse ja suosittelee hoidon/kuntoutuksen. Sen perusteella lääkäri kirjoittaa diagnoosin ja tekee lähetteet eteenpäin/kuntoutykseen/terapiaan.

Aika hämmentävää, että tämä on edelleen näin epäselvää joillekin, että se on todella psykologi, joka sen diagnostiikan tekee. Diagnoosi asetetaan sitten sen perusteella yhteisen palaverin ja pohdinnan kautta. Työparini (neurologi) ei ole asettanut yhtäkään diagnoosia ilman minua. Hienoa ja antoisaa työtä. Ja terapia/kuntoutus menee samoin niin, että minä sitä kuntoutusta ja terapiaa annan, työparini tsekkaa lääkityksen siinä rinnalla.

Esimerkki lähetteen kysymyksen asettelusta neurologialla: Pk. neuropsykologinen tutkimus kysymyksillä onko kyseessä aivovamman jälkitila vai masennusoireisto? Jatkosuositukset pyydetään.

Ja psykiatrialla: Pk. neuropsykologinen tutkimus laaja-alaisen ja pitkäkestoisen oireilun syyn selvittämiseksi. Bipolaarihäiriö? OCD? Rajatila? Kuntoutussuunnitelma laadittava.

Siinä sitä diagnostiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Kaikille jotka hakee - kovasti tsemppia! Olette super hieno, vahva ja sisukas porukka, olen ylpeä jos joskus päädyn teidän vastaanotolle, kiitos kun olette olemassa!

T. Yksi joka jättää psylle haku ja pyrkii toiselle unelma alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Joutuisi tekemään paykologin töitä? Aikamoinen lyttäys ammattilaisia kohtaan. Kuten jo joku mainitsi, esim. Neuropsykologin koulutus on lääkärikoulutusta vastaava koulutus. Kaksi täysin eri työtä, lääkärin työ ei ole sen parempaa, vain tyystin erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Joutuisi tekemään paykologin töitä? Aikamoinen lyttäys ammattilaisia kohtaan. Kuten jo joku mainitsi, esim. Neuropsykologin koulutus on lääkärikoulutusta vastaava koulutus. Kaksi täysin eri työtä, lääkärin työ ei ole sen parempaa, vain tyystin erilaista.

Ihan taatusti ei ole lääkärikoulutusta vastaava, se että molemmat ovat tehneet lisurin ei todellakaan tarkoita sitä että ne vastaisivat toisiaan. Onko taiteen lisesiaattilla myös vastaava koulutus??? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Nää ei nyt olleet mun kaikki, mutta vastaan silti. Kyllä psykologin palkka on ”kova” assistentin avustaviin tehtäviin. Ja toki psykiatri tekee lääkärin työtä, sehän on selvä. Verrattaessa psykologin ja psykiatrin töitä, ero on juurikin tuossa, että psykologi tekee diagnostiikkaa ja terapiaa/kuntoutusta, psykiatri sen diagnoosin ja lääkityksen. En siis pidä psykiatria leimasimena, itselleni en vain sitä työtä halunnut. Psykologi tekee paljon monipuolisempaa työtä ja on kyllä hyvin vahvasti vastuussa omasta työstään ja lausunnoistaan, ei se työpari.

Psykiatrin palkoilla ei todellakaan kannata tehdä sairaanhoitajan tai psykologin töitä, koska palkka on yli 50% kovempi.

Totuus on että sinulla ei riittänyt kapasiteetti että olisit päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja sitä kautta psykiatriksi vaan päädyit psykologiksi. Ja nyt yrität selittää ummet ja lammet ettet edes halunnut lääkäriksi, psykiatrit ovat vain reseptiautomaatteja, tiedät lääkärin joka opiskeli psykologiksi yms. jada, jada... ja miten muka psykologi tekee monipuolisempaa työtä?

Tottakai jokainen on sinällään vastuussa omista hommistaan, mutta psykiatri tekee lopullisen diagnoosin ja vastaa siitä. Psykiatrilla on siis se todellinen vastuu lopullisista päätöksistä. 

Onhan se varmaan vaikea uskoa, että valitsin psykologian lääkärinopintojen sijaan. Näin nyt kuitenkin on. Toki myös se fakta kohdallani vaikutti asiaan, että lääkikseen mennessäni olisin joutunut muuttamaan, psykaan pääsin kotipaikkakunnalleni. Enkä tunne lääkäriä, joka opiskeli psykologiksi, se oli joku muu. Sensijaan psykiatrin tiedän, joka on myös psykoterapeutti, juuri siksi, että psykiatrina hän ei terapiatyötä olisi voinut tehdä. Ja kyllä, psykiatrilla on vastuu diagnoosista, psykologilla antamastaan hoidosta. Kaikki ei tee työtä palkan vuoksi. Ja jos katsoo missä psykologi voi työskennellä ja vertaa sitä lääkärin työhön, on paljon enemmän valinnanvaraa. Psykologin työ on monipuolisempaa, halusit tai et. Ja johan sanoin, että lääkärit eivät ole vain reseptiautomaatteja, fakta on se, että reseptien kirjoittamiseen nyt vaan suuri osa heidän työajastaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tunnen esim. oikeustieteen maisterin, joka opiskellut myös psykologiksi, myös tiedän lääkärin, joka opiskellut psykologiksi. Pitäisikö noilta kieltää psykologiksi pyrkiminen?

Vai eikö se ole vain hyvä, että on monialainen asiantuntemus. Esim. oikeustieteilijälle psykologiasta voi olla monenlaista hyötyä esim. tuomarin ammatissa. 

Lääkäri joka opiskelee psykologiksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erikoistua psykiatriksi?

Ei hirveän kovin uskottavaa, varsinkin kun psykiatreista on kova pula ja psykiatri, jos haluaa pääsee käytännössä samoihin hommiin kuin psykologikin. Lisäksi psykiatrien keskipalkka on yli 6000€, kun taas psykologien alle 4000€.

Kaksi täysin eri hommaa! Itsehän en psykaitrina työskentelisi päivääkään; on vain reseptien kirjoittamista. Karrikoituna toki, mutta erikoispsykologina saan tehdä juuri sitä työtä mitä haluan, monipuolisesti ja just niin paljon kuin haluan. Jos haluan tehdä terapiatyötä, voin tehdä. Jos haluan tehdä diagnostiikkaa, voin tehdä. Jos haluan tehdä tutkimustyötä, voin sen tehdä. Pääsin sekä psykaan että lääkikseen, mutta edes tulevan palkan vuoksi en psykiatriksi halunnut. Ja päivääkään en ole katunut. Ja vallan hyvin olen tienannut 😃

Eihän psykologi edes saa tehdä diagnoosia, saa kyllä tehdä sitä tukevaa työtä, mutta diagnosointi on psykiatrin hommia.  Sama homma oikeastaan kaikessa kliinisessä työskentelyssä, psykologi toimii psykiatrin apulaisena. Ja eivät todellakaan ole TÄYSIN eri hommia, erittäin paljon samoja aihepiirejä. Esim. psykoterapiaa saa antaa koulutettu sh, psykologi tai psykiatri, tosin on sanomattakin selvää että noista vaihtoehdoista valitsisin lääkärin.

Aika kovapalkkaisia ja korkeasti koulutettuja avustajia sä ajattelet lääkäreillä olevan 😂 Ja tuo väite psykoterapiasta on jo todella paksu. Toivottavasti kukaan ei joudu valepsykoterapeutille.

Kovapalkkaisia? ei se psykiatrin palkka, kovin paljoa eroa psykiatrisen sairaanhoitajan palkasta. Tottakai pitää olla koulutus, eihän lääkäri saa toimia sairaanhoitajanakaan ilman ko. tehtävien koulutusta.

Sinulla on varsin erikoinen käsitys psykiatreista pelkkinä reseptinkirjoittajina. Psykiatri on se joka tekee diagnoosin, sanoo viimeisen sanan ja ottaa vastuun, sairaanhoitajien ja psykologien tehtävä tuottaa psykiatrille aineistoa tuota päätöstä varten. Olisihan se älytöntä jos kovapalkkainen psykiatri joutuisi tekemään psykologien tai sairaanhoitajien tehtäviä.

Joutuisi tekemään paykologin töitä? Aikamoinen lyttäys ammattilaisia kohtaan. Kuten jo joku mainitsi, esim. Neuropsykologin koulutus on lääkärikoulutusta vastaava koulutus. Kaksi täysin eri työtä, lääkärin työ ei ole sen parempaa, vain tyystin erilaista.

Ihan taatusti ei ole lääkärikoulutusta vastaava, se että molemmat ovat tehneet lisurin ei todellakaan tarkoita sitä että ne vastaisivat toisiaan. Onko taiteen lisesiaattilla myös vastaava koulutus??? 

No kyllä on, ihan voit katsoa opinto-oppaasta.