Psykologia 2021

Kokemuksia ulkomailla psykan opiskelusta...?  Hyvät ja huonot puolet?  Toki näitä tietoja löytyy, mutta tuoreet tiedot tarpeellisia, sillä ohjelmat vaatimukset jne. muuttuvat jatkuvasti.  Miten esim. Baltiassa opiskelu?

En kertakaikkiaan ymmärrä miten päättäjät perustelevat sen että ylioppilastutkinto riittää hakemaan yliopistoon mutta jo suoritettu tutkinto yliopistossa ei. Siis haloo. Ainut järkevä selitys tämän asian kiertämiselle on se etteivät he halua uudelleen kouluttaa ihmisiä. Mutta kenen etu on se että ihminen on väärällä alalla? Ei kenenkään, se rasittaa henkisesti ja fyysisesti, työhyvinvointi ja sosiaaliset suhteet mahdollisesti kärsivät ja pahimmillaan elinikäkin lyhenee. Ite olen juuri tällainen työssäni sairasteleva ihminen jonka on päästävä uudelle alalle ja kyllä ärsyttää että kerran suoritettu lisensiaatin tutkinto on täysin turha hakuprosessissa ylioppilastutkintoja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

En kertakaikkiaan ymmärrä miten päättäjät perustelevat sen että ylioppilastutkinto riittää hakemaan yliopistoon mutta jo suoritettu tutkinto yliopistossa ei. Siis haloo. Ainut järkevä selitys tämän asian kiertämiselle on se etteivät he halua uudelleen kouluttaa ihmisiä. Mutta kenen etu on se että ihminen on väärällä alalla? Ei kenenkään, se rasittaa henkisesti ja fyysisesti, työhyvinvointi ja sosiaaliset suhteet mahdollisesti kärsivät ja pahimmillaan elinikäkin lyhenee. Ite olen juuri tällainen työssäni sairasteleva ihminen jonka on päästävä uudelle alalle ja kyllä ärsyttää että kerran suoritettu lisensiaatin tutkinto on täysin turha hakuprosessissa ylioppilastutkintoja vastaan.

Ei asiaa tietenkään ole päätetty alanvaihtajien asemaa puntaroimalla. Kyse on ensikertalaisten edusta, ei toiskertalaisten kiusaamisesta tai aiempien opintojen "riittämisestä". Korkeakouluttaminen maksaa ja mielestäni on yhteiskunnallisesti ihan fiksua säännöstellä sitä jotenkin. Järkevä selitys tälle on siis se (minkä varmaan tiedätkin), että halutaan käyttää resurssit yhteiskunnallisesti mahdollisimman tehokkaasti samalla mahdollistaen eri lähtökohdista ponnistavien nuorten mahdollisuus hankkia itselleen korkeakoulututkinto.

Sulla on todella valitettava tilanne, jos terveys ei kestä nykyistä koulutusta vastaavaa työtä. Yksilöllä on kuitenkin aina mahdollisuus kouluttautua muutoin kuin korkeakoulussa tai hakupainealalla ja joskus alaa voi vaihtaa ilman uudelleen kouluttautumistakin. Suurin osa hakupainealoille hakevista ensikertalaisistakaan ei saavuta unelmien koulutuspaikkaansa ikinä.

OT:

Monelta tuntuu unohtuvan, että Suomessa oikeus hakea korkeakouluun esim. varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta, on etuoikeus ja nämä epäkohdat, joita tähän prosessiin liittyy ovat oikeasti ihan naurettavan pieniä. Etenkin akateemisten sukujen ja perheiden vesat pitävät itsestäänselvänä kouluttautumista yliopistossa arvostetuilla aloilla. Akateemisen korkeakoulutuksen periytyminen on toki arkipäivää ja jo alakouluikäisten kohdalla yleistyvä koulushoppailu on todella huolestuttava merkki eriarvoistumisen lisääntymisessä myös meillä. Korkeakoulugeimeissä valtaosa yksilöistä ei yleensä ottaen saa juuri sitä mitä haluaa, tästä vaan ei puhuta nykyisessä huippusuorituksia normalisoivassa ja keskinkertaisuutta halveksivassa hypekulttuurissa.

Toiskertalaisia on kolmea erilaista ryhmää.

1) Ensikertalaisuus on menetetty, mutta ei tutkintoa.

2) Luki ensin lääkäriksi, nyt tahtoo filosofiksi

3) Luki ensin filosofiksi, nyt tahtoisi lääkäriksi

Kahdella ryhmällä noista on todella kurja asema. Nykyinen tilanne ei kanna, mutta ei ole mahdollisuutta päästä elämässä eteenpäin. AMK:n puolella monessa koulutuksessa ero ensi- ja toiskertalaisen pisterajoissa on jo ihan kohtuuttoman korkea. Lienee olemassa myös ryhmä 4) Luki ensin filosofiksi, nyt tahtoisi biologiksi, mutta se toivottavasti on aika marginaalinen.

Toiskertalainen lähtökohtaisesti tahtoo työllistävän tutkinnon, ellei harrastuksen vuoksi nykyisen työllistävän tutkinnon päälle lue jotain kiinnostavaa.

Toiskertalaisen haasteena on myös opiskelun rahoitus. Mikään rahoituselementti ei taivu 5 vuoden opiskeluun, eikä kansantaloudellisesti järkevää olekaan, että taipuisi. Toiskertalaisten, joilla on jo tutkinto, opiskeluaika pitäisi saada merkittävästi lyhyemmäksi. Maisterihakuun lisää paikkoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään alanvaihtajan ei pitäisi olla kandihaussa mukana. Yhteiskunnan ei ole mitään järkeä kouluttaa kahta kandia. Alanvaihtajat hakisivat suoraan haluamaansa maisteriin.

Mitenkäs luonnontieteiden kandini fysiikasta on antanut minulle riittävät tiedot hypätä suoraan syventäviin opintoihin psykassa?

Maisterihaun ehtona on psykan perus- ja aineopinnot. Tietenkkin.

Psykan kandi ei pätevöitä mihinkään, sitä on turha pistää jo kandia suorittamaan.

Öö, mitä? Siksihän mä juuri haluan hakea kandiopintoihin, että saisin opinto-oikeuden perus- ja aineopintoihin. Ja niistähän ne kandiopinnot suurimmaksi osaksi koostuu. Vai meinaatko, että alanvaihtajan pitäisi heittäytyä pariksi vuodeksi työttömäksi ja opiskella avoimessa omalla rahalla nuo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertakaikkiaan ymmärrä miten päättäjät perustelevat sen että ylioppilastutkinto riittää hakemaan yliopistoon mutta jo suoritettu tutkinto yliopistossa ei. Siis haloo. Ainut järkevä selitys tämän asian kiertämiselle on se etteivät he halua uudelleen kouluttaa ihmisiä. Mutta kenen etu on se että ihminen on väärällä alalla? Ei kenenkään, se rasittaa henkisesti ja fyysisesti, työhyvinvointi ja sosiaaliset suhteet mahdollisesti kärsivät ja pahimmillaan elinikäkin lyhenee. Ite olen juuri tällainen työssäni sairasteleva ihminen jonka on päästävä uudelle alalle ja kyllä ärsyttää että kerran suoritettu lisensiaatin tutkinto on täysin turha hakuprosessissa ylioppilastutkintoja vastaan.

Ei asiaa tietenkään ole päätetty alanvaihtajien asemaa puntaroimalla. Kyse on ensikertalaisten edusta, ei toiskertalaisten kiusaamisesta tai aiempien opintojen "riittämisestä". Korkeakouluttaminen maksaa ja mielestäni on yhteiskunnallisesti ihan fiksua säännöstellä sitä jotenkin. Järkevä selitys tälle on siis se (minkä varmaan tiedätkin), että halutaan käyttää resurssit yhteiskunnallisesti mahdollisimman tehokkaasti samalla mahdollistaen eri lähtökohdista ponnistavien nuorten mahdollisuus hankkia itselleen korkeakoulututkinto.

Sulla on todella valitettava tilanne, jos terveys ei kestä nykyistä koulutusta vastaavaa työtä. Yksilöllä on kuitenkin aina mahdollisuus kouluttautua muutoin kuin korkeakoulussa tai hakupainealalla ja joskus alaa voi vaihtaa ilman uudelleen kouluttautumistakin. Suurin osa hakupainealoille hakevista ensikertalaisistakaan ei saavuta unelmien koulutuspaikkaansa ikinä.

OT:

Monelta tuntuu unohtuvan, että Suomessa oikeus hakea korkeakouluun esim. varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta, on etuoikeus ja nämä epäkohdat, joita tähän prosessiin liittyy ovat oikeasti ihan naurettavan pieniä. Etenkin akateemisten sukujen ja perheiden vesat pitävät itsestäänselvänä kouluttautumista yliopistossa arvostetuilla aloilla. Akateemisen korkeakoulutuksen periytyminen on toki arkipäivää ja jo alakouluikäisten kohdalla yleistyvä koulushoppailu on todella huolestuttava merkki eriarvoistumisen lisääntymisessä myös meillä. Korkeakoulugeimeissä valtaosa yksilöistä ei yleensä ottaen saa juuri sitä mitä haluaa, tästä vaan ei puhuta nykyisessä huippusuorituksia normalisoivassa ja keskinkertaisuutta halveksivassa hypekulttuurissa.

Nyky-yhteiskuntahan ei halveksi keskinkertaisuutta, päinvastoin. Kiintiöiden ym. vaikutus on nimenomaan tasapäistävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään alanvaihtajan ei pitäisi olla kandihaussa mukana. Yhteiskunnan ei ole mitään järkeä kouluttaa kahta kandia. Alanvaihtajat hakisivat suoraan haluamaansa maisteriin.

Mitenkäs luonnontieteiden kandini fysiikasta on antanut minulle riittävät tiedot hypätä suoraan syventäviin opintoihin psykassa?

Maisterihaun ehtona on psykan perus- ja aineopinnot. Tietenkkin.

Psykan kandi ei pätevöitä mihinkään, sitä on turha pistää jo kandia suorittamaan.

Öö, mitä? Siksihän mä juuri haluan hakea kandiopintoihin, että saisin opinto-oikeuden perus- ja aineopintoihin. Ja niistähän ne kandiopinnot suurimmaksi osaksi koostuu. Vai meinaatko, että alanvaihtajan pitäisi heittäytyä pariksi vuodeksi työttömäksi ja opiskella avoimessa omalla rahalla nuo?

Oon eri kuin aiemmat keskustelijat, mutta: kandiopinnot sinänsä ei koostu "suurimmaksi osaksi" perus- ja aineopinnoista. Perus- ja aineopinnot on 60 op, psykologian kandidaatin tutkinto on 180 op. Jos joku on jo kandidaatti (tai maisteri) joltain eri alalta, niin ei tarvitse tehdä (eikä kannata laittaa tekemään) psykologian kandidaatin tutkintoa, koska se ei pätevöitä mihinkään. Vaan silloin voi tehdä perus- ja aineopinnot ja siirtyä siitä suoraan maisteriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään alanvaihtajan ei pitäisi olla kandihaussa mukana. Yhteiskunnan ei ole mitään järkeä kouluttaa kahta kandia. Alanvaihtajat hakisivat suoraan haluamaansa maisteriin.

Mitenkäs luonnontieteiden kandini fysiikasta on antanut minulle riittävät tiedot hypätä suoraan syventäviin opintoihin psykassa?

Maisterihaun ehtona on psykan perus- ja aineopinnot. Tietenkkin.

Psykan kandi ei pätevöitä mihinkään, sitä on turha pistää jo kandia suorittamaan.

Öö, mitä? Siksihän mä juuri haluan hakea kandiopintoihin, että saisin opinto-oikeuden perus- ja aineopintoihin. Ja niistähän ne kandiopinnot suurimmaksi osaksi koostuu. Vai meinaatko, että alanvaihtajan pitäisi heittäytyä pariksi vuodeksi työttömäksi ja opiskella avoimessa omalla rahalla nuo?

Oon eri kuin aiemmat keskustelijat, mutta: kandiopinnot sinänsä ei koostu "suurimmaksi osaksi" perus- ja aineopinnoista. Perus- ja aineopinnot on 60 op, psykologian kandidaatin tutkinto on 180 op. Jos joku on jo kandidaatti (tai maisteri) joltain eri alalta, niin ei tarvitse tehdä (eikä kannata laittaa tekemään) psykologian kandidaatin tutkintoa, koska se ei pätevöitä mihinkään. Vaan silloin voi tehdä perus- ja aineopinnot ja siirtyä siitä suoraan maisteriin.

Ainakin esim. Joensuussa psykologian kandiohjelman perus- ja aineopinnot on yhteensä melkein 100 op. Samanlailla Helsingin maisterissakin joutuu niiden aikaisempien 60 op lisäksi täydentämään maisteritutkintoa kursseilla, jotka muut on tehnyt kandivaiheessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään alanvaihtajan ei pitäisi olla kandihaussa mukana. Yhteiskunnan ei ole mitään järkeä kouluttaa kahta kandia. Alanvaihtajat hakisivat suoraan haluamaansa maisteriin.

Mitenkäs luonnontieteiden kandini fysiikasta on antanut minulle riittävät tiedot hypätä suoraan syventäviin opintoihin psykassa?

Maisterihaun ehtona on psykan perus- ja aineopinnot. Tietenkkin.

Psykan kandi ei pätevöitä mihinkään, sitä on turha pistää jo kandia suorittamaan.

Öö, mitä? Siksihän mä juuri haluan hakea kandiopintoihin, että saisin opinto-oikeuden perus- ja aineopintoihin. Ja niistähän ne kandiopinnot suurimmaksi osaksi koostuu. Vai meinaatko, että alanvaihtajan pitäisi heittäytyä pariksi vuodeksi työttömäksi ja opiskella avoimessa omalla rahalla nuo?

Miten olisi, että joo? Sulla on kandi työllistävältä alalta, jolla et haluakaan jatkaa*. Onko oikeusmurha, jos maksaisit nimellisen maksun siitä, ettei seuraavaa tutkintoa tarvi aloittaa nollasta?

*LuK ei työllistä loistavasti, mutta FM fysiiikasta on ihan jees.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään alanvaihtajan ei pitäisi olla kandihaussa mukana. Yhteiskunnan ei ole mitään järkeä kouluttaa kahta kandia. Alanvaihtajat hakisivat suoraan haluamaansa maisteriin.

Mitenkäs luonnontieteiden kandini fysiikasta on antanut minulle riittävät tiedot hypätä suoraan syventäviin opintoihin psykassa?

Maisterihaun ehtona on psykan perus- ja aineopinnot. Tietenkkin.

Psykan kandi ei pätevöitä mihinkään, sitä on turha pistää jo kandia suorittamaan.

Öö, mitä? Siksihän mä juuri haluan hakea kandiopintoihin, että saisin opinto-oikeuden perus- ja aineopintoihin. Ja niistähän ne kandiopinnot suurimmaksi osaksi koostuu. Vai meinaatko, että alanvaihtajan pitäisi heittäytyä pariksi vuodeksi työttömäksi ja opiskella avoimessa omalla rahalla nuo?

Miten olisi, että joo? Sulla on kandi työllistävältä alalta, jolla et haluakaan jatkaa*. Onko oikeusmurha, jos maksaisit nimellisen maksun siitä, ettei seuraavaa tutkintoa tarvi aloittaa nollasta?

*LuK ei työllistä loistavasti, mutta FM fysiiikasta on ihan jees.

Ei ole oikeusmurha eikä kohtuutonta, mutta silti en ymmärrä, miksi moni kuvittelee, että mikä tahansa kandi olisi hyvä pohja lähteä psykan maisteriopintoihin. Se, että kandin tutkinto ei pätevöitä mihinkään ei ole mielestäni mikään argumentti, samahan se on ensikertalaisille.

Itse en esimerkiksi ole hakeutumassa yliopistoon uutta ammattia varten vaan akateemisesta mielenkiinnosta. Siinä mielessä on aivan samantekevää, mitä tutkintonimikettä on opiskelemassa.

Jokainen päähaussa pyörivä toisen tutkinnon lukija on pois niiltä, joilla ei ole tutkintoa. Oli se ensikertalainen tai ei-ensikertalainen. Jokainen jo koulutetulle menevä paikka siirtää tätä humppaa aina uusille vuosille eteenpäin.

Puolet kandintutkinnosta on yleisopintoja, joiden kertaaminen ei palvele ketään.

Jos teillä on jo kanditutkinto, niin sen saa hyväksiluettua ainakin Joensuussa, Turussa ja Jyväskylässä. Pitää suorittaa vaan psykan perus- ja aineopinnot ja sitten voi siirtyä maisteriopintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on jo kanditutkinto, niin sen saa hyväksiluettua ainakin Joensuussa, Turussa ja Jyväskylässä. Pitää suorittaa vaan psykan perus- ja aineopinnot ja sitten voi siirtyä maisteriopintoihin.

Ei kai saa? Ei ainakaan Hesassa saa. Kun tekee psykan kandintutkinnon, niin kaikki siihen kuuluvat kurssit on joko suoritettava tai korvattava vastaavilla. Toisesta aineesta tehdystä kandista ei kyllä kovin montaa kurssia saa liitettyä vapaaehtoisiin opintoihin. Aika yllättävää, jos muissa yliopistoissa todella on "lepsumpi" linja. Terveisin "aiemman kandin jälkeen psykan kandin Hesassa suorittanut"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on jo kanditutkinto, niin sen saa hyväksiluettua ainakin Joensuussa, Turussa ja Jyväskylässä. Pitää suorittaa vaan psykan perus- ja aineopinnot ja sitten voi siirtyä maisteriopintoihin.

Ei kai saa? Ei ainakaan Hesassa saa. Kun tekee psykan kandintutkinnon, niin kaikki siihen kuuluvat kurssit on joko suoritettava tai korvattava vastaavilla. Toisesta aineesta tehdystä kandista ei kyllä kovin montaa kurssia saa liitettyä vapaaehtoisiin opintoihin. Aika yllättävää, jos muissa yliopistoissa todella on "lepsumpi" linja. Terveisin "aiemman kandin jälkeen psykan kandin Hesassa suorittanut"

Kyllä saa, mutta ei kaikissa yliopistoissa. Oon asiasta kysynyt jokaisesta yliopistosta. Helsingissä ja Oulussa ei saa hyväksiluettua. Tampereesta en ole varma, koska vastaus oli niin epämääräinen "katsotaan tapauskohtaisesti". Joensuusta, Jyväskylästä ja Turusta sanottiin aivan selvästi, että ei tarvitse tehdä kanditutkintoa, jos on jo kanditutkinto. Pitää tehdä vain perus-ja aineopinnot ja jotain täydentäviä opintoja ennen maisteriopintoihin siirtymistä. Joensuusta sanottiin, että pitää suorittaa "siirtymäopintoja" noin 25op ja tietenkin psykan perus- ja aineopinnot ja sitten voi siirtyä maisteriin. Kuulostaa minunkin mielestä aika epäreilulta, että yliopistojen välillä on näin suuria eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on jo kanditutkinto, niin sen saa hyväksiluettua ainakin Joensuussa, Turussa ja Jyväskylässä. Pitää suorittaa vaan psykan perus- ja aineopinnot ja sitten voi siirtyä maisteriopintoihin.

Ei kai saa? Ei ainakaan Hesassa saa. Kun tekee psykan kandintutkinnon, niin kaikki siihen kuuluvat kurssit on joko suoritettava tai korvattava vastaavilla. Toisesta aineesta tehdystä kandista ei kyllä kovin montaa kurssia saa liitettyä vapaaehtoisiin opintoihin. Aika yllättävää, jos muissa yliopistoissa todella on "lepsumpi" linja. Terveisin "aiemman kandin jälkeen psykan kandin Hesassa suorittanut"

Ei saakaan, Helsingissä pitää suorittaa se kandi, että pääsee maisteriopintoihin.

Tässä keskustelussa alkupäässä (ekojen 20-30 sivun aikana) joku viime vuoden pääsijä laskiskeli, että hänen pitäisi suorittaa 32 op ylimääräistä verrattuna siihen, että olisi päässyt maisterihaussa suoraan sisään. Loput oli  oli ne perus- ja aineopinnot, hyväksilukuja vanhasta + siltaopinnot, jotka joka tapauksessa tulee maisteriin pääseville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on jo kanditutkinto, niin sen saa hyväksiluettua ainakin Joensuussa, Turussa ja Jyväskylässä. Pitää suorittaa vaan psykan perus- ja aineopinnot ja sitten voi siirtyä maisteriopintoihin.

Ei kai saa? Ei ainakaan Hesassa saa. Kun tekee psykan kandintutkinnon, niin kaikki siihen kuuluvat kurssit on joko suoritettava tai korvattava vastaavilla. Toisesta aineesta tehdystä kandista ei kyllä kovin montaa kurssia saa liitettyä vapaaehtoisiin opintoihin. Aika yllättävää, jos muissa yliopistoissa todella on "lepsumpi" linja. Terveisin "aiemman kandin jälkeen psykan kandin Hesassa suorittanut"

Ei saakaan, Helsingissä pitää suorittaa se kandi, että pääsee maisteriopintoihin.

Tässä keskustelussa alkupäässä (ekojen 20-30 sivun aikana) joku viime vuoden pääsijä laskiskeli, että hänen pitäisi suorittaa 32 op ylimääräistä verrattuna siihen, että olisi päässyt maisterihaussa suoraan sisään. Loput oli  oli ne perus- ja aineopinnot, hyväksilukuja vanhasta + siltaopinnot, jotka joka tapauksessa tulee maisteriin pääseville.

Helsingissä näin. Mutta tässä on eroja yliopistojen välillä.

Moni ei tunnu perus- ja aineopintojen kohdalla muistavan, että aineopinnot ovat laajempia pääaineopiskelijoille (psykalaisille) kuin sivuaineopiskelijoille.

Esim. meillä uef:llä psykan aineopinnot on sivuaineopiskelijalle vain 35 op, kun taas psykologian opiskelijalle 74 op, joista 62 op on pakollisia ja loput ovat vapaavalintaisia aineopintoja, mitä uef:llä on todella paljon.

Miten paljon muuten uef:lla tarvitsee englantia opinnoissa? Oon kattonu eri yliopistojen opinto-oppaita ja uef:lla näytti olevan vähiten englantia opinnoissa. Monet kurssikirjat oli suomeksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon muuten uef:lla tarvitsee englantia opinnoissa? Oon kattonu eri yliopistojen opinto-oppaita ja uef:lla näytti olevan vähiten englantia opinnoissa. Monet kurssikirjat oli suomeksi jne.

Suurin osa kurssimateriaalista ollut englanniksi.

Tiiättekö miten tarkkoja ovat opintojen vanhenemisesta? Mulla ois lukuvuonna 2007-2008 suoritettuja psykan aineopintoja, kelpaakohan ne? Eivät siis muodosta kokonaisuutta. Ja toisaalta eikö perusopinnot kelpaa vaikka olisivatkin monen vuoden takaa jos ne on suoritettu kaikki 25 op?

Tavallaan toivoisin että en pääsiskään Ouluun vaan vaikka Jyväskylään jos sinne hyväksyvät paremmin toisen kandin tutkinnon ja aiempia opintoja mut mietityttää miten saisin etänä tehtyä sinne asti... Ja jos pääsen Ouluun niin alanko tekemään gradua samalla kun odottelen että muut saavat perusopinnot tehtyä vai mitä ihmettä teen ekan vuoden 😅 Olisin tietysti voinut ajatella tätä etukäteen enemmän mutta ajattelin vain että tietysti laitan Oulun ensisijaiseksi koska asun ihan vieressä. Nyt myöhemmin vain oon alkanut miettiä et mikähän ois oikeesti ollut järkevintä. Voihan se silti olla etten pääse minnekään niin turhaanpa mietin 😂😔