Psykologia 2021

Ja tuossa toinen, tämä huomio korottamisenkin!

https://www.tutorhouse.fi/todistusvalintakone

Pieni gallup keväästä:

Uskon, että valintaperusteet menevät taas uusiksi koronan takia ->peukku ylös

Uskon, että valintaperusteet pysyvät sellaisinakuin lokakuussa ilmoitettiin ->peukku alas

Anteeksi katkeraa tekstiä tulossa. En halua lannistaa vaan avaudun omasta pettymyksestä. Olen hakenut 4 kertaa psykalle ja 4 välivuotta takana. Valmennuskurssit käyty ja maksettu, samoin avoimessa perusopinnot. Tässä kohtaa mulla voisi olla siis ammatti. Mutta ei, olen 1v sosionomiopiskelija. Menin lopulta opiskelemaan sosionomiksi, että saan edes jonkun ammatin. Sosionomi sillä ajatuksella, että se on "vähän kuin" psykaa ja samantyyppisiä ilmiöitä käsittelee. Nyt voin 100% varmuudella sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Ei mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei edes yhtä onnetonta johdanto psykologiaan-kurssia. Eikä mua sinänsä edes kiinnosta työskennellä ihmisten kanssa, mua olisi ennen kaikkea kiinnostanut psykologia tieteenä. Etenkin persoonallisuus-kehitys-ja neuropsykologia. Satuttaa ja itkettää kun tajuan, että toi unelma ei toteudu eikä sitä toimivaa plan b:tä ole.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi katkeraa tekstiä tulossa. En halua lannistaa vaan avaudun omasta pettymyksestä. Olen hakenut 4 kertaa psykalle ja 4 välivuotta takana. Valmennuskurssit käyty ja maksettu, samoin avoimessa perusopinnot. Tässä kohtaa mulla voisi olla siis ammatti. Mutta ei, olen 1v sosionomiopiskelija. Menin lopulta opiskelemaan sosionomiksi, että saan edes jonkun ammatin. Sosionomi sillä ajatuksella, että se on "vähän kuin" psykaa ja samantyyppisiä ilmiöitä käsittelee. Nyt voin 100% varmuudella sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Ei mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei edes yhtä onnetonta johdanto psykologiaan-kurssia. Eikä mua sinänsä edes kiinnosta työskennellä ihmisten kanssa, mua olisi ennen kaikkea kiinnostanut psykologia tieteenä. Etenkin persoonallisuus-kehitys-ja neuropsykologia. Satuttaa ja itkettää kun tajuan, että toi unelma ei toteudu eikä sitä toimivaa plan b:tä ole.

Ihan tavallinen tarina. Myös sen osalta, että valinta ei osunutkaan oikeaan.

Kun ei halua auttamisammattiin, sosionomi on väärä korvike. Oikeampi sinulle olisi ollut kasvatustiede, siellä käsitellään juurikin kehitystä ja persoonallisuutta, erityispedagogiikan puolella myös neuroa. Kasvatustiedettä on kaiken lisäksi melko helppo päästä opiskelemaan. Pääsykoe ei ole erityisen vaikea, ja toiskertalaisetkin pääsevät papereilla!

Joka tapauksessa olet vielä nuori ja maailma voi tarjota sinulle mitä vaan. Tuolla koulutuksella voi päätyä tekemään vaikka mitä, ja myös toisen tutkinnon opiskelu on täysin mahdollista. Nyt kannattaa panostaa johonkin tutkintoon, joko tuohon sosionomiin tai sitten vaihdat yliopiston puolelle, ja psykan aineopintoihin. Sitten sulla on myös maisteripaikat ulottuvillasi.

Sosionomi kai on lähinnä sosiaalityöntekijää, paitsi että amk vs yliopisto maisteri. Se on tosiaan eri tieteenala kuin psykologia. Kentällä katsovat asiakkaan tarpeita eri vinkkelistä ja niin on tarkoituskin.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi katkeraa tekstiä tulossa. En halua lannistaa vaan avaudun omasta pettymyksestä. Olen hakenut 4 kertaa psykalle ja 4 välivuotta takana. Valmennuskurssit käyty ja maksettu, samoin avoimessa perusopinnot. Tässä kohtaa mulla voisi olla siis ammatti. Mutta ei, olen 1v sosionomiopiskelija. Menin lopulta opiskelemaan sosionomiksi, että saan edes jonkun ammatin. Sosionomi sillä ajatuksella, että se on "vähän kuin" psykaa ja samantyyppisiä ilmiöitä käsittelee. Nyt voin 100% varmuudella sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Ei mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei edes yhtä onnetonta johdanto psykologiaan-kurssia. Eikä mua sinänsä edes kiinnosta työskennellä ihmisten kanssa, mua olisi ennen kaikkea kiinnostanut psykologia tieteenä. Etenkin persoonallisuus-kehitys-ja neuropsykologia. Satuttaa ja itkettää kun tajuan, että toi unelma ei toteudu eikä sitä toimivaa plan b:tä ole.

Ei kannata kaikkea toivoa heittää vielä menemään. Sosionomi voi parin vuoden työkokemuksen jälkeen päästä opiskelemaan psykoterapeutiksi, ja näiden parin vuoden aikana voi aina yrittää päästä vielä psykalle pääsykokeella. Ja jos opiskelet avoimessa lisäksi psykologian aineopinnot, niin psykan maisteriinkin avautuu väylä.

Psykoterapeuttiopinnot ovat tietysti maksullisia, mutta ne suoritetaan yleensä työn ohessa. Maksullisuuteen saattaa kuitenkin olla tulossa muutos tulevaisuudessa mm. nykyisen kansalaisaloitteen myötä. 

Ei kai sosionomi voi opiskella psykoterapeutiksi. Sosiaalityöntekijä, psykologi, lääkäri, sairaanhoitaja, erityisopettaja voivat.

Sosionomin tutkinto on sosiaalityöntekijän ja lähihoitajan välimaastosta. Työtehtävät voi muistuttaa kumpaa vaan noista esim. monet on ohjaajina ja tekevät käytännössä lähärin työtä, monet tekee sosiaalityöntekijän sijaisuutta keveämmällä työtaakalla ja matalammalla palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sosionomi voi opiskella psykoterapeutiksi. Sosiaalityöntekijä, psykologi, lääkäri, sairaanhoitaja, erityisopettaja voivat.

Sosionomin tutkinto on sosiaalityöntekijän ja lähihoitajan välimaastosta. Työtehtävät voi muistuttaa kumpaa vaan noista esim. monet on ohjaajina ja tekevät käytännössä lähärin työtä, monet tekee sosiaalityöntekijän sijaisuutta keveämmällä työtaakalla ja matalammalla palkalla.

https://www.helsinki.fi/fi/laaketieteellinen-tiedekunta/ammatillinen-ja…

Kyllä voi. Myös esim. teologian tai terveystieteiden maisteri tai logopediaa opiskellut on hakukelpoinen.

Anteeksi, tiiän että tää on psykalle tehty, mutta tuo kasvatustiede, osaisiko joku selittää siitä enemmän? Ilmeisesti voi suuntautua varhaiskasvatukseen, opettajaksi, erityispedagogiikkaan tai sit sinne yleiselle puolelle jossa myös aikuiskasvatuse a mediakasvatus.

Yleinen puoli kiinnostaa, koska on psykologisuutta ja sosiologiaa, ja siinä pystyisi auttamaan/kehittämään jne. Mutta oikeasti, tuntuu että kasvatustieteen yleisestä puolesta ei missään puhuta? Ammatit?

Yleisestä kasvatustieteestä kai aika usein siirrytään hallinnollisiin ja kehittämistehtäviin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sosionomi voi opiskella psykoterapeutiksi. Sosiaalityöntekijä, psykologi, lääkäri, sairaanhoitaja, erityisopettaja voivat.

Sosionomin tutkinto on sosiaalityöntekijän ja lähihoitajan välimaastosta. Työtehtävät voi muistuttaa kumpaa vaan noista esim. monet on ohjaajina ja tekevät käytännössä lähärin työtä, monet tekee sosiaalityöntekijän sijaisuutta keveämmällä työtaakalla ja matalammalla palkalla.

https://www.helsinki.fi/fi/laaketieteellinen-tiedekunta/ammatillinen-ja…

Kyllä voi. Myös esim. teologian tai terveystieteiden maisteri tai logopediaa opiskellut on hakukelpoinen.

Kappas, minulla oli vanhaa tietoa. En jaksanut lukea, mutta onko niin, että nuo tutkinnot on eri arvoisia? Esim. psyka ykköskategoriassa antaa enemmän pisteitä kuin sosionomi kolmosessa. Yks sh/terveydenhoitaja amk + yamk on vaan kertonut, että jopa hänen koulutuksestaan on vaikea päästä kun psykaa ja lääkäreitä suositaan.

Maksuttomuudesta sen verran, että liitot ei usko sen realistisiin mahdollisuuksiin lähitulevaisuudessa (moneen vuoteen), vaikka ajavatkin sitä. Yks este on tarve omalle terapialle jota ei vissiin vois laittaa veronmaksajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi katkeraa tekstiä tulossa. En halua lannistaa vaan avaudun omasta pettymyksestä. Olen hakenut 4 kertaa psykalle ja 4 välivuotta takana. Valmennuskurssit käyty ja maksettu, samoin avoimessa perusopinnot. Tässä kohtaa mulla voisi olla siis ammatti. Mutta ei, olen 1v sosionomiopiskelija. Menin lopulta opiskelemaan sosionomiksi, että saan edes jonkun ammatin. Sosionomi sillä ajatuksella, että se on "vähän kuin" psykaa ja samantyyppisiä ilmiöitä käsittelee. Nyt voin 100% varmuudella sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Ei mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei edes yhtä onnetonta johdanto psykologiaan-kurssia. Eikä mua sinänsä edes kiinnosta työskennellä ihmisten kanssa, mua olisi ennen kaikkea kiinnostanut psykologia tieteenä. Etenkin persoonallisuus-kehitys-ja neuropsykologia. Satuttaa ja itkettää kun tajuan, että toi unelma ei toteudu eikä sitä toimivaa plan b:tä ole.

Ei kannata kaikkea toivoa heittää vielä menemään. Sosionomi voi parin vuoden työkokemuksen jälkeen päästä opiskelemaan psykoterapeutiksi, ja näiden parin vuoden aikana voi aina yrittää päästä vielä psykalle pääsykokeella. Ja jos opiskelet avoimessa lisäksi psykologian aineopinnot, niin psykan maisteriinkin avautuu väylä.

Psykoterapeuttiopinnot ovat tietysti maksullisia, mutta ne suoritetaan yleensä työn ohessa. Maksullisuuteen saattaa kuitenkin olla tulossa muutos tulevaisuudessa mm. nykyisen kansalaisaloitteen myötä. 

Kiitos sinulle rohkaista, sanoin sille toiselle tsemppaalle joka ehdotti muistaakseni kasvatustieteitä. Harkitsen molempia vaihtoehtoja, mutta toisaalta olen myös miettinyt että pitäisikö sittenkin harkita jotain täysin ei-psykologiaam liittyvää. En ole ihan varma kiinnostaako minua varsinainen terapiatyö, luultavasti ei. En myöskään haluaisi sitoutua pitkiin terapiajaksoihin. Lukion psykan ja avoimen perusopintojen pohjalta kiinnostaa psykologian oppisisällöt ja niitä haluaisin opiskella lisää. Yksi vaihtoehto olisi ottaa avoimessa lisää opintoja mutta taloudellinen tilanne on nyt esteenä. Lisäksi minua psykologian suhteen kiinnostaisi esim psykologisten tutkimusten ja arviointien teko potilaille esim sairaaloissa tai avohoidon poliklinikoilla. Kaverin äiti on geropsykiatrian poliklinikalla töissä psykologina ja on kertonut työstään. Tuo työ olisi juuri sellaista mitä haluaisin tehdä. Hän tekee potilaille erilaisia tutkimuksia, osallistuu hoitotiimeihin, tapaa ja neuvoo omaisia jne. Ei tee siis terapiatyötä mutta lyhyitä keskustelujaksoja voi olla tutkimusten lisäksi. Noi tutkimukset kuulostaa tosi mielenkiintoisilta: tutkitaan aivotoimintaa eli muistia, kieltä, hahmottamista, motoriikkaa, lisäksi tunne-elämää ja arjen toimintakykyä. Tuollaisessa työssä saisi varmaan aika laajasti hyödyntää erilaista psykologista osaamista (neuro, kliininen, kehitys, persoonallisuus jne).

T. Lainaamasi sosionomiopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi katkeraa tekstiä tulossa. En halua lannistaa vaan avaudun omasta pettymyksestä. Olen hakenut 4 kertaa psykalle ja 4 välivuotta takana. Valmennuskurssit käyty ja maksettu, samoin avoimessa perusopinnot. Tässä kohtaa mulla voisi olla siis ammatti. Mutta ei, olen 1v sosionomiopiskelija. Menin lopulta opiskelemaan sosionomiksi, että saan edes jonkun ammatin. Sosionomi sillä ajatuksella, että se on "vähän kuin" psykaa ja samantyyppisiä ilmiöitä käsittelee. Nyt voin 100% varmuudella sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Ei mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei edes yhtä onnetonta johdanto psykologiaan-kurssia. Eikä mua sinänsä edes kiinnosta työskennellä ihmisten kanssa, mua olisi ennen kaikkea kiinnostanut psykologia tieteenä. Etenkin persoonallisuus-kehitys-ja neuropsykologia. Satuttaa ja itkettää kun tajuan, että toi unelma ei toteudu eikä sitä toimivaa plan b:tä ole.

Ei kannata kaikkea toivoa heittää vielä menemään. Sosionomi voi parin vuoden työkokemuksen jälkeen päästä opiskelemaan psykoterapeutiksi, ja näiden parin vuoden aikana voi aina yrittää päästä vielä psykalle pääsykokeella. Ja jos opiskelet avoimessa lisäksi psykologian aineopinnot, niin psykan maisteriinkin avautuu väylä.

Psykoterapeuttiopinnot ovat tietysti maksullisia, mutta ne suoritetaan yleensä työn ohessa. Maksullisuuteen saattaa kuitenkin olla tulossa muutos tulevaisuudessa mm. nykyisen kansalaisaloitteen myötä. 

Kiitos sinulle rohkaista, sanoin sille toiselle tsemppaalle joka ehdotti muistaakseni kasvatustieteitä. Harkitsen molempia vaihtoehtoja, mutta toisaalta olen myös miettinyt että pitäisikö sittenkin harkita jotain täysin ei-psykologiaam liittyvää. En ole ihan varma kiinnostaako minua varsinainen terapiatyö, luultavasti ei. En myöskään haluaisi sitoutua pitkiin terapiajaksoihin. Lukion psykan ja avoimen perusopintojen pohjalta kiinnostaa psykologian oppisisällöt ja niitä haluaisin opiskella lisää. Yksi vaihtoehto olisi ottaa avoimessa lisää opintoja mutta taloudellinen tilanne on nyt esteenä. Lisäksi minua psykologian suhteen kiinnostaisi esim psykologisten tutkimusten ja arviointien teko potilaille esim sairaaloissa tai avohoidon poliklinikoilla. Kaverin äiti on geropsykiatrian poliklinikalla töissä psykologina ja on kertonut työstään. Tuo työ olisi juuri sellaista mitä haluaisin tehdä. Hän tekee potilaille erilaisia tutkimuksia, osallistuu hoitotiimeihin, tapaa ja neuvoo omaisia jne. Ei tee siis terapiatyötä mutta lyhyitä keskustelujaksoja voi olla tutkimusten lisäksi. Noi tutkimukset kuulostaa tosi mielenkiintoisilta: tutkitaan aivotoimintaa eli muistia, kieltä, hahmottamista, motoriikkaa, lisäksi tunne-elämää ja arjen toimintakykyä. Tuollaisessa työssä saisi varmaan aika laajasti hyödyntää erilaista psykologista osaamista (neuro, kliininen, kehitys, persoonallisuus jne).

T. Lainaamasi sosionomiopiskelija

https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.17356045892

Jos psykologia kiinnostaa, mutta potilastyö ei varsinaisesti, niin kognitiotiede on myös yksi vaihtoehto. Siinä on kyllä sitten aika paljon laitteiden ja teknologian kanssa toimimista.

https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.58062323678

Jyväskylässä on myös avoimen väylä, josta valmistuu filosofian maisteriksi psykologia pääaineena. Siihen voisit pyrkiä myös heti psykologian aineopinnot suoritettuasi. Tästä ei saa virallista psykologin pätevyyttä, eli ainakaan kliinistä potilastyötä ei voi tehdä, mutta esimerkiksi neuropsykologisia tutkimuksia kyllä.

Oon kasvatustieteiden maisteri ja kiinnostunut neuropsykasta. Kirjoittanut 2010, 4 E 2 M eli tokarilla ei mihinkään pääse (silloin ei ollut väliä arvosanoilla, olisin halunnut kirjoittaa paljon enemmän mutta panostettiin nopeaan valmistumiseen "kirjoita vain ne, joissa aivan varmasti pärjäät"). Oon hakenut psykalle jotain kolme kertaa, kaksi kertaa soveltuvuuskokeessa, jäin ehkä kahden pisteen päähän sisääntulorajasta. En tiedä uskallanko hakea, koska todistuspisteeni ovat niin surkeat ja en millään usko saavani pääsykokeesta tarpeeksi pisteitä että sisäänpääsy olisi edes kaukainen mahdollisuus. Olen liian riskinottaja monivalintakokeissa, en osaa jättää epävarmoja kohtia tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Oon kasvatustieteiden maisteri ja kiinnostunut neuropsykasta. Kirjoittanut 2010, 4 E 2 M eli tokarilla ei mihinkään pääse (silloin ei ollut väliä arvosanoilla, olisin halunnut kirjoittaa paljon enemmän mutta panostettiin nopeaan valmistumiseen "kirjoita vain ne, joissa aivan varmasti pärjäät"). Oon hakenut psykalle jotain kolme kertaa, kaksi kertaa soveltuvuuskokeessa, jäin ehkä kahden pisteen päähän sisääntulorajasta. En tiedä uskallanko hakea, koska todistuspisteeni ovat niin surkeat ja en millään usko saavani pääsykokeesta tarpeeksi pisteitä että sisäänpääsy olisi edes kaukainen mahdollisuus. Olen liian riskinottaja monivalintakokeissa, en osaa jättää epävarmoja kohtia tyhjäksi.

Toiskertalaiset eivät muutenkaan voi hakea todistuksella. :( Eli pääsykoe on ainoa mahdollisuus.

Onko sinulla psykologiaa luettuna sivuaineena? Jos on perus- ja aineopinnot vähintään arvosanalla 3, voi hakea maisterihaussa.

Voit myös yrittää neurotieteen maisteriohjelmaan. Sinne ei ole pääsykoetta: valinta tehdään aikaisempien opintojen (soveltuvuus, menestys) ja motivaatiokirjeen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, tiiän että tää on psykalle tehty, mutta tuo kasvatustiede, osaisiko joku selittää siitä enemmän? Ilmeisesti voi suuntautua varhaiskasvatukseen, opettajaksi, erityispedagogiikkaan tai sit sinne yleiselle puolelle jossa myös aikuiskasvatuse a mediakasvatus.

Yleinen puoli kiinnostaa, koska on psykologisuutta ja sosiologiaa, ja siinä pystyisi auttamaan/kehittämään jne. Mutta oikeasti, tuntuu että kasvatustieteen yleisestä puolesta ei missään puhuta? Ammatit?

Yleinen kasvatustiede on generalistiala siinä missä psyka filosofian maisterinakin. (Psykologian maisteri on tietenkin professioala.)

Niistä saa valmiudet varsin samankaltaisiin tehtäviinkin: koulutukseen, konsultointiin, valmennukseen, rekrytointiin, työhyvinvointiin, organisaatioiden kehittämiseen, tutkijaksi. Erilaisia asiantuntija- ja hallintotöitä ns. auttamisammatin sijasta.

Jo hakiessa pitää päättää haluaako varhaiskasvatuksen opeksi, luokanopeksi, erityisopeksi vaiko yleiselle puolelle, josta ei valmistu opettajaksi lainkaan (ellei lisäksi lue aikuisopettajan pedagogisia opintoja). Ne eivät ole erillisiä suuntautumisvaihtoehtoja, vaan erillisiä koulutuksia.

En ilmoittautunut kirjoittanut psykologiaa keväällä 2020, kun syksyllä 2019 sanottiin, ettei siitä ole mitään hyötyä toiskertalaiselle. Voi että risoi, kun ilmoitettiin ainereaalivalinnasta. Kävin nyt syksyllä kirjottamassa, sillä päätin, että psykan kirjoittamattomuudesta tämä ei ainakaan saa enää ikinä jäädä kiinni. Toivotaan ainereaali-joulua tällekin keväälle.

"

Todistusvalinnassa otetaan huomioon ne viimeistään keväällä 2021 suomalaisen ylioppilastutkinnon suorittavat, joiden tiedot ovat ylioppilastutkintorekisterissä 18.5.2021. Yliopistot eivät vastaa lukiosta johtuvista suoritustietojen myöhästymisistä. Yhteishaun aikataulun mukaan todistusvalinnan tuloksista ilmoitetaan hakijoille viimeistään 31.5.2021. Psykologian yhteisvalinnan osalta todistusvalinnan tulokset pyritään saamaan valmiiksi ennen valintakoetta, mutta hakijoiden on syytä varautua osallistumaan valintakokeeseen siltä varalta, että todistusvalinnan tulokset eivät valmistu ennen koetta. Valintakokeeseen osallistuminen ei tässä tapauksessa estä mahdollisuutta tulla valituksi todistusvalinnassa."

Huomatkaa, että koekiintiöstä saattaa valua lisää paikkoja todistusvalntaan, sillä tuossa kehotetaan tekemään koe "varmuuden vuoksi". Lisäksi moni ei tyydy siihen mitä saa todistuksella, vaan lähtee hakemaan ylempää kohdetta. Tähän on toki oikeus, mutta eikö sitä koetta voi millään pitää niin, että edes ensimmäiseen hakutoiveeseensa todistuksella pääsevät voisivat jättää sen väliin? Aivan varmasti asia ratkaistaan niin, että jos pääsisi molemmilla tavoilla otetaan kokeella,jolloin todistuspuolelle valuu taas lisää toiskertalaisten ulottumattomissa olevia paikkoja... Tämä systeemi on vaan todella epäoikeudenmukainen ja - looginen...

Vierailija kirjoitti:

Oon kasvatustieteiden maisteri ja kiinnostunut neuropsykasta. Kirjoittanut 2010, 4 E 2 M eli tokarilla ei mihinkään pääse (silloin ei ollut väliä arvosanoilla, olisin halunnut kirjoittaa paljon enemmän mutta panostettiin nopeaan valmistumiseen "kirjoita vain ne, joissa aivan varmasti pärjäät"). Oon hakenut psykalle jotain kolme kertaa, kaksi kertaa soveltuvuuskokeessa, jäin ehkä kahden pisteen päähän sisääntulorajasta. En tiedä uskallanko hakea, koska todistuspisteeni ovat niin surkeat ja en millään usko saavani pääsykokeesta tarpeeksi pisteitä että sisäänpääsy olisi edes kaukainen mahdollisuus. Olen liian riskinottaja monivalintakokeissa, en osaa jättää epävarmoja kohtia tyhjäksi.

Mites maisterihaku? Olen VTM ja suoritan parhaillaan psykaa avoimessa. Kohta perusopinnot kasassa. Ei ole ollut rankkaa opiskella työn ohessa, koska opintojaksot ovat kiinnostavia. Tiedän, että tämä on vähän uhkapeliä - en voi tietää miten menestyn pääsykokeessa, koska en ole vielä kokeillut kertaakaan :) Mutta se ei pelaa joka pelkää. Tsemppiä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon kasvatustieteiden maisteri ja kiinnostunut neuropsykasta. Kirjoittanut 2010, 4 E 2 M eli tokarilla ei mihinkään pääse (silloin ei ollut väliä arvosanoilla, olisin halunnut kirjoittaa paljon enemmän mutta panostettiin nopeaan valmistumiseen "kirjoita vain ne, joissa aivan varmasti pärjäät"). Oon hakenut psykalle jotain kolme kertaa, kaksi kertaa soveltuvuuskokeessa, jäin ehkä kahden pisteen päähän sisääntulorajasta. En tiedä uskallanko hakea, koska todistuspisteeni ovat niin surkeat ja en millään usko saavani pääsykokeesta tarpeeksi pisteitä että sisäänpääsy olisi edes kaukainen mahdollisuus. Olen liian riskinottaja monivalintakokeissa, en osaa jättää epävarmoja kohtia tyhjäksi.

Mites maisterihaku? Olen VTM ja suoritan parhaillaan psykaa avoimessa. Kohta perusopinnot kasassa. Ei ole ollut rankkaa opiskella työn ohessa, koska opintojaksot ovat kiinnostavia. Tiedän, että tämä on vähän uhkapeliä - en voi tietää miten menestyn pääsykokeessa, koska en ole vielä kokeillut kertaakaan :) Mutta se ei pelaa joka pelkää. Tsemppiä kaikille!

Valitettavasti maisterihaussa on vain 10 paikkaa jaossa, ja kilpailu sisäänpääsystä on yhtä kovaa kuin kandidaattiopintoihin.