Psykologia 2021

Vaikeapa sitä on kevään tilannetta vielä tietää. Tänä vuonna se ei kuitenkaan tule yllätyksenä, kaikki käyttävät jo maskeja ja turvavälien merkitys tiedetään.

Rokotukset myös alkavat kohta, joten ehkä taudin leviäminen vähän laantuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeapa sitä on kevään tilannetta vielä tietää. Tänä vuonna se ei kuitenkaan tule yllätyksenä, kaikki käyttävät jo maskeja ja turvavälien merkitys tiedetään.

Rokotukset myös alkavat kohta, joten ehkä taudin leviäminen vähän laantuisi.

Kaikki eivät valitettavasti käytä maskeja, ja rokotus sekä sen riittävyys ovat isoja kysymysmerkkejä. Mutta toivotaan parasta.

Kuinka moni on menossa keväällä korottamaan? Onko joukossamme jo abeja, jotka vasta pääättävät kirjoitukset keväällä?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni on menossa keväällä korottamaan? Onko joukossamme jo abeja, jotka vasta pääättävät kirjoitukset keväällä?

Oon ite menossa keväällä korottamaan enkkua E>L ja lyhyttä matikkaa M>E/L. Muut onkin jo laudatureita. Jännittää hirveesti toi matikka, kun itse aikoinaan kirjottanu paperilla että oppiiko sähkösen laskennan ennen koetta.

Olisiko täällä halukkaita tohon Valmennuskeskuksen frendialeen? Joulun jälkeen varmaan tulee alennuksia muutenkin, vai? Voitaisiin joko odottaa alennukseen tai ostaa heti kun 4 on täynnä :) Laittakaa sähköpostia, jos on kiinnostusta

psykalle21@gmail.com

Ihan varmaan nousee. Tää nykyinen systeemihän tekee vain sen, että jokainen käy vuosi toisensa jälkeen korottelemassa papereita, kunnes kaikilla on 6 ällää. Jos olisin ensikertalainen, niin ehdottomasti panostaisin nyt paperien korottamiseen, mutta koska en ole, niin ihan sama, vaikka olis 6 ällää takataskussa (vain yksi on).

Tietysti näin ei-ensikertalaisena voisi toivoa, että kokeessa kilpailu olisi hiukan kohtuullisempaa, kun ensikertalaisilla on ylppäripaperit koroteltavina siinä missä itse voi täysillä keskittyä koelukemisiin.

Kuinka moni hakija on jo tosissaan aloittanut lukemisen valintakokeeseen? Upvote=tosissani-jo-aloitin Downvote=en-nyt-sentään-vielä

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin kommentoida tuohon pääsykoemateriaalien myöhäisestä julkaisusta valittamiseen. Syy miksi pääsykoemateriaalit julkaistaan vasta kuukausi ennen koetta on se, että toiminnallisesti pääsykoe on älykkyystesti. Älykkyys joka näkyy G-faktorissa kertoo pitkälti kyvystä omaksua ja soveltaa uutta informaatiota nopeasti. Jos oppimisnopeus on heikko niin yliopisto-opiskelu muuttuu hyvin hankalaksi, ellei mahdottomaksi.

Eli ei, kyse ei ole hakijoiden varallisuuden testaamisesta. Melkein kuka tahansa oppii vuodessa aktiivisella opiskelulla aika isonkin aineiston ulkoa, mutta lyhyt valmistautumisaika karsii eiyliopistokelpoiset henkilöt ulos. Tavallaan julma ja stressaava peli, mutta en keksi miten opiskelijavalinnan voisi tehdä paremmin. Mukana on tottakai hieman tuuriakin, eli et ole välttämättä liian tyhmä jos et heti pääse kokeella sisään.

Onnea kaikille hakuun!

Ei pidä paikkansa. Ensinnäkin älykkyydestä on monenlaisia teorioita ja tieto älykkyyden luonteesta on yhä osin avoinna (siitä on hyvin erilaisia tulkintoja). G:stä ollaan sikäli yksimielisiä, että erilaiset älykkyystestit tuppaavat korreloimaan keskenään. Toisaalta on teorioita siitä, että tämä korrelaatio selittyisi esim testaamisen menetelmällisillä puutteilla.

Toiseksi, pääsykokeiden tulisi ensisijaisesti mitata motivaatiota ja kykyä pitkäjänteiseen työntekoon tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka ”melkein kuka vaan” oppii isonkin aineiston ulkoa vuodessa, niin todellisuudessa äärimmäisen harva kykenee asettamaan pitkäjänteisiä tavoitteita ja ylläpitämään motivaatiota yms eli käytännössä murto-osa todella onnistuu sinnikkäästi opiskelemaan kokeeseen koko vuoden.

Itse yhden tutkinnon lukeneena voin kertoa, että yliopisto-opiskelu ei vaadi mitään ylimaallisia älynlahjoja (toki kohtuullisia kyllä), eikä varsinkaan aivan järjettömän nopeaa tiedon omaksumista, saati valtavaa lukunopeutta. Esim lukivaikeus ei ole mikään este yliopisto-opiskelulle, vaikka siitä on haittaa kuukauden kilpajuoksussa.

Se ainoa syy, miksi materiaalit julkaistaan niin myöhään on, että siinä missä näitä uudistuksia luotiin, joku heitti ilmoille, että tällainen ehkä lyhentäisi valmistautumisaikaa ja laittaisi abit samalle viivalle muiden kanssa. Kukaan ei ilmeisesti vaivautunut tekemään minkäänlaista selvitystä siitä, toimivatko uudistukset tavoitteiden mukaisesti. Nyt kun niitä implementoidaan, havahdutaan siihen, että tilanne on mennyt päin vastaisesti kuin on toivottu. Valmistautumisaika on pidentynyt, koska ne jotka oikeasti haluavat hakupainealoille, joutuvat arvailemaan materiaalien sisältöä ja lukemaan laajemmin kuin lukisivat muuten. Ellei koe ole muuttunut kokonaan nopan heitoksi tai älykkyystestiksi (mikä olisi katastrofi), niin ilman satumaista tuuria kukaan ei tule pääsemään psykalle lukemalla vain kuukauden.

Sattumalla on kokeessa nyt entistä isompi rooli:

; kuka arvaa oikein valintakoemateriaalien sisällön ja kuka ei sairasta flunssaa viimeisen kuukauden aikana.

Lyhyen valmistautumisen airut on ollut Vakava-koe kasvatustieteisiin. Sitä ennen abin oli lähes mahdoton päästä opettajaksi, koska pisteitä sai mm. sijaisena olemisesta, pianonsoitosta ja armeijasta. Pääsykoe oli kunnon kirja, joka julkaistiin joskus alkuvuodesta. Siihen päälle monipäiväiset soveltuvuuskokeet, joissa oli opetusnäytettä ja laulua ja soittoa ja mitä taitoja nyt keltäkin takataskusta löytyi.

Haku räjäytettiin täysin ja artikkelikokoelmakirjalle annettiinkin nimeksi Samalta viivalta, koska se julkaistiin kirjoitusten jälkeen, eikä mistään ylimääräisestä saanut enää pisteitä.

Artikkelit vaihtuivat joka vuosi, mutta eihän se estänyt sitä, että pystyi hahmottamaan kokoelman perusrakenteen ja ymmärtämään koejipot. Sama pätee psykaankin. Käymällä vanhat kokeet huolellisesti läpi käsittää kyllä minkä tason nippelitietoa kokeessa kysytään ja mitä ei. Silloin voi uusien artikkeleiden kanssa keskittyä vain olennaiseen.

Muutenkin lukutekniikka ratkaisee nykyään paljon. Pitkällä valmistautumisajalla joustamattomammillakin taidoilla pärjää ("luen koko kirjan sanasta sanaan, koska niin kuuluu tehdä" tai "luin kirjan 7 kertaa läpi ja opin sen sanasta sanaan ulkoa"), mutta lyhyemmällä ajalla joustavammat menetelmät ovat toimivammat. Parhaat lukijat eivät välttämättä lue artikkelit läpi kuin kerran, sen jälkeen jäsennellään tietoa ja luetaan niitä jäsenneltyjä muistiinpanoja. Näin saa luettua määrällisesti paljon enemmän samassa ajassa.

Rii kirjoitti:

Ihan varmaan nousee. Tää nykyinen systeemihän tekee vain sen, että jokainen käy vuosi toisensa jälkeen korottelemassa papereita, kunnes kaikilla on 6 ällää. Jos olisin ensikertalainen, niin ehdottomasti panostaisin nyt paperien korottamiseen, mutta koska en ole, niin ihan sama, vaikka olis 6 ällää takataskussa (vain yksi on).

Tietysti näin ei-ensikertalaisena voisi toivoa, että kokeessa kilpailu olisi hiukan kohtuullisempaa, kun ensikertalaisilla on ylppäripaperit koroteltavina siinä missä itse voi täysillä keskittyä koelukemisiin.

Tässä täytyy nyt muistaa myös se, että vaikka jokainen kävisikin korottelemassa, eivät kaikki voi siltikään saada niitä kuutta ällää. Yo-kokeet mittaavat mm. älykkyyttä ja tunnollisuutta, joten vaikka sinulla olisi loputtomasti uusimiskertoja, voit parantaa tuloksiasi silti vain älykkyytesi ja tunnollisuutesi (mm. ahkeruus, järjestelmällisyys) rajoissa. Eli vaikka keskimääräistä vähemmän tunnollinen henkilö kävisi korottamassa esimerkiksi viisi kertaa, ei hän todennäköisesti siltikään lukisi tarpeeksi ahkerasti, eikä näin ollen saisi ällää.

Älykkyys ja tunnollisuus jakautuvat väestössä normaalijakauman mukaisesti, joten vaikka toki ainakin tunnollisemmaksi voi tietoisesti "harjoitella", määrittää perimä suurimman osan kyseisten ominaisuuksien esiintymisestä (valitettavasti).

Toki älykkyyden ja tunnollisuuden vaikutuksia voi kompensoida esimerkiksi hyvällä itsetunnolla ja uskolla omaan tekemiseen, mielen hallinnalla tai toiveikkuudella, mutta nämäkin ominaisuudet kuuluvat pääosin korkeaan tunne-elämän tasapainoisuuteen, joka on piirteenä myös hyvin perinnöllinen.

Papereilla pääseminen vaatii myös sen, että on kaikessa hyvä. Hyvät reaaliarvosanat eivät auta mitään, jos äikkä, enkku ja matikka ovat vain C tai M. Etenkin enkku on myös hankalin korottaa, koska kielitaito ei kartu riittävästi pelkästään kirjasta lukemalla. Matikkaa sentään pystyy laskemaan itsenäisesti.

Oon nyt tehnyt psykan perusopintoja ja kiinnostus kohdistunut etenkin neuropsykologiaan tai kliiniseen psykologiaan. Missä olis painotettu neuroa, mikä hakuvaihtoehto kannattais laittaa ykköseksi? Vai oliko se niin, että ei niin väliä painotuksilla vaan opintoja pystyisi ottamaan muista yliopistoista?

Oliko täällä aiemmin valmistuneita psykologeja? En jaksa selata ketjua taaksepäin kovin pitkälle ja en muista oliko se juuri tässä ketjussa, mutta joku neuropsykologiaan erikoistunut psykologi kertoi työstään. Olisi kiva kuulla kokemuksia 😊

Hitsi vähän pelottaa, että alan opiskelu on todella mielenkiintoista, mutta itse työ ei. Oon aiemmassa työssäni tehnyt verkostoyhteistyötä psykologien kanssa ja vähä sellainen ajatus, että onko se työ sitte niin hääviä ainakaan sairaanhoitopiireillä, kuntayhtymillä ym. Tiukan talouden vuoksi työolot ja edut tuskin kohenee, mitä muihin aloihin vertaa. Lisäksi johtamistyyli ja hierarkia noissa on tosi byrokraattista eikä omiin työaikoihin ym. pysty juurikaan vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Oon nyt tehnyt psykan perusopintoja ja kiinnostus kohdistunut etenkin neuropsykologiaan tai kliiniseen psykologiaan. Missä olis painotettu neuroa, mikä hakuvaihtoehto kannattais laittaa ykköseksi? Vai oliko se niin, että ei niin väliä painotuksilla vaan opintoja pystyisi ottamaan muista yliopistoista?

Oliko täällä aiemmin valmistuneita psykologeja? En jaksa selata ketjua taaksepäin kovin pitkälle ja en muista oliko se juuri tässä ketjussa, mutta joku neuropsykologiaan erikoistunut psykologi kertoi työstään. Olisi kiva kuulla kokemuksia 😊

Hitsi vähän pelottaa, että alan opiskelu on todella mielenkiintoista, mutta itse työ ei. Oon aiemmassa työssäni tehnyt verkostoyhteistyötä psykologien kanssa ja vähä sellainen ajatus, että onko se työ sitte niin hääviä ainakaan sairaanhoitopiireillä, kuntayhtymillä ym. Tiukan talouden vuoksi työolot ja edut tuskin kohenee, mitä muihin aloihin vertaa. Lisäksi johtamistyyli ja hierarkia noissa on tosi byrokraattista eikä omiin työaikoihin ym. pysty juurikaan vaikuttaa.

Kaikki painotukset olivat ihan muutama sivu sitten. Toivottavasti saadaan ensi vuoden ketjuun aloitussivulle!

Helsingissä on ainakin noihin vahva painotus, mutta ei tosiaan käytännössä ole juurikaan merkitystä missä opiskelee. Painotus näkyy muutamana valinnaisena kurssina, koska kaikille yhteinen, yliopistojen välillä samansisältöinen osa on niin laaja. Painotukset kertovat yliopiston tutkimustoiminnasta, ei niinkään perustutkintovaiheesta.

Psykologia on siitä kätevä ala, että se mahdollistaa peruspsykologin työn monenlaiset muut tehtävät paremmin kuin esimerkiksi lääkärin tai opettajan tutkinto. Neuropsykassa tulee huomioida, että siellä asiakaskunta on monella tapaa haastavampaa kuin peruspsykologilla. Kannattaa kuunnella itseään ja miettiä haluaako suuntaukseen siksi, että se mielenkiintoista ja melko haastavaa opiskeltavaa, vai siksi, että haluaa toimia juuri niiden kanssa, jotka eivät ilman tukea pärjää? Jos asiakas onkin tasoa "1+1=11", onko päällimmäisenä ajatuksena "aaargh miten toi ei vaan tajua?!" vai joku muu?

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen valmistautumisen airut on ollut Vakava-koe kasvatustieteisiin. Sitä ennen abin oli lähes mahdoton päästä opettajaksi, koska pisteitä sai mm. sijaisena olemisesta, pianonsoitosta ja armeijasta. Pääsykoe oli kunnon kirja, joka julkaistiin joskus alkuvuodesta. Siihen päälle monipäiväiset soveltuvuuskokeet, joissa oli opetusnäytettä ja laulua ja soittoa ja mitä taitoja nyt keltäkin takataskusta löytyi.

Haku räjäytettiin täysin ja artikkelikokoelmakirjalle annettiinkin nimeksi Samalta viivalta, koska se julkaistiin kirjoitusten jälkeen, eikä mistään ylimääräisestä saanut enää pisteitä.

Artikkelit vaihtuivat joka vuosi, mutta eihän se estänyt sitä, että pystyi hahmottamaan kokoelman perusrakenteen ja ymmärtämään koejipot. Sama pätee psykaankin. Käymällä vanhat kokeet huolellisesti läpi käsittää kyllä minkä tason nippelitietoa kokeessa kysytään ja mitä ei. Silloin voi uusien artikkeleiden kanssa keskittyä vain olennaiseen.

Muutenkin lukutekniikka ratkaisee nykyään paljon. Pitkällä valmistautumisajalla joustamattomammillakin taidoilla pärjää ("luen koko kirjan sanasta sanaan, koska niin kuuluu tehdä" tai "luin kirjan 7 kertaa läpi ja opin sen sanasta sanaan ulkoa"), mutta lyhyemmällä ajalla joustavammat menetelmät ovat toimivammat. Parhaat lukijat eivät välttämättä lue artikkelit läpi kuin kerran, sen jälkeen jäsennellään tietoa ja luetaan niitä jäsenneltyjä muistiinpanoja. Näin saa luettua määrällisesti paljon enemmän samassa ajassa.

Suoraan sanoen on älytöntä, että relevantista työkokemuksesta ei saa lisäpisteitä.

Mitä tulee tuohon kokeeseen, niin ensimmäisen tutkintoni aikana pystyin omaksumaan mainiosti olennaisen monisatasivuisesta englanninkielisestä kirjasta lyhyellä lukemisella ja saamaan vitosen - mutta kompakysymyksiä sisältävä nippelitietokoe on jotain ihan muuta. Lisäksi siinä joutuvat toisiaan vastaan monet todella kovat ja kokeneet hakijat, kun toiskertalainen ei pääse sisään edes 5-6 L:llä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen valmistautumisen airut on ollut Vakava-koe kasvatustieteisiin. Sitä ennen abin oli lähes mahdoton päästä opettajaksi, koska pisteitä sai mm. sijaisena olemisesta, pianonsoitosta ja armeijasta. Pääsykoe oli kunnon kirja, joka julkaistiin joskus alkuvuodesta. Siihen päälle monipäiväiset soveltuvuuskokeet, joissa oli opetusnäytettä ja laulua ja soittoa ja mitä taitoja nyt keltäkin takataskusta löytyi.

Haku räjäytettiin täysin ja artikkelikokoelmakirjalle annettiinkin nimeksi Samalta viivalta, koska se julkaistiin kirjoitusten jälkeen, eikä mistään ylimääräisestä saanut enää pisteitä.

Artikkelit vaihtuivat joka vuosi, mutta eihän se estänyt sitä, että pystyi hahmottamaan kokoelman perusrakenteen ja ymmärtämään koejipot. Sama pätee psykaankin. Käymällä vanhat kokeet huolellisesti läpi käsittää kyllä minkä tason nippelitietoa kokeessa kysytään ja mitä ei. Silloin voi uusien artikkeleiden kanssa keskittyä vain olennaiseen.

Muutenkin lukutekniikka ratkaisee nykyään paljon. Pitkällä valmistautumisajalla joustamattomammillakin taidoilla pärjää ("luen koko kirjan sanasta sanaan, koska niin kuuluu tehdä" tai "luin kirjan 7 kertaa läpi ja opin sen sanasta sanaan ulkoa"), mutta lyhyemmällä ajalla joustavammat menetelmät ovat toimivammat. Parhaat lukijat eivät välttämättä lue artikkelit läpi kuin kerran, sen jälkeen jäsennellään tietoa ja luetaan niitä jäsenneltyjä muistiinpanoja. Näin saa luettua määrällisesti paljon enemmän samassa ajassa.

Suoraan sanoen on älytöntä, että relevantista työkokemuksesta ei saa lisäpisteitä.

Mitä tulee tuohon kokeeseen, niin ensimmäisen tutkintoni aikana pystyin omaksumaan mainiosti olennaisen monisatasivuisesta englanninkielisestä kirjasta lyhyellä lukemisella ja saamaan vitosen - mutta kompakysymyksiä sisältävä nippelitietokoe on jotain ihan muuta. Lisäksi siinä joutuvat toisiaan vastaan monet todella kovat ja kokeneet hakijat, kun toiskertalainen ei pääse sisään edes 5-6 L:llä...

Älytöntä on myös se, että pakko olla välivuodella vain kerätäkseen työkokemusta, jotta voi päästä yliopistoon. Noista ajoista on toki muutosta se, että on erikseen ensikertalaisten kiintiö. Toisaalta toiskertalaisuus ei ole kiintiö, Opintopolkuunkin oli viime keväänä nimetty kaikkien kiintiöksi. Ehkä siitä pitäisi korvamerkitä osa alanvaihtajille.

Vanhoja ei vaan haluta laittaa nuorten edelle, mikä on sinällään ok, mutta vanhoillekin pitäisi olla joku varteenotettava hakuväylä. Maisterihaku on ollut sitä, mutta psykassa hakijat ajoivat siitäkin ohi, ja maisterihaku muuttui Helsingin kandiakin vaikeammaksi. Samaan aikaan Joensuun maisterilinja, jossa pohjakoulutusvaatimuksenakin oli maisterintutkinto, luovuttiin. Myöskään Jyväskylän avoimen väylä ei toimi, koska siitä ei saa psykologin pätevyyttä.

Itse pidän hyvänä sitä, että suosituimmille aloille ei pääse toiskertalaisena papereilla. On tunnistettu selkeä opinto-oikeuksien keräämisen riski. Toisaalta nyt hyväpaperinen saattaa hakea "varmuuden vuoksi" alalle, joka ei oikeasti kiinnostakaan. Pääsykokeisiin lukeminen karsi useammankin oikista ajatelleen, kun ymmärsi alan luonteen heti.

Tällainen pääsykoerumba on maailmanlaajuisesti aika erikoinen ilmiö, eikä siitä näytetä saavan toimivaa millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen valmistautumisen airut on ollut Vakava-koe kasvatustieteisiin. Sitä ennen abin oli lähes mahdoton päästä opettajaksi, koska pisteitä sai mm. sijaisena olemisesta, pianonsoitosta ja armeijasta. Pääsykoe oli kunnon kirja, joka julkaistiin joskus alkuvuodesta. Siihen päälle monipäiväiset soveltuvuuskokeet, joissa oli opetusnäytettä ja laulua ja soittoa ja mitä taitoja nyt keltäkin takataskusta löytyi.

Haku räjäytettiin täysin ja artikkelikokoelmakirjalle annettiinkin nimeksi Samalta viivalta, koska se julkaistiin kirjoitusten jälkeen, eikä mistään ylimääräisestä saanut enää pisteitä.

Artikkelit vaihtuivat joka vuosi, mutta eihän se estänyt sitä, että pystyi hahmottamaan kokoelman perusrakenteen ja ymmärtämään koejipot. Sama pätee psykaankin. Käymällä vanhat kokeet huolellisesti läpi käsittää kyllä minkä tason nippelitietoa kokeessa kysytään ja mitä ei. Silloin voi uusien artikkeleiden kanssa keskittyä vain olennaiseen.

Muutenkin lukutekniikka ratkaisee nykyään paljon. Pitkällä valmistautumisajalla joustamattomammillakin taidoilla pärjää ("luen koko kirjan sanasta sanaan, koska niin kuuluu tehdä" tai "luin kirjan 7 kertaa läpi ja opin sen sanasta sanaan ulkoa"), mutta lyhyemmällä ajalla joustavammat menetelmät ovat toimivammat. Parhaat lukijat eivät välttämättä lue artikkelit läpi kuin kerran, sen jälkeen jäsennellään tietoa ja luetaan niitä jäsenneltyjä muistiinpanoja. Näin saa luettua määrällisesti paljon enemmän samassa ajassa.

Suoraan sanoen on älytöntä, että relevantista työkokemuksesta ei saa lisäpisteitä.

Mitä tulee tuohon kokeeseen, niin ensimmäisen tutkintoni aikana pystyin omaksumaan mainiosti olennaisen monisatasivuisesta englanninkielisestä kirjasta lyhyellä lukemisella ja saamaan vitosen - mutta kompakysymyksiä sisältävä nippelitietokoe on jotain ihan muuta. Lisäksi siinä joutuvat toisiaan vastaan monet todella kovat ja kokeneet hakijat, kun toiskertalainen ei pääse sisään edes 5-6 L:llä...

Älytöntä on myös se, että pakko olla välivuodella vain kerätäkseen työkokemusta, jotta voi päästä yliopistoon. Noista ajoista on toki muutosta se, että on erikseen ensikertalaisten kiintiö. Toisaalta toiskertalaisuus ei ole kiintiö, Opintopolkuunkin oli viime keväänä nimetty kaikkien kiintiöksi. Ehkä siitä pitäisi korvamerkitä osa alanvaihtajille.

Vanhoja ei vaan haluta laittaa nuorten edelle, mikä on sinällään ok, mutta vanhoillekin pitäisi olla joku varteenotettava hakuväylä. Maisterihaku on ollut sitä, mutta psykassa hakijat ajoivat siitäkin ohi, ja maisterihaku muuttui Helsingin kandiakin vaikeammaksi. Samaan aikaan Joensuun maisterilinja, jossa pohjakoulutusvaatimuksenakin oli maisterintutkinto, luovuttiin. Myöskään Jyväskylän avoimen väylä ei toimi, koska siitä ei saa psykologin pätevyyttä.

Itse pidän hyvänä sitä, että suosituimmille aloille ei pääse toiskertalaisena papereilla. On tunnistettu selkeä opinto-oikeuksien keräämisen riski. Toisaalta nyt hyväpaperinen saattaa hakea "varmuuden vuoksi" alalle, joka ei oikeasti kiinnostakaan. Pääsykokeisiin lukeminen karsi useammankin oikista ajatelleen, kun ymmärsi alan luonteen heti.

Tällainen pääsykoerumba on maailmanlaajuisesti aika erikoinen ilmiö, eikä siitä näytetä saavan toimivaa millään.

Mielestäni hakupainealoilla ei pitäisi suosia ketään kiintiöillä. Ilman niitäkin suurin osa opiskelemaan pääsevistä olisi nuoria ensikertalaisia (kiintiön poiston jälkeen saattaisi ekana vuonna olla paljon "toiskertalaisia", mutta sitten se tasoittuisi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen valmistautumisen airut on ollut Vakava-koe kasvatustieteisiin. Sitä ennen abin oli lähes mahdoton päästä opettajaksi, koska pisteitä sai mm. sijaisena olemisesta, pianonsoitosta ja armeijasta. Pääsykoe oli kunnon kirja, joka julkaistiin joskus alkuvuodesta. Siihen päälle monipäiväiset soveltuvuuskokeet, joissa oli opetusnäytettä ja laulua ja soittoa ja mitä taitoja nyt keltäkin takataskusta löytyi.

Haku räjäytettiin täysin ja artikkelikokoelmakirjalle annettiinkin nimeksi Samalta viivalta, koska se julkaistiin kirjoitusten jälkeen, eikä mistään ylimääräisestä saanut enää pisteitä.

Artikkelit vaihtuivat joka vuosi, mutta eihän se estänyt sitä, että pystyi hahmottamaan kokoelman perusrakenteen ja ymmärtämään koejipot. Sama pätee psykaankin. Käymällä vanhat kokeet huolellisesti läpi käsittää kyllä minkä tason nippelitietoa kokeessa kysytään ja mitä ei. Silloin voi uusien artikkeleiden kanssa keskittyä vain olennaiseen.

Muutenkin lukutekniikka ratkaisee nykyään paljon. Pitkällä valmistautumisajalla joustamattomammillakin taidoilla pärjää ("luen koko kirjan sanasta sanaan, koska niin kuuluu tehdä" tai "luin kirjan 7 kertaa läpi ja opin sen sanasta sanaan ulkoa"), mutta lyhyemmällä ajalla joustavammat menetelmät ovat toimivammat. Parhaat lukijat eivät välttämättä lue artikkelit läpi kuin kerran, sen jälkeen jäsennellään tietoa ja luetaan niitä jäsenneltyjä muistiinpanoja. Näin saa luettua määrällisesti paljon enemmän samassa ajassa.

Suoraan sanoen on älytöntä, että relevantista työkokemuksesta ei saa lisäpisteitä.

Mitä tulee tuohon kokeeseen, niin ensimmäisen tutkintoni aikana pystyin omaksumaan mainiosti olennaisen monisatasivuisesta englanninkielisestä kirjasta lyhyellä lukemisella ja saamaan vitosen - mutta kompakysymyksiä sisältävä nippelitietokoe on jotain ihan muuta. Lisäksi siinä joutuvat toisiaan vastaan monet todella kovat ja kokeneet hakijat, kun toiskertalainen ei pääse sisään edes 5-6 L:llä...

Älytöntä on myös se, että pakko olla välivuodella vain kerätäkseen työkokemusta, jotta voi päästä yliopistoon. Noista ajoista on toki muutosta se, että on erikseen ensikertalaisten kiintiö. Toisaalta toiskertalaisuus ei ole kiintiö, Opintopolkuunkin oli viime keväänä nimetty kaikkien kiintiöksi. Ehkä siitä pitäisi korvamerkitä osa alanvaihtajille.

Vanhoja ei vaan haluta laittaa nuorten edelle, mikä on sinällään ok, mutta vanhoillekin pitäisi olla joku varteenotettava hakuväylä. Maisterihaku on ollut sitä, mutta psykassa hakijat ajoivat siitäkin ohi, ja maisterihaku muuttui Helsingin kandiakin vaikeammaksi. Samaan aikaan Joensuun maisterilinja, jossa pohjakoulutusvaatimuksenakin oli maisterintutkinto, luovuttiin. Myöskään Jyväskylän avoimen väylä ei toimi, koska siitä ei saa psykologin pätevyyttä.

Itse pidän hyvänä sitä, että suosituimmille aloille ei pääse toiskertalaisena papereilla. On tunnistettu selkeä opinto-oikeuksien keräämisen riski. Toisaalta nyt hyväpaperinen saattaa hakea "varmuuden vuoksi" alalle, joka ei oikeasti kiinnostakaan. Pääsykokeisiin lukeminen karsi useammankin oikista ajatelleen, kun ymmärsi alan luonteen heti.

Tällainen pääsykoerumba on maailmanlaajuisesti aika erikoinen ilmiö, eikä siitä näytetä saavan toimivaa millään.

Mielestäni hakupainealoilla ei pitäisi suosia ketään kiintiöillä. Ilman niitäkin suurin osa opiskelemaan pääsevistä olisi nuoria ensikertalaisia (kiintiön poiston jälkeen saattaisi ekana vuonna olla paljon "toiskertalaisia", mutta sitten se tasoittuisi).

Tämähän tapahtui jo, kun viime keväänä yllättäen pääsikin toiskertalaisetkin papereilla. Voi sitä epäoikeuden määrää, kun useampikin hyväpaperinen nelikymppinen ei päässyt, koska ei ollut käynyt kirjoittamassa ainereaaleja tai nuorempi oli jättänyt ilmoittautumatta korotuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen valmistautumisen airut on ollut Vakava-koe kasvatustieteisiin. Sitä ennen abin oli lähes mahdoton päästä opettajaksi, koska pisteitä sai mm. sijaisena olemisesta, pianonsoitosta ja armeijasta. Pääsykoe oli kunnon kirja, joka julkaistiin joskus alkuvuodesta. Siihen päälle monipäiväiset soveltuvuuskokeet, joissa oli opetusnäytettä ja laulua ja soittoa ja mitä taitoja nyt keltäkin takataskusta löytyi.

Haku räjäytettiin täysin ja artikkelikokoelmakirjalle annettiinkin nimeksi Samalta viivalta, koska se julkaistiin kirjoitusten jälkeen, eikä mistään ylimääräisestä saanut enää pisteitä.

Artikkelit vaihtuivat joka vuosi, mutta eihän se estänyt sitä, että pystyi hahmottamaan kokoelman perusrakenteen ja ymmärtämään koejipot. Sama pätee psykaankin. Käymällä vanhat kokeet huolellisesti läpi käsittää kyllä minkä tason nippelitietoa kokeessa kysytään ja mitä ei. Silloin voi uusien artikkeleiden kanssa keskittyä vain olennaiseen.

Muutenkin lukutekniikka ratkaisee nykyään paljon. Pitkällä valmistautumisajalla joustamattomammillakin taidoilla pärjää ("luen koko kirjan sanasta sanaan, koska niin kuuluu tehdä" tai "luin kirjan 7 kertaa läpi ja opin sen sanasta sanaan ulkoa"), mutta lyhyemmällä ajalla joustavammat menetelmät ovat toimivammat. Parhaat lukijat eivät välttämättä lue artikkelit läpi kuin kerran, sen jälkeen jäsennellään tietoa ja luetaan niitä jäsenneltyjä muistiinpanoja. Näin saa luettua määrällisesti paljon enemmän samassa ajassa.

Suoraan sanoen on älytöntä, että relevantista työkokemuksesta ei saa lisäpisteitä.

Mitä tulee tuohon kokeeseen, niin ensimmäisen tutkintoni aikana pystyin omaksumaan mainiosti olennaisen monisatasivuisesta englanninkielisestä kirjasta lyhyellä lukemisella ja saamaan vitosen - mutta kompakysymyksiä sisältävä nippelitietokoe on jotain ihan muuta. Lisäksi siinä joutuvat toisiaan vastaan monet todella kovat ja kokeneet hakijat, kun toiskertalainen ei pääse sisään edes 5-6 L:llä...

Älytöntä on myös se, että pakko olla välivuodella vain kerätäkseen työkokemusta, jotta voi päästä yliopistoon. Noista ajoista on toki muutosta se, että on erikseen ensikertalaisten kiintiö. Toisaalta toiskertalaisuus ei ole kiintiö, Opintopolkuunkin oli viime keväänä nimetty kaikkien kiintiöksi. Ehkä siitä pitäisi korvamerkitä osa alanvaihtajille.

Vanhoja ei vaan haluta laittaa nuorten edelle, mikä on sinällään ok, mutta vanhoillekin pitäisi olla joku varteenotettava hakuväylä. Maisterihaku on ollut sitä, mutta psykassa hakijat ajoivat siitäkin ohi, ja maisterihaku muuttui Helsingin kandiakin vaikeammaksi. Samaan aikaan Joensuun maisterilinja, jossa pohjakoulutusvaatimuksenakin oli maisterintutkinto, luovuttiin. Myöskään Jyväskylän avoimen väylä ei toimi, koska siitä ei saa psykologin pätevyyttä.

Itse pidän hyvänä sitä, että suosituimmille aloille ei pääse toiskertalaisena papereilla. On tunnistettu selkeä opinto-oikeuksien keräämisen riski. Toisaalta nyt hyväpaperinen saattaa hakea "varmuuden vuoksi" alalle, joka ei oikeasti kiinnostakaan. Pääsykokeisiin lukeminen karsi useammankin oikista ajatelleen, kun ymmärsi alan luonteen heti.

Tällainen pääsykoerumba on maailmanlaajuisesti aika erikoinen ilmiö, eikä siitä näytetä saavan toimivaa millään.

Mielestäni hakupainealoilla ei pitäisi suosia ketään kiintiöillä. Ilman niitäkin suurin osa opiskelemaan pääsevistä olisi nuoria ensikertalaisia (kiintiön poiston jälkeen saattaisi ekana vuonna olla paljon "toiskertalaisia", mutta sitten se tasoittuisi).

Tämähän tapahtui jo, kun viime keväänä yllättäen pääsikin toiskertalaisetkin papereilla. Voi sitä epäoikeuden määrää, kun useampikin hyväpaperinen nelikymppinen ei päässyt, koska ei ollut käynyt kirjoittamassa ainereaaleja tai nuorempi oli jättänyt ilmoittautumatta korotuksiin.

Tätähän ei kukaan tiennyt etukäteen, joten ei ole kyse ihan vertailukelpoisesta tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen valmistautumisen airut on ollut Vakava-koe kasvatustieteisiin. Sitä ennen abin oli lähes mahdoton päästä opettajaksi, koska pisteitä sai mm. sijaisena olemisesta, pianonsoitosta ja armeijasta. Pääsykoe oli kunnon kirja, joka julkaistiin joskus alkuvuodesta. Siihen päälle monipäiväiset soveltuvuuskokeet, joissa oli opetusnäytettä ja laulua ja soittoa ja mitä taitoja nyt keltäkin takataskusta löytyi.

Haku räjäytettiin täysin ja artikkelikokoelmakirjalle annettiinkin nimeksi Samalta viivalta, koska se julkaistiin kirjoitusten jälkeen, eikä mistään ylimääräisestä saanut enää pisteitä.

Artikkelit vaihtuivat joka vuosi, mutta eihän se estänyt sitä, että pystyi hahmottamaan kokoelman perusrakenteen ja ymmärtämään koejipot. Sama pätee psykaankin. Käymällä vanhat kokeet huolellisesti läpi käsittää kyllä minkä tason nippelitietoa kokeessa kysytään ja mitä ei. Silloin voi uusien artikkeleiden kanssa keskittyä vain olennaiseen.

Muutenkin lukutekniikka ratkaisee nykyään paljon. Pitkällä valmistautumisajalla joustamattomammillakin taidoilla pärjää ("luen koko kirjan sanasta sanaan, koska niin kuuluu tehdä" tai "luin kirjan 7 kertaa läpi ja opin sen sanasta sanaan ulkoa"), mutta lyhyemmällä ajalla joustavammat menetelmät ovat toimivammat. Parhaat lukijat eivät välttämättä lue artikkelit läpi kuin kerran, sen jälkeen jäsennellään tietoa ja luetaan niitä jäsenneltyjä muistiinpanoja. Näin saa luettua määrällisesti paljon enemmän samassa ajassa.

Suoraan sanoen on älytöntä, että relevantista työkokemuksesta ei saa lisäpisteitä.

Mitä tulee tuohon kokeeseen, niin ensimmäisen tutkintoni aikana pystyin omaksumaan mainiosti olennaisen monisatasivuisesta englanninkielisestä kirjasta lyhyellä lukemisella ja saamaan vitosen - mutta kompakysymyksiä sisältävä nippelitietokoe on jotain ihan muuta. Lisäksi siinä joutuvat toisiaan vastaan monet todella kovat ja kokeneet hakijat, kun toiskertalainen ei pääse sisään edes 5-6 L:llä...

Älytöntä on myös se, että pakko olla välivuodella vain kerätäkseen työkokemusta, jotta voi päästä yliopistoon. Noista ajoista on toki muutosta se, että on erikseen ensikertalaisten kiintiö. Toisaalta toiskertalaisuus ei ole kiintiö, Opintopolkuunkin oli viime keväänä nimetty kaikkien kiintiöksi. Ehkä siitä pitäisi korvamerkitä osa alanvaihtajille.

Vanhoja ei vaan haluta laittaa nuorten edelle, mikä on sinällään ok, mutta vanhoillekin pitäisi olla joku varteenotettava hakuväylä. Maisterihaku on ollut sitä, mutta psykassa hakijat ajoivat siitäkin ohi, ja maisterihaku muuttui Helsingin kandiakin vaikeammaksi. Samaan aikaan Joensuun maisterilinja, jossa pohjakoulutusvaatimuksenakin oli maisterintutkinto, luovuttiin. Myöskään Jyväskylän avoimen väylä ei toimi, koska siitä ei saa psykologin pätevyyttä.

Itse pidän hyvänä sitä, että suosituimmille aloille ei pääse toiskertalaisena papereilla. On tunnistettu selkeä opinto-oikeuksien keräämisen riski. Toisaalta nyt hyväpaperinen saattaa hakea "varmuuden vuoksi" alalle, joka ei oikeasti kiinnostakaan. Pääsykokeisiin lukeminen karsi useammankin oikista ajatelleen, kun ymmärsi alan luonteen heti.

Tällainen pääsykoerumba on maailmanlaajuisesti aika erikoinen ilmiö, eikä siitä näytetä saavan toimivaa millään.

Mielestäni hakupainealoilla ei pitäisi suosia ketään kiintiöillä. Ilman niitäkin suurin osa opiskelemaan pääsevistä olisi nuoria ensikertalaisia (kiintiön poiston jälkeen saattaisi ekana vuonna olla paljon "toiskertalaisia", mutta sitten se tasoittuisi).

Tämähän tapahtui jo, kun viime keväänä yllättäen pääsikin toiskertalaisetkin papereilla. Voi sitä epäoikeuden määrää, kun useampikin hyväpaperinen nelikymppinen ei päässyt, koska ei ollut käynyt kirjoittamassa ainereaaleja tai nuorempi oli jättänyt ilmoittautumatta korotuksiin.

Tätähän ei kukaan tiennyt etukäteen, joten ei ole kyse ihan vertailukelpoisesta tilanteesta.

Kyllä sieltä silti kaikki ilman korotustoimenpiteitä/niissä jo onnistuneet papereilla pääsevät pääsivät. Moni iloitsi asiasta viime vuoden keskustelussa.

Tällainen jonkun tekemä harrastuspohjainen todistusvalintalaskuri tuli netissä vastaan!

http://www.todistusvalinta.fi/

Laskuri vertaa viime kevään ensikertalaisten pisteisiin mihin olisi omalla pistesaldollaan päässyt. Kunhan jaksaa klikkailla, voi sieltä löytää vaikka varasuunnitelmia itselle.