Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille käy juhlien järjestämisen suhteen näin?
06.07.2020 |
Puhun nyt yleisesti, en tästä korona-ajasta. Ongelmani on se, että jos haluan järjestää juhlat, vieraat eivät saavu paikalle. Syitä löytyy seuraavista selityksistä:
1. Kutsu tulee liian aikaisin/liian myöhään.
Jos kutsun hyvissä ajoin, kuukausia etukäteen = "En tiedä vielä, pääsenkö mukaan." Kun kysyn lähempänä uudestaan, onkin tullut kalenteriin jo joku muu meno tuohon ajankohtaan ja vieras on tyystin unohtanut, että olen kutsunut hänet omiin juhliini ensin. Ymmärrän toki hautajaiset ym isot menot, mutta usein tulo perutaan jonkun tupareiden/illanistujaisten takia.
Jos kutsun parin viikon varoajalla = "Sori, mulla on jo muuta menoa/katsellaan" (suomennettuna katsellaan on aina lopulta ei). Jos olet laittanut juhlakutsuun vastauspyynnölle päivämäärän, saat kalastella vastauksia sen jälkeen, kun ihmiset eivät ilmoita pois jäämisestään.
2. Ikinä ei ole hyvä hetki juhlille. Kesäviikonloput on huonoa aikaa, kun ihmiset on lomilla ja juhlia riittää muutenkin, ei haluta uhrata lomalauantaita juhliin. Syksyllä alkaa harrastukset ja arki, joten ei ehdi. Loppuvuosi on täynnä pikkujouluja ja muuta, liian kiireistä. Alkuvuosi ollaan tipattomalla/sokerittomalla jne ja lomien jälkeen arki on taas kiireistä. Kevät ei sovi, kun on pääsiäislomat, harrastukset ja kesäloma lähestyy. Onko olemassa hyvää aikaa järjestää juhlia? Kannattaako juhlia edes ehdottaa arki-illaksi, kun viikonloput ei onnistu ikinä?
3. Ei haluta juhlia vieraiden kanssa. Ennen juhliin tultiin, vaikka kaikkia ei tunnettu etukäteen. Nykyisin tuntuu, että ventovieraiden kanssa ei haluta käyttää lauantai-iltaa, kun vapaat on niin harvassa. Tottakai kutsun pariskunnat yhdessä tai koko perheen lapsineen eli yksin ei tarvitse olla, mutta silti vieroksutaan isompia juhlia. Oman perheen kesken tai pariskuntana tullaan kyllä juhlakahveille, mutta vain jos muita vieraita ei ole paikalla. Eli erikseen pitäisi laittaa tarjoilut jokaiselle porukalle.
4. "Ei kutsujaa haittaa, jos juuri minä en ole paikalla, kyllä siellä on muita vieraita. Ei kukaan huomaa, jos puutun." Kun moni ajattelee näin, ei juhliin jää lopulta juuri ketään. Kerrankin kutsuin 17 ihmistä juhliin, joista 3 hengen perhe oli ainoa, jotka ilmoittivat pääsevänsä paikalle.
Olen väsynyt tähän, etten voi juhlistaa mitään itselleni tärkeää elämänvaihetta/merkkipäivää kerralla kaikkien vieraiden kanssa, kun juhliin ei sitouduta. Haluaisin laittaa kerralla n. 15 henkilön porukalle ruoat/leipoa ja kutsua kotiini. Harmittaa, sillä mielelläni satsaisin juhliin. Onko muilla tällaista ja miten olette tilanteen ratkaisseet? En haluaisi kahvittaa ihmisiä erikseen monta päivää peräkkäin, jotta pariskunnat/perheet voisivat käydä yksitellen.
Tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi ihmiseksi, kun juhliini ei vaivauduta tulemaan. Huvittavaa tosin on, että juhliini ei muuten sitouduta, mutta monet ovat kyselleet aionko mennä naimisiin (en ole edes kihloissa) ja jos menen, niin ilmoittavat tulevansa häihin ja haaveilevat jo niistä. Tekisi mieli sanoa, etten kutsu yhtäkään ihmistä häihini, joka ei vaivaudu paikalle iloitsemaan kanssani muina juhlapäivinä, kun olen pyytänyt. Ei huvita järjestää kalliita hääjuhlia riskillä, että viime tipassa taas peruttaisiin tai maksaisin kalliin illallisen joukolle vieraita, jotka eivät muuten halua tulla juhliini.
Olenko ainoa, jolla juhlien järjestäminen on tällaista? Kaipaisin vertaistukea.❤️
Ap
Kommentit (246)
Mitä jos juhla käsite on vaan vanhanaikainen... tarkoittaako juhla aina sitä, että herätään aikaisin, herätetään lapset. Puetaan ja kammataan ne ja koko ajan kielletään likaamasta tai pilaamasta mitään. Automatka juhlapaikalle kestää 2 tuntia, sukkahousut hiertää ja valuu, miehenkin kravatti puristaa ja lapset itkee takapenkillä ruokaa. Niinpä niille annetaan jotain ja lapset tietenkin sotkevat auton sekä vaatteet. Juhlapaikalla sitten torutaan heitä ja lapset alkaa itkeä. Kaikki on huonolla tuulella ja sitten juhlapaikalla esitetään oikein aurinkoista ja teennäistä ja kehutaan kotia sekä tarjoiluja, vaikka tarjolla on epämääräistä lihakeittoa ja jälkiruoaksi ylimakea mansikkahillolla täytetty kermakakku.
Sitten kuunnellaan kiusallisia maljapuheita ja kysytään pinnallisia kysymyksiä vierustoverilta vaikka ketään ei kiinnosta pas kankaan verran. Lapset alkaa väsyä ja olla ärsyttäviä... sitten lähdetään ja harmitellaan kun kaunis päivä meni hukkaan kummin kaiman sedän koiran siskon tupareissa...
Ketä kiinnostaa siis tulla ap:n juhliin?
Ei ketään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa, täällä toinen!
Näistä ei vain puhuta ääneen, sillä kukaan ei halua leimaantua oudoksi tai yksinäiseksi.
Täytin pyöreitä ja päätin järjestää juhlat. Kukaan ei tullut. Meinasin laittaa someen kuvan synttärikakusta ja kertoa tästä tapauksesta, mutta en halua näyttää, kuinka yksinäinen ja varavaihtoehto kavereilleni olen.
Itkettää tämä puolestasi! Ja vähän omastakin puolesta, sillä itse en uskalla järjestää 5-kymppisiäni samasta syystä. En usko että kukaan tulisi.
Minä tiedän jo, ettei minun nelikymppisille tule ketään. Kolmikymppiset vietettiin kahden kaverin kanssa ja katottiin leffa, kun molemmilla sattui olemaan vapaa viikonloppu juuri siihen aikaan. Sitä ennen viimeksi vietin syntymäpäivää jonkun kanssa, kun täytin 18v.
Olenkin päättänyt, että lähden nelikymppisiksi yksin matkalle jonnekin kivaan paikkaan ja vain olen. Saman teen, kun täytän 45 ja jos tämä meno jatkuu, 50, 55, 60, 65. synttärit menee yksin.
Hyviin juhliin tarvitaan paljon mukavia ystäviä ja hyviä tyyppejä... hankkikaa oikeita ystäviä ja kavereita, joiden kanssa juttu luistaa ja on oikeasti kiva viettää aikaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa, täällä toinen!
Näistä ei vain puhuta ääneen, sillä kukaan ei halua leimaantua oudoksi tai yksinäiseksi.
Täytin pyöreitä ja päätin järjestää juhlat. Kukaan ei tullut. Meinasin laittaa someen kuvan synttärikakusta ja kertoa tästä tapauksesta, mutta en halua näyttää, kuinka yksinäinen ja varavaihtoehto kavereilleni olen.
Itkettää tämä puolestasi! Ja vähän omastakin puolesta, sillä itse en uskalla järjestää 5-kymppisiäni samasta syystä. En usko että kukaan tulisi.
Minä tiedän jo, ettei minun nelikymppisille tule ketään. Kolmikymppiset vietettiin kahden kaverin kanssa ja katottiin leffa, kun molemmilla sattui olemaan vapaa viikonloppu juuri siihen aikaan. Sitä ennen viimeksi vietin syntymäpäivää jonkun kanssa, kun täytin 18v.
Olenkin päättänyt, että lähden nelikymppisiksi yksin matkalle jonnekin kivaan paikkaan ja vain olen. Saman teen, kun täytän 45 ja jos tämä meno jatkuu, 50, 55, 60, 65. synttärit menee yksin.
Miksi nelikymppisiä pitäisi juhlia? Ei niitä juhlinut vanhempiesi sukupolvikaan. Ja nykyisin keskimääräinen elinikä on niin pitkä, ettei monet juhli edes viiskymppisiäänkään.
Jos olet hauska, karismaattinen ja toisille hyvää oloa tuottava ihminen, vedät ihmisiä puoleesi...
Kaikki esim. lähtevät mukaan kaikkiin veljeni ehdotuksiin kyseenalaistamatta mitään... Jos hän järjestää juhlat, paikalla on paljon hyvän tuulista ,rentoa porukkaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekisin saman heille, perusin viimehetkellä. sanoisin katsotaan kun tulisi kutsu esim. lasten synttäreille, illanistujaisiin
Vierailija kirjoitti:
AP järjestää niin surkeita kekkereitä, että ketään ei kiinnosta tulla. Erialisia juhlia on tullut järjestettyä ja aina on noin 3/4 kutsutuista tullut paikalle. Ja se on ollut enemmän mitä olen etukäteen ajatellut tulevan.
tai sun tutut ja kaverit ovat mukavempia kuin sinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos juhla käsite on vaan vanhanaikainen... tarkoittaako juhla aina sitä, että herätään aikaisin, herätetään lapset. Puetaan ja kammataan ne ja koko ajan kielletään likaamasta tai pilaamasta mitään. Automatka juhlapaikalle kestää 2 tuntia, sukkahousut hiertää ja valuu, miehenkin kravatti puristaa ja lapset itkee takapenkillä ruokaa. Niinpä niille annetaan jotain ja lapset tietenkin sotkevat auton sekä vaatteet. Juhlapaikalla sitten torutaan heitä ja lapset alkaa itkeä. Kaikki on huonolla tuulella ja sitten juhlapaikalla esitetään oikein aurinkoista ja teennäistä ja kehutaan kotia sekä tarjoiluja, vaikka tarjolla on epämääräistä lihakeittoa ja jälkiruoaksi ylimakea mansikkahillolla täytetty kermakakku.
Sitten kuunnellaan kiusallisia maljapuheita ja kysytään pinnallisia kysymyksiä vierustoverilta vaikka ketään ei kiinnosta pas kankaan verran. Lapset alkaa väsyä ja olla ärsyttäviä... sitten lähdetään ja harmitellaan kun kaunis päivä meni hukkaan kummin kaiman sedän koiran siskon tupareissa...Ketä kiinnostaa siis tulla ap:n juhliin?
Ei ketään...
ja sitten sun lasten juhliin pitäisi tulla katsomaan kun lapsi räkii kakun pilalle kun yrittää puhaltaa kynttilät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos juhla käsite on vaan vanhanaikainen... tarkoittaako juhla aina sitä, että herätään aikaisin, herätetään lapset. Puetaan ja kammataan ne ja koko ajan kielletään likaamasta tai pilaamasta mitään. Automatka juhlapaikalle kestää 2 tuntia, sukkahousut hiertää ja valuu, miehenkin kravatti puristaa ja lapset itkee takapenkillä ruokaa. Niinpä niille annetaan jotain ja lapset tietenkin sotkevat auton sekä vaatteet. Juhlapaikalla sitten torutaan heitä ja lapset alkaa itkeä. Kaikki on huonolla tuulella ja sitten juhlapaikalla esitetään oikein aurinkoista ja teennäistä ja kehutaan kotia sekä tarjoiluja, vaikka tarjolla on epämääräistä lihakeittoa ja jälkiruoaksi ylimakea mansikkahillolla täytetty kermakakku.
Sitten kuunnellaan kiusallisia maljapuheita ja kysytään pinnallisia kysymyksiä vierustoverilta vaikka ketään ei kiinnosta pas kankaan verran. Lapset alkaa väsyä ja olla ärsyttäviä... sitten lähdetään ja harmitellaan kun kaunis päivä meni hukkaan kummin kaiman sedän koiran siskon tupareissa...Ketä kiinnostaa siis tulla ap:n juhliin?
Ei ketään...
ja sitten sun lasten juhliin pitäisi tulla katsomaan kun lapsi räkii kakun pilalle kun yrittää puhaltaa kynttilät...
:D Kiitos tästä, et ilmeisesti ymmärrä ironiaa! Butthurt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin säälittävää kun aikuiset ihmiset täällä valittaa kun kukaan ei tule heidän juhliinsa...
Niin kuin aiemmin on yritetty vihjailla, ihmiset eivät tule niiden ihmisten juhliin joiden seurasta eivät oikeastaan nauti.
Toisin sanoen aikuiset valittaa, kun ei heillä ole oikeita ystäviä
1. Ihmisten aikataulut ihan oikeasti muuttuvat. Tulee työesteitä, lasten harrastusesteitä, jotkut anopin järjestämät sukupäivälliset, pitääkin mennä muuttoavuksi tms . Ja miksi sinun tuparisi tai illanistujaisesi olisivat tärkeämmät kuin jonkun toisen tuparit tai illanistujaiset? Jonkun, joka on kutsutulle läheisempi kuin sinä? Voi myös olla tilanne, että jostain on jo jonkun toisen kanssa alustavasti sovittu, mutta tarkka ajankohta ei ole vielä tiedossa. Kun ajankohta tarkentuu, se osuukin just samalle ajankohdalle.
Tuo vastauspyyntöjen kalastaminen on ihan turhaa. Jos ei ole ilmoittanut tulevansa, sitten ei tule.
2. No nykyisin on koko ajan jotain. Arki-illat on yleensä aika huonoja, koska silloinkin ihmisillä on jotain. Jos ei muuta, niin seuraavana aamuna mentävä töihin. Paitsi jos on vuorotyöläinen, voi seuraava päivä osua vapaapäiväksi. Paitsi jos joku jää sairaslomalle, niin sitten työvuoro vaihtuu.
Mä olen syntynyt lokakuun puolivälissä ja se on ainakin omalla kohdallani tuntunut olevan ajankohta, jolloin ihmisillä harvoin on mitään muuta. Kun olen järjestänyt synttärit, katson, ettei osu koulujen syyslomien ajalle. Perjantai, lauantai vai sunnuntai ja mihin aikaan vuorokaudesta riippuu ihan siitä, keitä olen aikeissa kutsua. Ja enennkaikkea kuka on mulle itselleni se tärkein, jonka toivoisin osallistuvan. Jos se on just se, jonka lapsi harrastaa sellaista urheilua, missä syksyisin on turnauksia tai kilpailuja, sunnuntai iltapäivä ei ehkä ole paras mahdollinen. Selvitän aina näiltä ihisiltä etukäteen, mikä ajankohta heille sopisi parhaiten.
3. Häissä ja hautajaisissa on ihan ok olla tuntemattomien kanssa, mutta ei illanistujaisissa, vapun tai uuden vuoden vietoissa ja mitä nyt luettelitkaan. Yleensä juhlat, johon kutsutaan sekalainen seurakunta juhlien järjestäjän mieliksi on tilaisuuksia, joissa vain piipahdetaan. Ei ole tarkoituskaan, että sinne jäätäisiin pidemmäksi aikaa kuin mitä kakkukahvien juominen kestää. Kannattaa siis laittaa riittävän pitkä liukuma , milloin voi tulla. Esim klo 13-19. Nekin, joilla on päivällä jotain muuta ohjelmaa, voivat ehtiä piipahtamaan illemmalla. Ja ne, joilla on illalla jotain muuta suunnitteilla, voivat piipahtaa heti alkuiltapäivästä. Meillä esim tytön rippijuhlissa lähisuku oli kutsuttu jo kirkkoon, muut vieraat vapaasti valiten klo 13-19. Yhtä lukuunottamatta kaikki kutsutut kävivät.
4. Isot juhlat ei yhtä juhlijaa kaipaa. Tämä on ihan fakta. Oikeassa olet, että kun moni ajattelee noin, on olemassa riski, että kukaan ei tule. Sen vuoksi järjestä juhlat aina siten, että sinulle (tai perheenjäsenellesi) kaikista tärkeimmille ihmisille ajankohta sopii. Muille sitten liukuva aika samana päivänä. Iäkkäämmille ihmisille tai vähissä varoissaan oleville järjestä kuljetus. Esim mun tytölle oli tärkeää, että isän puolen isovanhemmat tulisivat rippijuhliin. Sen vuoksi sovin jo hyvissä ajoin isovanhempien paikkakunnalla olevan taksiyrittäjän kanssa, että hän tuo (ja myöhemmin hakee) isovanhemmat. Ja tietenkin maksoin myös kyydit, koska pienistä eläkkeistä heillä ei olisi ollut varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa. Älä järjestä juhlia. Ei ne ketään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa, täällä toinen!
Näistä ei vain puhuta ääneen, sillä kukaan ei halua leimaantua oudoksi tai yksinäiseksi.
Täytin pyöreitä ja päätin järjestää juhlat. Kukaan ei tullut. Meinasin laittaa someen kuvan synttärikakusta ja kertoa tästä tapauksesta, mutta en halua näyttää, kuinka yksinäinen ja varavaihtoehto kavereilleni olen.
Mä en edes ajattele pitäväni mitään juhlia sen takia, että se pettymys olisi niin suuri. Helpompaa olla vaan oman perheen kesken. Lähisukulaisia saatan kutsua jouluna tai lasten synttäreinä syömään, muuten en halua edes ajatella kyläilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisiko jostain vuokrattua fiksuja ihmisiä omiin juhliin vieraiksi? :D Joskus olisi ihana juhlistaa merkkipäiviä, mutta vieraat eivät tahdo juhliin tulla.
Oi voi, näitä viestejä lukiessa ajattelin, että tasan ei käy onnen lahjat. Itse tykkään kovasti kaikista juhlista, etenkin häät ja valmistujaiset on mielestäni juhlien aatelia. Laskeskelen mielessäni onko vielä häitä oman suvun piirissä tulossa ja koen olevani onnekas kun olen jo saanut osallistua niin moniin häihin elämässäni, aivan ihanaa nähdä se onni ja kaikki! Kyllä kaikki juhlat on mukavia, ihana pukeutua vähän paremmin ja saada juhlaherkkuja sekä tavata ihmisiä, myös uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Voisin siis tulla mielelläni vieraaksi sinun merkkipäiville, ihan ilmaiseksi =D
Itse teen aina niin että sovin ajankohdan viiden läheisimmän ystävän kanssa (ovat luotettavaa sakkia, tykkäävät olla seurassani ja tulevat jos ovat hengissä), ja vasta sitten kun olen varma että he tulevat kutsun loppuporukan. Osa tulee, osa ei mutta aina on hauskaa kun "ydinporukka" on kasassa.
En varaa ruokatarjoilua, mutta jos alkoholia lupaa tarjota niin johan porukkaa ilmaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa, täällä toinen!
Näistä ei vain puhuta ääneen, sillä kukaan ei halua leimaantua oudoksi tai yksinäiseksi.
Täytin pyöreitä ja päätin järjestää juhlat. Kukaan ei tullut. Meinasin laittaa someen kuvan synttärikakusta ja kertoa tästä tapauksesta, mutta en halua näyttää, kuinka yksinäinen ja varavaihtoehto kavereilleni olen.
Mä en edes ajattele pitäväni mitään juhlia sen takia, että se pettymys olisi niin suuri. Helpompaa olla vaan oman perheen kesken. Lähisukulaisia saatan kutsua jouluna tai lasten synttäreinä syömään, muuten en halua edes ajatella kyläilyä.
Mä en ollut ajatellut viettää 50-vuotispäiviäni ollenkaan. Ei vaan kiinnostanut alkaa järkestämään mitään juhlia. Vaikka päivä olikin töistä vapaata, oli se silti arkipäivä keskellä synkintä syksyä. Muutamalle työkaverilleni osui samana vuonna pyöreät synttärit ja he järjestivät. Mut oli kutsuttu juhliin ja osallistuin. Ajattelin sen jälkeen, että en mäkään kehtaa olla järjestämättä. Ja niin järjestin 50-vuotissynttärini. Hyvin kävi porukkaa työkavereita ja firman toimitusjohtajaa myöten. Kun isosiskoni täytti 60, ostin hänelle synttärilahjaksi matkan Firenzeen. Mentiin sinne ihan kahdestaan. Sen jälkeen suunniteltiin, että kun mä täytän 60, mennään kahdestaa Sevillaan. Sevillanreissun pitäisi siis olla ensi vuonna, mutta saas nähdä, vieläkö koronavirus silloin vaikuttaa. Toivottavasti ei. Tai voinhan mä lähteä synttärireissuun Rymättylään tai Lahteenkin :D
En ymmärrä, jos kutsussa on vastauspyyntö, miksi siihen ei voi vastata (moukka!). Ja jos joku ei vastaa, oletan ilman muuta ettei kutsuttu ole tulossa. En todellakaan soittele perään, vastausaika oli ja meni.
Esitän tässä aloittajalle karrikoidun kysymyksen: mikä saa sut olettamaan, että anoppisi, pomosi, naapurisi ja gynekologisi haluaisivat viettää aikaansa yhdessä? Vain sen vuoksiko, että he kaikki tuntevat sinut?
Ja sitten ihmetellään yksinäisyyttä. Saitko kutsun ? Sain , mutta en tiedä menisinkö tulisinko olisinko vai en. Kuitenkaan en sinne mene. Just joo.
Ikävä kyllä juhlat ovat kokeneet inflaation. Vanhempani saivat esikoisensa aikana, jolloin sokerikin oli vielä kortilla. Tottakai heidän sukupolvelleen on ollut erityistä, kun on kutsuttu paikkaan, missä on ollut makeita leivonnaisia ja muita herkkuja. Itsekin kuulun sukupolveen, jonka lapsuudessa karkkipäivästä ei vielä tiedetty yhtään mitään. Karkkia sai lähinnä jouluna ja pääsiäsenä sekä kaverisynttäreillä. Limsaakin sai tosi harvoin, joitakin kertoja vuodessa. Nämä "harvinaiset herkut" ovat jos eivät nyt ihan jokapäiväisiä niin ainakin jokaviikkoisia.
Siihen aikaan Helsingissä perheet asuivat paljon ahtaammin kuin nyt. Lapsia oli petheissä yleensä vähintään kaksi, useimmiten kolme tai neljä. Jos vain oli jollain tavalla siedettävä sää ulkona, lapset leikkivät siellä eivätkä kenenkään kotona. Kun pääsi kaverilleen sisälle leikkimään, se oli erikoista ja hienoa. Sen vuoksi myös synttäreille osallistuttiin ihan innoissaan ja voi sitä surua ja itkua, jos sattuikin olemaan kaverin synttäripäivänä tuhkarokossa tai sikotaudissa eikä päässytkään. Nykyisin asutaan väljemmin ja kavereiden kotiin pääsee leikkimään paljon useammin. Kavereiden luona kyläilystäkin on tullut arkipäivää. Omat lapseni ovat syntyneet 1986-1991 ja jo heidän lapsuudessaan kavereilla kyläilyt yökyläilyineen tulivat tavallisiksi. Silloinkin, kun ulkona ei satanut kaatamalla tai ei ollut yli 25 astetta pakkasta.
Ravintoloiden ja kahviloiden määrän lisääntyminen on siirtänyt ystvien ja kavereiden tapaamisen kotien ulkopuolelle. On helpompaa tavata ravintolassa tai kahvilassa, koska silloin kummankaan ei tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa. Elintason noustessa näihin on yhä useammalla ollut varaa, koska on tullut myös paljon edullisiakin ketjuravintoloita ja kahviloita. Enää ei Helsingissäkään ravintolatarjonta ole vain tyyliin Savoy, Kalastajatorppa tai Kaivohuone vaan löytyy montaa eri hintatasoa olevia ravintoloita.
Kodeista on tullut ajan myötä henkilökohtaisempaa vyöhykettä. Yksityistiloja eikä juhlapaikkoja. Kun perhekoot ovat pienentyneet, myös ruuanvalmistusastioiden määrä ja koko on pienentynyt Läheskään kaikilla ei ole edes 12 hengen kahviastiastoa, ruokailuastiastoista puhumattakaan. Kaapeissa ei haluta säilyttää tavaraa, jota tarvittaisiin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. On myös tullut paljon catering- yrityksiä ja juhlatilojen vuokraajia. Niistäkin, jotka vielä järjestävät esim 50-vuotissynttärinsä, vain harva järjestää ne kotonaan. Monet eivät halua järjestää niitä lainkaan.