Muita, joille käy juhlien järjestämisen suhteen näin?
Puhun nyt yleisesti, en tästä korona-ajasta. Ongelmani on se, että jos haluan järjestää juhlat, vieraat eivät saavu paikalle. Syitä löytyy seuraavista selityksistä:
1. Kutsu tulee liian aikaisin/liian myöhään.
Jos kutsun hyvissä ajoin, kuukausia etukäteen = "En tiedä vielä, pääsenkö mukaan." Kun kysyn lähempänä uudestaan, onkin tullut kalenteriin jo joku muu meno tuohon ajankohtaan ja vieras on tyystin unohtanut, että olen kutsunut hänet omiin juhliini ensin. Ymmärrän toki hautajaiset ym isot menot, mutta usein tulo perutaan jonkun tupareiden/illanistujaisten takia.
Jos kutsun parin viikon varoajalla = "Sori, mulla on jo muuta menoa/katsellaan" (suomennettuna katsellaan on aina lopulta ei). Jos olet laittanut juhlakutsuun vastauspyynnölle päivämäärän, saat kalastella vastauksia sen jälkeen, kun ihmiset eivät ilmoita pois jäämisestään.
2. Ikinä ei ole hyvä hetki juhlille. Kesäviikonloput on huonoa aikaa, kun ihmiset on lomilla ja juhlia riittää muutenkin, ei haluta uhrata lomalauantaita juhliin. Syksyllä alkaa harrastukset ja arki, joten ei ehdi. Loppuvuosi on täynnä pikkujouluja ja muuta, liian kiireistä. Alkuvuosi ollaan tipattomalla/sokerittomalla jne ja lomien jälkeen arki on taas kiireistä. Kevät ei sovi, kun on pääsiäislomat, harrastukset ja kesäloma lähestyy. Onko olemassa hyvää aikaa järjestää juhlia? Kannattaako juhlia edes ehdottaa arki-illaksi, kun viikonloput ei onnistu ikinä?
3. Ei haluta juhlia vieraiden kanssa. Ennen juhliin tultiin, vaikka kaikkia ei tunnettu etukäteen. Nykyisin tuntuu, että ventovieraiden kanssa ei haluta käyttää lauantai-iltaa, kun vapaat on niin harvassa. Tottakai kutsun pariskunnat yhdessä tai koko perheen lapsineen eli yksin ei tarvitse olla, mutta silti vieroksutaan isompia juhlia. Oman perheen kesken tai pariskuntana tullaan kyllä juhlakahveille, mutta vain jos muita vieraita ei ole paikalla. Eli erikseen pitäisi laittaa tarjoilut jokaiselle porukalle.
4. "Ei kutsujaa haittaa, jos juuri minä en ole paikalla, kyllä siellä on muita vieraita. Ei kukaan huomaa, jos puutun." Kun moni ajattelee näin, ei juhliin jää lopulta juuri ketään. Kerrankin kutsuin 17 ihmistä juhliin, joista 3 hengen perhe oli ainoa, jotka ilmoittivat pääsevänsä paikalle.
Olen väsynyt tähän, etten voi juhlistaa mitään itselleni tärkeää elämänvaihetta/merkkipäivää kerralla kaikkien vieraiden kanssa, kun juhliin ei sitouduta. Haluaisin laittaa kerralla n. 15 henkilön porukalle ruoat/leipoa ja kutsua kotiini. Harmittaa, sillä mielelläni satsaisin juhliin. Onko muilla tällaista ja miten olette tilanteen ratkaisseet? En haluaisi kahvittaa ihmisiä erikseen monta päivää peräkkäin, jotta pariskunnat/perheet voisivat käydä yksitellen.
Tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi ihmiseksi, kun juhliini ei vaivauduta tulemaan. Huvittavaa tosin on, että juhliini ei muuten sitouduta, mutta monet ovat kyselleet aionko mennä naimisiin (en ole edes kihloissa) ja jos menen, niin ilmoittavat tulevansa häihin ja haaveilevat jo niistä. Tekisi mieli sanoa, etten kutsu yhtäkään ihmistä häihini, joka ei vaivaudu paikalle iloitsemaan kanssani muina juhlapäivinä, kun olen pyytänyt. Ei huvita järjestää kalliita hääjuhlia riskillä, että viime tipassa taas peruttaisiin tai maksaisin kalliin illallisen joukolle vieraita, jotka eivät muuten halua tulla juhliini.
Olenko ainoa, jolla juhlien järjestäminen on tällaista? Kaipaisin vertaistukea.❤️
Ap
Kommentit (246)
Täytin pyöreitä keväällä ja synttärini lykkääntyivät koronan takia. Alunperinkään juhliin ei olisi päässyt paikalle kuin 6 vierasta. Nyt mietin, uskallanko edes ehdottaa uusia juhlia esim. ulkona ja turvavälein vieraille nyt loppukesästä. Tuskin väkeä tulisi enempää ja varmaan osa noistakin vieraista peruisi koronan takia.
Saisiko jostain vuokrattua fiksuja ihmisiä omiin juhliin vieraiksi? :D Joskus olisi ihana juhlistaa merkkipäiviä, mutta vieraat eivät tahdo juhliin tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en uskalla järkätä mitään juhlia tästä syystä. Nolottaisi, jos häihin tai lapset ristiäisiin ei tulisi ketään. Juhlitaan siksi ihan vaan vanhempien ja sisarusten kesken.
Ketä muita vieraita ristiäisiin edes tarvitaan kuin kummit, mummit, ukit ja ehkä vanhempien sisarukset?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten "kutsun kaikki läheiset" kerralla juhlien ongelma on siinä, että ne yrittävät olla kaikille kaikkea. Se lapseton pariskunta saattaisi haluta juhlia aikuisten kesken, jutella rauhassa, maistella viinejä jne. Tuo ei oikein onnistu, jos jaloissa pyörii joku vieras lapsiperhe. Ja se lapsiperhe luultavasti kaipaa lapsille leluja/tekemistä, joka ei puolestaan ole aikuisten makuun.
En ymmärrä tällaista. Mun suvussa perhejuhlat on aina niin, että kaikki ovat paikalla. Lapset kirmailevat ja aikuiset voivat juoda pari lasia viiniä (kukaan ei kännää). Sitten jos aikuiset haluavat juoda lisää, loppuillasta lapsiperheet lähtevät jo kotiin ja aikuiset jäävät nauttimaan lisää drinksuja.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa, mullakin on samanlaisia kokemuksia. Tuntuu myös ikävältä, että koskaan ei saa kutsua näiden kieltäytyvien kaverien juhliin. Jälkikäteen näet somesta, kuinka he ovat juhlineet synttäreitään kaveriporukalla - sinua ei tietenkään ole kutsuttu.
Älkääkä sanoko, että kaikki joiden juhliin ei tulla tai joita ei kutsuta, olisivat jotenkin kamalia ihmisiä. Monet ovat ystävällisiä, kohteliaita ja kivoja vieraita/emäntiä, vaikka eivät kutsuja saakaan tai vieraita ei juhliin tulisi.
Niin inhoan tuota, kun jää ilman kutsua. Nykyisin tää on jo sääntö eikä poikkeus. :( Edelliskerran mut on kutsuttu kaverin illanviettoon 2015-2016 vuodenvaihteessa ja toisen kerran keväällä 2017 toisen kaverin illanviettoon, kun mua yritettiin parittaa kaverin miehen sinkkuystävälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten "kutsun kaikki läheiset" kerralla juhlien ongelma on siinä, että ne yrittävät olla kaikille kaikkea. Se lapseton pariskunta saattaisi haluta juhlia aikuisten kesken, jutella rauhassa, maistella viinejä jne. Tuo ei oikein onnistu, jos jaloissa pyörii joku vieras lapsiperhe. Ja se lapsiperhe luultavasti kaipaa lapsille leluja/tekemistä, joka ei puolestaan ole aikuisten makuun.
En ymmärrä tällaista. Mun suvussa perhejuhlat on aina niin, että kaikki ovat paikalla. Lapset kirmailevat ja aikuiset voivat juoda pari lasia viiniä (kukaan ei kännää). Sitten jos aikuiset haluavat juoda lisää, loppuillasta lapsiperheet lähtevät jo kotiin ja aikuiset jäävät nauttimaan lisää drinksuja.
Mun ongelma on, että kutsuttavilla on todella erilaiset mielenkiinnon kohteet. On pari nörttiä, jotka rakastavat monimutkaisia lautapelejä. Pari perheellistä porukkaa, joilla on lapsia 1-10 v. Muutamia sinkkuja, jotka ovat meneviä eivätkä mitään "kiva vain istua alas ja jutella" -tyyppejä. Pari tyyppiä, jotka tykkäävät jutella maailmaa parantaen ja juoda teetä. Sitten joukkoon mahtuu muutama +20 v vanhempi työkaveri, joiden kans tulen hyvin juttuun. Ja jonon jatkona vielä parin kaverin poikaystävät, joita en käytännössä tunne. Tällaiselle porukalle on tosi vaikea järjestää juhlia, kun nauttivat ihan eri asioista. Jos laittaisin pystyyn jonkun lautapeli-illan, suurin osa jättäisi tulematta.
Minä välttelen kutsuja. Inhoan small talkia puolituntemattomien kanssa ja turhanpäiväistä kuulumistenvaihtoa. Mieluummin näen tuttuja kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten "kutsun kaikki läheiset" kerralla juhlien ongelma on siinä, että ne yrittävät olla kaikille kaikkea. Se lapseton pariskunta saattaisi haluta juhlia aikuisten kesken, jutella rauhassa, maistella viinejä jne. Tuo ei oikein onnistu, jos jaloissa pyörii joku vieras lapsiperhe. Ja se lapsiperhe luultavasti kaipaa lapsille leluja/tekemistä, joka ei puolestaan ole aikuisten makuun.
En ymmärrä tällaista. Mun suvussa perhejuhlat on aina niin, että kaikki ovat paikalla. Lapset kirmailevat ja aikuiset voivat juoda pari lasia viiniä (kukaan ei kännää). Sitten jos aikuiset haluavat juoda lisää, loppuillasta lapsiperheet lähtevät jo kotiin ja aikuiset jäävät nauttimaan lisää drinksuja.
Ohis...mun mielestä sukujuhlat onkin vähän eri juttu, kun kaikki ovat kuitenkin sukua toisilleen. Mutta jos kutsuu sukujuhliinsa jonkun sinkkukaverinsa, sille sinkulle saattaa tulla todella tylsää. Muut puhuvat asioista, joista suku tietenkin tietää, mutta sinkkukaveri tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja haluaisi jutella vain kaverinsa kanssa. Jos kutsuu kotiinsa porukkaa, jossa on toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, pitäisi emännän/isännän jo vieraitaan toisilleen esitellessä tuoda ilmi niitä asioita, jotka molempia esiteltäviä osapuolia kiinnostaa. Esim jos kaksi vieraista on vaikkapa innokkaita puutarhaihmisiä tai koiraharrastajia, tuoda tämä esitellessä esille niin, että näillä kahdella on silloin ainakin yksi satavarma aihe, josta keskustella toistensa kanssa.
Ainakin lapsiperheenä tuntuu että just ja just jaksaa ne toisten lasten synttärit kulkea. Häihin ja hautajaisiin myös, koska on "pakko". Mutta en itse ainakaan mielellään lähde vaikka vappuna lasten kanssa johonkin juhliin, koska on kauheasti ihmisiä liikkellä ja en mielelläni vie lapsia juhliin joissa vaikka muut juhlijat ovat ympärip*issään. Häissä sentään korkki aukeaa vasta hieman myöhemmin kunnolla, silloin on lapset jo poistuneet paikalta.
Myöskin valmistujaiset (aikuisen) ja aikuisen ihmisen synttärit tuntuvat vähän sellaisilta juhlilta ettei niihin mielellään lähde. Jos muut ovat jo lapsiperhevaiheessa ja yksi vasta valmistuu, vaikka olisikin uusi ammatti tai tutkinto aiemman päälle, niin herkästi sitä miettii että jaksaako sellaiseen tuhlata yhtä viikonloppua. Mikä niissäkin sitten taas on teema, jos ne ovat vasta illasta niin onko siellä alkoholia ja jaksaako varsinkaan pienten lasten vanhemmat taas illasta enää olla liikkellä ja jos taas juhlat ovat päivällä, milloin paikalla on lapsiperheitä, niin jaksaako vaikka kolmikymppinen sinkku tuhlata sellaiseen lauantaipäiväänsä. Nykyään ihmiset ovat niin poikki ja toisaalta myös ottavat reippaammin aikaa itselle eivätkä tee enää sellaista mistä eivät pidä.
Jos taas kyseessä on hyvin rakas ja tärkeä ihminen, olen aina paikalla mutta toisaalta nykyään monesti tuntuu että kutsutaan kaikki mahdolliset ihmiset jossain hyötymismielessä. Esim. polttareihin halutaan vaan lisämaksajia.
En halua lähteä pienten lasten kanssa kyläilemään. Se on kamalaa. Koko ajan pitää kulkea perässä vahtimassa ja nalkuttamassa - älä koske siihen, älä pistä sitä suuhun, älä revi naisen hametta, älä kiipeile rappusissa. Siihen se vierailu meneekin, hiki päässä ryntäillessä paikasta toiseen. Aikuisten kanssa seurusteluun ei jää aikaa.
Ja lisäksi tuo kiitollisuuden velka. Eli jos menemme jonkun juhliin, pitäisi meidän myös kutsua heidät meille. Ja sitä ei tule tapahtumaan nyt eikä ikinä. Olen äärimmäisen surkea emäntä.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla naisten ongelmat ja ei mitään kykyä j ratkaista ongelmia järjellä
Mikä sinun ratkaisuehdotuksesi on?
Mistä kumpuaa tämä pohjaton into järjestää juhlia toisten riesaksi? Itse olen järjestänyt pitkin hampain häät, lasten ristiäiset, rippijuhlat ja yo-juhlat. Näihin olen kutsunut isovanhemmat ja omat ja miehen sisarukset perheineen. Tytär pyysi yo juhliinsa myös muutaman kaverin. Lasten syntymäpäiville on järjestetty alakouluikäisenä kaverisynttärit, jonne on kutsuttu koko luokka. Täälläpäin on tapana toimia näin ja kaikki yleensä tulee paikalle, mikäli käli ei ole sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Kaiholla muistelen lapsuuteni synttäreitä. Lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle. Ohjelmaksi riitti arkiset leikit ja lahjojen ihmettely. Kesällä oltiin ulkona sään salliessa. Tarjoilut oli luokkaa kotitekoinen täytekakku, sipsejä, poppareita ja keksejä eli ei mitään erikoista. Ja hyvin viihdyttiin.
Eikö näin ole enää???? Aioin järjestää omalle muksulleni (2v) sitten tulevaisuudessa tällaiset, oli trendikästä tai ei 🤣
Mä en mitään juhlia vaan enää järjestä. Sitten ruinataan, että kun ei kukaan enää järjestä mitään. Niinpä niin.
Toi on ehkä törkeintä, kun lähettää ajoissa kutsut ja vastaa "en tiedä jos silloin tuleekin jotain muuta". Ei tule, kun merkkaat tämän nyt! (hautajaiset nyt ovat tietty aivan eri asia tai todella läheisen häät)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiholla muistelen lapsuuteni synttäreitä. Lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle. Ohjelmaksi riitti arkiset leikit ja lahjojen ihmettely. Kesällä oltiin ulkona sään salliessa. Tarjoilut oli luokkaa kotitekoinen täytekakku, sipsejä, poppareita ja keksejä eli ei mitään erikoista. Ja hyvin viihdyttiin.
Eikö näin ole enää???? Aioin järjestää omalle muksulleni (2v) sitten tulevaisuudessa tällaiset, oli trendikästä tai ei 🤣
Kyllä tuolla sabluunalla on menty parikytä vuotta nyt ja aina on kaikki vieraat tulleet ja lasten synttärijuhlat hyvinkin onnistuneet.
Tai no, ei teineillä nyt enää leikkejä leikitty. He istuvat nätisti pöydässä syövät ja juttelevat. 16 vuotiaat sai sitten järkätä bileet. Hankitaan DJ ja systeemit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten "kutsun kaikki läheiset" kerralla juhlien ongelma on siinä, että ne yrittävät olla kaikille kaikkea. Se lapseton pariskunta saattaisi haluta juhlia aikuisten kesken, jutella rauhassa, maistella viinejä jne. Tuo ei oikein onnistu, jos jaloissa pyörii joku vieras lapsiperhe. Ja se lapsiperhe luultavasti kaipaa lapsille leluja/tekemistä, joka ei puolestaan ole aikuisten makuun.
En ymmärrä tällaista. Mun suvussa perhejuhlat on aina niin, että kaikki ovat paikalla. Lapset kirmailevat ja aikuiset voivat juoda pari lasia viiniä (kukaan ei kännää). Sitten jos aikuiset haluavat juoda lisää, loppuillasta lapsiperheet lähtevät jo kotiin ja aikuiset jäävät nauttimaan lisää drinksuja.
Ohis...mun mielestä sukujuhlat onkin vähän eri juttu, kun kaikki ovat kuitenkin sukua toisilleen. Mutta jos kutsuu sukujuhliinsa jonkun sinkkukaverinsa, sille sinkulle saattaa tulla todella tylsää. Muut puhuvat asioista, joista suku tietenkin tietää, mutta sinkkukaveri tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja haluaisi jutella vain kaverinsa kanssa. Jos kutsuu kotiinsa porukkaa, jossa on toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, pitäisi emännän/isännän jo vieraitaan toisilleen esitellessä tuoda ilmi niitä asioita, jotka molempia esiteltäviä osapuolia kiinnostaa. Esim jos kaksi vieraista on vaikkapa innokkaita puutarhaihmisiä tai koiraharrastajia, tuoda tämä esitellessä esille niin, että näillä kahdella on silloin ainakin yksi satavarma aihe, josta keskustella toistensa kanssa.
Tämä! Kotona järjestettävien juhlien ongelma usein on, ettei emännällä/isännällä ole aikaa huolehtia kaikista vieraistaan. Juhlien järjestäjän tärkein tehtävä kuitenkin on huolehtia, että kaikki vieraat viihtyvät eikä kukaan tunne itseään ulkopuoliseksi. Jos tässä onnistuu, ei tarjoiluillakaan ole oikeastaan mitään väliä. Mutta taidokkaimmatkaan tarjoilut ei pelasta juhlia, jossa vieraat tuntevat itsensä ulkopuolisiksi tai vain jonkun näytöksen sivustaseuraajiksi.
Olen työssä, joka sisältää edustamista. Uusien ja entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa käy ihan työstä, kun yrittää selvittää toista ihmistä kiinnostavia asioita, esitellä heidät juuri oikeille ihmisille ja saada kaikki viihtymään. Kotiin juhlia järjestävällä ei ole tätä ongelmaa, koska hän tuntee kaikki kutsumansa ihmiset. Noh, jollain voi olla uusi avec mukanaan, mutta silloinkin tuntee ainakin sen, jonka mukana tämä tuntematon tuli.
Ap kuulostaa ihanalta tyypiltä, jonka juhliin tulisin koska vain. Pidänkin juhlista, sekä järjestäjänä että vieraana. Kedtitsen mielelläni myös tavallisessa arjessa vieraita runsailla tarjoilulla. Minusta pahinta ja moukkamaisinta on, ettei tulla edes oman isovanhemman hautajaisiin. Mieheni suvussa on näitä tyyppejä, omassani ei tulisi kuuloonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla naisten ongelmat ja ei mitään kykyä j ratkaista ongelmia järjellä
Mikä sinun ratkaisuehdotuksesi on?
Kutsuu vaan oikeat kaverit juhliin, ei niitä joita tarttee vaan että ois enemmän väkeä.
En itse välitä juhlista, en ole sellaiseen kulttuuriin tottunut ja syy on että en ollut koskaan suosittu joten jos pidin itse jotain, tuli max 2 kaveria, ja perheeni on aika epäsosiaalinen joten hekään eivät sukujuhlia järjestä. Aikuisena olen käynyt joidenkin kavereiden juhlissa, mutta en tunne oloa niissä yleensä mukavaksi, kun en tunne muita. Sinänsä tykkään kyllä laittautua ja syödä hyvin, se seurustelu tuntemattomien kanssa ei vaan kiinnosta. Mä en kyllä peru ellei ole tosi hyvä syy.. Tai jos kaveri sanoo että on tärkeää että tulen paikalle. Teen mitä lupaan, mutta nykyään yksittäiset kaveritkin on alkaneet perua ihan tapaamisia, joten muhun on tarttunut se sama, en enää lupaa heti mitään. Kun ei kukaan muukaan. Mutta peru en, koska harmittaa ja tiedän miltä se tuntuu
Et ole ainoa, mullakin on samanlaisia kokemuksia. Tuntuu myös ikävältä, että koskaan ei saa kutsua näiden kieltäytyvien kaverien juhliin. Jälkikäteen näet somesta, kuinka he ovat juhlineet synttäreitään kaveriporukalla - sinua ei tietenkään ole kutsuttu.
Älkääkä sanoko, että kaikki joiden juhliin ei tulla tai joita ei kutsuta, olisivat jotenkin kamalia ihmisiä. Monet ovat ystävällisiä, kohteliaita ja kivoja vieraita/emäntiä, vaikka eivät kutsuja saakaan tai vieraita ei juhliin tulisi.