Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille käy juhlien järjestämisen suhteen näin?
06.07.2020 |
Puhun nyt yleisesti, en tästä korona-ajasta. Ongelmani on se, että jos haluan järjestää juhlat, vieraat eivät saavu paikalle. Syitä löytyy seuraavista selityksistä:
1. Kutsu tulee liian aikaisin/liian myöhään.
Jos kutsun hyvissä ajoin, kuukausia etukäteen = "En tiedä vielä, pääsenkö mukaan." Kun kysyn lähempänä uudestaan, onkin tullut kalenteriin jo joku muu meno tuohon ajankohtaan ja vieras on tyystin unohtanut, että olen kutsunut hänet omiin juhliini ensin. Ymmärrän toki hautajaiset ym isot menot, mutta usein tulo perutaan jonkun tupareiden/illanistujaisten takia.
Jos kutsun parin viikon varoajalla = "Sori, mulla on jo muuta menoa/katsellaan" (suomennettuna katsellaan on aina lopulta ei). Jos olet laittanut juhlakutsuun vastauspyynnölle päivämäärän, saat kalastella vastauksia sen jälkeen, kun ihmiset eivät ilmoita pois jäämisestään.
2. Ikinä ei ole hyvä hetki juhlille. Kesäviikonloput on huonoa aikaa, kun ihmiset on lomilla ja juhlia riittää muutenkin, ei haluta uhrata lomalauantaita juhliin. Syksyllä alkaa harrastukset ja arki, joten ei ehdi. Loppuvuosi on täynnä pikkujouluja ja muuta, liian kiireistä. Alkuvuosi ollaan tipattomalla/sokerittomalla jne ja lomien jälkeen arki on taas kiireistä. Kevät ei sovi, kun on pääsiäislomat, harrastukset ja kesäloma lähestyy. Onko olemassa hyvää aikaa järjestää juhlia? Kannattaako juhlia edes ehdottaa arki-illaksi, kun viikonloput ei onnistu ikinä?
3. Ei haluta juhlia vieraiden kanssa. Ennen juhliin tultiin, vaikka kaikkia ei tunnettu etukäteen. Nykyisin tuntuu, että ventovieraiden kanssa ei haluta käyttää lauantai-iltaa, kun vapaat on niin harvassa. Tottakai kutsun pariskunnat yhdessä tai koko perheen lapsineen eli yksin ei tarvitse olla, mutta silti vieroksutaan isompia juhlia. Oman perheen kesken tai pariskuntana tullaan kyllä juhlakahveille, mutta vain jos muita vieraita ei ole paikalla. Eli erikseen pitäisi laittaa tarjoilut jokaiselle porukalle.
4. "Ei kutsujaa haittaa, jos juuri minä en ole paikalla, kyllä siellä on muita vieraita. Ei kukaan huomaa, jos puutun." Kun moni ajattelee näin, ei juhliin jää lopulta juuri ketään. Kerrankin kutsuin 17 ihmistä juhliin, joista 3 hengen perhe oli ainoa, jotka ilmoittivat pääsevänsä paikalle.
Olen väsynyt tähän, etten voi juhlistaa mitään itselleni tärkeää elämänvaihetta/merkkipäivää kerralla kaikkien vieraiden kanssa, kun juhliin ei sitouduta. Haluaisin laittaa kerralla n. 15 henkilön porukalle ruoat/leipoa ja kutsua kotiini. Harmittaa, sillä mielelläni satsaisin juhliin. Onko muilla tällaista ja miten olette tilanteen ratkaisseet? En haluaisi kahvittaa ihmisiä erikseen monta päivää peräkkäin, jotta pariskunnat/perheet voisivat käydä yksitellen.
Tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi ihmiseksi, kun juhliini ei vaivauduta tulemaan. Huvittavaa tosin on, että juhliini ei muuten sitouduta, mutta monet ovat kyselleet aionko mennä naimisiin (en ole edes kihloissa) ja jos menen, niin ilmoittavat tulevansa häihin ja haaveilevat jo niistä. Tekisi mieli sanoa, etten kutsu yhtäkään ihmistä häihini, joka ei vaivaudu paikalle iloitsemaan kanssani muina juhlapäivinä, kun olen pyytänyt. Ei huvita järjestää kalliita hääjuhlia riskillä, että viime tipassa taas peruttaisiin tai maksaisin kalliin illallisen joukolle vieraita, jotka eivät muuten halua tulla juhliini.
Olenko ainoa, jolla juhlien järjestäminen on tällaista? Kaipaisin vertaistukea.❤️
Ap
Kommentit (246)
Osallistumiseen vaikuttaa myös se kuinka kaukana juhlat ovat. Ei jokaiseen yli tunnin matkan päässä olevaan illanviettoon jaksa osallistua, varsinkaan jos paikalla on enimmäkseen itselle vierasta porukkaa. Eri asia sitten häät ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osallistumiseen vaikuttaa myös se kuinka kaukana juhlat ovat. Ei jokaiseen yli tunnin matkan päässä olevaan illanviettoon jaksa osallistua, varsinkaan jos paikalla on enimmäkseen itselle vierasta porukkaa. Eri asia sitten häät ym.
Miksi juuri häät? Miksi kutsuja haluaisi kutsua juuri sinut häihinsä, jos olet sanonut muille juhlakutsuille ei?
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa, täällä toinen!
Näistä ei vain puhuta ääneen, sillä kukaan ei halua leimaantua oudoksi tai yksinäiseksi.
Itsellä sama tilanne ja ap:n kirjoitus olisi voinut olla omani. Ja tässäkin ketjussa on huomattu, että tämän suremisesta tulee kommenttia "lapsellista surra aikuisena jos juhliin ei tule ketään". Tottakai surettaa, jos joku asia on sinulle elämässä tärkeä ja muut eivät halua jakaa sitä kanssasi.
Ihmiset ovat niin elämyshakuisia, kaiken pitäisi olla ihanaa. Mitä sitten, vaikka ne juhlat olisivat vähän tylsät, tarjoilut arkisia tms? Eikö tärkeintä ole, että olet paikalla juhlistamassa toiselle tärkeää päivää? Ainakin itselle tulee hyvä mieli, kun tiedän toisen ilahtuvan vierailustani. :)
Olen huomannut jääväni aina kakkoseksi, jos samaan päivään osuu muuta menoa. Ihan sama, onko minulla synttärit, tuparit tai vastaavaa. Siihen osuu aina tietyillä ihmisillä muiden kanssa illanvietto. Eikö joskus edes voisi joustaa tai piipahtaa juhlissani?
Eräs kaverini on jo aika legendaarinen siinä, kun kutsun hänet joihinkin juhliin. Aina vastaa katsellaan, eikä koskaan pääse. Kerran vetosi siihen, ettei voi tulla paikalle, kun bussiliput ovat niin kalliit. Onnibussilla matkalle hintaa olisi kertynyt kympin. (Rahaa siis riitti muuhun)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta myös siitä, kuinka häihini halutaan vieraaksi vaikka muuten en kelpaa juhlaseuraksi!
Kaverit kyselevät, joko on hääpäivä päätetty. Pohtivat ääneen, mitä pukevat päälle ja mitä hääpäivänä mahtaa tapahtua. Olettavat, että järjestän perinteiset hääjuhlat ja kutsun heidätkin, kun aina pyydän muihinkin juhliin (joihin eivät tule). En ole vielä viitsinyt sanoa, että häät pidetään luultavasti ihan perhepiirissä. Paikalle pyydetään vain vanhempamme ja veljeni. Kirkosta menemme hyvään ravintolaan syömään pitkän kaavan kautta ja tilataan ihana hääkakku.
En ymmärrä noita itsensä häihin kutsuvia kavereita. Miksi he ajattelevat, että oletan heidän osallistuvan häihini, kun muutkaan juhlakutsut eivät kiinnosta? Hääjuhlissa ruokailu voi maksaa reilusti yli 50 e per vieras ja haluanko maksaa tuota summaa kaverista (+hänen avecistaan/perheestään), jos juhlat kotonani ei ole riittävän houkutteleva vaihtoehto? Ei rehellisesti sanottuna nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta myös siitä, kuinka häihini halutaan vieraaksi vaikka muuten en kelpaa juhlaseuraksi!
Kaverit kyselevät, joko on hääpäivä päätetty. Pohtivat ääneen, mitä pukevat päälle ja mitä hääpäivänä mahtaa tapahtua. Olettavat, että järjestän perinteiset hääjuhlat ja kutsun heidätkin, kun aina pyydän muihinkin juhliin (joihin eivät tule). En ole vielä viitsinyt sanoa, että häät pidetään luultavasti ihan perhepiirissä. Paikalle pyydetään vain vanhempamme ja veljeni. Kirkosta menemme hyvään ravintolaan syömään pitkän kaavan kautta ja tilataan ihana hääkakku.
En ymmärrä noita itsensä häihin kutsuvia kavereita. Miksi he ajattelevat, että oletan heidän osallistuvan häihini, kun muutkaan juhlakutsut eivät kiinnosta? Hääjuhlissa ruokailu voi maksaa reilusti yli 50 e per vieras ja haluanko maksaa tuota summaa kaverista (+hänen avecistaan/perheestään), jos juhlat kotonani ei ole riittävän houkutteleva vaihtoehto? Ei rehellisesti sanottuna nappaa.
"No mutta kun häät on eri juttu ja ne on niin kivoja!" -kommentoi kaverini aikanaan, miksi osallistuisi häihin muttei muihin juhliin
On varmasti kiva mennä häihin, joissa hääpari on satsannut pitkän pennin juhlatilaan, ruokaan, musiikkiin jne. Häät ovat nykyisin vielä niin harvassa, joten monet haluavat puolituttujenkin juhliin mukaan. Ymmärrän hyvin, miksi nykyisin niin monet karkaavat kahvitunnilla maistraatissa naimisiin. Eipähän tarvitse kustantaa kalliita juhlia tuollaisille tyypeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat niin elämyshakuisia, kaiken pitäisi olla ihanaa. Mitä sitten, vaikka ne juhlat olisivat vähän tylsät, tarjoilut arkisia tms? Eikö tärkeintä ole, että olet paikalla juhlistamassa toiselle tärkeää päivää? Ainakin itselle tulee hyvä mieli, kun tiedän toisen ilahtuvan vierailustani. :)
Taidan olla jotenkin päästäni vialla, mutta minusta juhlat ovat onnistuneet jos olen ehtinyt vaihtaa pari sanaa päivänsankarin kanssa, syödä hyvin, jutella mukaville ihmisille ja jos lahjan saaja nauttii lahjastani, niin vielä vaan parempi.💛
Jossain somessa oli muistaakseni viime kesänä juttu, jossa yhden nuoren naisen kaverit peruivat kaikki tulonsa tämän yhden kutsuille viime hetkellä tai vain jättivät tulematta. Some aktivoitui, tyypit keräsivät porukan ja lähtivät jonnekin piknikille tämän hylätyn kanssa. Ihan huippua ♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat niin elämyshakuisia, kaiken pitäisi olla ihanaa. Mitä sitten, vaikka ne juhlat olisivat vähän tylsät, tarjoilut arkisia tms? Eikö tärkeintä ole, että olet paikalla juhlistamassa toiselle tärkeää päivää? Ainakin itselle tulee hyvä mieli, kun tiedän toisen ilahtuvan vierailustani. :)
Taidan olla jotenkin päästäni vialla, mutta minusta juhlat ovat onnistuneet jos olen ehtinyt vaihtaa pari sanaa päivänsankarin kanssa, syödä hyvin, jutella mukaville ihmisille ja jos lahjan saaja nauttii lahjastani, niin vielä vaan parempi.💛
Oon samanlainen. Se saattaa tosin auttaa et oon sosiaalisessa ammatissa, jossa tavataan vieraita ihmisiä, kysellään heiltä ja keskustellaan mukavista asioista. Karaisee mukavasti vapaa-aikaa varten tuo sosiaalistelu.😁😂
Mä kyllästyin siihen, ettei koskaan tiennyt tuleeko vieraita vai ei. Nautin kodin koristelusta juhlia varten. Vaikka olisimme kahdestaan kotona mieheni kanssa, niin koristelen paikat kauniisti ja laitan ihanat tarjoilut. Kannattaa tehdä juuri sellainen juhlapäivä kuin itsestä hyvältä tuntuu, vaikka vieraat eivät vaivautuisi paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä juhlat ovat? Siis muita kuin häät? Järjestävätkö nämä kutsumasi ihmiset itse vastaavia juhlia?
Valmistujaiset, syntymäpäivät, tuparit, pikkujoulut/uuden vuoden juhlat/vappu jne. Kyllä suurin osa tutuistani juhlistaa esim. syntymäpäiviä, joko omia tai lasten.
Ja he kutsuvat myös sinut näihin juhliinsa?
Osa kutsuu, osa ei. Joillekin olen ns. kakkosvaihtoehto.
Miksi sitten haluaisit kutsua näitä kakkosvaihtoehtoja omiin juhliisi? Vaikuttaa siltä, että sinä juhlisit mielelläsi paljon enemmän kuin nämä muut. Sun pitäisi kutsua juhliisi sellaisia ihmisiä, jotka pitävät juhlimisesta ja juhlien järjestämisestä yhtä paljon kuin sinäkin. Oli muuten ihan hiljattain ketju, missä joku oli tyytymätön, kun hänen järjestämiinsä juhliin kyllä osallistutaan, mutta vieraat eivät vastavuoroisesti järjestä illanistujaisia ja muita juhlia hänelle. Tämäkin voi olla yksi syy, miksi ei sinun kutsumasi ihmiset osallistu eli he eivät jäädä sulle vastavuoroisuuden velkaa.
Ei niitä juhlia lopulta hurjan usein ole, kun omaa elämää mietin. Olemme lapseton pariskunta. Tuparit pidettiin viime vuonna, sitä ennen edelliset juhlat oli puolitoista vuotta aiemmin miehen kolmekymppiset. Ei musta 1 max 2 juhlat vuodessa ole paha tahti.
Ihmiset ei kestä nykyisin tylsyyttä. Juhlissa tulee yleensä hetkiä, jolloin tylsistyttää (odottelua jne). Ennen tylsistymistä siedettiin paremmin, nykyisin voi vain ottaa kännykän kouraan ja lähteä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Ap tästä ketjusta!! Lohdullista, että meitä ilman juhlia jääviä on iso joukko.
Itsestäni tuntuu, ettei mitkään tarjoilut/ohjelmat nykyisin riitä. Suunnilleen silloin, kun paikalla on italialainen luksuspizzakokki, palkattu muusikko ja drinkkikoulu, niin osallistutaan mielellään. Kotitekoinen pizza, Spotifyn suosikkibiisit ja baarikaapin sisältö ei riitä juhlien menuksi.
Milloin ihmisistä tuli näin vaativia? Vuosituhannen taitteessa oli hauska viettää iltaa ystävien kanssa eikä tarjoilut olleet kummoiset. Synttäreille saatettiin paistaa pikkupizzoja tai pasteijoita, kakku oli lähes aina kotitekoinen tai pakasteesta.
En ihmettele myöskään, että moni kammoaa juhlien järjestämistä ns. vastakutsujen odottamisen takia, kun ajatellaan ihmisten odottavan hulppeita ja erikoisia juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta myös siitä, kuinka häihini halutaan vieraaksi vaikka muuten en kelpaa juhlaseuraksi!
Kaverit kyselevät, joko on hääpäivä päätetty. Pohtivat ääneen, mitä pukevat päälle ja mitä hääpäivänä mahtaa tapahtua. Olettavat, että järjestän perinteiset hääjuhlat ja kutsun heidätkin, kun aina pyydän muihinkin juhliin (joihin eivät tule). En ole vielä viitsinyt sanoa, että häät pidetään luultavasti ihan perhepiirissä. Paikalle pyydetään vain vanhempamme ja veljeni. Kirkosta menemme hyvään ravintolaan syömään pitkän kaavan kautta ja tilataan ihana hääkakku.
En ymmärrä noita itsensä häihin kutsuvia kavereita. Miksi he ajattelevat, että oletan heidän osallistuvan häihini, kun muutkaan juhlakutsut eivät kiinnosta? Hääjuhlissa ruokailu voi maksaa reilusti yli 50 e per vieras ja haluanko maksaa tuota summaa kaverista (+hänen avecistaan/perheestään), jos juhlat kotonani ei ole riittävän houkutteleva vaihtoehto? Ei rehellisesti sanottuna nappaa.
Sama kokemus. Me päädyimme pitämään häät todella pienen porukan kesken. Emme myöskään kertoneet häistä etukäteen sukulaisille/kavereille, jotta kukaan ei keksisi tulla kuokkimaan. Jälkikäteen kaverit ihmettelivät, miksi emme järjestäneet kunnon juhlia. Hmm, mietitäänpä. Jos normaalisti perutaan viime tipassa tai ollaan jo aiemmin liikkeellä "tuli parempaa tekemistä" -mentaliteetilla, niin miksi ottaisin tuon riskin hääpäivänä? Jos on peruttu tulo ennenkin, niin miksei samoin voisi käydä häidenkin kohdalla?
Keskituloisena jouduin myös miettimään, mistä olen valmis maksamaan. Laskin, että pelkät ruoat sukulaisille ja kavereille olisivat maksaneet +3000 euroa. Päälle juhlatilavuokrat ja muut kulut. Tuossa tuntui, että juhlat järjestäessäni olisin maksanut "hääkokemuksen" näille normaalisti juhlistani kieltäytyville kavereilleni. Tylyä sanoa näin, mutta heille tuossa olisi ollut ihan se ja sama, ketkä naimisiin menevät, kunhan pääsee ilmaiseksi juhlimaan ja syömään hyvin. Mieluummin satsasin hääpäivässä heihin, jotka aidosti halusivat olla läsnä eivätkä olleet näitä peruutus-pirkkoja ja perttejä.
Ihana, etten oo ainoa jolla on tällaista!!
Nolottaa kertoa tätä. Kun lähetin juhlakutsut tupareihin (en ole juhlinut tupareita koskaan aiemmin, tämä oli ensimmäinen kerta), meinasi tulla itku. Kaikki kaverini sanoivat ei, kun oli jotain muuta menoa. Järjestin tietoisesti juhlat joskus loka-marraskuussa, jotta ei osuisi huonoon aikaan (olin siis jo muuttanut keväällä). Siirsin jopa tuparipäivää, jotta joku olisi päässyt paikalle ja lähetin uudet kutsut. Kukaan ystävistäni ei silti tullut eli kertoo siitä, että ei alun perinkään haluttu tulla. Inhottaa myös, kun olen tällainen tossukka, että yritin saada vieraita juhliini siirtämällä päivää. :(
Mulla ongelma on siinä, että mun ystävinä pitämille ihmisille mä itse olen vain kaveriasteella. En saa kutsuja heidän juhliinsa, koska juhlivat vain lähimpien ystävien kanssa (joihin en heidän mielestään kuulu). Kun itse kutsun heidät juhliini, he ajattelevat ettei heidän kannata tulla, kun olen "vain kaveri". Ilmeisesti ajattelevat, että kutsun kohteliaisuudesta eikä haittaa, vaikka eivät tule, kun riittäähän mulla niitä läheisempiä ystäviä juhliin muutenkin. Ei muuten riitä, kun niitä ei ole.
Kenelläkään muulla tällaista? Tunnen ystäväni aina tosi erilaisista tilanteista: yksi on tuttu yliopiston kielikurssilta, toinen entisestä työpaikasta, kolmas harrastuksen kautta jne. Näillä ihmisillä ei ole keskenään mitään yhteistä, paitsi minä. Lisäksi ystäväni ovat introverttejä, kuten minäkin. Juhlia on turha järjestää, koska vierailla ei ole mitään yhteistä jutunjuurta ja olisi vain vaivaantunut hiljaisuus, kun small talk ei tule vierailta luontevasti. Vaikka kuinka yrittäisin tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, keskustelu ei ala. "Laura, tässä on Anni. Tavattiin Annin kanssa espanjankurssilla yliopistolla. Ettekös te Laura käyneet miehesi kanssa Espanjassa viime kesänä?" "Te Hanna ja Anni muuten asutte molemmat Pohjois-Helsingissä nyt, kun Hanna muutti sinne vasta..." En tiedä, mitä pitäisi tehdä toisin, jotta ihmiset tutustuisivat vai onko vain jo ajatuksenakin tuhoon tuomittu ajatus...
Hyacinthin kynttiläillaĺliset on niin suosittuja