Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille käy juhlien järjestämisen suhteen näin?
06.07.2020 |
Puhun nyt yleisesti, en tästä korona-ajasta. Ongelmani on se, että jos haluan järjestää juhlat, vieraat eivät saavu paikalle. Syitä löytyy seuraavista selityksistä:
1. Kutsu tulee liian aikaisin/liian myöhään.
Jos kutsun hyvissä ajoin, kuukausia etukäteen = "En tiedä vielä, pääsenkö mukaan." Kun kysyn lähempänä uudestaan, onkin tullut kalenteriin jo joku muu meno tuohon ajankohtaan ja vieras on tyystin unohtanut, että olen kutsunut hänet omiin juhliini ensin. Ymmärrän toki hautajaiset ym isot menot, mutta usein tulo perutaan jonkun tupareiden/illanistujaisten takia.
Jos kutsun parin viikon varoajalla = "Sori, mulla on jo muuta menoa/katsellaan" (suomennettuna katsellaan on aina lopulta ei). Jos olet laittanut juhlakutsuun vastauspyynnölle päivämäärän, saat kalastella vastauksia sen jälkeen, kun ihmiset eivät ilmoita pois jäämisestään.
2. Ikinä ei ole hyvä hetki juhlille. Kesäviikonloput on huonoa aikaa, kun ihmiset on lomilla ja juhlia riittää muutenkin, ei haluta uhrata lomalauantaita juhliin. Syksyllä alkaa harrastukset ja arki, joten ei ehdi. Loppuvuosi on täynnä pikkujouluja ja muuta, liian kiireistä. Alkuvuosi ollaan tipattomalla/sokerittomalla jne ja lomien jälkeen arki on taas kiireistä. Kevät ei sovi, kun on pääsiäislomat, harrastukset ja kesäloma lähestyy. Onko olemassa hyvää aikaa järjestää juhlia? Kannattaako juhlia edes ehdottaa arki-illaksi, kun viikonloput ei onnistu ikinä?
3. Ei haluta juhlia vieraiden kanssa. Ennen juhliin tultiin, vaikka kaikkia ei tunnettu etukäteen. Nykyisin tuntuu, että ventovieraiden kanssa ei haluta käyttää lauantai-iltaa, kun vapaat on niin harvassa. Tottakai kutsun pariskunnat yhdessä tai koko perheen lapsineen eli yksin ei tarvitse olla, mutta silti vieroksutaan isompia juhlia. Oman perheen kesken tai pariskuntana tullaan kyllä juhlakahveille, mutta vain jos muita vieraita ei ole paikalla. Eli erikseen pitäisi laittaa tarjoilut jokaiselle porukalle.
4. "Ei kutsujaa haittaa, jos juuri minä en ole paikalla, kyllä siellä on muita vieraita. Ei kukaan huomaa, jos puutun." Kun moni ajattelee näin, ei juhliin jää lopulta juuri ketään. Kerrankin kutsuin 17 ihmistä juhliin, joista 3 hengen perhe oli ainoa, jotka ilmoittivat pääsevänsä paikalle.
Olen väsynyt tähän, etten voi juhlistaa mitään itselleni tärkeää elämänvaihetta/merkkipäivää kerralla kaikkien vieraiden kanssa, kun juhliin ei sitouduta. Haluaisin laittaa kerralla n. 15 henkilön porukalle ruoat/leipoa ja kutsua kotiini. Harmittaa, sillä mielelläni satsaisin juhliin. Onko muilla tällaista ja miten olette tilanteen ratkaisseet? En haluaisi kahvittaa ihmisiä erikseen monta päivää peräkkäin, jotta pariskunnat/perheet voisivat käydä yksitellen.
Tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi ihmiseksi, kun juhliini ei vaivauduta tulemaan. Huvittavaa tosin on, että juhliini ei muuten sitouduta, mutta monet ovat kyselleet aionko mennä naimisiin (en ole edes kihloissa) ja jos menen, niin ilmoittavat tulevansa häihin ja haaveilevat jo niistä. Tekisi mieli sanoa, etten kutsu yhtäkään ihmistä häihini, joka ei vaivaudu paikalle iloitsemaan kanssani muina juhlapäivinä, kun olen pyytänyt. Ei huvita järjestää kalliita hääjuhlia riskillä, että viime tipassa taas peruttaisiin tai maksaisin kalliin illallisen joukolle vieraita, jotka eivät muuten halua tulla juhliini.
Olenko ainoa, jolla juhlien järjestäminen on tällaista? Kaipaisin vertaistukea.❤️
Ap
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat niin elämyshakuisia, kaiken pitäisi olla ihanaa. Mitä sitten, vaikka ne juhlat olisivat vähän tylsät, tarjoilut arkisia tms? Eikö tärkeintä ole, että olet paikalla juhlistamassa toiselle tärkeää päivää? Ainakin itselle tulee hyvä mieli, kun tiedän toisen ilahtuvan vierailustani. :)
Taidan olla jotenkin päästäni vialla, mutta minusta juhlat ovat onnistuneet jos olen ehtinyt vaihtaa pari sanaa päivänsankarin kanssa, syödä hyvin, jutella mukaville ihmisille ja jos lahjan saaja nauttii lahjastani, niin vielä vaan parempi.💛
Oon samanlainen. Se saattaa tosin auttaa et oon sosiaalisessa ammatissa, jossa tavataan vieraita ihmisiä, kysellään heiltä ja keskustellaan mukavista asioista. Karaisee mukavasti vapaa-aikaa varten tuo sosiaalistelu.😁😂
Mulla muuten sama, mutta vieraiden ihmisten tapaaminen ja small talk heidän kanssaan tuntuu työltä. Vapaa-aikani vietän mieluiten tuttujen ihmisten kanssa tai vaikka ihan yksinkin. Osallistun kuitenkin joskus juhliin, jos juhlilla on jokin selkeä merkitys. Kissanristiäisiin, missä on sekalainen porukka mulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, en jaksa osallistua. Aloittajan mainitsemiin vappuihin, uusiin vuosiin yms on jo aikoja sitten syntynyt tiivis porukka, jonka kanssa vietän niitä. Eli on muodostunut jo perinteet. Aikuiset tuntevat toisensa ja lapset tuntevat toisensa. Porukka on aina sama, järjestäjä vaan vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin moni pitää juhlia jonain ystävyyden mittarina, itketään että eivät sitten olleet aitoja ystäviä kun eivät tulleet.
Ystävyys on niin paljon laajempi kokonaisuus, pidättekö yhteyttä, onko teillä hauskaa, kuunteletteko ilot ja huolet puolin ja toisin. Synttäreitä voi juhlia vaikka kaksin viinilasin äärellä.
Ihmiset ovat kiireisiä, monet eivät pidä juhlista joissa on vieraita ihmisiä. Voi olla hyvä ja aito ystävä vaikka ei juuri sinä yhtenä päivänä pääsekään tulemaan. Kokonaisuus ratkaisee! Jos ystävä ei koskaan tunnu välittävän sinusta, lopeta ystävyys!
Minulla on yksi juhlafanaatikko ystävä. Hän oikeasti suuttuu jos en yhtenä vuotena mene lapsen synttäreille tms. Hän on maalta ja tottunut isoihin juhliin. Itse pidän häntä vähän huomionhakuisena ja pinnallisena tässä suhteessa.
MInä en käy juhlissa, koska niistä syntyy aina se vastavierailukutsun pakko. Olisi todella kivaa ja ihanaa mennä juhlistamaan kaveria, joka on valmistunut, mutta inhottaa jo etukäteen tieto siitä, että on pakko järjestää samantasoiset juhlat (vaikka ei valmistu), jotta ei lokkeilisi toisen juhlissa. Siksi vetoan kiireisiin ja kieltäydyn kutsusta.
Vierailija kirjoitti:
Itsestäni tuntuu, ettei mitkään tarjoilut/ohjelmat nykyisin riitä. Suunnilleen silloin, kun paikalla on italialainen luksuspizzakokki, palkattu muusikko ja drinkkikoulu, niin osallistutaan mielellään. Kotitekoinen pizza, Spotifyn suosikkibiisit ja baarikaapin sisältö ei riitä juhlien menuksi.
Milloin ihmisistä tuli näin vaativia? Vuosituhannen taitteessa oli hauska viettää iltaa ystävien kanssa eikä tarjoilut olleet kummoiset. Synttäreille saatettiin paistaa pikkupizzoja tai pasteijoita, kakku oli lähes aina kotitekoinen tai pakasteesta.
En ihmettele myöskään, että moni kammoaa juhlien järjestämistä ns. vastakutsujen odottamisen takia, kun ajatellaan ihmisten odottavan hulppeita ja erikoisia juhlia.
20 vuotta sitten olit todennäköisesti eri elämäntilanteessa. Jos silloin olit huoleton parikymppinen, jolla oli aikaa ja intoa juhliin? Nyt voitte olla nelikymppisiä keskellä ruuhkavuosia, jolloin pienempiin juhliin lähteminen väsyttää jo ajatuksen tasolla. Elämäntilanteet ja ihmiset muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
MInä en käy juhlissa, koska niistä syntyy aina se vastavierailukutsun pakko. Olisi todella kivaa ja ihanaa mennä juhlistamaan kaveria, joka on valmistunut, mutta inhottaa jo etukäteen tieto siitä, että on pakko järjestää samantasoiset juhlat (vaikka ei valmistu), jotta ei lokkeilisi toisen juhlissa. Siksi vetoan kiireisiin ja kieltäydyn kutsusta.
Miksi täytyisi vastavuoroisesti kutsua toinen juhliin? En ymmärrä tuota pakkoa ollenkaan, eihän kaikki tykkää järjestää juhlia eikä tarvitsekaan. Ja eikö voi juhlissa sanoa "Tosi kiva olla juhlistamassa valmistujaisiasi Irmeli, vaikka mulla itselläni ole omalla kohdalla juhlia ollut tapana järjestää." Näin saisi jo tuossa sanottua, ettei mitään vastakutsua ole luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään muulla tällaista? Tunnen ystäväni aina tosi erilaisista tilanteista: yksi on tuttu yliopiston kielikurssilta, toinen entisestä työpaikasta, kolmas harrastuksen kautta jne. Näillä ihmisillä ei ole keskenään mitään yhteistä, paitsi minä. Lisäksi ystäväni ovat introverttejä, kuten minäkin. Juhlia on turha järjestää, koska vierailla ei ole mitään yhteistä jutunjuurta ja olisi vain vaivaantunut hiljaisuus, kun small talk ei tule vierailta luontevasti. Vaikka kuinka yrittäisin tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, keskustelu ei ala. "Laura, tässä on Anni. Tavattiin Annin kanssa espanjankurssilla yliopistolla. Ettekös te Laura käyneet miehesi kanssa Espanjassa viime kesänä?" "Te Hanna ja Anni muuten asutte molemmat Pohjois-Helsingissä nyt, kun Hanna muutti sinne vasta..." En tiedä, mitä pitäisi tehdä toisin, jotta ihmiset tutustuisivat vai onko vain jo ajatuksenakin tuhoon tuomittu ajatus...
Oletko kysynyt näiltä ystäviltäsi, haluavatko he edes tutustua uusiin ihmisiin? Jos eivät halua, turha väkisinkään yrittää. Mulla on aika sama tilanne eli ystäväni eivät tunne toisiaan eikä heillä ole keskenään oikein mitään yhteistä. Pari ystävääni ovat niin erilaisia, että tuskin tulisivat edes toimeen toistensa kanssa. Toinen on "räväkkä totuudentorvi" ja toinen taas pahoittaa mielensä varsin helposti. Herkempi ystäväni lisäksi edustaa erästä asiaa, joka tälle "räväkälle" on suorastaan punainen vaate.
Isompien juhlien, illanistujaisten yms järjestämisessä olisi järkeä, jos olisi joku ystäväporukka. Tai ainakin niin, että porukkaan kuuluvat ovat vähintään kavereita toistensa kanssa. Pidän helpompana ja kaikille mukavampana, että kutsun kerralla vain yhden ystäväni perheineen kylään. Onneksi en itsekään kaipaa isoa porukkaa viettämään kanssani vaikkapa vappua vaan yksi ystäväperhe riittää mulle ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiholla muistelen lapsuuteni synttäreitä. Lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle. Ohjelmaksi riitti arkiset leikit ja lahjojen ihmettely. Kesällä oltiin ulkona sään salliessa. Tarjoilut oli luokkaa kotitekoinen täytekakku, sipsejä, poppareita ja keksejä eli ei mitään erikoista. Ja hyvin viihdyttiin.
Minun synttäreilleni tuli lapsena vain kaksi vierasta, vaikka kutsuin koko luokan.
Mun lapsuudessani ei ollut tapana kutsua koko luokkaa vaan ainoastaan ystävät. Eli ne, joiden kanssa leikki vapaa-ajallaan. Vain yksi luokkakaverini oli myös ystäväni, muut ystäväni eivät olleet samalla luokalla kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hääkeskusteluistakin näkee, että nykyisin juhlat pitäisi järjestää ensisijaisesti vieraita eikä päivänsankarin mieltymyksiä ajatellen. Siksi juhliin ei tulla, jos ne eivät ole juuri vieraiden kannalta mahdollisimman helpot/mukavat.
Siis juhlathan on tietenkin vieraita varten, aina niin on ollut.
Ei ole tuollaista. Yleensä toivon, että kutsutuista osa jopa jäisi pois. Meillä on iso perhe/suku ja läheiset kaverit, joten ihan perinteiset lastensynttärit on helposti 50 vierasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuollaista. Yleensä toivon, että kutsutuista osa jopa jäisi pois. Meillä on iso perhe/suku ja läheiset kaverit, joten ihan perinteiset lastensynttärit on helposti 50 vierasta.
Ihania nää pätijät, jotka tulevat kertomaan kuinka onnistuneita omat juhlansa ovat 😘
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuollaista. Yleensä toivon, että kutsutuista osa jopa jäisi pois. Meillä on iso perhe/suku ja läheiset kaverit, joten ihan perinteiset lastensynttärit on helposti 50 vierasta.
Ihania nää pätijät, jotka tulevat kertomaan kuinka onnistuneita omat juhlansa ovat 😘
Onnistumisesta en tiedä, mutta en ainakaan ilmoita tosi paljon ennen tai viikkoa aikaisemmin. Yleensä pari viikkoa ennen, tyyliin ota tai jätä, juhlat on tällöin ja olette tervetulleita. En ala veivaamaan juhlien aikaa tai eri kattauksia eri ryhmille niin, että mahdollisimman monelle sopisi. Juhlat on kun ne on, vieraat tulee jos pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on jotenkin ihan totaalisesti muuttunut. Kun olin lapsi, olin vanhempieni mukana ihan jatkuvasti jossain juhlissa. Oli näitä perinteisiä juhlia tyyliin synttärit ja häät ja muut, mutta sitten oli paljon ihan vaan illanistujaisia vanhempieni ystäväpiirin kesken, jossa me kaikki lapset oltiin mukana. Ne oli hauskoja hetkiä. Aikuiset oli vähän huppelissa, mutta ei me lapset koskaan siitä järkytytty, saatiin leikkiä keskenämme yömyöhään ja syödä kaikenlaisia herkkuja niin paljon kuin jaksettiin. Joskus jäätiin jopa yöksikin jonkun kotiin ja aamuksi oli varattu hienot aamupalat. Itse en ole kovain paljon aikuisten juhlia järjestänyt, mutta tuntuu että ihan näissä lasten rippijuhlissa ja synttäreissäkin on ihan tarpeeksi, kun vaikka miten aikaisin ilmoittaisi, niin tuntuu, että aina on kaikilla jotain muuta. Ja en meinaa jaksaa sitä, kun alkaa se ralli, että "me ei päästä sillon mutta tultaisiin seuraavalla viikolla sitten käymään". Siinä sitten varaat joka ikisen arki-illan ja hankit tarjottavaa, kun juhlat meni jo. Mutta ymmärrän sitäkin kyllä, että juhliin ei välttämättä haluta mennä. Työviikot on niin hirveän rankkoja ja kiireisiä, että itsekin mieluummin olisin perheen kanssa ja lepäilisin ihan rauhassa viikonloput kotitöitä tehden. Perjantai-ja lauantai-iltana on väsyneenä paljon mukavampi saunoa ja katsoa telkkaria, kuin olla jossain kemuissa, joissa ei tunne juuri ketään. Itselläni kun ei ainakaan ole sellaista ystäväpiiriä, mikä joillakin on, että on jokin yhtenäinen porukka, vaan on vaan paljon yksittäisiä kavereita ja ystäviä puolisoineen, jotka eivät tunne toisiaan.
Minäkin kuulun niihin vähemmän tärkeisiin "kavereihin", jonka kutsuihin tai leffa-käynti yms. ehdotuksiin vastataan liian usein juuri silloin olevan jo muuta sovittuna. Muutamia vuosia sitten olisin halunnut järjestää sukulaisille, työkavereille ja niille muutamalle muulle ns kaverille 50-vuotisjuhlani. Mutta en uskaltanut alkaa varailemaan juhlapaikkaa ja pitopalvelua, kun pelkäsin kutsuista huolimatta vieraiden määrän jäävän olemattoman pieneksi.
Olisiko uusi palveluidea jollekin järjestölle tai muulle ryhmälle alkaa tarjoamaan juhlavieraita meille toissijaisille kavereille. Itsekin voisin osallistua kotipaikkakunnallani kahvituspalkalla muutamiin kutsuihin vuodessa.
Vaikka olenkin kotona viihtyvä, niin kyllä minulle antaa virtaa ja piristystä jos saa muutaman kerran vuodessa pukeutua muuhunkin kuin arkivaatteisiin kaupassa käyntiä varten. Ja mielelläni tapaan uusia ihmisiäkin smalltalkin parissa. Luulen nykyajan omissa kuplissamme elämisen aiheuttaneen myös luulon, ettei meitä hiljaisempia kiinnosta muu kuin kotona yksin istuminen ja siksi meidät usein unohdetaan kun järjestetään omia kutsuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nämä ihmiset vastaavat kutsuusi silloin, kun kyseessä ei ole juhlat? Eli kun kutsut yhden ihmisen/pariskunnan/perheen istumaan iltaa tai vaikka sunnuntaipäivälliselle? Tulevatko he silloin? Kuinka paljon normaalisti vietät aikaasi näiden ihmisten kanssa? Jos ystäväänsä tapaa vain harvoin, on luonnollista toivoa, että voisi jutella juuri ystävänsä kanssa eikä random-tyyppien. Juhlat eivät ole kovin hyvä tilaisuus jutella ystävänsä kanssa, jos ystävä on juhlien järjestäjä ja vieraita on paljon muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on jotenkin ihan totaalisesti muuttunut. Kun olin lapsi, olin vanhempieni mukana ihan jatkuvasti jossain juhlissa. Oli näitä perinteisiä juhlia tyyliin synttärit ja häät ja muut, mutta sitten oli paljon ihan vaan illanistujaisia vanhempieni ystäväpiirin kesken, jossa me kaikki lapset oltiin mukana. Ne oli hauskoja hetkiä. Aikuiset oli vähän huppelissa, mutta ei me lapset koskaan siitä järkytytty, saatiin leikkiä keskenämme yömyöhään ja syödä kaikenlaisia herkkuja niin paljon kuin jaksettiin. Joskus jäätiin jopa yöksikin jonkun kotiin ja aamuksi oli varattu hienot aamupalat. Itse en ole kovain paljon aikuisten juhlia järjestänyt, mutta tuntuu että ihan näissä lasten rippijuhlissa ja synttäreissäkin on ihan tarpeeksi, kun vaikka miten aikaisin ilmoittaisi, niin tuntuu, että aina on kaikilla jotain muuta. Ja en meinaa jaksaa sitä, kun alkaa se ralli, että "me ei päästä sillon mutta tultaisiin seuraavalla viikolla sitten käymään". Siinä sitten varaat joka ikisen arki-illan ja hankit tarjottavaa, kun juhlat meni jo. Mutta ymmärrän sitäkin kyllä, että juhliin ei välttämättä haluta mennä. Työviikot on niin hirveän rankkoja ja kiireisiä, että itsekin mieluummin olisin perheen kanssa ja lepäilisin ihan rauhassa viikonloput kotitöitä tehden. Perjantai-ja lauantai-iltana on väsyneenä paljon mukavampi saunoa ja katsoa telkkaria, kuin olla jossain kemuissa, joissa ei tunne juuri ketään. Itselläni kun ei ainakaan ole sellaista ystäväpiiriä, mikä joillakin on, että on jokin yhtenäinen porukka, vaan on vaan paljon yksittäisiä kavereita ja ystäviä puolisoineen, jotka eivät tunne toisiaan.
Elämän muuttumiseen on useita syitä. Kodin ulkopuolisten harrastusten määrä on lisääntynyt niin aikuisilla kuin lapsillakin. Monen lapsen harrastus on nykyisin tavoitteellista eli ei sieltä jalkapalloturnauksesta voi jäädä pois sen vuoksi, että vanhempien kaveri järjestää illanistujaiset. Työelämäkin on muuttunut ja varsin monella työaika on nykyisin jotain muuta kuin arkisin klo 8-16 ja viikonloput vapaat. Oma ilmiönsä on nk Prisma-perheet. Lähikaupassa ei käydä enää joka tai joka toinen päivä vaan ostokset keskitetään. Lauantaina lähdetään koko perheen voimin kauppakeskuksiin ja tehdään kaikki tarvittavat hankinnat silloin. Kun sen jälkeen vielä kotona siivotaan ja laitetaan ruokaa, ei oikein ehdi vielä kyläilläkin lasten hereilläoloaikaan. On siis aiempaa vaikeampaa löytää ajankohtaa, joka sopisi kaikille tai edes suurimmalle osalle.
Asuminen on myös kallistunut niin, että ihmisillä on entistä vähemmän varaa ylimääräisiin neliöihin. Siis siten, että voisi majoittaa yövieraitakin. Varapatjat, varatyynyt ja varapeitot vievät kaappitilaa, jota muun tavaramäärän lisääntyessä tuntuu muutenkin olevan aina liian vähän. Mulla ei taida olla yhdelläkään kaverillani täällä pääkaupunkiseudulla sellaista asuntoa, johon voisi majoittaa esim nelihenkisen perheen. Maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa tilanne voi olla eri, kun on isoja omakotitaloja, joihin mahtuu. Omaan kotiini mahtuisi, mutta ei mullakaan ole enää vuosiin ollut ylimääräisiä peittoja, tyynyjä eikä varapatjoja. Tarvitsin kaappi- ja vaatehuonetilani muuhun käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset vastaavat kutsuusi silloin, kun kyseessä ei ole juhlat? Eli kun kutsut yhden ihmisen/pariskunnan/perheen istumaan iltaa tai vaikka sunnuntaipäivälliselle? Tulevatko he silloin? Kuinka paljon normaalisti vietät aikaasi näiden ihmisten kanssa? Jos ystäväänsä tapaa vain harvoin, on luonnollista toivoa, että voisi jutella juuri ystävänsä kanssa eikä random-tyyppien. Juhlat eivät ole kovin hyvä tilaisuus jutella ystävänsä kanssa, jos ystävä on juhlien järjestäjä ja vieraita on paljon muitakin.
Ainakin omalla kohdallani ihmiset näkevät mieluiten juuri näin kahden kesken. Kylään voidaan tulla kahville, kunhan paikalla ei ole muita. Nähdään parin kuukauden välein. Eli kutsuihin sanotaan kyllä, kunhan eivät koske juhlia ja näkeminen tapahtuu joku torstai-ilta klo 17-19.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiholla muistelen lapsuuteni synttäreitä. Lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle. Ohjelmaksi riitti arkiset leikit ja lahjojen ihmettely. Kesällä oltiin ulkona sään salliessa. Tarjoilut oli luokkaa kotitekoinen täytekakku, sipsejä, poppareita ja keksejä eli ei mitään erikoista. Ja hyvin viihdyttiin.
Minun synttäreilleni tuli lapsena vain kaksi vierasta, vaikka kutsuin koko luokan.
Mun lapsuudessani ei ollut tapana kutsua koko luokkaa vaan ainoastaan ystävät. Eli ne, joiden kanssa leikki vapaa-ajallaan. Vain yksi luokkakaverini oli myös ystäväni, muut ystäväni eivät olleet samalla luokalla kanssani.
Minulla ei ollut yhtään ystävää. Halusin kuitenkin pitää synttärit, joten luokkakavereiden kutsuminen oli ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset vastaavat kutsuusi silloin, kun kyseessä ei ole juhlat? Eli kun kutsut yhden ihmisen/pariskunnan/perheen istumaan iltaa tai vaikka sunnuntaipäivälliselle? Tulevatko he silloin? Kuinka paljon normaalisti vietät aikaasi näiden ihmisten kanssa? Jos ystäväänsä tapaa vain harvoin, on luonnollista toivoa, että voisi jutella juuri ystävänsä kanssa eikä random-tyyppien. Juhlat eivät ole kovin hyvä tilaisuus jutella ystävänsä kanssa, jos ystävä on juhlien järjestäjä ja vieraita on paljon muitakin.
Ainakin omalla kohdallani ihmiset näkevät mieluiten juuri näin kahden kesken. Kylään voidaan tulla kahville, kunhan paikalla ei ole muita. Nähdään parin kuukauden välein. Eli kutsuihin sanotaan kyllä, kunhan eivät koske juhlia ja näkeminen tapahtuu joku torstai-ilta klo 17-19.
Toi kuulostaa ihan järkevältä. Jos ystäväänsä tapaa vain muutamia kertoja vuodessa, silloin haluaa jutella nimenomaan ystävänsä kanssa eikä tuntemattomien kanssa. Mä tapaan yhtä ystävääni lähes päivittäin, koska ollaan työkavereita. Usein lähdetään töistä suoraan jonnekin, esim kuntosalille tms. Toista ystävääni taas tapaan vähintään parin viikon välein monenlaisen tekemisen parissa. Asiat, joista haluaa ystävän kanssa jutella kahdestaan, tulee juteltua näin. Sen vuoksi juhlissa ei ole tarvettakaan jutella juuri ystävänsä kanssa vaan muiden kutsuttujen Heitä kun taas ei tapaa koskaan missään muualla.
Kyllä, sama kokemus! Sitten jotkut penäävät jälkeenpäin että "Järkkäät meille sitten varjobileet kun ei päästy paikalle". No enkä järkkää, ne bileet olivat jo, joita varten suurella vaivalla suunnittelin ja tein tarjottavat ja siivosin. Seuraavat bileet on sitten joskus taas vuosien päästä.
Minun synttäreilleni tuli lapsena vain kaksi vierasta, vaikka kutsuin koko luokan.