Lue keskustelun säännöt.
Vika vain minussa?
02.07.2020 |
Mies on muutenkin hyvin hiljainen, ei koskaan ei kehu, ei koskaan puhu tunteistaan. Olo kuin ei olisi läsnä ja vaikka olen hänen seurassaan, en koskaan ole tuntenut itseäni niin yksinäiseksi. Hän ei saa minua nauramaan, eikä koskaan jotenkin tosiaan yritä ymmärtää, jos minulla on paha olla. Olemme olleet vajaa 2v yhdessä. Hänen erostaan 3,5v. Exä on hyvin kontrolloiva. Yritin itse hänet jättää jo ennen kuin sitten tapasin hänen 7v tyttärensä. Hän ei koskaan halunnut lapsia, joten valitettavasti se näkee hänen välinpitämättömässä kasvatuksessa. Hänen luonaan on siis täysin vapaakasvatus. Kovaääninen ja jotenkin epävakaa tuo tyttö. Itse pelästyin kovasti hänen käytöstään, ja aloin kerran jo yllättäen itse itketään kun aöiköhdin vaan niin kovasti koko tilannetta. Mies saattui tuosta pahasti ja vaati olemaan aikuinen kun näki minut seuraavan kerran. Aina kun hänelle yrittää kertoa jotain niin vaatii aina olemaan vain aikuinen ja ei kestä kuulla lainkaan mitään, erityisesti jos liittyy hänen lapsensa käytökseen. Jos hänellä oli tytär yötä niin laittaa viestiä ettei ehdi viedtitellä kun on lapsensa kanssa, haluaa olla sohvalla rauhassa ilman viestittelyä. Tuolla tavalla aloin vähitellen tuntemaan mustasukkaisuutta kun erotteli tuolla tavalla.
Tuntuu että hän on hedonisti kuten on itse sanonut. On kuitenkin huomaavainen, esim. tarjoaa aina ensin vettä jos juo tai kysyy olenko syönyt ja liikkunut jne. Hänen kanssaan on kuitenkin tunne, etten saisi olla lainkaan heikko tai esim. pelätä hänen hyvin villin lapsen käytöstä. Eikä hän suostunut tekemään mitään muutoksia, jotta minulla olisi hyvä olla. Kunnes en suostunut enää näkemään lasta ja hän halusikin minua koko ajan sinne.
Jos tästä sai yhtään mitään selvää, niin olenko aivan väärälaisen miehen kanssa?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kommenttien lukemisen jälkeen tulee mieleen vain yksi kysymys: miksi ihmeessä olette vielä yhdessä? Ette selvästi sovi toisillenne ollenkaan, se on se ongelma. Älä hyvä ihminen hukkaa kallisarvoista elämääsi väärän kumppanin seurassa. Hyvä parisuhde ei ole tuollainen.
Olen kai sitten läheisriippuvainen, eikä minulla ole muita. Jättänyt monet kerrat ja joka kerta hän saa palaamaan, kun kerrankin avautuu tunteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta myönnän siis että reaktioni lapsen todella villiin käytökseen oli ehkä liian suuri, mutta itse yliherkkänä tuo oli jotain hirveää :D varsinkaan kun mies ei missään vaiheessa yrittänyt rauhoittaa lasta ja selittää että olen uusi ja hieman rauhallisemmin. Tuo tyttö tuli ihan naamaani kiinni ja toisteli nimeäni useita kertoja. Adhd hieman tosin epäilty.
Siinä tapauksessa myös lapsen vanhemmilla voi olla jotain neurologista ongelmaa. Ehkä mies ei osaa sen takia puhua, ja odottaa naisesta eräänlaista äitiä itselleenkin?
Olen nähnyt lähetä tällaisen tapauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kommenttien lukemisen jälkeen tulee mieleen vain yksi kysymys: miksi ihmeessä olette vielä yhdessä? Ette selvästi sovi toisillenne ollenkaan, se on se ongelma. Älä hyvä ihminen hukkaa kallisarvoista elämääsi väärän kumppanin seurassa. Hyvä parisuhde ei ole tuollainen.
Olen kai sitten läheisriippuvainen, eikä minulla ole muita. Jättänyt monet kerrat ja joka kerta hän saa palaamaan, kun kerrankin avautuu tunteistaan.
Avautuuko hän vain pakon edessä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse lapsesta eikä sinusta, vaan miehestä. Miksi olet miehen kanssa joka 1)ei saa sinua nauramaan (ei yhteistä huumori tajua) 2)ei keskustele (ei yhteisiä kiinnostuksenkohteita) 3)ei esittele sinua lapselleen eikä ota muutenkaan huomioon vakavasti
Etsi itsellesi mies, joka oikeasti tykkää ja on kiinnostunut. Te olette tuon miehen kanssa nyt paremman puutteessa, siis kumpikin.
Vastuuntunnosta?
Ei mies tuolla menolla saa "parempaa". Ap tekee jo kahden edestä.
No silloin avautui että ei kestä että menneisyytensä takia menetti elämänsä tärkeimmän ihmisen ja on niin pettynyt jne. Että oltiin niin sopivat toisillemme ja että meillähän oli aina niin mukavaa. Mies itsekin sanoo että hän on pölkky. Tunneälyä ei ole. Jotennin vaan tykkään olla hänen lähellään ja sylissä. Mutta ei se kauas kanna. Rakastan häntä ja se tässä eniten sattuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aina kun mennään nukkumaan niin en saa puhua mitään vaan sä ky on vain nukkunista ja seksiä varten.
Äidilleen hän tiuskii aina puhelimessa ja lopettaa puhelun aina lähes heti. Äitinsä on hyvin yksinäinen.
Äh, kyllä vika minussa taitaa silti olla. :/ Jos olisin hyvin lapsirakas, niin varmaan olisi eri juttu.
No nyt ymmärrän. Kun minä menen nukkumaan, en todellakaan odota, että siinä vierellä alkaa senpäiväinen papatus ja minun odotetaan keskustelevan. Kun mennään nukkumaan, niin tarkoitus on nukkua, ei ruotia elämää. Tulisin hulluksi, jos mieheni aloittaisi joka ilta pitkäpiimäisen selityksen siitä, miksi mitäkin missäkin.
Ap:n mies tarvitsee tuollaisen höyläämättömän laudan, sopisitte hyvin toisillenne.
Minulla on jo varsin mukava mies, joka ymmärtää, koska on nukkumisen ja koska keskustelun paikka.
Älkää ikinä erotko. Muut säästyvät paljolta.
No kyllä erotaan, jos mies ryhtyy iltaisin puhua papattamaan, vaikka tietää, että aamulla on aikainen herätys. Ap:n miehen kanssa olen samaa mieltä: sängylle on vain 2 käyttötapaa eikä kumpikaan ole syvällinen keskustelu.
Just. Hyvää ja harmaata loppuelämää vain sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on täysin minussa?
Onneksi olkoon, voitit vuoden marttyyri 2020- tittelin. Ja nyt vuoroon Pasila ja Porilaisten marssi!
Sinulla ei ole asiaa. Ole hiljaa.
no ei tuollainen uhriutuminen "eli vika on vain minussa"-asenne kyllä mitenkään edistä asiaasi. Jos loukkaannut kaikesta, niin miten voit keskustella miehen kanssa tilanteestasi?
Tämä ei ollut ap, eikä hän loukkaannu vaan stressaantuu läheistensä ongelmista.
eli sinä loukkaannuit hänen puolestaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuitenkin tuo aina kahvin sänkyyn ja keksii lempinimiä jne. Mutta ongelmat hän aina lakaisee maton alle, vaatimalla olemaan aikuinen. Ei siis itsekään puhu omista huolistaan. Tai no puhui kyllä kun kyse lapsesta j ettei halua lapsi enää tulla hänen luokseen. Minä kuuntelin ja yritin neuvoa. Kun minä olisin kaivannut ymmärrystä sain vaan vastauksesta että ole aikuinen :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta myönnän siis että reaktioni lapsen todella villiin käytökseen oli ehkä liian suuri, mutta itse yliherkkänä tuo oli jotain hirveää :D varsinkaan kun mies ei missään vaiheessa yrittänyt rauhoittaa lasta ja selittää että olen uusi ja hieman rauhallisemmin. Tuo tyttö tuli ihan naamaani kiinni ja toisteli nimeäni useita kertoja. Adhd hieman tosin epäilty.
Siinä tapauksessa myös lapsen vanhemmilla voi olla jotain neurologista ongelmaa. Ehkä mies ei osaa sen takia puhua, ja odottaa naisesta eräänlaista äitiä itselleenkin?
Olen nähnyt lähetä tällaisen tapauksen.
Ap miehesi tehtävä on pääsääntöisesti kasvattaa se lapsi ja sinun tehtäväsi on tietenkin olla tukena oman osaamisen ja voimavarojen mukaan. Ymmärtääkseni olet yrittänytkin, mutta se ei miehelle taida riittää. Yrittää sysätä vastuuta enemmän sinulle, mutta olet hämmentynyt etkä aina välttämättä tiedä miten toimisit lapsen kanssa ja se on ihan ymmärrettävää. Epäreilulta kuulostaa tuo miehesi ja niinkun joku jo sanoi niin keskenkasvuiselta.
Ymmärrän myös läheisriippuvuudem tunteesi. Silti meille läheisriippuvaisillekin saattaa joku kultakimpale löytyä! Ihan totta!
Älä jää tuohon suhteeseen, mikä näyttää pahasti siltä että mies vain käyttää hyväksi sinun hyväntahtoisuutta ja miellyttämisen halua. Sen energian voi tuhlata sellaisen miehen miellyttämiseen, joka antaa myös takaisin sinulle ihania asioita joista nautitte molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaan tottuisin tuohon tyttöön ja alkaisin luottaa. Koen että tästä voisi tullakin jotain kivaa ja mahtavaa. Itse herkkänä olen kuitenkin siinä mielessä hyvä kuuntelija ja juttukaveri myöhemminkin tytölle. Tytön epävakaisuus pelottaa ja tuntuu, että ei riitä. Ja kun mies ei auta lainkaan, että sopeutuisin.
Vierailija kirjoitti:
No silloin avautui että ei kestä että menneisyytensä takia menetti elämänsä tärkeimmän ihmisen ja on niin pettynyt jne. Että oltiin niin sopivat toisillemme ja että meillähän oli aina niin mukavaa. Mies itsekin sanoo että hän on pölkky. Tunneälyä ei ole. Jotennin vaan tykkään olla hänen lähellään ja sylissä. Mutta ei se kauas kanna. Rakastan häntä ja se tässä eniten sattuukin.
Mies on pölkkynäkin aikuinen ja vastuussa itsestään ja lapsestaan. Hän ei voi käyttää sinua tukikeppinä ja lapsenhoitajana.
Jos hän ei ota itseään niskasta kiinni ja miehisty, ei voi mitään.
Ota etäisyyttä ja yritä etsiä elämään sisältöä. Stressaava ihmissuhde täyttää helposti koko elämän ja vie energian.
Kerro lasta koskevasta huolestasi sosiaalitoimistoon.
Jos voitte jatkaa ystävinä niin että tapaat lastakin omasta halustasi, niin aina hyvä. Ehkä se ei onnistu tässä vaiheessa. Jos jatkat seurustelua, pidä omat fyysiset ja psyykkiset rajat, oma asunto ja aikataulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies siis sysää minulle kasvatusta, mutta kun valitan hänelle siitä ettei hän kasvata ja vaikea olla siinä. Hän on antanut luvan kasvattaa jos näen että tyttö toimii väärin tai kaipaa ohjausta tai että hänelle selitettäisiin jokin asia. Turvaton olo itsellä kun tietää ettei mies osaa toimia lapsen kanssa, jos tämä toimisi hieman osaamattomuuttaa väärin.
Vierailija kirjoitti:
Mies kuitenkin tuo aina kahvin sänkyyn ja keksii lempinimiä jne. Mutta ongelmat hän aina lakaisee maton alle, vaatimalla olemaan aikuinen. Ei siis itsekään puhu omista huolistaan. Tai no puhui kyllä kun kyse lapsesta j ettei halua lapsi enää tulla hänen luokseen. Minä kuuntelin ja yritin neuvoa. Kun minä olisin kaivannut ymmärrystä sain vaan vastauksesta että ole aikuinen :(
Tuota aikuisuutta pitäisi nyt vaatia mieheltä itseltään. Helppo heitellä tuollaista, sen kummemmin selvittämättä mitä sillä tarkoittaa. Tuskin hän tietää sitä itsekään. Toisin sanoen, hän heittää virheensä toisen niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No silloin avautui että ei kestä että menneisyytensä takia menetti elämänsä tärkeimmän ihmisen ja on niin pettynyt jne. Että oltiin niin sopivat toisillemme ja että meillähän oli aina niin mukavaa. Mies itsekin sanoo että hän on pölkky. Tunneälyä ei ole. Jotennin vaan tykkään olla hänen lähellään ja sylissä. Mutta ei se kauas kanna. Rakastan häntä ja se tässä eniten sattuukin.
Voi tyttö parka! Haluat lämpöä ja läheisyyttä mutta saat sitä vain kun miehelle se sopii. Kerää kaikki rohkeutesi ja kamppeesi ja lähde pois. Sinua vain käytetään hyväksi.
Mies joka itsekin tietää olevansa pölkky muttei hae apua, on täysi jästipää ja muuksi tuskin tuosta muuttuu.
Olen jo nyt todella traumatisoitunut, mutta siis ei se vain miehessä se vik. Itse ylireagoin lapsen käytökseen jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei mies siis sysää minulle kasvatusta, mutta kun valitan hänelle siitä ettei hän kasvata ja vaikea olla siinä. Hän on antanut luvan kasvattaa jos näen että tyttö toimii väärin tai kaipaa ohjausta tai että hänelle selitettäisiin jokin asia. Turvaton olo itsellä kun tietää ettei mies osaa toimia lapsen kanssa, jos tämä toimisi hieman osaamattomuuttaa väärin.
No sysäähän hän, juuri tekemällä noin.
Mies varmasti tulee ymmärtämään vielä, että vaikka olinkin sekopää niin hän olisi voinut tehdä itsekin paljon toisin. Hän ei vain osaa oikeasti. Hän on enemmän toiminnan mies. Eikä selkeästi halua muuttua yhtään. Kunhan hänellä on hyvä olla niin se tärkein. Olen menettämässä jo työkykyä tämän takia. Olo kuin raiskatulla, niin alistettu.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo nyt todella traumatisoitunut, mutta siis ei se vain miehessä se vik. Itse ylireagoin lapsen käytökseen jne.
Älä syytä itseäsi. Reaktiosi on normaali, koska olet herkkä ja valmistautumaton.
Sinun pitää hakea itsellesi keskusteluapua ajatustesi selvittämiseen. Tarvitset rauhaa ja omaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo nyt todella traumatisoitunut, mutta siis ei se vain miehessä se vik. Itse ylireagoin lapsen käytökseen jne.
Ihan ymmärrettävää kun sulla ei oo omia lapsia tai kokemusta niiden hoitamisesta. Ei se mies voi olettaa sinun toimivan terapeuttina hälle että lapselleen ja myöskin kasvattajana teille molemmille. Mies tässä tapauksessa se pölkkypää kun ei aikuisen lailla pysty teidän parisuhdetta hoitamaan saati lastansa.
Ei ole kyse lapsesta eikä sinusta, vaan miehestä. Miksi olet miehen kanssa joka 1)ei saa sinua nauramaan (ei yhteistä huumori tajua) 2)ei keskustele (ei yhteisiä kiinnostuksenkohteita) 3)ei esittele sinua lapselleen eikä ota muutenkaan huomioon vakavasti
Etsi itsellesi mies, joka oikeasti tykkää ja on kiinnostunut. Te olette tuon miehen kanssa nyt paremman puutteessa, siis kumpikin.