Lue keskustelun säännöt.
Vika vain minussa?
02.07.2020 |
Mies on muutenkin hyvin hiljainen, ei koskaan ei kehu, ei koskaan puhu tunteistaan. Olo kuin ei olisi läsnä ja vaikka olen hänen seurassaan, en koskaan ole tuntenut itseäni niin yksinäiseksi. Hän ei saa minua nauramaan, eikä koskaan jotenkin tosiaan yritä ymmärtää, jos minulla on paha olla. Olemme olleet vajaa 2v yhdessä. Hänen erostaan 3,5v. Exä on hyvin kontrolloiva. Yritin itse hänet jättää jo ennen kuin sitten tapasin hänen 7v tyttärensä. Hän ei koskaan halunnut lapsia, joten valitettavasti se näkee hänen välinpitämättömässä kasvatuksessa. Hänen luonaan on siis täysin vapaakasvatus. Kovaääninen ja jotenkin epävakaa tuo tyttö. Itse pelästyin kovasti hänen käytöstään, ja aloin kerran jo yllättäen itse itketään kun aöiköhdin vaan niin kovasti koko tilannetta. Mies saattui tuosta pahasti ja vaati olemaan aikuinen kun näki minut seuraavan kerran. Aina kun hänelle yrittää kertoa jotain niin vaatii aina olemaan vain aikuinen ja ei kestä kuulla lainkaan mitään, erityisesti jos liittyy hänen lapsensa käytökseen. Jos hänellä oli tytär yötä niin laittaa viestiä ettei ehdi viedtitellä kun on lapsensa kanssa, haluaa olla sohvalla rauhassa ilman viestittelyä. Tuolla tavalla aloin vähitellen tuntemaan mustasukkaisuutta kun erotteli tuolla tavalla.
Tuntuu että hän on hedonisti kuten on itse sanonut. On kuitenkin huomaavainen, esim. tarjoaa aina ensin vettä jos juo tai kysyy olenko syönyt ja liikkunut jne. Hänen kanssaan on kuitenkin tunne, etten saisi olla lainkaan heikko tai esim. pelätä hänen hyvin villin lapsen käytöstä. Eikä hän suostunut tekemään mitään muutoksia, jotta minulla olisi hyvä olla. Kunnes en suostunut enää näkemään lasta ja hän halusikin minua koko ajan sinne.
Jos tästä sai yhtään mitään selvää, niin olenko aivan väärälaisen miehen kanssa?
Kommentit (93)
En minä kaipaa omaishoitajaa vaan rakastavaa ja välittävää kumppania. Edellinen jota hän tapaili oli myös tytön äiti ja hän kritisoi kovasti miehen kadvatustyyliä. Mies heivasi heti. Ei katso lainkaan peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis opettele kirjoittamaan ensin selkeästi ja ymmärrettävästi. Et siis ole ennen ollut lasten kanssa tekemisissä? Minkä ikäinen olet? Kannattaisiko harkita seurustelua lapsettoman miehen kanssa? Vaikuttaisi nyt siltä että tuollainen suhde ei pitkälle kanna.
En ole ollut lasten kanssa tekemisissä ennen. Yli 30v olen. Pahoittelut kirjoitusasusta. Kirjoitin nopeasti hätääntyneenä. Ehkä mies ei vaan ole minulla oikeantyylinen. Kaipaan keskusteluja ja syvällistäkin kivaa juttelua. Mies puhuu aina vain säästä.
Erilaisissa mielenterveyspotilaiden ryhmissä on miehiä, jotka rakastavat syvällisiä keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmeisesti miehen(kin) perhekuviossa on jotain viilattavaa, mutta etpä sinäkään ihan helpoimmalta tapaukselta vaikuta. Ehkä kannattais deittailla sellaista ihmistä, jolla ei ole lapsia tai muita sidonnaisuuksia.
Siis aina kun mennään nukkumaan niin en saa puhua mitään vaan sä ky on vain nukkunista ja seksiä varten.
Äidilleen hän tiuskii aina puhelimessa ja lopettaa puhelun aina lähes heti. Äitinsä on hyvin yksinäinen.
Äh, kyllä vika minussa taitaa silti olla. :/ Jos olisin hyvin lapsirakas, niin varmaan olisi eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuvatko teidän miehet sitten koskaan tunteistaan tai lähettävät kivoja viestejä? Kehuvatko teitä pyytämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis aina kun mennään nukkumaan niin en saa puhua mitään vaan sä ky on vain nukkunista ja seksiä varten.
Äidilleen hän tiuskii aina puhelimessa ja lopettaa puhelun aina lähes heti. Äitinsä on hyvin yksinäinen.
Äh, kyllä vika minussa taitaa silti olla. :/ Jos olisin hyvin lapsirakas, niin varmaan olisi eri juttu.
No nyt ymmärrän. Kun minä menen nukkumaan, en todellakaan odota, että siinä vierellä alkaa senpäiväinen papatus ja minun odotetaan keskustelevan. Kun mennään nukkumaan, niin tarkoitus on nukkua, ei ruotia elämää. Tulisin hulluksi, jos mieheni aloittaisi joka ilta pitkäpiimäisen selityksen siitä, miksi mitäkin missäkin.
Et ole vääränlainen, mutta te ette taida sopia toisillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveessä suhteessa kumpikin on heikko tai vahva vuorotellen. Ei ap kuulosta kovin hyvältä tuo.
Siis sängyssä on kiva vielä hieman hassutella ja jutella niitä näitä. Jutella kivoja juttuja toiselle jne. Ei käydä välttämättä mitään huonoja asioita läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on täysin minussa?
Ei tietenkään ole. Tuollaisen ihmisen kanssa pärjää ehkä vanhempi ja riuskempi, jos jaksaa katsella.
Mies tarvitsee selvästi jonkun, joka määrää ja asettaa selkeät rajat. Sinulle sopii paremmin toisenlainen ihminen, osallistuva ja henkinen kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Puhuvatko teidän miehet sitten koskaan tunteistaan tai lähettävät kivoja viestejä? Kehuvatko teitä pyytämättä?
Kyllä, yhä näiden 22 vuoden jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on täysin minussa?
Ei tietenkään ole. Tuollaisen ihmisen kanssa pärjää ehkä vanhempi ja riuskempi, jos jaksaa katsella.
Mies tarvitsee selvästi jonkun, joka määrää ja asettaa selkeät rajat. Sinulle sopii paremmin toisenlainen ihminen, osallistuva ja henkinen kumppani.
Joo no hänen edelliset olleetkin hyvin kontrolloivia, eikä miehellä ole koskaan nihinkään mielipidettä. Aina kysyy toisen mielipiteen.
Lasta kai pelkään, koska häneltä voi hetkenä minä tajansa tulla kommentti ettei pidä minusta kun en viihdytä tarpeeksi tms. Kun häntä on viihdytrtty aina pienestä asti ja ehkä tottunut että hän on aikuisia varten. Itse vedän miehelle rajoja ja siitä syntyykin draamaa. Kaikki riidat tosin johtuneet vain tuosta lapsesta tai käytöksestä. Mies tosin antaa minun kasvattaa lasta ja sanonutkin, että kasvata sä sitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aina kun mennään nukkumaan niin en saa puhua mitään vaan sä ky on vain nukkunista ja seksiä varten.
Äidilleen hän tiuskii aina puhelimessa ja lopettaa puhelun aina lähes heti. Äitinsä on hyvin yksinäinen.
Äh, kyllä vika minussa taitaa silti olla. :/ Jos olisin hyvin lapsirakas, niin varmaan olisi eri juttu.
No nyt ymmärrän. Kun minä menen nukkumaan, en todellakaan odota, että siinä vierellä alkaa senpäiväinen papatus ja minun odotetaan keskustelevan. Kun mennään nukkumaan, niin tarkoitus on nukkua, ei ruotia elämää. Tulisin hulluksi, jos mieheni aloittaisi joka ilta pitkäpiimäisen selityksen siitä, miksi mitäkin missäkin.
Ap:n mies tarvitsee tuollaisen höyläämättömän laudan, sopisitte hyvin toisillenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on täysin minussa?
Ei tietenkään ole. Tuollaisen ihmisen kanssa pärjää ehkä vanhempi ja riuskempi, jos jaksaa katsella.
Mies tarvitsee selvästi jonkun, joka määrää ja asettaa selkeät rajat. Sinulle sopii paremmin toisenlainen ihminen, osallistuva ja henkinen kumppani.Joo no hänen edelliset olleetkin hyvin kontrolloivia, eikä miehellä ole koskaan nihinkään mielipidettä. Aina kysyy toisen mielipiteen.
Lasta kai pelkään, koska häneltä voi hetkenä minä tajansa tulla kommentti ettei pidä minusta kun en viihdytä tarpeeksi tms. Kun häntä on viihdytrtty aina pienestä asti ja ehkä tottunut että hän on aikuisia varten. Itse vedän miehelle rajoja ja siitä syntyykin draamaa. Kaikki riidat tosin johtuneet vain tuosta lapsesta tai käytöksestä. Mies tosin antaa minun kasvattaa lasta ja sanonutkin, että kasvata sä sitä sitten.
Et sinä ole hänen lapsensa kasvatuksesta vastuussa. Mies vaikuttaa lapselliselta ja keskentekoiselta.
Pitäisi pystyä tutustua lapseen rauhassa ja ehkä jopa kahden. Erikoista on se, että aina kun olen heidän kanssaan olleet, lapsi ei edes muista miehen eli isänsä olemassaoloa. Hakee minusta turvaa?
Kyllä, jokainen mies on sinulle väärä, jos miehen ensisijaisena tehtävänä on olla omaishoitajasi.