Lue keskustelun säännöt.
Vika vain minussa?
02.07.2020 |
Mies on muutenkin hyvin hiljainen, ei koskaan ei kehu, ei koskaan puhu tunteistaan. Olo kuin ei olisi läsnä ja vaikka olen hänen seurassaan, en koskaan ole tuntenut itseäni niin yksinäiseksi. Hän ei saa minua nauramaan, eikä koskaan jotenkin tosiaan yritä ymmärtää, jos minulla on paha olla. Olemme olleet vajaa 2v yhdessä. Hänen erostaan 3,5v. Exä on hyvin kontrolloiva. Yritin itse hänet jättää jo ennen kuin sitten tapasin hänen 7v tyttärensä. Hän ei koskaan halunnut lapsia, joten valitettavasti se näkee hänen välinpitämättömässä kasvatuksessa. Hänen luonaan on siis täysin vapaakasvatus. Kovaääninen ja jotenkin epävakaa tuo tyttö. Itse pelästyin kovasti hänen käytöstään, ja aloin kerran jo yllättäen itse itketään kun aöiköhdin vaan niin kovasti koko tilannetta. Mies saattui tuosta pahasti ja vaati olemaan aikuinen kun näki minut seuraavan kerran. Aina kun hänelle yrittää kertoa jotain niin vaatii aina olemaan vain aikuinen ja ei kestä kuulla lainkaan mitään, erityisesti jos liittyy hänen lapsensa käytökseen. Jos hänellä oli tytär yötä niin laittaa viestiä ettei ehdi viedtitellä kun on lapsensa kanssa, haluaa olla sohvalla rauhassa ilman viestittelyä. Tuolla tavalla aloin vähitellen tuntemaan mustasukkaisuutta kun erotteli tuolla tavalla.
Tuntuu että hän on hedonisti kuten on itse sanonut. On kuitenkin huomaavainen, esim. tarjoaa aina ensin vettä jos juo tai kysyy olenko syönyt ja liikkunut jne. Hänen kanssaan on kuitenkin tunne, etten saisi olla lainkaan heikko tai esim. pelätä hänen hyvin villin lapsen käytöstä. Eikä hän suostunut tekemään mitään muutoksia, jotta minulla olisi hyvä olla. Kunnes en suostunut enää näkemään lasta ja hän halusikin minua koko ajan sinne.
Jos tästä sai yhtään mitään selvää, niin olenko aivan väärälaisen miehen kanssa?
Kommentit (93)
Olen minäkin keskentekoinen, mutta tiedostan sen ja kerron hänelle töysin miksi tunnen näin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on täysin minussa?
Ei tietenkään ole. Tuollaisen ihmisen kanssa pärjää ehkä vanhempi ja riuskempi, jos jaksaa katsella.
Mies tarvitsee selvästi jonkun, joka määrää ja asettaa selkeät rajat. Sinulle sopii paremmin toisenlainen ihminen, osallistuva ja henkinen kumppani.Joo no hänen edelliset olleetkin hyvin kontrolloivia, eikä miehellä ole koskaan nihinkään mielipidettä. Aina kysyy toisen mielipiteen.
Lasta kai pelkään, koska häneltä voi hetkenä minä tajansa tulla kommentti ettei pidä minusta kun en viihdytä tarpeeksi tms. Kun häntä on viihdytrtty aina pienestä asti ja ehkä tottunut että hän on aikuisia varten. Itse vedän miehelle rajoja ja siitä syntyykin draamaa. Kaikki riidat tosin johtuneet vain tuosta lapsesta tai käytöksestä. Mies tosin antaa minun kasvattaa lasta ja sanonutkin, että kasvata sä sitä sitten.
Et sinä ole hänen lapsensa kasvatuksesta vastuussa. Mies vaikuttaa lapselliselta ja keskentekoiselta.
No minä olen joutunut sen roolin ottamaan, kun ei tuo osaa. Se on aika raskas rooli.
Sen roolin ottaa luonnostaan, mutta mies täytyy nyt pistää vastuuseen tai nostaa itse kytkintä.
Oletko puhunut lapsen äidin kanssa, voiko hänen kanssaan keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on täysin minussa?
Onneksi olkoon, voitit vuoden marttyyri 2020- tittelin. Ja nyt vuoroon Pasila ja Porilaisten marssi!
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin keskentekoinen, mutta tiedostan sen ja kerron hänelle töysin miksi tunnen näin jne.
Kun lapsi on jo tuonkin ikäinen, ei pitäisi olla epäselvää mikä on isän rooli.
Ei ole sinussa vika, mutta mies ei sovi sinulle. Etsi joku parempi, välittävämpi ja huomioivampi. Niitäkin on, jotka keskustelee, tuntee ja saa nauramaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on täysin minussa?
Onneksi olkoon, voitit vuoden marttyyri 2020- tittelin. Ja nyt vuoroon Pasila ja Porilaisten marssi!
Sinulla ei ole asiaa. Ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aina kun mennään nukkumaan niin en saa puhua mitään vaan sä ky on vain nukkunista ja seksiä varten.
Äidilleen hän tiuskii aina puhelimessa ja lopettaa puhelun aina lähes heti. Äitinsä on hyvin yksinäinen.
Äh, kyllä vika minussa taitaa silti olla. :/ Jos olisin hyvin lapsirakas, niin varmaan olisi eri juttu.
No nyt ymmärrän. Kun minä menen nukkumaan, en todellakaan odota, että siinä vierellä alkaa senpäiväinen papatus ja minun odotetaan keskustelevan. Kun mennään nukkumaan, niin tarkoitus on nukkua, ei ruotia elämää. Tulisin hulluksi, jos mieheni aloittaisi joka ilta pitkäpiimäisen selityksen siitä, miksi mitäkin missäkin.
Ap:n mies tarvitsee tuollaisen höyläämättömän laudan, sopisitte hyvin toisillenne.
Minulla on jo varsin mukava mies, joka ymmärtää, koska on nukkumisen ja koska keskustelun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen äiti ei edes halua tavata minua. Hänen elämässään ei ole kuin lapsi, ja öidiltä alkoi tulemaan jatkuvasti soittoja ja sähköposteja sen jälkeen kun tulin kehiin. Tein niin paljon tytön kanssa kivoja juttuja, joista varmasti kertoi äidilleen. Äiti taisi kokea paikkansa uhatuksi niin alkoi valokuvaamaan tytön kösiä, että miksi punaiset. Mitä ollaan tehty. Tuli palautetta että vettä mennyt uinnissa nenään, lapsella on ulkopuolinen olo autossa, koska me puhuinme miehen kanssa siellä (lasta huomiodaan aivan koko ajan liikaakin). Hullu koko perhe + minä :D
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi pystyä tutustua lapseen rauhassa ja ehkä jopa kahden. Erikoista on se, että aina kun olen heidän kanssaan olleet, lapsi ei edes muista miehen eli isänsä olemassaoloa. Hakee minusta turvaa?
Kyllä nyt on paljon vinossa. Lasu, perheneuvola?
Lapsi näyttää luottavan sinuun, vaikka onkin vastustavinaan. Isäsuhdetta ei kai käytännössä ole, tai se on olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on täysin minussa?
Onneksi olkoon, voitit vuoden marttyyri 2020- tittelin. Ja nyt vuoroon Pasila ja Porilaisten marssi!
Sinulla ei ole asiaa. Ole hiljaa.
no ei tuollainen uhriutuminen "eli vika on vain minussa"-asenne kyllä mitenkään edistä asiaasi. Jos loukkaannut kaikesta, niin miten voit keskustella miehen kanssa tilanteestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aina kun mennään nukkumaan niin en saa puhua mitään vaan sä ky on vain nukkunista ja seksiä varten.
Äidilleen hän tiuskii aina puhelimessa ja lopettaa puhelun aina lähes heti. Äitinsä on hyvin yksinäinen.
Äh, kyllä vika minussa taitaa silti olla. :/ Jos olisin hyvin lapsirakas, niin varmaan olisi eri juttu.
No nyt ymmärrän. Kun minä menen nukkumaan, en todellakaan odota, että siinä vierellä alkaa senpäiväinen papatus ja minun odotetaan keskustelevan. Kun mennään nukkumaan, niin tarkoitus on nukkua, ei ruotia elämää. Tulisin hulluksi, jos mieheni aloittaisi joka ilta pitkäpiimäisen selityksen siitä, miksi mitäkin missäkin.
Ap:n mies tarvitsee tuollaisen höyläämättömän laudan, sopisitte hyvin toisillenne.
Minulla on jo varsin mukava mies, joka ymmärtää, koska on nukkumisen ja koska keskustelun paikka.
Älkää ikinä erotko. Muut säästyvät paljolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on täysin minussa?
Onneksi olkoon, voitit vuoden marttyyri 2020- tittelin. Ja nyt vuoroon Pasila ja Porilaisten marssi!
Sinulla ei ole asiaa. Ole hiljaa.
no ei tuollainen uhriutuminen "eli vika on vain minussa"-asenne kyllä mitenkään edistä asiaasi. Jos loukkaannut kaikesta, niin miten voit keskustella miehen kanssa tilanteestasi?
Tämä ei ollut ap, eikä hän loukkaannu vaan stressaantuu läheistensä ongelmista.
Ei tuo Ole hiljaa ollut nimen kirjoittamani.
No mies joo vie tyttöä joka paikkaan, mutta ei varmaan juttele kauheasti. Esim. ei selittänyt kuka minä olen jne, mikä olisi oitänyt ehdottomasti kertoa ettei joudu itse herkkänä erityisesti pohtimaan näitä asioita. Ei lapsi minua vastustellut. Päinvastoin ei ujostellut hetkeäkään niin sekin tuntui oudolta. Taitaa lapsikin tavallaan olla traumatisoitunut erosta, kiintymyssuhde vinossa. Kyllä lapset alussa nyt edes hieman aina ujostelevat kunnes tutustuvat ja tottuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen äiti ei edes halua tavata minua. Hänen elämässään ei ole kuin lapsi, ja öidiltä alkoi tulemaan jatkuvasti soittoja ja sähköposteja sen jälkeen kun tulin kehiin. Tein niin paljon tytön kanssa kivoja juttuja, joista varmasti kertoi äidilleen. Äiti taisi kokea paikkansa uhatuksi niin alkoi valokuvaamaan tytön kösiä, että miksi punaiset. Mitä ollaan tehty. Tuli palautetta että vettä mennyt uinnissa nenään, lapsella on ulkopuolinen olo autossa, koska me puhuinme miehen kanssa siellä (lasta huomiodaan aivan koko ajan liikaakin). Hullu koko perhe + minä :D
Velvollisuutesi on edes yrittää hakea lapselle ilkopuolista apua. Hänen ihmissuhteensa ovat täysin toispuoleisia: toinen roikkuu ja toinen hylkii.
Ei ihme jos lasta ahdistaa. Mies ei tiedä myöskään tasapainosta, koska on tottunut muuhun eikä osaa elää rakentavasti.
Todennäköisesti hän hyötyisi terapiasta, johon tuskin ikinä suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapse
n äiti ei edes halua tavata minua. Hänen elämässään ei ole kuin lapsi, ja öidiltä alkoi tulemaan jatkuvasti soittoja ja sähköposteja sen jälkeen kun tulin kehiin. Tein niin paljon tytön kanssa kivoja juttuja, joista varmasti kertoi äidilleen. Äiti taisi kokea paikkansa uhatuksi niin alkoi valokuvaamaan tytön kösiä, että miksi punaiset. Mitä ollaan tehty. Tuli palautetta että vettä mennyt uinnissa nenään, lapsella on ulkopuolinen olo autossa, koska me puhuinme miehen kanssa siellä (lasta huomiodaan aivan koko ajan liikaakin). Hullu koko perhe + minä :DVelvollisuutesi on edes yrittää hakea lapselle ilkopuolista apua. Hänen ihmissuhteensa ovat täysin toispuoleisia: toinen roikkuu ja toinen hylkii.
Ei ihme jos lasta ahdistaa. Mies ei tiedä myöskään tasapainosta, koska on tottunut muuhun eikä osaa elää rakentavasti.
Todennäköisesti hän hyötyisi terapiasta, johon tuskin ikinä suostuisi.
*ulkopuolista
Mutta myönnän siis että reaktioni lapsen todella villiin käytökseen oli ehkä liian suuri, mutta itse yliherkkänä tuo oli jotain hirveää :D varsinkaan kun mies ei missään vaiheessa yrittänyt rauhoittaa lasta ja selittää että olen uusi ja hieman rauhallisemmin. Tuo tyttö tuli ihan naamaani kiinni ja toisteli nimeäni useita kertoja. Adhd hieman tosin epäilty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aina kun mennään nukkumaan niin en saa puhua mitään vaan sä ky on vain nukkunista ja seksiä varten.
Äidilleen hän tiuskii aina puhelimessa ja lopettaa puhelun aina lähes heti. Äitinsä on hyvin yksinäinen.
Äh, kyllä vika minussa taitaa silti olla. :/ Jos olisin hyvin lapsirakas, niin varmaan olisi eri juttu.
No nyt ymmärrän. Kun minä menen nukkumaan, en todellakaan odota, että siinä vierellä alkaa senpäiväinen papatus ja minun odotetaan keskustelevan. Kun mennään nukkumaan, niin tarkoitus on nukkua, ei ruotia elämää. Tulisin hulluksi, jos mieheni aloittaisi joka ilta pitkäpiimäisen selityksen siitä, miksi mitäkin missäkin.
Ap:n mies tarvitsee tuollaisen höyläämättömän laudan, sopisitte hyvin toisillenne.
Minulla on jo varsin mukava mies, joka ymmärtää, koska on nukkumisen ja koska keskustelun paikka.
Älkää ikinä erotko. Muut säästyvät paljolta.
No kyllä erotaan, jos mies ryhtyy iltaisin puhua papattamaan, vaikka tietää, että aamulla on aikainen herätys. Ap:n miehen kanssa olen samaa mieltä: sängylle on vain 2 käyttötapaa eikä kumpikaan ole syvällinen keskustelu.
Ap:n kommenttien lukemisen jälkeen tulee mieleen vain yksi kysymys: miksi ihmeessä olette vielä yhdessä? Ette selvästi sovi toisillenne ollenkaan, se on se ongelma. Älä hyvä ihminen hukkaa kallisarvoista elämääsi väärän kumppanin seurassa. Hyvä parisuhde ei ole tuollainen.
No ei mies kyllä hyljeksi lastaan lainkaan, päinvastoin. Ei vain osaa kasvattaa ja lähestyä herkkää lasta oikealla tavalla. Mielestöni ovat kuin teinipoika ja tuo tyttö, joka määrää ja saa päättää kaikesta.
No minä olen joutunut sen roolin ottamaan, kun ei tuo osaa. Se on aika raskas rooli.