Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisessa suhteessa väkivallalle tosiaan sokaistuu
27.06.2020 |
Vasta jälkikäteen ymmärtää, että sitä väkivaltaa oli paljon ja joka muodossa..
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko juoman heittäminen toisen päälle väkivaltaa ja miten suhtautuisitte sellaiseen?
On väkivaltaa. Nuorena katsoin läpi sormien, nyt jättäisin.
Kiitos vastauksesta. Mietin vaan, että voisikohan olla ok jos on itse ensin puhumalla ärsyttänyt. Tiedän kyllä tavallaan ettei, koska en itse tekisi niin kenellekään.
Onko teidän mielestä kumppanin väkivaltaisuus tai riehuminen hyväksyttävämpää, jos toinen ärsyttää juurikin puhuen vaikkei itse käytäkään väkivaltaa tai sillä pelottelua? Olen raskaana ja lapsen isästä tullut väkivaltaisempi humalassa ja mietin, olisiko parempi vaan olla olematta missään tekemisissä.
Tähän voin vastata että mä olen välillä aivan heeellvetin ärsyttävä miestäni kohtaan ihan tahallani (ei mennä nyt syihin että miksi) mutta mieheni ei ole koskaan ikinä tehnyt mitään väkivaltaista tai aggressiivista, ei heittänyt mitään, ei tönäissyt, työntänyt kauemmaksi eikä mitään sellaista ikinä. Pointtini on, ettei väkivallalle riitä ikinä selitykseksi se, että olisit provosoinut miestä. Päästään terveet miehet eivät ole väkivaltaisia silloinkaan, vaikka menisit "liian pitkälle", ärsyttäisit, kettuilisit, mokaisit...
Jäi kiinnostamaan, että miksi ärsyttät miestä tahallasi? Odotatko kenties,että hän jonain päivänä todella vastaa samalla mitalla tai fyysisellä niskaperse otteella? Myönnät olevasi provokatiivinen, mutta sitä ihmettelen,miksi miehesi sitä sietää, henkistä väkivaltaa siis,jota häneen kohdistat?
En ole se jolta kysyit, mutta mulla esim. ärsyttäminen on sitä, että kerron miehelle hänen juovan mielestäni liikaa, voisiko tehdä jotain vähentämisen eteen? ”En tahdo lapseni joutuvan elämään suurkuluttajan kanssa”. Tai kerron, että mielestäni hänellä on tunne-elämän tai vihanhallinnan ongelmia joihin kannattaisi ehkä hakea ammattiapua. Tai kun mainitsen jostain asiasta, josta hän on valehdellut minulle. Tuossa muutama yleisin esimerkki, josta mies provosoituu täysin, pitää vittuiluna ja alkaa käymään kierroksilla, yleensä johtaen riehumiseen tai mykkäkouluun.
Tavallaan myös ymmärrän sellaisen ns. testaamisen, tietynlaisen tahallisen provosoinnin, koska onhan se hyvä tietää onko toisella vihanhallinnan ongelmia. Vaikka sanoisi kuinka ilkeästi toiselle, terve ihminen osaa hallita tunteitaan sen verran ettei käy aggressiiviseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoman heittäminen ei mielestäni ole väkivaltaa, mutta kiusantekoa voi olla. Jos esim. lapsi heittäisi juomat toisen päälle, vaatisin että siivoaa jäljet ja pyytää anteeksi.
On väkivaltaa aikuisessa ihmissuhteessa!
No uups, sitten olen väkivallantekijä. :( Toisaalta en koe syyllisyyttä ja mieskin on huutanut monesti aivan kohtuuttomasti kun sitä on harmittanut elämä ja tilanne. En silti koe ikinä olleeni väkivaltaisessa parisuhteessa, koska itselläkin joskun kiehuu yli. Luulen, että kyse on mieluummin persoonallisuuseroista. Jotkut ovat intohimoisempia kaikessa elämisessään ja tuntevat tunteet enemmän fyysisesti kuin toiset. Fyysinen satuttaminen on tietenkin aina väärin, mutta tuskin kenellekään on vammoja tullut läikkyneistä juomista tai desibelirajojen rikkomisesta.
Heh, sinulla ei ilmeisesti ole lapsia ja jos on,toivottavasti ne ' desibelit' ja juomien kaatelut ja muut lapselliset aggression purkaukset jätät heidän silmistään pois. Sellainen ihminen, joka on vuosia elänyt nyrkin ja hellan välissä tai jollain muulla tavoin kokenut todellista väkivaltaa, alistamista ja perusteltua kuoleman pelkoa/ uhkaa ei koskaan ikipäivänä milloinkaan sanoisi,kuten sinä,siis sikäli mikäli olisi saanut apua traumoihinsa. Tuollainen suhtautuminen elämään ja kanssaihmisten koskemattomuuden kunnioittamattomuus on täysin epäkypsää ajattelua tai pikemminkin ajattelun puutetta.. Väkivalta synnyttää väkivaltaa.
"Jos oikeasti kokee vammautuvansa kovista äänistä tai juomien kaatamisesta, ehkä ongelma ei ole huutajan tai heittelijän. Just sayin'. Kyllähän sitä ihminen elää melko säästöliekillä jos tunteet ei ikinä kuumene fyysisiksi"
Käyppä ottamassa muutaman kerran turpaasi itseäsi kaksi kertaa isommalta ihmiseltä, jonka järjen valo on syystä jos toisesta sammunut ja anna hänen sitten vielä säännöllisesti raiskata itseäsi ja uhata aseella lapsen läsnäollessa tietenkin ja toki sinä ' fyysinen' ihminen annat tuolle itseäsi suuremmalle ja moninkertaisesti vahvemmalle myös luvan useamman kerran yrittää tappaa itsesi, vai mitä? Ja muistat sitten että lapsen läsnäololla ja omilla tunteillasi ei ole väliä, sellainenhan on vain tyhjänpäiväistä herkkähipiäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Turtunut uhri kyllä tietää että naapuria ei saa lyödä, työkaveria tai ystävää ei saa lyödä, mutta sen tajuaminen, että sama koskee myös itseä. Se puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.. Se alkaa niin vähitellen että siitä tulee normaalia..
En ole itse onneksi joutunut perheväkivallan uhriksi, mutta olen tajunnut, että nämä samat mekanismit pätevät myös kiusaamiseen. Juuri se, että minulle jotenkin vain saa tehdä sellaistakin, mitä muille ei saa.
Kiusattu minua on, ja jälkikäteen olen tajunnut mm. sen, että tekijää ei ikinä tarvitse eikä pidä suojella. Jos hän tekee oikein, ei ole mitään salattavaa. Ja jos ongelmat ovat ratkaistavissa, niin avun hakeminen ja avoimuus auttavat siinäkin varmasti. Ei se auttava taho heti pakota hakemaan lähestymiskieltoa, ja jos puoliso kykenee ratkaisemaan ongelmat, hän haluaakin ottaa apua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko juoman heittäminen toisen päälle väkivaltaa ja miten suhtautuisitte sellaiseen?
On väkivaltaa. Nuorena katsoin läpi sormien, nyt jättäisin.
Kiitos vastauksesta. Mietin vaan, että voisikohan olla ok jos on itse ensin puhumalla ärsyttänyt. Tiedän kyllä tavallaan ettei, koska en itse tekisi niin kenellekään.
Onko teidän mielestä kumppanin väkivaltaisuus tai riehuminen hyväksyttävämpää, jos toinen ärsyttää juurikin puhuen vaikkei itse käytäkään väkivaltaa tai sillä pelottelua? Olen raskaana ja lapsen isästä tullut väkivaltaisempi humalassa ja mietin, olisiko parempi vaan olla olematta missään tekemisissä.
Ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko juoman heittäminen toisen päälle väkivaltaa ja miten suhtautuisitte sellaiseen?
On väkivaltaa. Nuorena katsoin läpi sormien, nyt jättäisin.
Kiitos vastauksesta. Mietin vaan, että voisikohan olla ok jos on itse ensin puhumalla ärsyttänyt. Tiedän kyllä tavallaan ettei, koska en itse tekisi niin kenellekään.
Onko teidän mielestä kumppanin väkivaltaisuus tai riehuminen hyväksyttävämpää, jos toinen ärsyttää juurikin puhuen vaikkei itse käytäkään väkivaltaa tai sillä pelottelua? Olen raskaana ja lapsen isästä tullut väkivaltaisempi humalassa ja mietin, olisiko parempi vaan olla olematta missään tekemisissä.
Ehdottomasti.
Ei olw hyväksyttyä missään tilanteessa!!!!!
Kyllä siinä voi sokaistua, jos pahasti kasvoihin lyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki toisen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen kontrollointi/härnäämis/riitelytarkoituksessa on väkivaltaa. Esim. kulun estäminen, pakottaminen tai painostaminen, tavaroiden ottaminen väkisin kädestä, tavaroiden heittely, kevytkin töniminen, uhkailu, haukkuminen jne. Jos koet teot nöyryyttävinä, arvaamattomina ja pelottavina, kyse on väkivallasta, vaikka kyse olisi miten "viattomasta" jutusta. Se alkaa pienestä ja muuttuu vuosi vuodelta pahemmaksi.
Ekat tällaiset oman koskemattomuuden loukkaamiset ovat niin kevyitä rajan ylityksiä, että ne on helppo antaa anteeksi. Esim. puolisoni uhkasi heittää mun vaatteita sisältäneen jätesäkin parvekkeelta alas, jos en heti muuttoa seuraavana päivänä tyhjennä sitä kaappiin. Roikuttiin sit ovenkahvoissa puolin ja toisin, mä vähän jo hädissäni et onko mun vaatteet kohta oikeasti hangessa. "Olinpas mä lapsellinen, sori" ja se oli sillä kuitattu.
Totuus on, että ketään ei saa uhkailla eikä fyysistä ylivoimaa käyttämällä pakottaa mihinkään, se ei ole koskaan ok. Tuollaiset "lapselliset" jutut toistuessaan alkaa kylvää epävarmuutta ja pelkoa ja kuin huomaamatta suhteeseen hiipii valta-asetelma. Puolisoni lentävä lause oli "sä tiedät että mä en uhkaile, mä teen lupauksia".
Omassa suhteessani opin myös, että väkivaltaiset ihmiset kyllä selittävät kaiken parhain päin ja syyttävät aina sitä toista. Eivät myönnä mitään, korkeintaan vähän suuttuvat kun provosoidaan tai on niin vaikeata elämässä (syy on aina jossakin toisessa).
Vasta eron jälkeen tajuaa, miten koko elämä on rakentunut sen toisen miellyttämisen ympärille. Ettei vaan toiselle tule stressi tai paha mieli, että voisi elämä hetken olla tasaista ja turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toisen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen kontrollointi/härnäämis/riitelytarkoituksessa on väkivaltaa. Esim. kulun estäminen, pakottaminen tai painostaminen, tavaroiden ottaminen väkisin kädestä, tavaroiden heittely, kevytkin töniminen, uhkailu, haukkuminen jne. Jos koet teot nöyryyttävinä, arvaamattomina ja pelottavina, kyse on väkivallasta, vaikka kyse olisi miten "viattomasta" jutusta. Se alkaa pienestä ja muuttuu vuosi vuodelta pahemmaksi.
Ekat tällaiset oman koskemattomuuden loukkaamiset ovat niin kevyitä rajan ylityksiä, että ne on helppo antaa anteeksi. Esim. puolisoni uhkasi heittää mun vaatteita sisältäneen jätesäkin parvekkeelta alas, jos en heti muuttoa seuraavana päivänä tyhjennä sitä kaappiin. Roikuttiin sit ovenkahvoissa puolin ja toisin, mä vähän jo hädissäni et onko mun vaatteet kohta oikeasti hangessa. "Olinpas mä lapsellinen, sori" ja se oli sillä kuitattu.
Totuus on, että ketään ei saa uhkailla eikä fyysistä ylivoimaa käyttämällä pakottaa mihinkään, se ei ole koskaan ok. Tuollaiset "lapselliset" jutut toistuessaan alkaa kylvää epävarmuutta ja pelkoa ja kuin huomaamatta suhteeseen hiipii valta-asetelma. Puolisoni lentävä lause oli "sä tiedät että mä en uhkaile, mä teen lupauksia".
Omassa suhteessani opin myös, että väkivaltaiset ihmiset kyllä selittävät kaiken parhain päin ja syyttävät aina sitä toista. Eivät myönnä mitään, korkeintaan vähän suuttuvat kun provosoidaan tai on niin vaikeata elämässä (syy on aina jossakin toisessa).
Vasta eron jälkeen tajuaa, miten koko elämä on rakentunut sen toisen miellyttämisen ympärille. Ettei vaan toiselle tule stressi tai paha mieli, että voisi elämä hetken olla tasaista ja turvallista.
"Vasta eron jälkeen tajuaa, miten koko elämä on rakentunut sen toisen miellyttämisen ympärille. Ettei vaan toiselle tule stressi tai paha mieli, että voisi elämä hetken olla tasaista ja turvallista"
Noin se meni ja sen tajuaminen sattuu nyt jäkikäteen:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko neljässä suhteessa väkivaltaiseksi havaittu ihminen muuttua? Ex väitti ettei lyö uutta naistaan koskaan, koska löysi vihdoin täydellisen naisen jota rakastaa eikä halua satuttaa.. 4 exää sen sijaan löi...
Heti kun mies havaitsee sinussa piirteen, joka ei sovi hänen käsitykseensä "täydellisestä naisesta," putoat jalustalta ja sen jälkeen alkaa väkivalta. Henkinen ja fyysinen. Mies tulee näkemään asian niin että se on sinun vikasi kun petit hänet olemalla erilainen kuin hän alussa kuvitteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoman heittäminen ei mielestäni ole väkivaltaa, mutta kiusantekoa voi olla. Jos esim. lapsi heittäisi juomat toisen päälle, vaatisin että siivoaa jäljet ja pyytää anteeksi.
On väkivaltaa aikuisessa ihmissuhteessa!
No uups, sitten olen väkivallantekijä. :( Toisaalta en koe syyllisyyttä ja mieskin on huutanut monesti aivan kohtuuttomasti kun sitä on harmittanut elämä ja tilanne. En silti koe ikinä olleeni väkivaltaisessa parisuhteessa, koska itselläkin joskun kiehuu yli. Luulen, että kyse on mieluummin persoonallisuuseroista. Jotkut ovat intohimoisempia kaikessa elämisessään ja tuntevat tunteet enemmän fyysisesti kuin toiset. Fyysinen satuttaminen on tietenkin aina väärin, mutta tuskin kenellekään on vammoja tullut läikkyneistä juomista tai desibelirajojen rikkomisesta.
Henkisiä vammoja on tullut monelle, älä vähättele
Jos oikeasti kokee vammautuvansa kovista äänistä tai juomien kaatamisesta, ehkä ongelma ei ole huutajan tai heittelijän. Just sayin'. Kyllähän sitä ihminen elää melko säästöliekillä jos tunteet ei ikinä kuumene fyysisiksi.
Olet hyvä esimerkki ihmisestä joka tulee henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisesta lapsuuden perheestä mutta ei itse tiedä sitä, tai ei ole tunnistanut kaikkia eri tapoja joilla lapsuuden perhe oli väkivaltainen. Kuulostaa siltä että sinut on totutettu rajojen rikkomiseen ja nyt pidät sitä normaalina. Kannattaa kyseenalaistaa sitä, mitä on lapsena oppinut. Niillä jotka tulevat väkivaltaisista perheistä ei usein ole aavistustakaan siitä millainen terve ihmissuhde on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ekat tällaiset oman koskemattomuuden loukkaamiset ovat niin kevyitä rajan ylityksiä, että ne on helppo antaa anteeksi. Esim. puolisoni uhkasi heittää mun vaatteita sisältäneen jätesäkin parvekkeelta alas, jos en heti muuttoa seuraavana päivänä tyhjennä sitä kaappiin. Roikuttiin sit ovenkahvoissa puolin ja toisin, mä vähän jo hädissäni et onko mun vaatteet kohta oikeasti hangessa. "Olinpas mä lapsellinen, sori" ja se oli sillä kuitattu.
Totuus on, että ketään ei saa uhkailla eikä fyysistä ylivoimaa käyttämällä pakottaa mihinkään, se ei ole koskaan ok. Tuollaiset "lapselliset" jutut toistuessaan alkaa kylvää epävarmuutta ja pelkoa ja kuin huomaamatta suhteeseen hiipii valta-asetelma."
Juuri näin! Alussa ne on pieniä asioita ja tuntuisi tyhmältä ja nololta tehdä niistä iso numero, varsinkin kun sai jo anteeksipyynnönkin. Se vaan että vastaavia asioita tapahtuu aina vaan uudelleen...
Meillä kuvioon kuului lisäksi se, että mies sai minut uskomaan että minä olen kauhean kovakourainen ja satutan häntä koko ajan. Miten olisin voinut suuttua siitä, että hän kutitti taas "leikkisästi" väkisin, kun hän itse oli vasta hetkeä aiemmin karjunut ja kiroillut tuskasta, koska osuin ajattelemattomuuksissani hänen paranemassa olevaan rupeensa? Minun tekonihan oli paljon pahempi ja sain sen anteeksi. Muutuin kauhean varovaiseksi ja se ärsytti häntä, enkä enää tiennyt miten päin olla.
Ja vaikka minä olin se kovakourainen osapuoli, niin jostain syystä minä olin myös se, joka säpsähteli kun hän teki äkkiliikkeen. Hän ei ikinä säpsyillyt minun lähelläni vaikka teloin häntä toistuvasti. Joku tässä yhtälössä ei nyt ihan toimi... No, kyseessä oli niin laskelmoiva ja manipuloiva tyyppi, että jälkeenpäin olen tajunnut että tuo kaikki oli osa minun "koulutustani". Hän totutti minua alusta asti sietämään fyysisiä loukkauksia ja rajojen rikkomisia, ja ajattelemaan meistä tietyllä tavalla, ja olemaan varuillani ja tarkkailemaan hänen mielentilojaan.
Vierailija kirjoitti:
"Ekat tällaiset oman koskemattomuuden loukkaamiset ovat niin kevyitä rajan ylityksiä, että ne on helppo antaa anteeksi. Esim. puolisoni uhkasi heittää mun vaatteita sisältäneen jätesäkin parvekkeelta alas, jos en heti muuttoa seuraavana päivänä tyhjennä sitä kaappiin. Roikuttiin sit ovenkahvoissa puolin ja toisin, mä vähän jo hädissäni et onko mun vaatteet kohta oikeasti hangessa. "Olinpas mä lapsellinen, sori" ja se oli sillä kuitattu.
Totuus on, että ketään ei saa uhkailla eikä fyysistä ylivoimaa käyttämällä pakottaa mihinkään, se ei ole koskaan ok. Tuollaiset "lapselliset" jutut toistuessaan alkaa kylvää epävarmuutta ja pelkoa ja kuin huomaamatta suhteeseen hiipii valta-asetelma."
Juuri näin! Alussa ne on pieniä asioita ja tuntuisi tyhmältä ja nololta tehdä niistä iso numero, varsinkin kun sai jo anteeksipyynnönkin. Se vaan että vastaavia asioita tapahtuu aina vaan uudelleen...
Meillä kuvioon kuului lisäksi se, että mies sai minut uskomaan että minä olen kauhean kovakourainen ja satutan häntä koko ajan. Miten olisin voinut suuttua siitä, että hän kutitti taas "leikkisästi" väkisin, kun hän itse oli vasta hetkeä aiemmin karjunut ja kiroillut tuskasta, koska osuin ajattelemattomuuksissani hänen paranemassa olevaan rupeensa? Minun tekonihan oli paljon pahempi ja sain sen anteeksi. Muutuin kauhean varovaiseksi ja se ärsytti häntä, enkä enää tiennyt miten päin olla.
Ja vaikka minä olin se kovakourainen osapuoli, niin jostain syystä minä olin myös se, joka säpsähteli kun hän teki äkkiliikkeen. Hän ei ikinä säpsyillyt minun lähelläni vaikka teloin häntä toistuvasti. Joku tässä yhtälössä ei nyt ihan toimi... No, kyseessä oli niin laskelmoiva ja manipuloiva tyyppi, että jälkeenpäin olen tajunnut että tuo kaikki oli osa minun "koulutustani". Hän totutti minua alusta asti sietämään fyysisiä loukkauksia ja rajojen rikkomisia, ja ajattelemaan meistä tietyllä tavalla, ja olemaan varuillani ja tarkkailemaan hänen mielentilojaan.
Niin, ja pyytelemään anteeksi, tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ne suhteet on kauheita niistä ei pääse pois..
T. 2 väkivaltaisen miehen kanssa ollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai kiihottuu?
Sairasta ajatella noin. Pelossa elämistä se oli.
Niin, uhri elää pelossa, mutta uhri ei täysin tiedosta sitä. Pelko hämärtää tietoisuutta. Kun tosi paljon pelkää niin tietoisuus voi hämärtyä kokonaan jolloin ei kertakaikkiaan tiedä pelkäävänsä, ei edes tiedä mitä pelko on. Ei ymmärrä pelkoa, ei ymmärrä väkivaltaa, ei ymmärrä pahoinvointiaan, ei ymmärrä mitään. Kaipa se on ainoa keino selviytyä "järjissään" aivan karmeissa oloissa - kun ei tiedä että olot ovat karmeat. Kummasti alkaa tulla outoa oireilua kuten särkyjä kroppaan, masennusta, energian puutetta, väsymystä, pakkoliikkeitä, neuroottisuutta, levottomuutta, uniongelmia,... ja niin sitten ravataan lääkärissä hakemassa masennuslääkkeitä, ahdistuslääkkeitä, unilääkkeitä jne ja ihmetellään että kylläpäs nykyään on kummallisen paljon omituisia terveysongelmia.
Joten ei väkivaltaisen suhteen uhri "sokaistu" väkivallalle. Uhri menettää tietoisuuden väkivallasta ja kaikesta muustakin.
Väkivallantekijät taas ovat eri juttu. Mun kokemus ihmisistä jotka tekevät väkivaltaa läheisilleen on että ne tietää tasan tarkkaan mitä ne tekee. Ne ei ole sokeita tekemälleen väkivallalle. Mutta ne ajattelee että se on täysin oikein, jonkun täytyy olla johtaja, jonkun täytyy määrätä kaapin paikka, kyllähän perhe vahvan johtajan tarvitsee koska eihän muutoin mistään mitään tule. Joten ne ei "sokaistu" väkivallalle vaan päinvastoin, keskittyy siihen, opettelee tekemään sitä entistäkin paremmin ja enemmän, koska mitä enemmän väkivaltaa tekee sitä vahvempi johtaja on. Mitä vahvempi johtaja on sitä paremmin KAIKILLA menee. Johtajan vahvuus on hyödyksi kaikille.
Ja sitä paitsi: MINUN täytyy talloa sinua jotta sinä et talloisi minua. Aivan varmasti haluat talloa minua. Kaikkihan haluavat talloa puolisoaan. Kaikki, aivan varmasti, ihan kaikki. Ja enhän minä nyt sitä hyväksy että sinä talloisit minua, hah, todellakaan en salli että minua tallottaisiin. Joten minun on tallottava sinua jotta sinä et talloisi minua. Niin! Jos minä en väkivalloin pidä vallastani kiinni niin sittenhän sinä tartut tilaisuuteen ja otat väkivalloin vallan itsellesi. Sitä mahdollisuutta minä en sinulle salli. Ei, minä vahdin sinua silmä kovana, minä en salli sinulle hetken rauhaa, hetken lepoa, sinähän vain kääntyisit minua vastaan jos minä en väkisin pakottaisi sinua olemaan alaiseni. Minun täytyy pitää sinut pelossa jotta et edes harkitse kapinoimista, jotta aina muistat että minä voin satuttaa sinua paljon pahemmin kuin sinä minua. Muista se!
Eli väkivallantekijät eivät ole sokeita väkivallalle, he näkevät väkivallan oikein hyvin. Väkivallantekijät ovat sokeita luonnevialleen tai siis narsismilleen, sille että ei läheisten ihmissuhteiden tarvitse olla jotain valtataistelua, että on paljon ihmisiä jotka eivät valtaa kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai kiihottuu?
Sairasta ajatella noin. Pelossa elämistä se oli.
Niin, uhri elää pelossa, mutta uhri ei täysin tiedosta sitä. Pelko hämärtää tietoisuutta. Kun tosi paljon pelkää niin tietoisuus voi hämärtyä kokonaan jolloin ei kertakaikkiaan tiedä pelkäävänsä, ei edes tiedä mitä pelko on. Ei ymmärrä pelkoa, ei ymmärrä väkivaltaa, ei ymmärrä pahoinvointiaan, ei ymmärrä mitään. Kaipa se on ainoa keino selviytyä "järjissään" aivan karmeissa oloissa - kun ei tiedä että olot ovat karmeat. Kummasti alkaa tulla outoa oireilua kuten särkyjä kroppaan, masennusta, energian puutetta, väsymystä, pakkoliikkeitä, neuroottisuutta, levottomuutta, uniongelmia,... ja niin sitten ravataan lääkärissä hakemassa masennuslääkkeitä, ahdistuslääkkeitä, unilääkkeitä jne ja ihmetellään että kylläpäs nykyään on kummallisen paljon omituisia terveysongelmia.
Joten ei väkivaltaisen suhteen uhri "sokaistu" väkivallalle. Uhri menettää tietoisuuden väkivallasta ja kaikesta muustakin.
Väkivallantekijät taas ovat eri juttu. Mun kokemus ihmisistä jotka tekevät väkivaltaa läheisilleen on että ne tietää tasan tarkkaan mitä ne tekee. Ne ei ole sokeita tekemälleen väkivallalle. Mutta ne ajattelee että se on täysin oikein, jonkun täytyy olla johtaja, jonkun täytyy määrätä kaapin paikka, kyllähän perhe vahvan johtajan tarvitsee koska eihän muutoin mistään mitään tule. Joten ne ei "sokaistu" väkivallalle vaan päinvastoin, keskittyy siihen, opettelee tekemään sitä entistäkin paremmin ja enemmän, koska mitä enemmän väkivaltaa tekee sitä vahvempi johtaja on. Mitä vahvempi johtaja on sitä paremmin KAIKILLA menee. Johtajan vahvuus on hyödyksi kaikille.
Ja sitä paitsi: MINUN täytyy talloa sinua jotta sinä et talloisi minua. Aivan varmasti haluat talloa minua. Kaikkihan haluavat talloa puolisoaan. Kaikki, aivan varmasti, ihan kaikki. Ja enhän minä nyt sitä hyväksy että sinä talloisit minua, hah, todellakaan en salli että minua tallottaisiin. Joten minun on tallottava sinua jotta sinä et talloisi minua. Niin! Jos minä en väkivalloin pidä vallastani kiinni niin sittenhän sinä tartut tilaisuuteen ja otat väkivalloin vallan itsellesi. Sitä mahdollisuutta minä en sinulle salli. Ei, minä vahdin sinua silmä kovana, minä en salli sinulle hetken rauhaa, hetken lepoa, sinähän vain kääntyisit minua vastaan jos minä en väkisin pakottaisi sinua olemaan alaiseni. Minun täytyy pitää sinut pelossa jotta et edes harkitse kapinoimista, jotta aina muistat että minä voin satuttaa sinua paljon pahemmin kuin sinä minua. Muista se!
Eli väkivallantekijät eivät ole sokeita väkivallalle, he näkevät väkivallan oikein hyvin. Väkivallantekijät ovat sokeita luonnevialleen tai siis narsismilleen, sille että ei läheisten ihmissuhteiden tarvitse olla jotain valtataistelua, että on paljon ihmisiä jotka eivät valtaa kaipaa.
Hyvin kirjoitettu!! Sopisi vaikka johonkin aiheesta kertovaan kirjaan... Tuttua tuo miten sitä oli jatkuvasti sairaana.. eikä osannut yhdistää siihen pahaan oloon ja pelkoon sisällä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toisen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen kontrollointi/härnäämis/riitelytarkoituksessa on väkivaltaa. Esim. kulun estäminen, pakottaminen tai painostaminen, tavaroiden ottaminen väkisin kädestä, tavaroiden heittely, kevytkin töniminen, uhkailu, haukkuminen jne. Jos koet teot nöyryyttävinä, arvaamattomina ja pelottavina, kyse on väkivallasta, vaikka kyse olisi miten "viattomasta" jutusta. Se alkaa pienestä ja muuttuu vuosi vuodelta pahemmaksi.
Ekat tällaiset oman koskemattomuuden loukkaamiset ovat niin kevyitä rajan ylityksiä, että ne on helppo antaa anteeksi. Esim. puolisoni uhkasi heittää mun vaatteita sisältäneen jätesäkin parvekkeelta alas, jos en heti muuttoa seuraavana päivänä tyhjennä sitä kaappiin. Roikuttiin sit ovenkahvoissa puolin ja toisin, mä vähän jo hädissäni et onko mun vaatteet kohta oikeasti hangessa. "Olinpas mä lapsellinen, sori" ja se oli sillä kuitattu.
Totuus on, että ketään ei saa uhkailla eikä fyysistä ylivoimaa käyttämällä pakottaa mihinkään, se ei ole koskaan ok. Tuollaiset "lapselliset" jutut toistuessaan alkaa kylvää epävarmuutta ja pelkoa ja kuin huomaamatta suhteeseen hiipii valta-asetelma. Puolisoni lentävä lause oli "sä tiedät että mä en uhkaile, mä teen lupauksia".
Omassa suhteessani opin myös, että väkivaltaiset ihmiset kyllä selittävät kaiken parhain päin ja syyttävät aina sitä toista. Eivät myönnä mitään, korkeintaan vähän suuttuvat kun provosoidaan tai on niin vaikeata elämässä (syy on aina jossakin toisessa).
Vasta eron jälkeen tajuaa, miten koko elämä on rakentunut sen toisen miellyttämisen ympärille. Ettei vaan toiselle tule stressi tai paha mieli, että voisi elämä hetken olla tasaista ja turvallista.
"Vasta eron jälkeen tajuaa, miten koko elämä on rakentunut sen toisen miellyttämisen ympärille. Ettei vaan toiselle tule stressi tai paha mieli, että voisi elämä hetken olla tasaista ja turvallista"
Noin se meni ja sen tajuaminen sattuu nyt jäkikäteen:(
Tuo on kyllä tosi hyvin tiivistetty ja osuva kuvaus. Sivusta.
Pitkän aikaa eron jälkeen tuo kaikki vaivaa edelleen. Tulee uniin ja mietityttää öisin. Menneiden vuosien tilanteita elää mielessään uudelleen ja miettii, mitä silloin tapahtui ja miten pielessä kaikki oli. Miksi sitä ei nähnyt oikein, miksi antoi asioiden luisua niin. Itse koin enimmäkseen henkistä väkivaltaa, mutta aika vakavaa, siinä oli itse mur halla ja lasten viemisellä tai hylkäämisellä uhkailua yms ja monenlaista kiristystä ja holtittomuutta. Fyysinen oli lähinnä paikkojen ja esineiden särkemistä, lyömistä ja esineillä kohti heittämistä oli vain muutaman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko juoman heittäminen toisen päälle väkivaltaa ja miten suhtautuisitte sellaiseen?
On väkivaltaa. Nuorena katsoin läpi sormien, nyt jättäisin.
Kiitos vastauksesta. Mietin vaan, että voisikohan olla ok jos on itse ensin puhumalla ärsyttänyt. Tiedän kyllä tavallaan ettei, koska en itse tekisi niin kenellekään.
Onko teidän mielestä kumppanin väkivaltaisuus tai riehuminen hyväksyttävämpää, jos toinen ärsyttää juurikin puhuen vaikkei itse käytäkään väkivaltaa tai sillä pelottelua? Olen raskaana ja lapsen isästä tullut väkivaltaisempi humalassa ja mietin, olisiko parempi vaan olla olematta missään tekemisissä.
Tähän voin vastata että mä olen välillä aivan heeellvetin ärsyttävä miestäni kohtaan ihan tahallani (ei mennä nyt syihin että miksi) mutta mieheni ei ole koskaan ikinä tehnyt mitään väkivaltaista tai aggressiivista, ei heittänyt mitään, ei tönäissyt, työntänyt kauemmaksi eikä mitään sellaista ikinä. Pointtini on, ettei väkivallalle riitä ikinä selitykseksi se, että olisit provosoinut miestä. Päästään terveet miehet eivät ole väkivaltaisia silloinkaan, vaikka menisit "liian pitkälle", ärsyttäisit, kettuilisit, mokaisit...
Jäi kiinnostamaan, että miksi ärsyttät miestä tahallasi? Odotatko kenties,että hän jonain päivänä todella vastaa samalla mitalla tai fyysisellä niskaperse otteella? Myönnät olevasi provokatiivinen, mutta sitä ihmettelen,miksi miehesi sitä sietää, henkistä väkivaltaa siis,jota häneen kohdistat?
En ole se jolta kysyit, mutta mulla esim. ärsyttäminen on sitä, että kerron miehelle hänen juovan mielestäni liikaa, voisiko tehdä jotain vähentämisen eteen? ”En tahdo lapseni joutuvan elämään suurkuluttajan kanssa”. Tai kerron, että mielestäni hänellä on tunne-elämän tai vihanhallinnan ongelmia joihin kannattaisi ehkä hakea ammattiapua. Tai kun mainitsen jostain asiasta, josta hän on valehdellut minulle. Tuossa muutama yleisin esimerkki, josta mies provosoituu täysin, pitää vittuiluna ja alkaa käymään kierroksilla, yleensä johtaen riehumiseen tai mykkäkouluun.
Tavallaan myös ymmärrän sellaisen ns. testaamisen, tietynlaisen tahallisen provosoinnin, koska onhan se hyvä tietää onko toisella vihanhallinnan ongelmia. Vaikka sanoisi kuinka ilkeästi toiselle, terve ihminen osaa hallita tunteitaan sen verran ettei käy aggressiiviseksi.
Huomaatko,että etsit jo syitä miehesi väärälle käytökselle itsestäsi? Ei kuulosta hyvältä. Ymmärtämään tämä te kaikki,jotka kuvittelette voivanne muuttaa toisen juomatapoja, auttaa häntä ' vihanhallinnassa' tai annatte kaiken anteeksi vain siksi, että ' on hyviäkin puolia tuossa rakkaassa ihmisessä'. Henkilö,joka käyttäytyy väkivaltaisesti tai uhkaavasti, on sairas tunne- elämältään ja tarvitsee herätyksen. Toiset saavat sellaisen vasta vankilassa uhrin kuoltua,useimmat eivät valitettavasti sielläkään. Ottakaa kynnysmatto-ajattelun sijaan eteenne kylmä järki ja todellisuus, väkivalta ei ole leikin asia. ' ..mutta eihän se nyt niin paha ole, se vain tönäisi minua tai esti minua lähtemästä tai kyllä minäkin osaan sanoa pahasti..' Ei ei ja vielä kerran ei! Jos olet niin onnekas,että väkivalta,haukkuminen ja uhkailu ei vielä ole mennyt siihen, että mies tönäisee sinut ' vahingossa' terävään kulmaan ja kallosi murtuu, niin ole ystävällinen ja toimi syntymättömän lapsesi parhaaksi. Neuvoja on annettu paljon sellaisilta, jotka todella tietävät,mitä väkivalta on. Kuuntele heitä, äläkä sysää vastuuta omasta onnellisuudestasi itsensä kanssa hukassa olevaan mieheen. Jos päätät jäädä ja antaa aina vain anteeksi, olet lopulta vastuussa lapsesi pahoinvoinnista ja traumoista. Haluatko todella sellaisen vastuun ottamalla riskin kärjistyvästä väkivallasta? Jotain itsekunnioitusta soisi naisilla olevan, kun tänä päivänä ei sinne neljän seinän sisään ole pakko naisenkaan enää jäädä. Kun vauva syntyy, sen jälkeen on lähtö huomattavasti hyvin paljon vaikeampaa. Olet väsynyt, vauva tarvitsee sinua kellon ympäri ja sinä antaisit juopottelevan miehen olla hauraan ja suojattoman lapsesi lähellä,vaikka tiedostat, ettei mies kykene lapsesta huolehtimaan? Joku järki! Asia on hyvin yksinkertainen- jos ette asu yhdessä,hienoa! Et vain päästä miestä lähellenne enää,sovitte tapaamiset siten,että miehen on oltava selvinpäin,ei edes yhtä olutta, eikä minkäänlaisia ruusunpunainen unelmia siitä,että mies muuttuisi. Jos asutte yhdessä, laitat asuntopaperit vetämään nyt. Loppuraskaudessa/lapsen tultua se on todella paljon vaikeampaa. Ja lakkaa ap etsimässä pienintäkään ' syytä' itsestäsi edes ajatuksen tasolla, se on ansa, jota väkivallan tekijä/ vastuuton kumppani voi käyttää hyödykseen tarpeen tullen. Häpeä ja syyllisyys kuuluu sille,joka on aikaansaanut tilanteen,jossa joudut vakavasti miettimään eroa. Anna pojan juoda juomisensa ja jatka sinä eteenpäin.
Väkivallan tekijä hallitsee väkivallalla uhria ja on tietoinen tästä.
Muita jotka olleet väkivaltaisessa on/off suhteessa?