Väkivaltaisessa suhteessa väkivallalle tosiaan sokaistuu

Miksi jäätte väkivaltaiseen suhteeseen? Jos aidosti rakastaa toista niin silloin ei käydä käsiksi eikä lyödä..

Vierailija kirjoitti:

Voiko neljässä suhteessa väkivaltaiseksi havaittu ihminen muuttua? Ex väitti ettei lyö uutta naistaan koskaan, koska löysi vihdoin täydellisen naisen jota rakastaa eikä halua satuttaa.. 4 exää sen sijaan löi...

"Löysi vihdoin TÄYDELLISEN naisen"... eli niin kauan ku tää nainen on täydellinen saa olla rauhassa väkivallalta. Heti kun nainen osoittaa inhimillisyyttään tekemällä virheitä/olemalla epätäydellinen, hän menettää oikeutensa fyysiseen koskemattomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jäätte väkivaltaiseen suhteeseen? Jos aidosti rakastaa toista niin silloin ei käydä käsiksi eikä lyödä..

Ei siinä tilanteessa pysty ajattelemaan täyspäisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jäätte väkivaltaiseen suhteeseen? Jos aidosti rakastaa toista niin silloin ei käydä käsiksi eikä lyödä..

Ei siinä tilanteessa pysty ajattelemaan täyspäisesti

Juuri on kommenttina upealla selitetty väkivaltaisen ihmissuhteet toimintamekanismeja, mutta silti joku kysyy ' miksi jäätte..'!?! Eiköhän niitä syitä löydy taloudellisesta riippuvuudesta kuoleman pelkoon asti, että melko typerää kysyä. Kokeilkoot ihmettelivät itse ja kysykööt sitten vielä, jos ei ymmärrys ole vieläkään laajentunut.

Hävettää niin paljon, että annoin itseäni kohdella niin 20v. Ajan..

Upp

Niin sokaistuu, mutta väkivallan jälkeen uhri on vahvempi kuin koskaan

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani ja toivon, että tilanteesi on huomattavasti parempi. 

Jokaisesta tekijästä pitäisi tehdä rikosilmoitus.

Kuinka todistat vuosia jatkuneen henk väkivallan ..

Kannattaako rikosilmo tehdä vai ei jos kyse henkisestä väkivallasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko juoman heittäminen toisen päälle väkivaltaa ja miten suhtautuisitte sellaiseen?

On väkivaltaa. Nuorena katsoin läpi sormien, nyt jättäisin.

Kiitos vastauksesta. Mietin vaan, että voisikohan olla ok jos on itse ensin puhumalla ärsyttänyt. Tiedän kyllä tavallaan ettei, koska en itse tekisi niin kenellekään.

Onko teidän mielestä kumppanin väkivaltaisuus tai riehuminen hyväksyttävämpää, jos toinen ärsyttää juurikin puhuen vaikkei itse käytäkään väkivaltaa tai sillä pelottelua? Olen raskaana ja lapsen isästä tullut väkivaltaisempi humalassa ja mietin, olisiko parempi vaan olla olematta missään tekemisissä.

Tähän voin vastata että mä olen välillä aivan heeellvetin ärsyttävä miestäni kohtaan ihan tahallani (ei mennä nyt syihin että miksi) mutta mieheni ei ole koskaan ikinä tehnyt mitään väkivaltaista tai aggressiivista, ei heittänyt mitään, ei tönäissyt, työntänyt kauemmaksi eikä mitään sellaista ikinä. Pointtini on, ettei väkivallalle riitä ikinä selitykseksi se, että olisit provosoinut miestä. Päästään terveet miehet eivät ole väkivaltaisia silloinkaan, vaikka menisit "liian pitkälle", ärsyttäisit, kettuilisit, mokaisit... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoman heittäminen ei mielestäni ole väkivaltaa, mutta kiusantekoa voi olla. Jos esim. lapsi heittäisi juomat toisen päälle, vaatisin että siivoaa jäljet ja pyytää anteeksi.

On väkivaltaa aikuisessa ihmissuhteessa!

No uups, sitten olen väkivallantekijä. :( Toisaalta en koe syyllisyyttä ja mieskin on huutanut monesti aivan kohtuuttomasti kun sitä on harmittanut elämä ja tilanne. En silti koe ikinä olleeni väkivaltaisessa parisuhteessa, koska itselläkin joskun kiehuu yli. Luulen, että kyse on mieluummin persoonallisuuseroista. Jotkut ovat intohimoisempia kaikessa elämisessään ja tuntevat tunteet enemmän fyysisesti kuin toiset. Fyysinen satuttaminen on tietenkin aina väärin, mutta tuskin kenellekään on vammoja tullut läikkyneistä juomista tai desibelirajojen rikkomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko juoman heittäminen toisen päälle väkivaltaa ja miten suhtautuisitte sellaiseen?

On väkivaltaa. Nuorena katsoin läpi sormien, nyt jättäisin.

Kiitos vastauksesta. Mietin vaan, että voisikohan olla ok jos on itse ensin puhumalla ärsyttänyt. Tiedän kyllä tavallaan ettei, koska en itse tekisi niin kenellekään.

Onko teidän mielestä kumppanin väkivaltaisuus tai riehuminen hyväksyttävämpää, jos toinen ärsyttää juurikin puhuen vaikkei itse käytäkään väkivaltaa tai sillä pelottelua? Olen raskaana ja lapsen isästä tullut väkivaltaisempi humalassa ja mietin, olisiko parempi vaan olla olematta missään tekemisissä.

Itse olin niin typerä,että jäin vaikka pahoinpitelyt alkoivat heti naimisiin menon jälkeen- olin raskaana. Mies onnistui pitämään otteessaan yli viiden vuoden ajan ja menetin myös lapseni tuon ihmisen takia. Lähde heti, älä pilaa elämääsi ja lapsesi elämää. Jääminen on äärimmäisen itsekäs teko lastasi kohtaan, lapsi saattaa vammautua tai kuolla kuten sinäkin. Lähde nyt ja selvittele miehen kanssa välejä välimatkan päästä, mutta älä palaa takaisin. Lyö kerran,lyö toiste ja väkivalta pahenee aina. Puhumisen suhteen vastuu on kuulijalla- jos et tarkoituksella ja tahallisesti provosoi toista saadaksesi hänet lyömään, niin tekijä on aina syyllinen. Et sinä, muista se. Jos tilanne on jo niin paha,että joudut valikoimaan sanojasi ja äänenpainojasi, miksi enää riiput kiinni ihmisessä,joka ei todellakaan ole sopiva lapsen isäksi, kun ei edes kumppaniksi? Olisinpa itse aikanani ymmärtänyt, mutta toivon sinulle enemmän viisautta. Ole sinä se vastuullinen aikuinen ja toimi lapsesi parhaaksi, älä odota sitä toiselta, vastuu on tässä asiassa sinun, voit vielä valita.

Olen todella pahoillani puolestasi. En osaa kuvitella mitään hirveämpää kuin oman lapsen menettäminen tavalla tai toisella.

Tuntuu, että sen jälkeen kun tieto raskaudesta tuli, kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Juominen lisääntynyt sekä tuo riehuminen (esim. tavaroiden heittely/potkiminen) ja minun huitominen/töniminen ja viimeisenä juomien heittäminen päälle. Lisäksi saan usein kuulla olevani maailman sairain ihminen ym. mukavaa. Tiedän kyllä, että osaan myös puhua ilkeästi, mutta hän ei kykene ottamaan oikein mitään kritiikkiä vastaan ja tunteistani kertominen on aina riidan haastamista. Ilmeisesti olen siis myös provosoinut jatkuvasti, ja sen takia mietinkin onko tuo kaikki sittenkin oikeutettua ja ehkä vika onkin minussa. Samasta syystä en voi kertoa jos joku harmittaa tai huolettaa ja asia saattaa sitten mielessä kasvaa isommaksi. Minulla on vaikeuksia nähdä tilanteet realistisesti aiempien epäterveiden suhteiden takia.

Ajatus vanhemmuuden jakamisesta hänen kanssaan tuntuu todella ahdistavalta... Pakko varmaankin ottaa etäisyyttä ja miettiä miten tästä eteenpäin.

Tuollainen ihminen tulee myös kohdistamaan aggressioitaan ja vittuuntumistaan lapseen. Pahimmillaan saat vielä hänen sukunsa kimppuusi, koska hän kertoo omaksi parhaakseen versiota elämästänne heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoman heittäminen ei mielestäni ole väkivaltaa, mutta kiusantekoa voi olla. Jos esim. lapsi heittäisi juomat toisen päälle, vaatisin että siivoaa jäljet ja pyytää anteeksi.

On väkivaltaa aikuisessa ihmissuhteessa!

No uups, sitten olen väkivallantekijä. :( Toisaalta en koe syyllisyyttä ja mieskin on huutanut monesti aivan kohtuuttomasti kun sitä on harmittanut elämä ja tilanne. En silti koe ikinä olleeni väkivaltaisessa parisuhteessa, koska itselläkin joskun kiehuu yli. Luulen, että kyse on mieluummin persoonallisuuseroista. Jotkut ovat intohimoisempia kaikessa elämisessään ja tuntevat tunteet enemmän fyysisesti kuin toiset. Fyysinen satuttaminen on tietenkin aina väärin, mutta tuskin kenellekään on vammoja tullut läikkyneistä juomista tai desibelirajojen rikkomisesta.

Henkisiä vammoja on tullut monelle, älä vähättele

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko juoman heittäminen toisen päälle väkivaltaa ja miten suhtautuisitte sellaiseen?

On väkivaltaa. Nuorena katsoin läpi sormien, nyt jättäisin.

Kiitos vastauksesta. Mietin vaan, että voisikohan olla ok jos on itse ensin puhumalla ärsyttänyt. Tiedän kyllä tavallaan ettei, koska en itse tekisi niin kenellekään.

Onko teidän mielestä kumppanin väkivaltaisuus tai riehuminen hyväksyttävämpää, jos toinen ärsyttää juurikin puhuen vaikkei itse käytäkään väkivaltaa tai sillä pelottelua? Olen raskaana ja lapsen isästä tullut väkivaltaisempi humalassa ja mietin, olisiko parempi vaan olla olematta missään tekemisissä.

Itse olin niin typerä,että jäin vaikka pahoinpitelyt alkoivat heti naimisiin menon jälkeen- olin raskaana. Mies onnistui pitämään otteessaan yli viiden vuoden ajan ja menetin myös lapseni tuon ihmisen takia. Lähde heti, älä pilaa elämääsi ja lapsesi elämää. Jääminen on äärimmäisen itsekäs teko lastasi kohtaan, lapsi saattaa vammautua tai kuolla kuten sinäkin. Lähde nyt ja selvittele miehen kanssa välejä välimatkan päästä, mutta älä palaa takaisin. Lyö kerran,lyö toiste ja väkivalta pahenee aina. Puhumisen suhteen vastuu on kuulijalla- jos et tarkoituksella ja tahallisesti provosoi toista saadaksesi hänet lyömään, niin tekijä on aina syyllinen. Et sinä, muista se. Jos tilanne on jo niin paha,että joudut valikoimaan sanojasi ja äänenpainojasi, miksi enää riiput kiinni ihmisessä,joka ei todellakaan ole sopiva lapsen isäksi, kun ei edes kumppaniksi? Olisinpa itse aikanani ymmärtänyt, mutta toivon sinulle enemmän viisautta. Ole sinä se vastuullinen aikuinen ja toimi lapsesi parhaaksi, älä odota sitä toiselta, vastuu on tässä asiassa sinun, voit vielä valita.

Olen todella pahoillani puolestasi. En osaa kuvitella mitään hirveämpää kuin oman lapsen menettäminen tavalla tai toisella.

Tuntuu, että sen jälkeen kun tieto raskaudesta tuli, kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Juominen lisääntynyt sekä tuo riehuminen (esim. tavaroiden heittely/potkiminen) ja minun huitominen/töniminen ja viimeisenä juomien heittäminen päälle. Lisäksi saan usein kuulla olevani maailman sairain ihminen ym. mukavaa. Tiedän kyllä, että osaan myös puhua ilkeästi, mutta hän ei kykene ottamaan oikein mitään kritiikkiä vastaan ja tunteistani kertominen on aina riidan haastamista. Ilmeisesti olen siis myös provosoinut jatkuvasti, ja sen takia mietinkin onko tuo kaikki sittenkin oikeutettua ja ehkä vika onkin minussa. Samasta syystä en voi kertoa jos joku harmittaa tai huolettaa ja asia saattaa sitten mielessä kasvaa isommaksi. Minulla on vaikeuksia nähdä tilanteet realistisesti aiempien epäterveiden suhteiden takia.

Ajatus vanhemmuuden jakamisesta hänen kanssaan tuntuu todella ahdistavalta... Pakko varmaankin ottaa etäisyyttä ja miettiä miten tästä eteenpäin.

Tuollainen ihminen tulee myös kohdistamaan aggressioitaan ja vittuuntumistaan lapseen. Pahimmillaan saat vielä hänen sukunsa kimppuusi, koska hän kertoo omaksi parhaakseen versiota elämästänne heille.

Pelastakaa lapsenne ja itsenne noilta pahoilta, muuten lapsista tulee myös pahoja😫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko juoman heittäminen toisen päälle väkivaltaa ja miten suhtautuisitte sellaiseen?

On väkivaltaa. Nuorena katsoin läpi sormien, nyt jättäisin.

Kiitos vastauksesta. Mietin vaan, että voisikohan olla ok jos on itse ensin puhumalla ärsyttänyt. Tiedän kyllä tavallaan ettei, koska en itse tekisi niin kenellekään.

Onko teidän mielestä kumppanin väkivaltaisuus tai riehuminen hyväksyttävämpää, jos toinen ärsyttää juurikin puhuen vaikkei itse käytäkään väkivaltaa tai sillä pelottelua? Olen raskaana ja lapsen isästä tullut väkivaltaisempi humalassa ja mietin, olisiko parempi vaan olla olematta missään tekemisissä.

Tähän voin vastata että mä olen välillä aivan heeellvetin ärsyttävä miestäni kohtaan ihan tahallani (ei mennä nyt syihin että miksi) mutta mieheni ei ole koskaan ikinä tehnyt mitään väkivaltaista tai aggressiivista, ei heittänyt mitään, ei tönäissyt, työntänyt kauemmaksi eikä mitään sellaista ikinä. Pointtini on, ettei väkivallalle riitä ikinä selitykseksi se, että olisit provosoinut miestä. Päästään terveet miehet eivät ole väkivaltaisia silloinkaan, vaikka menisit "liian pitkälle", ärsyttäisit, kettuilisit, mokaisit... 

Jäi kiinnostamaan, että miksi ärsyttät miestä tahallasi? Odotatko kenties,että hän jonain päivänä todella vastaa samalla mitalla tai fyysisellä niskaperse otteella? Myönnät olevasi provokatiivinen, mutta sitä ihmettelen,miksi miehesi sitä sietää, henkistä väkivaltaa siis,jota häneen kohdistat?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoman heittäminen ei mielestäni ole väkivaltaa, mutta kiusantekoa voi olla. Jos esim. lapsi heittäisi juomat toisen päälle, vaatisin että siivoaa jäljet ja pyytää anteeksi.

On väkivaltaa aikuisessa ihmissuhteessa!

No uups, sitten olen väkivallantekijä. :( Toisaalta en koe syyllisyyttä ja mieskin on huutanut monesti aivan kohtuuttomasti kun sitä on harmittanut elämä ja tilanne. En silti koe ikinä olleeni väkivaltaisessa parisuhteessa, koska itselläkin joskun kiehuu yli. Luulen, että kyse on mieluummin persoonallisuuseroista. Jotkut ovat intohimoisempia kaikessa elämisessään ja tuntevat tunteet enemmän fyysisesti kuin toiset. Fyysinen satuttaminen on tietenkin aina väärin, mutta tuskin kenellekään on vammoja tullut läikkyneistä juomista tai desibelirajojen rikkomisesta.

Henkisiä vammoja on tullut monelle, älä vähättele

Jos oikeasti kokee vammautuvansa kovista äänistä tai juomien kaatamisesta, ehkä ongelma ei ole huutajan tai heittelijän. Just sayin'. Kyllähän sitä ihminen elää melko säästöliekillä jos tunteet ei ikinä kuumene fyysisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko juoman heittäminen toisen päälle väkivaltaa ja miten suhtautuisitte sellaiseen?

On väkivaltaa. Nuorena katsoin läpi sormien, nyt jättäisin.

Kiitos vastauksesta. Mietin vaan, että voisikohan olla ok jos on itse ensin puhumalla ärsyttänyt. Tiedän kyllä tavallaan ettei, koska en itse tekisi niin kenellekään.

Onko teidän mielestä kumppanin väkivaltaisuus tai riehuminen hyväksyttävämpää, jos toinen ärsyttää juurikin puhuen vaikkei itse käytäkään väkivaltaa tai sillä pelottelua? Olen raskaana ja lapsen isästä tullut väkivaltaisempi humalassa ja mietin, olisiko parempi vaan olla olematta missään tekemisissä.

Ei väkivalta ole koskaan oikeutettua. Eikä riehuminen ja väkivalta ole hyväksyttävää käytöstä parisuhteessa myöskään milloinkaan. Aikuisen ihmisen tulee osata hillitä tunteenpurkauksensa. Suojele itseäsi ja lastasi, älä ole yhteydessä äkkipikaiseen, arvaamattomaanja väkivaltaiseen mieheen. Suosittelen soittamaan naistenlinjalle tai nollalinjalle. Saat sieltä vielä ammattilaisen perspektiiviä tilanteeseesi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja terveyttä loppuraskauteesi. 😊

Olen myös sitä mieltä, että aikuisen pitäisi pystyä hillitsemään itseään sen verran ja kun kyse on melkein nelikymppisestä ihmisestä. Mutta silti tulee aina jälkeenpäin se olo, että mitä jos jotenkin ansaitsin sen, ja oma vika jos ärsytin liikaa. Koska mies sitä mieltä, että pitäisi katsoa peiliin. Olen ennenkin ollut väkivaltaisessa suhteessa. Mutta toisaalta myös sellaisissa, joissa väkivaltaa ei ollut ollenkaan...

Aiemmin mietin naistenlinjalle soittamista. Ehkä uskallan pian tehdä niin. Kiitos todella paljon sinulle. ❤️ et tiedä, kuinka paljon auttoi.

Minä saan aina kuulla kuinka kaikki on minun oma vika, aivan kaikki.

Jos mies huutaa minulle, se on minun vika koska minä aloitin riidan, aina,sanoo mies.

Väkivaltaa on ollut muutaman kerran, sen uhkaa usein ja henkistä väkivaltaa paljon.

Minä en vaan jaksa lähteä tästä suhteesta, olen niin maan rakoon tallottu.

Lähtekää kun vielä jaksatte ja pystytte. Ystäviä on nykyään vähän, miehen mielestä monessa ystävässä on jotakin vikaa. Sukulaisteni kanssa en ole juurikaan enää tekemisissä, heissä vasta vikoja onkin.

Olen vasta reilu vuosi sitten nähnyt oman tilanteeni kokonaisuutena. Tälle kaikelle todellakin tulee sokeaksi ja alkaa uskomaan kaiken mitä mies sanoo.

Seurusteluaikana mies oli unelmien täyttymys, naimisiinmenon jälkeen ja

esikoisen syntymän jälkeen käytös muuttui. Seurustelun aikana minulla oli välillä outo olo miehen käytöksen takia, mutta painoin sen tunteen taka-alalle. Nyt jälkikäteen huomaan, että hälytyskellot soivat mutten halunnut niitä kuunnella.

Sama koskee maailmaa.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Miksi jäätte väkivaltaiseen suhteeseen? Jos aidosti rakastaa toista niin silloin ei käydä käsiksi eikä lyödä..

Tuo käy niin hiljalleen ja varkain että ei huomaakaan miten syvässä kusessa on ennen kuin on kaikki vaatteet märkänä. Suomeksi sanottuna: mies on ihana tavatessa, ja väkivalta tulee kuvioihin vasta silloin kun uhri on nalkissa, eli ollaan vakiinnuttu, menty kihloihin/naimisiin, pullautettu eka lapsi, ostettu talo jne. Ei kukaan jää kusipään kanssa suhteeseen ellei ensin ole rakentanut syvää (tosin valheeseen perustuvaa) tunnesuhdetta jota ei niin vain katkaistakaan.