Vinkkejä syrjäytyneelle nuorelle
Olen 25-v, työtyön, ei ihmissuhteita, lievä masennus.
Parusasiat minulla on kunnossa:
minulla on koulutus (tradenomi), olen työkykyinen, maksan laskuni, en käytä päihteitä, syön terveellisesti, liikun säännöllisesti
Haluaisin päästä kiinni työelämään, mutta en ole päässyt mihinkään. Minulla on ollut yksi (ei koulutusta vastaava) palkkatukityöpaikka, muuten ei mitään. Kuntouttava työtoiminta tuntuu turhalta, koska kerran olen työkykyinen, minua ei vaan haluta palkata.
Haluaisin myös merkityksellisiä ihmissuhteita (edes yhden). Olen sosiaalisesti kömpelö, ihmisten kanssa kanssakäyminen on vaikeaa, tuntuu että muut ihmiset on ihan eri planeetalta. Enkä edes tiedä missä voisin tutustua samanhenkisiin.
Mitä käytännön vinkkejä antaisit minulle?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies vai nainen? Ehkä kannattaisi ensin selvittää miksi ihmissuhteet tuntuu niin vaikeilta? Asperger-testiä tms.
Nainen olen.
Luulen, että minulla on yksinkertaisesti ruostuneet sosiaaliset taidot. Lapsena olin ihan "normaali", oli ystäviä jne. Voi tietysti olla, että ongelmien taustalla on muutakin.
-Ap
Joku harrastus? Yksi tuttavani on ihan ilmiömäinen hankkimaan ystäviä. Hän aloittaa harrastuksen, pläärää aiheen tiimoilta Instaa, kysyy siellä jotain ja kas, kohta hänellä on kaveripiiri.
Tee syrjäytymisestä voivamara: käytä aikaa itsesi panostamiseen niin tunne-elämän kuin vaikkapa itsensä kehittämisen kannalta. Kuluta aika hyviin ja sinua kiinnostaviin asioihin, eikä asian murehtimiseen.
Määkin ehdotan autismin kirjoa, mutta ei se tietysti välttämättä ole se. Mutta monet eri häiriöt voi olla sen verran lieviä tai muut ominaisuudet kompensoi, että näennäisesti ei ole suuria ongelmia mutta sitten kumminkin voi vaikuttaa noihin mainitsemiisi vaikeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Tee syrjäytymisestä voivamara: käytä aikaa itsesi panostamiseen niin tunne-elämän kuin vaikkapa itsensä kehittämisen kannalta. Kuluta aika hyviin ja sinua kiinnostaviin asioihin, eikä asian murehtimiseen.
Ihmissuhteita ei opi kirjoista lukemalla. Terapia voi kyllä auttaa.
No millainen olet ja millainen maailmankatsomus sinulla on? Jos kaikki muut ihmiset tuntuvat vieraalta planeetalta. Itse olen pian 34-vuotias menneitä aikakausia, animea, pelejä, eläimiä ja luontoa rakastava ihminen. Sosiaalisesti myös tosi kömpelö, en osaa smal talkia. Sanoisin jopa olevani erakko, sillä olen tosi introvertti enkä jaksa sosiaalisia tilanteita. Töissä olen hautausmaalla, jossa saa olla sitä mitä on ilman kummia katseita. Tulen juttuun kesätyöntekijöiden kanssa hirmu hyvin, vaikka huomaankin olevani aika boomer, eikä nuorista toki ole kavereiksi asti, mutta työpäivän aikana löytyy puhetta paljonkin yhteisistä kiinnostuksen kohteista! Ja sitpä sitä jaksaakin olla erakkona kotona työpäivän jälkeen, kun on saanut sosiaalisuuden keräysmittarin töissä jo täyteen. Lisäksi harrastan mm. postcrossingia, jolle löytyy oma valtakunnallinen sivusto ja forumikin. Opiskelen ohimennessä nettilukiossa ja sitä kautta saanut aikuisempaakin juttelukaveria. Parasta ystävää ei ole, puolisoa lukuunottamatta, mutta en oikeastaan kaipaakaan, kun saan kirjoittaa netissä ja jutella sitten töissä.
Lopeta syrjäytyneeksi identifioituminen.
Selaa Jordan Petersonii, käy salil, parturis. Sporttaa freshii Stone Islandii sekä Monclerii ja aloita Sapiens dieetti.
Ota Law of Attraction meiningit käytännön toteutukseen. Fiilaa olevasi itsevarma, röyhkeä, dominoiva Moderni Mies -- kuten Jake Paul tai Damiano David. Kaikki nimittäin lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Tee 9€ päivä hommia tai kyllä varmaan jotain töitä löydät 800-1200€ palkalla.
Käy vaikka konserteissa ja juttele artistien välissä ihmisille. Näin minä olen tutustunut aikuisena uusiin ihmisiin. Vähän epämukavaa aluksi pakottaa itsensä sosiaalisemmaksi mutta helpottanut vuosien myötä.
25-vuotias on aikuinen eikä nuori. Voit elää ihan normaalia aikuisen elämää.
Mä oon parikymppinen ex-syrjäytynyt assimies. Juuri päättyi puolen vuoden kuntouttava työtoiminta (4pv/vko) nuorten työpajalla, ja tammikuun alussa alkaa opinnot. Ahdistuneisuushäiriöön oon saanut apua psykoterapiasta, mielialalääkkeestä ja beetasalpaajasta. Mä tsemppaan sua etenemään sun elämässä, vaikka se varmasti tuntuukin vaikealta. Tiedän miltä susta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee syrjäytymisestä voivamara: käytä aikaa itsesi panostamiseen niin tunne-elämän kuin vaikkapa itsensä kehittämisen kannalta. Kuluta aika hyviin ja sinua kiinnostaviin asioihin, eikä asian murehtimiseen.
Ihmissuhteita ei opi kirjoista lukemalla. Terapia voi kyllä auttaa.
Missä puhuin kirjoista?
Päiväkodeissa on pulaa sijaisista ja siellä tutustuu ihmisiin. Hae sinne.
Vierailija kirjoitti:
25-vuotias on aikuinen eikä nuori. Voit elää ihan normaalia aikuisen elämää.
Itse asiassa nuoriksi lasketaan 12-29-vuotiaat. Aikuisia ovat yli 30-vuotiaat.
Kun hommaat kunnon surruttimen, et enää muuta kaipaa.
Joku kiinnostus /harraste /asia voi yhdistää, sen ei ole pakko olla fyysisesti aktiivinen. Koska niissä kokoontuu tietyntyyppisiä ihmisiä somessa tai ehkä livenäkin. Ulkomaat voivat yhdistää, jos on paikka josta pidät tai enemmän eri ihmistyyppejä. Suomi on pieni maa ja väestöä vähemmän, eri ikäisiä on.
Minkä suuntauksen trade olet? Ja kuinka kauan olet nyt ollut työttömänä?
Vierailija kirjoitti:
Minkä suuntauksen trade olet? Ja kuinka kauan olet nyt ollut työttömänä?
Myynti ja markkinointi.
Viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut 8kk töissä, sitä ennen koulussa
-Ap
Oletko mies vai nainen? Ehkä kannattaisi ensin selvittää miksi ihmissuhteet tuntuu niin vaikeilta? Asperger-testiä tms.