Lue keskustelun säännöt.
Kiltit miehet kertovat naisten kovista vaatimuksista
16.06.2020 |
"Tutkimuksen perusteella kumppanin löytäminen on vaikeinta maissa, joissa perinteiset sukupuoliroolit ovat murtuneet, mutta uusia tasa-arvoisia rooleja ei ole löytynyt. Helpoiten kumppanin ovat löytäneet nimittäin ihmiset maissa, joissa eri sukupuolet ovat tasa-arvoisia keskenään sekä maissa, joissa sukupuoliroolit ovat perinteiset. Murrosvaihetta elävissä yhteiskunnissa on vaikeinta löytää kumppani. Muissa Pohjoismaissa tasa-arvokehitys on tutkimuksen mukaan Suomea pidemmällä ja ikisinkkujen osuus siksi pienempi kuin Suomessa. Paljon ikisinkkumiehiä on sen sijaan Irlannissa ja ikisinkkunaisia Italiassa."
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/0c758f6a-4719-4f44-…
Kommentit (3307)
Tää kalastajan vaimon yltiönarsistinen kommentti eroprosessistaan on kyllä feministisen pysäyttävä:
" Meidän ero meni olosuhteisiin nähden kamalan hyvin kunnes kerroin miehelle alkaneeni viettää paljon aikaa toisen kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.
Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?
Minulla on samat muistikuvat lukiosta.
Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.
Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.
Omista lukioajoistani muistan muutamia seurustelevia tyttöjä.
1. luokalla oli 4 seurustelevaa tyttöä.
Yksi oli sellainen kympin tyttö, joka oli seurustellut saman pojan kanssa jo yläasteella, nyt ovat aviossa. Tästä tytöstä tuli lääkäri.
Hänen lisäkseen 3 tyttöä seurusteli. Heillä oli seurustelukumppanit Ruotsissa, hienosti ulkomaankieltä puhuivat. Yksi tuli raskaaksi ja poikaystävä pakotti tekemään a bortin. Yksikään näistä kolmesta ei ole oikein pärjännyt elämässään.
3. luokalla seurustelevia oli enemmän. Reilusti alle puolet kuitenkin. Itsekin seurustelin silloin. Valitettavasti. Ei ollut mikään hyvä suhde. Olisi kannattanut vähän kasvaa ensin ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Tää kalastajan vaimon yltiönarsistinen kommentti eroprosessistaan on kyllä feministisen pysäyttävä:
" Meidän ero meni olosuhteisiin nähden kamalan hyvin kunnes kerroin miehelle alkaneeni viettää paljon aikaa toisen kanssa".
Mulla ei ole mitään käryä kyseisen henkilön eroprosessista, mutta jos on jo erottu ja sitten alettu viettää aikaa toisen kanssa, niin mitä sitten? Ei exällä pitäisi olla mitään sanomista asiaan siinä kohtaa enää. Sitten toki, jos ero johtuu tästä toisen kanssa vietetystä ajasta, ymmärrän että tuossa voi olla jotain pysäyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.
Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?
Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut
Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?
No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.
Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.
Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.
Tuossa nyt on sellaista ajattelun jäykkyyttää, että rupeaa epäilyttämään oletko esim. spektrillä. Ihmiset luovat parisuhteita jatkuvasti erilaisista lähtökohdista. Kuka pariutuu itseään selvästi vanhemman kanssa, toinen ulkomailla kasvaneen kanssa, kolmas ihan eri yhteiskuntaluokasta ponnistaneen kanssa. Ei ne teinidiskot ole mitään ratkaisevia asioita sille muodostuuko parisuhteita vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.
Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?
Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut
Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?
No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.
Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.
Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.
Menikö sulla jotenkin ohi tässä ketjussa olleet useat viestit, joissa todettiin, että ei, kaikki muutkaan eivät ole kokeneet niitä mainittuja asioita, ja enemmän kyse on mielikuvista ja kuvitelmista.
Eikä aikuisten ihmissuhteet muutenkaan perustu siihen, onko nuorena "koettu" samat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen mies saa naisen, jos kelpuuttaa oman tasoisensa naisen. Yleensä miehillä on liian suuret luulot itsestään.
Miten tämä taso oikein määritellään? Jos tarkoitetaan sitä että esim. 40v mies hakee 18v missiä niin joo liian suuret luulot mutta jos hakee omanikäistään ja no ulkonäköä vaikea määritellä mutta tavallista niin onko sitten jotain muita tasojuttuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Maksoin poikuuden menettämisestä 22-vuotiaana” - kiltit miehet kertovat naisten kovista vaatimuksista"
Sorry, mutta seksin ostaminen ei ole kilttiå vaan sikamaista touhua.
Saattaa olla sikamaista sun mielestä, mutta joillekin ainoa vaihtoehto kokea mitä seksi on.
Itse menetin poikuuteni 25 vuotiaana maksulliselle. Olen aina ollut kun ilmaa tytöille / naisille siinä mielessä että kukaan ei kiinnostu minusta oikealla tavalla. Naispuolisia kavereita on aina ollut, ja olenkin se ikuinen tosi hyvä tyyppi, mutta..Olin siis täysin kokematon, en ollut edes suudellut naisen kanssa ennen, ja halusin tietää millaista seksi on, ehkä saada edes vähän itsevarmuutta siihen JOS joku kiinnostuisi minusta.
Hyvä kokemus oli, olin kertonut naiselle tilanteeni etukäteen ja se otti huomioon erittäin hyvin, toki jännitti ihan hirveästi mutta hyvä mieli jäi.Tästä on nyt vajaa 15v aikaa, eikä kukaan ole kiinnostunut minusta vieläkään. Ehkä joskus vielä käyn maksullisen luona, mutta toistaiseksi riittää tuo kokemus.
Edellinen kirjoitti kiltteydestä luonteenpiirteenä ja sinä aloit kirjoittaa seksin puutteesta? Hyvin huomaa taas, miten eri asioita kiltteys tarkoittaa naisille ja palstan miehille. Itse asiassa Laasanen on naisten kanssa samaa mieltä siitä, että kiltti mies on se parisuhteisiin halutuin ja paras mies. Palstan miehet taas luulevat, että kiltteys on itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä ja seksin puutetta.
Ei ihme että ette saa.
Eri
Palstan miehet kaipaavat sympatiaa, että joku kuuntelee. Ne purkaa pahaa oloa palstalle, ja vastineeksi saa halveksuntaa, vähättelyä ja mitätöintiä. Se on kierre..
He kaipaavat sitä instabeibiä, joka käyttäytyisi kuin äiti ja tekisi kaiken heidän puolesta. Päättäisi, tekisi, ohjaisi, kannustaisi ja veisi. Joka olisi valmis kaikkeen "pienen" poikansa puolesta. Mutta silti antaisi hänen leikkiä niitä omia leikkejään vapaasti haluamallaan tavalla.
Olen asiasta vähintään yhtä pöyristynyt kuin sinäkin. Ettäkö tuolla kuvittelemallasi miehellä olisi mitään oikeutta valita kumppaniaan? Hän saa tyytyä siihen minkä saa, oli omaan makuun tai ei. Jos hänellä on eri mieltymykset niin hänen kuuluu muuttaa koko olemuksensa ja elämänsä tarkan muotin mukaan. Eikö hänelle ole kerrottu mitään tasa-arvosta? Mietipä millainen haloo siitä syntyisi, jos NAINEN haluaisikin miehen joka päättää, tekee, ohjaa, kannustaa ja vie- ...tai no, ei mitään sittenkään. Mutta kuitenkin, ettäs kehtaakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen mies saa naisen, jos kelpuuttaa oman tasoisensa naisen. Yleensä miehillä on liian suuret luulot itsestään.
Miten tämä taso oikein määritellään? Jos tarkoitetaan sitä että esim. 40v mies hakee 18v missiä niin joo liian suuret luulot mutta jos hakee omanikäistään ja no ulkonäköä vaikea määritellä mutta tavallista niin onko sitten jotain muita tasojuttuja?
Omassa elämässäni olen noudattanut kahden tason sääntöä ja se on toiminut erinomaisesti:
1. Mies kiinnostaa
2. Mies ei kiinnosta.
En ole tarvinnut ulkoisia mittareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.
Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?
Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut
Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?
No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.
Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.
Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.
Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.
Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?
Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut
Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?
No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.
Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.
Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.
Menikö sulla jotenkin ohi tässä ketjussa olleet useat viestit, joissa todettiin, että ei, kaikki muutkaan eivät ole kokeneet niitä mainittuja asioita, ja enemmän kyse on mielikuvista ja kuvitelmista.
Eikä aikuisten ihmissuhteet muutenkaan perustu siihen, onko nuorena "koettu" samat asiat.
Minulle naisena parisuhteen kulmakiviä mieheni kanssa ovat yhteiset arvot (perhearvot, sosiaaliset arvot, luonnonsuojelu) ja keskinäinen arvostus, luottamus ja toisen kanssa viihtyminen. Ei olla koskaan edes kummemmin juteltu teiniajoistamme. Sen tiedän, että niitä nuorisodiskoja ei kummallakaan ole takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
Jaa'a ei minullakaan ole ollut mitään nuorten rakkauselämää mutta en koe sitä menetyksenä, minä olen tehnyt elämässäni paljon asioita niin ei tuollainen paina.
N31
Samoin. En ole seurustellut enkä bilettänyt 0-21 vuotiaana. Ihan olen keskittynyt omaan napaan eli opiskellut ja harrastanut. Kun on harjoiteksuksia 3-4x viikko ja pelit viikonloppuna niin eipä joutanut koulun lisäksi kylillä pyörimään. Mitään en koe menettäneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja se on ihan oma vika jos nuoruus jää väliin. Miten se on muiden ja erityisesti naisten vika kun sinulla ei ole kavereita? Olisit pelannut vähemmän ja katsonut vähemmän roskaa ja harrastanut jotain järkevämpää, josta olisit saanut niitä kavereita.
Ei hirveästi kiinnostanut hengailu koulukiusaajien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.
Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?
Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut
Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?
No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.
Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.
Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.
Kun aloitat uuden elämän, voit määritellä sen itse. Se on ihan parasta uuden elämän aloittamisessa. Et sinä tarvitse tarttumapintaa vääriin ihmisiin. Liika yrittäminen ajaa sinut vaan entistä kauemmas heidän piireistään. Se on se suunta johon sinun kannattaisi ihan itse pyrkiä.
Miksi ajattelet että he ovat normaaleita? Miten normaali edes määritellään?
Jos tarkastellaan ryhmiä, vaikka koululuokkia, niin yhdessä luokassa voi normaali olla sarjakuvia lukeva nörtti ja toisessa luokassa normaali voi olla joku lukutaidoton öykkäri. Paikkakuntien välillä on myös eroja siinä millainen ihminen on "normaali".
Olin itse pahasti kiusattu yläasteella. Olin introvertti ja ujokin vielä. Viime vuonna sain tietää olevani myös autistinen (tämä selvisi lapsen autismi diagnoosin myötä).
Tietenkin tulin kiusatuksi. Olin aivan liian outo ja erilainen.
Lukioon hakeuduin naapuripaikkakunnalle ja pääsin eroon kiusaajistani. Kotipaikkakunnalta pois pääseminen oli suurin unelmani ja lukio naapurikunnassa oli hyvä alku.
Määrittelin sitten ihan yksin ja itse sen mitä elämältäni haluan. Silloin ei puhuttu unelmakartoista, mutta tein oman karttani.
Olen jopa onnistunut saavuttamaan niitä asioita joita halusin. Kannattaa oikeasti miettiä mitä elämältään haluaa ja pohtia keinoja niiden asioiden saavuttamiseen.
On oikeasti vapauttavaa elää itsensä näköistä elämää sen sijaan että yrittäisi vaan hirveästi olla samanlainen kuin muut. Elämäni muuttui paremmaksi heti kun kun ymmärsin ettei minun tarvitse olla kuin muut.
Nuorempana tuhlasin hirveästi energiaa turhaan yrittämiseen. Se vaikutti itsetuntooni, sillä olin aina vaan vääränlainen ja ulkopuolinen vaikka kuinka kovasti yritin olla oikeanlainen.
Jos haluat parisuhteen, niin mieti ensin millaisen ihmisen kanssa voisit elää onnellista elämää. Olisitko onnellinen sellaisen bilehirmun jännänaisen kanssa? Vai voisitko sittenkin olla onnellinen sen nörtin, pleikkaa pelaavan, supersankarielokuvia katsovan hiljaisen (tai vähän puheliaammankin) naisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva nainen haluaa tyytyä mieheen - he haluavat miehen joka saisi kenet tahansa naisen, muta valitseekin juuri hänet. Tylsä tavismies ilman mittavaa kumppanihistoriaa on se johon tyydytään ihan kivana vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se on ihan oma vika jos nuoruus jää väliin. Miten se on muiden ja erityisesti naisten vika kun sinulla ei ole kavereita? Olisit pelannut vähemmän ja katsonut vähemmän roskaa ja harrastanut jotain järkevämpää, josta olisit saanut niitä kavereita.
Ei hirveästi kiinnostanut hengailu koulukiusaajien kanssa.
Kävikö ne sinun kiusaajat paikkakunnan kaikissa harrastuksissa eikä siellä heidän lisäksi muita nuoria ollut? Vai saivatko he kaikki muut mukaan kiusaamaan sinua? Toivottavasti asut nyt kaukana kotipaikkakunnaltasi.
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen haluaa tyytyä mieheen - he haluavat miehen joka saisi kenet tahansa naisen, muta valitseekin juuri hänet. Tylsä tavismies ilman mittavaa kumppanihistoriaa on se johon tyydytään ihan kivana vaihtoehtona.
Ok.
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen haluaa tyytyä mieheen - he haluavat miehen joka saisi kenet tahansa naisen, muta valitseekin juuri hänet. Tylsä tavismies ilman mittavaa kumppanihistoriaa on se johon tyydytään ihan kivana vaihtoehtona.
Eli toisin sanoen tarkoitat, että sekä naiset että miehet tyytyvät toisiinsa, ja kumpaakin tilanne vähän harmittaa, koska kumpikin haluaisi olla se ykkösvaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen haluaa tyytyä mieheen - he haluavat miehen joka saisi kenet tahansa naisen, muta valitseekin juuri hänet. Tylsä tavismies ilman mittavaa kumppanihistoriaa on se johon tyydytään ihan kivana vaihtoehtona.
Eli toisin sanoen tarkoitat, että sekä naiset että miehet tyytyvät toisiinsa, ja kumpaakin tilanne vähän harmittaa, koska kumpikin haluaisi olla se ykkösvaihtoehto?
Maailma ilman rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
No, ikävää, että et saanut nuorena kokea teinisuhteita. Uskon, että se harmitti silloin teinipoikana. Niinhän vastaava asia harmitti minuakin teinityttönä. Mutta koska ne vuodet olivat niin ikäviä, niin kannattaa jättää ne taakse. Suurin osa ei kokenut mitään teinirakkauselämää, vaan suurimman osan nuoruutta leimasivat enemmän omat ihastukset (jotka eivät edenneet mihinkään), hengailu kavereiden kanssa, hyvät tai huonot välit vanhempien kanssa, omat itsetunto-ongelmat ja omaan kehoon liittyvä epävarmuus, monella myös finnit ja muu sellainen. Niin, ja koulu. Tätä se nuoruus suurimmalle osalle oli. Ja niillekin, jotka seurustelivat, tuskinpa ne teinisuhteet ovat jääneet mieleen mitenkään erityisen merkittävinä juttuina. Moni on saattanut niitä jopa unohtaa, tai kokee nyt jälkeenpäin niiden olleen enemmänkin vaan kaveruutta.
Ehkä ehkä. Toki kun omassa koulussa useimmat sai nauttia näistä ja itse oli ulkopuolinen ja kiusattu niin kyllähän se jää vähän vaivaamaan. Tietenkin näin vanhempana kokematon yms ei oikein ole kovin kummoinen muiden oman ikäisten silmissä joilla kokemusta on flirttailuista jne
Jos tuo nimimerkkisi M26 viittaa ikään, niin täytyy kyllä sanoa, että ainakaan minun aikanani juuri kukaan tuon ikäinen ei osannut flirttailla. Eivätkä ne teinisuhteissa olijat mitään flirttailuja opi. Tässä sen nyt huomaa, että kuvittelet niistä teinijutuista karttuneen ihan mielettömästi tietotaitoa, vaikka tosiasiassa niin ei olekaan. Ne, jotka seurustelivat kouluaikoina, eivät ole parikymppisiä seurustelemattomia ikätovereitaan juurikaan "edellä" missään.
Voi olla, en tosiaan tähän osaa sanoa mitään. Kuitenkin näillä samoilla henkilöillä näin parikymppisenä näyttää menevän paremmin parisuhdeasioissa, muutama on jo naimisissa eli jotain eroa kyllä on. Se mistä se johtuu sitten on aivan eri asia, tieteelliseen tutkimukseen tutkimusmateriaalia on aivan liian vähän.
Parikymppisinä naimisissa ei ole kuin w&t.sakki nykyään.
En ole minä en, joku ihan muu. Täällä on nää vakiotrollit porvoosta jne et oisko joku niistä?