Kiltit miehet kertovat naisten kovista vaatimuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustelkaa naiset nyt, miksi sen kerran paneskellun miehen kanssa ei voi paneskella useimmin vaan pitää sinkkuna aina olle eri miehen kanssa (vaikka ette halua olla kyläpyöriä)? Onko kerta pano aina huono eikä kemiaakaan ollut vaikka just ennen panoa oli kemiaa ja kiimaa? Muuttuuko teidän oma valinta yhtäkkiä huonoksi yön aikana vai onko sitten kyse karkkikauppa -ilmiöstä? Nainen hakee joka viikonloppu uuden panon vain "koska se on helppoa ja koska mä voin"?

Hyvin harvoin omassa elämässä sinkkuna olen edes edennyt siihen kertapanoon, sillä se on aina riski naisen turvallisuudelle. Nainen kun harrastaa seksiä tuntemattoman miehen kanssa, hän laittaa aina itsensä hyvin haavoittuvaiseen asemaan. Siksi haluan ainakin itse aina tuntea miehen edes jotenkin, ennen sänkyyn hyppäämistä.

Miehet ei taida oikeasti nähdä, miten paljon naisen tulee miettiä omaa turvallisuuttaan jokapäiväisessä elämässä. Ja tämä ei todellakaan tarkoita, että kaikki miehet ovat pelottavia ja vaarallisia, ei edes suurin osa! Mutta se pieni marginaaliryhmä pilaa paljon myös niiltä hyviltä miehiltä. Tämän marginaaliryhmän takia naisia monesti ahdistaa kun tuntematon mies tulee juttelee, nainen joutuu miettimään tarkkaan missä tapaa Tinder-treffin, uskaltaako mennä tuntemattoman kotiin, kenelle pitää muistaa kertoa minne menee jos käy huonosti. Nämä on oikeasti asioita joita jokainen nainen miettii ja usein päivittäin. Lenkillekkin mennessä pitää miettiä onko liian pimeää vai voiko vielä mennä metsään, baarin jälkeen miettii voiko kävellä kotiin vai pitääkö varmuuden vuoksi tilata kallis taksi. Kerran yksin työmatkalla tuntematon mies tuli keskellä yötä hotellin aulassa vastaan ja oli seuraamassa minua hissiin. Hissin tultua mies sanoi ottavansa seuraavan hissin, niin saan rauhassa mennä yksin. Olin häkeltynyt mutta kiitollinen, että mies tajusi joidenkin naisten varmasti pelkäävän mennä keskellä yötä tuntemattoman miehen kanssa hissiin jos hän vaikka seuraisi hotellihuoneeseen.

Moni mies voi ajatella, että tämä on ylireagointia ja kärjistettyä, mutta totuus on ettei se ole. Ja kun te hyvät miehet omalla käytöksellänne ja teoillanne autatte saamaan k*sipäät ja epämääräiset hyypiöt vastuuseen, ette vähättele naisten pelkoa ja ymmärrätte miltä naisista tuntuu, silloin te olette juuri niitä turvallisia, mahtavia kympin miehiä. Se ei lompakkoa tai ulkonäköä jos kohtelette naisia kunnioittavasti.

Taas tätä samaa lässytystä. Miehet kokevat paljon enemmän väkivaltaa kuin naiset, mutta naiset ovat riskiasemassa? Enemmän minä itseäni riskeeraan olemassa paikallisessa baarissa kännissä kuin nainen lähtiessään antamaan vulvansa saloja miehen ja lihasauvansa iloksi.

Mutta ulise ja uhriudu toki jos se oloasi helpottaa.

Toisin sanoen, miehet ovat riski meille kaikille.

En minä sitä ole kieltänyt. On asioita mitkä vaan on. Esimm. miesten suurempi agressiivisuus, naisilla taas miehestä taloudellisen hyötymisen taipumus tai suurempi riski olla vaaraksi vauvalle.

Mutta se, että naisten erityisesti pitää varoa miehiä on aivan sontaa koska nimenomaan miesten pitää.

Ei mua ole koskaan yksikään nainen yrittänyt raiskata, kourinut ja ronkkinut vasten tahtoa tai lyönyt. Miehet kyllä. t: nainen 46v

Eivät nämä mt-ongelmaiset yksilöt edes miellä tuollaista väkivallaksi. Heille väkivaltaan on ainoastaan se, kun mies lyö toista miesyä t**paan.

ohis

Päin vastoin. Naisten mielestä se ei ole mainitsemisen arvoista väkivaltaa se jos mies lyö miestä. Kestäköön kuin mies ja mitä hän onkaan väärin tehnyt! Oikein, että sai turpiinsa jos läyhytteli lompakkoaan nakkikioskilla.

Niin kauan kun miehet kokee väkivaltaa omalta sukupuolelta, se ei ole mikään juttu koska tekijä on mies. Ja jos tekijä onkin nainen niin vika on usein miehen, jollain tavalla on suututtanut naisen todella ja ihan oikeutetusti mies saa vähän itsekin nenilleen!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Hei anteeksi mutta miksi käytetään ilmaisuja "kiltti poika" ja "kiltti tyttö"? Minä varmaan olin nuorena juuri sellainen, josta käytettäisiin tuota jälkimmäistä, mutta minusta se olisi silloin tuntunut tosi loukkaavalta ja vähättelevältä, ja vieläkin tuntuisi siltä. En polttanut tupakkaa, en ollut suosittu, en tehnyt rikoksia... mutta olinko KILTTI? Minusta kiltti tarkoittaa tottelevaista, sellaista joka ei sano eriävää mielipidettä, tottelee auktoriteetteja, yms. Lapsista sanotaan, että he ovat kilttejä silloin, kun he eivät sano vastaan aikuisille ja ovat hiljaa. En minä koskaan ollut sellainen, joka tottelee jotain vain siksi, että auktoriteetti sanoo. Vaikka olin ihmisten mielestä hiljainen, suhtauduin kuitenkin kriittisesti asioihin, kyseenalaistin normeja ja totuttuja tapoja, ja jos olin eri mieltä, esim. vanhempien kanssa, ilmaisin kyllä eriävän mielipiteeni. En ollut polttamatta tai potkimatta mummoja siksi, että olisin ollut tottelevainen, vaan koska ei kiinnostanut tupakka, ja koska olin eettinen ja fiksu tyyppi. Minusta sana "kiltti" vähättelee näiden ihmisten omaa ajattelua. Ja se, että olin hyvä koulussa, johtui siitä, että olin fiksu ja ymmärsin opetettavat asiat - ei siitä, että olisin suorittanut asioita muiden mieliksi.

Mitä te oikeastaan tarkoitatte ilmaisulla "kiltti mies"? Miksi käytätte juuri sanaa "kiltti", mitä se tarkoittaa?

Kiltti mies tarkoittaa tällä palstalla, ja olen nyt ihan vakavissani, syrjäytynyttä, ujoa ja/tai sosiaalisia tilanteita pelkäävää yksinäistä miestä. Kiltteyden kanssa sillä ei ole yhtään mitään tekemistä, päinvastoin, osa näistä on hyvinkin passiivisaggressiivisia (huom. osa). Jos kysyt heiltä, mitä kilttiä he ovat tehneet vaikkapa tällä viikolla; ketä auttaneet ja millä tavalla, tai mitä vapaaehtoistyötä he tekevät tai mitä tahansa sellaista, mitä kiltiltä ihmiseltä odotetaan, niin et saa vastausta. Et tietenkään, koska he eivät tee mitään kilttiä. He ovat omasta mielestään kilttejä siksi, etteivät lyö eivätkä petä. Tosin koska heillä ei ole kokemusta parisuhteesta niin he eivät voi tietää, pettäisivätkö tilaisuuden tullen.

Minusta tuo kiltteyden hokeminen ei ole enää aikoihin ollut hassu vitsi vaan siitä on tullut ihan sairasta. Aikuinen ihminen hokemassa kiltteyttä... ei ole ihme, että hän on yksin.

Ja pysyy yksin.

Palstalla vanhat termit saavat aivan uuden merkityksen.

Nyrjähtänyttä!

Jep. "Etkö sä typerä ämmä näe kuinka kiltti mä olen, en edes petä enkä hakkaa?!?" Näiden kiltteys on nähty. Eikä vain palstalla. https://i.pinimg.com/236x/8e/18/92/8e18920ed1183dc8eabb78957f769cd9.jpg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole mikään yllättävä uutinen. Naiselta vaaditaan työssäkäyntiä ihan siinä kuin mieheltäkin, mutta suurin osa miehistä ei silti panosta vastaavasti enemmän parisuhteeseen, kodinhoitoon ja lapsiin. Kun parisuhde on naiselle jo lähtökohtaisesti aika huono diili, niin on sen miehen totta vie oltavakin aika hemmetin upea tapaus, että tuollaiseen viitsii lähteä.

Tällä hetkellä miehet yrittävät tasa-arvossa poimia rusinat pullasta. He tykkäävät kyllä, että naisetkin tienaavat rahaa, mutta eivät haluaisi oman työmääränsä lisääntyvän, vaan muilta osin sitten haluaisivatkin perinteisempää työnjakoa ymmärtämättä ollenkaan, että siihen perinteiseen työnjakoon sisältyi erittäin olennaisena osana se, että mies sitten hoitaa naiselle kunnollisen elintason.

Muotoilisin asian niin, että en panosta parisuhteseen pätkääkään jos nainen kokee parisuhteen ja miehen olevan tälle lähtökohtaisesti paska diili, rasite ja taakka. Kääntäen, nainen lähtee suhteeseen saadaakseen turvaa, statusta, materiaalista hyötyä ja lapsia. Tai vähintään periaatteesta (koska on helpompi ja hyväksyttävämpi saada lapsia suhteessa kuin sinkkuna).

Se on sinun valintasi, johon sinulla on oikeus. Miehen käytöksellä on suora vaikutus siihen, onko parisuhde naiselle rasite vai voimavara ja ilon aihe.

Ja naisen asenteella on suora vaikutus siihen miten mies suhtautuu naiseen ja mitä tälle tarjoaa. Jos naisesta huokuu yhtään asenne, että mies on hyödyke josta saadaan lapset, niiden kustannuksia ja mahdollista "oman naiseuden nostatusta" miehen huomion kautta (tai muuten itsetunto romahtaa), niin ainakin itse lakkaan yrittämässä sitäkään vähää mitään aiemmin. En ole mikään naista viihdyttävä ja ilostuttava puudeli, en sellaisella naiselle jolle parisuhde on "lähtökohtaisesti paska diili".

Eli olet passiivisagressiivinen jurpo, joka tahallaan on paskaa diiliä paskempi diili. Onnea valisemallasi tiellä. Ei taida olla tunkua kumppaniehdokkaista.

Mutta naiselle eri säännöt! Nainenhan ei ole passiivisagressiivinen, vaikka muuttuu kiukkuiseksi ja näkee parisuhteen taakkana jos miehen käytös ei ole naista palvelevaa.

Naisten tasa-arvo on sitä, että molemmille samat oikeudet ja molemmat viihdyttää toisiaan, mutta miehet ensin! Ja mies vähän enemmän!

Ok.

Miksi naisten vaatimukset on aina liikaa, mutta miehet saa vaatia aina seksiä, oman nimensä ja määrätä naisen lapsiluvun sekä lapsen sukupuolen?

Taas tätä naisvihaa. Aina naisen pitää luopua ja joustaa. Miksi miehet ei tule missään vastaan? Miehet on aina julistaneet miten heitä kuuluu miellyttää, se on ollut VAIN vaimon tehtävä. Mies saa aina vaatia yksipuolisesti asioita, ei silloin vaatimuksia pidetä kovina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole mikään yllättävä uutinen. Naiselta vaaditaan työssäkäyntiä ihan siinä kuin mieheltäkin, mutta suurin osa miehistä ei silti panosta vastaavasti enemmän parisuhteeseen, kodinhoitoon ja lapsiin. Kun parisuhde on naiselle jo lähtökohtaisesti aika huono diili, niin on sen miehen totta vie oltavakin aika hemmetin upea tapaus, että tuollaiseen viitsii lähteä.

Tällä hetkellä miehet yrittävät tasa-arvossa poimia rusinat pullasta. He tykkäävät kyllä, että naisetkin tienaavat rahaa, mutta eivät haluaisi oman työmääränsä lisääntyvän, vaan muilta osin sitten haluaisivatkin perinteisempää työnjakoa ymmärtämättä ollenkaan, että siihen perinteiseen työnjakoon sisältyi erittäin olennaisena osana se, että mies sitten hoitaa naiselle kunnollisen elintason.

Muotoilisin asian niin, että en panosta parisuhteseen pätkääkään jos nainen kokee parisuhteen ja miehen olevan tälle lähtökohtaisesti paska diili, rasite ja taakka. Kääntäen, nainen lähtee suhteeseen saadaakseen turvaa, statusta, materiaalista hyötyä ja lapsia. Tai vähintään periaatteesta (koska on helpompi ja hyväksyttävämpi saada lapsia suhteessa kuin sinkkuna).

Se on sinun valintasi, johon sinulla on oikeus. Miehen käytöksellä on suora vaikutus siihen, onko parisuhde naiselle rasite vai voimavara ja ilon aihe.

Ja naisen asenteella on suora vaikutus siihen miten mies suhtautuu naiseen ja mitä tälle tarjoaa. Jos naisesta huokuu yhtään asenne, että mies on hyödyke josta saadaan lapset, niiden kustannuksia ja mahdollista "oman naiseuden nostatusta" miehen huomion kautta (tai muuten itsetunto romahtaa), niin ainakin itse lakkaan yrittämässä sitäkään vähää mitään aiemmin. En ole mikään naista viihdyttävä ja ilostuttava puudeli, en sellaisella naiselle jolle parisuhde on "lähtökohtaisesti paska diili".

Eli olet passiivisagressiivinen jurpo, joka tahallaan on paskaa diiliä paskempi diili. Onnea valisemallasi tiellä. Ei taida olla tunkua kumppaniehdokkaista.

Mutta naiselle eri säännöt! Nainenhan ei ole passiivisagressiivinen, vaikka muuttuu kiukkuiseksi ja näkee parisuhteen taakkana jos miehen käytös ei ole naista palvelevaa.

Naisten tasa-arvo on sitä, että molemmille samat oikeudet ja molemmat viihdyttää toisiaan, mutta miehet ensin! Ja mies vähän enemmän!

Mä vaadin mieheltä käytöstä joka palvelee parisuhdetta. Eli sitä käytöstä mitä itse olen valmis tarjoamaan toiselle; kunnioitusta, arvostusta, huomioon ottamista yms. Jos mies ei anna parisuhteelle yhtä paljon kuin minä, ei ole sitten sen ajan ja vaivan arvoinen mies. Eikä ole mikään pakko ollakaan, mulle sopii ihan hyvin elää yksin. Mun elämän on aivan mahtavaa yksinkin, se parisuhde on pelkkä kiva bonus. Mutta sehän miehiä korpeaa, kun naiset ei enää tarvi heitä mihinkään, joten täytyy tehdä ihan töitä sen ihmissuhteen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole mikään yllättävä uutinen. Naiselta vaaditaan työssäkäyntiä ihan siinä kuin mieheltäkin, mutta suurin osa miehistä ei silti panosta vastaavasti enemmän parisuhteeseen, kodinhoitoon ja lapsiin. Kun parisuhde on naiselle jo lähtökohtaisesti aika huono diili, niin on sen miehen totta vie oltavakin aika hemmetin upea tapaus, että tuollaiseen viitsii lähteä.

Tällä hetkellä miehet yrittävät tasa-arvossa poimia rusinat pullasta. He tykkäävät kyllä, että naisetkin tienaavat rahaa, mutta eivät haluaisi oman työmääränsä lisääntyvän, vaan muilta osin sitten haluaisivatkin perinteisempää työnjakoa ymmärtämättä ollenkaan, että siihen perinteiseen työnjakoon sisältyi erittäin olennaisena osana se, että mies sitten hoitaa naiselle kunnollisen elintason.

Muotoilisin asian niin, että en panosta parisuhteseen pätkääkään jos nainen kokee parisuhteen ja miehen olevan tälle lähtökohtaisesti paska diili, rasite ja taakka. Kääntäen, nainen lähtee suhteeseen saadaakseen turvaa, statusta, materiaalista hyötyä ja lapsia. Tai vähintään periaatteesta (koska on helpompi ja hyväksyttävämpi saada lapsia suhteessa kuin sinkkuna).

Se on sinun valintasi, johon sinulla on oikeus. Miehen käytöksellä on suora vaikutus siihen, onko parisuhde naiselle rasite vai voimavara ja ilon aihe.

Ja naisen asenteella on suora vaikutus siihen miten mies suhtautuu naiseen ja mitä tälle tarjoaa. Jos naisesta huokuu yhtään asenne, että mies on hyödyke josta saadaan lapset, niiden kustannuksia ja mahdollista "oman naiseuden nostatusta" miehen huomion kautta (tai muuten itsetunto romahtaa), niin ainakin itse lakkaan yrittämässä sitäkään vähää mitään aiemmin. En ole mikään naista viihdyttävä ja ilostuttava puudeli, en sellaisella naiselle jolle parisuhde on "lähtökohtaisesti paska diili".

Eli olet passiivisagressiivinen jurpo, joka tahallaan on paskaa diiliä paskempi diili. Onnea valisemallasi tiellä. Ei taida olla tunkua kumppaniehdokkaista.

Mutta naiselle eri säännöt! Nainenhan ei ole passiivisagressiivinen, vaikka muuttuu kiukkuiseksi ja näkee parisuhteen taakkana jos miehen käytös ei ole naista palvelevaa.

Naisten tasa-arvo on sitä, että molemmille samat oikeudet ja molemmat viihdyttää toisiaan, mutta miehet ensin! Ja mies vähän enemmän!

Tiedätkö, että niin parisuhteessa olo kuin aloitteiden teko on ihan vapaaehtoista. Jos ei kiinnosta palvella ja viihdyttää naista niin osta pumpattavabarbara. Olette henkisesti samalla tasolla eikä tarvitse toista huomioida mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Jankjank vaan sullekin. Vaikka sinulla on ollut seksistä ja seurustelusta pakkomielle 13-vuotiaasta lähtien, niin näin ei ole normaaleilla ihmisillä. Yläkouluikäiset ovat lapsia, joille seksi ja seurustelu ei vielä kuulu ja lukioikäisenäkin hyvin harvan aika ja kiinnostus siihen riittää. Ylipäätään hyvin harva nainen haluaa missään baarissa aloitteita yhtään minkäänlaisilta miehiltä, joten se ei ole kenellekään positiivinen kokemus, että tuntemattomat miehet tulee vonkaamaan. Päinvastoin se on ärsyttävää ja jopa pelottavaa.

On sekin kyllä raskasta, että jokainen mies joka haluaa tutustua onkin vaan vonkaamassa. Mutta ei ole minulta pois, jatka valitsemallasi linjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Jankjank vaan sullekin. Vaikka sinulla on ollut seksistä ja seurustelusta pakkomielle 13-vuotiaasta lähtien, niin näin ei ole normaaleilla ihmisillä. Yläkouluikäiset ovat lapsia, joille seksi ja seurustelu ei vielä kuulu ja lukioikäisenäkin hyvin harvan aika ja kiinnostus siihen riittää. Ylipäätään hyvin harva nainen haluaa missään baarissa aloitteita yhtään minkäänlaisilta miehiltä, joten se ei ole kenellekään positiivinen kokemus, että tuntemattomat miehet tulee vonkaamaan. Päinvastoin se on ärsyttävää ja jopa pelottavaa.

On sekin kyllä raskasta, että jokainen mies joka haluaa tutustua onkin vaan vonkaamassa. Mutta ei ole minulta pois, jatka valitsemallasi linjalla.

Missä tämän valinnan saa tehdä ettei vonkaajat tule puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Jankjank vaan sullekin. Vaikka sinulla on ollut seksistä ja seurustelusta pakkomielle 13-vuotiaasta lähtien, niin näin ei ole normaaleilla ihmisillä. Yläkouluikäiset ovat lapsia, joille seksi ja seurustelu ei vielä kuulu ja lukioikäisenäkin hyvin harvan aika ja kiinnostus siihen riittää. Ylipäätään hyvin harva nainen haluaa missään baarissa aloitteita yhtään minkäänlaisilta miehiltä, joten se ei ole kenellekään positiivinen kokemus, että tuntemattomat miehet tulee vonkaamaan. Päinvastoin se on ärsyttävää ja jopa pelottavaa.

On sekin kyllä raskasta, että jokainen mies joka haluaa tutustua onkin vaan vonkaamassa. Mutta ei ole minulta pois, jatka valitsemallasi linjalla.

Mietipä sitä. Iso osa naisista ei halua tutustua yhtään kenenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Menikö sulla jotenkin ohi tässä ketjussa olleet useat viestit, joissa todettiin, että ei, kaikki muutkaan eivät ole kokeneet niitä mainittuja asioita, ja enemmän kyse on mielikuvista ja kuvitelmista.

Eikä aikuisten ihmissuhteet muutenkaan perustu siihen, onko nuorena "koettu" samat asiat.

Ei perustu , mutta auttaa asiaa huomattavasti pariutumis mielessä jos on henkisesti omanikäisen tasolla..

Olettaen, että olet yli parikymppinen, henkisesti omanikäisesi tasolle pääset ainoastaan päästämällä irti yläaste- ja lukiovuosista.

Mites niist vuosist päästetään parhaiten irti! Aina välil tulee keskustelui missä kaikki muistelee alaaste ja yläaste meininkei!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se minkä keskustelussa huomaa on millainen asenne naisilla on miehiä kohtaan.

Yhtään mikään ei ole muuttunut 10 000 vuodessa.

"Säälittävät vinkujat"

"Saamattomat vässykät"

Nämä viittaavat matalaan statukseen heimohierarkiassa, lapsuuden matalista testosteroniarvoista kertovaan korkeaan puheääneen ja siihen ettei mies saa asioita rakennettua kuten miehen kuuluu.

Naiset inhoavat miehiä jotka ovat pieniä, heikkoja tai vähän aikaansaapia - ja miehiä joissa on naisille itselleen tyypillisiä piirteitä (esim. passiivisuus-aggressiivisuus).

Parisuhteisiin on tullut entisen lisäksi uudet vaatimukset, mutta yhä ne vanhat ovat olemassa. Mies on assertiviinen ja aikaansaapa, ja osaa ottaa naisensa.

Saamattomat ihmiset nyt vaan eivät saa. Se vaan on se seuraussuhde siutä ettei yritä riittävästi. Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä?

Saamattomat miehet eivät saa.

Aika monellakin naisella on käsitys että rakkaus löytyy kun vain elää elämänsä ja odottaa että Se Oikea tupsahtaa vastaan.

Niin usein käykin, koska mies hoiti aloitteen tekemisen ja järjesti sen asioiden vain tapahtumisen.

En usko mihinkään Siihen Oikeaan. Vaikka olen nyt onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, jota en olisi romanttisessa mielessä huomannut ellei hän oli yllättäen tehnyt aloitetta, en epäröi hetkeäkään ettenkö olisi onnellinen myös sinkkuna nyt jos hän ei olisi aloitetta tehnyt. Minulla on tarpeeksi läheisiä ystäviä (yksi asia jonka on spekuloitu vaikuttavan siihen, miksi nimenomaan miesten elämä on keskimäärin pidempi ja onnellisempi parisuhteessa: ei läheistä ystävyytä muiden kanssa) ja tykkään seksistä ihan itsenikin kanssa. En etsinyt parisuhdetta, miksi minun olisi siis pitänyt tehdä aloitteita kenellekään?

Tässähän oli hyvä kuvaus ajopuunaisesta.

Juu en etsi mitään, mutta jos asiat vain tapahtuvat niin se käy.

Ja tuo miesten pidempi elinikä suhteessa on tilastoharha. Elinikää pidentää varallisuus. Varakkaat miehet pariutuvat useammin kuin varattomat (ylimmästä tuloviidenneksestä 97% pariutu jossain vaiheessa, alimmasta tuloviidenneksestä vain 47%).

...kun taas varakkaammat naiset pysyvät useammin sinkkuina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Juuri näin.

Kysymys onkin, miksi se sikamainen käytös vetoaa nuoriin naisiin? Miksi se röyhkeä sika voittaa ujon mutta kivan pojan? Miksi itsevarmuuden pitää olla tärkein luonteenpiirre, silläkin hinnalla että itsevarma tyyppi on peluri ja sikailija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Menikö sulla jotenkin ohi tässä ketjussa olleet useat viestit, joissa todettiin, että ei, kaikki muutkaan eivät ole kokeneet niitä mainittuja asioita, ja enemmän kyse on mielikuvista ja kuvitelmista.

Eikä aikuisten ihmissuhteet muutenkaan perustu siihen, onko nuorena "koettu" samat asiat.

Ei perustu , mutta auttaa asiaa huomattavasti pariutumis mielessä jos on henkisesti omanikäisen tasolla..

Olettaen, että olet yli parikymppinen, henkisesti omanikäisesi tasolle pääset ainoastaan päästämällä irti yläaste- ja lukiovuosista.

Mites niist vuosist päästetään parhaiten irti! Aina välil tulee keskustelui missä kaikki muistelee alaaste ja yläaste meininkei!

Aika monelle aikuiselle on tapahtinut kaikenlaista niiden vuosien jälkeenkin. Jos ei, tuskin kukaan voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Juuri näin.

Kysymys onkin, miksi se sikamainen käytös vetoaa nuoriin naisiin? Miksi se röyhkeä sika voittaa ujon mutta kivan pojan? Miksi itsevarmuuden pitää olla tärkein luonteenpiirre, silläkin hinnalla että itsevarma tyyppi on peluri ja sikailija?

Teini on lapsi ja henkiseltä kehitykseltään kesken. Harva teini osaa pohtia asioita perinpohjaisesti eikä monellakaan ole ihmistuntemus kehittynyt. Vanhempien kanssa asuva näkee vanhempiensa parisuhteen ja jos se ei ole kunnossa, lapsi luulee sen olevan normaalia. Huonosti kohdeltu tyttö ei osaa vaatia parempaa. Joka tapauksessa suosittelen sinua siirtymään etennpäin ja lopettamaan kadehtimisen toisten teini-iän suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Juuri näin.

Kysymys onkin, miksi se sikamainen käytös vetoaa nuoriin naisiin? Miksi se röyhkeä sika voittaa ujon mutta kivan pojan? Miksi itsevarmuuden pitää olla tärkein luonteenpiirre, silläkin hinnalla että itsevarma tyyppi on peluri ja sikailija?

Teini on lapsi ja henkiseltä kehitykseltään kesken. Harva teini osaa pohtia asioita perinpohjaisesti eikä monellakaan ole ihmistuntemus kehittynyt. Vanhempien kanssa asuva näkee vanhempiensa parisuhteen ja jos se ei ole kunnossa, lapsi luulee sen olevan normaalia. Huonosti kohdeltu tyttö ei osaa vaatia parempaa. Joka tapauksessa suosittelen sinua siirtymään etennpäin ja lopettamaan kadehtimisen toisten teini-iän suhteista.

Paitsi ettei kukaan edes sanonut että poika olisi sikaillut tyttöjä kohtaan. Tuo keksi sen päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Juuri näin.

Kysymys onkin, miksi se sikamainen käytös vetoaa nuoriin naisiin? Miksi se röyhkeä sika voittaa ujon mutta kivan pojan? Miksi itsevarmuuden pitää olla tärkein luonteenpiirre, silläkin hinnalla että itsevarma tyyppi on peluri ja sikailija?

Teini on lapsi ja henkiseltä kehitykseltään kesken. Harva teini osaa pohtia asioita perinpohjaisesti eikä monellakaan ole ihmistuntemus kehittynyt. Vanhempien kanssa asuva näkee vanhempiensa parisuhteen ja jos se ei ole kunnossa, lapsi luulee sen olevan normaalia. Huonosti kohdeltu tyttö ei osaa vaatia parempaa. Joka tapauksessa suosittelen sinua siirtymään etennpäin ja lopettamaan kadehtimisen toisten teini-iän suhteista.

Paitsi ettei kukaan edes sanonut että poika olisi sikaillut tyttöjä kohtaan. Tuo keksi sen päästään.

Jospa lukisit sen viestin jota lainasin?

"= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä."

Siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Juuri näin.

Kysymys onkin, miksi se sikamainen käytös vetoaa nuoriin naisiin? Miksi se röyhkeä sika voittaa ujon mutta kivan pojan? Miksi itsevarmuuden pitää olla tärkein luonteenpiirre, silläkin hinnalla että itsevarma tyyppi on peluri ja sikailija?

Teini on lapsi ja henkiseltä kehitykseltään kesken. Harva teini osaa pohtia asioita perinpohjaisesti eikä monellakaan ole ihmistuntemus kehittynyt. Vanhempien kanssa asuva näkee vanhempiensa parisuhteen ja jos se ei ole kunnossa, lapsi luulee sen olevan normaalia. Huonosti kohdeltu tyttö ei osaa vaatia parempaa. Joka tapauksessa suosittelen sinua siirtymään etennpäin ja lopettamaan kadehtimisen toisten teini-iän suhteista.

Paitsi ettei kukaan edes sanonut että poika olisi sikaillut tyttöjä kohtaan. Tuo keksi sen päästään.

Jospa lukisit sen viestin jota lainasin?

"= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä."

Siinä.

Oliko se että poika seuristeli vain hetken kenenkin kanssa sikailua vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Juuri näin.

Kysymys onkin, miksi se sikamainen käytös vetoaa nuoriin naisiin? Miksi se röyhkeä sika voittaa ujon mutta kivan pojan? Miksi itsevarmuuden pitää olla tärkein luonteenpiirre, silläkin hinnalla että itsevarma tyyppi on peluri ja sikailija?

Teini on lapsi ja henkiseltä kehitykseltään kesken. Harva teini osaa pohtia asioita perinpohjaisesti eikä monellakaan ole ihmistuntemus kehittynyt. Vanhempien kanssa asuva näkee vanhempiensa parisuhteen ja jos se ei ole kunnossa, lapsi luulee sen olevan normaalia. Huonosti kohdeltu tyttö ei osaa vaatia parempaa. Joka tapauksessa suosittelen sinua siirtymään etennpäin ja lopettamaan kadehtimisen toisten teini-iän suhteista.

Paitsi ettei kukaan edes sanonut että poika olisi sikaillut tyttöjä kohtaan. Tuo keksi sen päästään.

Kun teinipojan käytöstä tuossa kuvattiin sikamaiseksi, niin hänkö on aina tyttöystävänsä kanssa kohtelias herrasmies? Uskoo ken tahtoo. Miespuoliset purkaa pahan olonsa lähimpään helppoon kohteeseen ja mikäs muu se on kuin oma tyttöystävä tai vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Juuri näin.

Kysymys onkin, miksi se sikamainen käytös vetoaa nuoriin naisiin? Miksi se röyhkeä sika voittaa ujon mutta kivan pojan? Miksi itsevarmuuden pitää olla tärkein luonteenpiirre, silläkin hinnalla että itsevarma tyyppi on peluri ja sikailija?

Teini on lapsi ja henkiseltä kehitykseltään kesken. Harva teini osaa pohtia asioita perinpohjaisesti eikä monellakaan ole ihmistuntemus kehittynyt. Vanhempien kanssa asuva näkee vanhempiensa parisuhteen ja jos se ei ole kunnossa, lapsi luulee sen olevan normaalia. Huonosti kohdeltu tyttö ei osaa vaatia parempaa. Joka tapauksessa suosittelen sinua siirtymään etennpäin ja lopettamaan kadehtimisen toisten teini-iän suhteista.

Paitsi ettei kukaan edes sanonut että poika olisi sikaillut tyttöjä kohtaan. Tuo keksi sen päästään.

Kun teinipojan käytöstä tuossa kuvattiin sikamaiseksi, niin hänkö on aina tyttöystävänsä kanssa kohtelias herrasmies? Uskoo ken tahtoo. Miespuoliset purkaa pahan olonsa lähimpään helppoon kohteeseen ja mikäs muu se on kuin oma tyttöystävä tai vaimo.

Kuten myös naispuoliset tekee....

Vierailija kirjoitti:

Naisten uhriutuminen ärsyttää. Naisilla menee kuitenkin Suomessa paremmin kuin miehillä. Palkkatasa-arvo on vain yksi osa kokonaisuudesta. Tasa-arvoon ja hyvinvointiin tarvitaan kuitenkin paljon muitakin mittareita ja kaikki yhteenlaskettuna naiset voivat Suomessa miehiä paremmin. Tuosta uhriutumisesta ei kuitenkaan haluta luopua ja jankutetaan vain epätasa-arvosta.  Jos ei muu auta, niin KAIKKIA naisia verrataan KAIKKKEIN  parhaiten toimeentuleviin miehiin, unohdetaan ne miehet joilla menee huonommin, ja itketään kuinka alistettuja ollaan. Meillä on itse asiassa ollut jopa suoranaista naisten paapomista. Riittää kun on nuori ja suht hyvännäköinen, niin vaikka kuinka korkeita pestejä ollaan valmiita antamaan. Ja mitä siitä onkaan seurannut.  Onko vaikea myöntää sitä, että useimmat miehet ovat todella tehneet paljon töitä asemansa eteen ja ovat päteviä töihinsä. Ei mies mitään ilmaiseksi saa, se on ihan harhakuvitelmaa.

Monikaan nainen ei halua luopua valtikastaan kotona vaikka se sitten tietäisi enemmän kotitöitä. Valta vähenee, jos mies osallistuukin täysillä lastenhoitoon, tekee ruokaa jne. Erittäin moni nainen haluaa ne perinteiset roolimallit. Nainen siis haluaa pitää valtansa mitä tulee kotiin ja lapsiin. Poikkeuksia onneksi on. Mutta ihan oikeasti tasa-arvoa haluavat naiset ovat todella harvassa.

Naisella todellakin on paljon, paljon pidempi vaatimuslista miehestä ja parisuhteesta kuin miehellä naisesta. Joskus tulee ajatelleeksi, että kun kyse pitäisi olla PARIsuhteesta, niin mitä se nainen oikein itseltään vaatii. Onko hän itse niin täydellinen kuin hän haluaa kumppaninsa olevan?? Ja lopuksi, puheet ja teot ovat valtavassa ristiriidassa keskenään. Tasa-arvosta puhutaan väsymiseen asti, mutta tasa-arvoa kannattava mies ei oikeasti ja käytännön elämässä ole kovinkaan korkeassa kurssissa. Tietävätkö naiset itsekään, mitä haluavat?

Näin parikymmenen vuoden työleiristä nimeltä perhe selvinneenä naisena, monelle meistä 40+ -ikäisilstä olisi erittäin, erittäin hyvin sopinut vallan menettäminen kotona ja aito tasa-arvo. Käytännössä ainoa vaihtelu oli siinä, minkänäköinen ukko kenelläkin vältteli hommia. Moni liitto ei kestänyt. Meidän aikuiset tyttäret eivät haaveile parisuhteesta tai perheestä, en ihmettele miksi.