Kiltit miehet kertovat naisten kovista vaatimuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Kun aloitat uuden elämän, voit määritellä sen itse. Se on ihan parasta uuden elämän aloittamisessa. Et sinä tarvitse tarttumapintaa vääriin ihmisiin. Liika yrittäminen ajaa sinut vaan entistä kauemmas heidän piireistään. Se on se suunta johon sinun kannattaisi ihan itse pyrkiä.

Miksi ajattelet että he ovat normaaleita? Miten normaali edes määritellään?

Jos tarkastellaan ryhmiä, vaikka koululuokkia, niin yhdessä luokassa voi normaali olla sarjakuvia lukeva nörtti ja toisessa luokassa normaali voi olla joku lukutaidoton öykkäri. Paikkakuntien välillä on myös eroja siinä millainen ihminen on "normaali".

Olin itse pahasti kiusattu yläasteella. Olin introvertti ja ujokin vielä. Viime vuonna sain tietää olevani myös autistinen (tämä selvisi lapsen autismi diagnoosin myötä).

Tietenkin tulin kiusatuksi. Olin aivan liian outo ja erilainen.

Lukioon hakeuduin naapuripaikkakunnalle ja pääsin eroon kiusaajistani. Kotipaikkakunnalta pois pääseminen oli suurin unelmani ja lukio naapurikunnassa oli hyvä alku.

Määrittelin sitten ihan yksin ja itse sen mitä elämältäni haluan. Silloin ei puhuttu unelmakartoista, mutta tein oman karttani.

Olen jopa onnistunut saavuttamaan niitä asioita joita halusin. Kannattaa oikeasti miettiä mitä elämältään haluaa ja pohtia keinoja niiden asioiden saavuttamiseen.

On oikeasti vapauttavaa elää itsensä näköistä elämää sen sijaan että yrittäisi vaan hirveästi olla samanlainen kuin muut. Elämäni muuttui paremmaksi heti kun kun ymmärsin ettei minun tarvitse olla kuin muut.

Nuorempana tuhlasin hirveästi energiaa turhaan yrittämiseen. Se vaikutti itsetuntooni, sillä olin aina vaan vääränlainen ja ulkopuolinen vaikka kuinka kovasti yritin olla oikeanlainen.

Jos haluat parisuhteen, niin mieti ensin millaisen ihmisen kanssa voisit elää onnellista elämää. Olisitko onnellinen sellaisen bilehirmun jännänaisen kanssa? Vai voisitko sittenkin olla onnellinen sen nörtin, pleikkaa pelaavan, supersankarielokuvia katsovan hiljaisen (tai vähän puheliaammankin) naisen kanssa?

Tämä oikein hyvä ja oikeastaan ainoa toimiva neuvo (näin pitkän parisuhteen näkökulmasta) edellyttää sen, että etsii muutakin kuin silmää miellyttävää ulkonäköä. Ainakin niille, joilla itsetuntemus on vielä kateissa ja/tai mielessä pyörivät vielä aikuisenakin yläasteen ja lukion aikaiset vaille jäämiset, se saattaa olla vielä vähän kaukainen tavoite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen häpeäkulttuuri ja useimpien naisten kiinnostus suhteellisen pientä miesjoukkoa kohtaan laittaa monet nuoret miehet vaikeaan asemaan. Itsetunto heikkenee, kun kukaan nainen ei osoita kiinnostusta, ja sitten häpeäsyistä ei oikein enää edes yritetä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa myös naiset lähestyisivät miehiä eivätkä vaatisi, että mies on kaikilla osa-alueilla yhtä hyvä tai parempi kuin he itse.

Tässä taas vaaditaan vain naisilta asioita. Mitä sinä miehenä tekisit vastaavasti enemmän, jos naisten pitäisi lähestyä?

Mikseivät naiset osaa keskustella asioista yleisellä tasolla? Aina alennutaan henkilökohtaiselle tasolle. Tämä on yhteiskunnallinen asia, ei vain minua koskettava.

No mitä miehet sitten yleisellä tasolla tekisivät enemmän, jos naisten pitäisi alkaa lähestyä? Perinteinen asetelmahan toimii jotakuinkin niin, että naisilta vaaditaan panostuksia ulkonäköön ja vaatteisiin, pitää olla nuori, tyylikäs ja nätti, ja miehet sitten lähestyvät.

Sepä siinä olisikin, että kun ne "kiltit miehet" saisivat vähän itsetuntobuustia, niin se heijastelisi varmaan hyvällä tavalla kaikkiin heidän elämänsä osa-alueisiin. Olen nähnyt näin käyvän omassa tuttavapiirissänikin, että mies on puhjennut kukkaan naisen avulla, jolloin hänestä on ollut enemmän iloa sille naisellekin. Eihän se miesten lähestyminen naisilta mitenkään pois olisi.

Ei ole naisten tehtävä kouluttaa luuserimiehiä. Voitte miehet ihan itse kehittää itseänne, niin se nainenkin saattaisi vaikka kiinnostua. Kukaan nainen ei halua mieslasta kasvatettavaksi ja kehitettäväksi, jokaisen tulee kasvaa ja kehittyä aikuisena omin avuin.

Eli vastaavasti on aivan turha ruikuttaa jos naisella on itsetunto nollissa kun mies ei kehu ja pussaa. Nainen kehittäköön itse itsetuntonsa ja hyvän mielensä, ihan yksin.

Itsetuntoni ei ole kiinni joidenkin miesten kehuista, en niitä edes halua. Pusuista puhumattakaan.

Voin puhua vain omasta puolestani mutta veikkaan että useat naiset ovat sanoilla linjoilla.

Kuitenkin, tutkitusti, naisten käytös keskimääräisesti muuttuu valtavasti naisen tultua miehen torjumaksi ja ruman miehen lähestyminen otetaan usein loukkauksena.

Vierailija kirjoitti:

joskus ujo mies kirjoitti:

Keittiöbiologi kirjoitti:

Myös ihmisille jotka sanovat että ovathan miehet ja naiset suhteissakin jolloin tarvitaan aina yksi mies ja yksi nainen: suhteissa ei kuitenkaan välttämättä olla koko loppuelämää ja samat miehet ehtivät kyllä olla elämänsä aikana monessakin vuoden parin suhteessa. Siitä jää sitten jäljelle ex joka saattaa pariutua uudelleen tai olla pariutumatta. Pelkästään seurusteluun ryhtyneiden naisten määrä ei kerro vielä mitään. Ikäluokatkin saattavat sekoittua jolloin yksi nainen on vasta aloittelemassa seurustelumaailmaa kun toinen on jo hylännyt ajatuksen loppuelämäksi ja on ennemmin yksin. Mahdollisesti saman miehen kanssa olleet molemmat. Melko lailla joka miehellä on haluja mutta kaikilla ei ole rohkeutta tai supliikkitaitoja viedä asiaa eteenpäin. Toisin kuin naisten kohdalla, miehiä ei tule yleensä kukaan hakemaan. Jos mies ei saa tehtyä aloitteita niin geeniperimä tyssää siihen paikkaan. Jos miehellä taas on aggressiivisuutta hyökätä tekemään aloite ja vielä ylläpitää keskustelua nolaamatta itseään, niin hänellä voi olla vaikka kuinka monia naisia. Joku ehkä nappaa hänet loppuelämäkseen tai sitten sellaista ei käy koskaan, kumppani vaihtuu aina välillä.

Kirjoituksen tarkoituksena oli avata naisten silmät heille vieraasta tilanteesta, niin ehkä väittelykin loppuu tai edes muuttaa sävyä. En ole kukaan aiemmista kirjoittajista. Olen mies, suhteessa oleva sellainen. Olin yksin niin kauan kunnes tein asialle jotain, samoin kaveripiirini miehet. Siskoni taas vastaavasti saa jatkuvasti sekä livenä että netissä lirkuttelua, joten hän on yksin vain niin kauan kuin jaksaa sanoa "ei".

Myös palstaa hieman selanneena ja keskustelua seuranneena 30 kymppisenä miehenä voin sanoa että samanlaisia havaintoja olen tehnyt kuin "keittiöbiologi"

Itsellä on kaveripiirissä myös naisia joten tiedän ettei tilanne oli täysin mustavalkoinen mutta raakasti yleistäen sanoisin itsekkin että miehen on todellakin tehtävä paljon sen eteen että pääsee juttelemaan saatikka useammille treffeille naisen kanssa kun naisille satelee ehdotuksia. ( Huom, tämä oli siis raaka yleistys) Toki naisten saamat ehdotukset ovat useimmiten mitä sattuu mutta tosiasia pysyy.

Itse aloitin tinder yms treffisovellusten käytön hieman päälle parikymppisenä kun muutin omilleni opiskelujen perässä. Ujona miehenä joutuu tekemään ihan hitosti töitä että saa millään tavalla naisten huomiota saatikka että pääsisi treffeille. 2-3 vuotta meni ennenkuin tapailin ensimmäistä naista useammin ja ajattelin että tässä on ensimmäinen parisuhteeni. Nainen pisti frienzonelle muutaman kuukauden tapailun jälkeen, masennuin 2 vuodeksi. Lopulta ryhdistäydyin, kasvoin ihmisenä ja sain tervettä itsevarmuutta. Lopulta menetin neitsyyteni 28 vuotiaana.

Sen jälkeen tapailin muutamia naisia kunnes 2 vuotta sen jälkeen löysin pysyvän parisuhteen jossa olen nyt onnellisesti ollut 2 vuotta. Mutta se kamppailun määrä, itsetunnon ja varmuuden rakentaminen kun ei saa mitään huomiota, kannustusta, olet vain yksin ja joudut tekemään kaikkesi sen eteen että löytäisit sen ensimmäisen naisen vierellesi jonka kanssa jakaa elämäsi.

Ja tämä ei ole katkera tilitys, en syytä naisia mistään tai vihaa heitä. Haluan vaan tuoda esiin minkälaista tämä on miehen näkökulmasta.

Nuoret miehet haluaisivat juuri tätä kannustusta ja huomiota. Mutta ihan rehellisesti sanottuna, niin mikä saa kuvittelemaan, että joku kaunis parikymppinen nainen on valmis tuohon useiden miesten kanssa? Kannustamaan ja huomioimaan, jotta tälle parikymppiselle miehelle kehittyisi itsetunto ja rohkeutta. Heidän perässään kun on kolmekymppisiä ja jopa nelikymppisiä ja kaksikymppisiäkin, joita ei tarvitse auttaa ja kannustaa kuin pientä lasta.

Ehkä suomalaisissa miehissä on sisäsyntyistä arkuutta ja siksi niin moni jää ihan senkin takia yksin. Halutaan leikkiä lasta ja "äiti" hoitaa kaikkien tarpeiden tyydyttämiseen. Mutta kun se nuori nainen ei halua olla "äiti", vaan pikemminkin prinsessa. Eikä hän halua lasta, vaan miehen.

Ei näiden miesten ongelma ole itsetunto, vaan käytös. Kyllä nämä miehet rakastavat itseään ja omaa käytöstään ja juuri siksi he eivät sitä halua muuttaa. Se käytös ei vaan käy naisille.

Sinäkin kuin aloit käyttäytymään kuin aikuinen, etkä kannustusta kaipaava lapsi löysit naisen. Jos joskus saat poikalapsia, niin kannusta heitä niin, ettei niiden nuorten naisten tarvitse tehdä sitä heille. Se kun ei ole heidän tehtävänsä, eivätkä he sitä tule tekemään.

Kyllä tosiaan vastuu on vanhemmilla. Poikalapsilta ei vaadita mitään , annetaan hakata pleikkaa ja tietsikkaa, ei hankita oikeita harrastuksia, eikä opeteta sosiaalisia taitoja. Omat poikani olen opettanut pienestä pitäen osallistumaan keskusteluun ja olemaan kontaktissa vieraisiinkin ihmisiin. Kouluaikana ei yksikään lapseni ole seuristellut, mutta kummasti vaan jokainen on myöhemmin parin löytänyt. Toki yksikään heistä ei ole kotona paapottu pilalle ja normaali kanssakäyminen sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joskus ujo mies kirjoitti:

Keittiöbiologi kirjoitti:

Myös ihmisille jotka sanovat että ovathan miehet ja naiset suhteissakin jolloin tarvitaan aina yksi mies ja yksi nainen: suhteissa ei kuitenkaan välttämättä olla koko loppuelämää ja samat miehet ehtivät kyllä olla elämänsä aikana monessakin vuoden parin suhteessa. Siitä jää sitten jäljelle ex joka saattaa pariutua uudelleen tai olla pariutumatta. Pelkästään seurusteluun ryhtyneiden naisten määrä ei kerro vielä mitään. Ikäluokatkin saattavat sekoittua jolloin yksi nainen on vasta aloittelemassa seurustelumaailmaa kun toinen on jo hylännyt ajatuksen loppuelämäksi ja on ennemmin yksin. Mahdollisesti saman miehen kanssa olleet molemmat. Melko lailla joka miehellä on haluja mutta kaikilla ei ole rohkeutta tai supliikkitaitoja viedä asiaa eteenpäin. Toisin kuin naisten kohdalla, miehiä ei tule yleensä kukaan hakemaan. Jos mies ei saa tehtyä aloitteita niin geeniperimä tyssää siihen paikkaan. Jos miehellä taas on aggressiivisuutta hyökätä tekemään aloite ja vielä ylläpitää keskustelua nolaamatta itseään, niin hänellä voi olla vaikka kuinka monia naisia. Joku ehkä nappaa hänet loppuelämäkseen tai sitten sellaista ei käy koskaan, kumppani vaihtuu aina välillä.

Kirjoituksen tarkoituksena oli avata naisten silmät heille vieraasta tilanteesta, niin ehkä väittelykin loppuu tai edes muuttaa sävyä. En ole kukaan aiemmista kirjoittajista. Olen mies, suhteessa oleva sellainen. Olin yksin niin kauan kunnes tein asialle jotain, samoin kaveripiirini miehet. Siskoni taas vastaavasti saa jatkuvasti sekä livenä että netissä lirkuttelua, joten hän on yksin vain niin kauan kuin jaksaa sanoa "ei".

Myös palstaa hieman selanneena ja keskustelua seuranneena 30 kymppisenä miehenä voin sanoa että samanlaisia havaintoja olen tehnyt kuin "keittiöbiologi"

Itsellä on kaveripiirissä myös naisia joten tiedän ettei tilanne oli täysin mustavalkoinen mutta raakasti yleistäen sanoisin itsekkin että miehen on todellakin tehtävä paljon sen eteen että pääsee juttelemaan saatikka useammille treffeille naisen kanssa kun naisille satelee ehdotuksia. ( Huom, tämä oli siis raaka yleistys) Toki naisten saamat ehdotukset ovat useimmiten mitä sattuu mutta tosiasia pysyy.

Itse aloitin tinder yms treffisovellusten käytön hieman päälle parikymppisenä kun muutin omilleni opiskelujen perässä. Ujona miehenä joutuu tekemään ihan hitosti töitä että saa millään tavalla naisten huomiota saatikka että pääsisi treffeille. 2-3 vuotta meni ennenkuin tapailin ensimmäistä naista useammin ja ajattelin että tässä on ensimmäinen parisuhteeni. Nainen pisti frienzonelle muutaman kuukauden tapailun jälkeen, masennuin 2 vuodeksi. Lopulta ryhdistäydyin, kasvoin ihmisenä ja sain tervettä itsevarmuutta. Lopulta menetin neitsyyteni 28 vuotiaana.

Sen jälkeen tapailin muutamia naisia kunnes 2 vuotta sen jälkeen löysin pysyvän parisuhteen jossa olen nyt onnellisesti ollut 2 vuotta. Mutta se kamppailun määrä, itsetunnon ja varmuuden rakentaminen kun ei saa mitään huomiota, kannustusta, olet vain yksin ja joudut tekemään kaikkesi sen eteen että löytäisit sen ensimmäisen naisen vierellesi jonka kanssa jakaa elämäsi.

Ja tämä ei ole katkera tilitys, en syytä naisia mistään tai vihaa heitä. Haluan vaan tuoda esiin minkälaista tämä on miehen näkökulmasta.

Nuoret miehet haluaisivat juuri tätä kannustusta ja huomiota. Mutta ihan rehellisesti sanottuna, niin mikä saa kuvittelemaan, että joku kaunis parikymppinen nainen on valmis tuohon useiden miesten kanssa? Kannustamaan ja huomioimaan, jotta tälle parikymppiselle miehelle kehittyisi itsetunto ja rohkeutta. Heidän perässään kun on kolmekymppisiä ja jopa nelikymppisiä ja kaksikymppisiäkin, joita ei tarvitse auttaa ja kannustaa kuin pientä lasta.

Ehkä suomalaisissa miehissä on sisäsyntyistä arkuutta ja siksi niin moni jää ihan senkin takia yksin. Halutaan leikkiä lasta ja "äiti" hoitaa kaikkien tarpeiden tyydyttämiseen. Mutta kun se nuori nainen ei halua olla "äiti", vaan pikemminkin prinsessa. Eikä hän halua lasta, vaan miehen.

Ei näiden miesten ongelma ole itsetunto, vaan käytös. Kyllä nämä miehet rakastavat itseään ja omaa käytöstään ja juuri siksi he eivät sitä halua muuttaa. Se käytös ei vaan käy naisille.

Sinäkin kuin aloit käyttäytymään kuin aikuinen, etkä kannustusta kaipaava lapsi löysit naisen. Jos joskus saat poikalapsia, niin kannusta heitä niin, ettei niiden nuorten naisten tarvitse tehdä sitä heille. Se kun ei ole heidän tehtävänsä, eivätkä he sitä tule tekemään.

Kyllä tosiaan vastuu on vanhemmilla. Poikalapsilta ei vaadita mitään , annetaan hakata pleikkaa ja tietsikkaa, ei hankita oikeita harrastuksia, eikä opeteta sosiaalisia taitoja. Omat poikani olen opettanut pienestä pitäen osallistumaan keskusteluun ja olemaan kontaktissa vieraisiinkin ihmisiin. Kouluaikana ei yksikään lapseni ole seuristellut, mutta kummasti vaan jokainen on myöhemmin parin löytänyt. Toki yksikään heistä ei ole kotona paapottu pilalle ja normaali kanssakäyminen sujuu.

Harmillisen yleistä nykyäänkin tämä "pojat on poikia"-lausahdus, jolla perustellaan poikalapsen huonoa käytöstä.

Sitten on facebookissakin tämä "poikien äidit" yhteisö, joiden jäsenet postaa jotenkin tosi noloja lapsensa sukupuolta korostavia mietelauseita ja keksittyjä tarinoita seinilleen.

Että kyllä naisillakin on iso rooli siinä tasa-arvon saavuttamisessa, ei se todellakaan pelkästään miehistä ole kiinni. Milloin päästään esim. siitä että naisvaltaisella alalalla olevat työntekijät dissaavat omaa sukupuoltaan haaveilemalla siitä että "saataispa miehiäkin tänne taloon, niin vaikuttaisi positiivisesti ilmapiiriin" ja sitten niitä työntekijöitä tosiaan valitaan sukupuolen mukaan, ihan sama millaisia työntekijöitä ovat, kunhan on kikkeli jalkojen välissä. (ihan yhtä kovia muuten miehet juoruamaan kuin naisetkin, sekin on ihan höpöhöpöä että tässä olisi jotakin SUURTA eroa sukupuolten välillä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joskus ujo mies kirjoitti:

Keittiöbiologi kirjoitti:

Myös ihmisille jotka sanovat että ovathan miehet ja naiset suhteissakin jolloin tarvitaan aina yksi mies ja yksi nainen: suhteissa ei kuitenkaan välttämättä olla koko loppuelämää ja samat miehet ehtivät kyllä olla elämänsä aikana monessakin vuoden parin suhteessa. Siitä jää sitten jäljelle ex joka saattaa pariutua uudelleen tai olla pariutumatta. Pelkästään seurusteluun ryhtyneiden naisten määrä ei kerro vielä mitään. Ikäluokatkin saattavat sekoittua jolloin yksi nainen on vasta aloittelemassa seurustelumaailmaa kun toinen on jo hylännyt ajatuksen loppuelämäksi ja on ennemmin yksin. Mahdollisesti saman miehen kanssa olleet molemmat. Melko lailla joka miehellä on haluja mutta kaikilla ei ole rohkeutta tai supliikkitaitoja viedä asiaa eteenpäin. Toisin kuin naisten kohdalla, miehiä ei tule yleensä kukaan hakemaan. Jos mies ei saa tehtyä aloitteita niin geeniperimä tyssää siihen paikkaan. Jos miehellä taas on aggressiivisuutta hyökätä tekemään aloite ja vielä ylläpitää keskustelua nolaamatta itseään, niin hänellä voi olla vaikka kuinka monia naisia. Joku ehkä nappaa hänet loppuelämäkseen tai sitten sellaista ei käy koskaan, kumppani vaihtuu aina välillä.

Kirjoituksen tarkoituksena oli avata naisten silmät heille vieraasta tilanteesta, niin ehkä väittelykin loppuu tai edes muuttaa sävyä. En ole kukaan aiemmista kirjoittajista. Olen mies, suhteessa oleva sellainen. Olin yksin niin kauan kunnes tein asialle jotain, samoin kaveripiirini miehet. Siskoni taas vastaavasti saa jatkuvasti sekä livenä että netissä lirkuttelua, joten hän on yksin vain niin kauan kuin jaksaa sanoa "ei".

Myös palstaa hieman selanneena ja keskustelua seuranneena 30 kymppisenä miehenä voin sanoa että samanlaisia havaintoja olen tehnyt kuin "keittiöbiologi"

Itsellä on kaveripiirissä myös naisia joten tiedän ettei tilanne oli täysin mustavalkoinen mutta raakasti yleistäen sanoisin itsekkin että miehen on todellakin tehtävä paljon sen eteen että pääsee juttelemaan saatikka useammille treffeille naisen kanssa kun naisille satelee ehdotuksia. ( Huom, tämä oli siis raaka yleistys) Toki naisten saamat ehdotukset ovat useimmiten mitä sattuu mutta tosiasia pysyy.

Itse aloitin tinder yms treffisovellusten käytön hieman päälle parikymppisenä kun muutin omilleni opiskelujen perässä. Ujona miehenä joutuu tekemään ihan hitosti töitä että saa millään tavalla naisten huomiota saatikka että pääsisi treffeille. 2-3 vuotta meni ennenkuin tapailin ensimmäistä naista useammin ja ajattelin että tässä on ensimmäinen parisuhteeni. Nainen pisti frienzonelle muutaman kuukauden tapailun jälkeen, masennuin 2 vuodeksi. Lopulta ryhdistäydyin, kasvoin ihmisenä ja sain tervettä itsevarmuutta. Lopulta menetin neitsyyteni 28 vuotiaana.

Sen jälkeen tapailin muutamia naisia kunnes 2 vuotta sen jälkeen löysin pysyvän parisuhteen jossa olen nyt onnellisesti ollut 2 vuotta. Mutta se kamppailun määrä, itsetunnon ja varmuuden rakentaminen kun ei saa mitään huomiota, kannustusta, olet vain yksin ja joudut tekemään kaikkesi sen eteen että löytäisit sen ensimmäisen naisen vierellesi jonka kanssa jakaa elämäsi.

Ja tämä ei ole katkera tilitys, en syytä naisia mistään tai vihaa heitä. Haluan vaan tuoda esiin minkälaista tämä on miehen näkökulmasta.

Nuoret miehet haluaisivat juuri tätä kannustusta ja huomiota. Mutta ihan rehellisesti sanottuna, niin mikä saa kuvittelemaan, että joku kaunis parikymppinen nainen on valmis tuohon useiden miesten kanssa? Kannustamaan ja huomioimaan, jotta tälle parikymppiselle miehelle kehittyisi itsetunto ja rohkeutta. Heidän perässään kun on kolmekymppisiä ja jopa nelikymppisiä ja kaksikymppisiäkin, joita ei tarvitse auttaa ja kannustaa kuin pientä lasta.

Ehkä suomalaisissa miehissä on sisäsyntyistä arkuutta ja siksi niin moni jää ihan senkin takia yksin. Halutaan leikkiä lasta ja "äiti" hoitaa kaikkien tarpeiden tyydyttämiseen. Mutta kun se nuori nainen ei halua olla "äiti", vaan pikemminkin prinsessa. Eikä hän halua lasta, vaan miehen.

Ei näiden miesten ongelma ole itsetunto, vaan käytös. Kyllä nämä miehet rakastavat itseään ja omaa käytöstään ja juuri siksi he eivät sitä halua muuttaa. Se käytös ei vaan käy naisille.

Sinäkin kuin aloit käyttäytymään kuin aikuinen, etkä kannustusta kaipaava lapsi löysit naisen. Jos joskus saat poikalapsia, niin kannusta heitä niin, ettei niiden nuorten naisten tarvitse tehdä sitä heille. Se kun ei ole heidän tehtävänsä, eivätkä he sitä tule tekemään.

Kyllä tosiaan vastuu on vanhemmilla. Poikalapsilta ei vaadita mitään , annetaan hakata pleikkaa ja tietsikkaa, ei hankita oikeita harrastuksia, eikä opeteta sosiaalisia taitoja. Omat poikani olen opettanut pienestä pitäen osallistumaan keskusteluun ja olemaan kontaktissa vieraisiinkin ihmisiin. Kouluaikana ei yksikään lapseni ole seuristellut, mutta kummasti vaan jokainen on myöhemmin parin löytänyt. Toki yksikään heistä ei ole kotona paapottu pilalle ja normaali kanssakäyminen sujuu.

Harmillisen yleistä nykyäänkin tämä "pojat on poikia"-lausahdus, jolla perustellaan poikalapsen huonoa käytöstä.

Sitten on facebookissakin tämä "poikien äidit" yhteisö, joiden jäsenet postaa jotenkin tosi noloja lapsensa sukupuolta korostavia mietelauseita ja keksittyjä tarinoita seinilleen.

Että kyllä naisillakin on iso rooli siinä tasa-arvon saavuttamisessa, ei se todellakaan pelkästään miehistä ole kiinni. Milloin päästään esim. siitä että naisvaltaisella alalalla olevat työntekijät dissaavat omaa sukupuoltaan haaveilemalla siitä että "saataispa miehiäkin tänne taloon, niin vaikuttaisi positiivisesti ilmapiiriin" ja sitten niitä työntekijöitä tosiaan valitaan sukupuolen mukaan, ihan sama millaisia työntekijöitä ovat, kunhan on kikkeli jalkojen välissä. (ihan yhtä kovia muuten miehet juoruamaan kuin naisetkin, sekin on ihan höpöhöpöä että tässä olisi jotakin SUURTA eroa sukupuolten välillä).

Tämä on raivostuttavaa. Itsekin naisvaltaisella alalla työskennelleenä, töissä pääsi nauttimaan vielä noiden kiintiömiesten jälkien paikkailuista, kun eihän miehiltä nyt vaan voi vaatia samaa tarkkuutta ja huolellisuutta kuin naisilta. Samanikäinen mieskollega sai aivan valtavasti hutilointeja anteeksi pelkäsän sukupuolensa vuoksi. Varmasti miehet voivat kertoa samanlaisia esimerkkejä miesvaltaisilta aloilta. Olisi tosiaan kiva, jos työelämässä päästäisiin siihen, että osaaminen ja asenne ratkaisevat, ei ikä eikä sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Kun aloitat uuden elämän, voit määritellä sen itse. Se on ihan parasta uuden elämän aloittamisessa. Et sinä tarvitse tarttumapintaa vääriin ihmisiin. Liika yrittäminen ajaa sinut vaan entistä kauemmas heidän piireistään. Se on se suunta johon sinun kannattaisi ihan itse pyrkiä.

Miksi ajattelet että he ovat normaaleita? Miten normaali edes määritellään?

Jos tarkastellaan ryhmiä, vaikka koululuokkia, niin yhdessä luokassa voi normaali olla sarjakuvia lukeva nörtti ja toisessa luokassa normaali voi olla joku lukutaidoton öykkäri. Paikkakuntien välillä on myös eroja siinä millainen ihminen on "normaali".

Olin itse pahasti kiusattu yläasteella. Olin introvertti ja ujokin vielä. Viime vuonna sain tietää olevani myös autistinen (tämä selvisi lapsen autismi diagnoosin myötä).

Tietenkin tulin kiusatuksi. Olin aivan liian outo ja erilainen.

Lukioon hakeuduin naapuripaikkakunnalle ja pääsin eroon kiusaajistani. Kotipaikkakunnalta pois pääseminen oli suurin unelmani ja lukio naapurikunnassa oli hyvä alku.

Määrittelin sitten ihan yksin ja itse sen mitä elämältäni haluan. Silloin ei puhuttu unelmakartoista, mutta tein oman karttani.

Olen jopa onnistunut saavuttamaan niitä asioita joita halusin. Kannattaa oikeasti miettiä mitä elämältään haluaa ja pohtia keinoja niiden asioiden saavuttamiseen.

On oikeasti vapauttavaa elää itsensä näköistä elämää sen sijaan että yrittäisi vaan hirveästi olla samanlainen kuin muut. Elämäni muuttui paremmaksi heti kun kun ymmärsin ettei minun tarvitse olla kuin muut.

Nuorempana tuhlasin hirveästi energiaa turhaan yrittämiseen. Se vaikutti itsetuntooni, sillä olin aina vaan vääränlainen ja ulkopuolinen vaikka kuinka kovasti yritin olla oikeanlainen.

Jos haluat parisuhteen, niin mieti ensin millaisen ihmisen kanssa voisit elää onnellista elämää. Olisitko onnellinen sellaisen bilehirmun jännänaisen kanssa? Vai voisitko sittenkin olla onnellinen sen nörtin, pleikkaa pelaavan, supersankarielokuvia katsovan hiljaisen (tai vähän puheliaammankin) naisen kanssa?

Mutta kun haluan olla kuin muut..

Ikävä kyllä en ole myöskään lesboseksuaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Menikö sulla jotenkin ohi tässä ketjussa olleet useat viestit, joissa todettiin, että ei, kaikki muutkaan eivät ole kokeneet niitä mainittuja asioita, ja enemmän kyse on mielikuvista ja kuvitelmista.

Eikä aikuisten ihmissuhteet muutenkaan perustu siihen, onko nuorena "koettu" samat asiat.

Ei perustu , mutta auttaa asiaa huomattavasti pariutumis mielessä jos on henkisesti omanikäisen tasolla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Tämä keskustelu kiertää kehää. Yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.... Voi pyhä isä sentäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Menikö sulla jotenkin ohi tässä ketjussa olleet useat viestit, joissa todettiin, että ei, kaikki muutkaan eivät ole kokeneet niitä mainittuja asioita, ja enemmän kyse on mielikuvista ja kuvitelmista.

Eikä aikuisten ihmissuhteet muutenkaan perustu siihen, onko nuorena "koettu" samat asiat.

Ei perustu , mutta auttaa asiaa huomattavasti pariutumis mielessä jos on henkisesti omanikäisen tasolla..

Olettaen, että olet yli parikymppinen, henkisesti omanikäisesi tasolle pääset ainoastaan päästämällä irti yläaste- ja lukiovuosista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Hei anteeksi mutta miksi käytetään ilmaisuja "kiltti poika" ja "kiltti tyttö"? Minä varmaan olin nuorena juuri sellainen, josta käytettäisiin tuota jälkimmäistä, mutta minusta se olisi silloin tuntunut tosi loukkaavalta ja vähättelevältä, ja vieläkin tuntuisi siltä. En polttanut tupakkaa, en ollut suosittu, en tehnyt rikoksia... mutta olinko KILTTI? Minusta kiltti tarkoittaa tottelevaista, sellaista joka ei sano eriävää mielipidettä, tottelee auktoriteetteja, yms. Lapsista sanotaan, että he ovat kilttejä silloin, kun he eivät sano vastaan aikuisille ja ovat hiljaa. En minä koskaan ollut sellainen, joka tottelee jotain vain siksi, että auktoriteetti sanoo. Vaikka olin ihmisten mielestä hiljainen, suhtauduin kuitenkin kriittisesti asioihin, kyseenalaistin normeja ja totuttuja tapoja, ja jos olin eri mieltä, esim. vanhempien kanssa, ilmaisin kyllä eriävän mielipiteeni. En ollut polttamatta tai potkimatta mummoja siksi, että olisin ollut tottelevainen, vaan koska ei kiinnostanut tupakka, ja koska olin eettinen ja fiksu tyyppi. Minusta sana "kiltti" vähättelee näiden ihmisten omaa ajattelua. Ja se, että olin hyvä koulussa, johtui siitä, että olin fiksu ja ymmärsin opetettavat asiat - ei siitä, että olisin suorittanut asioita muiden mieliksi.

Mitä te oikeastaan tarkoitatte ilmaisulla "kiltti mies"? Miksi käytätte juuri sanaa "kiltti", mitä se tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Tämä keskustelu kiertää kehää. Yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.... Voi pyhä isä sentäs.

Niinhän tämä kiertää.

A: Kaikki muut seurusteli kouluaikana! Minä en ja olen siksi jäänyt ihan osattomaksi kaikesta ja sen vuoksi loppuelämä on pilalla! Kaikilla muilla oli ihania seurusteluja kouluaikana!

B: Minullakaan ei ollut.

C: Eikä minulla eikä kavereillanikaan.

A: No kuitenkin, kaikilla muilla oli seurustelusuhteita kouluaikana!

D: Itse asiassa ei minullakaan ollut.

A: No baarissa kuitenkin saitte aina seuraa kun haluatte.

B, C, D: Öö... ei me itse asiassa saatu...

A: En usko! Elämä on pilalla :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Mitenköhän tätä nyt avaisi. Ei. No onhan puhe- ja keskustelutaidosta apua, paljonkin, mutta mitään iskemistaitoja en ole koskaan - onko sellaista oikeasti olemassa - käyttänyt, saati jotain panomiehen käytöstä. Melkein aina olen saanut juttuseuraa naisista, harvemmin enempää, mutta onhan noita mukavia ja nättejä naisia minunkin luonani vieraillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen häpeäkulttuuri ja useimpien naisten kiinnostus suhteellisen pientä miesjoukkoa kohtaan laittaa monet nuoret miehet vaikeaan asemaan. Itsetunto heikkenee, kun kukaan nainen ei osoita kiinnostusta, ja sitten häpeäsyistä ei oikein enää edes yritetä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa myös naiset lähestyisivät miehiä eivätkä vaatisi, että mies on kaikilla osa-alueilla yhtä hyvä tai parempi kuin he itse.

Tässä taas vaaditaan vain naisilta asioita. Mitä sinä miehenä tekisit vastaavasti enemmän, jos naisten pitäisi lähestyä?

Mikseivät naiset osaa keskustella asioista yleisellä tasolla? Aina alennutaan henkilökohtaiselle tasolle. Tämä on yhteiskunnallinen asia, ei vain minua koskettava.

No mitä miehet sitten yleisellä tasolla tekisivät enemmän, jos naisten pitäisi alkaa lähestyä? Perinteinen asetelmahan toimii jotakuinkin niin, että naisilta vaaditaan panostuksia ulkonäköön ja vaatteisiin, pitää olla nuori, tyylikäs ja nätti, ja miehet sitten lähestyvät.

Sepä siinä olisikin, että kun ne "kiltit miehet" saisivat vähän itsetuntobuustia, niin se heijastelisi varmaan hyvällä tavalla kaikkiin heidän elämänsä osa-alueisiin. Olen nähnyt näin käyvän omassa tuttavapiirissänikin, että mies on puhjennut kukkaan naisen avulla, jolloin hänestä on ollut enemmän iloa sille naisellekin. Eihän se miesten lähestyminen naisilta mitenkään pois olisi.

Ei ole naisten tehtävä kouluttaa luuserimiehiä. Voitte miehet ihan itse kehittää itseänne, niin se nainenkin saattaisi vaikka kiinnostua. Kukaan nainen ei halua mieslasta kasvatettavaksi ja kehitettäväksi, jokaisen tulee kasvaa ja kehittyä aikuisena omin avuin.

Eli vastaavasti on aivan turha ruikuttaa jos naisella on itsetunto nollissa kun mies ei kehu ja pussaa. Nainen kehittäköön itse itsetuntonsa ja hyvän mielensä, ihan yksin.

Itsetuntoni ei ole kiinni joidenkin miesten kehuista, en niitä edes halua. Pusuista puhumattakaan.

Voin puhua vain omasta puolestani mutta veikkaan että useat naiset ovat sanoilla linjoilla.

Kuitenkin, tutkitusti, naisten käytös keskimääräisesti muuttuu valtavasti naisen tultua miehen torjumaksi ja ruman miehen lähestyminen otetaan usein loukkauksena.

Ja linkki tähän tutkimukseen, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen häpeäkulttuuri ja useimpien naisten kiinnostus suhteellisen pientä miesjoukkoa kohtaan laittaa monet nuoret miehet vaikeaan asemaan. Itsetunto heikkenee, kun kukaan nainen ei osoita kiinnostusta, ja sitten häpeäsyistä ei oikein enää edes yritetä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa myös naiset lähestyisivät miehiä eivätkä vaatisi, että mies on kaikilla osa-alueilla yhtä hyvä tai parempi kuin he itse.

Tässä taas vaaditaan vain naisilta asioita. Mitä sinä miehenä tekisit vastaavasti enemmän, jos naisten pitäisi lähestyä?

Mikseivät naiset osaa keskustella asioista yleisellä tasolla? Aina alennutaan henkilökohtaiselle tasolle. Tämä on yhteiskunnallinen asia, ei vain minua koskettava.

No mitä miehet sitten yleisellä tasolla tekisivät enemmän, jos naisten pitäisi alkaa lähestyä? Perinteinen asetelmahan toimii jotakuinkin niin, että naisilta vaaditaan panostuksia ulkonäköön ja vaatteisiin, pitää olla nuori, tyylikäs ja nätti, ja miehet sitten lähestyvät.

Sepä siinä olisikin, että kun ne "kiltit miehet" saisivat vähän itsetuntobuustia, niin se heijastelisi varmaan hyvällä tavalla kaikkiin heidän elämänsä osa-alueisiin. Olen nähnyt näin käyvän omassa tuttavapiirissänikin, että mies on puhjennut kukkaan naisen avulla, jolloin hänestä on ollut enemmän iloa sille naisellekin. Eihän se miesten lähestyminen naisilta mitenkään pois olisi.

Ei ole naisten tehtävä kouluttaa luuserimiehiä. Voitte miehet ihan itse kehittää itseänne, niin se nainenkin saattaisi vaikka kiinnostua. Kukaan nainen ei halua mieslasta kasvatettavaksi ja kehitettäväksi, jokaisen tulee kasvaa ja kehittyä aikuisena omin avuin.

Eli vastaavasti on aivan turha ruikuttaa jos naisella on itsetunto nollissa kun mies ei kehu ja pussaa. Nainen kehittäköön itse itsetuntonsa ja hyvän mielensä, ihan yksin.

Itsetuntoni ei ole kiinni joidenkin miesten kehuista, en niitä edes halua. Pusuista puhumattakaan.

Voin puhua vain omasta puolestani mutta veikkaan että useat naiset ovat sanoilla linjoilla.

Kuitenkin, tutkitusti, naisten käytös keskimääräisesti muuttuu valtavasti naisen tultua miehen torjumaksi ja ruman miehen lähestyminen otetaan usein loukkauksena.

Niin otetaan. Joskus kaverini ovat pöyristyneet vielä enemmän, kun ovat nähneet millaiset äijät ovat tulleet tosissaan yrittämään. Hemmetti, luuleeko se mies ihan oikeasti etten muka parempaa saisi ja pitäisi ottaa hänet? Että näytän niin epätoivoiselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Jankjank vaan sullekin. Vaikka sinulla on ollut seksistä ja seurustelusta pakkomielle 13-vuotiaasta lähtien, niin näin ei ole normaaleilla ihmisillä. Yläkouluikäiset ovat lapsia, joille seksi ja seurustelu ei vielä kuulu ja lukioikäisenäkin hyvin harvan aika ja kiinnostus siihen riittää. Ylipäätään hyvin harva nainen haluaa missään baarissa aloitteita yhtään minkäänlaisilta miehiltä, joten se ei ole kenellekään positiivinen kokemus, että tuntemattomat miehet tulee vonkaamaan. Päinvastoin se on ärsyttävää ja jopa pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Hei anteeksi mutta miksi käytetään ilmaisuja "kiltti poika" ja "kiltti tyttö"? Minä varmaan olin nuorena juuri sellainen, josta käytettäisiin tuota jälkimmäistä, mutta minusta se olisi silloin tuntunut tosi loukkaavalta ja vähättelevältä, ja vieläkin tuntuisi siltä. En polttanut tupakkaa, en ollut suosittu, en tehnyt rikoksia... mutta olinko KILTTI? Minusta kiltti tarkoittaa tottelevaista, sellaista joka ei sano eriävää mielipidettä, tottelee auktoriteetteja, yms. Lapsista sanotaan, että he ovat kilttejä silloin, kun he eivät sano vastaan aikuisille ja ovat hiljaa. En minä koskaan ollut sellainen, joka tottelee jotain vain siksi, että auktoriteetti sanoo. Vaikka olin ihmisten mielestä hiljainen, suhtauduin kuitenkin kriittisesti asioihin, kyseenalaistin normeja ja totuttuja tapoja, ja jos olin eri mieltä, esim. vanhempien kanssa, ilmaisin kyllä eriävän mielipiteeni. En ollut polttamatta tai potkimatta mummoja siksi, että olisin ollut tottelevainen, vaan koska ei kiinnostanut tupakka, ja koska olin eettinen ja fiksu tyyppi. Minusta sana "kiltti" vähättelee näiden ihmisten omaa ajattelua. Ja se, että olin hyvä koulussa, johtui siitä, että olin fiksu ja ymmärsin opetettavat asiat - ei siitä, että olisin suorittanut asioita muiden mieliksi.

Mitä te oikeastaan tarkoitatte ilmaisulla "kiltti mies"? Miksi käytätte juuri sanaa "kiltti", mitä se tarkoittaa?

Kiltti mies tarkoittaa tällä palstalla, ja olen nyt ihan vakavissani, syrjäytynyttä, ujoa ja/tai sosiaalisia tilanteita pelkäävää yksinäistä miestä. Kiltteyden kanssa sillä ei ole yhtään mitään tekemistä, päinvastoin, osa näistä on hyvinkin passiivisaggressiivisia (huom. osa). Jos kysyt heiltä, mitä kilttiä he ovat tehneet vaikkapa tällä viikolla; ketä auttaneet ja millä tavalla, tai mitä vapaaehtoistyötä he tekevät tai mitä tahansa sellaista, mitä kiltiltä ihmiseltä odotetaan, niin et saa vastausta. Et tietenkään, koska he eivät tee mitään kilttiä. He ovat omasta mielestään kilttejä siksi, etteivät lyö eivätkä petä. Tosin koska heillä ei ole kokemusta parisuhteesta niin he eivät voi tietää, pettäisivätkö tilaisuuden tullen.

Minusta tuo kiltteyden hokeminen ei ole enää aikoihin ollut hassu vitsi vaan siitä on tullut ihan sairasta. Aikuinen ihminen hokemassa kiltteyttä... ei ole ihme, että hän on yksin.

Ja pysyy yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole mikään yllättävä uutinen. Naiselta vaaditaan työssäkäyntiä ihan siinä kuin mieheltäkin, mutta suurin osa miehistä ei silti panosta vastaavasti enemmän parisuhteeseen, kodinhoitoon ja lapsiin. Kun parisuhde on naiselle jo lähtökohtaisesti aika huono diili, niin on sen miehen totta vie oltavakin aika hemmetin upea tapaus, että tuollaiseen viitsii lähteä.

Tällä hetkellä miehet yrittävät tasa-arvossa poimia rusinat pullasta. He tykkäävät kyllä, että naisetkin tienaavat rahaa, mutta eivät haluaisi oman työmääränsä lisääntyvän, vaan muilta osin sitten haluaisivatkin perinteisempää työnjakoa ymmärtämättä ollenkaan, että siihen perinteiseen työnjakoon sisältyi erittäin olennaisena osana se, että mies sitten hoitaa naiselle kunnollisen elintason.

Muotoilisin asian niin, että en panosta parisuhteseen pätkääkään jos nainen kokee parisuhteen ja miehen olevan tälle lähtökohtaisesti paska diili, rasite ja taakka. Kääntäen, nainen lähtee suhteeseen saadaakseen turvaa, statusta, materiaalista hyötyä ja lapsia. Tai vähintään periaatteesta (koska on helpompi ja hyväksyttävämpi saada lapsia suhteessa kuin sinkkuna).

Se on sinun valintasi, johon sinulla on oikeus. Miehen käytöksellä on suora vaikutus siihen, onko parisuhde naiselle rasite vai voimavara ja ilon aihe.

Ja naisen asenteella on suora vaikutus siihen miten mies suhtautuu naiseen ja mitä tälle tarjoaa. Jos naisesta huokuu yhtään asenne, että mies on hyödyke josta saadaan lapset, niiden kustannuksia ja mahdollista "oman naiseuden nostatusta" miehen huomion kautta (tai muuten itsetunto romahtaa), niin ainakin itse lakkaan yrittämässä sitäkään vähää mitään aiemmin. En ole mikään naista viihdyttävä ja ilostuttava puudeli, en sellaisella naiselle jolle parisuhde on "lähtökohtaisesti paska diili".

Eli olet passiivisagressiivinen jurpo, joka tahallaan on paskaa diiliä paskempi diili. Onnea valisemallasi tiellä. Ei taida olla tunkua kumppaniehdokkaista.

Mutta naiselle eri säännöt! Nainenhan ei ole passiivisagressiivinen, vaikka muuttuu kiukkuiseksi ja näkee parisuhteen taakkana jos miehen käytös ei ole naista palvelevaa.

Naisten tasa-arvo on sitä, että molemmille samat oikeudet ja molemmat viihdyttää toisiaan, mutta miehet ensin! Ja mies vähän enemmän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Minulla on samat muistikuvat lukiosta.

Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.

Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.

= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.

Mikä lienee tilanne tänä päivänä.

Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.

Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.

Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.

Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?

Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.

Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.

Sinulla on nyt tarve jostain syystä selittää kilttien poikien kokemuksia väheksyvällä tavalla Se että osa tytöistä ei teiniaikoina 'huolinut' niitä mopopaikan pahispoikia ei millään tavalla poissulje sitä, että tavalliselle kiltille pojalle kelpaamattomuuden kokemukset ovat voineet määritellä koko elämän.

Niillä 'kilteillä tytöillä' on myös suurempi todennäköisyys saada opiskeluaikoina baarissa lähestymisiä itsevarmoilta miehiltä. Kannattaa muistaa, että naisen ja miehen rooli tutustumisessa on erilainen. Mieheltä odotetaan niissä tilanteissa supliikki- ja iskemistaitoja sekä itsevarmaa panomiehen käytöstä.

Hei anteeksi mutta miksi käytetään ilmaisuja "kiltti poika" ja "kiltti tyttö"? Minä varmaan olin nuorena juuri sellainen, josta käytettäisiin tuota jälkimmäistä, mutta minusta se olisi silloin tuntunut tosi loukkaavalta ja vähättelevältä, ja vieläkin tuntuisi siltä. En polttanut tupakkaa, en ollut suosittu, en tehnyt rikoksia... mutta olinko KILTTI? Minusta kiltti tarkoittaa tottelevaista, sellaista joka ei sano eriävää mielipidettä, tottelee auktoriteetteja, yms. Lapsista sanotaan, että he ovat kilttejä silloin, kun he eivät sano vastaan aikuisille ja ovat hiljaa. En minä koskaan ollut sellainen, joka tottelee jotain vain siksi, että auktoriteetti sanoo. Vaikka olin ihmisten mielestä hiljainen, suhtauduin kuitenkin kriittisesti asioihin, kyseenalaistin normeja ja totuttuja tapoja, ja jos olin eri mieltä, esim. vanhempien kanssa, ilmaisin kyllä eriävän mielipiteeni. En ollut polttamatta tai potkimatta mummoja siksi, että olisin ollut tottelevainen, vaan koska ei kiinnostanut tupakka, ja koska olin eettinen ja fiksu tyyppi. Minusta sana "kiltti" vähättelee näiden ihmisten omaa ajattelua. Ja se, että olin hyvä koulussa, johtui siitä, että olin fiksu ja ymmärsin opetettavat asiat - ei siitä, että olisin suorittanut asioita muiden mieliksi.

Mitä te oikeastaan tarkoitatte ilmaisulla "kiltti mies"? Miksi käytätte juuri sanaa "kiltti", mitä se tarkoittaa?

Kiltti mies tarkoittaa tällä palstalla, ja olen nyt ihan vakavissani, syrjäytynyttä, ujoa ja/tai sosiaalisia tilanteita pelkäävää yksinäistä miestä. Kiltteyden kanssa sillä ei ole yhtään mitään tekemistä, päinvastoin, osa näistä on hyvinkin passiivisaggressiivisia (huom. osa). Jos kysyt heiltä, mitä kilttiä he ovat tehneet vaikkapa tällä viikolla; ketä auttaneet ja millä tavalla, tai mitä vapaaehtoistyötä he tekevät tai mitä tahansa sellaista, mitä kiltiltä ihmiseltä odotetaan, niin et saa vastausta. Et tietenkään, koska he eivät tee mitään kilttiä. He ovat omasta mielestään kilttejä siksi, etteivät lyö eivätkä petä. Tosin koska heillä ei ole kokemusta parisuhteesta niin he eivät voi tietää, pettäisivätkö tilaisuuden tullen.

Minusta tuo kiltteyden hokeminen ei ole enää aikoihin ollut hassu vitsi vaan siitä on tullut ihan sairasta. Aikuinen ihminen hokemassa kiltteyttä... ei ole ihme, että hän on yksin.

Ja pysyy yksin.

Palstalla vanhat termit saavat aivan uuden merkityksen.

Nyrjähtänyttä!