Lue keskustelun säännöt.
Kiltit miehet kertovat naisten kovista vaatimuksista
16.06.2020 |
"Tutkimuksen perusteella kumppanin löytäminen on vaikeinta maissa, joissa perinteiset sukupuoliroolit ovat murtuneet, mutta uusia tasa-arvoisia rooleja ei ole löytynyt. Helpoiten kumppanin ovat löytäneet nimittäin ihmiset maissa, joissa eri sukupuolet ovat tasa-arvoisia keskenään sekä maissa, joissa sukupuoliroolit ovat perinteiset. Murrosvaihetta elävissä yhteiskunnissa on vaikeinta löytää kumppani. Muissa Pohjoismaissa tasa-arvokehitys on tutkimuksen mukaan Suomea pidemmällä ja ikisinkkujen osuus siksi pienempi kuin Suomessa. Paljon ikisinkkumiehiä on sen sijaan Irlannissa ja ikisinkkunaisia Italiassa."
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/0c758f6a-4719-4f44-…
Kommentit (3307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin alkaa taas yksi naisten haukkumisketju. Eipä todella näin pari vuotta sitten sinkkuuntuneena naisena houkuttele yhtään mikään parisuhteeseen viittaavakaan, jos tavalliset miehet ovat nykyisin tällaisia naisia vihaavia vinkujia. No, onneksi parisuhde ei ole mikään pakko. Yksin on ainakin paljon mukavampi olla kuin misogyniaan taipuvaisen katkerikon kanssa.
Aivan. Todella ärsyttävää nykyään edes selailla tätä palstaa, kun joka päivä naisia syytellään jostain mitä miehille tapahtuu. "Kiltit miehet ei saa naista ja naiset ovat pilanneet tinderin ja miksi tavallinen mies ei kelpaa kauniille naisille ja päläpälä lässynlää." Syyllistetään ja syytellään ja kipataan oman toiminnan aiheuttamat harmit naisten aiheuttamiksi. Minusta täällä palstalla pitäisi tehdä perusteellinen siivous ja poistaa kaikki toisia kohtaan vihaa keräävät ketjut, koska näistä on pelkkää harmia sekä miehille, että naisille.
Näiden keskustelujen vuoksi minuakaan ei kiinnosta etsiä miestä jos useimmat ovat tuollaisia ruikuttajia.
Olen ottanut sen asenteen, että ensinnäkin itselläni juoksee palkka useimmiten, kun aikaani tällä palstalla käytän. Välillä on päiviä, etten ehdi kuin kahvi- ja lounastauoilla kommentoida (yleensä käytän aikani näihin parisuhdeketjuihin), välillä ja etenkin nyt etätyössä palsta on auki koko ajan työn ohessa, jopa palavereiden aikana, kun en ole aktiivisessa roolissa.
Toiseksi, työpäivän jälkeen minulla on täällä maailman ihanin mies, jonka kanssa vietän vapaa-aikaani. Palstailu ei siis omalta osaltani ole mitenkään pois vapaa-ajasta saati ajasta, joka kannattaisi käyttää rakkauden löytämiseen.
Nämä vakkarimiehet luulevat tekevänsä kiusaa ja harmia meille naisille (jotka, sitäpaitsi olemme pikemmin heidän äitiensä ikäisiä kuin niitä naisia, joita he haluaisivat saada) mutta oikeasti he tuhlaavat omaa elämäänsä. Viikosta ja kuukaudesta ja vuodesta toiseen he ovat täällä. Ja ovat yksinäisiä. Kaverittomia ja naisettomia. Jälleen yhden juhannuksen, jälleen yhden kesäloman, kohta tulevat elokuun pimenevät illat ja me muut käperrymme sohvalle nauttimaan hyvästä elokuvasta kultamme kainalossa, mutta heidän yksinäisyytensä senkun jatkuu. Ei mene kauankaan, kun on taas yksi vuosi vaihtumassa toiseen ja he ovat vuoden vanhempia ja mahdollisuus saada lapseton, perheenperustamisikäinen nainen on jälleen entistä kauempana.
Eli olen opetellut ajattelemaan, että he itse maksavat kyllä tästä trollaamisestaan suurimman hinnan. Ja se on ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
No, ikävää, että et saanut nuorena kokea teinisuhteita. Uskon, että se harmitti silloin teinipoikana. Niinhän vastaava asia harmitti minuakin teinityttönä. Mutta koska ne vuodet olivat niin ikäviä, niin kannattaa jättää ne taakse. Suurin osa ei kokenut mitään teinirakkauselämää, vaan suurimman osan nuoruutta leimasivat enemmän omat ihastukset (jotka eivät edenneet mihinkään), hengailu kavereiden kanssa, hyvät tai huonot välit vanhempien kanssa, omat itsetunto-ongelmat ja omaan kehoon liittyvä epävarmuus, monella myös finnit ja muu sellainen. Niin, ja koulu. Tätä se nuoruus suurimmalle osalle oli. Ja niillekin, jotka seurustelivat, tuskinpa ne teinisuhteet ovat jääneet mieleen mitenkään erityisen merkittävinä juttuina. Moni on saattanut niitä jopa unohtaa, tai kokee nyt jälkeenpäin niiden olleen enemmänkin vaan kaveruutta.
Ehkä ehkä. Toki kun omassa koulussa useimmat sai nauttia näistä ja itse oli ulkopuolinen ja kiusattu niin kyllähän se jää vähän vaivaamaan. Tietenkin näin vanhempana kokematon yms ei oikein ole kovin kummoinen muiden oman ikäisten silmissä joilla kokemusta on flirttailuista jne
Vierailija kirjoitti:
Se minkä keskustelussa huomaa on millainen asenne naisilla on miehiä kohtaan.
Ai ihan kaikilla naisilla ja ihan kaikkia miehiä kohtaan? Yleistyksien sijaan jokainen voi miettiä omaa asennettaa ja toimia sekä onko syytä oikeasti valittaa.
Tottakai se aina harmittaa, jos itse olisi kiinnostunut tutustumaan toiseen, joka ei kuitenkaan haluatutustua minuun. Valittamisen sijaan voi paremmin ymmärtää, miltä siitä henkilöstä tuntuu joka olisi halunnut tutustua minuun, mutten itse kokenut häntä kiinnostavana. Miten kerron sitten minusta kiinnostuneelle, ettei kiinnostus ole molemminpuolista? Tavalla, jolla toivoisin minulle kerrottavan. Vastaavasti suhtaudun toisen kiinnostuksen puutteeseen kuten toivoisin heidän suhtautuvan, keistä en itse ole kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
No, ikävää, että et saanut nuorena kokea teinisuhteita. Uskon, että se harmitti silloin teinipoikana. Niinhän vastaava asia harmitti minuakin teinityttönä. Mutta koska ne vuodet olivat niin ikäviä, niin kannattaa jättää ne taakse. Suurin osa ei kokenut mitään teinirakkauselämää, vaan suurimman osan nuoruutta leimasivat enemmän omat ihastukset (jotka eivät edenneet mihinkään), hengailu kavereiden kanssa, hyvät tai huonot välit vanhempien kanssa, omat itsetunto-ongelmat ja omaan kehoon liittyvä epävarmuus, monella myös finnit ja muu sellainen. Niin, ja koulu. Tätä se nuoruus suurimmalle osalle oli. Ja niillekin, jotka seurustelivat, tuskinpa ne teinisuhteet ovat jääneet mieleen mitenkään erityisen merkittävinä juttuina. Moni on saattanut niitä jopa unohtaa, tai kokee nyt jälkeenpäin niiden olleen enemmänkin vaan kaveruutta.
Ehkä ehkä. Toki kun omassa koulussa useimmat sai nauttia näistä ja itse oli ulkopuolinen ja kiusattu niin kyllähän se jää vähän vaivaamaan. Tietenkin näin vanhempana kokematon yms ei oikein ole kovin kummoinen muiden oman ikäisten silmissä joilla kokemusta on flirttailuista jne
Jos tuo nimimerkkisi M26 viittaa ikään, niin täytyy kyllä sanoa, että ainakaan minun aikanani juuri kukaan tuon ikäinen ei osannut flirttailla. Eivätkä ne teinisuhteissa olijat mitään flirttailuja opi. Tässä sen nyt huomaa, että kuvittelet niistä teinijutuista karttuneen ihan mielettömästi tietotaitoa, vaikka tosiasiassa niin ei olekaan. Ne, jotka seurustelivat kouluaikoina, eivät ole parikymppisiä seurustelemattomia ikätovereitaan juurikaan "edellä" missään.
Oma mieheni sai ensimmäisen tyttöystävän ollessaan päälle 30v. Ei ollut teinidiskoja hänellä, vaikka on komea mies varakkaasta perheestä ja sittemmin myös hyvin koulutettu. Hän on myös hyvin ujo. Nyt viisikymppisenä mies on onnellinen perheenisä takanaan pitkä avioliitto. Hän ei koskaan ole syytellyt nuoruuden yksinäisyydestään ketään eikä katkeroitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
No, ikävää, että et saanut nuorena kokea teinisuhteita. Uskon, että se harmitti silloin teinipoikana. Niinhän vastaava asia harmitti minuakin teinityttönä. Mutta koska ne vuodet olivat niin ikäviä, niin kannattaa jättää ne taakse. Suurin osa ei kokenut mitään teinirakkauselämää, vaan suurimman osan nuoruutta leimasivat enemmän omat ihastukset (jotka eivät edenneet mihinkään), hengailu kavereiden kanssa, hyvät tai huonot välit vanhempien kanssa, omat itsetunto-ongelmat ja omaan kehoon liittyvä epävarmuus, monella myös finnit ja muu sellainen. Niin, ja koulu. Tätä se nuoruus suurimmalle osalle oli. Ja niillekin, jotka seurustelivat, tuskinpa ne teinisuhteet ovat jääneet mieleen mitenkään erityisen merkittävinä juttuina. Moni on saattanut niitä jopa unohtaa, tai kokee nyt jälkeenpäin niiden olleen enemmänkin vaan kaveruutta.
Mulla oli teininä yksi seurustelusuhde jossa pojan kanssa tavattiin vaan koulussa, eikä edes pussattu kertaakaan sinä lyhyenä aikana mitä se kesti. Toisen ihastuksen kanssa vähän vanhempana törmättiin baarissa, ja vietettiin siellä ilta. Sovittiin että seurustellaan (alatko oleen... oivoi, se oli sitä aikaa.). Seuraavan kerran nähtiin noin 3 viikon kuluttua kun käytiin leffassa ja jantteri jätti mut. En oikeasti edes laske noita seurusteluiksi, vaikka "suullinen sopimus" seurustelusta tehtiinkin. Lämmöllä silti muistelen molempia, ei ehtinyt myöskään tapahtua mitään mikä olisi pilannut välit tai nolottanut myöhemmin liikaa.
Joka tapauksessa läsimaissa pariutuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, joten kaikenlainen vinkuna ja valitus asiasta on turhaa. Pitäisi keskittyä niihin asioihin mitkä elämässä on hyvin, eikä vain siihen asiaan mikä on huonosti. Olen kasvanut katkeran ihmisen lapsena, ja se katkeruus kyllä imi kaiken hyvän ja onnellisen elämästä.
Mikä juttu tämä oikein on.
Miksi nämä mi ehet keskittyvät kiuku tteluun. Miksi eivät tee jotain sen että saisivat sen unel mien sa naisen. Miksi jäävät vaan vin kumaan että n aiset ei tee aloit teita.
Tekisivät itse aloit teensa jos seuraa kaipaavat. Uh missaan vetävät vaan esiin suurimman as eensa: "minä en sitten tre ffeillä maksa na isen kahvia, nih."
Tästä kaikesta jää sellainen olo kuin haluaisivat jotain äidin ja p ump attavan nu ken ristey tystä. Sellaista äiti-nukke-hybridiä (hybridi kun on nyt niin muo dikas sana, niin pak kohan se oli tähän saada).
(Pahoittelut ylimääräisistä välilyönneistä. Tässä viestissä on joku ki ell etty sana mukana eikä tämä mene läpi. En vaan tiedä mikä se sana on.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä juttu tämä oikein on.
Miksi nämä mi ehet keskittyvät kiuku tteluun. Miksi eivät tee jotain sen että saisivat sen unel mien sa naisen. Miksi jäävät vaan vin kumaan että n aiset ei tee aloit teita.
Tekisivät itse aloit teensa jos seuraa kaipaavat. Uh missaan vetävät vaan esiin suurimman as eensa: "minä en sitten tre ffeillä maksa na isen kahvia, nih."
Tästä kaikesta jää sellainen olo kuin haluaisivat jotain äidin ja p ump attavan nu ken ristey tystä. Sellaista äiti-nukke-hybridiä (hybridi kun on nyt niin muo dikas sana, niin pak kohan se oli tähän saada).
(Pahoittelut ylimääräisistä välilyönneistä. Tässä viestissä on joku ki ell etty sana mukana eikä tämä mene läpi. En vaan tiedä mikä se sana on.)
Te ette ehkä ole miehiä vaan genferfluideja tai muunsukupuolisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä ole mikään yllättävä uutinen. Naiselta vaaditaan työssäkäyntiä ihan siinä kuin mieheltäkin, mutta suurin osa miehistä ei silti panosta vastaavasti enemmän parisuhteeseen, kodinhoitoon ja lapsiin. Kun parisuhde on naiselle jo lähtökohtaisesti aika huono diili, niin on sen miehen totta vie oltavakin aika hemmetin upea tapaus, että tuollaiseen viitsii lähteä.
Tällä hetkellä miehet yrittävät tasa-arvossa poimia rusinat pullasta. He tykkäävät kyllä, että naisetkin tienaavat rahaa, mutta eivät haluaisi oman työmääränsä lisääntyvän, vaan muilta osin sitten haluaisivatkin perinteisempää työnjakoa ymmärtämättä ollenkaan, että siihen perinteiseen työnjakoon sisältyi erittäin olennaisena osana se, että mies sitten hoitaa naiselle kunnollisen elintason.
Eivät halua, koska koti + kersat ON naisten vastuualuetta. Jos ja kun naiset niitä kersoja haluvat ja ovat vailla, silloin tasa-arvon mukaisesti itse kustantavat ja hoitavat omat projektinsa kitisemättä.
Tämä nyt on selkeä provo, mutta vastaanpa kuitenkin, kun tuntuu, että tässä keskustelussa ollaan jo muutenkin pahasti hakoteillä. Miehetkin kyllä haluavat lapsia, omanikin halusi, paljon enemmän kuin minä. Niinpä se lapsi tehtiin, mies jäi kotiin, kun minä palasin töihin. Mies tekee suurimman osan kotitöistä ja muutenkin kantaa vastuun yhteisestä lapsesta. Avioliitto meillä voi hyvin ja seksiäkin on useamman kertaa viikossa. Väittäisin miehenki olevan tyytyväinen, ainakaan ei ole sanonut toisin. Tällä hetkellä suunnittelee töihinpaluuta, mikä sopii minulle oikein hyvin, vaikka kotitöiden määrä omalta osalta sitten lisääntyykin. Kumoan tällä myös myytin, että miehen muka pitäisi tienata enemmän. Tienaan reippaasti enemmän, tienasin jo silloin kun tapasimme. Arvostin sitä, että mieheni kävi kuitenkin töissä ja elätti itsensä, pidän erittäin tärkeänä tulevan puoliston kykyä kantaa vastuu itsestään ja osoittaa, että kykenee "kantamaan kortensa kekoon". En halua elätettävää, perässä vedettävää riippäkiveä vaan jonkun, jonka kanssa jakaa elämä.
Joku tuolla aiemmin valitteli, että miehet usein joutuvat tyytymään niihin naisiin, joita nyt sattuvat saamaan. Näinhän se ei loogisestikaan voi pitää paikkansa. Silloin, jos mies kokee joutuvansa tyytymään, hän yksinkertaisesti kuvittelee itsestään liikoja ja kuvittelee, että omaa sellaisen persoonan ja on tarpeeksi kiinnostava niille naisille, jotka kuvittelee ansaitsevansa. Kannattaisi pikemminkin hyväksyä itsensä tai vastavuoroisesti tehdä asialle jotain. Turha sitä on täällä itkeä tasoista ja siitä, kun niitä instabeibejä ei riitä kaikille vaan joutuu tyytymään niihin tavallisiin naisiin, vaikkei itsekään ole kovin kummoinen tapaus. Kiltteys ei ole mikään kriteeri, muutkin miehet ovat kilttejä, omani mukaanlukien enkä usko hänen joutuneen tyytymään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
No, ikävää, että et saanut nuorena kokea teinisuhteita. Uskon, että se harmitti silloin teinipoikana. Niinhän vastaava asia harmitti minuakin teinityttönä. Mutta koska ne vuodet olivat niin ikäviä, niin kannattaa jättää ne taakse. Suurin osa ei kokenut mitään teinirakkauselämää, vaan suurimman osan nuoruutta leimasivat enemmän omat ihastukset (jotka eivät edenneet mihinkään), hengailu kavereiden kanssa, hyvät tai huonot välit vanhempien kanssa, omat itsetunto-ongelmat ja omaan kehoon liittyvä epävarmuus, monella myös finnit ja muu sellainen. Niin, ja koulu. Tätä se nuoruus suurimmalle osalle oli. Ja niillekin, jotka seurustelivat, tuskinpa ne teinisuhteet ovat jääneet mieleen mitenkään erityisen merkittävinä juttuina. Moni on saattanut niitä jopa unohtaa, tai kokee nyt jälkeenpäin niiden olleen enemmänkin vaan kaveruutta.
Ehkä ehkä. Toki kun omassa koulussa useimmat sai nauttia näistä ja itse oli ulkopuolinen ja kiusattu niin kyllähän se jää vähän vaivaamaan. Tietenkin näin vanhempana kokematon yms ei oikein ole kovin kummoinen muiden oman ikäisten silmissä joilla kokemusta on flirttailuista jne
Jos tuo nimimerkkisi M26 viittaa ikään, niin täytyy kyllä sanoa, että ainakaan minun aikanani juuri kukaan tuon ikäinen ei osannut flirttailla. Eivätkä ne teinisuhteissa olijat mitään flirttailuja opi. Tässä sen nyt huomaa, että kuvittelet niistä teinijutuista karttuneen ihan mielettömästi tietotaitoa, vaikka tosiasiassa niin ei olekaan. Ne, jotka seurustelivat kouluaikoina, eivät ole parikymppisiä seurustelemattomia ikätovereitaan juurikaan "edellä" missään.
Voi olla, en tosiaan tähän osaa sanoa mitään. Kuitenkin näillä samoilla henkilöillä näin parikymppisenä näyttää menevän paremmin parisuhdeasioissa, muutama on jo naimisissa eli jotain eroa kyllä on. Se mistä se johtuu sitten on aivan eri asia, tieteelliseen tutkimukseen tutkimusmateriaalia on aivan liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan miehet ovat katkeria, itsekkäitä, narisevia naisvihaajia ja syy siihen että ei saa huomiota naisilta ei seuraus. Se, että väitätte näin kertoo kaiken oleellisen teistä
Ihanko kaikki miehet? Tiedätkö jokaisen Vierailijan sukupuolen vai luuletko tietäväsi?
joskus ujo mies kirjoitti:
Keittiöbiologi kirjoitti:
Myös ihmisille jotka sanovat että ovathan miehet ja naiset suhteissakin jolloin tarvitaan aina yksi mies ja yksi nainen: suhteissa ei kuitenkaan välttämättä olla koko loppuelämää ja samat miehet ehtivät kyllä olla elämänsä aikana monessakin vuoden parin suhteessa. Siitä jää sitten jäljelle ex joka saattaa pariutua uudelleen tai olla pariutumatta. Pelkästään seurusteluun ryhtyneiden naisten määrä ei kerro vielä mitään. Ikäluokatkin saattavat sekoittua jolloin yksi nainen on vasta aloittelemassa seurustelumaailmaa kun toinen on jo hylännyt ajatuksen loppuelämäksi ja on ennemmin yksin. Mahdollisesti saman miehen kanssa olleet molemmat. Melko lailla joka miehellä on haluja mutta kaikilla ei ole rohkeutta tai supliikkitaitoja viedä asiaa eteenpäin. Toisin kuin naisten kohdalla, miehiä ei tule yleensä kukaan hakemaan. Jos mies ei saa tehtyä aloitteita niin geeniperimä tyssää siihen paikkaan. Jos miehellä taas on aggressiivisuutta hyökätä tekemään aloite ja vielä ylläpitää keskustelua nolaamatta itseään, niin hänellä voi olla vaikka kuinka monia naisia. Joku ehkä nappaa hänet loppuelämäkseen tai sitten sellaista ei käy koskaan, kumppani vaihtuu aina välillä.
Kirjoituksen tarkoituksena oli avata naisten silmät heille vieraasta tilanteesta, niin ehkä väittelykin loppuu tai edes muuttaa sävyä. En ole kukaan aiemmista kirjoittajista. Olen mies, suhteessa oleva sellainen. Olin yksin niin kauan kunnes tein asialle jotain, samoin kaveripiirini miehet. Siskoni taas vastaavasti saa jatkuvasti sekä livenä että netissä lirkuttelua, joten hän on yksin vain niin kauan kuin jaksaa sanoa "ei".
Myös palstaa hieman selanneena ja keskustelua seuranneena 30 kymppisenä miehenä voin sanoa että samanlaisia havaintoja olen tehnyt kuin "keittiöbiologi"
Itsellä on kaveripiirissä myös naisia joten tiedän ettei tilanne oli täysin mustavalkoinen mutta raakasti yleistäen sanoisin itsekkin että miehen on todellakin tehtävä paljon sen eteen että pääsee juttelemaan saatikka useammille treffeille naisen kanssa kun naisille satelee ehdotuksia. ( Huom, tämä oli siis raaka yleistys) Toki naisten saamat ehdotukset ovat useimmiten mitä sattuu mutta tosiasia pysyy.
Itse aloitin tinder yms treffisovellusten käytön hieman päälle parikymppisenä kun muutin omilleni opiskelujen perässä. Ujona miehenä joutuu tekemään ihan hitosti töitä että saa millään tavalla naisten huomiota saatikka että pääsisi treffeille. 2-3 vuotta meni ennenkuin tapailin ensimmäistä naista useammin ja ajattelin että tässä on ensimmäinen parisuhteeni. Nainen pisti frienzonelle muutaman kuukauden tapailun jälkeen, masennuin 2 vuodeksi. Lopulta ryhdistäydyin, kasvoin ihmisenä ja sain tervettä itsevarmuutta. Lopulta menetin neitsyyteni 28 vuotiaana.
Sen jälkeen tapailin muutamia naisia kunnes 2 vuotta sen jälkeen löysin pysyvän parisuhteen jossa olen nyt onnellisesti ollut 2 vuotta. Mutta se kamppailun määrä, itsetunnon ja varmuuden rakentaminen kun ei saa mitään huomiota, kannustusta, olet vain yksin ja joudut tekemään kaikkesi sen eteen että löytäisit sen ensimmäisen naisen vierellesi jonka kanssa jakaa elämäsi.
Ja tämä ei ole katkera tilitys, en syytä naisia mistään tai vihaa heitä. Haluan vaan tuoda esiin minkälaista tämä on miehen näkökulmasta.
Nuoret miehet haluaisivat juuri tätä kannustusta ja huomiota. Mutta ihan rehellisesti sanottuna, niin mikä saa kuvittelemaan, että joku kaunis parikymppinen nainen on valmis tuohon useiden miesten kanssa? Kannustamaan ja huomioimaan, jotta tälle parikymppiselle miehelle kehittyisi itsetunto ja rohkeutta. Heidän perässään kun on kolmekymppisiä ja jopa nelikymppisiä ja kaksikymppisiäkin, joita ei tarvitse auttaa ja kannustaa kuin pientä lasta.
Ehkä suomalaisissa miehissä on sisäsyntyistä arkuutta ja siksi niin moni jää ihan senkin takia yksin. Halutaan leikkiä lasta ja "äiti" hoitaa kaikkien tarpeiden tyydyttämiseen. Mutta kun se nuori nainen ei halua olla "äiti", vaan pikemminkin prinsessa. Eikä hän halua lasta, vaan miehen.
Ei näiden miesten ongelma ole itsetunto, vaan käytös. Kyllä nämä miehet rakastavat itseään ja omaa käytöstään ja juuri siksi he eivät sitä halua muuttaa. Se käytös ei vaan käy naisille.
Sinäkin kuin aloit käyttäytymään kuin aikuinen, etkä kannustusta kaipaava lapsi löysit naisen. Jos joskus saat poikalapsia, niin kannusta heitä niin, ettei niiden nuorten naisten tarvitse tehdä sitä heille. Se kun ei ole heidän tehtävänsä, eivätkä he sitä tule tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
No, ikävää, että et saanut nuorena kokea teinisuhteita. Uskon, että se harmitti silloin teinipoikana. Niinhän vastaava asia harmitti minuakin teinityttönä. Mutta koska ne vuodet olivat niin ikäviä, niin kannattaa jättää ne taakse. Suurin osa ei kokenut mitään teinirakkauselämää, vaan suurimman osan nuoruutta leimasivat enemmän omat ihastukset (jotka eivät edenneet mihinkään), hengailu kavereiden kanssa, hyvät tai huonot välit vanhempien kanssa, omat itsetunto-ongelmat ja omaan kehoon liittyvä epävarmuus, monella myös finnit ja muu sellainen. Niin, ja koulu. Tätä se nuoruus suurimmalle osalle oli. Ja niillekin, jotka seurustelivat, tuskinpa ne teinisuhteet ovat jääneet mieleen mitenkään erityisen merkittävinä juttuina. Moni on saattanut niitä jopa unohtaa, tai kokee nyt jälkeenpäin niiden olleen enemmänkin vaan kaveruutta.
Ehkä ehkä. Toki kun omassa koulussa useimmat sai nauttia näistä ja itse oli ulkopuolinen ja kiusattu niin kyllähän se jää vähän vaivaamaan. Tietenkin näin vanhempana kokematon yms ei oikein ole kovin kummoinen muiden oman ikäisten silmissä joilla kokemusta on flirttailuista jne
Jos tuo nimimerkkisi M26 viittaa ikään, niin täytyy kyllä sanoa, että ainakaan minun aikanani juuri kukaan tuon ikäinen ei osannut flirttailla. Eivätkä ne teinisuhteissa olijat mitään flirttailuja opi. Tässä sen nyt huomaa, että kuvittelet niistä teinijutuista karttuneen ihan mielettömästi tietotaitoa, vaikka tosiasiassa niin ei olekaan. Ne, jotka seurustelivat kouluaikoina, eivät ole parikymppisiä seurustelemattomia ikätovereitaan juurikaan "edellä" missään.
Voi olla, en tosiaan tähän osaa sanoa mitään. Kuitenkin näillä samoilla henkilöillä näin parikymppisenä näyttää menevän paremmin parisuhdeasioissa, muutama on jo naimisissa eli jotain eroa kyllä on. Se mistä se johtuu sitten on aivan eri asia, tieteelliseen tutkimukseen tutkimusmateriaalia on aivan liian vähän.
Ovat sosiaalisia ihmisiä. Tuntevat paljon porukkaa, he ovat hyviä kavereita ja tapaavat usein uusia ihmisiä. Tuskin tätä tarvitsee mitenkään tutkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.
Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?
Minulla on samat muistikuvat lukiosta.
Tosin tuossa oli ero sukupuolten välillä, nimittäin se että vaikka neljäsosa seurusteli samanaikaisesti niin pojissa oli muutamia joilla oli jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät ja enemistö jolla ei ollut ainuttakaan.
Suosittu poika seukkaili yhden kanssa pari kuukautta, sitten toisen kanssa, ja sitten kolmannen = kolme tyttöä ja yksi poika saivat seurustelukokemuksia.
= Yksi mies oppi käyttäytymään kuin sika ja 3 tyttöä sai huonon kokemuksen miehistä.
Mikä lienee tilanne tänä päivänä.
Pojalla ei ole vieläkään pysyvää parisuhdetta ja tytöt ovat jotain katkeroituneita yh-äitejä.
Se on aika tyypillinen tulevaisuudenkuva näillä nuorena seurustelunsa aloittaneilla ja huonoihin suhteisiin päätyvillä.
Se, että joku kanssa aikuisena jopa kadehtia näitä ihmisiä kertoo kyllä aika paljon kadehtijan henkisestä tasosta.
Mitä nuoruutensa "vääryyksiin" jumiin jäänyt ihminen voisi tarjota parisuhteessa?
Yleensä aikuiset etenevät teinivuosista ja löytävät elämäänsä uutta sisältöä. Yleensä ihmisen pitää saada ensin itsensä ja oma elämänsä kuntiin. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan toiselle jotain parisuhteessa. Ei sen niin pidä mennä mennä että odotetaan kumppanin saapuvan elämään tähdenlennon lailla korjaamaan kaikki vanhat traumat ja muut ikävyydet.
Moni jää jumiin sinne nuoruuteen ja kantaa ihan turhaan nuoruusvuosien painolastia mukanaan koko loppuelämänsä. Ja odottaa sitä kumppaniaan suureksi pelastajaksi. Tällaiset ihmiset tuppaavat katkeroitumaan, sillä kukaan ei voi korjata toisen ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Maksoin poikuuden menettämisestä 22-vuotiaana” - kiltit miehet kertovat naisten kovista vaatimuksista"
Sorry, mutta seksin ostaminen ei ole kilttiå vaan sikamaista touhua.
Saattaa olla sikamaista sun mielestä, mutta joillekin ainoa vaihtoehto kokea mitä seksi on.
Itse menetin poikuuteni 25 vuotiaana maksulliselle. Olen aina ollut kun ilmaa tytöille / naisille siinä mielessä että kukaan ei kiinnostu minusta oikealla tavalla. Naispuolisia kavereita on aina ollut, ja olenkin se ikuinen tosi hyvä tyyppi, mutta..Olin siis täysin kokematon, en ollut edes suudellut naisen kanssa ennen, ja halusin tietää millaista seksi on, ehkä saada edes vähän itsevarmuutta siihen JOS joku kiinnostuisi minusta.
Hyvä kokemus oli, olin kertonut naiselle tilanteeni etukäteen ja se otti huomioon erittäin hyvin, toki jännitti ihan hirveästi mutta hyvä mieli jäi.Tästä on nyt vajaa 15v aikaa, eikä kukaan ole kiinnostunut minusta vieläkään. Ehkä joskus vielä käyn maksullisen luona, mutta toistaiseksi riittää tuo kokemus.
Edellinen kirjoitti kiltteydestä luonteenpiirteenä ja sinä aloit kirjoittaa seksin puutteesta? Hyvin huomaa taas, miten eri asioita kiltteys tarkoittaa naisille ja palstan miehille. Itse asiassa Laasanen on naisten kanssa samaa mieltä siitä, että kiltti mies on se parisuhteisiin halutuin ja paras mies. Palstan miehet taas luulevat, että kiltteys on itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä ja seksin puutetta.
Ei ihme että ette saa.
Eri
Palstan miehet kaipaavat sympatiaa, että joku kuuntelee. Ne purkaa pahaa oloa palstalle, ja vastineeksi saa halveksuntaa, vähättelyä ja mitätöintiä. Se on kierre..
He kaipaavat sitä instabeibiä, joka käyttäytyisi kuin äiti ja tekisi kaiken heidän puolesta. Päättäisi, tekisi, ohjaisi, kannustaisi ja veisi. Joka olisi valmis kaikkeen "pienen" poikansa puolesta. Mutta silti antaisi hänen leikkiä niitä omia leikkejään vapaasti haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
No, ikävää, että et saanut nuorena kokea teinisuhteita. Uskon, että se harmitti silloin teinipoikana. Niinhän vastaava asia harmitti minuakin teinityttönä. Mutta koska ne vuodet olivat niin ikäviä, niin kannattaa jättää ne taakse. Suurin osa ei kokenut mitään teinirakkauselämää, vaan suurimman osan nuoruutta leimasivat enemmän omat ihastukset (jotka eivät edenneet mihinkään), hengailu kavereiden kanssa, hyvät tai huonot välit vanhempien kanssa, omat itsetunto-ongelmat ja omaan kehoon liittyvä epävarmuus, monella myös finnit ja muu sellainen. Niin, ja koulu. Tätä se nuoruus suurimmalle osalle oli. Ja niillekin, jotka seurustelivat, tuskinpa ne teinisuhteet ovat jääneet mieleen mitenkään erityisen merkittävinä juttuina. Moni on saattanut niitä jopa unohtaa, tai kokee nyt jälkeenpäin niiden olleen enemmänkin vaan kaveruutta.
Ehkä ehkä. Toki kun omassa koulussa useimmat sai nauttia näistä ja itse oli ulkopuolinen ja kiusattu niin kyllähän se jää vähän vaivaamaan. Tietenkin näin vanhempana kokematon yms ei oikein ole kovin kummoinen muiden oman ikäisten silmissä joilla kokemusta on flirttailuista jne
Jos tuo nimimerkkisi M26 viittaa ikään, niin täytyy kyllä sanoa, että ainakaan minun aikanani juuri kukaan tuon ikäinen ei osannut flirttailla. Eivätkä ne teinisuhteissa olijat mitään flirttailuja opi. Tässä sen nyt huomaa, että kuvittelet niistä teinijutuista karttuneen ihan mielettömästi tietotaitoa, vaikka tosiasiassa niin ei olekaan. Ne, jotka seurustelivat kouluaikoina, eivät ole parikymppisiä seurustelemattomia ikätovereitaan juurikaan "edellä" missään.
Voi olla, en tosiaan tähän osaa sanoa mitään. Kuitenkin näillä samoilla henkilöillä näin parikymppisenä näyttää menevän paremmin parisuhdeasioissa, muutama on jo naimisissa eli jotain eroa kyllä on. Se mistä se johtuu sitten on aivan eri asia, tieteelliseen tutkimukseen tutkimusmateriaalia on aivan liian vähän.
Minua kiinnostaa, miksi sinä ja kaikki muut teini-iän koulukaverisi olette jumahtaneet samoille lapsuusiän nurkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
No, ikävää, että et saanut nuorena kokea teinisuhteita. Uskon, että se harmitti silloin teinipoikana. Niinhän vastaava asia harmitti minuakin teinityttönä. Mutta koska ne vuodet olivat niin ikäviä, niin kannattaa jättää ne taakse. Suurin osa ei kokenut mitään teinirakkauselämää, vaan suurimman osan nuoruutta leimasivat enemmän omat ihastukset (jotka eivät edenneet mihinkään), hengailu kavereiden kanssa, hyvät tai huonot välit vanhempien kanssa, omat itsetunto-ongelmat ja omaan kehoon liittyvä epävarmuus, monella myös finnit ja muu sellainen. Niin, ja koulu. Tätä se nuoruus suurimmalle osalle oli. Ja niillekin, jotka seurustelivat, tuskinpa ne teinisuhteet ovat jääneet mieleen mitenkään erityisen merkittävinä juttuina. Moni on saattanut niitä jopa unohtaa, tai kokee nyt jälkeenpäin niiden olleen enemmänkin vaan kaveruutta.
Ehkä ehkä. Toki kun omassa koulussa useimmat sai nauttia näistä ja itse oli ulkopuolinen ja kiusattu niin kyllähän se jää vähän vaivaamaan. Tietenkin näin vanhempana kokematon yms ei oikein ole kovin kummoinen muiden oman ikäisten silmissä joilla kokemusta on flirttailuista jne
Jos tuo nimimerkkisi M26 viittaa ikään, niin täytyy kyllä sanoa, että ainakaan minun aikanani juuri kukaan tuon ikäinen ei osannut flirttailla. Eivätkä ne teinisuhteissa olijat mitään flirttailuja opi. Tässä sen nyt huomaa, että kuvittelet niistä teinijutuista karttuneen ihan mielettömästi tietotaitoa, vaikka tosiasiassa niin ei olekaan. Ne, jotka seurustelivat kouluaikoina, eivät ole parikymppisiä seurustelemattomia ikätovereitaan juurikaan "edellä" missään.
Voi olla, en tosiaan tähän osaa sanoa mitään. Kuitenkin näillä samoilla henkilöillä näin parikymppisenä näyttää menevän paremmin parisuhdeasioissa, muutama on jo naimisissa eli jotain eroa kyllä on. Se mistä se johtuu sitten on aivan eri asia, tieteelliseen tutkimukseen tutkimusmateriaalia on aivan liian vähän.
Minua kiinnostaa, miksi sinä ja kaikki muut teini-iän koulukaverisi olette jumahtaneet samoille lapsuusiän nurkille.
Ja minua kiinnostaisi tietää onko M26 se, joka tehtailee satoja "juttelitko myös kilteille pojille koulussa" -aloituksia. Jos olet, niin lopeta, prkle.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.
Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.
Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet.
Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...
M26
Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.
En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa
M26
Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.
Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?
Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut
Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?
No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.
Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.
Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.
Se johtuu ainoastaan miesten hormonitoiminnasta. Ei vaan pysty keskittymään kouluun niin paljoa, kun hormonit laittaa liikkeelle. Unohdetaan liian usein, että ihmisetkin on vain eläimiä.