Lue keskustelun säännöt.
Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..
Puheeksi tulee työt ja sanoin vähän kehuskellen, että nyt onkin pidempi loma tiedossa, en tiedä, että hommaa sitä keksisi kun olen tekevää sorttia.... Ikää mulla 43v.. Yhtäkkiä parturin hetken mietiskelyn jälkeen sanoo et monethan rupee tekemää keikkahommia, vaikka onkin vanhuus eläkkeellä. . Tunsin miten kasvoni lehahtivat punaisiksi ja tosiaankin virkavapaalle olin jäämässä. En enää kehdannut korjata ja tehdä tilanteesta vielä kiusallisempaa. Sanoin vain, että niin tottahan tuo on.. Parturi varmaan ihmetteli miksi olin loppuajan niin hiljainen :0
Kommentit (1691)
Mun tutulta pyysi sittarin kassa papereita, kun oli ostamassa papaatteja uutena vuotena (ikäraja vissiin 16v). Mieshän oli siis 25v tuolloin ja kassaa vähän nauratti. Mua naurattaa vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kysytään paperit varovaisuussyistä liioittellusti tosi vanhan näköisiltä (verrattuna ikärajaan), joita ei voisi luulla millään tavalla alaikäisiksi ostajiksi. Ennen uudistusta suurimmalta osalta heistä ei olisi koskaan kysytty, joten ei kannata uskoa, että on jotenkin kauhean nuoren näköinen. Siihen nuorennäköisyyteen voi vaikuttaa tyyli, sillä jopa jotkut yli 50-vuotiaat naiset pukeutuvat kuin teinit. Jos nuorennäköinen 20-vuotias on classy, ei papereita kysytä luultavasti. Usein hämmästelen, miksi ihmeessä paperit kysytään, vaikkahenkilö näyttää selvästi yli 30-vuotiaalta. Myös käytös ja puhetyyli vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kysyny henkkareita 38-vuotiaalta naiselta.
Kyllä minultakin vielä neljänkympin korvilla kysyttiin aina silloin tällöin. Viisikymppisenä ei enää 😀
Minä olen 34-vuotias, enkä ole vielä koskaan onnistunut asioimaan Alkossa, ilman että kysytään papereita. Viime kerralla myyjä jopa naurahti, kun näytin ajokorttiani.
Mutta edelleen ihmettelen, miksi minulta kysytään, kun jonossa seuraavana olevalta teinipojan näköiseltä kaverilta ei kysytä. Tai jos olemme mieheni kanssa, minulta kysytään ja häneltä ei. Luulen, että tämä liittyy jotenkin pyöreisiin kasvoihini.
Olin nettideitin kanssa baarissa, kun olin 26. Taisin juoda kokista tms. Mies oli 32. Ohikulkija paheksui miestä, että oli tuonut lapsensa baariin. Meni sitten vähän fiilikset siitä.
Olin ostamassa ei graafista laskin teknillisen yliopiston pääsykokeisiin. Myyjä luuli että olisin yläastetta varten ostamassa laskinta.
Olimme syömässä ravintolassa samanikäisen kaverini kanssa ja laskun tullessa tarjoilija antoi sen kaverilleni ja iski silmää, että annetaan äidin maksaa. Olimme molemmat pöllämystyneitä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin uimahallissa ja kysyttiin, otanko opiskelijalipun. Nauroin, että olen 45. Kassa sanoi luulleensa 20 vuotta nuoremmaksi.
Minulla on työkaveri joka on 30 (tarkistin Facebookista). Minulla ei ole ikää näkyvissä missään palvelussa eikä se ollut tullut puheeksi. Tämä työkaveri aina puhui minulle, että meidän iässä ja mitäs me milleniaalit ja muuta vastaavaa. Selkeästi piti samanikäisenä. Sanoin jossain kohtaa, että niin olen siis 43. Hän sanoi, ettei olisi ikinä arvannut, kun näytän niin nuorelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua lähestyy aina todella nuoret miehet. Eivätkä ole puumanhakureissulla, vaan luulevat minua ikäisekseen. On aina hauska nähdä heidän ilmeensä, kun paljastan olevani nelikymppinen. Nuoren näköisenä on kiva olla, kun ikätoverit rupsahtelevat ympärillä.
Varmaan moni ajattelee, että on kivaa olla nuoren näköinen ja baby face, mutta minä olisin kyllä mieluiten ikäiseni näköinen. Kyllästynyt jatkuvaan iän selittelyyn ja väärinymmärryksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme syömässä ravintolassa samanikäisen kaverini kanssa ja laskun tullessa tarjoilija antoi sen kaverilleni ja iski silmää, että annetaan äidin maksaa. Olimme molemmat pöllämystyneitä tästä.
Miten ihmiset kehtaa tehdä tuollaisia olettamia vieraista ihmisistä 😮
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työkaveri joka on 30 (tarkistin Facebookista). Minulla ei ole ikää näkyvissä missään palvelussa eikä se ollut tullut puheeksi. Tämä työkaveri aina puhui minulle, että meidän iässä ja mitäs me milleniaalit ja muuta vastaavaa. Selkeästi piti samanikäisenä. Sanoin jossain kohtaa, että niin olen siis 43. Hän sanoi, ettei olisi ikinä arvannut, kun näytän niin nuorelta.
Mäkin olen luullut useampaa naispuolista työkaveriani nuoremmaksi. Onnittelin 50-vuotiasta, että onnea 40-vuotiaalle ja onnittelin 60-vuotiasta että onnea 50-vuotiaalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myin marjoja torilla ja asiakas kysyi että onko tälläisellä marjojen myynnillä vaikutusta teidän eläkkeeseen. Olin 36v:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molempiin suuntiin.
Kakskymppisenä luultiin esiteini-ikäisen pikkusiskon äidiksi,
kolmikymppisenä luultiin että tulen aloittavana lukioon (päivälukio, ei aikuislukio) kun asioin koulukeskuksessa.
Viime vuosina on luultu välillä poikani tyttöystäväksi, mutta tästä saa varmaan syyttää puuma-buumia...Papereita kysyville vinkki, : sivuprofiili paljastaa iästä enemmän kuin edestä katsominen.
Meinaatko, että pyydän asiakasta katsomaan sivulleen ennemminkin kuin kysyny papereita? :D
Vaikka moni näyttääkin ihan ikäiseltään, on joidenkin ihmisten iän arvioiminen kymmenenkin vuoden työkokemuksella yllättävän haastavaa. Olen kysynyt henkkareita lähemmäs 40-vuotiaalta ja lisäksi olen pyytänyt henkkarit näytille asenteella "noh onhan tuo selvästi lähemmäs 30 v, mutta kysytään nyt kuitenkin" huomatakseni asiakkaan täyttäneen 18 v kaksi kuukautta sitten.
Itse olen 43 nyt ja jostain syystä on alettu kyselemään papereita ostaessani savukkeita. Eikä siinä sinänsä mitään ja etenkin maskiaikaan on varmasti vielä hankalampaa arvioida kenenkään ikää. Silti on ollut olo kuin jonkin sortin kuulusteluissa kun olen paperit antanut ja tehnyt ihan perheostokset mielestäni niin viimeinen niitti on ollut se kun pyydetty poistamaan maski ja tuijotettu pitkän aikaa kuvaa passista sitten katsottu minua ja taas passia... niin, että huumorillakin ottamani tilanteet ovat muuttuneet hieman kiusallisiksi. Yksi myyjä kailosi passin nähtyään niin kovaan ääneen miten toiset ne säilyy nuorena ja toiset ei ym ja viereiseltäkin kassalta myyjä kääntyi katsomaan minua arvioiden, samoin asiakkaat tuijotti. NOLOA! Viimeisimmällä kerralla kun kassaneiti vastaavasti passini halusi katsottavaksi ja maskinkin riisuin jälleen, minun jälkeeni kassalle tulleet nuoret (heitä oli useampi eli olivat porukassa) tirskahtelivat nauruun. He siis todennäköisesti piti tapahtunutta hupaisana ja minä olisin halunnut vajota maan alle.
Heiltä ei kassa kysynyt papereita juomistaan.
Viime jouluna tilasin lähimarketista ison joulukinkun, että riitää varmasti kun lapset tulevat käymään ja tyttärenikin perheensä kanssa. Sain sitten kinkkua hakiessani sellaisen lapun millä maksun suoritan ja ostin jälleen isot ruokaostokset ja sama rumba passin kanssa, vaikka kyseinen nuori mies oli hetki sitten neuvonut kinkun hakemisen kanssa ja puhelin lasten tulosta ym. Maskia puin takaisin niin hän siinä höpötteli iloisesti ja kovaan ääneen miten teistä naisista ei koskaan tiedä.
Hmm...voihan se olla. Joskus on meikkiä ja vaatteetkin vaikuttaa. Olemus ja ulospäin näkyvä mieliala.
Toisaalta voihan joku kassa pyytää papereita ihan uteliaisuuttaan.
Jotkut siis osaavat kysyä paperit tyylikkäästi ja osaavat kauniisti kiittää ne nähtyään eivätkä ala selittämään mitään outoja.
Taisin olla 36v. kun kerran lähdin taksilla sairaalasta keskustaan ostoksille ja vasta sieltä sitten kotiin. Tuon lyhyen matkan ajan juteltiin. Kuski oli kovin puhelias nuorehko mies. Alettiin olla perillä ja mainitsin jotain pojan luona käymisestä samalla niin sen perään hän teki sellaisen äkkijarrutuksen, että säikähdin mitä tapahtuu. Luulin, että jotain vakavaa, mutta ei. Hän kysyi heti auton pysähtyessä, että "niin, minkä ikäinen sinä oikein olet?!" Vastasin ja hän sanoi luulleensa minua n.23-vuotiaaksi. Nauratti ja piristihän tuo minun päivää kun olen kuitenkin sairaseläkkeellä ja juuri tullut masentavalta polikäynniltä.
Joskus sitä miettii miten pieleen sitä itse arvioi toisia. Tai onkohan tullut hoitajan työssä joskus sanottua tarkoittamattaan jotain minkä vastapuoli kokee kurjana tai hupaisana. Toivottavasti ja jos niin on käynyt, ne olisi aiheuttanut naurua. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain uuden ihanan työn 45 v, puhuin tästä kampaajalle (joka itse max 30) vain jotain yleistä.
Hän onnitteli iloisedti ja totesi että nyt sulla on varmaan sit jo eläkevirka. (Ensinnäkään kyse ei ole virkasuhteesta, ja toisekseen mulla oli tuolloin työelämää vielä 20v jäljellä).
En loukkaantunut, ehkä enemmänkin huvitti hänen kyvyttömyys fiksuun keskusteluun. Juorusi koko kylän asiat käynnin aikana.
Hän tarkoitti, että sinulla on niin hyvä työ, että siinä voi olla eläkeikään saakka. Itse ymmärsit väärin ja loukkaannuit turhaan.
Olin myymässä asuntoani. Ostajaehdokas pyysi vanhempiani puhelimeen., ei uskonut että myyjä olen minä. Olen nelikymppinen.
Aloitin työn uudessa paikassa, päiväkodissa. Olin lähellä kuuttakymppiä. Eräs vieraileva erityisope sanoi iloisesti, että sinähän olet koko päiväkodin yhteinen mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain uuden ihanan työn 45 v, puhuin tästä kampaajalle (joka itse max 30) vain jotain yleistä.
Hän onnitteli iloisedti ja totesi että nyt sulla on varmaan sit jo eläkevirka. (Ensinnäkään kyse ei ole virkasuhteesta, ja toisekseen mulla oli tuolloin työelämää vielä 20v jäljellä).
En loukkaantunut, ehkä enemmänkin huvitti hänen kyvyttömyys fiksuun keskusteluun. Juorusi koko kylän asiat käynnin aikana.Hän tarkoitti, että sinulla on niin hyvä työ, että siinä voi olla eläkeikään saakka. Itse ymmärsit väärin ja loukkaannuit turhaan.
Minuakin onniteltiin eläkevirasta kun olin 38 v, ja sillähän tosiaan vaan tarkoittivat, että on hyvin on asiat, kun ikinä ei enää tarvitse vaihtaa työpaikkaa tai olla työttömänä, jos en erikseen halua. Ei sillä ollut mitään tekemistä silloisen ikäni eikä heti eläkkeelle jäämisen kanssa. Ihmiset on ennen ollut vaikka 30-40 vuotta samassa työpaikassa.
Olin ravintolassa Suomessa kun ovensuuhun lähellä tulivat pöytäänohjausta odottamaan nuori mies noin 20v sekä selkeästi isä noin 50-60v. Kuulin kun tarjoilija möläytti että "poika ja isoisä?" Vanhempi mies korjasi vaisusi että ei kun poika ja isä.. Mitä ihmettä iällä/sukulaissuhteella tms on tekemistä ravintolaillan kanssa..?
Kampaajani ihmetteli hyviä geenejäni ja sitä, kun minulla ei vieläkään ole harmaita hiuksia yhtään. Olin 26v.
Sain kuopukseni ollessani 32v ja eräs työkaveri, jota näen aika harvoin, ihasteli kun meillä on Iltatähti ja varmaan on kivaa vielä kerran kokea vauva-arki ja on varmaan erilaista kun on niin pitkä elämänkokemus. Sanoin, että niin no mä olen 32v, että ehtii tässä vielä tosiaan joskus iltatähdenkin pyöräyttää. Hän huusi suureen ääneen "Ootko sä niin nuori!!". Luuli mua noin 45v.
Toisaalta multa edelleen kysellään aika usein paperit ja vanhempieni ystäväpariskunta luuli mua juuri 25v ikäiseksi, että tiedä nyt sitten näytänkö vanhemmalta vai nuoremmalta.
Ostin tupakkia 34-vuotiaana ja kysyttiin paperit.