Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..

Ei varsinainen olin 14  v poikana vanhemieni kanssa jossain pohjanmaalla päin ja majoituimme hotellissa. Hotellissa oli jonkilainen ruokaravintola/tanssilava yhdistelmä ja vanhempani menivät tanssimaan.

Hiukseni eivät olleet minkään Europen Joyey Tempest tasoa, mutta taisi olla joku pehmennys etuhiuksissa.

Ja eiköhän joku vanhempien ikäinen äijä tuu hakemaan tanssimaan.

Olin aika äimänä mutta vastasin semi huvittuneena semi napakkana "mä oon poika" "anteeksi mitä" kysyi ukko "niin mä oon poika en tyttö" ukko pahoitteli ja lähti menemään.

Tuskin nyt kovin vanhalta näytin joten myöhemmin miettinyt yrittikö äijä pokat toooosi nuoren böönan?

Tai sitten vaan piti tanssimisesta.

Ovikello soi ja minä ja parivuotis tyttäreni menimme aukaisemaan. Siellä oli tälläinen ovelta ovelle kuvkeva myyntimies (ehkä n. kolmekymppinen) Joka hetken meitä katsottuaan hymyili ystävällisesti ja kysyi että onkohan äiti kotona. Jouduin sanomaan että kyllä minä nyt olen se ainut äiti tässä huussollissa. Olin silloin 22 v. Jotenkin vain harmitti että minua luultiin tyttäreni isosiskoksi,,

Olin saanut ensimmäisen lapseni ja maha röllötti vielä vuosi synnytyksen jälkeen niin naapuri tuli onnittelemaan, että siellä on masussa pikkukakkonen tulossa😂

Olin synnytysosastolla ja siis juuri synnyttänyt pojan. Hoitaja tuli katsomaan ja ihasteli, että on niin sievä tyttövauva, että tulee vielä viemään monen miehen jalat alta🙈

Töissä kun joku uusi kyselee, mahtaako minulla olla jo lapsia, menee kyselijän ilme aika erikoiseksi, kun kerron, että on kolme lasta, ja vanhin kohta 11. Ikää on nyt 33 vuotta, ja nähtävästi hyvinkin babyface olen vieläkin. Myös mieheni näyttää 35-vuotiaanakin vielä hyvin nuorelta, ja aina kulkiessamme lastemme ja heidän saman ikäisten serkkujensa kanssa kaupungilla kohtaamme jähmettyneitä katseita.[/quote]

Tämä ei nyt oikein mene jakeluun, etenkään nuo jähmettyneet katseet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua luultiin tyttäreni siskoksi, kun hän oli 11v ja minä 40v.

Ymmärrät varmaan, että tällaiset kommentit sanotaan ihan pelkästään kohteliaisuudesta. Nelikymppinen ei näytä teini-ikäiseltä, vaikka omasta mielestään olisi kuinka nuorekas.

No itseasiassa, mun yks tuttu, näyttää teiniltä ja järkytyin kun sanoi iäkseen 34v. En vielkää tajuu miten voi näyttää alaikäseltä.

Moni muukaan ei usko ja hänen henkkareitaan ei uskota hänen henkkareiksi, myyjät soittaneet poliiseja usein kun luulleet pöllityiksi henkkareiks yms.

Aikanaan kun menin lukioon, ratsastuskoulussa ratsastuksenohjaaja kysyi, että joko menen yläasteelle. Kyllä se silloin otti päähän.

Ei se enää näin keski-ikäisenä harmita, jos luullaan joskus nuoremmaksi.

Seitsemännellä luokalla matkustin raitiovaunulla luokkakaverini kanssa. Hän oli tosi aikuismainen jo, ja minä toista äärilaitaa. Tuli lipuntarkastaja, ja hän kysyi, onko vieressä istuva rouva äitini! Siis se luokkakaverini, joka oli samanikäinen kanssani. Olimme siis 13 v.

Kaverini iloitsi tästä hirveästi, että on niin aikuisen näköinen. Minä taas tunsin itseni aivan nöyryytetyksi.

Tämä tarina kans vähän "niin ja näin", kuuluuko tänne.

Vuosikymmeniä sitten n. kolmekymppinen tuttavani haki opiskelemaan erääseen hoitoalan koulutukseen, jonne oli tosi vaikea päästä. Haastattelussa joku oli

kommentoinut (en tiedä millä äänenpainolla) että noin vanhana haet. Sanavalmis tuttavani oli hymyillen vastannut "sanopas muuta.."

Arvatkaa pääsikö koulutukseen. Kyllä pääsi.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä samantyyppinen kokemus kuin ap:llä. Olin kampaajalla Floridassa, kun kampaaja kyseli, olenko jo eläkkeellä. Olin 40v, pienen vauvan äiti.

Suomalaiset ylipainoiset, hiukset likaiset, jalat hoitamatta, niin näyttää kuin eläkeläiseltä

Kävin kampaajalla ja pyysin nuorekasta leikkausta hiuksiin Ikää tuolloin n. 45 kampaaja tokaisi että ei sinusta saa nuorta tekemälläkään ja tajusi itsekkin mitä sanoi.en käyny sen jälkeen enää 😉

Pikkuveljen kaverin äiti luuli minua veljeni äidiksi. Pikkuveli oli 10v, minä 19v.

Sanottiin 'lapsiäidiksi' kun olin 35 vuotias. Sain lapsen 22 vuotiaana, mikä oli silloin normaali ikä.

Kampaajien pitäisi lakata kyselemästä henkilökohtaisia, en ole koskaan siitä tykännyt.

Olin 90-luvun alussa 13-vuotias lyhythiuksinen ja pitkä tyttö. Onnistuin ostamaan Alkosta kossupullon ja kiirehtiessäni pois paikalta myyjä huikkasi perääni " Anteeksi herra, unohditte vaihtorahanne!" Silloin nolotti, mutta nyt tilanne naurattaa.

Kun yksinkertaisilta ihmisiltä puuttuu se seula. Eli mieleenhän ihmisillä tulee vaikka mitä, mutta ihminen joka käyttää aivojaan ja tiedostaa itsensä, eli vaivautuu ajattelemaan, ei harrasta tällaisia aivopieruja. Jotkut ihmiset kulkevat ympäriinsä ja palvelevat ihmisiä ja kohtaavat ystäviään jatkuvasti ihan löysällä päällä, jossa ei vaivauduta tiedostamaan itseään, vaan ollaan luonnonlapsia hautaan saakka. Minun appivanhemmat ovat juuri tällaisia, ei mitään aivojen käyttöä missään tilanteessa, vaan kaikki ajatukset vaan lausutaan ilmoille sen suurempia pohtimatta. Ei vaivauduta edes miettimään, miltä tämä sanomani toisen näkökulmasta vaikuttaa tai tuntuu. Se on myös liikaa näille ihmisille. Liikaa päänvaivaa. Kuljetaan kevyin mielin. Elämä on helpompaa, kun on vain se yksi ulottuvuus.

Harrastin 20-vuotiaana vintage-vaatteita, ja käytin talvella villakangastakkia ja cloche-hattua, sellaista kupumaista. Bussipysäkillä joku pari-kolmekymppinen mies teititteli selkäni takaa, että haluanko istua.

Olin tyttäreni kanssa kaupan parkkipaikalla,missä oli paljon liikennettä. Sanoin tyttärelleni,ettei lähde säntäilemään autojen eteen. Viereiseen autoon oli tulossa vanhempi mies,joka tokaisi minulle,että onkin hyvä kun pidän siskostani huolta parkkiksella. Tokaisin miehelle hymyillen,että olen kyllä hänen äitinsä. Olin itse silloin 35,tytär 6 vuotias. Itseäni tilanne huvitti. Olen usein kuullut,että näytän paljon nuoremmalta.

Olin raskaana ja kärsin paljon pahoinvoinnista(oksensin paljon)

Kerran minun oli jäätävä pois bussista,tunsin että kohta oksennan.

Jäin pois bussista Kurvissa.

Kun olin oksentamassa,laitapuolen kulkija siinä vieressä totesi minulle:Meillä taitaa olla sama tauti 🤣

Vierailija kirjoitti:

Olin synnytysosastolla ja siis juuri synnyttänyt pojan. Hoitaja tuli katsomaan ja ihasteli, että on niin sievä tyttövauva, että tulee vielä viemään monen miehen jalat alta🙈

Miten tämä liittyy otsikkoon?

Minua on aina luultu paljon nuoremmaksi, mikä on tavallaan imartelevaa, mutta työelämässä ärsyttävää. Tuntuu, että saa aina olla todistelemassa, että osaa, kun muilla se on perusolettamus. Eli ei sekään sina herkkua ole olla nuoren näköinen.