Mikä on "pariskuntailtojen" pointti?

Ei mene kaaliin, ettei se kaveri kelpaa enää, jos sillä ei ole tasan sama elämäntilanne kuin itsellä. Ei millään.

Ei mene kaaliin sekään, että sitten kun erotaan, aletaan soittelemaan, että nytpä lähdetäänkin hupeltamaan kaupungin yöhön tai mitä nyt ikinä. Ei se, että joku on sinkku, tarkoita sitä että se kreisibailaa tuolla ympäriinsä, ja tunteet silläkin on. Jos seura ei kelpaa muuta kuin silloin, kun itsellä ei ole parisuhdetta, niin saattaa eron tultua kyllä huomata olevansa aika yksin. Se on nimittäin siinä määrin loukkaavaa muuttua ilmaksi toisten pariuduttua ja muuttua näkyväksi vain kun toinenkin on sinkku tai puoliso on reissussa, ettei siinä enää paljon yhteydenpito kiinnosta. Jokainen voi miettiä omalle kohdalle, että kun tarpeeksi monta juhlapyhää huomaa olevansa yksin, kun "meillä on nyt tällainen pariskuntailta", että miltä mahtaa tuntua ja huvittaako enää pitää yhteyttä.

Suosittelen ihan sydämestäni, että kannattaa pitää ystävät mukana elämässä koko ajan, ei ainoastaan silloin, kun elämäntilanne on sama tai heitä sattuu tarvitsemaan. Sillä vaikka sitä jokainen ajatteleekin, että se oma parisuhde on ikuinen, ihan tilastoistakin voi nähdä, että aika moni joutuu tässä asiassa pettymään. Puoliso voi myös kuolla, ja silloin on aika kylmää huomata, ettei ympärille jäänyt ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunta saa kutsun, mutta vain toinen pääsee juhliin. Onko yksin osallistuminen kiellettyä? 

On tai ei tai ehkä tai jotain siltä väliltä riippuen ihan parista. Kiinnostaako parisuhteessa olevaa lähteä yksin esim. sinkkujen kanssa juhannuksena mökille... ei välttämättä.

Miksi ei kiinnostaisi, jos oletetaan ettei puoliso ehdi viettää juhannusta ollenkaan? Kuvitteleeko joku, että sinkut puhuvat vain kumppanin etsimisestä, tinderistä ja irtosuhteista? Vai kuvitteleeko joku, että kun kello lyö 12, aletaan harrastaa kaikille pakollista villiä ryhmäseksiä?

Mua kiinnostaisi kanssa, että mitä niiden sinkkujen ajatellaan siellä mökillä tekevän, joka on niin kauhean kummallista ja erilaista, kuin mitä parisuhteessa olevat tekisivät? Ollaanko me jotain outoja eläimiä, joiden kanssa ei voi olla normaalisti ja tehdä ihan samoja asioita?

Kuulostaa siltä, että näitä pariskuntailtoja harrastavat noin reilu parikymppiset tai muuten ajatus- ja kokemusmaailmaltaan vielä aika epäkypsät? Jos puheenaiheina on lähinnä jauhamista häistä ja taloista ja siitä mitä oma puoliso on tehnyt ja sanonut, niin ei kovin laajalla skaalalla mennä. Ei väliä ovatko ihmiset persoonina mielenkiintoisia, tai onko heillä kiinnostavia ajatuksia, kunhan vain sattuvat olemaan parisuhteessa?

On kyllä erittäin omituista vain tasan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa seurustelu. Haetaan ilmeisesti jotain pönkitystä omalle egolle sillä että suljetaan ihmisiä keksityillä kategorioilla pois. Ei kannata pitää keinotekoisten rajojen vuoksi ulkopuolelle sulkevia "kavereita" elämässään (olivat sitten sinkkuja tai parisuhteellisia), vaan hankkia parempaa seuraa joka suhtautuu ihmisiin ihmisinä. Eikä missään nimessä ainakaan surkutella sitä, että ei "pääse" tällaisiin sisällöttömiin statuksenpönkitysiltohin mukaan.

"Pariskuntaillat elokuvan jälkeen, kavahdin ja huusin EI" (Samuli Putro).

N32, parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunta saa kutsun, mutta vain toinen pääsee juhliin. Onko yksin osallistuminen kiellettyä? 

On tai ei tai ehkä tai jotain siltä väliltä riippuen ihan parista. Kiinnostaako parisuhteessa olevaa lähteä yksin esim. sinkkujen kanssa juhannuksena mökille... ei välttämättä.

Kaksi lähintä ystävääni ovat sinkkuja ja tavataan silloin tällöin viikonloppureissulla. Siis miksi ihmeessä en lähtisi hyvien ystävieni kanssa mökkireissulle tai kivalle kaupunkilomalle pitkäksi viikonlopuksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunta saa kutsun, mutta vain toinen pääsee juhliin. Onko yksin osallistuminen kiellettyä? 

On tai ei tai ehkä tai jotain siltä väliltä riippuen ihan parista. Kiinnostaako parisuhteessa olevaa lähteä yksin esim. sinkkujen kanssa juhannuksena mökille... ei välttämättä.

Miksi ei kiinnostaisi, jos oletetaan ettei puoliso ehdi viettää juhannusta ollenkaan? Kuvitteleeko joku, että sinkut puhuvat vain kumppanin etsimisestä, tinderistä ja irtosuhteista? Vai kuvitteleeko joku, että kun kello lyö 12, aletaan harrastaa kaikille pakollista villiä ryhmäseksiä?

Parisuhteessa oleva on varmaan ollut itsekin sinkku ja jos parisuhde on tuore luultavasti hyvin vähän aikaa sitten. Jos hän on viisi edellistä juhannusta viettänyt kavereiden kanssa miksi hän olettaisi että juhlat jotenkin nyt hänen alettua parisuhteeseen muuttuisi villiksi ryhmäseksiksi jos ne eivät sitä aikaisemmin ole olleet? Ehkä ne juhlat on vain jo nähty ja nyt kiinnostaa vietää vähän toisenlaista juhannusta tai viikonloppua. "Aika aikansa kutakin" oli juhannus sitten ollut ennen ryhmäseksiä, ryyppäämistä tai ihan jotakin muuta.

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä kun yrittäjät ei hengaile työttömien kanssa. Seura tekee kaltaisekseen, ja pariskunnat ovat samassa veneessä kohti stabiilia perhe-elämää, jossa sinkku suhteesta toiseen hyppelijä tuo pöytään vääränlaista energiaa - siitä huolimatta, flirttaileeko miehille vai ei.

Tässä keskustelussa tulee kyllä ihan parhaat sinkkustereotypiat taas tiskiin. Ei sinkkuus tarkoita sitä, että on suhteesta toiseen hyppelijä. Sinkku ei ole myöskään välttämättä mikään parikymppinen nuori ihminen. Eikä pinnallinen. Eikä käytä tinderiä. Eikä valita.

Muuten tätä nyt ei oikein voi edes kommentoida. Pitäkää energianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunta saa kutsun, mutta vain toinen pääsee juhliin. Onko yksin osallistuminen kiellettyä? 

On tai ei tai ehkä tai jotain siltä väliltä riippuen ihan parista. Kiinnostaako parisuhteessa olevaa lähteä yksin esim. sinkkujen kanssa juhannuksena mökille... ei välttämättä.

Miksi ei kiinnostaisi, jos oletetaan ettei puoliso ehdi viettää juhannusta ollenkaan? Kuvitteleeko joku, että sinkut puhuvat vain kumppanin etsimisestä, tinderistä ja irtosuhteista? Vai kuvitteleeko joku, että kun kello lyö 12, aletaan harrastaa kaikille pakollista villiä ryhmäseksiä?

Parisuhteessa oleva on varmaan ollut itsekin sinkku ja jos parisuhde on tuore luultavasti hyvin vähän aikaa sitten. Jos hän on viisi edellistä juhannusta viettänyt kavereiden kanssa miksi hän olettaisi että juhlat jotenkin nyt hänen alettua parisuhteeseen muuttuisi villiksi ryhmäseksiksi jos ne eivät sitä aikaisemmin ole olleet? Ehkä ne juhlat on vain jo nähty ja nyt kiinnostaa vietää vähän toisenlaista juhannusta tai viikonloppua. "Aika aikansa kutakin" oli juhannus sitten ollut ennen ryhmäseksiä, ryyppäämistä tai ihan jotakin muuta.

Ymmärrän. Parisuhteellinen viettää mieluummin aikaa yksin odotellen puolisoa kotiin sen sijaan, että viettäisi iltaa ystäviensä (?) kanssa. Jos kovin usein tekee tuollaisen valinnan, ei kannata ihmetellä, jos parisuhteen päättyessä ei enää olekaan niitä vanhoja kavereita odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi katkera sinkku pariskintien joukossa pilaa rennon tunnelman, koska hän on väistämättä säälittävä tai kummallinen ja se ilmenee jossain vaiheessa iltaa.

Jos seurueessa on useita sinkkuja ongelmaa ei tule.

Samalla tavoin lapseton pari tai sinkku on ulkopuolinen perheilloissa. Tosin kuvio on niin päin, että lastenkutsumaisuus on lapsettomille ärsyttävää ja tylsää.

Lastenkutsuihin osallistutaan kohteliaisuudesta ja huokaistaan helpotuksesta kun päästään lähtemään.

Onko sinkku aina välttämättä katkera? Onko sinkku aina väistämättä säälittävä tai kummallinen? Ilmeisesti joidenkin mielestä näin sitten. Ajatteleekohan munkin kaverit musta noin? Jos ajattelevat, hiton hyvä etteivät kutsu mukaan. En koskaan ole mitään tuollaista ilmaissut ja mulla menee oikeasti hyvin elämässä eikä ole mitään hätää enkä turhista valittele. Ilmeisesti olen silti sitten jotenkin katkera ja säälittävä ihan vain siksi, että mun elämä on erilaista kuin heidän. Tosin pääosinhan se kyllä on ihan samanlaista, miinus se parisuhde ja plus enemmän vapautta tehdä mitä haluaa. En tinderöi, enkä harrasta irtosuhteita, enkä ole kovin kiinnostunut deittailusta, enkä jaksa siitä jauhaa. Keskustelen mielelläni taiteesta, kulttuurista, politiikasta, elämästä ja toiveista ja mielelläni kuulen myös muiden kuulumisia, ja mulle saa kyllä puhua omasta parisuhteestaankin jos haluaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..

Miksi tämä sai niin paljon alapeukkuja? Tämä tuli itselle ekana mieleen, että jos on pariskuntia hyvin samanlaisissa tilanteissa, niin helposti puheenaiheet keskittyy talonrakennukseen / häävalmisteluihin / lapsiin jne. Jos mukana olisi yksi sinkku, niin illan emäntänä tuntisin koko ajan paineita siihen, että sinkku ei saa kokea oloaan ulkopuoliseksi ja joutuisin yrittää keksiä puheenaiheita, joihin kaikki voivat osallistua. Vähemmällä stressillä pääsee, kun pitää pariskuntajuhlat erikseen ja sitten tyttöjen iltaan kutsuu sinkkuystävät siinä missä pariutuneetkin.

Voihan sinkkukin rakentaa talon tai voi olla lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunta saa kutsun, mutta vain toinen pääsee juhliin. Onko yksin osallistuminen kiellettyä? 

On tai ei tai ehkä tai jotain siltä väliltä riippuen ihan parista. Kiinnostaako parisuhteessa olevaa lähteä yksin esim. sinkkujen kanssa juhannuksena mökille... ei välttämättä.

Miksi ei kiinnostaisi, jos oletetaan ettei puoliso ehdi viettää juhannusta ollenkaan? Kuvitteleeko joku, että sinkut puhuvat vain kumppanin etsimisestä, tinderistä ja irtosuhteista? Vai kuvitteleeko joku, että kun kello lyö 12, aletaan harrastaa kaikille pakollista villiä ryhmäseksiä?

Parisuhteessa oleva on varmaan ollut itsekin sinkku ja jos parisuhde on tuore luultavasti hyvin vähän aikaa sitten. Jos hän on viisi edellistä juhannusta viettänyt kavereiden kanssa miksi hän olettaisi että juhlat jotenkin nyt hänen alettua parisuhteeseen muuttuisi villiksi ryhmäseksiksi jos ne eivät sitä aikaisemmin ole olleet? Ehkä ne juhlat on vain jo nähty ja nyt kiinnostaa vietää vähän toisenlaista juhannusta tai viikonloppua. "Aika aikansa kutakin" oli juhannus sitten ollut ennen ryhmäseksiä, ryyppäämistä tai ihan jotakin muuta.

Ymmärrän. Parisuhteellinen viettää mieluummin aikaa yksin odotellen puolisoa kotiin sen sijaan, että viettäisi iltaa ystäviensä (?) kanssa. Jos kovin usein tekee tuollaisen valinnan, ei kannata ihmetellä, jos parisuhteen päättyessä ei enää olekaan niitä vanhoja kavereita odottamassa.

Säilyykö sinkuilla aina vanhat kaverisuhteet loputtomiin? Kyllä mulle ainakin on tullut uusia ystäviä niin harrastusten kuin opiskelujen, lasten ym elämän myötä. En nyt ihan ymmärrä sitäkään että hyvä ystävyys ei kestäisi sitä että minua ei kiinnosta enää viettää mökkiviikonloppuja yhdessä ystävän/ystävien kanssa vaan vietän sen mieluummin vaikka kotona. Eri asia toki että jos et koskaan pidä yhteyttä ystäviin. Toisaalta hyvä ystävyys kestää ne tauotkin kun toinen on vain niin rakastunut että ei näe muita kuin sen kumppaninsa, ei se vaihe kovin pitkään yleensä kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..

Miksi tämä sai niin paljon alapeukkuja? Tämä tuli itselle ekana mieleen, että jos on pariskuntia hyvin samanlaisissa tilanteissa, niin helposti puheenaiheet keskittyy talonrakennukseen / häävalmisteluihin / lapsiin jne. Jos mukana olisi yksi sinkku, niin illan emäntänä tuntisin koko ajan paineita siihen, että sinkku ei saa kokea oloaan ulkopuoliseksi ja joutuisin yrittää keksiä puheenaiheita, joihin kaikki voivat osallistua. Vähemmällä stressillä pääsee, kun pitää pariskuntajuhlat erikseen ja sitten tyttöjen iltaan kutsuu sinkkuystävät siinä missä pariutuneetkin.

Voihan sinkkukin rakentaa talon tai voi olla lapsia.

En tiedä yhtäkään sinkkua, joka olis rakentanu. Hyvin monta pariskuntaa kyllä.

En usko, että katkeruus ja/tai kykenemättömyys kiinnostua tai puhua muista kuin omista asioistaan on kiinni parisuhdestatuksesta.

Tuolla aiemmin joku sanoi, että ystävyyteen kyllä kuuluu se, että jos on huolia, niistä voidaan puhua. Jos sinkku on kaipaa parisuhdetta ja suree sen puuttumista, siitä pitäisi kyllä voida oikeiden ystävien kanssa puhua samoin kuin parisuhteessa olevien pitäisi voida puhua omista huolistaan myös sinkkukavereiden kanssa.

Millä tahansa parisuhdestatuksella oleva ihminen saattaa olla rasittava valittaja, joka pilaa kaikkien tunnelman. Se on eri asia kuin se, voiko omia huoliaan tuoda missään määrin esiin.

Monet tuntuvat nyt olettavan, että sinkut ovat ihan pakostikin todella onnettomia ja parisuhteessa olevat ovat heitä parempia ja onnistuneempia. Tästä sitten seuraa se, ettei sinkku voi mitenkään kestää katsella näiden täydellisten ihmisten onnea, joten häntä ei voi kutsua ollenkaan, valittaa vain koko illan.

Hieman harhaista ja ylimielistä ehkä?

Aina olen pitänyt yhteyttä kavereihin oli sitten sinkku tai parisuhteessa. Viimeksi kun tapasin kavereita, meitä oli kolme eronnutta, kaksi sinkkusinkkua ja yksi parisuhteessa oleva. Näyttää siltä, että parisuhteessa olevia alkaa olla vähemmän ja vähemmän....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunta saa kutsun, mutta vain toinen pääsee juhliin. Onko yksin osallistuminen kiellettyä? 

On tai ei tai ehkä tai jotain siltä väliltä riippuen ihan parista. Kiinnostaako parisuhteessa olevaa lähteä yksin esim. sinkkujen kanssa juhannuksena mökille... ei välttämättä.

Miksi ei kiinnostaisi, jos oletetaan ettei puoliso ehdi viettää juhannusta ollenkaan? Kuvitteleeko joku, että sinkut puhuvat vain kumppanin etsimisestä, tinderistä ja irtosuhteista? Vai kuvitteleeko joku, että kun kello lyö 12, aletaan harrastaa kaikille pakollista villiä ryhmäseksiä?

Parisuhteessa oleva on varmaan ollut itsekin sinkku ja jos parisuhde on tuore luultavasti hyvin vähän aikaa sitten. Jos hän on viisi edellistä juhannusta viettänyt kavereiden kanssa miksi hän olettaisi että juhlat jotenkin nyt hänen alettua parisuhteeseen muuttuisi villiksi ryhmäseksiksi jos ne eivät sitä aikaisemmin ole olleet? Ehkä ne juhlat on vain jo nähty ja nyt kiinnostaa vietää vähän toisenlaista juhannusta tai viikonloppua. "Aika aikansa kutakin" oli juhannus sitten ollut ennen ryhmäseksiä, ryyppäämistä tai ihan jotakin muuta.

Ymmärrän. Parisuhteellinen viettää mieluummin aikaa yksin odotellen puolisoa kotiin sen sijaan, että viettäisi iltaa ystäviensä (?) kanssa. Jos kovin usein tekee tuollaisen valinnan, ei kannata ihmetellä, jos parisuhteen päättyessä ei enää olekaan niitä vanhoja kavereita odottamassa.

Säilyykö sinkuilla aina vanhat kaverisuhteet loputtomiin? Kyllä mulle ainakin on tullut uusia ystäviä niin harrastusten kuin opiskelujen, lasten ym elämän myötä. En nyt ihan ymmärrä sitäkään että hyvä ystävyys ei kestäisi sitä että minua ei kiinnosta enää viettää mökkiviikonloppuja yhdessä ystävän/ystävien kanssa vaan vietän sen mieluummin vaikka kotona. Eri asia toki että jos et koskaan pidä yhteyttä ystäviin. Toisaalta hyvä ystävyys kestää ne tauotkin kun toinen on vain niin rakastunut että ei näe muita kuin sen kumppaninsa, ei se vaihe kovin pitkään yleensä kestä.

Osa kaverisuhteista ei säily loputtomiin, ja jos siihen ei jaksa panostaa, säilyminen on vielä epätodennäköisempää. Totta kai ystävälle antaa aikaa siihen tilapäiseen vaaleanpunaiseen kuplaan uppoamiselle, mutta jos jatkossa kelpaa vain kun ystävä itsekin on sinkkuna, tai kumppanin poissaollessa tämän korvikkeeksi katsomaan, kun ystävä viestittelee koko ajan, niin se on vaan tosi törkeää.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti. Oma kokemukseni on, että illanistujaisissa sinkut eivät oikein viihdy kovin pitkään. Viimeeistään puolen yön lähestyessä alkaa hoputus baariin lähtemisestä. Pariskunnilla taas ei ole mitään hinkua lähteä baariin, vaan he jatkaisivat mieluummin illanistujaisissa siihen asti, että lähdetään kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti. Oma kokemukseni on, että illanistujaisissa sinkut eivät oikein viihdy kovin pitkään. Viimeeistään puolen yön lähestyessä alkaa hoputus baariin lähtemisestä. Pariskunnilla taas ei ole mitään hinkua lähteä baariin, vaan he jatkaisivat mieluummin illanistujaisissa siihen asti, että lähdetään kotiin. 

Nuorilla varmaan näin, kolmenkympin jälkeen harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti. Oma kokemukseni on, että illanistujaisissa sinkut eivät oikein viihdy kovin pitkään. Viimeeistään puolen yön lähestyessä alkaa hoputus baariin lähtemisestä. Pariskunnilla taas ei ole mitään hinkua lähteä baariin, vaan he jatkaisivat mieluummin illanistujaisissa siihen asti, että lähdetään kotiin. 

Outoa. Miks naimisissa olevat ei viihdy baarissa? Juomaa ja musiikkia, seuranpitoa. En oo kyllä ikinä naimisiin mentyäni ajatellut, ettenkö vois mennä baariin. Tapaan ystäviäni siellä, sekä omia että yhteisiä miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..

Miksi tämä sai niin paljon alapeukkuja? Tämä tuli itselle ekana mieleen, että jos on pariskuntia hyvin samanlaisissa tilanteissa, niin helposti puheenaiheet keskittyy talonrakennukseen / häävalmisteluihin / lapsiin jne. Jos mukana olisi yksi sinkku, niin illan emäntänä tuntisin koko ajan paineita siihen, että sinkku ei saa kokea oloaan ulkopuoliseksi ja joutuisin yrittää keksiä puheenaiheita, joihin kaikki voivat osallistua. Vähemmällä stressillä pääsee, kun pitää pariskuntajuhlat erikseen ja sitten tyttöjen iltaan kutsuu sinkkuystävät siinä missä pariutuneetkin.

Voihan sinkkukin rakentaa talon tai voi olla lapsia.

En tiedä yhtäkään sinkkua, joka olis rakentanu. Hyvin monta pariskuntaa kyllä.

Itse taas tiedän yhden ainoan talon rakennuttaneen, joka on sinkku. Kaikki muut tutut ovat ostaneet käytetyn. Remontoinnista ja pihoista toki puhutaan paljon ja se toki koskettaa niin sinkkuja kuin pariskuntiakin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti. Oma kokemukseni on, että illanistujaisissa sinkut eivät oikein viihdy kovin pitkään. Viimeeistään puolen yön lähestyessä alkaa hoputus baariin lähtemisestä. Pariskunnilla taas ei ole mitään hinkua lähteä baariin, vaan he jatkaisivat mieluummin illanistujaisissa siihen asti, että lähdetään kotiin. 

Minkä ikäisistä on kyse? Olen 35-v sinkku, kaveriporukka puolisoineen suunnilleen 30-40-vuotiaita. Minua ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen kiinnostanut lähteä baariin vain siksi että lähdetään baariin, vaan siihen pitää olla joku syy, yleensä keikka. Vietän iltaa mieluiten jonkun kotona tai mökillä ja joko jään yöksi tai menen kotiin nukkumaan. Porukan muut sinkut ovat vähitellen muuttuneet myös tällaisiksi. Enemmän baariin nykyään hinkuvat lapsivapaalla olevat äidit, ja heidän mielikseen sinne lähinnä tulee lähdettyäkin.

Eihän muutenkaan aina jaksa kaikkien tuttujen kanssa aikaa viettää, on syy sitten mikä tahansa. Esimerkiksi työttömyys ja köyhyys tai opiskelemattomuus on aika rajaavia; tosi vaikea miettiä puheenaiheita, joihin voisivat osallistua. On jotenkin paljon helpompaa elää keskiluokkakuplassa ja viettää aikaa vastaavien tyyppien kanssa, ovat sitten parisuhteessa tai ei.