Mikä on "pariskuntailtojen" pointti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai ihmisiä pelottaa että tunnet olosi vaivautuneeksi jos siellä pusutellaan tai mennään aikaisin makkareihin. Pariskunnilla on kuitenkin aina seuraa toisistaan.

Miksi edes lähteä yhteiseen jos se oma aika on niin tärkeää ettei voi olla hetkeäkään erossa?

On kiva lähteä yhdessä ihmisten kanssa jotka ymmärtää tilanteen. Ja voihan siellä aina tunnin pari vietää aikaa yhdessäkin keskustelle, mutta jos silloinkaan ei kykene olemaan erossa toisesta toinen vastarakastunut pari ymmärtää se todennäköisesti paremmin kuin sinkku. Asiat/elämäntilanteet myös unohtuu varsin nopeasti muutaman vuoden naimisissa ollut pari ei enää ymmärräkään tilannetta välttämättä yhtään sen paremmin kuin sinkkukaan.

Sori, mutta rakastuminen ei ole tekosyy olla käytöstavaton. Jos ei pysty ottamaan muita huomioon, sitten ei kannata lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Onko vastarakastuneilla oikeus valita että he haluavat vaikka sitten muhinoida keskenään siellä mökillä? Jos se toisia selvästi häiritsee miksi heidät kutsuttaisiin tai miksi he lähtisivät mukaan?

Myös vastarakastuneilta saa odottaa käytöstapoja. Jos pitää muhinoida koko ajan, sitten ei lähdetä kimppareissuille ennenkuin pystytään pitämään hetken aikaa se kieli ulkona toisen kurkusta. Ehkäpä siis alle 2 vuotta seurustelleita pareja ei tulisi huolia kimppareissuille mukaan sen sijaan että sinkut jätetään ulkopuolelle?

Eli parempi että he lähtevät keskenään ja jättävät sinkut kutsumatta? Mikä se ongelma tässä oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Onko vastarakastuneilla oikeus valita että he haluavat vaikka sitten muhinoida keskenään siellä mökillä? Jos se toisia selvästi häiritsee miksi heidät kutsuttaisiin tai miksi he lähtisivät mukaan?

Myös vastarakastuneilta saa odottaa käytöstapoja. Jos pitää muhinoida koko ajan, sitten ei lähdetä kimppareissuille ennenkuin pystytään pitämään hetken aikaa se kieli ulkona toisen kurkusta. Ehkäpä siis alle 2 vuotta seurustelleita pareja ei tulisi huolia kimppareissuille mukaan sen sijaan että sinkut jätetään ulkopuolelle?

Eli parempi että he lähtevät keskenään ja jättävät sinkut kutsumatta? Mikä se ongelma tässä oli?

Onko siis ajatuksenasi, että muut pariskunnat haluavat todistaa joidenkin toisten jatkuvaa muhinointia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Onko vastarakastuneilla oikeus valita että he haluavat vaikka sitten muhinoida keskenään siellä mökillä? Jos se toisia selvästi häiritsee miksi heidät kutsuttaisiin tai miksi he lähtisivät mukaan?

Myös vastarakastuneilta saa odottaa käytöstapoja. Jos pitää muhinoida koko ajan, sitten ei lähdetä kimppareissuille ennenkuin pystytään pitämään hetken aikaa se kieli ulkona toisen kurkusta. Ehkäpä siis alle 2 vuotta seurustelleita pareja ei tulisi huolia kimppareissuille mukaan sen sijaan että sinkut jätetään ulkopuolelle?

Eli parempi että he lähtevät keskenään ja jättävät sinkut kutsumatta? Mikä se ongelma tässä oli?

Siis onko tässä kyseessä jonkinlainen perverssi rinnakkaisseksiloman muoto, jossa kokoonnutaan samaan rakennukseen harrastamaan monogamiaa viereisiin huoneisiin? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Onko vastarakastuneilla oikeus valita että he haluavat vaikka sitten muhinoida keskenään siellä mökillä? Jos se toisia selvästi häiritsee miksi heidät kutsuttaisiin tai miksi he lähtisivät mukaan?

Myös vastarakastuneilta saa odottaa käytöstapoja. Jos pitää muhinoida koko ajan, sitten ei lähdetä kimppareissuille ennenkuin pystytään pitämään hetken aikaa se kieli ulkona toisen kurkusta. Ehkäpä siis alle 2 vuotta seurustelleita pareja ei tulisi huolia kimppareissuille mukaan sen sijaan että sinkut jätetään ulkopuolelle?

Eli parempi että he lähtevät keskenään ja jättävät sinkut kutsumatta? Mikä se ongelma tässä oli?

Onko siis ajatuksenasi, että muut pariskunnat haluavat todistaa joidenkin toisten jatkuvaa muhinointia?

Jos nyt edelleen puhutaan jostakin mökkiviikonlopusta/juhannuksesta ei kai sinne kenenkään ole pakko lähteä mukaan? Tai mistä mä nykyajasta tiedän itselläni noista on aikaa jo parisenkymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Onko vastarakastuneilla oikeus valita että he haluavat vaikka sitten muhinoida keskenään siellä mökillä? Jos se toisia selvästi häiritsee miksi heidät kutsuttaisiin tai miksi he lähtisivät mukaan?

Myös vastarakastuneilta saa odottaa käytöstapoja. Jos pitää muhinoida koko ajan, sitten ei lähdetä kimppareissuille ennenkuin pystytään pitämään hetken aikaa se kieli ulkona toisen kurkusta. Ehkäpä siis alle 2 vuotta seurustelleita pareja ei tulisi huolia kimppareissuille mukaan sen sijaan että sinkut jätetään ulkopuolelle?

Eli parempi että he lähtevät keskenään ja jättävät sinkut kutsumatta? Mikä se ongelma tässä oli?

Onko siis ajatuksenasi, että muut pariskunnat haluavat todistaa joidenkin toisten jatkuvaa muhinointia?

Jos nyt edelleen puhutaan jostakin mökkiviikonlopusta/juhannuksesta ei kai sinne kenenkään ole pakko lähteä mukaan? Tai mistä mä nykyajasta tiedän itselläni noista on aikaa jo parisenkymmentä vuotta.

No ei ole, mutta jos sellaiseen mukaan lähtee, siinä sitoutuu  jonkinlaiseen sosiaaliseen normistoon kyllä. Ei voi ajatella niin, että sinne lähtee pääasiassa touhuilemaan oman kumppaninsa kanssa tai keskustelee pääasiassa vain hänen kanssaan. On ymmärrettävä, että paikalla on muitakin ja, sinne ollaan menty viettämään aikaa yhdessä.

Meillä on vain työssäkäyvien ihmisten kaveriporukka, aina jos joku lomautetaan tai irtisanotaan niin hänet potkaistaan pihalle. Ei ole kivaa työssäkäyvänä puhua pomoista ja stressistä ja kaikesta siitä rahasta, jota voi käyttää haluamallaan tavalla samalla kun työtön valittaa siinä vieressä köyhyyttään. Kyllä työttömyys johtuu vain siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä kelvatakseen työnantajille, ei pitäisi olla niin nirso.:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluaisin pariskuntien iltaan?

Jos kaikki kaverit sattuu olemaan parisuhteessa ja vaihtoehto on olla yksin? Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Miksi ihmeessä joku pitäisi yhtäkkiä sen perusteella jättää ulkopuolelle? En mä lakkaa haluamasta viettää aikaa ystävieni kanssa siksi että he menivät naimisiin, miksi ihmeessä he haluaisivat lakata viettämästä aikaa minun kanssani, koska minä en mennyt? Siis miksi parisuhde vaikuttaa ystävyyteen?

Nuorempana vielä voi olla helppokin valita sinkkuseuraa itselleen, mutta aikuisena ihmisenä on sinkulla usein ihan todella yksinäistä, jos ajattelee, ettei halua hengailla pariskuntien kanssa. Ap

Tämä rajaa herkästi niitä sinkkukavereita pois koska he eivät ymmärrä sitä että parisuhde vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Aikaa ystäville ei esim. siellä mökkireissulla ole samalla tavalla koska sitä aikaa vietetään myös parina. Jos se on ihan ok että parit vetäytyy viettämään esim. illalla kahdenkeskistä aikaa ja sinkulla/sinkuilla on omat menonsa ongelmaa tuskin on mutta jos sinkku valittaa kun taaskaan ei ole mitään tekemistä kun toiset juttelevat vain kahdenkesken ei sitä pariskunnat jaksa kovin pitkään kuunnella.

Mun mielestä sinkulla on oikeus valittaa, jos on yhdessä lähdetty johonkin ja jengi vaan muhinoi omissa huoneissaan. Ihan normaaleja käytöstapoja on, että otetaan kaikki huomioon ja pää ulos hetkeksi sieltä omasta p.. arisuhteesta.

Onko vastarakastuneilla oikeus valita että he haluavat vaikka sitten muhinoida keskenään siellä mökillä? Jos se toisia selvästi häiritsee miksi heidät kutsuttaisiin tai miksi he lähtisivät mukaan?

Myös vastarakastuneilta saa odottaa käytöstapoja. Jos pitää muhinoida koko ajan, sitten ei lähdetä kimppareissuille ennenkuin pystytään pitämään hetken aikaa se kieli ulkona toisen kurkusta. Ehkäpä siis alle 2 vuotta seurustelleita pareja ei tulisi huolia kimppareissuille mukaan sen sijaan että sinkut jätetään ulkopuolelle?

Eli parempi että he lähtevät keskenään ja jättävät sinkut kutsumatta? Mikä se ongelma tässä oli?

Siis onko tässä kyseessä jonkinlainen perverssi rinnakkaisseksiloman muoto, jossa kokoonnutaan samaan rakennukseen harrastamaan monogamiaa viereisiin huoneisiin? Miksi?

Kiinnostaako tuo sinua niin paljon että odotat kutsua mukaan? Ymmärrän kyllä itse oikein hyvin että sinua ei mukaan kutsuta jos asenteesi on tuo.

Jos et käsitä, niin et käsitä.

Joskus nuorena mun kaveriporukka koostui viidestä naisesta. Kolme seurusteli ja he järjestivät yhdessä pariskuntien mökkireissun. Meille sinkuille sanottiin, että reissu vain pariskunnille. No yksi näistä naisista myöhemmin erosi. Järjestettiin sitten sinkkujen kesken sinkkuilta, jonne parisuhteilijat eivät pääse. Oltiin itsekkäitä k*päitä, jotka eivät voi katsoa omaa nenäänsä pidemmälle.

Samasta syystä kun yrittäjät ei hengaile työttömien kanssa. Seura tekee kaltaisekseen, ja pariskunnat ovat samassa veneessä kohti stabiilia perhe-elämää, jossa sinkku suhteesta toiseen hyppelijä tuo pöytään vääränlaista energiaa - siitä huolimatta, flirttaileeko miehille vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa olevat haluavat jutella lähinnä parisuhteessa olemiseen liittyvistä asioista.

Olen ollut monta kertaa ainoana sinkkuna pariskuntien illoissa, joten tiedän.

Meillä kyllä jutellaan kaveri-illoissa ihan muusta kuin parisuhteeseen liittyvistä asioista. Sen takia meillä onkin sekalaista porukkaa illanvietoissa. Ei keskutelunaiheet liity mitenkään siihen oletko parisuhteessa vai sinkku. 

Yksi katkera sinkku pariskintien joukossa pilaa rennon tunnelman, koska hän on väistämättä säälittävä tai kummallinen ja se ilmenee jossain vaiheessa iltaa.

Jos seurueessa on useita sinkkuja ongelmaa ei tule.

Samalla tavoin lapseton pari tai sinkku on ulkopuolinen perheilloissa. Tosin kuvio on niin päin, että lastenkutsumaisuus on lapsettomille ärsyttävää ja tylsää.

Lastenkutsuihin osallistutaan kohteliaisuudesta ja huokaistaan helpotuksesta kun päästään lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa olevat haluavat jutella lähinnä parisuhteessa olemiseen liittyvistä asioista.

Olen ollut monta kertaa ainoana sinkkuna pariskuntien illoissa, joten tiedän.

Ohis, mutta jos joku viitsii kertoa mitä nämä parisuhde keskustelut sisältää?

T: kaveriton ikisinkku

Olen lukemattomia kertoja kuunnellut kateellisen sinkun syyttelyä ja rutinaa siitä että mulla on mies ja hänellä ei.

Siitä tulee niin ikävä olo, kuin pitäisi hyvittää tuolle onnettomalle ja pyydellä anteeksi sitä että itse on pariutunut, että sitä ei halua enää kokea.

Ehkä olin itse kovin tyhmä, kun en pitkinä sinkkuvuosinani tajunnut syytellä parillisia miehettömyydestäni. Ajattelin että en ole tarpeeksi kaunis, mukava tai taitava. Niinpä pyrin kehittymään sellaiseksi ihmiseksi, joka löytää puolison ja onnistuinkin siinä.

Nyt olen jälleen sinkku, mutta pidän tarkan huolen siitä että en väsytä ketään ruikutuksella. Jos haluan uuden puolison on minun oma tehtäväni hankkia sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei

Vierailija kirjoitti:

Niin erilaiset elämäntilanteet, ettei sinkku oikein pääse keskusteluihin mukaan..

Miksi tämä sai niin paljon alapeukkuja? Tämä tuli itselle ekana mieleen, että jos on pariskuntia hyvin samanlaisissa tilanteissa, niin helposti puheenaiheet keskittyy talonrakennukseen / häävalmisteluihin / lapsiin jne. Jos mukana olisi yksi sinkku, niin illan emäntänä tuntisin koko ajan paineita siihen, että sinkku ei saa kokea oloaan ulkopuoliseksi ja joutuisin yrittää keksiä puheenaiheita, joihin kaikki voivat osallistua. Vähemmällä stressillä pääsee, kun pitää pariskuntajuhlat erikseen ja sitten tyttöjen iltaan kutsuu sinkkuystävät siinä missä pariutuneetkin.

Tämä just. Mun kaveripiirissä useempi pariskunta on nyt rakentamassa tai just rakentanu ja menossa naimisiin. Eli keskustelunaiheet on niiden mukaisia, naiset puhuu lähinnä häistä ja miehet taloista. Ei mua vielä sinkkuna kiinnostanut pätkääkään tällaset jutut eikä vakiintuneena mitkään baarireissut ja tindersäädöt.

Minua ei kyllä parisuhteessakaan kiinnostaisi tällaiset bileet. Naiset erikseen juttelee häistä, miehet toisessa huoneessa taloista. Sitten aletaan pusuttelemaan oman puolison kanssa ja vetäydytään ajoissa makkariin.

Olisi kyllä painajaismainen mökkijuhannus

Sinkkuja ei haluta mukaan, koska he yleensä vaativat erityishuomiota ja ovat siksi kiviriippoja.

Sanon tämän ikävän totuuden nyt ihan näin suoraan.

Jos sinkku on sinut sinkkuutensa kanssa ja elämäänsä tyytyväinen hänellä on kaikki mahdollisuudet olla haluttu lisä seurueeseen.

Mutta useimmat ikisinkut ovat ihmissuhdeongelmaisia ikäviä tyyppejä ja yksin juuri siksi.

Paljon enemmän ongelmaa on työttömistä ja köyhistä kavereista. Talojutut ja remontit kuitenkin koskevat ihan samalla tapaa sinkkuja ja pareja, samoin usein puhutaan töistä tai lomista. Itse kyllä huomaan, että yhtä pidemmäksi aikaa työttömäksi jäänyttä paria ei oikein enää kutsuta mukaan, kun on vähän vaivaannuttavaa puhua jutuista, jotka vahvasti liittyvät rahaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa olevat haluavat jutella lähinnä parisuhteessa olemiseen liittyvistä asioista.

Olen ollut monta kertaa ainoana sinkkuna pariskuntien illoissa, joten tiedän.

Ohis, mutta jos joku viitsii kertoa mitä nämä parisuhde keskustelut sisältää?

T: kaveriton ikisinkku

Tuohon on kovin vaikea antaa mitään esimerkkiä kun ei tiedä taustoja. Jutut vaihtuu iän ja elämäntilanteen mukaan. Onko kyse siis nuorista vastarakastuneista pareista? Mikä heidän elämäntilanteensa muuten on?

Vastarakastuneilla jutut keskittyy usein siihe kun me tehtiin... , kun mä tein näin niin toi sanoi siihe että...

Vähän myöhemmin suunnitellaa asioita miten yhteistä elämää suunnitellaan, muutetaan yhteen, asutaan erillään, puhutaan asioista mitkä missäkin tilanteessa on hyvin mihin ehkä toivotaan muutosta tai näkemystä toiselta samassa tilanteessa olevalta... Suunnitellaan perheen perustamista, keskustellaan siihen liittyvistä asioista... Pohditaan parisuhteen ongelmia esim. naiset keskenään tai miehet keskenään tai jollakin toisella kokoonpanolla... Keskustellaan elämästä, muistellaan menneitä ja sitä miten erilainen elämäntilanne silloin oli...

Entä jos pariskunta saa kutsun, mutta vain toinen pääsee juhliin. Onko yksin osallistuminen kiellettyä?