Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on "pariskuntailtojen" pointti?
11.06.2020 |
Selittäkääs mulle tämä, kun en ole koskaan tajunnut asiaa riippumatta omasta parisuhdestatuksestani:
Miksi jotkut ihmiset rajaavat sinkkuja ulos yhteisestä tekemisestä? Esimerkiksi juhannuksena mökille kutsutaan vain pariskuntia ja saatetaan ihan reippaasti sanoakin, että nyt meillä on tämmöiset juhlat, jotka on tarkoitettu vain pariskunnille. Sitä saattaa myös huomata, että kutsuja illanviettoihin tms. tulee heti ihan eri tavalla, jos sattuu itse seurustelemaan, kuin jos on sinkkuna. Ja tämä riippumatta siitä, tunteeko kutsuja edes seurustelukumppaniani, kelpaan paremmin seuraan parillisena.
Millä tavalla minun parisuhdestatukseni vaikuttaa siihen, voiko kanssani viettää aikaa vai ei? Muutunko heti jotenkin paremmaksi ja kiinnostavammaksi, jos minulla on kumppani? Onko kyse jostain alitajuisesta pelosta, että sinkku yrittää pokailla toisten puolisoita? Muuttaako parisuhde ihmisen olemista jotenkin sellaisella tavalla, ettei sinkku kertakaikkiaan voi ymmärtää parisuhteellisen elämästä mitään? Tarvitsevatko seurustelevat näitä omia tapaamisiaan jotenkin vertaistukimielessä ja tunnelma menee pilalle, jos paikalla on yksi seurustelematon?
t. nimim. Taas juhannus yksin
Kommentit (448)
Milka Dikkers kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla parillinen määrä auton avaimia kulhossa.
Mites sitten jos juhlissa on 3 tai 5 tai 7 .... pariskuntaa? PItääkö aina pariskunnan molemmalla osapuolella olla avaimet mukana?
Kimppakivaa pariskunnittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 30v mies ja sinkku ollut aina. Miespuoliset kaverini ja tuttuni ottavat kyllä mielellään mukaan illanistujaisiin ja mökkireissuille, koska tietävät, että olen hyvä tyyppi ja hyvä kaljakaveri. Heidän tyttöystäviltään tosin ei kutsuja varmastikaan tulisi. Veikkaan, että sukupuolten välillä on tässäkin eroja. Monelle miehelle varmaan ihan sama onko sinkkukaveri mukana kun taas naisille, noille nirppanokkaisille kotkille, ei käy.
Vähän särähti tuo "nirppanokkaisille kotkille" -kohta, koska on myös meitä naisia, jotka eivät luokittele ystäviään parisuhdetilanteen perusteella ja jotka ovat itse joutuneet kakkosluokkaan siksi, että ovat sinkkuja. Mutta viestissäsi on kyllä totuuden siemen. Naisille vaikuttaa olevan miehiä tärkeämpää se, että ystäväpiirin ihmiset edustavat tiettyä elämäntapaa ja ovat tietyn statuksen "saavuttaneita". Moni miettii ihan kamalasti sitä, mitä muut ajattelevat heistä ja heidän elämästään. Niinpä ystävätkin valitaan usein sen perusteella, että he tukevat sitä imagoa, jonka nainen haluaa itsestään ulkopuolisille välittää. Kenenkään oudon tai erilaista elämää viettävän kanssa ei sovi hengata, koska silloin joku voi ajatella, että nainen on itsekin joku epämääräinen kummajainen. Toivoisinkin, että useampi kanssasisar keskittyisi rakentamaan itsetuntoa muiden asioiden, kuin yleisen hyväksynnän varaan sekä muutenkin välillä vähän hölläisi kaiken maailman sosiaalisten normien ja sääntöjen noudattamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus sinkut on huomiota vaativia, eikä voi yhtään olla oman kumppanin kanssa kahden kesken. En jaksa olla mikään pakollinen aikuisen ihmisen seuraneiti. Pariskunnille on usein myös pariskunta-aiheita tai pientä "naiset sitä, miehet tätä parisuhteessa" heittoja, joihin sinkut aina reagoi naurahtamalla vaivaantuneesti. Pitää miettiä liikaa kaikkea, jos joku sinkku tulee mukaan. Aina ei vaan jaksa...
Mennäänkö siis kavereiden kanssa iltaa istuessa viettämään aikaa sen oman kumppanin kanssa? Eikö siinä saman tien voisi jäädä vain kotiin olemaan?
Tämän itkuvirren aihe on se kun joku kaveripariskunta ei kutsu sinkkua mökilleen juhannukseksi vaan jotain muita ihmisiä. Kai se isäntäväki saa omalla mökillään olla ja kutsua ketä haluaa. Miksi koko tuttavapiiri pitäisi kutsua kerralla. Harvemmalla sellaiseen tilat riitä, mikäli ei pyöritä lomakylää tai leirikeskusta.
Luulin aiheeksi sitä, että ennenkin yhdessä mökkeilleestä kaveriporukasta pudotetaan yksi (tai jopa useampi jos sinkkuja on enemmän) pois siksi, että hän ei ole parisuhteessa ja halutaan viettää pariskuntailtaa. Se on jokaisen täysijärkisen mielestä törkeää ja epäkunnioittavaa. Jos taas kutsutaan jostain toisesta kaveriporukasta, ei toisen porukan sinkku tietenkään kaipaa mukaan yhtään sen enempää kuin pariskuntakaan. Jos samalla porukalla on mahduttu samalle mökille ennenkin, miksei sinne mahduta enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"nimimerkki. Taas juhannus yksin"
Tämä ap:n nimimerkki kertoo jo paljon koko ongelman ytimestä. Siis että taas menee juhannus yksin. Niin varmaan menee, kun odottaa että muut järjestävät kyllä jotain, ja hän saa sitten vain ilmestyä vieraana nauttimaan lopputuloksesta.
Kyllä se menee ihan niin, että kun jotain haluaa, se pitää itse tehdä. Miksi ap ei järjestänyt hyvissä ajoin itse juhannus tekemistä, ja varmistanut hyvällä suunnittelulla ja esim mökin varaamisella ja sen yhteismaksamisella muidenkin osallistumisen?
Mitä tulee näihin ns ystäviisi, jotka vieroksuvat sinua sinkkuutesi takia, voin kertoa että he eivät ole oikeita ystäviäsi. Oikeat ystävät eivät toimi noin, ja oikeilta ystäviltä voi myös kysyä suoraan mikä on ongelma.
Kolmanneksi tulee mieleen, että aina ei voi kutsua kaikkia. Itse olen se ihminen, joka järjestää illanistujaisia ja mökkiviikonloppuja. Koska aika, rahat ja tilat ovat usein rajalliset, kaikkia ei voi kutsua kerralla. Ja koska itse usein järjestän illan, tietenkin päätän myös ketä kutsun. Juhannukseksi meille on muodostunut tietty vakioporukka, jouluksi tietty jne.
Oman illanviettojen emönnöinnin kannalta paras vierasmäärä on itseni ja mieheni lisäks 2 pariskuntaa, tai yhteensä neljä vierasta. Yhteensä 6 ihmistä on vielä sellainen määrä, minkä ruuat ja juomat on mielekästä vaikka tarjota, ja kun vieraita ei ole liikaa, ehtii kaikkien kanssa seurustella, ja myös 6 hlön porukassa onnistuu juttelu, eikä tule pakollisia ns kuppikuntia kuten silloin, kun on enemmän porukkaa. Emäntä joutuu myös miettimään, minkälaista tunnelmaa hakee illalleen, ja ketkä ihmiset tulevat hyvin toimeen, tai ovat joustavia ja helposti viihtyviä esim usein rajallisemmissa ja haastavemmissa mökkiolosuhteissa.
Mitä tulee vielä juuri juhannuksen viettoon, mitä itse juhlimme omalla mökillämme nimenomaan 2 ystäväpariskunnan kanssa, huomioitavia asioita on se että kaikki pariskunnat tulevat hyvin toimeen, ja ns tasapainottavat toisiaan. Sitten se, että he viihtyvät useamman päivän samoissa alkeellisissa oloissa, eivätkä esim halua baariin tai ns pitkästy samaan paikkaan ja porukkaan. Itsestäni on myös mukavaa, että miehiä ja naisia on suunnilleen saman verran, eikä yks mies ja loput naisia.
Näitä edellä mainittuja asioita joutuu miettimään, kun järjestää itse paljon. Ehkäpä ap:kin ymmärtäisi tätä asiaa vähän laajemmin, jos hän itse vaivautuisi vetovastuuseen. Silloin hänen ei myöskään tarvitsisi viettää juhannusta yksin, taas.
Miksi pitää olla niin virallista? Eikö vaan voi kutsua kaikkia, ja se tulee joka tulee ja pitää itse itsestään huolen
Siksi, että niin kauan kun ei olla vaan puistossa "ei kenenkään maalla", joku joutuu oleen vastuussa illan sujumisesta. Se että kaikille riittää astioita, ruokaa, nukkumapaikka ja vessapaperia. Se että jäljet tulevat siivotuksi jälkikäteen. Se että kaikki sujuu ja että on kivaa, vaatii joltakulta panosta, ja usein myös jotain vierailta. Liian paljon on niitä tyyppejä, jotka haluavat aina ilmestyä paikalle katettuun pöytään, mutta eivät itse ole valmiita tekemään mitään asian eteen.
Apua... Ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että mökkibileet voisi tehdä noinkin vaikeaksi. Vertailun vuoksi meidän tapa toimia, porukassa pariskuntia ja sinkkuja: kysytään ketkä tulevat mukaan, sovitaan mitä ruokia kukakin tuo ja mitä isäntäväki tarjoaa, saavutaan paikalle. Onkohan jotain oleellista jäänyt puuttumaan, kun emäntä ei ole ymmärtänyt miettiä millaista tunnelmaa hakee illalle?
ohis
No kyllä se aika oleellinen asia on se tunnelma. Tunnelma muodostuu ihmisten hekilökemioista, musiikista, säästä ja puitteista. Hyvät emännät miettivät asioita etukäteen. Tietysti jos tunnelmalla ei ole mitään väliä, niin sitten sillä ei ole. Itselleni on. :)
Meillä ei ole koskaan ollut mitään teemaa ja hauskaa meillä on aina ollut. Spotify soittaa musaa ja jokainen soitattaa haluamiaan biisejä. Kitara on ja soittotaitoiset soittelee jotain. Sauna lämpiää, grilli on kuuma ja olut kylmää. Harvemmin kukaan on mitään tunnelmanluomisia miettinyt.
No mikä pointti tuollaisessa ilkanvietossa on? Kotonaan saa saunoa, kuunnella musiikkia ja grillata ja ihan niinkuin lystää. Miksi kokoontua laumaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"nimimerkki. Taas juhannus yksin"
Tämä ap:n nimimerkki kertoo jo paljon koko ongelman ytimestä. Siis että taas menee juhannus yksin. Niin varmaan menee, kun odottaa että muut järjestävät kyllä jotain, ja hän saa sitten vain ilmestyä vieraana nauttimaan lopputuloksesta.
Kyllä se menee ihan niin, että kun jotain haluaa, se pitää itse tehdä. Miksi ap ei järjestänyt hyvissä ajoin itse juhannus tekemistä, ja varmistanut hyvällä suunnittelulla ja esim mökin varaamisella ja sen yhteismaksamisella muidenkin osallistumisen?
Mitä tulee näihin ns ystäviisi, jotka vieroksuvat sinua sinkkuutesi takia, voin kertoa että he eivät ole oikeita ystäviäsi. Oikeat ystävät eivät toimi noin, ja oikeilta ystäviltä voi myös kysyä suoraan mikä on ongelma.
Kolmanneksi tulee mieleen, että aina ei voi kutsua kaikkia. Itse olen se ihminen, joka järjestää illanistujaisia ja mökkiviikonloppuja. Koska aika, rahat ja tilat ovat usein rajalliset, kaikkia ei voi kutsua kerralla. Ja koska itse usein järjestän illan, tietenkin päätän myös ketä kutsun. Juhannukseksi meille on muodostunut tietty vakioporukka, jouluksi tietty jne.
Oman illanviettojen emönnöinnin kannalta paras vierasmäärä on itseni ja mieheni lisäks 2 pariskuntaa, tai yhteensä neljä vierasta. Yhteensä 6 ihmistä on vielä sellainen määrä, minkä ruuat ja juomat on mielekästä vaikka tarjota, ja kun vieraita ei ole liikaa, ehtii kaikkien kanssa seurustella, ja myös 6 hlön porukassa onnistuu juttelu, eikä tule pakollisia ns kuppikuntia kuten silloin, kun on enemmän porukkaa. Emäntä joutuu myös miettimään, minkälaista tunnelmaa hakee illalleen, ja ketkä ihmiset tulevat hyvin toimeen, tai ovat joustavia ja helposti viihtyviä esim usein rajallisemmissa ja haastavemmissa mökkiolosuhteissa.
Mitä tulee vielä juuri juhannuksen viettoon, mitä itse juhlimme omalla mökillämme nimenomaan 2 ystäväpariskunnan kanssa, huomioitavia asioita on se että kaikki pariskunnat tulevat hyvin toimeen, ja ns tasapainottavat toisiaan. Sitten se, että he viihtyvät useamman päivän samoissa alkeellisissa oloissa, eivätkä esim halua baariin tai ns pitkästy samaan paikkaan ja porukkaan. Itsestäni on myös mukavaa, että miehiä ja naisia on suunnilleen saman verran, eikä yks mies ja loput naisia.
Näitä edellä mainittuja asioita joutuu miettimään, kun järjestää itse paljon. Ehkäpä ap:kin ymmärtäisi tätä asiaa vähän laajemmin, jos hän itse vaivautuisi vetovastuuseen. Silloin hänen ei myöskään tarvitsisi viettää juhannusta yksin, taas.
Miksi pitää olla niin virallista? Eikö vaan voi kutsua kaikkia, ja se tulee joka tulee ja pitää itse itsestään huolen
Siksi, että niin kauan kun ei olla vaan puistossa "ei kenenkään maalla", joku joutuu oleen vastuussa illan sujumisesta. Se että kaikille riittää astioita, ruokaa, nukkumapaikka ja vessapaperia. Se että jäljet tulevat siivotuksi jälkikäteen. Se että kaikki sujuu ja että on kivaa, vaatii joltakulta panosta, ja usein myös jotain vierailta. Liian paljon on niitä tyyppejä, jotka haluavat aina ilmestyä paikalle katettuun pöytään, mutta eivät itse ole valmiita tekemään mitään asian eteen.
Apua... Ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että mökkibileet voisi tehdä noinkin vaikeaksi. Vertailun vuoksi meidän tapa toimia, porukassa pariskuntia ja sinkkuja: kysytään ketkä tulevat mukaan, sovitaan mitä ruokia kukakin tuo ja mitä isäntäväki tarjoaa, saavutaan paikalle. Onkohan jotain oleellista jäänyt puuttumaan, kun emäntä ei ole ymmärtänyt miettiä millaista tunnelmaa hakee illalle?
ohis
No kyllä se aika oleellinen asia on se tunnelma. Tunnelma muodostuu ihmisten hekilökemioista, musiikista, säästä ja puitteista. Hyvät emännät miettivät asioita etukäteen. Tietysti jos tunnelmalla ei ole mitään väliä, niin sitten sillä ei ole. Itselleni on. :)
Meillä ei ole koskaan ollut mitään teemaa ja hauskaa meillä on aina ollut. Spotify soittaa musaa ja jokainen soitattaa haluamiaan biisejä. Kitara on ja soittotaitoiset soittelee jotain. Sauna lämpiää, grilli on kuuma ja olut kylmää. Harvemmin kukaan on mitään tunnelmanluomisia miettinyt.
No mikä pointti tuollaisessa ilkanvietossa on? Kotonaan saa saunoa, kuunnella musiikkia ja grillata ja ihan niinkuin lystää. Miksi kokoontua laumaksi?
Jos haluaa tehdä mainittuja asioita yhdessä muiden kanssa, vaihtaa samalla kuulumisia ja jutella. Ihan yhtä lailla voisit kysyä, mikä pointti on nähdä ystävää kahvilassa, kun kumpikin voisi keittää itselleen kahvia kotonaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus sinkut on huomiota vaativia, eikä voi yhtään olla oman kumppanin kanssa kahden kesken. En jaksa olla mikään pakollinen aikuisen ihmisen seuraneiti. Pariskunnille on usein myös pariskunta-aiheita tai pientä "naiset sitä, miehet tätä parisuhteessa" heittoja, joihin sinkut aina reagoi naurahtamalla vaivaantuneesti. Pitää miettiä liikaa kaikkea, jos joku sinkku tulee mukaan. Aina ei vaan jaksa...
Mennäänkö siis kavereiden kanssa iltaa istuessa viettämään aikaa sen oman kumppanin kanssa? Eikö siinä saman tien voisi jäädä vain kotiin olemaan?
Tämän itkuvirren aihe on se kun joku kaveripariskunta ei kutsu sinkkua mökilleen juhannukseksi vaan jotain muita ihmisiä. Kai se isäntäväki saa omalla mökillään olla ja kutsua ketä haluaa. Miksi koko tuttavapiiri pitäisi kutsua kerralla. Harvemmalla sellaiseen tilat riitä, mikäli ei pyöritä lomakylää tai leirikeskusta.
Tottakai saa kutsua ketä haluaa. Mutta sellainen käsite kuin pariskuntaillanvietto tai pariskuntatapaaminen on kuitenkin olemassa, ja ketjun aihehan onkin, että mikä juuri niissä on pointtina. Koska aina ei suinkaan kyse ole siitä, että kutsutaan vaan hyviä tyyppejä, ja sitten he "ihan sattumalta" ovatkin pariskuntia. Kyllähän jotkut ihan tarkoituksella haluavat, että illanvietossa on nimenomaan pariskuntia. Minuakin kiinnostaisi, mikä siinä on ihmisille "Se Juttu", kun minulle tuollainen on aina tuntunut kovin vieraalta.
No se sinkku nyt vaan on ylimääräinen eikä esim pöydässä pariton määrä ihmisiä näytä hyvälle. Tyhjä paikka korostaa sinkun sinkkuutta.
Meillä ei ole mitään tarkoituksellisia pariskuntailtoja. Meitä on porukka, joita yhdistää sama opiskeluala ja -paikka sekä harrastus. Olemme tunteneet toisemme kymmeniä vuosia ja valtaosa meistä on myös, kas kummaa, pariskuntia, jotka on myöskin olleet yhdessä kaikki nämä vuodet. Tänä aikana joukkoon on tullut yksi porukan leskimiehen nainut, joka pomottaa ja nalkuttaa kaikesta. Porukan yksi poikamies taas löysi pariksi vuodeksi itselleen vaimon, joka kulki tapaamisissa. Kun heille tuli ero, ystävä jatkoi muiden tapaamista. Exä nosti sitten kerran kauhean äläkän, että miksi häntä ei kutsuta. Olisi pitänyt kuulemma, koska hän on vielä muutaman porukan jäsenen kanssa pitänyt yhteyttä. Miten tällaiselle ihmiselle sanot nätisti, että jos on valittava kymmenien vuosien takaisen ystävän ja parin vuoden ajan satunnaisesti tavanneen ystävän exän välillä, valitaan se ystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"nimimerkki. Taas juhannus yksin"
Tämä ap:n nimimerkki kertoo jo paljon koko ongelman ytimestä. Siis että taas menee juhannus yksin. Niin varmaan menee, kun odottaa että muut järjestävät kyllä jotain, ja hän saa sitten vain ilmestyä vieraana nauttimaan lopputuloksesta.
Kyllä se menee ihan niin, että kun jotain haluaa, se pitää itse tehdä. Miksi ap ei järjestänyt hyvissä ajoin itse juhannus tekemistä, ja varmistanut hyvällä suunnittelulla ja esim mökin varaamisella ja sen yhteismaksamisella muidenkin osallistumisen?
Mitä tulee näihin ns ystäviisi, jotka vieroksuvat sinua sinkkuutesi takia, voin kertoa että he eivät ole oikeita ystäviäsi. Oikeat ystävät eivät toimi noin, ja oikeilta ystäviltä voi myös kysyä suoraan mikä on ongelma.
Kolmanneksi tulee mieleen, että aina ei voi kutsua kaikkia. Itse olen se ihminen, joka järjestää illanistujaisia ja mökkiviikonloppuja. Koska aika, rahat ja tilat ovat usein rajalliset, kaikkia ei voi kutsua kerralla. Ja koska itse usein järjestän illan, tietenkin päätän myös ketä kutsun. Juhannukseksi meille on muodostunut tietty vakioporukka, jouluksi tietty jne.
Oman illanviettojen emönnöinnin kannalta paras vierasmäärä on itseni ja mieheni lisäks 2 pariskuntaa, tai yhteensä neljä vierasta. Yhteensä 6 ihmistä on vielä sellainen määrä, minkä ruuat ja juomat on mielekästä vaikka tarjota, ja kun vieraita ei ole liikaa, ehtii kaikkien kanssa seurustella, ja myös 6 hlön porukassa onnistuu juttelu, eikä tule pakollisia ns kuppikuntia kuten silloin, kun on enemmän porukkaa. Emäntä joutuu myös miettimään, minkälaista tunnelmaa hakee illalleen, ja ketkä ihmiset tulevat hyvin toimeen, tai ovat joustavia ja helposti viihtyviä esim usein rajallisemmissa ja haastavemmissa mökkiolosuhteissa.
Mitä tulee vielä juuri juhannuksen viettoon, mitä itse juhlimme omalla mökillämme nimenomaan 2 ystäväpariskunnan kanssa, huomioitavia asioita on se että kaikki pariskunnat tulevat hyvin toimeen, ja ns tasapainottavat toisiaan. Sitten se, että he viihtyvät useamman päivän samoissa alkeellisissa oloissa, eivätkä esim halua baariin tai ns pitkästy samaan paikkaan ja porukkaan. Itsestäni on myös mukavaa, että miehiä ja naisia on suunnilleen saman verran, eikä yks mies ja loput naisia.
Näitä edellä mainittuja asioita joutuu miettimään, kun järjestää itse paljon. Ehkäpä ap:kin ymmärtäisi tätä asiaa vähän laajemmin, jos hän itse vaivautuisi vetovastuuseen. Silloin hänen ei myöskään tarvitsisi viettää juhannusta yksin, taas.
Miksi pitää olla niin virallista? Eikö vaan voi kutsua kaikkia, ja se tulee joka tulee ja pitää itse itsestään huolen
Siksi, että niin kauan kun ei olla vaan puistossa "ei kenenkään maalla", joku joutuu oleen vastuussa illan sujumisesta. Se että kaikille riittää astioita, ruokaa, nukkumapaikka ja vessapaperia. Se että jäljet tulevat siivotuksi jälkikäteen. Se että kaikki sujuu ja että on kivaa, vaatii joltakulta panosta, ja usein myös jotain vierailta. Liian paljon on niitä tyyppejä, jotka haluavat aina ilmestyä paikalle katettuun pöytään, mutta eivät itse ole valmiita tekemään mitään asian eteen.
Apua... Ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että mökkibileet voisi tehdä noinkin vaikeaksi. Vertailun vuoksi meidän tapa toimia, porukassa pariskuntia ja sinkkuja: kysytään ketkä tulevat mukaan, sovitaan mitä ruokia kukakin tuo ja mitä isäntäväki tarjoaa, saavutaan paikalle. Onkohan jotain oleellista jäänyt puuttumaan, kun emäntä ei ole ymmärtänyt miettiä millaista tunnelmaa hakee illalle?
ohis
No kyllä se aika oleellinen asia on se tunnelma. Tunnelma muodostuu ihmisten hekilökemioista, musiikista, säästä ja puitteista. Hyvät emännät miettivät asioita etukäteen. Tietysti jos tunnelmalla ei ole mitään väliä, niin sitten sillä ei ole. Itselleni on. :)
Meillä ei ole koskaan ollut mitään teemaa ja hauskaa meillä on aina ollut. Spotify soittaa musaa ja jokainen soitattaa haluamiaan biisejä. Kitara on ja soittotaitoiset soittelee jotain. Sauna lämpiää, grilli on kuuma ja olut kylmää. Harvemmin kukaan on mitään tunnelmanluomisia miettinyt.
No mikä pointti tuollaisessa ilkanvietossa on? Kotonaan saa saunoa, kuunnella musiikkia ja grillata ja ihan niinkuin lystää. Miksi kokoontua laumaksi?
Jospa halutaa saunoa ja grillata isommalla porukalla? Toisin sanoen viettää aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus sinkut on huomiota vaativia, eikä voi yhtään olla oman kumppanin kanssa kahden kesken. En jaksa olla mikään pakollinen aikuisen ihmisen seuraneiti. Pariskunnille on usein myös pariskunta-aiheita tai pientä "naiset sitä, miehet tätä parisuhteessa" heittoja, joihin sinkut aina reagoi naurahtamalla vaivaantuneesti. Pitää miettiä liikaa kaikkea, jos joku sinkku tulee mukaan. Aina ei vaan jaksa...
Mennäänkö siis kavereiden kanssa iltaa istuessa viettämään aikaa sen oman kumppanin kanssa? Eikö siinä saman tien voisi jäädä vain kotiin olemaan?
Tämän itkuvirren aihe on se kun joku kaveripariskunta ei kutsu sinkkua mökilleen juhannukseksi vaan jotain muita ihmisiä. Kai se isäntäväki saa omalla mökillään olla ja kutsua ketä haluaa. Miksi koko tuttavapiiri pitäisi kutsua kerralla. Harvemmalla sellaiseen tilat riitä, mikäli ei pyöritä lomakylää tai leirikeskusta.
Tottakai saa kutsua ketä haluaa. Mutta sellainen käsite kuin pariskuntaillanvietto tai pariskuntatapaaminen on kuitenkin olemassa, ja ketjun aihehan onkin, että mikä juuri niissä on pointtina. Koska aina ei suinkaan kyse ole siitä, että kutsutaan vaan hyviä tyyppejä, ja sitten he "ihan sattumalta" ovatkin pariskuntia. Kyllähän jotkut ihan tarkoituksella haluavat, että illanvietossa on nimenomaan pariskuntia. Minuakin kiinnostaisi, mikä siinä on ihmisille "Se Juttu", kun minulle tuollainen on aina tuntunut kovin vieraalta.
No se sinkku nyt vaan on ylimääräinen eikä esim pöydässä pariton määrä ihmisiä näytä hyvälle. Tyhjä paikka korostaa sinkun sinkkuutta.
No voi nyt... Sano nyt vielä, että se sinkku kumminkin haluaa loppuillasta baariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdetilanteeni on vaihdellut elämäni aikana. Tällä hetkellä olen toista kertaa aviossa. Olen ollut myös sinkku ja seurustelusuhteissa niin, että emme ole asuneet yhdessä. Koskaan en ole kotiini kutsunut ihmisiä parisuhdestatuksen perusteella. Minut on kyllä jätetty ulkopuolelle, mutta sellaista on elämä. Ihmisiä tulee ja menee.
Oma lukunsa ovat he, jotka yrittävät tehdä pariskuntaillanviettoja sellaisista tilaisuuksista, jotka eivät niitä ole. Asuin joskus taloyhtiössä, johon muutti uusi perhe. Taloyhtiön perinteisissä pihajuhlissa rouva kyseli tarkkaan kaikkien tilanteen muka tutustumisen varjolla. Pelit esim. tikanheiton hän halusi muuttaa sellaisiksi, että pariskunnat osallistuisivat yhtenä yksikkönä ja pisteet näin laskettaisiin yhteen. Tähän ei suostuttu tietenkään. Myöhemminkin ilmeni eri tilanteissa vastaavaa. Talkootyö tietysti kelpasi myös sinkuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus sinkut on huomiota vaativia, eikä voi yhtään olla oman kumppanin kanssa kahden kesken. En jaksa olla mikään pakollinen aikuisen ihmisen seuraneiti. Pariskunnille on usein myös pariskunta-aiheita tai pientä "naiset sitä, miehet tätä parisuhteessa" heittoja, joihin sinkut aina reagoi naurahtamalla vaivaantuneesti. Pitää miettiä liikaa kaikkea, jos joku sinkku tulee mukaan. Aina ei vaan jaksa...
Mennäänkö siis kavereiden kanssa iltaa istuessa viettämään aikaa sen oman kumppanin kanssa? Eikö siinä saman tien voisi jäädä vain kotiin olemaan?
Tämän itkuvirren aihe on se kun joku kaveripariskunta ei kutsu sinkkua mökilleen juhannukseksi vaan jotain muita ihmisiä. Kai se isäntäväki saa omalla mökillään olla ja kutsua ketä haluaa. Miksi koko tuttavapiiri pitäisi kutsua kerralla. Harvemmalla sellaiseen tilat riitä, mikäli ei pyöritä lomakylää tai leirikeskusta.
Meillä on edelleen pääosin sama porukka kuin 15 vuotta sitten nuorina aikuisina. Silloin mökillä nukuttiin ahtaammin, siskonpeteissä yms. eikä se aina ollut niin tarkkaa mihin sammui. Nyt samalla porukalla joku tulee veneellä ja nukkuu siinä, jollain on asuntovaunu/-auto ja nukkuu siinä, joku menee yöksi kotiin kun asuu niin lähellä, joskus on ollut telttakin pihalla, loput mahtuvat mökkiin väljemmin. Mutta siihen ennen nukkumaanmenoa tapahtuvaan ajanviettoon ei ole koskaan vaikuttanut se, onko jollain kumppania vai ei. Ei ne kumppanit edes aina ehdi mukaan. Kai sillä sitten on vaikutusta tilanteeseen, vietetäänkö aikaa vapaamuotoisesti, vai istutaanko muodollisesti illallispöydässä nimetyillä paikoilla ja pelataan sen jälkeen bridgeä jne. Jälkimmäinen kyllä kuulostaa siltä, että jätän mieluummin väliin, vaikka naimisissa olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus sinkut on huomiota vaativia, eikä voi yhtään olla oman kumppanin kanssa kahden kesken. En jaksa olla mikään pakollinen aikuisen ihmisen seuraneiti. Pariskunnille on usein myös pariskunta-aiheita tai pientä "naiset sitä, miehet tätä parisuhteessa" heittoja, joihin sinkut aina reagoi naurahtamalla vaivaantuneesti. Pitää miettiä liikaa kaikkea, jos joku sinkku tulee mukaan. Aina ei vaan jaksa...
Mennäänkö siis kavereiden kanssa iltaa istuessa viettämään aikaa sen oman kumppanin kanssa? Eikö siinä saman tien voisi jäädä vain kotiin olemaan?
Tämän itkuvirren aihe on se kun joku kaveripariskunta ei kutsu sinkkua mökilleen juhannukseksi vaan jotain muita ihmisiä. Kai se isäntäväki saa omalla mökillään olla ja kutsua ketä haluaa. Miksi koko tuttavapiiri pitäisi kutsua kerralla. Harvemmalla sellaiseen tilat riitä, mikäli ei pyöritä lomakylää tai leirikeskusta.
Tottakai saa kutsua ketä haluaa. Mutta sellainen käsite kuin pariskuntaillanvietto tai pariskuntatapaaminen on kuitenkin olemassa, ja ketjun aihehan onkin, että mikä juuri niissä on pointtina. Koska aina ei suinkaan kyse ole siitä, että kutsutaan vaan hyviä tyyppejä, ja sitten he "ihan sattumalta" ovatkin pariskuntia. Kyllähän jotkut ihan tarkoituksella haluavat, että illanvietossa on nimenomaan pariskuntia. Minuakin kiinnostaisi, mikä siinä on ihmisille "Se Juttu", kun minulle tuollainen on aina tuntunut kovin vieraalta.
No se sinkku nyt vaan on ylimääräinen eikä esim pöydässä pariton määrä ihmisiä näytä hyvälle. Tyhjä paikka korostaa sinkun sinkkuutta.
Eli ensinnäkin sun kaverit on sistuselementtejä, niitä asetellaan siten, että näyttävät hyvältä, ja se on oleellisempaa, kuin esimerkiksi huoli läheisestä, joka jätetään ulkopuolelle ja viettää siksi vaikkapa juhlapyhiä yksin. Lisäksi sinkkuudessa on mielestäsi jotain todella hävettävää, koska sitä pitää piilotella, eivätkä muut saa sitä nähdä. Tuntuuko sinusta pahalta se, että joku ei ole parisuhteessa, vai oletatko, että se on sinkulle itselleen niin kauhea asia, että muut eivät sitä saa nähdä? Oletatko, että sinkku on niin idiootti, että hän luulee olevansa parisuhteessa, jos häntä vastapäätä pöydässä istuu joku ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus sinkut on huomiota vaativia, eikä voi yhtään olla oman kumppanin kanssa kahden kesken. En jaksa olla mikään pakollinen aikuisen ihmisen seuraneiti. Pariskunnille on usein myös pariskunta-aiheita tai pientä "naiset sitä, miehet tätä parisuhteessa" heittoja, joihin sinkut aina reagoi naurahtamalla vaivaantuneesti. Pitää miettiä liikaa kaikkea, jos joku sinkku tulee mukaan. Aina ei vaan jaksa...
Mennäänkö siis kavereiden kanssa iltaa istuessa viettämään aikaa sen oman kumppanin kanssa? Eikö siinä saman tien voisi jäädä vain kotiin olemaan?
Tämän itkuvirren aihe on se kun joku kaveripariskunta ei kutsu sinkkua mökilleen juhannukseksi vaan jotain muita ihmisiä. Kai se isäntäväki saa omalla mökillään olla ja kutsua ketä haluaa. Miksi koko tuttavapiiri pitäisi kutsua kerralla. Harvemmalla sellaiseen tilat riitä, mikäli ei pyöritä lomakylää tai leirikeskusta.
Tottakai saa kutsua ketä haluaa. Mutta sellainen käsite kuin pariskuntaillanvietto tai pariskuntatapaaminen on kuitenkin olemassa, ja ketjun aihehan onkin, että mikä juuri niissä on pointtina. Koska aina ei suinkaan kyse ole siitä, että kutsutaan vaan hyviä tyyppejä, ja sitten he "ihan sattumalta" ovatkin pariskuntia. Kyllähän jotkut ihan tarkoituksella haluavat, että illanvietossa on nimenomaan pariskuntia. Minuakin kiinnostaisi, mikä siinä on ihmisille "Se Juttu", kun minulle tuollainen on aina tuntunut kovin vieraalta.
No se sinkku nyt vaan on ylimääräinen eikä esim pöydässä pariton määrä ihmisiä näytä hyvälle. Tyhjä paikka korostaa sinkun sinkkuutta.
Eli sinkkuaikana, jos teitä olisi ollut vaikka viiden kaverin porukka, olisi joku aina jätetty kutsumatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus sinkut on huomiota vaativia, eikä voi yhtään olla oman kumppanin kanssa kahden kesken. En jaksa olla mikään pakollinen aikuisen ihmisen seuraneiti. Pariskunnille on usein myös pariskunta-aiheita tai pientä "naiset sitä, miehet tätä parisuhteessa" heittoja, joihin sinkut aina reagoi naurahtamalla vaivaantuneesti. Pitää miettiä liikaa kaikkea, jos joku sinkku tulee mukaan. Aina ei vaan jaksa...
Mennäänkö siis kavereiden kanssa iltaa istuessa viettämään aikaa sen oman kumppanin kanssa? Eikö siinä saman tien voisi jäädä vain kotiin olemaan?
Tämän itkuvirren aihe on se kun joku kaveripariskunta ei kutsu sinkkua mökilleen juhannukseksi vaan jotain muita ihmisiä. Kai se isäntäväki saa omalla mökillään olla ja kutsua ketä haluaa. Miksi koko tuttavapiiri pitäisi kutsua kerralla. Harvemmalla sellaiseen tilat riitä, mikäli ei pyöritä lomakylää tai leirikeskusta.
Tottakai saa kutsua ketä haluaa. Mutta sellainen käsite kuin pariskuntaillanvietto tai pariskuntatapaaminen on kuitenkin olemassa, ja ketjun aihehan onkin, että mikä juuri niissä on pointtina. Koska aina ei suinkaan kyse ole siitä, että kutsutaan vaan hyviä tyyppejä, ja sitten he "ihan sattumalta" ovatkin pariskuntia. Kyllähän jotkut ihan tarkoituksella haluavat, että illanvietossa on nimenomaan pariskuntia. Minuakin kiinnostaisi, mikä siinä on ihmisille "Se Juttu", kun minulle tuollainen on aina tuntunut kovin vieraalta.
No se sinkku nyt vaan on ylimääräinen eikä esim pöydässä pariton määrä ihmisiä näytä hyvälle. Tyhjä paikka korostaa sinkun sinkkuutta.
Viisas emäntä plaseeraa niin, ettei jää tyhjiä paikkoja ammottamaan, vaikka olisikin pariton määrä syöjiä.
Apua :D Onks tää joku 1950-luku? Emännät plaseeraa ja huseeraa ja pariskunnat keskustelee häistä ja talonrakentamisesta ja sitten kahvin ja tortun jälkeen rouvat kerääntyvät keittiöön piikittelemään miehiään ja miehet olohuoneeseen puhumaan automobiileista ja vanhapiika on häpeällinen hankalasti plaseerattava jämäpäala :D Ihan kuin jostain vanhasta elokuvasta. Elääkö ihmiset todella näin? Kenen todellisuutta tämä on?
Vierailija kirjoitti:
Apua :D Onks tää joku 1950-luku? Emännät plaseeraa ja huseeraa ja pariskunnat keskustelee häistä ja talonrakentamisesta ja sitten kahvin ja tortun jälkeen rouvat kerääntyvät keittiöön piikittelemään miehiään ja miehet olohuoneeseen puhumaan automobiileista ja vanhapiika on häpeällinen hankalasti plaseerattava jämäpäala :D Ihan kuin jostain vanhasta elokuvasta. Elääkö ihmiset todella näin? Kenen todellisuutta tämä on?
Tuosta puuttuu enää se, että kaivetaan vaikka mistä kiven alta sinkulle ihan millainen tahansa vanhapoika/vanhapiika, ettei vaan tarvitse olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua :D Onks tää joku 1950-luku? Emännät plaseeraa ja huseeraa ja pariskunnat keskustelee häistä ja talonrakentamisesta ja sitten kahvin ja tortun jälkeen rouvat kerääntyvät keittiöön piikittelemään miehiään ja miehet olohuoneeseen puhumaan automobiileista ja vanhapiika on häpeällinen hankalasti plaseerattava jämäpäala :D Ihan kuin jostain vanhasta elokuvasta. Elääkö ihmiset todella näin? Kenen todellisuutta tämä on?
Tuosta puuttuu enää se, että kaivetaan vaikka mistä kiven alta sinkulle ihan millainen tahansa vanhapoika/vanhapiika, ettei vaan tarvitse olla yksin.
Joo! Ja sitten sinkku tietenkin pitkän empimisen jälkeen lopulta uskaltaa rakastua, avaa nuttruransa ja ottaa silmälasit pois päästä ja pistää esiliinan päällen ja kas!! Hänestä tuli kuin tulikin lopulta normaali rouvasihminen, voi onnea, nyt hänkin voi puhua keittiössä miehistä muiden rouvien kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua :D Onks tää joku 1950-luku? Emännät plaseeraa ja huseeraa ja pariskunnat keskustelee häistä ja talonrakentamisesta ja sitten kahvin ja tortun jälkeen rouvat kerääntyvät keittiöön piikittelemään miehiään ja miehet olohuoneeseen puhumaan automobiileista ja vanhapiika on häpeällinen hankalasti plaseerattava jämäpäala :D Ihan kuin jostain vanhasta elokuvasta. Elääkö ihmiset todella näin? Kenen todellisuutta tämä on?
Tuosta puuttuu enää se, että kaivetaan vaikka mistä kiven alta sinkulle ihan millainen tahansa vanhapoika/vanhapiika, ettei vaan tarvitse olla yksin.
Joo! Ja sitten sinkku tietenkin pitkän empimisen jälkeen lopulta uskaltaa rakastua, avaa nuttruransa ja ottaa silmälasit pois päästä ja pistää esiliinan päällen ja kas!! Hänestä tuli kuin tulikin lopulta normaali rouvasihminen, voi onnea, nyt hänkin voi puhua keittiössä miehistä muiden rouvien kanssa!
Ja vihdoin hänellekin voi lähettää pariskuntailtaan kutsukortin "Herra ja Rouva Kalle Järvinen"
On aika surullista että parisuhdekin on joku statusjuttu. Ei ole ihme että ahdistaa.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai saa kutsua ketä haluaa. Mutta sellainen käsite kuin pariskuntaillanvietto tai pariskuntatapaaminen on kuitenkin olemassa, ja ketjun aihehan onkin, että mikä juuri niissä on pointtina. Koska aina ei suinkaan kyse ole siitä, että kutsutaan vaan hyviä tyyppejä, ja sitten he "ihan sattumalta" ovatkin pariskuntia. Kyllähän jotkut ihan tarkoituksella haluavat, että illanvietossa on nimenomaan pariskuntia. Minuakin kiinnostaisi, mikä siinä on ihmisille "Se Juttu", kun minulle tuollainen on aina tuntunut kovin vieraalta.