Lue keskustelun säännöt.
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Kyllä kaikki koirat joskus haukkuu. Itse kiinnittäisin huomiota myös sukupuoleen. Minulla on ollut uros, kiltti koira mutta rähisi muille uroksille ja narttu, ei rähissyt kenellekään. Virheellisellä kasvatuksella omistaja voi myös triggeröidä räksytyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muffinssi tai lansu. Niillä on teflon-turkki. Hiekka karisee yön aikana pois.
Australian Labradoodle ollut ainakin meillä luonteeltaan ihan ykkönen (eloisa, leikkisä, sosiaalinen, ihmisrakas, tottelevainen...mutta silti ei "nössö"). Meillä keskikokoinen 16 kg ja aikaisemmin ollut kolme koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri niin. Villakoiran hoito on harrastus. Niin paljon työtä turkki vaatii. Kiireiselle työssä käyvälle ihmiselle joilla muutakin tekemistä kuin koiran turkki se ei sovi, tai laiskalle tai huolimattomalle se ei oikein sovi. Kotirouville sopii.
Tai sitten ottaa turkkirodun ja pitää karvaa lyhyenä. Jos luonne muuten natsaa niin miksi pelkän turkin pitäisi olla este sen ottamiselle.
Vai keksitkö jonkun rodun jonka luonne vastaa villakoiraa mutta turkki on helppo? Itse en keksi.
Perhoskoira on oppivainen muttei turkkia tarvitse trimmata.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele mitään koiraa kun et näköjään ymmärrä että kaikilla koirilla on luonne ja omat tarpeensa.
Missäs niin lukee, ettei ap tätä ymmärtäisi?
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen koko ikäni touhunnut erilaisten koirien parissa ja pakko todeta muutama asia:
- Ihmiset tuijottavat liikaa rotumääritelmiä ja muodostavat mielikuvansa tietystä rodusta niiden pohjalta. Paljon löytyy epäsosiaalisia, hermoheikkoja, dominoivia ja tappelunhaluisia yksilöitä myös niistä "helpoiksi" mielletyistä roduista. Olen tavannut lukuisia haastava luonteisia labradorin noutajia ja muita noutaja rotuja, lapinkoiria kultaisia noutajia, pienemmistä "seurakoira" roduista nyt puhumattakaan.
- Loppupeleissä omistaja muokkaa kasvatuksella, koiransa sosiaalistamisella ja omalla auktoriteetillaan (tai sen puutteella) koiraasa enemmän kuin rotumääritelmä.
Olen tavannut erinomaisesti pienestä pitäen sosiaalistettuja laumanvartijoita yms epäsosiaalisiksi miellettyjä rotuja ja toisaalta taas liian varovaisen ja lepsun omistajan epäsosiaaliseksi remmirähjääjäksi "jalostamia" seurakoiria.Outo kommentti "koko ikänsä" koirien kanssa olleelta. Tämä mitäs sanot ei pidä paikkaansa kun ehkä joidenkin yksilöiden kohdalla. Et sä metsästyskoirasta saa mitää seuraakoiraa jne KASVATUKSELLA. Tai laumanvartijoista mitään muuta kuin laumanvartijaa vaikka kuinka sosiaalistasit tai olisit auktoriteetti :D
En muutenkaan ymmärrä sun kommenttia sä sekotat musta vähän eri asioita.
Kyllä kirjoittaja ihan asiaa puhui.
Kyllä lähes kaikista koiraroduista saa sosiaalistamatta ja ihmisten ilmoilla käyttämättä sekä kasvattamatta/kouluttamatta aika petoja kaikkea vierasta kohtaan.
Esimerkkinä nyt laumanvartijat.
Suurin osa niistä otetaan syrjäiselle maaseudulle, niitä ei kouluteta juuri lainkaan, eikä koskaan käytetä ihmisten ilmoilla tai mitenkään muuten sosiaalisteta.
Ihmekös sitten on, että koira suhtautuu vanhemmiten epäilevästi kaikkeen mahdolliseen, kun sitä ei ole mihinkään totutettu/sillä ei ole positiivista kokemusta asioista. Se on elänyt vain siinä pienessä omassa kuplassaan.
Tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö vieraisiin ihmisiin, asioihin ja paikkoihin huolellisesti pennusta pitäen totutettu laumanvartija hoitaisi sitä laumanvartiointiaan silti tinkimättömästi, kyllä se hoitaa. Se ei kuitenkaan enää turhaan oleta kaiken vieraan olevan Automaattisesti uhka sen laumalle.
T. Kahden laumanvartijan omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli lähes 17 vuotta aivan mahtavan kiltti, seurallinen, hiljainen, älykäs ja erittäin sosiaalinen kääpiövillakoira. Ei haukkunut juuri ollenkaan, itse trimmasin yleensä eli leikkasin saksilla turkkia pesun jälkeen. Koirani suhtautui todella positiivisesti sekä ihmisiin että eläimiin, tykkäsi jopa kissoista, mitä ilmeisesti monet koirat eivät tee. Oma koirani oli ihan huippuyksilö, myös eläinlääkärin hämmästelivät, että on harvinaisen kiltti yksilö, mutta olen nähnyt myös mm. autoille räksyttäviä villakoiria, että ei ole aina rodusta kiinni. Toki itsekin olen tosi mukava ja ystävällinen, mutta johdonmukainen kasvattaja. Sanon napakasti, jos jotakin ei saa tehdä. Käsittääkseni moni koiranomistaja lellii koiriaan väärällä tavalla, eli sitten kun pitäisi napakasti kieltää ja komentaa, niin ei sanota yhtään mitään …. Ihan samalla tavalla koira tarvitsee sekä rajoja että rakkautta kuin lapsi.
Muita hyvätapaisia koiria, joita olen nähnyt:
Puolanvinttikoira
Labradorinnoutaja
Cocapoo (villakoiran ja cockerspanielin sekoitus)
Ap tosin varmaan tähän mennessä on jo hankkinut koiran. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on lempeitä, ellei niitä traumatisoida. Toiset vaan traumatisoituu helpommin kuin toiset. Loogisempi lähtökohta on miettiä, mitä rodulta haluaa - ei, mitä siltä ei halua.
Eli mietit, mitä haluat, ja sitten vain yrität olla traumatisoimatta. Varmistat ennen kauppoja, ettei ole valmiiksi traumatisoitu (tarkkailet käytöstä, yleistä olemusta). Mikä tahansa rotu voi traumatisoitua, joten et pääse ongelmasta turvautumalla tiettyyn rotuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Labris on kärsivällinen tylsämielisten kanssa.
Pentu helposti traumatisoituu, ellei omistaja osaa säädellä vuorovaikutustilanteita. Mieluummin liian vähän, kuin liikaa, on hyvä motto.
Itse tykkään suojeluskoirista Huskyt.Kilttejä ja vaatii kyllä tilaa.En ikinä ole tykännyt labbiksista,kult.noutaja.Spanielit,pikkuräksyrakit suututtaa.Koiran kanssa pitää liikkua muutakin kuin kortteli.Korttelikyylät inhottavia.Kaikki koirat kilttejä kun ne kasvattaa oikein.Älä ota koiraa jos siitä tehdään ongelma,usein ongelma hihnan toisessa päässä.Jos lapsia,tai ees harkinnassa, mieti otatko mitään isoa koiraa,lainkaan koiraa.
Beagle, ei ole ystävällisempää ja sosiaalisempaa koiraa olemassa.
Meidän sheltti ei ainakaan pelkää mitään eikä ketään. Shelttejä on niin monenlaisia. Meillä ”vahtikoiraversio” eli haukkuu (ilmoittaa), kun jotain ilmoittamisen aihetta on. Ihana koira ja turkki on erittäin helppohoitoinen vaikka ei uskoisi. Sopii hyvin lapsiperheillekin, saa paimentaa lapsia. Vaatii myös paljon liikuntaa.
Olvi III 12-pack