Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?

Vierailija kirjoitti:

Jakutianlaika kirjoitti:

Meille tuli 5kk sitten Jakutianlaika. Ei ole itsellä ollut aikaisemmin isoa koiraa,vaikka perheessä kyllä. Ajattelin ensin,että tarvii varmasti jokapäivä paljon liikuntaa ja aktiviteettejä,että  pysyy tyytyväisenä. Mutta vaikka hän rakastaa retkiä metsään missä saa juosta koirakaverin kanssa vapaana ja tosiaan lähtee kaikkeen touhuun aina innolla mukaan. Jää hän myös varsin tyytyväisenä sohvalle nukkumaan ja kun itse koulutan hevosia työkseni,kestää hän hyvin autossa istumisen ,vaikka onkin vasta 9kk. On kyllä ollut aivan ihana koira muutenkin,ei juurikaan hauku,tykkää lapsista ja muista koirista. Aikuisia voi vähän alkuun vierastaa,kissat ovat ihan jees. Onhan näissäkin varmasti eroja ja terveydellisesti lonkat ovat olleet vaivana. omaa en ole ehtinyt vielä kuvauttaa ,kun on tosiaan noin nuori vielä. Mutta kannattaa rotuun tutustua ,jos koiranhankinta on vielä ajankohtainen.

Kaksi virhettä.

Hän.

Ja koira ei saa olla metsässä vapaana.

Ei ollut koirasta mitään puhetta että olisi irti. Hän oli se aikuinen joka ulkoiluttu koiraa. Se ulkoiluttaja jäi myös kiltisti sohvalle kun sen koiran omistaja lähti töihin.

Collie

Meidän eli 14-vuotiaaksi. Oli ihana...rakastava ja lohduttava

Maltankoira jos haluaa niin sanotun kääpiökoiran. Meidän malta tulee hyvin toimeen lasten kanssa, on todella lapsirakas. Kiltti ja lempeä. Turkin hoito todella vaativaa, harjata ja pestä saa jatkuvasti, mikäli meinaa pitää pitkänä. Kura tarttuu helposti myös. Me käytetään kahden kuukauden välein trimmauksessa, niin pysyy siistinä ja lyhyenä. Maltalaisilta ei myöskään lähde juurikaan karvaa, joten lattiat kiittää. Meidän malta tulee myös tosi hyvin toimeen muiden koirien kanssa sekä muiden eläinten.

Meillä myös sakemannit aina olleet perheelle uskollisia, niinku enkeleitä. Myös tosi lapsirakkaita! Aina tykänneet touhuta lasten kanssa, ja vahtia niitä. Turkin hoito myös helppoa, ei tarvi juurikaan edes harjailla ainakaan lyhytkarvaisia yksilöitä. Karvaa toki lähtee ja paljon! Koulutus haastavaa, vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä paljon. Liikunta myös tärkeää, pitkillä lenkeillä täytyy jaksaa käydä säännöllisesti. Tulee myös toimeen toisten koirien kanssa, mikäli tottuu jo pentuna, näin ainakin meillä. Vieraita ihmisiä kohtaan varauksellinen, hyvä vahtikoira.

Vierailija kirjoitti:

Karjalan karhukoira! Ne mitä tunnen on tosi seurallisia

Et sitten tunne karhukoiran perusluonnetta lainkaan. Karhukoira on isännälleen uskollinen, mutta ehdottomasti yhden ihmisen koira, ei ole seurallinen eikä sosiaalinen luonne. Metsästysroduista löytyy kyllä seurakoiraksikin soveltuvia yksilöitä, joilla on pehmeä luonne, ja kun kaupungin laidalla mahdollisuuksia irti juoksuttamiseen tuskin on, metsästysvietistä ei luultavasti ole haittaa. Esim. jämtlanninpystykorvista löytyy näitä hirvikoiriksi sopimattomia, jotka voisivat soveltua lemmikiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen erittäin harvinaista jodlaavaa tirolilaista matikkakoiraa.

Mä haluan tuollaisen!

Uppo-Nallessa oli Laulava lintukoira. 

Vierailija kirjoitti:

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Kooikerhondje. Helppoja peruskoiria.

Muuten kiva toki, mutta se haukkuminen! Sitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cotton de Tulear. Aivan ihana seurakoira. Meillä on 7v. Cotton tyttö. Jaksaa pitkiä lenkkejä, pysyy irti pihassa, kiintyy perheeseensä, helppo kouluttaa, nopea oppimaan ja on todellinen seurakoira. Tykkää olla sylissä ja silitettävänä. On myös leikkisä.

Terve rotu.

Varmaan, mutta valkoinen pitkäkarvakoira jonnekin metsälenkille... tosi epäkäytännöllinen. Olisi tassut, maha ja valkoinen turkki ihan hiekassa ja ravassa.

Ei karvaa ole pakko pitää pitkänä.Pitkäikäisiä ja kivan luonteisia ovat.

Vierailija kirjoitti:

Whippet. Ihanin rotu ja siksi näitä ei esim. kodinvaihtajina löydy.

Kiltti, seurallinen, ystävällinen, ei hauku. Tulee kaikkien koirien ja ihmisten kanssa toimeen. Tykkää lapsista. Terve rotu. Sopii lyhyille ja pitkille lenkeille. Helppohoitoinen turkki.

https://www.hankikoira.fi/koirarodut/whippet

Meidän kaveriperheellä on whippet, niin ihana koira. ❤ Ottaa vieraat ystävällisesti vastaan, mutta ei hauku koskaan. Lempeä ja kärsivällinen pienten lasten seurassa. Terve rotu.

Pitbull. Se on kasvattajasta kiinni kuinka vaarallisia 🥰

Spanielit

Tuttavalla on pari Basenjia. Rotu joka tunnetaan siitä, ettei hauku. On siisti ja kohtuullinen määrä liikuntaa riittää. Nämä yksilöt jotka tunnen, ovat kyllä melkoisen aktiivisia toisinaan, siis haluavat touhuta mukanasi mitä teetkään. Ovat kuitenkin seurallisia ja tykkäävät myös vain tulla viereen loikoilemaan. Oikein koulutettuna myös lapsiystävällisiä. Ikinä en ole nähnyt kumpaakaan tästä kaksikosta aggressiivisena. Tietysti vaatii kouluttamista mutta eivät ole haastavimmasta päästä. Ihania koiria.

Border collie tai saksanpaimenkoira.

Vierailija kirjoitti:

Villakoira on paljon ystävällisempi kuin mikään tipsu tai maltankoira, chicchu tms. Bichon menee ehkä samaan mutta en niin pidä valkoisesta turkista joka on aina sotkuinen punertava naamasta.

Meillä on 2 bichonia, ei niillä ole naama punainen. Ja tottakai valkoisessa turkissa näkyy mitä selvemmin kuin tummassa, mutta eipä se sotkuinen ole jos viitsii hoitaa sitä. Ja mäistä koirista ei lähde karvaa niinkuin aika monesta muusta koirasta.

Ja luonne on kyllä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Eiväkös sekarotuiset ole kaikkein viisaimpia ja terveimpiä.

Näin väitti eräskin nainen ihan tosissaan, kunnes hiljeni kun kysyin kuvataanko sekarotuisilta esim lonkkia jos pennutetaan, tutkitaanko silmiä jne. Moni sekarotuinen on hyvinkin sairas, mutta niitä ei tutkita. Hammaspuutteet, mitä näitä on, lukuisia joita saadaan selville vain jalostuksen yhteydessä...

Coton de Tulear

Vierailija kirjoitti:

Ei kultaista noutajaa. Liian paljon lonkkavikaa, allergiaa ja muita sairauksia.

Eikä kaikki ole niin " kultaisia", vihaisuutta  myös esiintyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiväkös sekarotuiset ole kaikkein viisaimpia ja terveimpiä.

Näin väitti eräskin nainen ihan tosissaan, kunnes hiljeni kun kysyin kuvataanko sekarotuisilta esim lonkkia jos pennutetaan, tutkitaanko silmiä jne. Moni sekarotuinen on hyvinkin sairas, mutta niitä ei tutkita. Hammaspuutteet, mitä näitä on, lukuisia joita saadaan selville vain jalostuksen yhteydessä...

Hammaspuutteita esiintyy pitkälle jalostetuissa roduissa. Sekarotuisilla  se " laimenee " juuri risteymän ansioista, ellei  ole  molemmat vanhemmat  juuri niitä hammaspuuterotuisia

Vierailija kirjoitti:

Tuttavalla on pari Basenjia. Rotu joka tunnetaan siitä, ettei hauku. On siisti ja kohtuullinen määrä liikuntaa riittää. Nämä yksilöt jotka tunnen, ovat kyllä melkoisen aktiivisia toisinaan, siis haluavat touhuta mukanasi mitä teetkään. Ovat kuitenkin seurallisia ja tykkäävät myös vain tulla viereen loikoilemaan. Oikein koulutettuna myös lapsiystävällisiä. Ikinä en ole nähnyt kumpaakaan tästä kaksikosta aggressiivisena. Tietysti vaatii kouluttamista mutta eivät ole haastavimmasta päästä. Ihania koiria.

Basenjissa on agretaipumusta, ihan  oikeasti

Samojediä ystävällisempää ja ihmisrakkaampaa koiraa on ainakin vaikea keksiä, minkä takia ne eivät vartiokoiriksi yleensä sovikaan. Turkki ei kyllä maailman helppohoitoisin ja saattaa yksin pitkästyessään järsiä paikkoja, kuten toki moni muukin koira.

Collie ehdottomasti, oli paras ystäväni 13 vuotta.  Niin kuin joku tuossa mainitsi, rakastava ja lohduttava.

Kiltti, ei haukkunut turhia, pyyteetön ystävä, oppivainen.