Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?

Kiinanpystykorva. Varsinainen nallekarhu. Lenkille lähtee, jos lähtee. Jos ei huvita, istutaan ja katsellaan maisemia. Monesti ei huvita. Turkki pitää kylläkin harjata säännöllisesti, mutta mun kaveri ajaa sen kesäksi lyhyeksi, että sillä on helpompi olla. Jos se on hoidossa mulla, mitään kävelylenkkiä en edes suunnittele. Vien koirat suosiolla koirapuistoon ja hillupellet saa hillua, kiinis istuu ja ihmettelee. 

Vahtii tosin ovikelloa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä suositellaan shelttiä, kk villistä ja lapparia kun aptä nimenomaan ärsyttää räksyttäjät?

Belgi on työkoira ja ap etsii "rauhallista" koiraa mitä belgi ei ole.

Aloittaja kyseli borderterrieristä. Nekin oman kokemukseni mukaan haukkuu melko herkästi.

Tottakai se on myös koulutuskysymys mutta jos nimenomaan haluaa EI haukkuherkän rodun niin älkää lähtekö suosittelemaan tyyliin juurikin tuota shelttiä.

- Hovawart

- Appenzellinpaimenkoira

- Rhodesiankoira

- Eurasier

- Berninpaimenkoira mutta terveysongelmia löytyy jonkinverran

- Espanjanvesikoira (turkki hommat)

- Lagotto (turkki)

- Vanhaenglanninlammaskoira (karvan voi pitää lyhyenä, luonne on kultainen)

- Setteri ja spanieli voisi sopia jos jaksaa ne muutamat ensimmäiset vuodet sitä "hösläämistä" :D

Yhtä haukkuherkkää rotua suosittelen silti sen kivan ja monipuolisen luonteen vuoksi: lapinporokoira. Jos täällä joku muu tuumailee rotuja eikä haukkuminen niin haittaa.

Lagotto on haukkuherkkä

Kuka idiootti puhuu saksanseisojasta edes samassa lauseessa sanan "seurakoira" kanssa.

Havannat ovat aivan ihania. Fiksuja koiria, joilla mahtava luonne, lempeä, energinen, utelias ja leikkisä. Yleensä eivät harrasta räksyttämistä ja tykkäävät lapsista. Myös terve ja pitkäikäinen rotu. Havanna tykkää lenkkeilystä ja seikkailemisesta siinä missä suurempikin koira.

Ainut merkittävä haaste on turkki. Se vaatii paljon työtä ja sanoisin, että jos osuu kohdalle Havanna jolla todella haastava turkki, se kannattaa pitää lyhyenä. Eroja on yksilöiden välillä, ohuempi ja sileämpi turkki ei mene niin helposti takkuun. Ja sitten on myös geenipoikkeamaltaan lyhytkarvaiset yksilöt joita syntyy pentueisiin aina välillä.

Meillä oli lapsena ollessani kultainen noutaja. Ja vanhemmat eivät sitä osanneet kouluttaa, eikä koiralle varmaan ollut selvää kuka on perheessä laumanjohtaja. Koira oli tämän takia hyvin haukkuherkkä eli aina kun perheen auto parkkeerasi kerrostalomme parkkikselle alkoi haukunta kunnes autoa ajanut tuli sisään. Useimmiten ei haukkunut pelkkää liikettä rapussa mutta aina välillä innostui siihenkin. Hyppi vieraiden päälle kielloista huolimatta.

Sen lisäksi äärettömän "itsepäinen" eli lenkillä istui tai meni makuulle yllättäen maahan eikä enää liikkunut muuta kuin perässä maata pitkin raahaten, sitten taas toisaalta lähti aina vetämään kun näki toisen eläimen olipa se sitten toinen koira tai orava. Näissä tilanteissa mikä tahansa käsky meni kuuroille korville ja koiran pitäminen paikallaan hihnasssa vaati oikeasti voimaa. 

Eli vaikka muuten oli perusluonteeltaan varsinainen perheen seurakoira niin ilman koulutusta oli paljon huonoja tapoja, jotka tekivät koirasta hankalan meille lapsille lenkittää tai koettaa pitää kontrollissa kun tuli vieraita kylään.

Vierailija kirjoitti:

Sheltti? Parson? Whippet? Suomenlapinkoira?

Sheltti ja suomenlapinkoira ovat haukkuherkkiä. Sheltti saattaa olla myös rasittavan paimentava ja jopa äreä esim. lapselle. Beagle on hyväluontoinen, mutta vaatii aika paljon liikuntaa.

Jäykkä Jököttäjä, tosi rauhallinen ja viisas.

Bichonit ja cottonit <3

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira? Keskikokoinen, seurallinen ja tasapainoinen koko perheen koira, sopii myös pikkulapsiperheeseen. Alkukantainen, terveehkö rotu. Toki pystykorvana haukkuu ehkä, mutta säntillisellä koulutuksella haukun saa kytkettyä pois. 

Toisena ehdotuksena hollantilainen Keeshond. 

Suomenlapinkoira. Alkukantaisena rotuna voi olla itsenäinen ja vähemmän miellyttämishaluinen, mutta omani on tosi kiltti, yhteistyöhakuinen ja oppivainen (tosin sekä hyvässä että pahassa). Kiellot ja rangaistukset toimii huonosti, hyvällä oppii helposti, korvaton halutessaan. On tosin vasta vähän yli 1 v. Rauhallinen ja sopeutuvainen, kun saa tarpeeksi ulkoilla. Turkki on yllättävän helppohoitoinen.

Niin se koira on kiltti ja lempeä kun sen kouluttaa. Mikään ei ole muuten.

Jos asut omakotitalossa ,Hysky?

Kyllä se on kultainen noutaja

Pieni amerikan paimenkoira olisi minun ehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen koko ikäni touhunnut erilaisten koirien parissa ja pakko todeta muutama asia:

- Ihmiset tuijottavat liikaa rotumääritelmiä ja muodostavat mielikuvansa tietystä rodusta niiden pohjalta. Paljon löytyy epäsosiaalisia, hermoheikkoja, dominoivia ja tappelunhaluisia yksilöitä myös niistä "helpoiksi" mielletyistä roduista. Olen tavannut lukuisia haastava luonteisia labradorin noutajia ja muita noutaja rotuja, lapinkoiria kultaisia noutajia, pienemmistä "seurakoira" roduista nyt puhumattakaan.

- Loppupeleissä omistaja muokkaa kasvatuksella, koiransa sosiaalistamisella ja omalla auktoriteetillaan (tai sen puutteella) koiraasa enemmän kuin rotumääritelmä.

Olen tavannut erinomaisesti pienestä pitäen sosiaalistettuja laumanvartijoita yms epäsosiaalisiksi miellettyjä rotuja ja toisaalta taas liian varovaisen ja lepsun omistajan epäsosiaaliseksi remmirähjääjäksi "jalostamia" seurakoiria.

Juuri näin. Minulla oli cockerspanieli, joka varmaankin mielletään aika helpoksi koiraroduksi. Yhtä jääräpäisempää koiraa saa etsiä. Rakas oli kuin mikä, mutta se itsepäisyyden määrä tuli yllätyksenä.

Yorkshiren terrieri

Näyttelylinjainen bordercollie. Tutki vanhempia että ei ole mitään häslääviä, niin saattaa löytyä ihanan rauhallinen ja lempeä bortsu :)

Shelttien omistajana täytyy sanoa, että en suosittele jos et ole valmis haukkuherkkyyteen ja mahdollisiin puutteisiin hermorakenteessa. Hyviä yksilöltäkin on paljon, mutta melkoista lottoamista se nykyään on, että minkälaisen pennun saa.

Kasvattajilla ei paljoa enää luonteet kiinnosta, vaan melkein kaikki narttupennut laitetaan sijoitukseen jotta voidaan lyödä tulevilla pentueilla rahoiksi. Sitten vähätellään pennun ostajille emojen luonteiden puutteita, "se on vain hermostunut vieraista ihmisistä kun ei nyt ole kotonaan vaan täällä sijoituksessa" ym. schaibaa.

Päädytpä mihin hyvänsä niin älä ota sairasta rotua.. Eli mulkosilmiä,/ruttunaamoja, lyhytjalkaisia&pitkäselkäisiä. Mm kingcharles sairas rotu, silmät putoaa päästä kun aivot lähellä silmiä, koska lyhyt kalloiseksi jalostettu. Ja mitä pienempi, sen huonohampaisempi. Pumi on terve ja hauska rotu, ilman pohjavillaa tosin pitää pukea huonolla kelillä.. Ja turkinhoito opetella tai ajella ite, samoin kun villikselläkin, näyttääkin samalta, korvat vaan erilaiset, ja kuono & tukevampi.

Belgian paimenkoira, koirista ihanin, kiltein ja oppivaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä suositellaan shelttiä, kk villistä ja lapparia kun aptä nimenomaan ärsyttää räksyttäjät?

Belgi on työkoira ja ap etsii "rauhallista" koiraa mitä belgi ei ole.

Aloittaja kyseli borderterrieristä. Nekin oman kokemukseni mukaan haukkuu melko herkästi.

Tottakai se on myös koulutuskysymys mutta jos nimenomaan haluaa EI haukkuherkän rodun niin älkää lähtekö suosittelemaan tyyliin juurikin tuota shelttiä.

- Hovawart

- Appenzellinpaimenkoira

- Rhodesiankoira

- Eurasier

- Berninpaimenkoira mutta terveysongelmia löytyy jonkinverran

- Espanjanvesikoira (turkki hommat)

- Lagotto (turkki)

- Vanhaenglanninlammaskoira (karvan voi pitää lyhyenä, luonne on kultainen)

- Setteri ja spanieli voisi sopia jos jaksaa ne muutamat ensimmäiset vuodet sitä "hösläämistä" :D

Yhtä haukkuherkkää rotua suosittelen silti sen kivan ja monipuolisen luonteen vuoksi: lapinporokoira. Jos täällä joku muu tuumailee rotuja eikä haukkuminen niin haittaa.

Lagotto on haukkuherkkä

Hovawart... lempeä seurakoira??? No ei todellakaan ole.