Lue keskustelun säännöt.
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen koko ikäni touhunnut erilaisten koirien parissa ja pakko todeta muutama asia:
- Ihmiset tuijottavat liikaa rotumääritelmiä ja muodostavat mielikuvansa tietystä rodusta niiden pohjalta. Paljon löytyy epäsosiaalisia, hermoheikkoja, dominoivia ja tappelunhaluisia yksilöitä myös niistä "helpoiksi" mielletyistä roduista. Olen tavannut lukuisia haastava luonteisia labradorin noutajia ja muita noutaja rotuja, lapinkoiria kultaisia noutajia, pienemmistä "seurakoira" roduista nyt puhumattakaan.
- Loppupeleissä omistaja muokkaa kasvatuksella, koiransa sosiaalistamisella ja omalla auktoriteetillaan (tai sen puutteella) koiraasa enemmän kuin rotumääritelmä.
Olen tavannut erinomaisesti pienestä pitäen sosiaalistettuja laumanvartijoita yms epäsosiaalisiksi miellettyjä rotuja ja toisaalta taas liian varovaisen ja lepsun omistajan epäsosiaaliseksi remmirähjääjäksi "jalostamia" seurakoiria.
Missä ajattelin peruskouluttaa koirasi kun et ihmisten kanssa halua olla tekemisissä? Lähes kaikki koirat ovat omalle perheelleen kilttejä mutta ne tarvitsevat peruskoulutuksen ja monet aktiviteetteja eli pelkkä lenkkeily ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä keskikokoinen villakoira ja aina ollut haukkuherkkä. Nyt toisena koirana kultainennoutaja ja on ihanaa, kun haukahtelee vain joskus. Lisäksi turkki pitää trimmata usein ja harjata melkeinpä päivittäin. Muuten ihan kiva koira ja oppii helposti temppuja. Sanoisin, että villakoiraa palvellaan ei toisinpäin. 😊
Eipä sitten sovi mulle ja eikö seurakoirat oo seuranhaluisia. ???
Vierailija kirjoitti:
Border collie tai saksanpaimenkoira.
en ottaisi kaupunkiasuntoon mutta maalla omakotitalossa ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs labbis?
Labbis muuten ok, mutta 99 % loputtoman ahneita kaiken syötävän perään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen koko ikäni touhunnut erilaisten koirien parissa ja pakko todeta muutama asia:
- Ihmiset tuijottavat liikaa rotumääritelmiä ja muodostavat mielikuvansa tietystä rodusta niiden pohjalta. Paljon löytyy epäsosiaalisia, hermoheikkoja, dominoivia ja tappelunhaluisia yksilöitä myös niistä "helpoiksi" mielletyistä roduista. Olen tavannut lukuisia haastava luonteisia labradorin noutajia ja muita noutaja rotuja, lapinkoiria kultaisia noutajia, pienemmistä "seurakoira" roduista nyt puhumattakaan.
- Loppupeleissä omistaja muokkaa kasvatuksella, koiransa sosiaalistamisella ja omalla auktoriteetillaan (tai sen puutteella) koiraasa enemmän kuin rotumääritelmä.
Olen tavannut erinomaisesti pienestä pitäen sosiaalistettuja laumanvartijoita yms epäsosiaalisiksi miellettyjä rotuja ja toisaalta taas liian varovaisen ja lepsun omistajan epäsosiaaliseksi remmirähjääjäksi "jalostamia" seurakoiria.
Totta.
Itsellä on ollut vuosien myötä 7 laumanvartijaa ja kaikki olleet sosiaalisia
Cavalierkingcharlesin-spanieli. Kaunis koira, jolla ihana luonne. Tosin takavuosina suosiosta johtuvia vakavia terveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on belgianpaimenkoira. On todella läheinen ja älykäs koira. Suojelee kotia hyvin.
En ole törmännyt ainakaan haukkuherkkiin belgianpaimenkoiriin. Tulevat usein hyvin toimee muiden kanssa.
Paljon puruherkkiä niissä
Vierailija kirjoitti:
Villakoira alkoi kiinnostaa. Onko eri kokoiset luonteeltaan samantapaisia vai onko eroja, esim. että pienet ovat hermostuneempia ja isoin rauhallisin? Opettelisin itse trimmaamaan ja pitäisin turkin kauttaaltaan lyhyenä. Onko sisäsiisteyskasvatuksessa haasteita? Chihulla se oli aika hermojaraastavaa hommaa....
Muuta villakoirasta, kertokaa :)
Ap
Villis on siisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen koko ikäni touhunnut erilaisten koirien parissa ja pakko todeta muutama asia:
- Ihmiset tuijottavat liikaa rotumääritelmiä ja muodostavat mielikuvansa tietystä rodusta niiden pohjalta. Paljon löytyy epäsosiaalisia, hermoheikkoja, dominoivia ja tappelunhaluisia yksilöitä myös niistä "helpoiksi" mielletyistä roduista. Olen tavannut lukuisia haastava luonteisia labradorin noutajia ja muita noutaja rotuja, lapinkoiria kultaisia noutajia, pienemmistä "seurakoira" roduista nyt puhumattakaan.
- Loppupeleissä omistaja muokkaa kasvatuksella, koiransa sosiaalistamisella ja omalla auktoriteetillaan (tai sen puutteella) koiraasa enemmän kuin rotumääritelmä.
Olen tavannut erinomaisesti pienestä pitäen sosiaalistettuja laumanvartijoita yms epäsosiaalisiksi miellettyjä rotuja ja toisaalta taas liian varovaisen ja lepsun omistajan epäsosiaaliseksi remmirähjääjäksi "jalostamia" seurakoiria.
Outo kommentti "koko ikänsä" koirien kanssa olleelta. Tämä mitäs sanot ei pidä paikkaansa kun ehkä joidenkin yksilöiden kohdalla. Et sä metsästyskoirasta saa mitää seuraakoiraa jne KASVATUKSELLA. Tai laumanvartijoista mitään muuta kuin laumanvartijaa vaikka kuinka sosiaalistasit tai olisit auktoriteetti :D
En muutenkaan ymmärrä sun kommenttia sä sekotat musta vähän eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen koko ikäni touhunnut erilaisten koirien parissa ja pakko todeta muutama asia:
- Ihmiset tuijottavat liikaa rotumääritelmiä ja muodostavat mielikuvansa tietystä rodusta niiden pohjalta. Paljon löytyy epäsosiaalisia, hermoheikkoja, dominoivia ja tappelunhaluisia yksilöitä myös niistä "helpoiksi" mielletyistä roduista. Olen tavannut lukuisia haastava luonteisia labradorin noutajia ja muita noutaja rotuja, lapinkoiria kultaisia noutajia, pienemmistä "seurakoira" roduista nyt puhumattakaan.
- Loppupeleissä omistaja muokkaa kasvatuksella, koiransa sosiaalistamisella ja omalla auktoriteetillaan (tai sen puutteella) koiraasa enemmän kuin rotumääritelmä.
Olen tavannut erinomaisesti pienestä pitäen sosiaalistettuja laumanvartijoita yms epäsosiaalisiksi miellettyjä rotuja ja toisaalta taas liian varovaisen ja lepsun omistajan epäsosiaaliseksi remmirähjääjäksi "jalostamia" seurakoiria.Totta.
Itsellä on ollut vuosien myötä 7 laumanvartijaa ja kaikki olleet sosiaalisia
Ai ku sä vaikka et ole paikalla niin häntäheiluen omalla maalla rakastaa muita ihmisiä :D varmaan.. ja jos nyt sanot, että "ei tuo tarkota sosiaalisuutta" niin hyvin monelle tarkottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Border collie tai saksanpaimenkoira.
en ottaisi kaupunkiasuntoon mutta maalla omakotitalossa ok.
Hyvin nuo bortsut on kerrostalossa pärjännyt. Kilpailevatkin useammassa lajissa. Kaupungissa on treenipaikat lähellä ja toimivat talvisinkin.
Ei ole kyllä ap:lle sopiva rotu. Onkohan jo uusi koira löytynyt?
Vierailija kirjoitti:
Englanninspringerspanieli. Ainakin todella rauhallinen, yli seurallinen, ei räksytä turhia, suht älykäs ja hyvä oppimaan.
Meillä oli ennen. EI ole rauhallinen, ainakaan ennen kuin täyttää 8 vuotta. Nuorena oli melkoinen sähläri. Vaatii tosi paljon liikuntaa, mieluiten vapaana juoksemista. Harrastin meidän koiran kanssa talvisin valjakkohiihtoa, syksyisin se kulki miehen kanssa sorsa- ja kanalintumetsällä. Näillä keinoin se pysyi tyytyväisenä eikä kehittänyt käytösongelmia, ja oli hiljainen, helppo kouluttaa ja nöyrä.
Voisin ottaa uudestaankin spanielin.
Itselläni on parsonrusselin terrieri ja on kyllä sellainen seurakoira että ei paremmasta väliä. Ei räksytä mutta on kyllä innokas tapaus vaikka ikää on kohta 13-vuotta. Paras koira mitä itselläni on ollut ja mikä parasta kulkee hyvin mukana kun ei ole iso. Lapsuuden kodissa oli isoja koiria mutta kyllä tämmöinen pienempi on enemmän mieleeni varsinkin kun luonnetta löytyy vaikka muille jakaa.
Toki pieni koira pitää kouluttaa samalla lailla kuin isompi ja kun hyvin koulutettiin pentuna niin tottelee kyllä moiteettomasti.
Bernhardilainen tai Newfoundlandinkoira.
Ovat lempeitä jättejä. Kuolaa ja karvaa toki riittää, mutta suuri sydän korvaa leikiten tuollaiset pienet epäkohdat.