Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Englannin vinttikoira, eli greyhound!
Kiltti, lempeä, äärimmäisen laiska. Maailman nopein sohvaperuna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tahansa koira, joka pennusta asti koulutetaan kunnolla.
Ei mikään koira synny valmiina tähän maailmaan. Myös esim kultsuissa ja labbiksissa on tosi paljon hormoonihirviö uroksia, joiden kanssa ei ihan kuka tahansa pärjää.
Jos ottaa koiran sillä ajatuksella että mikä on helpoin, on sillon lelukoira kaikista paras vaihtoehto. :) Jos etsii helppoa koiraa jo alusta alkaen, ei rahkeet varmasti riitä oikean eläimen kanssa olemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen koko ikäni touhunnut erilaisten koirien parissa ja pakko todeta muutama asia:
- Ihmiset tuijottavat liikaa rotumääritelmiä ja muodostavat mielikuvansa tietystä rodusta niiden pohjalta. Paljon löytyy epäsosiaalisia, hermoheikkoja, dominoivia ja tappelunhaluisia yksilöitä myös niistä "helpoiksi" mielletyistä roduista. Olen tavannut lukuisia haastava luonteisia labradorin noutajia ja muita noutaja rotuja, lapinkoiria kultaisia noutajia, pienemmistä "seurakoira" roduista nyt puhumattakaan.
- Loppupeleissä omistaja muokkaa kasvatuksella, koiransa sosiaalistamisella ja omalla auktoriteetillaan (tai sen puutteella) koiraasa enemmän kuin rotumääritelmä.
Olen tavannut erinomaisesti pienestä pitäen sosiaalistettuja laumanvartijoita yms epäsosiaalisiksi miellettyjä rotuja ja toisaalta taas liian varovaisen ja lepsun omistajan epäsosiaaliseksi remmirähjääjäksi "jalostamia" seurakoiria.Outo kommentti "koko ikänsä" koirien kanssa olleelta. Tämä mitäs sanot ei pidä paikkaansa kun ehkä joidenkin yksilöiden kohdalla. Et sä metsästyskoirasta saa mitää seuraakoiraa jne KASVATUKSELLA. Tai laumanvartijoista mitään muuta kuin laumanvartijaa vaikka kuinka sosiaalistasit tai olisit auktoriteetti :D
En muutenkaan ymmärrä sun kommenttia sä sekotat musta vähän eri asioita.
Hirveetä kuraa.
Tottakai saa metsästyskoirasta seurakoiran kasvattamalla ja yhteiselolla, meillä ei muuta ole ollukaan kun erilaisia metsästyskoiria ja jokainen niistä on/on ollut aina sisällä asusteleva rauhallinen, käytöstavat omaava seurakoira.
Mutta jos sillä metsästyskoiralla on metsästysvietti, sitä viettiä itsessään ei saa tietenkään kouluttamalla pois ja ei ole oikein pitää pelkkänä seurakoirana vietikästä koiraa. Silti metsästyskoirastakin saa seura- ja harrastuskoiran ja kaikista parastahan koiran kannalta olisi, jos se olisi kaikkea noita!
Joko AP hankki koiran? Beagle vois olla ap:lle tosiaan sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen koko ikäni touhunnut erilaisten koirien parissa ja pakko todeta muutama asia:
- Ihmiset tuijottavat liikaa rotumääritelmiä ja muodostavat mielikuvansa tietystä rodusta niiden pohjalta. Paljon löytyy epäsosiaalisia, hermoheikkoja, dominoivia ja tappelunhaluisia yksilöitä myös niistä "helpoiksi" mielletyistä roduista. Olen tavannut lukuisia haastava luonteisia labradorin noutajia ja muita noutaja rotuja, lapinkoiria kultaisia noutajia, pienemmistä "seurakoira" roduista nyt puhumattakaan.
- Loppupeleissä omistaja muokkaa kasvatuksella, koiransa sosiaalistamisella ja omalla auktoriteetillaan (tai sen puutteella) koiraasa enemmän kuin rotumääritelmä.
Olen tavannut erinomaisesti pienestä pitäen sosiaalistettuja laumanvartijoita yms epäsosiaalisiksi miellettyjä rotuja ja toisaalta taas liian varovaisen ja lepsun omistajan epäsosiaaliseksi remmirähjääjäksi "jalostamia" seurakoiria.Outo kommentti "koko ikänsä" koirien kanssa olleelta. Tämä mitäs sanot ei pidä paikkaansa kun ehkä joidenkin yksilöiden kohdalla. Et sä metsästyskoirasta saa mitää seuraakoiraa jne KASVATUKSELLA. Tai laumanvartijoista mitään muuta kuin laumanvartijaa vaikka kuinka sosiaalistasit tai olisit auktoriteetti :D
En muutenkaan ymmärrä sun kommenttia sä sekotat musta vähän eri asioita.
Hirveetä kuraa.
Tottakai saa metsästyskoirasta seurakoiran kasvattamalla ja yhteiselolla, meillä ei muuta ole ollukaan kun erilaisia metsästyskoiria ja jokainen niistä on/on ollut aina sisällä asusteleva rauhallinen, käytöstavat omaava seurakoira.
Mutta jos sillä metsästyskoiralla on metsästysvietti, sitä viettiä itsessään ei saa tietenkään kouluttamalla pois ja ei ole oikein pitää pelkkänä seurakoirana vietikästä koiraa. Silti metsästyskoirastakin saa seura- ja harrastuskoiran ja kaikista parastahan koiran kannalta olisi, jos se olisi kaikkea noita!
Äh tarkotiin siis, että huolimatta aktiivisesta metsästyskäytöstä, niin asuivat ja asuvat sisällä vällyjen välissä ihan siinä missä chihuahuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirien haukkumisessa on suuria eroja. Minun samojedini ei hauku koskaan muulloin paitsi silloin harvoin, kun haluaa komentaa leikkimään. Esimerkiksi ei koskaan ovikellolle. Tämä ei tosin koske välttämättä kaikkia samojedeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Husky. Todellinen sohvaperuna. Ja mahtava seurakoira. Kauniskin.
Dogo argentino. Lempeä koira. Paras ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin tänne ilmoittamaan, sorry offtopx, että meikäläisen hurttahan on juurikin tällainen.
Sanovat myös, että maailman paras koira. Enkä väitä vastaan. 🐺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sängyn tai sohvan alla lymyävä villakoira on lempeä ja kiltti koiralaatu. Ei hauku, ei pure eikä psko ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koikkerhondje! Hieman harvinaisempi rotu. Terve iloinen kiltti ja aktiivinen.
Dalmatiankoira - ihana täpläturkki.
- https://www.hankikoira.fi/koirarodut/dalmatiankoira
- https://www.findal.net/pentuja/rotua-harkitsevalle/
- https://www.kennelliitto.fi/files/dalmatiankoira
- https://www.zooplus.fi/tietonurkka/koirat/koirarotuja/dalmatiankoira?ut…
En jaksa lukea kommentteja.
Kultainen noutaja tai labradori ovat kautt maailman tunnettuja hyväluonteisuudestaan.
Ne ovat siinä suhteessa varma valinta.
On tietty monia muitakin rotuja. Meillä on aina ollut myös palveluskoiria (eri rotuisia niitäkin). Jokainen aivan huippuperhekoira ja sosiaalinen ja seurallinen. En silti alottelijalle suosittelis sussaria tai rotikkaa perhekoiraksi, vaikka meillä ne toimii oikein hyvin.
Labbis tai kultsu, ei voi mennä vikaan. Tunnetulta kasvattajalta.
Vierailija kirjoitti:
Kultsu tai staffi. Kannattaa lukea tuon staffin luonteesta, tiedän että rodun nimi saa jotkut kavahtamaan. :)
Ei mitään lättäkuonoista koiraa kannata ottaa. Eikös staffi ole? Muutenkin rasittavia, joihin olen törmännyt. Ei miellyttävä rotu mielestäni, makuasioita tietty.
Puoliksi doberman ja puoliksi dogo argentino. Lepposta Seuraa. Ei haukku herkkä ja suojelee kotia ja perhettä.
Vierailija kirjoitti:
48: onkos sulla näyttää mitään dataa niistä sun upeista sekarotuisista? Esim. selkä- ja lonkkakuvauslausunnot? Silmät tutkittu? Esim. sakemannin ja kultaisen noutajan pentu voi olla kaikkea muuta kuin terve, vaikka olisi kuinka upea sekarotuinen...
Ja harvaa sekarotuista tutkitaan terveenä, kun montaa niistä ei tutkita tai hoideta sairaanakaan.
Omituinen stereotypia. Pidät koiraa statussymbolina? Ikäänkuin mitä kalliimpi koira, niin siitä huolehdittaisiin paremmin, kun on maksanut paljon? Monilla on esimerkiksi rescue inhimillisistä syistä, hyvä vaihtoehto monille ihmisille.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on niin totta. Rotua pohditaan ja pohditaan, vaikka yhdestäkään koirasta ei saa haluamansalaista ilman kasvatustyötä.
Opponoin myös vahvasti väittämää, etteikö metsästyskoirasta saa seurakoiraa. Ensinnäkin tätä jankutetaan lähinnä vain pystykorvien ja ajokoirien kohdalla. Ongelmaa ei nähdä söpöjen terrierien kohdalla, vaikka niistä suurin osa on jalostettu ihan täysin metsästyskäyttöön.
Itse omistajan karjalankarhukoiran, enkä todellakaan metsästä. Koira on ollut metsästyskäytössä ensimmäiset neljä vuotta ja metsästys loppunut koiran päädyttyä luokseni. Toki tarjoan sille mahdollisuuden päästä metsään juoksemaan vapaana, kun se on mahdollista ja säännöllisesti järjestän myös verijälkeä jne. Se koira kun ei ymmärrä, että onko omistajalla mukana kivääri vai ei.