Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Cavalier King Charlesin spanieli. Ihania ja kauniita, mutta taitaa olla niilläkin perinnöllisiä vaivoja.
Länsi-Göötanmaan pystykorva. Oikean koiran näköinen, keskikokoinen ja lempeä luonteinen laumanvartija. Ei mitään pahaa sanottavaa 7 v kokemuksella! Tykkää lapsista ja suhtautuu muihin koiriin uteliaan kiinnostuneena.
Lagotto, espanjanvesikoira ja villakoira mun suosikkeja. Itselläni on toyvillakoira. Villakoiran pystyy opettamaan pois haukkuherkkyydestä. Villakoiralle ei edes tartte opettaa joitakin asioita, se oivaltaa itse. Haluaa ulos -> hyppää mun saappaita vasten. Itse koira on tämän keksinyt.
Cotton de tulear. Pieni ja mukava.
Olen tullut siihen tulokseen että kaikissa koirissa, kokoluokissa ja rotutyypeissä on sekä hyviä että huonoja puolia.
Pienillä voi olla ongelmana sisäsiisteys, lisäksi niiden kimeää räkytystä ei kestä kuunnella ja monethan on varsin kovia haukkumaan ja isottelemaan muille koirille. Hyppivät sängylle ja sohville. Toisaalta ovat kaiken kaikkiaan helppohoitoisia ja vaikka koulutus epäonnistuisi pärjäät sellaisen kanssa. Huonoilla ilmoilla suurimman osan liikunnasta voit hoitaa sisätiloissa pallolla ym leikkien ellet asu 20m2 yksiössä.
Fiksut palveluskoirat vaativat huomattavan paljon aktivointia, pelkät lenkit eivät riitä vaikka tekisi +10km joka päivä. Koirasta siis tulee ennen pitkää sinun ainoa harrastuksesi. Toisaalta niistä saa kouluttamalla ajatuksen voimalla toimivia seuralaisia.
Paksuturkkiset rodut tiputtavat jatkuvasti karvaa, niillä on aina kuuma ja harjaaminen on työlästä, lisäksi tulee helposti iho-ongelmia. Miksi ottaa sellainen sisäkoiraksi asuntoon jossa läpi vuoden +20 astetta, kun koiralle sopiva olisi +0-10 astetta? Toki sitten kun ulkona on alle +10 astetta ulkoilevat oikein mielellään eikä pakkanen haittaa menoa.
Lyttykuonoilla on hengitysongelmia.
Lyhytturkkiset ei siedä kylmyyttä, saavat helposti oireita hyttysten ym pistoista ja niiden karva on kovan piikikästä joka tarttuu huonekaluihin kuin täi tervaan. Talvella pitää pukea.
Taistelurodut ja ns voima koirat on ihania omalle porukalle ja ehkä tutuillekin, lisäksi ovat yleensä varsin terveitä, mutta sinulla on ikuinen stressi sen suhtautumisesta perheen ulkopuoliseen maailmaan etenkin jos asut kaupungissa.
Pystykorvat on yleensä kovia haukkumaan, eihän se haittaa maalla, mutta ei naapurit sitä taajamassa jaksa kuunnella. Näidenkin haukku usein melko kimakkaa. Rotuina ovat kyllä varsin terveitä, useimmiten.
Monenlaiset käyttökoirat, kuten huskyt tai metsästyskoirat tarvitsevat työtä mihin ne on jalostettu, miksi ottaa sellainen seurakoiraksi kaupunkiin? Esim vinttikoiria on vaikea pitää vapaana kun riistavietti on kova, eikä niille pelkkä hihnakävely riitä.
Jätit on usein leppoisia ja symppiksiä, mutta se kuolan määrä jos asuvat sisällä. Onko siivous todellakin intohimosi vai eikö sinua yksinkertaisesti haittaa jos katostasi roikkuu "jojoja" ? Lisäksi syövät 5 x sen mitä pikkukoira ja elinikä on valitettavan usein vain 5-8 vuotta. Jos tulee terveysongelmia, ne maksavat paljon ja arki voi olla vaikeaa jalkavaivaisen 80 kiloisen koiran kanssa.
Dobermanni, Rottweiler ja Saksanpaimenkoira eivät sovi ihan kenelle tahansa.. pitää olla paljon kokemusta koirista.
Vierailija kirjoitti:
Dobermanni, Rottweiler ja Saksanpaimenkoira eivät sovi ihan kenelle tahansa.. pitää olla paljon kokemusta koirista.
Hyvä ainakin tietää etteivät koirarodut ole erisnimiä.
Minulla Espanjasta tuotu sekarotuinen koira. Valtavan ihana ja pienestä kiitollinen, kuten yleensä nämä huonoista olosuhteista vapautetut. Suomessa on kennelhommat mennyt täysin överiksi. Tehdään pentuja ainoastaan rahan toivossa, eikä eläinrakkaudesta.
Mika tahansa rotu ja yksilo voi olla rakyttava seinille hyppiva heikkohermoinen aikapommi, jos sen lahtokohdista (kasvattaja ja hanen kasvatusideoloia , pennun vanhempien/suvun terveys ja luonne) ei valiteta tai ei osaa kouluttaa.
Jos on kiinnostusta ja motivaatiota ja katsoo rodun kaytto ominaisuudet omaan kateen sopivaksi , voi sopia vaikka se malinois, mutta jos on perus elaman kallu, tuskin siita puhtaana cottonina myydysta rajan takaa trokatusta koirasta tulee tasapainoista ja onnellista.
VILLAKOIRA.
Syyt:
1. Ei lähde karvaa.
2. Ei haise.
3. Ei allergisoi.
4. Maailman 2 fiksuin koirarotu (oppii 5toiston jälkeen uuden jutun).
5. Voi pitää vapaana kotipihassa, ei karkaa näkyvistä.
6. Ei syö paljon. Tykkää kotiruoasta (mikäli vaan sopii koiralle).
7. Turkin voi muotoilla haluamanlaiseksi, ja tarvittaessa erittäin helppohoitoiseksi. Voit muotoila turkista esim. nalle-tyylin, tai jos tykkäät niin näyttelymalleihin.
8. Omaan elämään sopivan koon voi päättää itse. Itse tykkään kääpiövillakoirasta. Ovat sylissä pidettäviä, helppo ottaa vaikka lentokoneeseen, mutta eivät niin heiveröisiä kuin toy.
9. Rakastaa, ja antaa hellyyttä, todella paljon.
Miinukset:
1. Tarvitsee seuraa, ei tykkää olla yksin. Säälittää jättää kotiin yksin. Toinen koira kaveriksi voi olla hyvä hankinta...