Mitä ihmettä - Hallituksen tavoite: joka toinen nuori olisi tulevaisuudessa korkeakoulutettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kestämätön linja että ihmiset opiskelee melkein 30-vuotiaaksi ennen kuin pääsevät töihin. Sitten parin vuoden välein uusi tutkinto uuteen ammattiin. Maksaa älyttömästi, työurat lyhenee, tutkintojen merkitys laskee, työpaikkoja ei ole kaikille näille akateemisille. Miksi ihmeessä näin? 

Miljoonannen kerran: kun niitä työpaikkoja on vielä vähemmän ei-akateemisille.

Ongelma modernissa tilastoinnissa on se että kaikki tuetut pätkätyöt lasketaan työllistymiseksi

Ja tämäkö koskaa vain akateemisia?

Eiköhän niitä tuettuja pätkätöitä ole vähintään yhtä paljon matalan koulutuksen töissä.

Systeemi nojaa liikaa koulutukseen. Pitäis pläjäyttää koko homma uusiksi. Siihen malliin, että työtekijäänsä opettaa.

Koulutukseen ja työllistämäseen käytettävät varat tulisi ohjata niin, että se pystyttäisiin hyödyntämään tarjolla olevia työpaikkoja vastaaviksi.

Eli koulutus tähtäisi huippuosaamiseen tulevassa olemassa olevassa työpaikassa. Ja ammattitaitoa kehitetään tarpeen mukaan. Enkä tarkoita ollenkaan mitään 50 000 esiintymiskoulutuksi valtion varoista jokaiselle esiintyjälle, mutten myöskään sitä, että työnantaja puoli kustantaa tumpelosta ammattilaiseksi koulutuksen.

Vaan näiden välimuotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kestämätön linja että ihmiset opiskelee melkein 30-vuotiaaksi ennen kuin pääsevät töihin. Sitten parin vuoden välein uusi tutkinto uuteen ammattiin. Maksaa älyttömästi, työurat lyhenee, tutkintojen merkitys laskee, työpaikkoja ei ole kaikille näille akateemisille. Miksi ihmeessä näin? 

Miljoonannen kerran: kun niitä työpaikkoja on vielä vähemmän ei-akateemisille.

Akateeminen otetaan mieluummin kaupan kassalle töihin kuin kouluttamaton, mutta akateemisia olisi vähemmän niin kaupan kassalle pääsisi enemmän kouluttamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiahan tehtailee nykyään lähinnä ne jotka elävät tulonsiirtojen varassa. Kuinka uskottavana näet sen, että näistä lapsista puolet menee korkeakoukuun?

Se, että jokainen voi perhetaustastaan riippumatta kouluttautua  Suomessa korkealle on tavallaan koko hyvinvointivaltion idea, joten sikäli tavoite ei yllätä.

Sitä en vain ymmärrä, että mistä sitten saadaan ihmisiä tekemään ns. perusduunit, jos kaikki valmistuvat yliopistoista ja korkeakouluista? Tälläkin hetkellä on pulaa näistä yksinkertaisempien töiden tekijöistä. Perusduunareita pitäisi arvostaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se koulutuskaan vielä takaa mitään. Itselläni on yliopistovupsilta tuttuja, jotka eivät ole tutkinnon jälkeen tehneet töitä kuin satunnaisesti. Pari on alkanut kotiäidiksi, pari seilaa harrastusten parissa. Töitä olisivat nämäkin tyypit saaneet, jos olisivat hakeneet.

Lisäksi tuo kuulostaa siltä, että joudutaan helpottamaan tutkintoja ja ottamaan sisään kielitaidottomia. Oh wait, niinhän tehdään jo!

Eli heillä on sellaista osaamista, jota työpaikoilla tarvitaan. Eli koulutus oli onnistunut. Eli on hyvä, jos riittävälle osalle työvoimasta annetaan samanlainen koulutus. MOT.

Aina tulee olemaan ihmisiä, joita säännöllinen työnteko ei syystä tai toisesta kiinnosta. Ei ole mitään syytä olettaa, että koulutus lisäisi tällaista taipumusta. Varsinkin, kun ihan oikean tutkitun tiedon - ei siis av-mammojen mutuilun - perusteella korkeasti koulutetusta työvoimasta suurempi osa on kokopäiväisessä työssä kuin matalammin koulutetuista.

Tuotahan kokeiltiin jo Lipposen aikana. Ja räjäytti akateemisen työttömyyden, että silleen.

Juu kaikille riittää johtajan paikka ainakin ulkomailta. Meille tulee älymystöä sitten kaukomailta..eikun

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Systeemi nojaa liikaa koulutukseen. Pitäis pläjäyttää koko homma uusiksi. Siihen malliin, että työtekijäänsä opettaa.

Koulutukseen ja työllistämäseen käytettävät varat tulisi ohjata niin, että se pystyttäisiin hyödyntämään tarjolla olevia työpaikkoja vastaaviksi.

Eli koulutus tähtäisi huippuosaamiseen tulevassa olemassa olevassa työpaikassa. Ja ammattitaitoa kehitetään tarpeen mukaan. Enkä tarkoita ollenkaan mitään 50 000 esiintymiskoulutuksi valtion varoista jokaiselle esiintyjälle, mutten myöskään sitä, että työnantaja puoli kustantaa tumpelosta ammattilaiseksi koulutuksen.

Vaan näiden välimuotoa.

Tuo sinun ehdottamasi oppipoikamalli nimen omaan ei sovellu nykyaikaan ja vielä vähemmän tulevaisuuteen. Ei nykyään ole sellaista työpaikkaa tai edes työtehtävää, jota voisi realistisesti ajatella tekevänsä koko 40-50-vuotisen työuransa. Korkeakoulutuksen idea on juuri hankkia sellaista laajasti sovellettavaa yleisosaamista, jonka päälle sitten kussakin nopeastikin vaihtuvassa tehtävässä hankitaan tehtävän edellyttämä erityisosaaminen.

Adolfina Mielivalta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiahan tehtailee nykyään lähinnä ne jotka elävät tulonsiirtojen varassa. Kuinka uskottavana näet sen, että näistä lapsista puolet menee korkeakoukuun?

Se, että jokainen voi perhetaustastaan riippumatta kouluttautua  Suomessa korkealle on tavallaan koko hyvinvointivaltion idea, joten sikäli tavoite ei yllätä.

Sitä en vain ymmärrä, että mistä sitten saadaan ihmisiä tekemään ns. perusduunit, jos kaikki valmistuvat yliopistoista ja korkeakouluista? Tälläkin hetkellä on pulaa näistä yksinkertaisempien töiden tekijöistä. Perusduunareita pitäisi arvostaa enemmän.

Ymmärrätkö, mikä ero on sanoilla "puolet" ja "kaikki"?

Myöskään tuollaista pulaa ei yleisesti ole. Jos jollakin tietyllä alalla on pulaa tekijöistä, koska kukaan ei halua tehdä töitä niin paskoilla ehdoilla, niin tätä ei voida ratkaista vaikka lakkautettaisiin korkeakoululaitos kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan kokeiltiin jo Lipposen aikana. Ja räjäytti akateemisen työttömyyden, että silleen.

Miten se akateeminen työttömyys tarkalleen ottaen "räjähti", kun korkeasti koulutetuista on työttömänä kaikista koulutusasteista pienin osuus työvoimasta?

Tämä oli varmaan vähintään kymmenes kerta kun tämä myytti akateemisesta työttömyydestä (suhteessa muiden koulutusasteiden työttömyyteen) esiintyy tässä lyhyehkössä ketjussa, vaikka sille ei ole kertakaikkiaan mitään perustetta tilastoissa.

Onko akateeminen työttömyys matalaa sen takia, että pelkällä peruskoulun käyneillä on useammin ongelmia elämänhallinnassa? Akateeminen työtön menee lopulta töihin metrosiivoojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se koulutuskaan vielä takaa mitään. Itselläni on yliopistovupsilta tuttuja, jotka eivät ole tutkinnon jälkeen tehneet töitä kuin satunnaisesti. Pari on alkanut kotiäidiksi, pari seilaa harrastusten parissa. Töitä olisivat nämäkin tyypit saaneet, jos olisivat hakeneet.

Lisäksi tuo kuulostaa siltä, että joudutaan helpottamaan tutkintoja ja ottamaan sisään kielitaidottomia. Oh wait, niinhän tehdään jo!

Tunnen yhden korkeakoulutuksen saaneen, joka päätti sitten gradun puristaminen jälkeen viettää vuoden maailmanympärysmatkalla. Kaikki muut imuroitiin alalle ja hän sitten matkaili ja kiukuttelee vieläkin siitä, kun ei päässyt alansa töihin.

Vierailija kirjoitti:

Onko akateeminen työttömyys matalaa sen takia, että pelkällä peruskoulun käyneillä on useammin ongelmia elämänhallinnassa? Akateeminen työtön menee lopulta töihin metrosiivoojaksi.

Varmasti osittain näin. Mutta onhan sekin ihan selvää, että korkeasti koulutettu pystyy tekemään metrosiivouksen lisäksi myös sellaisia töitä, joita matalammin koulutettu ei pysty. Eli jos työvoimasta isompi osuus on korkeasti koulutettua, niin pystytään paremmin vastaamaan kysyntään siellä, missä työvoimaa tarvitaan. Siten koulutuksen lisääminen lähes väistämättä parantaa koko työvoiman työllisyysastetta.

Ja tosiaan eihän sen niin kuulukaan olla, että korkeakoulututkinto olisi joku vapaalippu suojatyöpaikkaan. Tietty määrä akateemistakin työttömyyttä on vain hyvä asia ja merkki työmarkkinoiden toimivuudesta. Jos jokainen yliopiston rimaa hipoen läpi rämpinyt revittäisiin suoraan koulun penkiltä vakivirkaan, niin sehän osoittaisi, että koulutettuja on aivan liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemi nojaa liikaa koulutukseen. Pitäis pläjäyttää koko homma uusiksi. Siihen malliin, että työtekijäänsä opettaa.

Koulutukseen ja työllistämäseen käytettävät varat tulisi ohjata niin, että se pystyttäisiin hyödyntämään tarjolla olevia työpaikkoja vastaaviksi.

Eli koulutus tähtäisi huippuosaamiseen tulevassa olemassa olevassa työpaikassa. Ja ammattitaitoa kehitetään tarpeen mukaan. Enkä tarkoita ollenkaan mitään 50 000 esiintymiskoulutuksi valtion varoista jokaiselle esiintyjälle, mutten myöskään sitä, että työnantaja puoli kustantaa tumpelosta ammattilaiseksi koulutuksen.

Vaan näiden välimuotoa.

Tuo sinun ehdottamasi oppipoikamalli nimen omaan ei sovellu nykyaikaan ja vielä vähemmän tulevaisuuteen. Ei nykyään ole sellaista työpaikkaa tai edes työtehtävää, jota voisi realistisesti ajatella tekevänsä koko 40-50-vuotisen työuransa. Korkeakoulutuksen idea on juuri hankkia sellaista laajasti sovellettavaa yleisosaamista, jonka päälle sitten kussakin nopeastikin vaihtuvassa tehtävässä hankitaan tehtävän edellyttämä erityisosaaminen.

Mitä tämä nopeasti vaihtuva tehtävä voisi olla? Ja mihin siinä tarvitaan yleisosaamista?

Eiköhän yleisosaaminen ole sitä ettei oikein mikään ole tarpeellista. Erityisosaamista ei noin vain hankita. Tästä hyvä esimerkki on pula PÄTEVISTÄ koodareista.

Jos koulutusta tuettaisiin oikein nämä epäoätevät tai ilman koulutusta olevatkin olisivat töissä. Pätee myös muilla aloilla, mutta ruo on kuitenkin yksi nopeimmin muuttuva ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko akateeminen työttömyys matalaa sen takia, että pelkällä peruskoulun käyneillä on useammin ongelmia elämänhallinnassa? Akateeminen työtön menee lopulta töihin metrosiivoojaksi.

Varmasti osittain näin. Mutta onhan sekin ihan selvää, että korkeasti koulutettu pystyy tekemään metrosiivouksen lisäksi myös sellaisia töitä, joita matalammin koulutettu ei pysty. Eli jos työvoimasta isompi osuus on korkeasti koulutettua, niin pystytään paremmin vastaamaan kysyntään siellä, missä työvoimaa tarvitaan. Siten koulutuksen lisääminen lähes väistämättä parantaa koko työvoiman työllisyysastetta.

Ja tosiaan eihän sen niin kuulukaan olla, että korkeakoulututkinto olisi joku vapaalippu suojatyöpaikkaan. Tietty määrä akateemistakin työttömyyttä on vain hyvä asia ja merkki työmarkkinoiden toimivuudesta. Jos jokainen yliopiston rimaa hipoen läpi rämpinyt revittäisiin suoraan koulun penkiltä vakivirkaan, niin sehän osoittaisi, että koulutettuja on aivan liian vähän.

On niitä sellaisiakin korkeakouluja ja etenkin työpaikkoja korkeakouluvaatimuksella joiden hommat pystyy hoitamaan ilman korkeakoulutustakin, mutta niihin ei edes kelpuuteta kuin hätäsijaiseksi korkeintaan, vaikka voisi olla parempi työssä kuin koulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemi nojaa liikaa koulutukseen. Pitäis pläjäyttää koko homma uusiksi. Siihen malliin, että työtekijäänsä opettaa.

Koulutukseen ja työllistämäseen käytettävät varat tulisi ohjata niin, että se pystyttäisiin hyödyntämään tarjolla olevia työpaikkoja vastaaviksi.

Eli koulutus tähtäisi huippuosaamiseen tulevassa olemassa olevassa työpaikassa. Ja ammattitaitoa kehitetään tarpeen mukaan. Enkä tarkoita ollenkaan mitään 50 000 esiintymiskoulutuksi valtion varoista jokaiselle esiintyjälle, mutten myöskään sitä, että työnantaja puoli kustantaa tumpelosta ammattilaiseksi koulutuksen.

Vaan näiden välimuotoa.

Tuo sinun ehdottamasi oppipoikamalli nimen omaan ei sovellu nykyaikaan ja vielä vähemmän tulevaisuuteen. Ei nykyään ole sellaista työpaikkaa tai edes työtehtävää, jota voisi realistisesti ajatella tekevänsä koko 40-50-vuotisen työuransa. Korkeakoulutuksen idea on juuri hankkia sellaista laajasti sovellettavaa yleisosaamista, jonka päälle sitten kussakin nopeastikin vaihtuvassa tehtävässä hankitaan tehtävän edellyttämä erityisosaaminen.

Mitä tämä nopeasti vaihtuva tehtävä voisi olla? Ja mihin siinä tarvitaan yleisosaamista?

Eiköhän yleisosaaminen ole sitä ettei oikein mikään ole tarpeellista. Erityisosaamista ei noin vain hankita. Tästä hyvä esimerkki on pula PÄTEVISTÄ koodareista.

Jos koulutusta tuettaisiin oikein nämä epäoätevät tai ilman koulutusta olevatkin olisivat töissä. Pätee myös muilla aloilla, mutta ruo on kuitenkin yksi nopeimmin muuttuva ala.

En tiedä tarkemmin koodaajien koulutuksesta, mutta ei kai sielläkään (toivottavasti ainakaan) mitään yksittäisiä kieliä tms. hinkata, vaan abstraktimmalla tasolla ratkaisumalleja ja toimintatapoja. Kai koodaamisessakin on joitakin sellaisia yleisempiä periaatteita, joiden ymmärtämisestä on hyötyä eri tilanteissa.

Esimerkiksi lääkärit ja juristit opettelevat koulussa perusasioita ja yleisiä periaatteita, mutta valmistumisen jälkeen hankkivat osaamista erityisaloilta ja pitävät jatkuvasti tietonsa ajan tasalla ja kehittävät niitä edelleen. Anatomia ja oikeusvaltion periaatteet eivät muutu nopeasti, mutta tieto hoitotoimenpiteistä ja erityislainsäädännöstä muuttuvat. Lääkärinä tai juristina toimimiseen ei kuitenkaan riitä se, että opiskelee pari lakia tai parin sairauden hoidon, koska sitä tietoa ei voi soveltaa luotettavasti oikein tuntematta niitä taustaperiaatteita.

Toki se olisi varmasti hyvä, jos yhä enemmän huomioitaisiin koulutetun työvoiman tarve kehittää osaamistaan. Johan nytkin on olemassa opintovapaita ja työnantajasta riippuen myös työajalla opiskelu voi olla mahdollista. Tähän suuntaan joustavuuden lisääminen on varmasti kaikkien etu. Mutta kyllä se perusymmärrys alasta on edelleen fiksuinta hankkia korkeakoulussa professorien antamassa opetuksessa. Heillä on paras ymmärrys ja ajanmukaisin tieto kunkin alan perusperiaatteista.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on nyt ihan väärät tiedot siitä ketkä vielä lisääntyvät Suomessa. Tutkimuksissahan on osoitettu että köyhät eivät enää hanki lapsia.

Juu Suomessa lisääntyy lähinnä korkeastikoulutetut ja sitten muualta tulleet... 

Köyhä suomalainen duunari saatikka sitä köyhempi työtön ei enää nykyään lisäänny. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemi nojaa liikaa koulutukseen. Pitäis pläjäyttää koko homma uusiksi. Siihen malliin, että työtekijäänsä opettaa.

Koulutukseen ja työllistämäseen käytettävät varat tulisi ohjata niin, että se pystyttäisiin hyödyntämään tarjolla olevia työpaikkoja vastaaviksi.

Eli koulutus tähtäisi huippuosaamiseen tulevassa olemassa olevassa työpaikassa. Ja ammattitaitoa kehitetään tarpeen mukaan. Enkä tarkoita ollenkaan mitään 50 000 esiintymiskoulutuksi valtion varoista jokaiselle esiintyjälle, mutten myöskään sitä, että työnantaja puoli kustantaa tumpelosta ammattilaiseksi koulutuksen.

Vaan näiden välimuotoa.

Tuo sinun ehdottamasi oppipoikamalli nimen omaan ei sovellu nykyaikaan ja vielä vähemmän tulevaisuuteen. Ei nykyään ole sellaista työpaikkaa tai edes työtehtävää, jota voisi realistisesti ajatella tekevänsä koko 40-50-vuotisen työuransa. Korkeakoulutuksen idea on juuri hankkia sellaista laajasti sovellettavaa yleisosaamista, jonka päälle sitten kussakin nopeastikin vaihtuvassa tehtävässä hankitaan tehtävän edellyttämä erityisosaaminen.

Mitä tämä nopeasti vaihtuva tehtävä voisi olla? Ja mihin siinä tarvitaan yleisosaamista?

Eiköhän yleisosaaminen ole sitä ettei oikein mikään ole tarpeellista. Erityisosaamista ei noin vain hankita. Tästä hyvä esimerkki on pula PÄTEVISTÄ koodareista.

Jos koulutusta tuettaisiin oikein nämä epäoätevät tai ilman koulutusta olevatkin olisivat töissä. Pätee myös muilla aloilla, mutta ruo on kuitenkin yksi nopeimmin muuttuva ala.

En tiedä tarkemmin koodaajien koulutuksesta, mutta ei kai sielläkään (toivottavasti ainakaan) mitään yksittäisiä kieliä tms. hinkata, vaan abstraktimmalla tasolla ratkaisumalleja ja toimintatapoja. Kai koodaamisessakin on joitakin sellaisia yleisempiä periaatteita, joiden ymmärtämisestä on hyötyä eri tilanteissa.

Esimerkiksi lääkärit ja juristit opettelevat koulussa perusasioita ja yleisiä periaatteita, mutta valmistumisen jälkeen hankkivat osaamista erityisaloilta ja pitävät jatkuvasti tietonsa ajan tasalla ja kehittävät niitä edelleen. Anatomia ja oikeusvaltion periaatteet eivät muutu nopeasti, mutta tieto hoitotoimenpiteistä ja erityislainsäädännöstä muuttuvat. Lääkärinä tai juristina toimimiseen ei kuitenkaan riitä se, että opiskelee pari lakia tai parin sairauden hoidon, koska sitä tietoa ei voi soveltaa luotettavasti oikein tuntematta niitä taustaperiaatteita.

Toki se olisi varmasti hyvä, jos yhä enemmän huomioitaisiin koulutetun työvoiman tarve kehittää osaamistaan. Johan nytkin on olemassa opintovapaita ja työnantajasta riippuen myös työajalla opiskelu voi olla mahdollista. Tähän suuntaan joustavuuden lisääminen on varmasti kaikkien etu. Mutta kyllä se perusymmärrys alasta on edelleen fiksuinta hankkia korkeakoulussa professorien antamassa opetuksessa. Heillä on paras ymmärrys ja ajanmukaisin tieto kunkin alan perusperiaatteista.

Minä olen käynyt ohjelmointikursseja yliopistossa, eikä siellä tosiaan mitään muotijuttuja opeteltu. Opintomonistekin oli lähes 20 vuotta vanha. Peruasioissa ei ole muutoksia juuri tullut sen jälkeen. Olio-ohjelmoinnista oli tuo moniste ja aika käsitteellisellä tasolla siinä käytiin asioita läpi. Sen homman hahmottamisessa on hyötyä lähes minkä ohjelnointikielen kanssa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei panosteta siihen, että nykyisille korkeakoulutetuille olisi työpaikkoja?

Korkeakoulutetuilla on jo nyt korkeampi työllisyysaste kuin matalammin koulutetuilla. Vaikea kuvitella, että tulevaisuudessa Suomeen syntyisi massiivinen tarve matalan koulutuksen töille, kun automaatio jatkuvasti vähentää sellaisten töiden tarvetta - ja hyvä niin.

Yhteiskuntien kehitystä ajaa ennen kaikkea työn tuottavuuden kasvu, ja työvoiman koulutus on paras keino sen saavuttamiseksi.

Mutta se ei vastaa kysymykseen, että miksi ei järkätä jo korkeakoulutetuille ihmisille ensin töitä ja vasta sitten koulutetaan lisää, jos on oikeasti tarvetta

Ymmärrätkö, että työvoima ei katoa mihinkään, jos sen jättää kouluttamatta? Sitten on vaan entistä enemmän kouluttamattomia työttömiä? Ei tuossa sinun ajattelusasi ole päätä eikä häntää.

Jos muutama prosentti korkeakoulutetuista on työttömiä, ja samaan aikaan kaksinkertainen osuus matalasti koulutetuista on työttömiä, niin ratkaisusi jollain sumealla logiikalla on lisätä matalasti koulutettujen osuutta? Kuka sitten "järkkää" heille töitä?

Mietitään Mattia, joka voi joko 

A) Peruskoulun jälkeen jäädä työttömäksi ja sossurottailla elämänsä loppuun asti

B) Peruskoulun jälkeen mennä lukioon ja sieltä teknilliseen yliopistoon ja jäädä työttömäksi ja sossurottailla elämänsä loppuun asti

Kumpi vaihtoehdoista tulee yhteiskunnalle halvemmaksi?

Kun ne vaihtoehdot eivät ole nuo, vaan esim.

a) jäädä peruskoulun jälkeen työttömäksi 50% todennäköisyydellä tai

b) jäädä diplomi-insinöörinä työttömäksi 5% todennäköisyydellä.

Jos olisit DI kuten Matti, niin tajuaisit että noilla tapauksilla on ratkaiseva ero, vaikka yksittäisiä työttömiä dippainssejä onkin joka hetki.

Oletetaan, että Matti on valitsemassa vaihtoehtoa a, mutta päätyykiin vaihtoehtoon b. Tällöin vaihtoehtoiset seuraukset ovat:

1) Matti saa töitä, mutta tämän seurauksena joku toinen DI ei saa

2) Matti ei saa töitä

Matin valinnan seurauksena joku DI (Matti tai toinen henkilö) jää kortistoon. Yksilön kannalta kouluttautuminen on järkevää (siksi työttömänä dippainssinä kouluttaudun lisää käyttäen samalla yhteiskunnan resursseja), mutta yhteiskunnallinen hyöty tulee vasta, jos joitain työpaikkoja jäisi ihan oikeasti täyttämättä.

Linjassa muun sekoilun kanssa.

Kuka tekee tehtaassa, varastossa, kuljetusalalla, hoitoalalla, ravintola-alalla jne jne duunarityöt? Mitä järkeä? Taas tällaista elämästä vieraantunutta kukkahattuilua ja rahan tuhlausta. Piikki on todellakin auki.

Ylipäätään - miksi kaikkien pitäisi lukea pitkälle? Ketä palvelee?