Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mummon vanhat sherrylasit. Ajattelin ihan tosissani ostaa sherryä! En tosin ole vielä päässyt Alkoon asti mutta vielä se päivä koittaa :D Voisi vähän neiti Marplen tyyliin siemailla sherryä. Olen alkanut pitää englantilaisesta posliinista.
Antaisikohan Hyacinth perennankasvatus- ja posliininkiillotusvinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholin lipitys tehnyt musta tantan. Vielä 10v sitten olin sutjakka ja nuorekas. Nyt kaamea plösö keskivartalokumpuineen. Hyi helvata, sanon minä. N47
Tälläkin meni vuosia kun teinilook häipy.Itekku mietin miten näyttäs ikäiseltään.Vieläkin teinireidet..kasvot..heh..
"Se tapahtui todella nopeasti. Hetki vielä olin nuorekas vielä, tukka oli tumma, suhasin metrolla keskustaan jalassa pillifarkut, selässä trendikäs reppu kuunnelleen jotain rankkaa musaa korvalapuista, sitten lyhyen ajan päästä tukka oli ihan harmaa, päällä oli sellaiset mukavat vaatteet ja ergonomiset kengät (joita käyttävät lähinnä yli 80-vuotiaat), korvalapuilla kuuntelin radio-ohjelmia kuten Luontoilta tai Aristoteleen kantapää ja mukana oli tätimäisesti kymmenen muovikassia tai muuta nyssykkää."
Tämä kommentti nauratti minua kun ajattelin että menetitkö asuntosikin tätimäistymisen myötä :) No vitsi, vitsi. Itse olen jaksanut pitkään alituisesti "nuorekasta lookia" tavoitellen, aina lähemmäs kuuttakymppiä. Pari vuotta sitten tuli kyllä musertava isku kun pitkät ja todella paksut hiukseni alkoivat ohentua vauhdilla. Hiuksiini olin aina luottanut :D Painostakin alkoi tulla "issue". Nyt olen hyväksynyt asian. Painoindeksin yritän pitää siinä että t-paidat ja farkut (huom! ei stretch) näyttäisi päälläni suht hyviltä. Liikun paljon, siis kävelen. Tukka on edelleen pitkä, tavoittelen kai sellaista vanhan intiaanin lookia. Mitä olen huomannut ja mikä on hullun paradoksaalista on että ikäiseni miehet alkaa monet näyttää pyykkimuijilta ja naiset alkaa näyttää isiltään. Odotan että pääsisin oikeasti vanhuuteen koska toivoakseni silloin viidenkympin kauhut on ohi. Ihminen ellei ole joku tajuton poikkeusyksilö on ehdottomasti rumimmillaan viiden ja kuudenkympin välissä. Yritän edelleen kehittää henkisiä ominaisuuksiani ja olla kiinnostava, myös itselleni sitä kautta :)
Ai hitto, en ookaan osannut varoa miten huomaamattomasti tätiytyminen tapahtuu! Itsellä viimeaikaisia merkkejä selkeästi: Nanson pellavapaidan osto, farkkukoon vaihto löysempään, Yle Puheen kuuntelun aloittaminen, hiusten leikkaus pitkästä polkaksi, puutarhainnostus, meluyliherkkyyden lisääntyminen.
Sinänsä joitakin tätimäisiä piirteitä mussa on ollut aina, koska olen usein sitä mieltä että ennen oli kaikki paremmin, ja olen mestari lähettämään palautetta ja mielipiteitä esim. tekstiviestipalstoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan parin viime vuoden aikana kohdannut paljon erilaisia haasteita elämässä. Ne ovat vieneet kaiken energiani ja syöneet elämäniloa ja huomaan, etten ole enää se positiivinen tyttönen, vaan jo tuhdisti keski-ikäinen naishenkilö. Paino ei ole muuttunut, mutta olemuksesta on tullut jotenkin lannistunut. Vaikeuksien seurauksena minulle puhkesi kemikaaliallergia enkä voi käyttää silmämeikkiä. Lisäksi työtä (töissä ja kotona) on vaan niin paljon, etten jaksa välittää vaatteista tms.
Väitän, että omalla kohdallani tätiytymisen käynnisti siis vastoinkäymisten, vastuiden, töiden ja murheiden paljous. Ei minusta enää millään saa huoletonta parikymppistä.
Sen sijaan pidän itsessäni: lempeydestä lapsia ja miestä kohtaan, pitkistä omanvärisistä, hyväkuntoisista hiuksista, siitä että osaan jo ammattini ja olen melko hyvä siinä. Monesta asiasta.
Ehkä kevyemmät ajat vielä koittavat, ehkä eivät. Mutta tänään teen parhaani.
N42
Yritin aluksi taistella tätiytymistä vastaan mutta pian huomasin että se on liian iso savotta. Nyt en stressaannu muutamasta lisäkilosta keskivartalossa tai kaksoisleuasta. Ostelen kotiin kukkakuvioisia lautasia ja kristallia. Tarkkailen lenkillä luontoa ja eläimiä, kerron havainnoistani seikkaperäisesti perheelleni. Harrastan kulttuuririentoja ja kansanopistossa ja avoimessa yliopistossa opiskelua. Lempivaatteet ovat muuttuneet tyylikkäistä tummista mukaviin ja värikkäisiin, kengät ovat matalia. Nuorena jo päätin että sitten kun olen täti, olen ystävällinen ja kannustava erityisesti kaikille itseäni nuoremmille naisille. Kyllä on vapauttavaa olla täti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ketju! Itse olen jo pitään suosinut leveälestisiä kenkiä ja kaarituettomia rintaliivejä. Olen 40 v.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan parin viime vuoden aikana kohdannut paljon erilaisia haasteita elämässä. Ne ovat vieneet kaiken energiani ja syöneet elämäniloa ja huomaan, etten ole enää se positiivinen tyttönen, vaan jo tuhdisti keski-ikäinen naishenkilö. Paino ei ole muuttunut, mutta olemuksesta on tullut jotenkin lannistunut. Vaikeuksien seurauksena minulle puhkesi kemikaaliallergia enkä voi käyttää silmämeikkiä. Lisäksi työtä (töissä ja kotona) on vaan niin paljon, etten jaksa välittää vaatteista tms.
Väitän, että omalla kohdallani tätiytymisen käynnisti siis vastoinkäymisten, vastuiden, töiden ja murheiden paljous. Ei minusta enää millään saa huoletonta parikymppistä.
Sen sijaan pidän itsessäni: lempeydestä lapsia ja miestä kohtaan, pitkistä omanvärisistä, hyväkuntoisista hiuksista, siitä että osaan jo ammattini ja olen melko hyvä siinä. Monesta asiasta.
Ehkä kevyemmät ajat vielä koittavat, ehkä eivät. Mutta tänään teen parhaani.
N42
Ja ai niin, olen mukavuudenhalussani lakannut käyttämästä rintaliivejä. Rintani ovat keskikokoiset ja käytän vain sellaisia tukevia toppeja paitojen alla. Joskus kun on töiden takia pakko, laitan pehmeät liivit päälle. Välillä en käytä mitään, mutta se saa miehen niin innostuneeksi että arki muuttuu hankalaksi :D
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkimatkat paikkoihin joissa on kiinnostavia museoita on alkaneet kiinnostaa. Mietin uskallanko ostaa seuraavan asunnon korkeelta hissittömästä talosta. 51 v.
Mä katselen nimenomaan hissitaloista uutta asuntoa koska nykyisessä ei ole. Ei jaksa täti enää kavuta portaita. N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä
Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?
Jos katsot yhtään ympärillesi, huomaat että 50 ikävuoden jälkeen painoa alkaa kertyä, vaikka kuinka liikkuisi. Vain himourheilijat ja poikkeusgeeneillä varustetut säästyvät.
Höpö höpöä taas. Ei ole mikään pakko lihottaa itseään vanhempanakaan, ihan itse sitä ruokaa tunget suuhusi valitsemasi määrän. Jos lihot, on se merkki siitä että olet syönyt liikaa. Olen 38-vuotias mies ja painan nyt saman verran (noin 60 kg) kuin 20 vuotta sitten kun olin armeijassa ja en ole aikeissa lihottaa itseäni vanhempanakaan. En ole himourheilija, autoa minulla ei tosin ole koskaan ollut, mutta pyöräilen työmatkani (yhteensä 12 km ja työ on ruumiillista) ja muutenkin liikun yleensä polkupyörällä. Syön enimmäkseen kasvisruokaa ja paljon rasvaa, syön joskus lihaakin, mutta se ei ole mikään herkkuni. Lihoisin, jos mättäisin suuhuni vastaavia määriä sokeri- ja hiilarimössöjä kuin nämä ylipainoiset. En kyllä kerralla paljoa edes pysty syömään, koska vatsani täyttyy niin nopeasti ja en pidä siitä ähkyntunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä huomasin valokuvista. Joku on esim napannut kuvan itsestä takaviistosta. Ei sitä peilistä itse huomaa kun leukaperät alkavat levitä ja tosiaan tuo niskan seutu vankistua. Ja olkavarret! Vaikka miten treenaisit tai paiskisit fyysistä duunia alkaa tietty höltyminen tapahtua 30-35 ikäisenä. Ääriviivat muuttuvat, rinnat laskeutuvat pikkuhiljaa. Hiukset ohenevat.
Vyötärö ja lantio levenee ja iän myötä vastaankamppailun halu vähenee, ainakin mulla. Tottakai on erityyppisiä vartaloita, jotkut pysyvät pitempään tyttömäisinä. Ja jos yli viisikymppisenä laihdutat näännyksiin mahtuaksesi teiniajan vaatteeseen saatat onnistuakin mutta lopputulos ei juuri ulkonäöllisesti palkitse kun näytät kuihtuneelta rusinalta, ehkä terveyden kannalta kuitenkin.
Lopetin alkoholin kokonaan. Ei vaan tee enää mieli. Mitään periaatetta tässä ei ole taustalla; jossain juhlatilaisuudessa voisin kyllä tervetuliasmaljan kohottaa. Ja parikymppisenä olin just se juhlien sielu, joka bailasi aamukuuteen!
Menen omasta halustani erittäin järkevään aikaan nukkumaan ja herään virkeänä jo aamuyöstä aloittamaan päivää.
Lisäksi viihdyn väljemmissä vaatteissa kuin ennen. Liiallinen tyköistuvuus on alkanut tuntua tyrkyltä.
Ja olen "vasta" täyttämässä 39!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, että lyhyet hiukset oksettaa miehiä? Kannattaa kysyä ennen kuin arvailee 😂
Olen 42-vuotias nainen ja minulla on 22- vuotias pt, siis nainen hänkin. Kropat meillä on vielä samassa kuosissa. Itsellä vielä kapea vyötärö, pyöreä takapuoli ja muodokkaat jalat.
Mutta kasvoista meidät erottaa. Hänellä on pyöreät kasvot ja rypytön ja kuulas iho kasvoissa. Minulla taas rasvat lähteneet kasvoista ja ryppyjä löytyy, varsinkin hymyillessä.
Ja kaulasta huomaa myös iän hyvin. Mutta en aio tehdä mitään kasvoilleni, näytän mielummin vanhalta kuin friikiltä.
Olen yli 50. Olen hoikka, lihaksiakin jonkin verran ja kapea vyötärö. Silti nahka on alkanut valumaan alaspäin, allit lerpattaa ja sääriin kasvaa mustia jouhia. Hiukset on pitkät ja paksut, mutta niillä ei pysty peittämään sitä, että posket alkavat roikkua kuin bulldogilla. Kulmakarvat hiipivät vääjäämättömästi kohti silmiä, jotka näyttävät ihmeellisesti pienentyneen. Ja kuinka voi olla mahdollista, että silmien alla on yhtä aikaa mustat montut ja silmäpussit?
Mä näytän hyvältä alasti ja edestäpäin. Vaatteissa vyötärö näyttää läskiltä. Olen siis hoikka mutta keskivartalolle kerääntyy pehmustekerros. Bikinin alaosakin saa aikaan sen, että vyötärö pullistuu kun kangas loppuu. Ja selän puolella jenkkakahvat.
Niin ja naama... vanhenee, ryppyjä tulee vaikka ikä vasta 39. Näytän ikäistäni vanhemmalta, kaulakin jo ihan kulahtanut. :(
Vierailija kirjoitti:
Olen viisikymppinen ja paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Pitkät hiukset, timmi vartalo, "ei-tätimäinen" pukeutumistyyli ja huoliteltu olemus muutenkin. Täti olen kyllä ihan virallisesti - tätiytynyt en todellakaan - enkä toivottavasti koskaan.
Noin minäkin kuvittelin itsestäni, kunnes näin videon omilta 50-vuotispäiviltäni. Katsoin, että mikäs mummo tuossa laahustaa kunnes tajusin, että sehän oli minä itse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä
Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?
Jos katsot yhtään ympärillesi, huomaat että 50 ikävuoden jälkeen painoa alkaa kertyä, vaikka kuinka liikkuisi. Vain himourheilijat ja poikkeusgeeneillä varustetut säästyvät.
Höpö höpöä taas. Ei ole mikään pakko lihottaa itseään vanhempanakaan, ihan itse sitä ruokaa tunget suuhusi valitsemasi määrän. Jos lihot, on se merkki siitä että olet syönyt liikaa. Olen 38-vuotias mies ja painan nyt saman verran (noin 60 kg) kuin 20 vuotta sitten kun olin armeijassa ja en ole aikeissa lihottaa itseäni vanhempanakaan. En ole himourheilija, autoa minulla ei tosin ole koskaan ollut, mutta pyöräilen työmatkani (yhteensä 12 km ja työ on ruumiillista) ja muutenkin liikun yleensä polkupyörällä. Syön enimmäkseen kasvisruokaa ja paljon rasvaa, syön joskus lihaakin, mutta se ei ole mikään herkkuni. Lihoisin, jos mättäisin suuhuni vastaavia määriä sokeri- ja hiilarimössöjä kuin nämä ylipainoiset. En kyllä kerralla paljoa edes pysty syömään, koska vatsani täyttyy niin nopeasti ja en pidä siitä ähkyntunteesta.
Sinulla on viisikymppiseksi vielä 12 vuotta. Se on pitkä aika. Jos isäsi ja muut miespuoliset sukulaiset ovat vielä 50-60-vuotiaina samoissa mitoissa mitä armeijassa ollessaan, niin sinäkin todennäköisesti säilyt hyvin.
Tietenkin ikä näkyy normaalin ihmisen ulkonäössä. Miksi se ei saisi näkyä? Itse olen 45-vuotias, mutta ylipainoa ei ole onneksi kertynyt. Sen huomaan, että pienikin painonpudotus (esim. kilo-kaksi johonkin mekkoon mahtuakseni) vie enemmän aikaa kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Aikaisemmin pari kiloa sai helposti nipistettyä viikossa, nyt siihen menee kaksi. Rasva myös kertyy tosi äkkiä vyötärölle, jos syömisiin ei kiinnitä huomiota. Hiuslaatuni on paksu ja luonnokihara, jos hiukset ovat ohentuneet ei sitä huomaa. Äidilläni on samanlaiset hiukset, ja ne ovat edelleen (liian) paksut vaikka hän on seitsemänkymppinen. Kroonisia sairauksia minulle ei ole (onneksi!!!) vielä tullut lisää, ovat samat kuin jo kaksivitosena. Toki varmaan odotettavissa voi olla esim. lisääntyviä tuki- ja liikuntaelinongelmia, en tiedä tuleeko niitä väistämättä kaikille?
Pukeutumistyylini on aina ollut käytännöllinen mutta naisellinen, joten siinä ei ole tapahtunut muutoksia. Totta kai esim. farkkumallit seuraavat aikaa/muotia jonkun verran, mutta minulla on edelleen käytössä monia yli kymmenen vuotta vanhoja vaatteitani. Sinänsä ei kiinnosta, mitä tyyliä ne edustavat tai ovat edustamatta. Olen aina valinnut vaateita, joista pidän enkä ole miettinyt sen enempää, minkä ikäiselle tai tyyliselle ihmiselle ne on ns. tarkoitettu. Teinimuotia olen lakannut seuraamasta jo parikymppisenä joka tapauksessa.
Harrastukseni ja mielenkiinnon kohteeni ovat myös pysyneet samoina jo parikymmentä vuotta. Liikun ja ulkoilen paljon, pelaan tietokonepelejä, luen, käyn elokuvissa ja ravintoloissa syömässä. Baariajoista on kaksikymmentä vuotta. Elämäntapanikaan eivät ole kauheasti muuttuneet, koska olen elänyt niin rauhallisesti ja pienimuotoisesti oikeastaan koko aikuisikäni, introvertti ja itsenäinen tyyppi kun olen.
En oikein tiedä, mitä näillä "tätimäisyys" -ketjuilla haetaan. Kaikki ihmiset ikääntyvät, joillakin elämä pysyy silti aika samanlaisena vuosikymmenestä toiseen jos terveys vaan säilyy. Varmaan tämä korostuu lapsettomilla ihmisillä, joihin itsekin kuulun. Ja niillä, joilla ei ole tarvetta määritellä itseään "tädiksi", "nuoreksi" tai juuri muuksikaan erityiseksi.