Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju

Kasvot alkaa roikkua ja turvottaa. Ei viitsi peiliin katsoa. 

Täti laulaa karaokea, usein biisiksi valikoituu aikuinen nainen, kuuleko yö-tyyppinen iskelmä. Tätillä on paksu niskanseutu ja vyötärö. Päälle on puettu isokuvioinen mekko tai tunika, roikkuvat näyttävät korvikset, lyhyet hiukset on hiuslakalla tuunattu muotoon ja kirkkaanpunainen huulipuna viimeistelee lookin. Hajuvesi on (raskas) hieman itämainen. Täti nauraa paljon ja on kovaääninen.

Tosiaankin, kaikki suvun tädit, ne jotka järjestivät juhlat, laittoivat ruokaa, kuulustelivat koulumenestyksen ovat jo mummoja. Siis niitä, jotka istuvat juhlissa ja joille tuodaan kahvikuppi.

Minä olen täti, joka hössöttää, pitää maailman raiteillaan, käyttää väljiä vaatteita ja pieniä huiveja. Olen aina (aina on tietenkin ihmiselämässä hyvin rajallinen käsite) ollut pienirintainen ja pitkäkaulainen vaan nyt ryntävä ja kaulakin näyttää pullealta perhosen toukalta.

Tykkään neuletakeista, huivit on kivoja. Meikit on vaihtuneet lancomeen. Se on ollut mielestäni aina todellinen tätimerkki, no nyt ymmärrän miksi. 

N45

Pitkästä, pitkästä aikaa hyvä ja hauska ketju!

Ei samasta aiheesta jankkaajia eikä alatyylin kirjailijoita.

Itsellä nelikymppisenä yhtäkkiä ilmestynyt vatsa, pieni mutta vatsa kuitenkin.

Sen jälkeen lyhentynyt kaula ja niskakyhmy. Hävinnyt lähinäkö ja silmälasit...

Ihmisille pitäisi hyvissä ajoin jakaa info hormonitoiminnan muutoksista ja mitä kaikkea kauheaa se saattaakaan tuoda mukanaan. Tämä luonnollisesti yksilöllistä.

Ihmettelen usein myös sitä, kuinka taitavasti "setiytymistä" piilotellaan, ihan niin kuin testosteroni miehillä säilyisi sen pidempään.

Taitaa alkaa vähetä jopa nuorempana kuin naisilla vastaava.

Ihana humoristinen ketju. 😍 😄

Oma asiani on nyt vähän vakavampaa, mutta tällaisen henkisen puolen "tätiytymisen" olen itsessäni huomannut: Siitä entisestä kiltistä tytöstä onkin tullut työpaikalla se joka nostaa epäkohtia esille ja vaatii muutoksia, ja se, joka sanoo "ei sovi minulle, jonkun muun vuoro hoitaa". Olen ehkä vähän hankala muiden mielestä, kun en enää ihan sokeasti suostu kaikkeen siihen vastuuseen mitä minulle yritetään sälyttää. Sama perheessä: vaadin enemmän vastuunottoa muilta ja enemmän oikeuksia itsellesi. Vähän kaikessa tekemisessä olen alkanut tiedostaa ettei voimavarat ole enää rajattomat ja olisi ihan kiva elää vielä terveitä ja virkeitä vuosikymmeniä, ja etenkin olisi sitten joskus kiva jäädä eläkkeelle hyvin voivana eikä aivan loppuun ajettuna kehäraakkina.

Ihanaa kun täällä on muitakin tätiytyneitä! Oli vapauttava tunne, kun tajusin, että ei tarvi enää olla nuori, vaan on tätinä just hyvä.

t. Emännänkyhmyn kasvattanut ap, jonka korkokengät on kaapissa ja housunresorissa on joustoa. Oon myös se täti, joka jututtaa kauppareissulla kaikkia ja kyselee suvun nuorten kuulumiset ja tyttö- ja poikaystävät.

Tätiytyminen on vaikuttanut tosiaan myös henkisesti.

Minulla on iltarientoja, koska tajusin että lapsillani on elämä enkä voi enää laskea sen varaan että illat täyttyisivät heidän paapomisestaan; harrastan kieltenopiskelua kansalaisopistossa, toimin vapaaehtoistyössä.

Kulttuuristakin on tullut harrastus! Nyt ei tietenkään ole mitään, mutta syksylle on jo varattu liput teatteriesitykseen, käyn konserteissa (en keikoilla) ja jos tarjolla on joku kokeellinen tanssiesitys, niin sinne! Pitäähän nuoria tukea!

Kotona on villasukat jalassa. Nypin pelargonia saadakseni sen kukkimaan uudelleen. 

Töissä ollessa minua huvittaa nuoret jantterit, jotka esittelevät verkkokaupan toimintaa, aivan kuin olisivat keksineet koko kaupankäynnin ihan itse. Tai miten he toistelevat jotain myynnin perusohjeita jonakin uutena suuntauksena.

En jaksa hypätä jokaisen uudistuksen mukaan, koska jos se on hyvä uudistus, niin ehtiihän sitä myöhemminkin. Jos taas huono uudistus, se tulee unohtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä

Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?

Sä olet hyvä esimerkki, että vanhempikin voi olla vielä hyvässä kunnossa. Joku kommentoi, että oksettaa toisten pukeutuminen, kun muodot näkyy. Luultavasti tätä ihmistä oksettaa hänen oma huono itsetunto.

Olen huomannut että se herättää kateutta joissakin, kun ei itse viitsitä ja jakseta. Auta armias jos vielä selviää että mulla on 3 lasta (isoja jo) 😄. Itse tosiaan pukeudun kivasti ja sopivan trendikkäästi. Kroppa on paremmassa kunnossa kuin monella parikymppisellä, eikä mitään kremppoja ja emännän kyhmyjä ole 😂. Välillä käyn jopa ulkona (hui!) ja hulluttelen. En tajua mistä nää muut puhuu täällä 😂😂

En jaksaisi millään mennä baariin, tuntuu etten haluaisi mennä sellaiseen enää ikinä. Nuorena kövin monta kertaa viikossa yökerhoissa, joten muutos on radikaali. Alkoholia ei tee mieli kotonakaan, lahjapullot jäävät juomatta. Pienestäkin määrästä esim jouluglögiä tulee huono olo.

Käytän mukavia vaatteita - tunikoita, neuleita, löysiä mekkoja, verkkareita ja legginsejä. Matalat kengät, korkokengät tuntuvat turhilta. En meikkaa lähes ikinä enää. Tukka on harvoin auki, aina päätän, että lopetan nutturan käytön, mutta se onnvaan niin kätevä. Ostin terveysssandaalit, ovat aivan älyttömän mukavat jalassa.

Ostin kesämökin ja nautin puutsrhatöistä. Ajattelin ensin laittaa ympörille hyvän aidan, että voisi ottaa aurinkoa, ettei kukaan näe. Sitten huomasin, että on kivempaa, kun näkee tielle, että kuka siellä kävelee. Voi seurata naapureita. Yleensä kaikki tervehtivät ja jäävät juttelemaan ohi mennessään.

Autossa kuuntelen kasaria ja ysäriä. Ihastelen söpöjä pikkulapsia ulkona. Teinitkin vaikuttavat minusta herttaisilta lapsilta.

Sanavarastooni on ilmestynyt mm ilmaisu: nauti nyt, ei tuota kauaa kestä (pikkulasten vanhemmille), voi miten ihania nuo pienet ovatkaan tuossa iässä.

Olen auttamattomasti tätiytynyt kasvoista. Sukurasitteena on tummat silmänaluset, joiden peittäminen onnistui noin nelikymppiseksi kosmetiikalla peitettyä. Nyt silmät kuitenkin painuneet sen verran syvemälle kuoppaan, ettei niitä saa piiloon edes 1000 euroa desiltä maksavalla silmänympärysvoitella, ahkeralla hieronnalla tai meikkitubettajien "pettämättömillä" vinkeillä (kaikki drag-artistejen suosimasta bakingista luonnollisen linjan kerrostettuun värinkorjaukseen kokeiltu). Suupielet myös vetäytyvät alas peruspositiivisesta luonteesta ja ahkerasta kasvojumpasta huolimatta, samoin leuan alle on alkanut kertyä rasvaa.

Toisaalta ihan minkä tahansa suolaisemman ruuan, jopa ruokalalounaan, syöminen aiheuttaa silmäpussit ja pullistaa posket. Sellaista "levännyttä" effektiä, jonka pistoshoidot kuulemma parhaimmillaan luovat (googlailtu on ennen-jälkeen -kuvia) tuosta ei kuitenkaan tule, vaan näytän väsyneemmältä kuin parikymppisenä viikon bilereissun jälkeen.

Ei tädeissä ole mitään vikaa.

M49

Se, että hiljaisella tieosuudella työstä kävellen lähtiessäni samanikäisen työkaverin kanssa, pari autoilijaa ei välittänyt hiljentää ja päästää tien yli suojatiellä. Sanoinkin että ollaan muututtu näkymättömiksi.

Omalla kohdallani se näkyy siinä, että toisia naisia ei pidä enää kilpailijoina, vaan voi nähdä ja antaa myönteistä palautetta vilpittömästi. Suhtautuu myös nuoriin naisiin suojelevasti. Ilkeä en ole ollut ennenkään mutta nyt uskallan avata suuni, jos joku yrittää kävellä yli. Tai vastaavasti pitää suun kiinni kun en välitä kaikkeen reagoida.

Tätiytyminen ei ole kohdallani ajankohtaista, mutta olen huomannut siihen johtavia stereotypioita, ja tajunnut esim. miten paljon pidän pitkistä hiuksistani, siis olisin varmaan ihan täti jos erehtyisin leikkaamaan lettini, ja saisin vielä silmälasit :D sama on miehillä hieman eri tavalla, katsoin jotain ryhmää miespoliitikkoja, ja ihan saman näköisiä kaikki, hopeareunustettu pälvi kuultaa, ja silmälasit vakiovarusteena. Työskenteleeköhän suomalaiset ihan liikaa näyttöjä tuijottaen kun näkö tuntuu menevän ihan kaikilta. Lyhyt tätitukka on mielestäni se mitä kannattaa välttää ellei halua herätä tätinä.

Olen urheillut säännöllisesti koko ikäni ja luullut näyttäväni nyt neljäkasina vähintäänkin samalta kuin kolmevitosena. En näytä. Vaikka on lihaksia ja olen yhtä hoikka kuin silloin niin kyllä se ikä siltikin näkyy. Sitä on vaikea määritellä mutta vaikka kroppa olis kuinka kuosissa niin kyllä sen vaan näkee ettei ole nuori enää. Jokin selittämätön olemuksessa muuttuu. 

Täti minusta tuli 11-vuotiaana kun isosisko sai esikoisensa. Nyt olen 35v. ja huomaan teini-ikäisestä tyttärestäni, etten enää itse ole nuori :) Tyttären kaverit ovat kuulemma sanoneet että äitis näyttää kakskymppiseltä, mutta mä en oo varma otanko sitä kohteliaisuutena :D

Oma roikkuva naama ja ikääntyminen hyökkää peilistä päälle siinä vaiheessa kun istahtaa kampaamotuoliin ja hiuksiani alkaa käsittelemään 24v vitsanhoikka ja virheetönkasvoinen kampaaja. Tuo on ehkä se pahin tilanne. Normaalisti koen olevani ihan ok näköinen 52v nainen :D

En toki ole koskaan tätiytynyt, mutta en ole koskaan ollut kaunis. Minulla on leveät leukaperät ja pitkät kasvot (hevosmaiset) ja sitten vinot pienet sian silmät. Näille asioille ei oikein voi mitään, joten olen kipuillut ulkonäköni kanssa koko ikäni. Huoh.... Surettaa joka kerta kun katson peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä

Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?

Jos katsot yhtään ympärillesi, huomaat että 50 ikävuoden jälkeen painoa alkaa kertyä, vaikka kuinka liikkuisi. Vain himourheilijat ja poikkeusgeeneillä varustetut säästyvät.

Kyllä se paino yrittää nousta mutta syön ja liikun niin että ei nouse. Samoissa hoikissa mitoissa kuin parikymppisenä. Lihaskuntoa pitää treenata kunnolla.

T.yli 50v